vittu_mita_paskaa.jpg

Tänään aamuyöllä oli -27, kun heidät ennen töihin lähtöä pissille vein. Ekaa kertaa ikinä ne molemmat teki täydellisen lakon. Kun ei pysty pissimään, niin ei pysty. Siinä kun sitten vähän ja vähän enemmänkin vielä painostin että nyt todella tarttis, Sieni pahastui ja töppönen alkoi uikuttaa vastaukseksi. Kiva lähteä 8h yön jälkeen 8 tunniksi töihin tietäen, että siellä ne sitten joko kusee kämpän tai istuu jalat ristissä odottamassa.

Töppönen on saanut nyt pari viikkoa enemmän sinkkiä, D, A ja lisäksi uutena BE-liuosta, ja kutina ei ainakaan missään tapauksessa ole pahentunut, varovaisesti voisin ehkä sanoa, että jopa hieman vähentynyt. Tälläisilla paukkupakkasilla se meinaan yleensä ryöpsähtää riippumatta siitä mikä tilanne on ennen niitä ollut. Nyt sellaistakaan ilmiötä ei ole näkynyt. Allerdermit loppui koko kylästä, on saanut pari viikkoa sitten edellisen, tällä viikolla pitäisi tulla lisää tilattuna mulle. Ostin sitten viikko sitten kokeeksi Virbac Humilac -suihketta turkkiin ja iholle suihkutettavaksi. Tiedä nyt onko siitä mitään hyötyä ollut, turkkiinhan se pääasiassa jää. Ainakin se vähentää tukan sähköisyyttä. Viime viikolla käytiin uimassa, eikä siitäkään enää tullut mitään hirmuista kutinaa, niin kuin aiemmin epäilin. Nyt on koko alkuviikko oltu sisällä pakkasia paossa, näillä keleillä ei raaski edes käynnistää autoa, että pääsisi uimaan. No jospa se tästä, johan kohta on juhannus.

Jaadijaa

Minulle selvisi vasta rally-tokokokeen jälkeen, että Sieni olikin koko rodun ensimmäinen RTK4:n saavuttanut koira. Luulin, että oli vain ensimmäinen pitkäkarva. Pitkäkarvaholskut on maahan tulostaan saakka kärsineet näyttely- ja seurakoirajalostuksesta siinä missä lyhytkarvat on olleet se "harrastusmuunnos", enkä ikinä olisi uskonut, että pitkis voi saavuttaa harrastuksissa mitään mitä lyhkäsillä ei jo olisi. Ei elämä ole mikään kilpailu kuka ehtii eka mitäkin, ja onhan se vain koulari eikä mikään valio sentäs, mutta jumalauta että meinasin haljeta ylpeydestä silti. Minä, joka olen äärimmäisen kriittinen itseäni ja tekemisiäni kohtaan ja joka hyvin harvoin on omiin saavutuksiinsa näin avoimen tyytyväinen. Ai että.

Eilen olin koetoimitsijakurssin kakkososalla (rally-toko). Päivän oli ilmoitettu kestävän 10-17 ja koska matkaa oli tarkalleen 2h/suunta, mun oli pakko ottaa koirat mukaan. Koska oli ihan hirveän kylmä, ne oli pakko ottaa häkeissä sisälle. Kysyin toki järjestäjältä etukäteen onko tällainen mahdollista, ja sanoi olevan. Enhän mä nyt sitten taas oikein tajunnut... kurssi oli erillisessä luentotilassa, oven takana oli hallin puoli ja siellä kolme kenttää. Mun häkit oli ihan siinä oven vieressä, harmi kun en älynnyt vaan tunkea niitä ahtaaseen luentotilaan mihin pari muuta toi häkkinsä, vaan jätin sinne väljempään. Aamupäivä meni vielä ihan ok, lounastauolla käytin heitä ulkona. Iltapäivällä siellä alkoi treenit ja se paikka missä mun häkit oli, oli joku yleinen häkkialue. Jumalauta sitä huutoa ja kirkumista, kävin pari kertaa katsomassa ovelta ja metrin päässä mun häkeistä niitä vastapäätä oli jonkun muun häkki, missä muutama sheltti rääkyi suoraa huutoa. Harmi kun en nähnyt ketään ihmisiä, olisin kysynyt voisiko niitä siirtää, kun sitä tilaa siinä olisi ollut. Aksakoiria ei muutenkaan koske lainkaan samat säännöt kuin muita, ne hengaa vapaana ja haahuaa kuka missäkin. Mutkun ne on ihan kilttejä. Harmi, että kaikki ne, joiden häkkeihin ne käy kurkkimassa, ei ole. Mulla alkoi särkeä päätä sijaiskärsijänä koirieni puolesta ja oli hirveän paha mieli siitä, että siellä ne nyt tuntikausia joutuu olemaan moisessa metelissä. Pois lähtiessämme töppönen kävi niin kierroksilla, että se meinasi niitata sellainen vapaana (no oli se remmissä, mutta remmi valtoimenaan pitkin maata...) hengailevan rääkyvän sheltin siihen paikkaan, onneksi tiesin että omillani on stressit pilvissä ja tiesin miten se ilmenee, joten oli napakka ote ja lyhyt hihna ja kohtaus jäi pelkäksi ääneksi fyysisten osioiden sijaan. En kyllä edes viitsinyt sanoa koiralleni muuta kuin että joo mä tiedän miten sua jurppii, mutta ihan just päästään pihalle täältä. Huh heijaa miten erilaiset näkemykset ihmisillä voi olla siitä, mikä on ok ja mikä ei ole ok. Mä en koskaan ikinä milloinkaan kehtaisi tällätä huutavan koirani häkkiä lähellekään jonkun muun häkkejä, koska totta helvetissä se häiritsee ja pahasti. Ja en mä kyllä enää tiedä onko musta lainkaan ok sekään, että koira itse on omissa treeneissään niin kierroksilla, että se ei pysty kuin tärisemään ja kiljumaan siellä häkissä, kun ohjaaja on missä lie rataantutustumisessa. Tunnin tuollaiset treenit kerran tai kaksi viikossa, koska se niinkun palautuu se eläin?

