Pieniä alkuja

Siitä on niin kauan ja kuitenkin vain niin vähän aikaa kun se tuli, ja nyt se sitten korkkasi jo kisauransa. Toki "vain" möllikisoissa ja ilmoitin meidät luonnollisesti super(höpöhöpö)mölliluokkaan, missä sai vapaasti palkata kehässä (ei nameja heitellen kuitenkaan). Koiratanssi ja varsinkin freestyle on tosi kiva laji aloittaa, kun saa vapaasti kehua kokeissakin. Varmistin järjestäjältä etukäteen, että on ok tuoda alaikäinen koira. Ensin meinasin viedä pönenkin, mutta oli taas niin kiireiset viikot etten kerinnyt edes miettiä koko asiaa, niin totesin että antaa sen nyt olla. Vähän olisi pitänyt ehtiä treenaamaankin.

Ihan kuin olisi väärä koira mukana.

Korona-ajan pentuna Lakki ei pienenä ole päässyt yhteenkään tapahtumaan, saati halliin, hengailemaan, kun kaikki oli kiinni ja peruttu. Se on käynyt syksyllä kerran pönen rallykisojen yhteydessä sisähallissa, mutta siellä oli haudanhiljaista. Se leikki silloin Viljan kanssa ja teki mun kanssa jotain pientä ja oli aivan fine. Yleisesti ottaen siinä on vähän jotakin alkukantaista ja sitä jännittää oudot tilanteet, kuitenkaan se ei menetä toimintakykyään, ja kerää itsensä yleensä aika nopeasti. Oli silti todella vaikea tietää, kuinka aikaisin mun pitäisi tuoda se sisälle. Häkissä se ei osaa olla, joten kaikki oleminen on todella "kuluttavaa" ja jos tuon sen liian aikaisin, se ehtii väsyä ennen omaa vuoroa. Jos taas tuon sen liian myöhään, se ei kerkiä tulla sinuiksi hallin kanssa, ja on kehässä jännittynyt. Kyllä oli vaikea päätös, mutta sellaista se nyt on ja tulee olemaan vielä aikansa, harjoittelua uuden kisakaverin kanssa :). Olin toivonut meidät lähtölistaan oman ryhmämme loppupäähän, että pentu ehtii kuulla ainakin parin aiemman musiikit ja muut, ja oltiinkin starttivuorossa 6/7. Joka toinen kisasi ja joka toinen oli ottanut vain lähtöharjoituksen (siinä menisi minuutti, kisaavilla vähän enemmän). Päätin hakea pennun heti kehään tutustumisen jälkeen, jolloin sillä olisi kuusi koirakkoa aikaa ihmetellä.

 

Mikäpaikkaääk :o

Hauskaa oli huomata, että Lakki tiesi jo pihalla, että nyt ollaan tultu Tekemään Jotakin. Pöne ei ollut edes mukana eikä se voinut siten kertoa autossa mitään missä ollaan, eikä Lakki ollut koskaan käynyt koko paikassa. Silti se etsi ovea sisälle. Kyllä sitä aluksi jännitti räyhäävät koirat, pauhaava musiikki ja teollisuushallin metalliset vessaan menevät, kolhot ja kolisevat portaat. Vähän se tuhahteli itsekin ja oli kuin liisa ihmemaassa, mutta tosi äkkiä alkoi tarjota kontaktia. Nameja se söi silleen etuhampaat edellä närppien, mikä paljasti, että jännittää eikä oikein nappaa, mutta lelun kun tempaisin niin johan alkoi näyttää mun tuntemalta koiralta. Leikittiin vähän aikaa ja laitoin sen sitten häkkiin. Se kyllä nykyään menee sinne vapaaehtoisesti ja tarjoaa makaamista, kun sitä on paljon siitä palkattu. Se on siellä ihan näennäisen ok niin kauan kun minä istun häkin edessä itse. Jos nousen, tai menen kauemmas, saati jos edes ajattelen että treenaan pönen kanssa, se alkaa karjua ja tulisi sieltä läpi. Siksi siis aiemmin sanoin, ettei se oikein osaa olla häkissä, siis "osaa" mutta kaukana ollaan vielä siitä että sen voisi oikeasti jättää parkkiin sinne riippumatta siitä mitä itse tekee, ja että se olisi edes jotenkin rentona ja viettäisi taukoa siellä.

Otin sen vielä uudelleen hetkeksi häkistä ulos kun kehässä oli kolmonen tai nelonen, ja tein niitä temppuja joita esityksessä olisi. Tosi kivasti keskittyi ja namitkin alkoi maistua paremmin. Se on treenannut mekon kanssa vain kerran, ja mietin vielä aamulla että pitäiskö äkkiä ommella helmaa vähän lyhyemmäksi. Treeneissä oli vähän sellaista turhaumaa kun pujottelussa naama jää kiinni mekkoon, että voihan sen purra paskaksi. Tein mekkoon kuitenkin isomman halkion ja päätin että kehässä vähän nostan helmoja, jos pujottelu tuntuu yhtään vaikealta, näin niin sieluni silmin kuinka se sitten roikkuu siinä mekossa ja kuuluu vaan kräks...

Ennen omaa vuoroa sai käydä kehässä. Oikeastikin kisoissa saa, mutta ei saa enää palkata millään. Nyt sai. Tuomarit kirjoitti tosi pitkään kaikille, joten siinä oli hyvää aikaa. Mä olin ajatellut että juoksen kehässä ja annan pennun katsella, ja palkkaan lelulla, mutta jotenkin tää nyt enemmän oli pelkkää lelussa roikkumista. Tässä video "esirundista". Hirveän kivasti se on treeneissä oppinut siihen, että kamat voi jäädä laidalle eikä ne sitä häiritse. Siksi uskalsin nytkin tehdä niin.

Mun tavoitteet esitystä varten oli jotakuinkin 1) se ei karkaa kehästä 2) se ei huuda mulle pää punaisena (liittyen palkattomuuteen; ei sellaista ole vielä tehty, tai huonoon ohjaamiseen, se turhautuu edelleen heti jos ei tiedä mitä pitäisi tehdä eli olen myöhässä tai epäselvä käskyjeni kanssa) 3) se ei roiku mun mekossa eikä kädessä, ainakaan kovin paljoa (eli saan sen heti lopettamaan jos se meinaa sellaisen aloittaa) ja 4) saadaan esitettyä edes joku kohta niin kuin sen piti mennä, oikeassa kohdassa musiikkia. Varaplääninä, jos pentu vaikuttaa ahdistuneelta, oli sitten vain heitellä palloa. Pallo oli tissien välissä ja namit oli pakko pitää kädessä, kun ei ollut taskuja.

Tässä video itse esityksestä.

Joku herpaantuminen tuossa alussa tuli, tuomareiden mielestä koira reagoi musiikin alkamiseen, minusta sieltä mihin se kääntyy katsomaan, kuului joku tumaus. Tosi kivasti se heti kuitenkin jatkoi. Lopusta jäi kieriminen pois kun oltiin myöhässä, ja sitten se alkoi haistella kun mun käsi oli sormi ojossa. Olin näyttämässä kierimisen käsimerkkiä kun tajusin etten ehdi enää, ja sitten se luuli että osoitan namia maassa tms ja alkaa etsiä sitä. Pikkasen meitä molempia jännitti, tai mua vähän enemmänkin kuin pikkasen, ja vähän se on siksi käsijarru päällä normimenoon verrattuna. Videolta se kyllä näyttää paremmalta kuin tuntui, toisaalta joka kerta palkatessani sen, se otti namit taas etuhampaat edellä mikä kyllä kertoo että jännää oli. Pallon kanssa toimimista mietin jo kehään tutustumisessa ja kävin kokeilemassa jalalla, että ali mahtuu menemään, ja niin arvelin tapahtuvan. Ylläri, että niin tapahtui... Onneksi joku palautti sen mulle. :D

Lakki sai sitten mennä vielä häkkiin, olin varannut kongin ja maksalaatikkoa, ja kolmesti taisin täyttää sille sitä. Tosi kivasti se alkoi olla jo ihan rento ja lussutus vaan kävi vaikka vieressä räksytti koira jne. Sen jälkeen vein sen ulos, käytiin vähän kävelemässä ja sitten laitoin sen autoon. Katsoin varsinaiset mölliesitykset (heitä oli myös 7) ja sitten hain pennun autosta takaisin palkintojen jakoa varten. Häkin olin koonnut jo pois, ja ei se kyllä oikein se odottaminen ole sen vahvuuksia... sai aika paljon pitää palloa ja olin sen kanssa maassa nujuamassa, tai sitten se istui ja syötin sille nameja aika nonstoppina. Muuten se kyllä keksii kaikkea omaa kivaa mikä ei muista ole niin kivaa. Pisteiden lasku vähän venähti joten ihan hyvän aikaa se siinä ehti olla taas. Oli selvästi rennompi kuin ekalla kierroksella. Nyt vasta muistin, että oli tarkoitus harjoitella oman vuoron jälkeen sirunlukua, siis pyytää joku vieras lukemaan, mutta en enää jaksanut ja koirakin oli ihan ähkyyn syötetty. Treenattiin kuitenkin käsikosketusta keskenämme.

 

Odottelua. Oon aina ihmetellyt "tutteja" ja nyt mulla on sellainen koira itsellä...

Kolmonen ja kakkonen palkittiin ja oletin että olemme jääneet sijalle 4. kokonaan ilman palkintoja, mutta oltiinkin kiistattomia ykkösiä. Wooot!?! Ajattelin että namit kädessä esiintyminen vei sijoituksen, mutta olinkin ollut ainoa jolla oli ollut selkeästi temput erikseen ja palkka erikseen ja kaikki muut tässä luokassa oli lähinnä käyttäneet nameja imutukseen. Mun esitys sai kehuja rauhallisuudesta ja hyvästä ohjaamisesta, ja myös musiikin tulkinnasta ja että se ei ollut ihan vain temppuja musiikin soidessa taustalla, ohhoh :D Tämä nimenomaan on mulle aina ollut se vaikea osuus tässä lajissa, joten oli tosi kivaa saada siitä edes tällainen maininta. Toinen tuomari on kirjoittanut arvosteluunsa, että miettisi hyppyjä kasvavan pennun kanssa, hän ei siis tykännyt niistä. Periaatteessa oon samaa mieltä mutta se oppi sen muutamalla toistolla ja jos se pari loikkaa kerran viikossa tekee, tuskinpa se nyt siitä rikki menee.

Kolmoseksi tullut koira sai ihanan lelun, ja Lakki kyttäsi sitä ihan naama pitkällä ja oli kauhean kateusvietin riivaama. Kun sitten meidät kutsuttiin ykkösiksi ja tuomari tempaisi samanlaisen lelun käsiinsä, olipa ihanaa sanoa, että kuule, sä saat tuolta ihan oman sellaisen! Kyllä oli palkinto asianosaisen mieleen. Saatiin myös lahjakortti ilmaisiin mölleihin heille. Kivat palkinnot.

Vein koiran autoon ja menin vielä katsomaan ja kuvaamaan kisaavien luokasta ekan, kaverini, suorituksen. Jäin suustani kiinni ja lopulta kun palasin autolle, piti vielä katsoa konttiin että onko se siellä, kun korvia ei näkynyt. (Mulla on vähän outoja pelkoja siitä että mun koirat varastetaan autosta...). Yleensä Lakki on se joka rynkyttää autossa häkin ovea, seiniä ja kattoa ja raivoaa että ota mut. Nyt se makasi niin pienellä rullalla etten koskaan ole nähnyt sitä sellaisella, ja mulkaisi vaan, että emmä enää halua tulla, nyt nukuttaa. Voi pieni kuulapää, taisi olla vähän rankkaa <3

Valitettavasti kotiin mennessä se oli jo täysin latautunut.... mutta olipahan huippupäivä kaikin puolin, siitä tulee hieno tanssikaveri!

