Pieniä alkuja

Siitä on niin kauan ja kuitenkin vain niin vähän aikaa kun se tuli, ja nyt se sitten korkkasi jo kisauransa. Toki "vain" möllikisoissa ja ilmoitin meidät luonnollisesti super(höpöhöpö)mölliluokkaan, missä sai vapaasti palkata kehässä (ei nameja heitellen kuitenkaan). Koiratanssi ja varsinkin freestyle on tosi kiva laji aloittaa, kun saa vapaasti kehua kokeissakin. Varmistin järjestäjältä etukäteen, että on ok tuoda alaikäinen koira. Ensin meinasin viedä pönenkin, mutta oli taas niin kiireiset viikot etten kerinnyt edes miettiä koko asiaa, niin totesin että antaa sen nyt olla. Vähän olisi pitänyt ehtiä treenaamaankin.

Ihan kuin olisi väärä koira mukana.

Korona-ajan pentuna Lakki ei pienenä ole päässyt yhteenkään tapahtumaan, saati halliin, hengailemaan, kun kaikki oli kiinni ja peruttu. Se on käynyt syksyllä kerran pönen rallykisojen yhteydessä sisähallissa, mutta siellä oli haudanhiljaista. Se leikki silloin Viljan kanssa ja teki mun kanssa jotain pientä ja oli aivan fine. Yleisesti ottaen siinä on vähän jotakin alkukantaista ja sitä jännittää oudot tilanteet, kuitenkaan se ei menetä toimintakykyään, ja kerää itsensä yleensä aika nopeasti. Oli silti todella vaikea tietää, kuinka aikaisin mun pitäisi tuoda se sisälle. Häkissä se ei osaa olla, joten kaikki oleminen on todella "kuluttavaa" ja jos tuon sen liian aikaisin, se ehtii väsyä ennen omaa vuoroa. Jos taas tuon sen liian myöhään, se ei kerkiä tulla sinuiksi hallin kanssa, ja on kehässä jännittynyt. Kyllä oli vaikea päätös, mutta sellaista se nyt on ja tulee olemaan vielä aikansa, harjoittelua uuden kisakaverin kanssa :). Olin toivonut meidät lähtölistaan oman ryhmämme loppupäähän, että pentu ehtii kuulla ainakin parin aiemman musiikit ja muut, ja oltiinkin starttivuorossa 6/7. Joka toinen kisasi ja joka toinen oli ottanut vain lähtöharjoituksen (siinä menisi minuutti, kisaavilla vähän enemmän). Päätin hakea pennun heti kehään tutustumisen jälkeen, jolloin sillä olisi kuusi koirakkoa aikaa ihmetellä.

 

Mikäpaikkaääk :o

Hauskaa oli huomata, että Lakki tiesi jo pihalla, että nyt ollaan tultu Tekemään Jotakin. Pöne ei ollut edes mukana eikä se voinut siten kertoa autossa mitään missä ollaan, eikä Lakki ollut koskaan käynyt koko paikassa. Silti se etsi ovea sisälle. Kyllä sitä aluksi jännitti räyhäävät koirat, pauhaava musiikki ja teollisuushallin metalliset vessaan menevät, kolhot ja kolisevat portaat. Vähän se tuhahteli itsekin ja oli kuin liisa ihmemaassa, mutta tosi äkkiä alkoi tarjota kontaktia. Nameja se söi silleen etuhampaat edellä närppien, mikä paljasti, että jännittää eikä oikein nappaa, mutta lelun kun tempaisin niin johan alkoi näyttää mun tuntemalta koiralta. Leikittiin vähän aikaa ja laitoin sen sitten häkkiin. Se kyllä nykyään menee sinne vapaaehtoisesti ja tarjoaa makaamista, kun sitä on paljon siitä palkattu. Se on siellä ihan näennäisen ok niin kauan kun minä istun häkin edessä itse. Jos nousen, tai menen kauemmas, saati jos edes ajattelen että treenaan pönen kanssa, se alkaa karjua ja tulisi sieltä läpi. Siksi siis aiemmin sanoin, ettei se oikein osaa olla häkissä, siis "osaa" mutta kaukana ollaan vielä siitä että sen voisi oikeasti jättää parkkiin sinne riippumatta siitä mitä itse tekee, ja että se olisi edes jotenkin rentona ja viettäisi taukoa siellä.