Aksakoirat on ihan perseestä. Niin ne on pk-koiratkin, ne meinaan karjuu ihan samalla tavalla mutta vain autoissa. Niitä kun ei missään häkeissä voi edes säilyttää kun ne tulee sieltä ohikulkijoiden päälle. Tokoväki taas pitää itseään maailman napoina ja heillä on oikeus lämpätä koira irti, ei se kenenkään luokse mene, mutta sitä maanista tuijotusta voi olla monen silti vaikea sietää, kun se läheltä pyyhältää ohi, ja ihminen lompsii perässä "etsä tiedä kuka mä oon" -ilme naamallaan. Ja rallyväki taas, ne ei ymmärrä että kaikilla ei ole sosiaalinen ja kiltti koira, vaan pitävät omaansa täysin valvomatta pitkällä hihnalla ja siinä kun omistaja juttelee kaverinsa kanssa, koirakin moikkaa kaikki ohikulkijat kapean hallin käytävällä. No, ehkä tämä on aika ruma yleistys mutta totta toinen puoli kuitenkin. Mä en halua kuulua mihinkään näistä porukoista. Olen eniten kotona operanttien ihmisten kanssa, porukoissa joissa koirille oikeasti opetetaan häkkikäytös, porukoissa joissa jokaisen hyvinvointi otetaan vakavasti.

Mun piti käydä kurssilta kotiin tullessa Ikeassa ostamassa Sienelle uusi ystävä, koska vanhalla rakkaista rakkaimmalla apinalla alkaa olla pää auki ja aivot pellolla, mutta omaa päätä särki niin julmetusti ja olin aivan poikki, että en vain jaksanut pysähtyä heti siinä. Onneksi kaveri vinkkasi paikallisen romukaupan, mistä saa kuulemma erittäin edullisia leluja. Pitää joku päivä ajaa sinne. Sieni ei koskaan saanut perinteistä koetuloshampurilaista, enkä ole tehnyt sille kakkuakaan. Toivottavasti se ei kauheasti pahastunut. Tatti on kyllä kakkunsa ansainnut.

Porukoista puheen ollen, liittyen tuohon Sienen saavutukseen. Kiinnostaisi, onko kellään sellaista kasvattajaa, joka vuosienkin jälkeen jaksaa olla ylpeä kasvattinsa saavutuksista? Onnitella? Vaikka niitä tuloksia olisi jo paljon sillä nimenomaisella yksilöllä, tai kasvateilla ylipäänsä? Hassua kun pennun ottajilta aina edellytetään että kasvattaja saa terveystietoja ja jonkinlaisia kuulumisia jatkossakin, ja monet myös haluaa myydä vain harrastaviin koteihin ja mikäs sen parempaa mainosta jos niitä virallisia tuloksiakin tehdään. Mutta kasvattajan oma mielenkiinto ei sitten riitäkään sen vertaa, että hommassa olisi mitään vastavuoroista. Erityisen kiinnostavaa olisi kuulla jonkun oikeasti ihan hullun menestyneen kasvattajan pennunottajien kommentteja, joten jos tätä lukee joku joka esim Tending-koiran kanssa on tehnyt tuloksia, kerro meille koetko että kasvattajaa kiinnostaa ja että saat kannustusta ja sinusta ollaan ylpeitä?