Tanssikisat

Pitkästä, pitkästä aikaa lähdin vähän äkkilähdöllä tanssikisoihin. Mietin kyllä hetken SM-kisoja, mutta mun piti alun perin olla se lauantai töissä, enkä nyt tiedä onko vuoden kisatauon jälkeen kovin fiksua mennä suoraan SM-kisoihin. Sitten oli tarjolla tässä Lahti ja viikon päästä Jyväskylä, ja päätin että jompaan kumpaan niistä. En ehkä kuitenkaan oikein taas saanut treenattua - kun ei ole hallia, ja maassa on loskaa, on jokseenkin mahdotonta treenata mitään ohjaaja makaa maassa -liikkeitä. En saanut edes tehnyä ohjelmaa muuten kokonaisuutena ulkokentällä, kun sienet upposi kokkareisen loskaisen nurmen sekaan eikä koira nähnyt niitä. Lopulta sitten kuitenkin ilmoitin koirat Lahteen vikana mahdollisena ilmopäivänä, viikkoa ennen koetta.

No sitten tuli tuo irtokoiraepisodi, ja pöne veti sellaiset pultit että kielsin miestäkään pissattamasta niitä mun työpäivien aikana, kun pihassa on niin paljon liikennettä ja se oli miehen kanssa karjunut suoraa huutoa jollekin. Mun kanssa se menee paljon paremmin, mutta kyllä siitä näki, että kierroksilla käydään. VAU:n hallissa on niin ahdas se eteinen, paitsi että nyt se koko areena olikin siirtynyt eri puolelle rakennusta ja eteinen oli ehkä vähän vähemmän sumppu. Päätin, että mä en jaksa sitä väkisin yrittää saada sisälle, eli jos tuntuu että se kuristuu kauhuunsa jo ovella, antaa olla ja heitän sen vaan takaisin autoon sitten.

Sienen osalta taas ei oikein ollut mitään odotuksia. Suurin tavoite oli hakea inspistä alkaa taas treenata. Sienen ohjelmaa oli tehty vain hyvin pienissä pätkissä mitä kotona tai seuran sisätilassa mahtui tekemään. Hyvin mahdollista, että nyt kun kentällä on kolme sientä aiemman kahden sijaan, se karkaa jollekin ennen aikojaan. Hyvin mahdollista, että eteenmeno kusee ja sitten se loppu menee vähän sekaisin kokonaan jos se ei vie kärpässientä pois, vaan laittaa sen koriin tai jää vaan härväämään mun ympärille. Toisaalta mietin aamulla ajaessa, että on kyllä todella erikoista mikä saa aikuisen ihmisen laittamaan kangassieniä kentälle ja hyppimään siellä koiransa kanssa kaikkien muiden katsoessa, ja toisten vielä arvostellessa tätä suoritusta. Kohtuullisen perverssiä noin niinkuin tavallisen ihmisen näkökulmasta? Päätin, että kävi miten kävi, nauran sitten vain tälle oudolle harrastukselleni.

Aamu alkoi HTM:lla ja luokat meni alemmasta ylöspäin. Väkeä ei ollut paljoa paikalla ja sain pönen aivan hyvin sisään. Se tiesi missä ollaan, ja yritti vanhasta muistista kiskoa parkkipaikalla kohti aiempaa ovea :) Kehään tutustumisen suhteen oli jotenkin vähän outo päivä, virallisesti sille oli tietty aika mutta nytkin noin varttia ennen sitä ylituomari sanoi, että kehään voi mennä jo. Kävin muutaman kerran ohjelman läpi ilman koiraa. Kuulokkeet oli kyllä autossa joten hyppelin ilman musiikkia.

Pönen kanssa pääasiallinen tavoite oli itkettää kuuluttajaa ja se onnistui taas :D

"Vanhan koiran kanssa jokainen päivä on arvokas. Yhteistä elämää on takana enemmän kuin edessä. Pelkään jo etukäteen, että joskus unohdan, miltä tunnuit jalkaa vasten, miltä loistavat silmäsi näyttivät, miten ihan melkein kuoriuduit nahoistasi koska on vain niiiin ihanaaparasta.

Sinä olit minun ensimmäinen harrastuskoirani, enkä villeimmissä unelmissanikaan osannut kuvitella, miten paljon ehdimme harrastaa ja kisata eri lajeissa. Tässä vaiheessa tuloksetkin on jo täysin menettäneet merkityksensä. Tanssi on aina ollut itselleni kaikista lajeista kaikkein liikuttavinta, joten tanssimme vielä kerran tänään täällä - vain koska voimme."

Pönelle taas vähän loikikas HTM AVO 164,33p, KUMA, sij. 1./2. Oli siellä siis muutama sellainen "missäsäoot???" -hetki, mutta pääosin kyllä hymyilytti vaan ja oli ihanaa tanssia pönen kanssa. Se on vaan niin maailman paras tunne, kun se vähän pompottaa ja sitä seuraamista voisi jatkaa vaikka miten kauan. Pönellä on nyt kaksi kumaa avosta, ja koska sillä ei ole voittajaan tarvittavaa määrää positioita eikä se enää niitä opi, niin haetaan se kolmas kuma ensi vuonna, jos terveyttä riittää. Koiratanssin säännöt muuttuu ensi vuonna ja koularit tulee käyttöön, joten kolmella kumalla avosta saa "HTM2"-tittelin.

Susanna Ekblom:
"Ihana veteraani :)
Ohjelma oli hieman lyhyt, mutta se oli kivasti rakennettu ja koira seurasi pääosin hyvin."
määrä 42, laatu 40, tekninen yht 82, kumppanuus 42, koreografia 42, taiteellinen yht 84, YHT 166

Katja Tamminen:
"Hallittu ohjelma jota oli ilo katsoa."

määrä 41, laatu 42, tekninen yht 83, kumppanuus 41, koreografia 40, taiteellinen yht 81, YHT 164

Nadja Böckerman:

"Säpäkkä & charmantti vanhempi herra!
Taitavaa positionhallintaa vaikka mukana myös ajoittain epätarkkuuksia.

Rauhallista ohjausta mutta myös vahvoja käsiohjauksia."

määrä 41, laatu 40, tekninen yht 81, kumppanuus 42, koreografia 40, taiteellinen yht 82, YHT 163

Pahin jännitys laantui siinä ja sitten oli taas piiiiiitkä tauko. HTM oli kisattu ehkä liki puoli tunti aikataulua edellä, ja siinä oli sitten 45min ruokis tuomareille. Taas ylituomari sanoi, että kehässä voi käydä tauolla treenaamassa :O ! En ole koskaan kuullut tällaisesta aiemmin, yleensä se kehään tutustuminen on sen 10min ja siellä voi olla aika paljon porukkaa, jolloin oikeasti siellä ei kauheasti kerkiä heilua (kun aikaa menee toisten väistelyyn). Kehään tutustumiseen saa viedä koiran, rekvisiitat ja lelupalkata, ruualla ei saa palkata ollenkaan eikä ruokaa saa viedä kehään lainkaan edes taskussa tai purkissa. Mulle tuli kiire hakea Sienikin autosta sisälle, kun siellä oli tosi vähän väkeä ja ajattelin että saan nyt hyvin treenattua pari kertaa eteenmenoa. Laitoin kosketusalustan ihan aidan viereen ajatuksena, että se muistaisi "eteen on ihan aidan juuressa". Koska siellä oli muitakin ja koirat ei kai saa olla vapaana (?), pidin sen hihnassa ja tein vain ihan lyhyeltä matkalta, siis max kehän puolivälistä etureunaan. Oikeassa esityksessä olisin takareunassa, mutta jotenkin luotin, että parempi "merkata" se aita niin kyllä se takaakin juoksee sinne päin, verrattuna jos olisin tehnyt takaa tyhjään, puoliväliin hallia. En kehdannut tehdä takaa eteen asti kun en ollut yksin. Annoin siis seisten kärpässienen suuhun ja lähetin koiran alustalle, josta sai cuzin. Kaksi toistoa riitti, sitten tehtiin namien kanssa häkkialueella muutama koriin laitto ja jotain pientä ja sitten palautin koiran autoon.

Hain Sienen sisään häkkiin, kun FS AVO (3 koiraa) alkoi. Heti perään vaihtui FS VOI, jossa oli kuusi koiraa, Sieni toiseksi viimeisenä. Ennen avoa meillä oli vielä yhteinen kehään tutustuminen, johon olin muistanut ottaa kuulokkeetkin mukaan. Mallasin sienten paikkoja (yritän aina katsoa jonkun sauman, pylvään kohdan tms, jotta ennen omaa vuoroa saan ne paikoilleen enää arpomatta missä on hyvä. Hirveän vastuullinen tehtävä tällainenkin.) ja kävin ohjelman ainakin kolme-neljä kertaa musiikin kanssa läpi. Kehä oli tosi iso, kisakirjeessä luki että 14x20m, mutta luulen että se oli vielä isompi. Ainakin mun perstuntuma sanoi niin. Se on hyvä, jotta saan ne sienet riittävän kauas. Oli aika luottavainen olo, että saan selkeät linjat ja kyllä tämä tästä.

Sitten kun oli pari koiraa ennen mua, tuli ihan karmea jännitys ja hyvä etten oksentanut. Yritin hokea itselleni, että virkattuja sieniä koiran kanssa harrastava aikuinen on vaan hupaisa ja mitä väliä millään. Kuuntelin kuulokkeilla Sienen musaa ja kävin ohjelmaa vielä läpi. Sitten tajusin, että edellinen on kehässä ja että Sieni on vain maannut häkissä - olisihan sitä nyt vähän voinut verrytellä ensin! Mutta ei ehdi enää, koiralta takki pois, kamat mukaan ja kehän laidalle. Jätin taas koiran makaamaan niin että se näki kun vein sienet, yhtä se ei katsonut mutta huusin sille että Sieni! ja osoitin sen sormella. Sitten vielä hetkeksi kehästä ulos, palkkasin joitakin temppuja nameilla jotka oli fleecen taskussa. Kun meidän vuoro oli, itseltä fleece ja koiralta panta ja hihna pois ja menoksi.