Otin sen vielä uudelleen hetkeksi häkistä ulos kun kehässä oli kolmonen tai nelonen, ja tein niitä temppuja joita esityksessä olisi. Tosi kivasti keskittyi ja namitkin alkoi maistua paremmin. Se on treenannut mekon kanssa vain kerran, ja mietin vielä aamulla että pitäiskö äkkiä ommella helmaa vähän lyhyemmäksi. Treeneissä oli vähän sellaista turhaumaa kun pujottelussa naama jää kiinni mekkoon, että voihan sen purra paskaksi. Tein mekkoon kuitenkin isomman halkion ja päätin että kehässä vähän nostan helmoja, jos pujottelu tuntuu yhtään vaikealta, näin niin sieluni silmin kuinka se sitten roikkuu siinä mekossa ja kuuluu vaan kräks...

Ennen omaa vuoroa sai käydä kehässä. Oikeastikin kisoissa saa, mutta ei saa enää palkata millään. Nyt sai. Tuomarit kirjoitti tosi pitkään kaikille, joten siinä oli hyvää aikaa. Mä olin ajatellut että juoksen kehässä ja annan pennun katsella, ja palkkaan lelulla, mutta jotenkin tää nyt enemmän oli pelkkää lelussa roikkumista. Tässä video "esirundista". Hirveän kivasti se on treeneissä oppinut siihen, että kamat voi jäädä laidalle eikä ne sitä häiritse. Siksi uskalsin nytkin tehdä niin.

Mun tavoitteet esitystä varten oli jotakuinkin 1) se ei karkaa kehästä 2) se ei huuda mulle pää punaisena (liittyen palkattomuuteen; ei sellaista ole vielä tehty, tai huonoon ohjaamiseen, se turhautuu edelleen heti jos ei tiedä mitä pitäisi tehdä eli olen myöhässä tai epäselvä käskyjeni kanssa) 3) se ei roiku mun mekossa eikä kädessä, ainakaan kovin paljoa (eli saan sen heti lopettamaan jos se meinaa sellaisen aloittaa) ja 4) saadaan esitettyä edes joku kohta niin kuin sen piti mennä, oikeassa kohdassa musiikkia. Varaplääninä, jos pentu vaikuttaa ahdistuneelta, oli sitten vain heitellä palloa. Pallo oli tissien välissä ja namit oli pakko pitää kädessä, kun ei ollut taskuja.

Tässä video itse esityksestä.

Joku herpaantuminen tuossa alussa tuli, tuomareiden mielestä koira reagoi musiikin alkamiseen, minusta sieltä mihin se kääntyy katsomaan, kuului joku tumaus. Tosi kivasti se heti kuitenkin jatkoi. Lopusta jäi kieriminen pois kun oltiin myöhässä, ja sitten se alkoi haistella kun mun käsi oli sormi ojossa. Olin näyttämässä kierimisen käsimerkkiä kun tajusin etten ehdi enää, ja sitten se luuli että osoitan namia maassa tms ja alkaa etsiä sitä. Pikkasen meitä molempia jännitti, tai mua vähän enemmänkin kuin pikkasen, ja vähän se on siksi käsijarru päällä normimenoon verrattuna. Videolta se kyllä näyttää paremmalta kuin tuntui, toisaalta joka kerta palkatessani sen, se otti namit taas etuhampaat edellä mikä kyllä kertoo että jännää oli. Pallon kanssa toimimista mietin jo kehään tutustumisessa ja kävin kokeilemassa jalalla, että ali mahtuu menemään, ja niin arvelin tapahtuvan. Ylläri, että niin tapahtui... Onneksi joku palautti sen mulle. :D