Tämä liittymättä enää kasvattajiin vaan ylipäänsä koskien kaikkia harrastajia ja koiran omistajia. Mulle joskus kauan sitten ekaa kertaa puhuttiin kateudesta. En uskonut, enkä oikein edes ymmärtänyt, että kuka ja miksi ihmeessä. Nyt mä ehkä olen ruvennut vähän ymmärtämään.

No mutta hällä väliä, vuodet vain vahvistaa ymmärrystä siitä millaisten ihmisten kanssa itse haluaa olla tekemisissä ja millaisten ei :)

Luoksetulo, tai tulemattomuus?

Tänään oli täydellinen sää, aurinkoa ja noin -10 pakkasta. Koko työpäivän oli vähän niinkuin särkenyt päätä, juuri sen verran vähän ja häilyvästi, että lääkettä ei ihan viitsinyt ottaa. 1,5h kierros jäällä helpotti, he olivat niin onnellisia, heiteltiin keppiä, otettiin kuvia, leikittiin, nautittiin auringosta. Autolle oli enää pari sata metriä, kun jääpaakut tassuissa sai töppösen ontumaan, ja totesin että naskalit ja kamera kaulalla roikkuenkin pakko yrittää pyllistää sen verta, että saan sen jalat kaiveltua puhtaiksi. Katsoin että Sieni on rantapusikossa, ja seuraavaksi sitten silmäkulmassa vilahtaa. Nostan katseeni ja muutama sekunti menee ymmärtää mitä silmieni alla juuri tapahtuu: edellä rynnii peura ja perässä Sieni! Tempaisen kaulalla roikkuvan koirapillin niin että narut repeää ja vihellän pilliin, ei minkäänlaista reaktiota, vihellän uudestaan, ehkä vähän hidastaa. Siinä vaiheessa mietin että mitä jos se ei lopeta ja ne on menossa juuri talojen ja teiden suuntaan ja junaratakin siellä lähellä on ja jumalauta nyt tällainen ei voi olla mahdollista, ja räkäisen pillin suustani ja karjaisen kitapurjeet lepattaen kaikki mahdolliset rumat sanat. Sieni hidastaa, jolloin vihellän taas keuhkojeni pohjalta pilliin. Koira pudottaa käyntiin ja miettii kääntymistä, mutta kovin on vaikeaa jättää eläin, joten tässä vaiheessa alan kutsua sitä sanallisesti ja kehua ja kaivan namipussin taskusta. Sieltä se sitten tulee. En tiedä pitäisikö olla tyytyväinen että se lopulta totteli, vai pettynyt siihen että ihan hilkulla kyllä oli. Pöne istui koko ajan mun vieressä ja katseli ihmeissään, varmaan nauroi partaansa että kerran elämässä se eukko karjuu Sienellekin, häh hää. Jumalaton päänsärky palasi, liekö joku verisuoni pullistunut päästä ja kohta ollaan päivystyksessä itsekin.

Moni ehkä olisi tyytyväinen että se lopulta totteli, mutta mulle tällainen ei kerta kaikkiaan käy päinsä. Sitä on rasittavaa vahtia kun se bongailee kaikkea taas aika kovasti. Se on kyllä tähän saakka, kop kop, tullut pois kaiken perästä, mutta sitä ei voi päästää niin kauas ettei näe ja osaa huutaa. En edes tiedä kumpi on rasittavampaa kun toisen kanssa ongelma on riista ja toisen kanssa vastaan tulevat ihmiset. Sienellä tämä on minusta ihan opittua, kun se oli pentu, eksän saksanseisoja opetti sille nämä jutut kun en ymmärtänyt lainkaan ettei niitä missään tapauksessa olisi pitänyt päästää yhdessä metsälenkeille. Seuraavalta mä kyllä kitken kaikenlaisen riistan bongailun täysin heti ensi töikseni, ja opetan sille myös ihmisten ilmoittamiseen jonkin konkreettisen käytöksen. Kyllähän Sienikin lähellä pysyy jos sitä kutsuu ja palkkailee, mutta minusta se taas ei ole mitään vapaana lenkkeilyä. Haluaisin että koira saa touhuta omiaan, kunhan se ei sisällä minkäänlaista riistan jälkien bongailua, mutta sitähän se tosi paljon nimenomaan tekee ja olen antanut sen koko tämänkin talven tehdä. Ehkäpä pitää ottaa tiukempi linja ja tehdä nyt ainakin pari lenkkiä niin, että vaan kiellän siltä kaikki nuo puuhat. Se kyllä ymmärtää aika hyvin "Sieni ei mene sinne" -käskynkin ja osaa vaihtaa suuntaa, mutta se jatkuva käskytys on vaan niin rasittavaa. Voi kökön kökkö.