Alussa se jätti kierähdyksen tekemättä, sitten ennen ekan sienen hakua sen piti pysyä oikealla ja meidän tähystää vielä sieniä toisenkin kerran, mutta se jotenkin livahti jalkojen väliin enkä saanut sitä pois sieltä. Eikä se osannut sieltä sitten lähteä noutoon kun aika oli, ja lopulta kolmesti rääkäisin aika lujaa että hae. Peruutus meni ihan väärään suuntaan mutta siitä selvittiin. Hauskaa kun viikkoja ennen kisaa piirsin A-neloselle kartan meidän ohjelmasta, ja eihän lopulta mikään mennyt niin kuin olisi pitänyt :D Sitten kaikki meni jotakuinkin oikein siihen saakka, että mentiin kärpässienen luokse. Koira oli mun olalla, mutta siitä piti käskyttää ensin "alas" ja sitten "peruuta". Unohdin sanoa ekan ja yritin vain sanoa peruuta, eikä siitä tullut mitään muuta kuin sekoilua. Lopulta käskin sen maahan ihan mun viereen. Eteenmeno oli ihan järkyttävän hieno, vähän se lähti vinoon eikä ihan sinne mihin olin kehään tutustumisessa näyttänyt, mutta kuvistakin näkee että se vetää laukkaa ja se oli siis kaikin puolin reipas ja itsevarma :) Pk-puolella eteenmeno tehdään seuraamisesta eli koira on saanut 10-15 askelta suuntaa, lisäksi siinä on sanallisen käskyn lisäksi käsimerkki apuna eikä se minusta ole mikään vaikea liike opettaa. Tanssissakin koira hyppää mun yli kun makaan ja saa siitä vähän niinkuin suunnan, mutta mä tosiaan makaan enkä voi antaa sille mitään apuja ja sen pitäisi ymmärtää itse " mene eteen" -käsite ja osata tehdä se vain sanalla. Nyt se siis onnistui :) Treeneissäkin olin vasta tajunnut etten ole oikeastaan tehnyt sitä paluuta, eli eteenmenon päätteeksi sanon "kiitos" ja "tule" ja sen pitäisi jättää se myrkkysieni sinne. No sehän tietty otti sen takaisin mukaansa kun tätä edeltävällä viikolla älysin ekan kerran kokeilla, ja niin meinasi käydä nyt kokeessakin, mutta sain sen käskytettyä. Sitten piti tulla elvytys, jota on joka ilta treenattu kotona, mutta Sieni oli vallaton ja hyppi mun yli ja lopulta istui melkein mun naamalle. Nousin ylös ennen kuin nenä on perseessä oikeasti, ja pyysin sitä elvyttämään kerran vielä kun istuin. Sen se teki ja oli ihan suu auki, hyvä ettei haukkunut samalla! Loppu meni kuten piti, mutta oltiin vähän aikataulusta edellä ja se kerkesi aika pitkään olla loppuasennossa, mutta ei se mitään.

Susanna Ekblom:
"Noudot ja koriin viennit kivoja. Koira ei aina tainnut kuulla käskyjä, joka rikkoi sujuvuutta. Parilla kiva/iloinen yhteistyö."

määrä 39, laatu 40, tekninen yht 79, kumppanuus 40, koreografia 38, taiteellinen yht 78, YHT 157

Katja Tamminen:
"Hyvin suunniteltu ohjelma, joitain epävarmoja kohtia koiralla."

määrä 41, laatu 39, tekninen yht 80, kumppanuus 41, koreografia 39, taiteellinen yht 80, YHT 160

Nadja Böckerman:
"Pääosin sujuva ohjelma, joitain epäselviä kohtia. Hienoja erotteluja rekvisiitan kanssa."

määrä 40, laatu 40, tekninen yht 80, kumppanuus 41, koreografia 39, taiteellinen yht 80, YHT 160

Sertin saa voittajaluokassa (ja kuman alemmissa), kun koira saa vähintään 80p sekä teknisestä että taiteellisesta eli yhteensä vähintään 160p. Kuitenkaan siis esim. 79 ja 81 ei käy, vaan molemmista pitää olla vähintään se 80p. Kolmella sertillä tulee koiratanssivalioksi. Kaksi tuomaria olisi antanut Sienelle sertin, mutta kolmannen pisteet laski keskiarvoa juuri niin, että lopputulos oli 159p. :O Tämä ylitti kaikki odotukset silti ja mielestäni ne kiellot oli niin selkeitä, etten tätä sertin arvoisena itse pitäisi, joten sinänsä ei nyt yhtään harmitakaan että se oli jo noin lähellä. Koiratanssiohjelma on taide-esitys, ja jotta se on erinomainen esitys, siinä on aika vähän sijaa millekään kielloille, epäselvyyksille, äänen korottamiselle tai muulle sotkulle. Sen pitäisi olla sujuvaa ja kevyen näköistä ohjaamista, jossa ohjauseleet on taidokkaasti häivytetty ihmisen liikkeeseen, eikä äänikään nouse musiikin yli.

Vuosi sitten samoilla tuomareilla viesti oli selkeä, tarvitaan enemmän ja vaikeampia liikkeitä. Rohkaisevaa on nyt se, että ehkä vihdoin ymmärsin mikä siihen auttaa ja tämä uusi kärpässieniosuus on siis nyt se kaivattu vaikeus. Nadjalta olisi voinut kysyä, tarkoittaako hän erottelulla sieni koriin - koko korin tuonti -kohtaa (siinäkin pitkään mukelsi samaa sientä, jonka oli juuri laittanut koriin) vai sitä eteenmenoa, että vie kärpässienen eteen tyhjään eikä koriin. Veikkaan jälkimmäistä. Tässä jäi nyt vielä tekemättä se selän takana peruutus ohjaajan istuessa polvillaan, mikä on mielestäni kanssa vaikea liike, joten kun se onnistuu, siitä pitäisi saada lisää pisteitä. Ja ylipäänsä me nyt todella kaivattaisiin isoa hallia, missä saisi tehtyä koko ohjelmaa niin että kaikki sälät on kerralla esillä, kuten kokeessakin on. Moni kohta kaipaa vaan pientä sujuvuutta loksahtaakseen kohdilleen. Parasta tässä päivässä oli se, että vuoden treenaamattomuuden jälkeen nyt vihdoinkin sain sen kaipaamani motivaatiopuuskan. Mua vaivasi masennus siitä, etten oikeasti ymmärrä tätä lajia enkä tiedä mitä pitäisi parantaa, tai lisätä. "Vaikeampia liikkeitä" on kuitenkin aika epämääräinen, vaikka yleisesti siis vaikeana pidetään selän takana ja/tai kaukana tehtäviä juttuja. Mutta nyt mä tiedän mitä me treenataan :) !

Sienelle siis 159p, sij. 2./6. Ei tullut tässä kisassa yhtään sertiä. Ei ole helppoa ei.

Videot on olemassa mutta en tiedä haluanko laittaa niitä tänne. Ei tee mieli katsoa edes itse niitä nyt ihan heti. :D kuvat (c) Merja mun väsyneellä järkkärillä. Runko varmaan kuolee kohta koska aivan kammottavaa suttua.

Koiratanssikoulutus

Nosemöllien jälkeen ajelin jonnekin Kuopion ja Jyväskylän väliin ja yövyttiin teltassa. Pönellä oli uusi villamantteli (villa on kosteisiin oloihin erityisen hyvä, himoitsin tuollaista jo pitkään ja nyt kun ne oli alessa, tilasin. Harmi vaan että koko olisi saanut olla yhtä numeroa isompi, se jää vähän lyhyeksi selästä) ja sen päälle Tomppapomppa, Sienellä pelkkä Toppapomppa. Alustoina pressu jonka heitin nyt ekaa kertaa teltan sisälle, sitten koirilla paksu solukumialusta ja sen päällä avaruushuopa, mulla paksu solukumialusta ja sen päällä ilmatäytteinen. Makuupussillani pitäisi pärjätä pikkupakkasissa, ja nukkumaan käydessäni olikin ihan törkeän kuuma. Puolen yön aikaan heräsin hirveässä hiessä. Kolmen neljän maissa piti laittaa villakerrasto päälle ja silti meinasi tulla kylmä, kaikki alkoi olla niin läpeensä kostunutta. Se kirottu kosteus aina pilaa kaiken. Kumpikaan koira ei kädellä selästä takin alta kokeiltuna ollut mitenkään erityisen lämmin, mutta kumpikin myös nukkui nätisti ja ihan irrallaan minusta - ainakin pöne alkaa kaivautua mun pussiin kun sillä on kylmä, ja sitten ei nuku enää kukaan. Auto näytti -3 kun lähdettiin liikkeelle.

Seuraavana vuorossa oli ylituomari Heli Nousiaisen koiratanssikoulutus, johon ilmoitin Sienen. Aamulla oli tunnin alustus ja siinä piti olla joku lyhyt yhteistreeni, mutta meni puhuessa niin pitkään että treeni jäi tekemättä. Jokaiselle oli lisäksi 30min yksilöaikaa. Sieni oli vuorossa vasta kolmelta ja olipahan taas ohjaajalla ongelmia jaksaa enää keskittyä niin pitkän päivän kuuntelun jälkeen. Oli oikein kiva kouluttaja, tykkäsin kovasti. Hän itse ei juurikaan kisaa, ymmärsin että aiempi koira ahdistui kisatilanteissa ja nykyisen kanssa on harrastettu vain vetolajeja. Kouluttaa kuitenkin paljon tanssia ja tuomaroi jokusen kisan vuodessa. Oli tosi kiva asenne varsinkin siihen, että tanssissa pitää säilyä eri rodut ja rotutyypit eikä sen(kin) pitäisi mennä bortsujen lajiksi, ja että koiran on oltava aina päätähti sikäli että jos koira ei nauti kisaamisesta, ihmisen kunnianhimo ei saa ajaa sen yli.

Tässä koulutuksen muistiinpanot:

-maksullisessa koulutuksessakaan ei ikinä pidä väkisin yrittää käyttää aikaa hyödyksi vaikka siellä nyt ollaan ja siitä on maksettu. Jos koiralla on "huono päivä" eikä vire oikein ole kohdillaan, tai se väsyy eikä jaksa loppuun, käydään ohjaajan kanssa vaikka ohjelmaa läpi ilman koiraa.

-jännitykseen perinteinen "ajattele että tuomarit ja yleisö on alasti"- vinkki. Ja sitten tuomarit katsoo kehään tulevaa kisaajaa ja miettii että ajatteleekohan se juuri minua alasti...

-bortsu tekee satasella vs chihu tekee satasella - aivan eri näköistä! Kuitenkin bortsujakin on eri luonteisia ja esim. hidas ja harkitseva bortsu voi kärsiä kovasti siitä, että ei ole lainkaan niin näyttävä kuin ihmiset olettaa siltä rodulta. Tuomarin pitäisi arvostella vain sitä mitä näkee juuri sillä hetkellä ja unohtaa mikä rotu tai aiemmin näkemänsä koirayksilö on kehässä. Näyttääkö siltä olla koiralla on kivaa? Onko se halukas tottelemaan ohjaajan toiveita?

-temppuja voi ja kannattaa käyttää myös muualla, esim. räyhäävän koiran kanssa ohituksissa saattaa saada yllättävän hyviä tuloksia kun antaa sille tehtävän

-HTM: musiikin ilmentäminen tapahtuu eniten rytminvaihdoksilla

-HTM:n ei enempää freestyleä kuin alku- ja loppuliike ja position vaihdot. Ei vaikka mieli tekisi.

-HTM: opeta koira hakemaan kaikki haluamasi positiot oikeasti itsenäisesti ja joka suunnasta, ennen kuin alat kasata niistä koreografiaa ja tehdä pitempiä pätkiä. Alossa pärjää vielä sinnepäin-positioilla, mutta kiirehtiminen alussa tuottaa suuria ongelmia myöhemmin.

-75/25 -prosenttiosuudet on aina vain "mutua", tuomareilla ei ole laskimia joten arvio on aina "miltä se näytti". Eli HTM:ssä vähintään 75% pitää olla seuraamisia ja FS:ssa päin vastoin.

-sitä mitä ei nähdä, ei arvostella eikä ole olemassa -> tee esim. tassun annot eri suunnista eli käänny paikoillasi vaikka 45 astetta, toista tassutemppu, käänny vielä kerran ja toista se. Jos lasket temppujen määrää ja sitten teet jonkun selin tuomareihin, sitä ei voi laskea mukaan jos sitä ei nähty, vaikka "jotain siellä tapahtui".

-vastaavasti jokin virhe (esim. vinous positiossa) voi jäädä näkemättä. Eri kulmista näkee eri tavalla, tuomari arvostelee sen mitä hän näkee, yleisö voi nähdä jotain muuta.

-ihminen katsoo liikkuvaa kohdetta ennemmin kuin paikallaan olevaa, silmän ja aivojen toiminnasta johtuva fakta jolla ei voida mitään. Jos ohjaajan ja koiran välillä on suuri etäisyys, koiran temput voi siis jäädä näkemättä, jos ohjaaja samalla liikkuu isosti tai ohjaus on kovin suurta.