Lakki sai sitten mennä vielä häkkiin, olin varannut kongin ja maksalaatikkoa, ja kolmesti taisin täyttää sille sitä. Tosi kivasti se alkoi olla jo ihan rento ja lussutus vaan kävi vaikka vieressä räksytti koira jne. Sen jälkeen vein sen ulos, käytiin vähän kävelemässä ja sitten laitoin sen autoon. Katsoin varsinaiset mölliesitykset (heitä oli myös 7) ja sitten hain pennun autosta takaisin palkintojen jakoa varten. Häkin olin koonnut jo pois, ja ei se kyllä oikein se odottaminen ole sen vahvuuksia... sai aika paljon pitää palloa ja olin sen kanssa maassa nujuamassa, tai sitten se istui ja syötin sille nameja aika nonstoppina. Muuten se kyllä keksii kaikkea omaa kivaa mikä ei muista ole niin kivaa. Pisteiden lasku vähän venähti joten ihan hyvän aikaa se siinä ehti olla taas. Oli selvästi rennompi kuin ekalla kierroksella. Nyt vasta muistin, että oli tarkoitus harjoitella oman vuoron jälkeen sirunlukua, siis pyytää joku vieras lukemaan, mutta en enää jaksanut ja koirakin oli ihan ähkyyn syötetty. Treenattiin kuitenkin käsikosketusta keskenämme.

 

Odottelua. Oon aina ihmetellyt "tutteja" ja nyt mulla on sellainen koira itsellä...

Kolmonen ja kakkonen palkittiin ja oletin että olemme jääneet sijalle 4. kokonaan ilman palkintoja, mutta oltiinkin kiistattomia ykkösiä. Wooot!?! Ajattelin että namit kädessä esiintyminen vei sijoituksen, mutta olinkin ollut ainoa jolla oli ollut selkeästi temput erikseen ja palkka erikseen ja kaikki muut tässä luokassa oli lähinnä käyttäneet nameja imutukseen. Mun esitys sai kehuja rauhallisuudesta ja hyvästä ohjaamisesta, ja myös musiikin tulkinnasta ja että se ei ollut ihan vain temppuja musiikin soidessa taustalla, ohhoh :D Tämä nimenomaan on mulle aina ollut se vaikea osuus tässä lajissa, joten oli tosi kivaa saada siitä edes tällainen maininta. Toinen tuomari on kirjoittanut arvosteluunsa, että miettisi hyppyjä kasvavan pennun kanssa, hän ei siis tykännyt niistä. Periaatteessa oon samaa mieltä mutta se oppi sen muutamalla toistolla ja jos se pari loikkaa kerran viikossa tekee, tuskinpa se nyt siitä rikki menee.

Kolmoseksi tullut koira sai ihanan lelun, ja Lakki kyttäsi sitä ihan naama pitkällä ja oli kauhean kateusvietin riivaama. Kun sitten meidät kutsuttiin ykkösiksi ja tuomari tempaisi samanlaisen lelun käsiinsä, olipa ihanaa sanoa, että kuule, sä saat tuolta ihan oman sellaisen! Kyllä oli palkinto asianosaisen mieleen. Saatiin myös lahjakortti ilmaisiin mölleihin heille. Kivat palkinnot.

Vein koiran autoon ja menin vielä katsomaan ja kuvaamaan kisaavien luokasta ekan, kaverini, suorituksen. Jäin suustani kiinni ja lopulta kun palasin autolle, piti vielä katsoa konttiin että onko se siellä, kun korvia ei näkynyt. (Mulla on vähän outoja pelkoja siitä että mun koirat varastetaan autosta...). Yleensä Lakki on se joka rynkyttää autossa häkin ovea, seiniä ja kattoa ja raivoaa että ota mut. Nyt se makasi niin pienellä rullalla etten koskaan ole nähnyt sitä sellaisella, ja mulkaisi vaan, että emmä enää halua tulla, nyt nukuttaa. Voi pieni kuulapää, taisi olla vähän rankkaa <3

Valitettavasti kotiin mennessä se oli jo täysin latautunut.... mutta olipahan huippupäivä kaikin puolin, siitä tulee hieno tanssikaveri!