Kotihierontakurssi

Tänään oltiin koiran kotihierontakurssilla. Arvoin taas, kumman koirani ottaisin mukaan. Töppöstä enemmän ajattelin kun kurssille ilmoittauduin, mutta kun sitten kuulin että koirakoita otetaan 20, tiesin että ahdasta on. En myöskään älynnyt kysyä etukäteen, enkä siten ollut varma, tuleeko sellaisia tilanteita että hieroja haluaa koskea myös minun koiraani opastaessaan minua toimimaan oikein. Aamulla totesin, että päästään kaikki helpommalla, kun otan suosiolla sen sosiaalisen ja hyväpäisen koiran. Ja hyvä niin, kurssilla maattiin parhaimmillaan liki niin, että seuraavan koiran varpaat oli oman suussa. Hieroja kävi myös kerran kokeilemassa koirani akillisjännettä. Sieni oli niin super kuin siltä nyt voi vaan kuvitella :)

aluksi vielä asiallisesti... "ihme kurssi tämä nyt kyllä"

-vasta-aiheet hieronnalle:

-kuume (38 on normaali lämpö, aikuisella koiralla 39 jo kuumetta, hieronta pahentaa jo ylikierroksella käyvää elimistöä)

-shokki

-haavat (muualta voi kyllä hieroa jos vain pieniä haavoja, laskee turvotusta)

-akuutti trauma

-ripuli, tiineys -> ei suositeltavaa

-tulehdussairaudet (hieronta levittää tulehdusta elimistössä)

-tarttuvat taudit (kotona oman porukan kesken ei toki haittaa kun tarttuu muutenkin jos on tarttuakseen, vastaanotolle ei missään tapauksessa saa viedä kysymättä etukäteen lupaa)

-pahalaatuiset kasvaimet

-venytykset: näistä ollaan montaa mieltä, tämä ihminen suositteli, osan mielestähän niistä ei ole hyötyä ihmisen tekemänä. Jos niitä tekee, ei koskaan kylmiin lihaksiin, ja aina koiraa kuunnellen. Jos vastustaa, voi koettaa lempeästi "suostutella" eli pehmeästi koettaa "heiluttaa" pitemmälle. Jos vastustaa silti tai vastustus on voimakasta, väkisin ei saa tehdä, koiralla on aina syy kieltäytyä, se ei vain yritä vittuilla tjsp.

-lihasjännitys aiheuttaa kipua, joka vaikuttaa liikkeeseen (lihastyöhön), mistä seuraa lihaskramppeja, heikentynyttä verenkiertoa ja siten aineenvaihdunnan tukkoutuminen. Hieronta tuo avun.

-pinnalliset lihakset tuo keholle muodon ja aikaansaa liikkeen, syvät taas ovat asentoa ylläpitäviä. Liikkeessä aktivoituu ensin syvät, esim. tuolilta nouseminen -> tuki tulee syvistä.

-luisu lantio aiheuttaa puutteellisen takapotkun, koira liikkuu kuin "kakat housussa". Voi olla rakenteellinen tai lihaskireyksien aiheuttama ongelma.

-lyhyt kuono aiheuttaa paitsi suoraan hengitysvaikeuksia myös huonon hapenottokyvyn. Koska hengitys on vaikeaa, kyljen lihakset voivat olla kipeät.

-alkulämmittely tarpeen mukaan, jos lämppäät 20min suoraa ja lähdet sitten heilumaan diskotanssia, oliko hyvä? No ei, eli käytettävät lihakset ja liikeradat käytävä läpi lämpässä, mikään yleislämppä ei riitä. Kuitenkin pyöriminen namin perässä itsensä ympäri molempiin suuntiin, ensin hitaasti ja sitten nopeammin, hyvä yleisliike koiralle. Ei korvaa muita!

-pystyasennossa uinti rikkoo lavat. Uinti on erinomaista liikuntaa mutta sen pitäisi tapahtua aina rauhassa, ja varmistaa että koira käyttää myös takajalkojaan. Pommilla altaaseen ja hulluna lelun perään ja äkkiä takaisin on lähinnä ehkä hauskaa, ei hyödyllistä liikuntaa.

-reisilihakset on isot, jos niihin tulee ongelmia, vaikuttaa isosti koko koiraan. Hyvät lihakset tukee kovasti, jos nivelongelmia (lonkka, polvi).

-koiran etujalka on vain lihaksilla kiinni koirassa, ei ole lainkaan niveltä! Lavan alueen lihakset siksi tärkeät.