-käskytys hiljaisella äänellä! Jos huutaa "pyöri, PYÖRI, PYÖRI!!!" niin että se kaikuu hallista ulos asti ja koira ei pyöri, itse alleviivaa kaikille että tässä tuli kielto joka taas väistämättä vaikuttaa pisteisiin ainakin toistuessaan. Jos käskyttää niin hiljaa että tuomarit ei kuule sitä, ei kukaan tiedä että jotakin jäi tekemättä. Myös käsimerkkien olisi hyvä olla tanssillisia ja ohjelmaan sulautuvia, tällöin ei pistä lainkaan silmään jos jotakin joutuu toistamaan.

-tuomari ei saa arvostella itse suunnittelemaansa ohjelmaa -> rehellisesti voitava sanoa ettei tiedä mitä tässä miti tapahtua tai jäikö jotakin tekemättä. Tietenkin esim. arvokisatasolla "kaikki" muistaa kisaajien ohjelmat, mutta pitää aina arvostella silti sitä mitä näkee eikä sitä mitä tietää siinä olevan. Ohjaaja on voinut muuttaa ohjelmaansa. Sama koskee esim. kahden päivän kisoja tai niitä kisoja, joissa on aamupäivällä ja iltapäivällä eri kisat mutta samat tuomarit.

-koreografiatreenit aina ensin ilman koiraa ja ohjaajalle niin paljon toistoja, että oikeasti muistaa sen ulkoa. Ei saa tulla yhtään "ai niin missä mun pitikään nyt olla" tms kohtia. Tämä aivan erityisen tärkeää varsinkin jos on ääntelevä koira (reagoi epäselvään ohjaukseen huutamalla).

-jos on sellainen musiikki ja koreografia, että tietyissä kohdissa (esim. pamaus tai muu selkeä kohta musiikista) pitäisi tapahtua jotakin, kannattaa aina olla myös plan B siltä varalta että jäädään jälkeen / ollaan edellä musiikkia, muuten kaikille tulee selväksi että nyt ei mennyt ajoitukset oikein. Tällainen ohjelma on ohjaajalle hyvin haastava, toisenlainen musiikki antaa enemmän pelivaraa. (Hmm miksi mulla on juuri tällainen...?)

-käsimerkkien (imutuksen) häivytys: ohjataan esim. tyhjällä oikealla tuttu liikerata mutta palkka tulee vasemmasta

-pyöri: palkka vasta liikkumisen jälkeen jottei opi pysähtymään

-varsinkin pienen koiran kanssa olisi hyvä olla "nähkää mut" -temppuja

-aloitus: jos vain hermo kestää, kannattaa aloittaa hyvin läheltä tuomareita ja mennessään vielä katsoa kaikkia silmiin ja hymyillä heille. Tekee tosi hyvän vaikutuksen ja usein myös voi helpottaa omaa jännitystä, kun tuomari toivottavasti hymyilee takaisin. Samalla näkee heti häiriintyykö koira yleisöstä ja jos, niin loppuohjelma on sitten helppo pysytellä kauempana, kun siellä lähellä on jo oltu ja kehää käytetty sieltä. Keskeltä aloittaminen on ehdottomasti yleisintä joten erilainen aloitus on virkistävää siksikin. Huomaa, että ihan pöydän eteen ei kannata kuitenkaan mennä, varsinkaan pieni koira ei näy sieltä.

-koira ei usein tarvitse koko laajaa käsimerkkiä, vaan pieni alkuun sysäävä ele riittää

-kehän käytössä otetaan myös rotu huomioon: pieni koira ei ehdi joka paikkaan 1,5min ohjelmassakaan vs kolmessa sekunnissa koko kehän ympäri juossut bortsu. Joka nurkassa käyminen ei siis ole itseisarvo, pääasia ettei sahaa edestakaisin tai pyöri paikoillaan.

-jos koiralla on aivan ihana seuraamisilme (nostelee etujalkoja tai on muuten liikkis), kävele suoraan kohti tuomareita jotta näkyy erityisen hyvin

-koira saa sääntöjen mukaan olla korkeintaan 10s kerrallaan paikoillaan, mutta edelleenkään tuomareilla ei ole laskimia ja tämäkin on vain pään sisässä oleva arvio "miltä se vaikutti". Joku selkeä raja oli aikoinaan pakko kirjata sääntöihin.

-katse ylös! Jos vaan mitenkään voit, älä tuijota koko ajan koiraa, vaan katso tuomareita ja yleisöä. Ei ole suoraan arvostelukriteeri mutta antaa tosi paljon vaikutelmaa siitä että koira oikeasti osaa ja ohjaaja luottaa siihen.

-alossa koira voi aivan hyvin tehdä kaikki temput aivan lähellä ohjaajaa jos irtoaminen on sille vaikeaa, myöhemmin sillä ei enää oikein ehkä pärjää

-"nysvän" koiran voi irroittaa kauemmas myös jättämällä sen ja liikkumalla itse

-FS: vinoon peruutus ei haittaa mitään eikä sille tarvii tehdä mitään! HTM:ssä haittaa. Peruutusta kouluttaessa naksunkin kanssa ollaan usein myöhässä ja ilman sitä se on hyvin vaikeaa. Naksu pitäisi tulla aina kun vielä liikkeessä.

-peruutus on aivan samanarvoinen liike kuin mikä tahansa pyörähdys, kumarrus tms - jos se on kertakaikkiaan vaikeaa, unohda se kokonaan (FS). Tämä on sitä koiran ominaisuudet huomioon ottamista.

-koiralle ominaiset, jopa vähän oudot jutut parhaita, niistä saa omaleimaisuutta ja voi esittää jotain mitä kaikilla muilla ei ole. Mieti tarkasti arkea mitä voisit poimia sieltä.

-koirat joiden mielenkiinto loppuu helposti: sirottele koiran lempiliikkeitä tasaisesti ohjelmaan

-improtreenit tosi tärkeitä. Näissä ei niin väliä tekeekö koira kaiken loppuun asti, esim. pyörähdys jää vajaaksi, sitten vain jatketaan. Paljon improtessa koirain voi kuitenkin alkaa improilla vähän liikaa ja tekniikka kuolee kokonaan, joten tee erikseen tekniikkatreenejä joissa on selkeä kriteeri.

-perusasiat tulee olla hanskassa ennen ohjelman tekoa. Muuten menee plörinäksi. Siis jos koira ei osaa kunnolla pelkästä vihjeestä istua, antaa tassua ja pyörähtää edes erillisinä juttuina, ei niistä tule ketjunakaan mitään.

-esineitä käytettäessä useampi käyttökerta per esine, jotta se on oikeasti osa ohjelmaa. Vielä parempi jos esine jotenkin selkeästi liittyy musiikkiin, teemaan tms eikä se ole vain otettu siksi että tarvitaan jotain minkä yli voi hypätä ja mitä voi kiertää. Muista kuitenkin että lähtökohta on se, että tuomarit ei ehdi kuunnella biisin sanoja eikä tunne kaikkia kuuluisiakaan leffojen tunnareita tms - teeman pitää tulla selville ilmankin!

-HTM: valitse nopeaksi tempoksi sellainen, että saat koiralle hyvän ravin. Aina parempi jos tempon muutokset näkyy ohjaajan lisäksi myös koirassa.

-suomalaisten tyypillinen "ei me osata oikein mitään..." kannattaisi joskus edes yrittää lausua muodossa "me osataan tällaisia temppuja" (vaikka niitä ei olisikaan kuin muutama, on se nollaa enemmän!)

-HTM:ssä jännitys näkyy liikkeiden väkinäisyydessä. Usein selkeä ero ohjelman alussa ja lopussa kun ohjaaja alkaa rentoutua.

-HTM: alkuliike sellainen josta on helppo ja luonteva lähteä ekaan positioon, samoin loppuliike sellainen joka on vaivaton ottaa vikasta positiosta. Surkeaa jos heti alussa tai ihan vikana tulee kieltoja ja sotkua.

-tuomari voi käydä kysymässä (musiikin soittajalta) kuinka pitkä musiikki oli, jos jää epäilys että oliko se yli rajojen, lähinnä alle 1.5 min (yli 3min esityksiä on harvoin ja edes lähelle 4min meneviä vielä harvemmin). Muuten niitä sekkareita ei ole eli ohjelman pituuskin on tuomarin päässä. Tuomarit antavat arvostelun aina itsenäisesti, mutta saavat keskustella keskenään, esim. kerran oli yksi tuomari ohjelman päätyttyä kysynys kahdelta muulta "huomasitteko, että ohjaajalla oli palkkarasia paidan alla". Eivät olleet huomanneet ja sellaista ei voi arvostella mitä ei näe. Olivat käyneet jälkeen päin kysymässä kisaajalta ja oli myöntänyt, mutta tarkemmin ei ollut puhetta millaisen arvostelun sitten kävi.

-jo alkeiskurssista alkaen kannattaa totuttaa koira ohjaajan erikoisiin liikkeisiin (kädet heiluu, marssi, valssi jne)

-hidaskin koira voi hyötyä reippaasta musiikista; hidas musiikki voi entisestään korostaa koiran hitautta ja ohjelmasta tulee tosi pitkäpiimäinen

-oma kunnianhimo ei koskaan saa mennä koiran hyvinvoinnin edelle! Jos koira ei kestä kisatilanteita, esiinny vanhainkodeissa, tapahtumissa ym.

-älä yritä miellyttää tuomareita, vaan tee sitä mitä itse haluat tehdä. :) Kaikki ei ikinä ole samaa mieltä muutenkaan joten yhden "ei ehkä paras musiikkivalinta" tms kommentin jälkeen ei todellakaan tartte muuttaa mitään, jos itse siitä tykkää.

Sienen vuorolla käytiin mun ohjelma läpi ilman koiraa. Muutamia temppuja tehtiin koirankin kanssa, mutta pitkälti se joutui vain makaamaan ja kuuntelemaan. Ennen omaa vuoroa kerkesin tehdä lämppätilassa sekä koriin vientejä että eteenmenoja, niissä on aina kiva päästä hyödyntämään vieras paikka.

Ohejlma todellakin kaipaisi lisää nimenomaan niitä vaikeita temppuja. Mieluiten sekä kaukana ohjaajasta että ilman katsekontaktia, eli joko selän takana tai sitten ohjaaja tekee jotain muuta samalla, eikä näe koiraa.

-alkuun kierimisen yhteyteen selän taakse joku toinen liike kanssa, voi olla vaikka ihan helppo pyörähdys tms vaan. Kun ohjaaja ei näe mitä siellä tapahtuu ja joutuu vaan luottamaan että kyllä se tekee, siitä saa niitä pisteitä (edellyttäen että siellä myös tapahtuu jotakin :D)

-sienen voisi kiertää tai kumartaa sille ennen kuin nostaa sen. Tai sitten koira voisi pysähtyä ja tehdä jotain sientä tuodessa, mutta tämä on luultavasti vaikea opettaa, Sieni ottaa sen rankkuna.

-ennen elvytystä selän takana peruutuksen päätteeksi ehdottomasti vielä joku temppu

-koriin vienti + koko korin tuonti aivan samanarvoinen liike kuin mikä tahansa muukin nouto. Tuomareilla ei ole aikaa eikä välttämättä edes osaamista ajatella miten jokin on koulutettu ja mikä on ollut helppoa ja mikä työlästä. Kerroin että tässä meni ikuisuus saada se erottelu tehtyä, ettei ota samaa sientä uudelleen, vaan korin. Tällaisia ei kuitenkaan tuomarit ajattele eikä siitä saa lisäarvoa. Tämä jäi kyllä oikeastaan ärsyttämään mua aika lailla... se mikä kellekin on "vaikea" temppu on niin subjektiivista. Mutta ainakin nyt tuli selväksi että tässä lajissa se vaikeus mitä arvostetaan on se etäisyys ja katsekontaktin puuttuminen. Ei erottelu.

-voisiko jossain kohtaa olla esim tassun ristimisiä tai pään kääntöjä yhdessä ohjaajan kanssa? Sopisi myös mun eleettömään ohjaukseen. Tähän etäisyys ja koira joko ohjaajan kanssa samaan riviin tai taakse.

-eri suuntaan liikkuminen on aina hyvän näköistä -> kun koira lähtee hakemaan sieniä, liiku itse poispäin. Mitä nopeammin ja mitä kauemmas, sen parempi vau-efekti tulee. "Se vaan noutaa vaikka ohjaaja meni".

-sivuaskeleet etäällä? Maailmalla vissiin muodissa.

-luopumista sienistä, aina ei noudeta. Kyttääminen vaikuttaa myös arvosteluun joten koiran pitäisi pysyä rentona. Nyt se oli varsin kivan näköinen mutta kerroin että joskus ollut ongelma, ja pitää varoa ettei jouduta liian lähelle vielä hakemattomia kohteita.

-itselle improamista ja matematiikasta luopumista. Kerroin että mun ohjelmat on "3,5 askelta pujottelua, kieppi, 5 askelta peruutusta" jne ja siinä sitä ollaan juuri sen vankina, että koira onkin väärällä puolella ja koko seuraava juttu menee perseelleen sen takia. Tai tuleekin 3 askelta ja ollaan edellä musiikista ja pasmat menee sekaisin.

-kerroin myös että haluaisin vaihtaa musiikin mutten ole löytänyt uutta. Yleisö kehoitti etsimään syksyteemaista. Vivaldia kuunneltiin mutta ei ollut hyvä, olen kokeillut sitä jo aiemminkin.

-voittajaluokan ohjelmassa olisi hyvä olla jokin "vau"-temppu. Pelkkiä perustemppuja sisältävä ohjelma ei välttämättä tunnu oikein miltään, jos kaikki jutut on jo satamiljoonaa kertaa nähty. Toisaalta kun nykyään on niin paljon videoita ja maailmalta kaikki uudet keksinnöt valuu hetkessä tännekin, voi olla oikeasti vaikeaa keksiä mitään mitä ei olisi jo jossain nähty. "Vau"-temppu voi olla myös esim. haastava ajoitus musiikkiin tai ohjaajan liikkeeseen. Ja kannattaa vielä kerran käydä se arki ja koko elämä sen koiran kanssa läpi, miettiä mitä se tekee muualla ja milloin se näyttää eniten itseltään ja yrittää ammentaa sieltä jotakin tosi omaa.

-tämä oma huomio, mutta kannattaisi ehkä enemmän opettaa yleisiä temppuja temppuvarastoon eikä niin rajoittuneesti miettiä mikä sopii sieniohjelmaan. Haluan vielä esittää tämän ohjelman, mutta salaa kyllä haaveilen "vaan tanssista". Sieniohjelmassa näkyy hyvin esim se, että koira ei tykkää seuraamisista ja ne kohdat on aina olleet sellainen blaah-hetki. Haluaisin tehdä sille ohjelman  missä voin hypellä ja vähän hillua ja se saisi vaan vapaasti hypellä mukana ilman seuraa-käskyjä. Se tekisi varmaan meille molemmille tosi hyvää ja olisi tosi vapauttavaa.

kuvat (c) Salla Kuikka

Koiratanssin koulutusohjaajakurssi

Huomasin tanssin fb-ryhmässä mainoksen kurssista, eikä siihen tarvita arkitottiskoulutusohjaajakurssia, mitä mulla ei ole, ja tuskin koskaan tuleekaan olemaan. (Nyt kun nämä kaikki lajit on saman liiton alla, en taas ymmärrä mitään logiikkaa miksi rallyyn ja tokoon tarvitaan, ja tanssiin ei? Kaltaiseni pilkunn*ssija ärsyyntyy aina suunnattomasti vaikka nyt tästä toki oli itselleni vain hyötyä.) Kurssi oli Turussa asti, ja vaikka mulla oli sekä edeltävä pe että seuraava ma vapaata, ajattelin sitten kuitenkin että en taida jaksaa. Kurssi maksoi 85e ja siihen yli 700km bensat päälle. Lopulta kuitenkin noin viikkoa ennen tuli järjestäjältä vielä privaviestiä, että olisi peruutuspaikka, tulisinko. Ja siitä se sitten lähti.

Kurssin veti Johanna Saariluoma ja osallistujia oli täydet 12. Lauantai oli teoriapäivä ja 9-17 pidettiin koko päivä pelkkää asiaa. Kaksi kahvitaukoa ja puolen tunnin ruokis oli ympätty mukaan, mutta muuten oli niin kiire käydä kaikki materiaali läpi, että keskustelua piti aika paljon rajoittaa. Se oli tavallaan tosi kurjaa, mutta toinen vaihtoehtohan on jakaa kurssi kahdelle viikonlopulle, jolloin aikaa saadaan enemmän. Minulta olisi jäänyt kyllä sitten ajamatta. Sunnuntaina meidän jaettiin kuuteen pariin. Jokaiselle parille oli harjoituskoiria 4-6 kpl, annettu teema mistä tunti pitää pitää. Koulutus oli tunnin ja sen jälkeen vartin palauteaika. Kaikki ne jotka ei olleet koulutusvuorossa, antoivat kanssakurssilaiselle palautetta tämän kouluttamisesta. Palautteen otsikotkin oli ennalta määrätty, vaihtoehtoina mm. ajanhallinta, palautteen antaminen, innostaminen ja fiiliksen luominen, asiantuntijuus jne. Palautteen antaminen oli kaiken kaikkiaan tosi isossa osassa, ja mitään sellaisia "no ihan kiva" -juttuja ei kukaan ikinä olisi kehdannut edes ääneen sanoa. Piti siis keskittyä tiukasti seuraamaan koko tuntia, jotta havainnoin kaiken ja osasi antaa tarkkaa, monipuolista palautetta. Itse olin toiseksi viimeisessä parissa, ja kun ensin koko päivän arvioi muita, oli oman vuoron tullessa pää aivan tyhjä. Onneksi olen sen verran paljon kouluttanut kaikkea muuta, että rutiini auttoi. Sunnuntain aikataulu oli todella tiukka ja mentiin ihan tyylillä juosten vessaan ja seisten lounaat naamaan.

Olenhan minäkin jokusen kurssin ehtinyt käydä tässä 10v harrastuksen aikana, mutta tämä oli ihan heittämällä kaikkein vaativin, raskain ja samalla myös antoisin. Voi kun ihan joka lajin kouluttajille olisi jotakin tällaista tarjolla. Aluksi kun jokainen esitteli itsensä, sanoin että on ihan absurdi ajatuskin että täällä olisi mitään tanssin viikkoryhmiä mitä kouluttaa, ja että olen kurssilla ensisijaisesti itseäni varten. Sainkin tosi paljon ideoita ja lisää ymmärrystä lajista, ja nyt myös ehkä tiedän vihdoin mitä sienohjelma kaipaa lisää. Sain myös tosi paljon henkilökohtaista palautetta (jokaiselta kanssakurssilaiselta A4 verran!) ja opin paljon siitä millainen on hyvä koulutusohjaaja. Näitä oppeja voi soveltaa ihan kaikkiin lajeihin.

Tässä tiivistelmä lauantain annista:

-koulutusohjaaja: ole ajoissa! Uuteen paikkaan mennessä vähän liian kuin yhtään liian viime tipassa.

-kisaaminen ei ole ainoa tavoite, mieti sen sijaan "mitä minä voin tälle parille antaa?". Ihmiset voi harrastaa hyvin eri syistä, eikä KO:n aina tarvitse edes tietää miksi joku käy treeneissä. Joku on yksinäinen ja kaipaa vaan sosiaalista kontaktia, joku käy koska kaverikin käy samassa ryhmässä, joku haluaa pois kotoa, joku haluaa että häntä kehutaan jne. Ryhmässä ollaan tosi tasa-arvoisia, ketään ei kiinnosta missä olet töissä, paljonko isäsi tienaa jne.

-tanssiin tulee ihmisiä jotka on joko hyviä esiintymisessä/tanssissa (esim. voimistelu, luistelu jne kilpailutaustaa) tai koiran kouluttamisessa (muissa lajeissa pitkälle kisanneita), tasoero voi olla tosi suurikin -> menestyjiä tulee vain niistä jotka opettelee myös sen heikomman puolen eikä jumita siinä missä on jo hyvä!

-mieluummin sanotaan "en tiedä, selvitän asian" kuin keksitään päästä tai arvaillaan

-koulutettava ei aina osaa kysyä sitä kysymystä, joka auttaisi häntä eniten eteenpäin -> toisten treenien seuraamisesta saa aina mutkan kautta itselleenkin ideoita, jotka voi jalostua omaan tekemiseen. Hyvä KO kannustaa ihmisiä tähän, eli kun tekee yhden kanssa jotakin, ottaa muut mukaan siihen "huomasitteko, tässä näkyy nyt ilmiö x hyvin" jne.

-KO antaa sydämellään oman silloisen osaamisensa muiden käyttöön -> täydellinen ei tarvitse olla. Riittää, että tekee parhaansa. Päin vastoin jos joku joskus väittää olevansa valmis, varo!

-KO pitää mitä on luvannut, jotta häneen voi luottaa. Älä ikinä lupaa sellaista mitä et voi pitää. "Olette 2kk päästä kisoissa" vrt "jos teette kovasti töitä, etenette".

-älä ota ryhmää, josta et ole kiinnostunut. Jos itselle eteneminen on tärkeää, älä ota ryhmää, jossa halutaan vaan käydä kerran viikossa tunnilla, jotta voidaan sanoa harrastavansa. Kisaaminen ei niinkään ole oleellista, edetä voi ilmankin.

-hyvä KO on aidosti innostunut omasta lajistaan, "tää on parasta ikinä"

-hyvä KO kunnioittaa ohjaajan rajoja. Esimerkkinä oli ohjaaja, joka sanoi että haluaa kouluttaa vain naksulla, ei houkuttele. Opeteltiin jalkojen välistä pujottelua ja homma eteni tosi hitaasti, kun koira lähinnä istui ja katsoi eikä tarjonnut mitään. Käytiin kyllä keskustelu siitä, että vähän houkuttelemalla pääsisi paljon nopeammin eteenpäin, mutta koska ohjaaja ei halunnut, hän sitten sheippasi. Kyllä se 3kk päästä pujotteli.

-KO:n tapaaminen on "missä mennään tällä hetkellä" -katsaus. Hän on realistinen ja rehellinen apusilmäpari. Hyväksyttävä, että eroja treenimäärissä on paljon, ja kaikki eivät harjoittele kotona yhtä paljon.

-KO voi käsitellä ohjaajien koiria, jos on jokin syy. Kuitenkin omaa koirasilmää kehitettävä aktiivisesti ja jos purettaa itsensä, oma vika. Tunne rajasi. Esimerkkinä oli tilanne, jossa ohjaaja halusi että KO palkkaa kun harjoitellaan sellaista, että ohjaaja konttaa ja koira matkustaa selässä. Koira oli kuitenkin sitä mieltä, että ohjaaja on puolustusyvyttömässä tilassa ja homma meni vähän vahtimiseksi -> KO kieltäytyi heilumasta namien kanssa siellä.

-KO ei ole koskaan valmis. Lajikin kehittyy koko ajan, säännöt ja arvosteluohjeet muuttuu. Koulutustekniikasta nyt puhumattakaan. Kehitä itseäsi jatkuvasti.