-kipuoireita esim:

-haluttomuus lähteä lenkille

-liikkeelle lähtiessä ontuu tai on kankea

-puree raajoja (huom kipu säteilee, voi purra hassun tuntuista kohtaa ja kivun lähde olla ihan muualla)

-haluttomuus kävellä/ravata/laukata

-käytösmuutokset

-lämpötilaerot (kuuma kohta=tulehtunut, ei saa hieroa, tarvittaessa laser ja tulehduskipulääke)

-nukkumisasennon muutokset

-väistää kosketusta tai hakee normaalia enemmän läheisyyttä

-levoton yöllä, läähättää, vaeltelee

-yliaktiivisuus tai passiivisuus

-jalkojen laahaaminen (talvella näkee lumesta millaiset jäljet koira jättää, muuten huomaa kynsien kulumisesta)

-seisooko paino kaikilla jaloilla vai keventääkö jotain

-venyttely: muutokset suuntaan tai toiseen

-runsas piehtarointi

-jne

sitten alkoi nukuttaa

-lajikohtaisesti vinkkejä:

-haku: alkulämppä äärimmäisen tärkeä, ei suoraan autosta rynnimään metsään! Takin käyttö erittäin suositeltavaa lihashuollon takia, vaikkei koiralla olisikaan kylmä.

-jälki: niska ja kaula rasittuu eniten. Varsinkin jos liina menee mahan alta, ohjaajan nyppäämisillä suuri kuormittava rooli.

-toko: toispuoleisuus, äkkipysähdykset jos koira temperamentiltaan sellainen että sille saa näyttävät liikkeet. Oikean puolen seuruu kannattaisi opettaa silkan kehonhuollon nimissä, vaikkei rallya tekisikään.

-agi: ylipäänä vaativa laji kaikkinensa. Hevosmaneesit liian upottavia koirille, älä treenaa tai kisaa sellaisessa.

-suojelu: täysiä maalimiehen perään juokseminen ja hihaan pureutuminen tuntuu suunnilleen samalta kuin itse juoksisi pari kertaa täysiä päin seinää. Fysiikan kannalta ihan vihoviimeinen laji. Koira ei luultavasti tunne kipua, koska vietti vie, joten "mutkun se itse haluaa tehdä tätä" ei ole mikään perustelu.

-näyttelyt: autossa tai häkissä tuntien odottelun jälkeen suoraan kehään -> ei ihme jos arvostelussa "ei ole oikein takajalan potkua". Jos koira odottaa pienessä tilassa, lämmittely ja venyttely tärkeää ennen kehään menoa.

-vinttikoirakisat: lämppä ja jäähdyttely kaikkein suurimmassa roolissa, vinttikoirille tyypilliset paksut isot lihaset revähtää helposti ja kun vauhtia on...

-valmistautuminen hierontaan

-rauhallinen paikka

-pese kädet

-alusta

-ei ruokaa eikä liikuntaa 2h ennen tai jälkeen

-hieronnan jälkeen

-kuona-aineiden poistoa varten juota koiraa -> käytä tarpeen mukaan pissalla

-pidä lämpimänä (bot)

-rauhassa ainakin loppupäivä ja mahdollisesti seuraavakin päivä, koiran voinnin mukaan

Hieronta:

1. pään alue: hyvin kevyesti

-kuonon sively, alaleuan kärjessä mielihyvälihas

-kokeile liikkuuko nahka kuonon päällä

-posket (jos syö kovia luita, usein kireät), päälaki, korvien kärjessä akupiste

-kallonpohjan lihakset

2. niska: katso ettet liikuta vain nahkaa ja karvoja! Ensin kevyesti, otetta voi syventää pikku hiljaa. Suuntaa vaihdellaan, suoraa ja ympyrää.

3. selkä: pitkät rauhalliset vedot, ei paineta selkärangan päältä vaan lihaksista

-peukalolla nikaman vierusten kokeilu

-triggerpiste = "herne nahan alla" (maitohappoa) -> paina peukalolla varovasti pari sekuntia, alkaa pehmentyä

-peukalolla aaltomainen liike pitkin selkää

-lopuksi jäähdyttelevä sively

4. häntä: slekärangan suora jatke

-tunnustele nikamat. Osa koirasta herkkiä hännästä, varsinkin jos ei tottuneita.

-kevyesti vedetään, pyöritellään (pitkät selkälihakset kiinnittyy häntään)

-töpöhäntäkin olisi hyvä käsitellä jos siitä vaan yhtään saa otetta

5. takajalka

-napakka ote ettei kutita

-varpaat yksitellen, lopuksi kynnestä kiinni ja alaspäin taivutus niin pitkälle kuin menee, jos ei anna tehdä, kaikki voi taivuttaa myös nipussa

-noustaan kohti kinnertä, peukalo-etusormi-ote

-akillisjänne tärkeä olla löysä

-reisi aluksi koko kämmenellä laajoilla liikkeillä, tarvittaessa tiukemmin peukalolla. Polvesta pitkä lihas kohti selkää