-joka rodussa on erilaisia yksilöitä, ja mikä ylipäänsä on "helppo" tai "vaikea"? Ota jokainen koira aina yksilönä, vältä rotustereotypioita. Älä ainakaan ikinä möläytä mitään ääneen, vaikka ajattelisitkin.

-jos ryhmässä on "voi apua...." -reaktion aiheuttava räyhä, aggre, ylivilkas, arka tms koira, älä ikinä kritisoi. Ovat takuulla kuulleet muualtakin, että onpas se arka, ja ohjaajakaan tuskin on sokea itse, hän kyllä tietää. Ne ihmiset voi olla tosi sitkeitä, ja vaikka työtä olisi enemmän ja aluksi tuntuisi että eihän tästä tule mitään, voivat mennä pitkällekin.

-koiran lisäksi ohjaajalle pitäisi tulla "haluan tulla ensi viikollakin tunnille" -olo

-jos ohjaajalla on huono päivä tai muuten vaan ei tule mistään mitään, vihellä peli poikki aika nopeasti, ennen kuin kellään oikeasti menee hermo ja tulee tehtyä mitään tyhmää. "Teillä ei näytä nyt olevan oikein kivaa. Käykääs vähän pissalla ulkona ja tulkaa hetken päästä uudelleen."

-jos ne hermot ehtii mennä, "laitatko koiran vähäksi aikaa autoon"

-KO pitää huolen henkisistä ja fyysisistä reunaehdoista: nöffi ei voi tehdä kaikkea mitä sheltti voi (esim. ohjaajaa päin hypyt) ja aivan eri asia tehdä joku liike kerran tai 15 kertaa ohjelman aikana, tai hitaasti tai nopeasti.

-temppujen pitää näyttää siltä että koira hallitsee itsensä koko ajan. Ei lipsahduksia hypyissä tai "kyllä se siitä selviää" -fiilistä, pitää näyttää helpolta.

-ei riitä että koira pystyy tekemään jotakin, pitää miettiä onko se sille hyväksi. "Koira tekee sen mielellään, ei se voi olla sille haitaksi". Esim. tripodi missä koira seisoo päällään ja etujaloillaan, takajalat ilmassa. Motivoituneet koirat tekee mitä vaan, ei se ole mikään mittari.

-tavoitteena pitkä onnellinen elämä
-tanssi on rikastuttava, ei rajoittava tekijä!!!
-ei saisi tulla loukkaantumisia

-kuperkeikat, päälläseisonnat jne -> tuomareilta saa pistevähennyksiä, ei respectiä

-KO ei saa kangistua kaavoihin eikä kangistuttaa koulutettavia -> ei vaan toisteta samaa, vaan mietitään aina mitä seuraavaksi

-Kennelliitto: valionarvot, koiranet, kaikkia lajeja koskevat sännöt (antidoping, jääviydet jne), ylituomariokeudet (arvosteluoikeudet SPKL -> tosin nykyään kaikki on ylituomareit tanssissa, tähän ehkä tulossa muutos)

-SPKL: lajin haltija. Toimihenkilökoulutuksen edellytykset (esim. nämä materiaalit), kilpailut, edustusjoukkue

-tanssiharrastajat uskaltaa pistää itseään likoon keskimäärin enemmän kuin muiden lajien harrastajat, mikä on hyvä

-liikkeiden opettelu: pohjataidot! Liikkeet kootaan osista. Ei voi alkaa harjoitella ennen kuin on perusteet erikseen. Esim. "haluaisin opettaa tällä tunnilla koiran kävelemään kentän toisessa päässä selin sivuaskelia". Monen monta pohjataitoa tehtävä ensin. KO joutuu siis jarruttelemaan myös liian kunnianhimoisia ideoita ja neuvomaan miten ne rakennetaan.

-HTM:n seuruu muihin lajeihin verrattuna. Tanssi on oma lajinsa ja sillä on omat kriteerit. Rallyseuruu on usein liian väljää, lisäksi rallyssa puhutaan vain rintamasuunnasta (HTM:ssä on suuri virhe jos paikka seilaa edessä-takana-suunnassa, rallyssa on paljon isompi toleranssi tälle). Tokoon eroa taas on katsekontaktin suhteen, HTM ei määrittele sitä eikä sitä tartte olla. Pk-puolelta taas ääntely, poikittaminen ja painaminen on suuria virheitä, samoin sellainen viritetty asento jossa koira on niin pystyssä, että rintakehä tulee liikkeessä ennen leukaa.

-koiran lapa ensimmäisen jalan kohdalla (poikittain positiot). Paljon näkee sellaista, että pää on ekalla jalalla ja lapa keskellä. Samoin väärinpäin positioissa koira on usein liian takana, pää siinä missä pitäisi lavan olla (jalan kohdalla).

-opetusjärjestys:

1. sijainti

2. suoruus

3. liikkuminen ja temponvaihtelut

-ei saa kiertyä jalan ympärille

-ei saisi nojata, varsinkin jos eroja positioissa tai suunnissa. Eli jos nojaa, nojaa kaikissa samalla lailla.

-sivuaskeleet ja peruutukset kannattaa opettaa nuorena ja kerrasta oikealla tekniikalla, jotta oppii halutut liikeradat

-molemmat suunnat on pivotteja (pivotti=ohjaaja kääntyy paikallaan), myös esim. koira vasemmalla 360 oikeaan. Poispäin käännyttäessä koira vaan ei ole oikealla paikalla eikä suorassa, joten se ei ole mitään kaunista esitettävää HTM:n. Siksi sisäänpäin kääntyminen (koira vasemmalla, 360 vasempaan) on parempi, vaikka onkin vaikeampi.

-kuinka huonoa seuraamisen tulee olla, että se menee fs:n puolelle? 1m sivuväljyys? 2m? 3m?

-Suomessa rotukirjon pysyminen monipuolisena on ollut tosi tärkeä arvo -> sivuväljyyttä ei siksi ole niin tarkasti määritelty. Pienet koirat tyypillisesti seuraa kauempana, koska kontatin pito ohjaajaan ei vaan onnistu aivan jalassa kiinni. Oleellisinta olisi että sivuväljyys säilyy samana eri positioissa ja suunnissa ja että se ei näytä siltä että koiraa ei huvita ja se jätättää siksi.

-musiikki aikaisin mukaan: alkeiskursseilla voidaan tehdä harjoitusta jossa ohjaaja liikkuu musiikin tahtiin ja koiran tehtävä on vain pitää kontaktia -> ei tartte osata mitään liikkeitä

-eri roduilla ei saa pisteitä "helpommin" tai "enemmän" -> oleellista on se, että olet oivaltanut mitä voit tehdä omalla koirallasi

-liikkeen (fs) tai suunnan (HTM) pitää olla selkeä ja sellainen, että näyttää tarkoitukselliselta. Epämääräinen valuminen ei näytä hyvältä.

-Joku guru on joskus sanonut, että "jos teet kisoissa virheen, tee kohta sama uudestaan" -> näyttää suunnitellulta. Jos vain pokka pitää.

-jos koira karkaa juoksemaan ympäri kehää, nosta kädet ja pyöri sen mukana ja toivo että palaa kohta. Tai keksi joku muu "hätäliike" niin itselle kuin koiralle, niin saat hetken aikaa miettiä. Tällainen improvisointi vaatii harjoitusta, mutta sitä kannattaa tehdä. Ihan kaikilla tulee kisoissa näitä tilanteita ja taas kerran kokeneet ohjaajat erottaa siitä, että eivät jäädy täysin, kuten me muut...

-taitoluistelu ei saa "näyttää vaikealta", painonnnosto saa. Kiroillaan, ähkitään, karjaistaan jotakin, hikoillaan jne. Vertaa esim. koiratanssi ja agi.

-alkeiskurssista asti kannattaa haastaa ohjaajia itse ajattelemaan, oppivat itse lukemaan koiraansa ja näkemään mikä toimii. Näytä esim. 3-4 eri tapaa miten voi opettaa pyörähdystä, käske kokeilla kaikkia ja sitten valita niistä itselle mieleisin jolla jatketaan lopputunti.

-motivoitumattomat ohjaajat: "tää ei ole ikinä suostunut seuraamaan (tms)" -> pyydä aina ensin "okei, näyttäisitkö"

-varo aina asettumasta koulutettavan yläpuolelle ja tuntevasi hänen koiransa paremmin. Ohjaaja on se joka elää sen kanssa.

-älä väitä vastaan "eihän se ole tuollainen" vaikka olisitkin eri mieltä

-ihan sama mitä koira on tai ei ole aiemmin tehnyt, tänään keskitytään siihen mitä meillä nyt on

-kaikki tekee virhearviointeja -> myönnä jos näin kävi ja muuta mieltäsi

-"koska näin tätä, niin ehdotan että kokeillaan tuota, mutta voin olla väärässäkin"

-guruja ei ole, koirakko muuttuu, oppii uutta ja ehkä menettää jotain taitoja -> 3v sitten saatu ohje ei muutu huonommaksi vaikkei se enää nykyään toimisi!

-hyvä KO poimii ohjaajan käyttämät termit ja viljenee niitä samoja hänelle -> yhteinen kieli

-"homma levisi enemmän, ei jatketa tätä" -> osattava myöntää omat virhearviot ja toimimattomat ehdotukset. Ehdottomasti käytetään vain menetelmiä (=nakin syöttäminen) joista ei ole koiralle haittaa, tällöin voidaan rohkeasti kokeilla eri juttuja. Koira korkeintaan vain lihoo. :D

-jos ohjaaja ei halua näyttää tai haluaa vaan kirjallisia fb-ohjeita yms, kieltäydy. "Valitettavasti en voi antaa teille sopivia neuvoja, jos en tiedä missä olette nyt."  Suuri riski että ymmärtää jotakin väärin tms.

-ideaalitilanne olisi, jos ryhmän koirakot olisi suhteellisen samalla tasolla menossa. Eri tasoisen ryhmän harjoitukset kannattaa miettiä valmiiksi monitasoisiksi: "tehdään tällainen liikesarja. Jos se on liian helppo, lisätään väliin tämä osa. Jos se on vielä liian helppo, otetaan mukaan ohjaajan liike. Jos edelleen liian helppo, lisätään etäisyyttä." Tällöin jokaiselle on jotakin. Muista aina kehua erityisesti alimmalla portaalla olevia. "Tosi hienosti luet koiraa ja mitoitat harjoitukset sille sopiviksi" jos ei muuta keksi.

-ohjausvirheet: esimerkiksi osaa kouluttaa ja on hyvä koreografia, mutta ohjaaja ei jaksa keskittyä ja viides, kymmenes tms käsky tulee huitaistua sinne päin -> koira turhautuu, passivoituu tms. (Helposti ohjaa myös ne "helpot" jutut vähän sinne päin)

-opettele paljon koreografiaa ilman koiraa! Osattava ulkoa ajoitukset ja oikeat käskysanat (erityisesti jos useita koiria ja niillä samoihin juttuihin eri sanat)

-ele ja sanallinen käsky samaan aikaan -> eriaikainen aiheuttaa turhaumaa "niin koska halusit että se tapahtuu??"

-kisajännitys muuttaa ohjausta

-käsimerkkien koko itsessään ei ole arvostelun kannalta oleellista

-imuttava apu ("vedetään" koiraa nenästä niin että se näyttää että koira seuraa kädessä olevaa karkkia): vaikka koira tekisi viisi eri temppua, tarkalleen ottaen se osaa vain yhden asian: seuraa kättä. Arvostellaan yhtenä temppuna, ei tule alosta kumaa vain tällä.