-venytykset, lonkan pyöritys, ravistus jotta lihakset palautuu

6. kyljet

-lämmitys sivelemällä

-kokeile samalla vatsa, ei saisi aristaa

-häntä-pää-suunnassa venytys kahdella kädellä

-kylkiluiden välit

7. vatsa

-kevyesti kämmenellä tai peukalo pitkin keskilinjaa, muut sormet myötäillen

-nivusiin asti voi mennä

8. etujalka: kuten takajalka

-varpaiden venytys vanhalle koiralle varovasti, voi olla nivelrikkoa

-vedot kohti kyynäriä

-lavan painelu ensin kämmenellä, peukalolla triggereiden kokeilu

-alapuolen tunnustelu (kainalon puoli)

-venytys

9. lavat

-sormien pitäisi mennä lapaluun alle 2-3cm, lapaluun nosto suoraan ylöspäin

Tässä vaiheessa koiran kääntö ja samat toiselle puolelle! Keskikokoisen koiran koko hierontaan menee n. tunti riippuen siitä kuinka paljon on jumeja, toisaalta kunnossa olevat kohdat voi ohittaa nopeammin. Kovin paljoa yli sen menevät ajat eivät ole enää hyväksikään. Aivan jäteille varataan 1,5h ja mineille riittää 45min.

10. loppuvenytys: joko koiran takana sen ollessa kyljellään lattialla, tai sitten seisten. Vaikea sanallisesti selittää.

Sieni oli kurssin yksi rennoimpia osallistujia ja sai tästä kommenttia muiltakin :) Takaosa sillä oli kireä, varsinkin vasemmalta nosteli päätä koko ajan kun reittä käsittelin. Pitänee varata taas ajat ihan oikealle hierojalle. Yllättävän nätisti osallistujat mahtui samaan halliin, läheskään kaikki koirat ei kyllä suostuneet olemaan käytännön osuudella edes maassa, kyljelleen menosta puhumattakaan, mutta mitään aivan tauotonta huutoa tms ei todellakaan ollut ja ihan hyvin pystyi itse keskittymään omansa kanssa.

<3

Match made in heaven

Suuäänien mestarille tänään Lahdesta viimeinen MESHYV pistein 94. Sanoin sille aamulla, että suoran HYL, 72 ja 83 jälkeen luonteva jatko olisi tehdä 94, mutta en villeimmissä unelmissanikaan uskonut että ylletään vielä sellaisiin tuloksiin. Radalla oli mm poispäin peruutus mikä on ollut ihan hirveän vaikea liike opettaa eikä vieläkään mitenkään varma, mutta niin vaan onnistui. Ensi kerralla tilaan 105p. (Pssst maksimi on kyllä sata, jos joku ei tunne lajia.)

Erityiskiitokset vielä kerran Tanja kun vuosia sitten perehdytit meidät operanttiin maailmaan. Ajattelin sua ajaessani koepaikalle, on sun ansiota että opin kaiken mitä olen oppinut ja ymmärsin millainen match made in heaven me Sienen kanssa ollaan. Sieni on rotunsa ainoa edustaja monen eri tuloksen suhteen, myös eka ja toistaiseksi ainoa jolla RTK4. Sieni on minun. Kultaakin kalliimpi, mestareiden mestari. En tietenkään tarkoita että yksikään bordercolliekaan syntyisi koeliikkeet valmiiksi ohjelmoituna, mutta kyllähän lähtökohdissa ja matkoissa on hirveästi eroja. Toisille tuollainen koulari on vain välietappi kohti MM-kisoja, toisille se on suuri unelmien täyttymys. Eikä muihin vertaaminenkaan ole mitenkään erityisen hedelmällistä, mutta voi taivas miten olen silti ylpeä. On siihen joku syy ettei kukaan muu ole päässyt läheskään samaan. :)

Sienelle 2x -1 VINO: oikealla 90 käännös oikeaan (ylityöskenteli mun taakse käännöksen jälkeen), ja oikealla istu-maahan-kierrä koira. Istui vinoon ja maahan mennessä se vaan kertautui, oli aika räikeä. Yksi -1 TVÄ käytösruudusta: asento oli istu oikealla ja jossain vaiheessa koirani kohensi asentoaan ja siirsi samalla persettä lattiaa pitkin taaksepäin, istui siis jotenkin jaloiltaan enemmän pyllylle. -3 UUSI otettiin valkovuokosta oikealla, ja vaikka yleensä otan kaikki virheet itselleni koska tiedän että koirani yrittää aina parhaansa ja tekee juuri sen mitä olen sille osannut opettaa tai koekehässä pyytää. Tällä kertaa syy on kuitenkin täysin koiran, juuri ennen tehtävää se ei ollut kontaktissa vaan katseli kehän laidalla jotain härdelliä, ja siksi sillä menee mun viesti ohitse ja siihen tuli joku (väärin) arvottu voltti. JOS se olisi kuunnellut tai JOS se ei olisi muljunut käytösruudussa, jos ja jos, me oltaisiin saatu 95p ja sen myötä eka kiinnitys valionarvoon. Toisaalta elämä on niin turhaa jos sen käyttää jossittelulla, minusta me ei joka tapauksessa olla vielä valmiita sellaisiin suorituksiin ja todellinen osaaminen on siellä 80-90p välillä. Siksi nyt ei oikeasti harmita yhtään, minusta koira ylitti itsensä tällä radalla moninkertaisesti joka tapauksessa ja olen supertyytyväinen.

Ekan ryhmän jälkeen oltiin toisina ja piti jäädä odottamaan toinen ryhmä. Jurppi aika lailla, en ole mitenkään palkintojen peräänkään. Onneksi odotus ei sitten ollut turhaa ja yhden kiilatessa väliin (täydellä 100p suorituksella!) oltiin lopulta koko luokan jälkeen sijalla 3., ja saatiin palkintopussukka. Tuomarin sanat lämmitti kuitenkin kaikkein eniten: hän vielä muisti koirani aamun ekojen suorittajien joukosta ja sanoi, että oli niin kaunis rata, että oli vahva tuomarinsuosikkiehdokas. Halusi sitten kuitenkin antaa sen toiselle, kun me sijoituttiin muuten, ja minusta kiva niin. Palaute lämmitti mieltä kovasti silti. Mestarissa näkee edelleen tosi paljon sellaisia houkuttelusta jääneitä käsiohjauksia, ne saattaa sen yhden tai kaksi kylttiä radalla onnistua jos koira on hyvin skarppina, mutta sitten kun niitä pyörimisiä on ziljoona peräkkäin ja loppuradasta koira herpaantuu tai kuumuu, syystä tai toisesta, homma aina leviää ja koira ei joko käänny mihinkään vaan jää seisomaan ja tuijottamaan "wtf??" tai haukkumaan ohjaajalle, tai heittää vaan jonkinlaisen voltin joka valitettavasti harvoin vahingossa osuu oikeaan. Kukkaiskäännökset on kaikki pyörähdysten johdannaisia joten ne kiepit kannattaisi ihan oikeasti opettaa huolella ja mielellään pelkille sanallisille vihjeille.

puolikas rata videolla. Vähän käsijarru päällä mennään, ensi kokeessa mun tavoite on käskyttää itse alusta asti kunnon äänellä, nyt taas jännitys meinasi viedä äänenvoimakkuuden tyystin ainakin alussa. Koira oli kuitenkin tosi kiva vielä ennen kehään menoa ja radan lopussa taas loikat <3

Karmea kutina

Töppönen on kutissut aina enemmän kuin normaalin koiran pitäisi. Se oli alle vuoden, kun vein sen tassujen nuolemisen ja sen aiheuttaman punoituksen vuoksi ekaa kertaa eläinlääkäriin. Oli kesä, ja saatiin Malaseb-shampoota millä tassuja piti pestä ja liottaa. Mulla on mökiltä kuvia missä koira seisoo vaahtoavassa vadissa. Siitä ei ollut mitään apua. Koira on aina ollut sellainen, että kun se kerran aloittaa nuolemisen tai raapimisen, sen on hankala lopettaa sitä, se jää päälle. Tassujen nuolemiseen on etsitty selityksiä huonolla verenkierrolla (puutumisen tunne), lihasjumeilla ja vaikka millä, mutta ei oikein ole tultu hullua hurskaammaksi. Sama on tuon kutinan kanssa. Tottahan sillä joku oikea syy siihen on kuitenkin.

Vuosien mittaan kutina on selkeästi ajoittunut talvikauteen. Kun lämmitys räpsähtää päälle, syyhy alkaa, ja keväällä se jossain vaiheessa aina selkeästi helpottaa. Korvatulehduksia koiralla ei ole muistaakseni ollut yhtään, silmätulehduksia ihan joku yksittäinen, ei siis todellakaan mitenkään paljoa. Korvat ei töhni yhtään. Turkki on paremmassa kunnossa kuin iho, lähteehän siitä toki hankaamalla tupposia, mutta karvaa riittää silti eikä se nyt mitenkää erityisen huonolta näytä. Jos sille mättää liikaa rasvaa ruuassa, se valuu turkkiin, eikä iho tule sen paremmaksi. Ei ole ollut hyötyä eliminaatiodieetistä mitä joku vuosi kokeiltiin. Iho on joskus ollut korvista vähän ruvella koiran raavittua niitä liikaa, mutta muuten ihokin on päällisin puolin ok, ei raavi verille asti mistään muualta. Ehkä sillä on ns. atooppinen iho. Mitään allergiaa ei oikein osaa pitää todennäköisenä.