-mitä paremmin käsimerkki sopii ohjelmaan, sen parempi. Jos opetat esim. "balettikädet" pään yläpuolelle tarkoittamaan ohjaajan ympäri kiertoa, on vähän kökköä jos teet heviohjelman ja kesken kaiken otat balettiasennon...

-esim. käsirengas -> käsimerkki kuuluu aina, koira ei voi hypätä renkaan läpi ellei kädet tee sitä

-"jos et voi piilottaa, tee mieluummin suuresti": esim. pyörähdys ulospäin -> yhden vyötärön korkeudella olevan "nakkikäden" sijaan tee sama liike molemmat kädet ylhäällä. Käsien tasapaino merkkaa paljon, vaikka tartteisit ohjaamiseen vaan yhtä, ota toinenkin mukaan, niin näyttää enemmän esiintymiseltä kuin ohjaamiselta.

-kaikkeen kannattaa varautua ja opetella pitämään pokka. Yhdellä alkeiskurssilla ohjaaja oli tuskaillut kun koira ei oikein motivoidu ja kysyttäessä mitä palkkaa on käytössä, ohjaaja oli tempaissut taskustaan suklaapatukan... toisaalta sama toisin päin: jos koiran lempipalkka on kurkku, sitten se on niin. Pyydä mieluummin aina näyttämään miten se sesse tykkää tästä herkusta, älä vain tuomitse että ei tämä kyllä ole hyvä.

-palkkaus: kuuntele koiraa! Myös liikaa voi olla. Oleellista mitä annetaan ja miten. Sosiaalinen palkka tärkeä, ohjaaja on ainoa joka siellä kehässä on mukana.

-"meillä on motivaatio-ongelma" -> kysy miten ilmenee niin pääset kiinni tarkemmin. Onko kyse häiriönsiedon puutteista, siitä ettei koira oikeasti osaa, vai onko geishaa palkkana jne.

-temput palkkana: musiikin ehdoilla koreografiaan kannattaa vaikean liikkeen jälkeen laittaa joku koiran mielitemppu "palkaksi"

-ekat kisat: oppii miten koira toimii kisatilanteessa. Sitä ei voi ennakkoon tietää.

--millaista yhteistyötä tavoitellaan nimenomaan tanssissa

-keskitytään toisiinsa

-sama intensiivisyys, tasapaino

-ohjaaja tuntee koiransa -> tietää koska tarvii apuja kehässä. Kokematon hätääntyy jos koira ei heti tee jotain, kokeneempi osaa jatkaa käskytystä esim. "pyöri.. ai se ei lähtenytkään.. musti! pyöri, pyöri, hyvä pyöri vaan, öö mitä sitten olikaan"

-pääpaino aina koirassa tai koiran ja ohjaajan välisessä suhteessa. Ei niin, että koira makaa ja ohjaaja hilluu.

-iloista, molemmat haluaa tehdä, hyvä olla yhdessä tässä ja nyt, voisivat jatkaa suoritusta ikuisesti -vaikutelma

-ohjaaja ei pyydä, kerjää, painosta että koira tekisi jotakin

-rauha: koira ei yritä suorittaa 4min ohjelmaa kahdessa minuutissa (eikä ohjaajakaan!)

-tanssillisilla ohjaajilla usein vaikeaa vastustaa musiikkia vaikka koira ei olisi valmis -> esim pyörähdys kestääkin eikä koira ole suora, mutta musiikki menee jo ja "pitäisi" liikkua

-ohjaaja reagoi siihen mitä kuulee

-koira ei ymmärrä musiikkia (tiettävästi), tarvii tiedon ennakkoon jotta toteutus osuu kohdilleen. Koirallakin on reaktioaika.

-jos joutuu tekemään valinnan musiikki vai koira, olisi valittava aina koira. Musiikki ei kärsi sivuuttamisesta, koira kärsii.

-kumppanuus on tässä lajissa kirjoitettu arvosteluun, saat siis pisteitä siitä

"hyvä olla yhdessä tässä ja nyt"

-ohjaaminen: viiden liikkeen sarja ensin ilman koiraa. KO antaa palautetta, esim. käsi liikkui ennen suullista käskyä, koira oli 5s paikoillaan, kehuttiinko koiraa, oliko käskyt riittävän selkeitä

-koira karkaa, haistelee, haukkuu -> palaute ohjaajalle. KO voi nähdä mitä ohjaaja tekee juuri ennen sitä.

-riittävän selkeä käskytys! Tässä lajissa sanoja kertyy. Kannattaa pitää listaa omista käskyistä, tällöin joku vuosia sitten käytetty löytyy ja voi myös tarkistaa, että käskyt riittävän erilaisia. Esim. "viereen" ja "kierrä" samalla äänensävyllä aivan liian samanlaisia. Käsimerkkejä kannattaa videoita koiran suunnasta, nekin ovat usein tosi epämääräisiä huitomisia.

-yleisiä kompastuskiviä

-ennakointi

-kisajännitys ja kisatilanne

-ääntely -> lisääntyy tosi helposti, puututtava heti. (Syitä esim innostus, epäselvyys, palaute varpaille astumisesta, hypyt/peruutus/jne kiihdyttää, kipua tuottavat liikkeet, epävarmuus, palkan odotus, runsas toisen lajin harrastaminen jossa saa haukkua jne)

-huomattavan vilkkaat tai rauhalliset koirat

-vääränlaiset tavoitteet "mulle riittää että meillä on kivaa" -> pettyy kuitenkin kun ei tule kumaa. Itselle valehtelu ja ristiriita.

-koiralla tulee rajat jossain vastaan, mutta niin meillä ihmisilläkin. Menisitkö eduskuntaan tanssimaan joutsenlampea? Mieti, mikä on se paras mihin tässä hetkessä päästään, ja tavoitte sitä. Ei enempää. Tilanne voi olla eri vuoden tai viiden päästä.

"mä haluan olla maailmanmestari ensi vuonna"

-älä ammu haaveita alas

-auta välitavoitteiden määrittelyssä

-varmista, että ymmärtää pettymyksen olevan mahdollinen

-kaikkien ryhmän koirien ei pidä saavuttaa samoja pisteitä -> vertaa omia suorituksiasi aina vain itseesi ja siihen mistä olette lähteneet, ei muihin

-keskity sellaisiin tavoitteisiin joihin voit itse vaikuttaa. "Oltaispa me parempia kuin noi" on huono, et voi vaikuttaa siihen paljonko toinen on harjoitellut.

-temput

-fs on peruspalikoita, joita yhdistellään

-koreografia: sujuva siirtyminen liikkeestä toiseen, flow, koiran jatkuva liike ilman töks-kohtia

-liikkeet: läjä irrallisia temppuja vs koreografia

-"oho koiran pitäisikin olla täällä" -siirtely huonoa

-HTM:n on tarkotus esitellä seuraamista, vaihtoetemput riittää FS:n osuudeksi. Jos paljon temppuja, tulee vaikutelma että ohjaaja ei usko seuraamiseen tai seuruu ei ole laadukasta ja sitä yritetään peitellä.

-25/75% lasketaan molemmissa lajeissa sekunneissa, ei esim askelissa tms. Pääasiassa tuomarit ei koskaan kellota mitään, enemmän merkkaa mitä ohjaaja painottaa koreografiassa

-mitä liikkeitä tulee välttää? Suomessa ei ole mitään kiellettyjä, maailmalla mm. tripod, kuperkeikka, etutassuilla kävely. Sellaisia, jotka näyttää vaikeilta tai vahingollisilta, henkisesti tai fyysisesti. Jos tarvii miettiä onkohan tämä sellainen, joku muukin todnäk miettii samaa ja jos se on tuomari, ei hyvä, jätä siis pois suosiolla. Pitää myös olla varatemppuja, jos kisapaikan matto vaikka osoittautuu kehääntutustumisessa kovin liukkaaksi, on vaihdettava vaaralliseksi muuttunut hyppy pois. Jos alustan laatu on ohjelmallesi aivan ratkaiseva, kysy sitä etukäteen järjestäjältä. Virkussa on aina joka kisassa yhteyshenkilön tiedot.

-millä tuon tätä koiraa parhaalla mahdollisella tavalla esille? Älä vain matki kaverin temppuja.

-helpot ja vaikeat liikkeet (FS):

-kaukoliike: välimatka ei kuitenkaan itsessään ole se juttu. 5m eteenmeno tyhjään vs. 15m kierto ison, näkyvän, konkreettisen kohteen ympäri - kumpi vaikeampi?

-yhtenä osana opetettava liike on "helppo" (pyörähdys), vrt. pyörähdys kaukana takana

-liike ohjaajan tuella ohjaajan lähellä pienellä käsiavulla vs. liike ilman apuja itsenäisesti esim. ohjaajan selän takana ilman katsekontaktia, pelkällä sanallisella käskyllä

-vaikeutta itsenäisyydestä ja usean osan ketjuista

-törpö kierto on aina vain törpön kierto vaikka olisi kaukana, vrt. mene törpön luokse, peruuta sen ympäri ja lopuksi kaada se ja tuo ohjaajalle -> useita osia jotka on erikseen koulutettu ja sitten vasta kasattu

-HTM:ssä pelkkä positiossa käyminen ei riitä, säännöissäkin mainitaan position ylläpito liikkeessä yhtenä kriteerinä

-no pitääkö voissa olla kaikki 10 positiota? 10 positiota x 5 eri suuntaan x 3 eri vauhtia = 150s. Jos ohjelma on 4min, jää aikaa pari sekuntia per positio. EI NÄIN.

-hyvä olisi olla kumpikin kylki ohjaajaa päin oleva positio, myös poikittaisia positioita. Kaikki ovat kuitenkin samanarvoisia.

-liikkeitä on olemassa rajaton määrä, siksi koulutustapojakin on rajaton määrä. Samaan määränpäähän voi päätyä useaa eri reittiä.

-houkuttelu: häivytys jätetään usein puolitiehen. Pyri kädestä eroon mahdollisimman nopeasti.

-opetusvaiheessa tehtävien on oltava niin helppoja (pieneksi pilkottuja), että koira saa niin paljon palkkaa, että se viitsii yrittää

-sitä saa mitä vahvistaa -> esim ohjaajan nauru voi olla monesta koirasta kivaa

-liikkeiden luokittelu: liike vs. variaatio

-jos toistat samaa liikettä, tee vähän eri variaatioita

-pujottelu: kasi, eteenpäin, taaksepäin, sivuttain, laukka -> ei kelvollinen alo-ohjelma, ei ole viisi eri liikettä

KOREOGRAFIA

-musiikin valinta: lempibiisi vai ei? Jaksatko kuunnella sitä satoja kertoja ja haluatko ottaa riskin, että tämän jälkeen olet siihen totaalisen kyllästynyt?

-tempon lisäksi myös raskaus oleellista (chihulle Lordia)

-kokeile biisiin niitä liikkeitä mitä meinaat siinä tehdä. FS:ssa ei usein ravata paljoakaan joten musiikin meneminen koiran ravin tahtiin ei ole oleellista.

-mikä koiran temppu sopii mihinkin musiikin kohtaan? Videointi avuksi.

-isot ohjaajan liikkeet, koiran ylikoulutus

-ohjaajan liikkeiden rytmi vs koiran liikkeiden rytmi

-ohjaaja ei heitä kärrynpyörää kun koira on maassa, eli jos ohjaaja tekee ison liikkeen, koira tekee vähintään yhtä ison. Toisaalta joskus ristiriitaa voi käyttää tehostekeinona.

-liike tai nopeus vie myös huomiota pinta-alan lisäksi: 2m isäntä ja chihuahua. Isäntä voi mennä hyvin pieneksi ja koiran nostessa tassua itse nostaa myös hyvin pienesti. Tai itse istuu mytyssä ja koira vetää ziljoonaa johonkin.

-pienillä koirilla haaste on se, että tuomarit näkee mitä tapahtuu -> tee pienet liikkeet oikeasti riittävän lähellä (tassun anto kehän takanurkassa ei vaan saata näkyä)

-isoilla eri haasteet, esim. pujottelussa nostettava omia jalkoja että koira mahtuu, päin hypyt jne.

-tunnetilan välittäminen on vaikeaa, mutta hyvin tärkeää!

-sama ohjaaja eri koiriensa kanssa -> usein erilainen tunnelmakin

-mieti mikä on se tunnelma mikä meistä ja tästä esityksestä välittyy, korosta sitä

-hyvä ryhmätehtävä: yksi pari improaa musiikin tahtiin, muut kommentoi mikä tunnetila heille siitä välittyy

-teema/tarina vai ei? tanssi ei ole teatteria, se on eri laji. Musiikki ei siis saa unohtua, se ei saa olla vaan hissimusaa (täytteenä) taustalla. Ajoitukset isossa roolissa, jotta musiikki saadaan nivottua esitykseen ja sillä on merkitys.

-pukeutuminen ja muu rekvisiitta aina suhteessa koiran taitoihin! Puku ei saa jäädä yleisölle päällimmäiseksi mieleen esityksestä. Pukeutuminen ei ole itsessään pisteytettävä osa, mutta syytä olla korrekti ja tilaisuuteen sopiva, kuten yleissivistyskin sanoo. Jos muuta ei viitsi, niin ei nyt ainakaan treeniliivissä kisoihin.

-ohjaajan liike: hyppiminen, kävely, valssi ilman että koira ratkeaa on alkeiskurssille hyvä tavoite

-ohjaajan liikkeen ja koiran ohjaamisen yhdistäminen on vaikeaa ja vaatii paljon harjoitusta

-esineitä vai ei? Maksimissaan sen verran, että ohjelman idea välittyy, ei kehää täyteen. Koiran pitäisi käyttää jokaista esinettä vähintään 2-3 kertaa pitkin ohjelmaa, jotta niiden käyttö olisi perusteltua. Perinteisen pesuvadin tuominen kehään vain siksi, että voi näyttää että koira osaa yhden tempun silläkin, on huono idea.

-rekvisiitan pitää olla selkeää myös yleisölle ilman että tarvitsee kirjoittaa kylkeen "tämä on vuori". Eli jos tuot vuoren jolle kiipeätte, pelkkä pesuvati jossa on harmaa kangas päällä, tuskin menee läpi ja tulee ymmärretyksi.

-kehän käyttö: yleisimmät virheet

1. olohuoneen matolla treenattu ohjelma: tepastellaan max 2m x 2m alueella

2. tennisottelu: ping pong ping edestakaisin samaa linjaa

3. kavioura: kierretään kehän laitoja tai pienempää ympyrää

-sen sijaan jaa kehä neljään osaan ja käy joka lohkolla. Suoraa liikettä, diagonaaliliikettä, sivuliikkeitä, paikalla tehtävät eri lohkoihin.

-musiikin miksaus: älä tee liian silppua! Älä leikkaa huippukohtia samasta biisistä ja yhdistä vain niitä. Älä myöskään yhdistä neljää täysin erilaista biisiä, jää kummallinen vaikutelma jos niissä ei ole mitään yhteistä tekijää.

-mielenkiintoinen koreografia:

-sopivan mittainen

-ei liikaa saman junnausta

-sopiva musiikki, joka antaa suunnitella yllätyksiä/kohokohtia

-alku ja loppu; varmat jutut alkuun jotta varmasti onnistuu ja päästään hyvällä fiiliksellä liikkeelle

-loppuasennon jälkeen kehästä ulos juokseminen: yritä kävellä mieluummin. Koira voi oppia karkaamaan, ei ole korrektia vuoroaan odottaville joiden syliin saatatte rynnistää, lisäksi jättää huonon vaikutelman kun on kiire ulos - oliko se niin kauheaa?

-musiikkimerkki ei tartte tulla kädellä vaikka siihen on yleisesti totuttu. Kerro vain etukäteen musiikin soittajalle, että sinä annat merkin naputtamalla varpailla lattiaan tms.

-palautteen antaminen: hampurilaismalli eli alkuun jotain hyvää, keskelle rakentavaa palautetta ja loppuun vielä jotain kivaa

-havainnot tekemisestä: hyvät ja kehitettävät koulutettavalle sopivalla tyylillä. Ihmistuntemuksesta on paljon apua, toinen haluaa hyvin herkkää käsittelyä ja toinen toivoo että sanot ronskisti ja suoraan.

-sisältää selkeän ohjeen jatkosta, mitä pitää treenata lisää ja miten se tehdään

-realistinen ja rehellinen, ei luvata liikoja

-myönnä jos et osaa auttaa, lupaa selvitellä asioita tai ohjaa jonkun toisen luokse

-asioita joita kannattaa tai ei kannata sanoa (katsottiin videoita kisoista)

-"keskittymiskyvyssä puutteita" -> kysy mieluummin onko nuori koira, tai eka kisa tms

-"hyvä kontakti" -> no se taas on niin suhteellinen käsite. Toiselle riittää se, että koira pysyy kehässä ja toiselle kulmakarvankin muljahdus on virhe.

-yleisön vilkuilu suuressa hallissa messujen keskellä: sano vaikka että "tämä on kyllä tosi vaikea paikka", ""tämä on ihan normaalia" tai "olen nähnyt tätä paljon, tämä on yleinen ongelma"

-"fiksaillaan vähän" kuulostaa hyvältä vaikka oikeasti ohjelma olisi hyvin epäonnistunut

-"kaikki virheet on sellaisia mistä on hyvä oppia"

-"varmaan jännitit" on huono, kysy mieluummin ilman oletuksia "jännititkö?"

-tanssi on lajina tosi haavoittava, koira karkaa kehästä ja jäät yksin lipumaan iltapuvussa -> sisältää paljon tunnelatausta sellaisenaan. Sitten vielä kyseessä on itsesi suunnittelema ohjelma itse valitsemaasi musiikkiin -> paljon henkilökohtaisempaa kuin tuomarin tekemä rallyrata tai aina samana toistuva toko- tai pk-tottissuoritus.

TREENIEN SUUNNITTELU

-valitse aihealue (kehän käyttö, koreografian suunnittelu, liikkeiden yhdistely, eri tasot, esineet, ohjaajan ja koiran liikkeen yhdistäminen, ajoitukset, ohjaajan liikkuminen, palkattomuus, kokeeomainen treeni ja kehään menot/aloitukset, positiot, heittäytyminen, häiriöt, motivointi ja kontakti, hulluttelutreeni, improvisaatio, viimeinen treeni ennen kisoja, musiikin kokeilut, temponvaihtelut jne jne, näitä oli listalla ainakin puolet enemmän mitä ehdin kirjoittaa. Tanssi ei ole helppo laji....)

-ota huomioon eri tasoiset

-eri osa-alueita voi olla myös samalla kerralla

.ajanhallinta on tosi tärkeää! 5min yhdelle ja 20min toiselle ei ole reilua.

-etukäteistiedot, jos vain mahdollista saada.

-20v tokon maajoukkueessa olleelle voi tulla vähän sellainen "tää tunnari on nyt aika nähty" -olo jossain vaiheessa, tanssissa sellaista ei tule. Aina voi vaan keksiä uutta.

alkeiskurssiesimerkki
-pyöri, pujottele, peruuta perustemput joista kiva aloittaa

-musiikin tahdissa kontaktikävely, ohjaajan eläytyminen

-liikkeen jatkuminen: sujuvasti pyörähdyksestä pujotteluun

-koreografian kokeilu: hidas musa, 5-6 liikettä (tai edes kaksi), kouluttaja voi huutaa apuna kuin aerobic-ohjaaja "nyt pyörii.... vielä pyörii", "nyt seuraa", "taas pyörii" jne

-"nyt teitte jo 45s koreota, se on puolet alokasluokan ohjelmasta"

-improsivointi: kaikille koirille ei sovi, mutta ohjaaja saa fiilistä mitkä musiikin voisi sopia heille

-pääasiat aina mielessä: vahva motivaatio ja hiljaa työskentely (koira)

mölli/alo-ryhmä

-ekan ohjelman kasaaminen, sen merkitys ohjaajalle

-palkattomuus

-häiriöt

-kehän käyttö, kun on oma ohjelma jolla harjoitella

-kisakynnyksen ylittämisen tärkeys (pakko ei ole kisata, jos ei halua)

-ohjelman treenaaminen: onko hyvä että koira osaa ohjelman ulkoa vai ei, kokeiltava

-ennemmin teknisesti liian helppo kuin vaikea ohjelma

avo-ryhmä

-vaikeampia liikkeitä mukaan

-oman tyylin löytäminen

-yhteistyön hiominen, saumattomuus

-panostaminen koreografiaan

voi-ryhmä

-saa tavoitella taivaita

-ohjelman flow, pienet valmistelevat liikkeet

-pienet ohjauseleet

-ei paljoa samojen juttujen toistoa

-vaikeita liikkeitä lisää, hyödynnä olemassa olevia pohjana

-yhteistyön oltava hiottua, muista arkielämän merkitys

-miten erottua? Onko meillä joku huikea liike? Selkeä teema ja siihen oivaltavat liikkeet? Taiteellinen yhteistyö? Mahtava mukaansatempaava fiilis?

*****

Käytännön osuudesta itselleni muistiin erityisesti se, että muista sanoittaa enemmän. Kannustan ja kehun kyllä paljon "hyvä, hienosti menee", mutta pitäisi kehua "hienosti menee, ohjasit selkeästi tuon pyörähdyksen" tms. Samoin pitäisi varoa minkään termien käyttämistä ilman että selitetään mitä ne tarkoittaa. Teetin lopussa sellaisen rauhoittumisharkan että kaikkien piti vaan istua lattialle ja ottaa se koira siihen ja olla sen kanssa, ja siinä käytin sanaa "kupla" mistä tuli sanomista. On varmasti ihan totta, että mun on kyllä vaikea aina muistaa että aloittelijat ei varmasti ymmärrä kaikkea. Toisaalta herää myös kysymys miksei kysytä jos menee ohi? :) Noin muuten oli aika vaikeaa kouluttaa porukkaa josta ei tiennyt etukäteen kuin rodut, iät ja "aloittelija / ei kt kokemusta". Osoittautui että yksi oli kuitenkin tehnyt mm. BH:n ja tokon alaluokkia ja toinen ei sitten oikeasti juurikaan mitään, niin ihan vähän eri tasolla oli esim. seuraaminen/kontaktikävely häiriössä. Luulen että oli kyllä tarkoituskin että joutui itse sitten lennosta muokkaamaan treeniään, kun vasta näki millä tasolla ollaan. Tuttuja on paljon helpompi kouluttaa ja mitoittaa treenit jo valmiiksi sopiviksi. Ajattelin aluksi, että varmaan jännittää kouluttaa kun sohvalla istuu läjä ihmisiä tuijottamassa minua kynät sauhuten, mutta sitten kun vauhtiin pääsi niin ne oikeastaan unohti aika lailla kokonaan ja keskityin vain koulutettaviin. Normaalisti en ikinä treenaa omia koiria samalla kuin koulutan muita, en ennen enkä jälkeen, koska ei vaan riitä paukut kaikkeen. Tämä oli siksi ihan kauheaa ja mun mielestä epäreilua, oli ihan eri asia olla ekassa tai vikassa ryhmässä. Kaikilla ei vaan jaksaminen riitä ja minä kuulun niihin. Mutta selvittiinpä siitä silti, niin käytännön osuudesta kuin teoriakokeestakin ja nyt on koulutusohjaajan pätevyys ansaittu!