Joitakin vuosia sitten löysin Virbacin Allerdermin, ampullin josta laitetaan aine iholle kuten punkkilitkutkin. Se vahvistaa ihoa. Tuotteen annostelussa lukee muistaakseni, että alkuun kerran viikossa, sitten voi harventaa. Aiemmin sitä on annettu meillä kerran kuussa ja siitä on ollut apua. Nyt on saanut mättää parin viikon välein eikä riitä silti. Olin jo varaamassa tänään eläinlääkäriaikaa, kun jotain tuolle tarttee tehdä, mutta rupesin sitten vielä googlettamaan aiheesta ja ehkäpä meidän pitäisi vähän tarkistella elintapoja.

Ensinnä ruokinta. Se syö nykyään keitettyjä kasviksia (mahantäyte nollakaloreilla) ja raakaa lihaa, paitsi silloin kun en ole jaksanut ottaa ruokaa ajoissa sulamaan ja ehtinyt tehdä puuroa, ehkä kerran tai kaksi viikossa käy näin. Komerossa oleva J&V Extra Energia paskattaa sitä ihan mahdottomasti, jätettä näyttää tulevan ulos enemmän kuin menee ruokaa sisään, joten ei ole kovin hyvä. Tämäkin on mennyt vaan hullummaksi, ei se aiemmin kolmea läjää päivässä ole mistään ruuasta tehnyt. Ilmeisen huonosti imeytyy jostain syystä. Lisiä se on saanut tarkistuslaskennan jälkeen turhan vähän, olen ajatellut että nappulan osuus kuitenkin korvaa jotakin:

D 0,7 ug/kg -> 20kg koiralle 14ug/vrk (saanut 50ug tabletin kerran viikossa, tuplataan)

A 30ug/kg -> maksaa noin gramma per elopainokilo per viikko (ei ole saanut viikottain, nyt annetaan reilusti)

sinkki 2mg/kg -> 20kg koiralle 40mg/vrk (saanut 1-2 x 30mg tablettia päivittäin)

(saa se myös magnesiumia, merilevää, nivelravinnetta, unohdinkohan jonkun... eikä se toivottavasti painakaan tällä hetkellä kuin max 17kg, mutta helpompi laskea tasaluvulla :P )

Kokeillaan nyt kasvattaa annoksia, tuskinpa se hetkessä yliannostukseenkaan kuolee. Maksaa kävin tänään hakemassa, sekä broilerin että naudan, broiskussa muistaakseni oli vähemmän A-vitamiinia. Ne on ehkä silmämääräisesti arvioiden jotain 100g paloja, syököön sellaisia pari viikossa.

Kennelrehun lohiöljy loppuu juuri, pitänee hankkia jotain muuta vaihteeksi tilalle. Sitä mennyt ehkä ruokalusikallinen päivässä. On ollut ties mitä Nutrolinia kokeilussa, en ole huomannut muuta kuin että tosiaan kun kovin reilusti antaa, turkista tulee kauhean "liukas" ja jopa tahmean tuntuinen, ihan kuin öljy puskisi sieltä läpi.

Se on aina ollut tosi huono juomaan, ja ainakin ihmisillä puhutaan paljon siitä, että kuivaa ihoa pitäisi sisältä päin myös kosteuttaa ihan vain juomalla reilusti vettä. Töppösellä tulee vesikin läpi, se imeytyy tosi huonosti ja koiralla on kauhea pissahätä. Siis totta kai se mikä menee sisään tulee ajastaan uloskin, mutta ei Sientä juottaessa ilmiö ole läheskään näin silmiinpistävä kuin mudilla. Kokeillaan tähän Nutrisal-jauhetta, jota olen lähinnä helteillä käyttänyt. Sitä nyt kaapista löytyy niin sopii juottaa pois. Mä nyt yritän taas kolmesti päivässä laittaa desin tai pari vettä menemään. Laskennallisesti koiran veden tarve on noin 0,5dl/kg/vrk eli 20kg lukemalla saataisiin litra. Litra! Jos yritän saada sen juomaan edes puolet siitä, tiedän että se alkaa pissata sisään kun ei pysty enää pidättämään työpäivän aikaa! No tuleehan lihastakin nestettä mutta silti. Nyt lumien aikaankin koira usein ulkona naukkailee lunta mistä tietää että jano olisi, mutta kupista se ei vaan juo. Mökillä juo järvestä paljon enemmän kuin kotona ikinä. Ja juu on kokeiltu kaikki mahdolliset kupit, ei ole kiinni materiaalista. Se saattaa joskus auttaa jos pesee kupin ja vaihtaa veden, sitten saattaa suostua juomaan sellaisenaan. Maustettuna menee kyllä aina, joten eipä se juottaminen mikään ongelma ole.

Sitten pitää hakea lisää Allerdermia ja laittaa sitä nyt vaan viikottain. Samalla voisi kysyä jotain shampoota tai muuta mömmöä mitä ulkoisesti voisi hölvätä.

Mies aina ehdottaa, että ajetaan se kaljuksi ja upotetaan rasvaan. Eh, alan olla valmis kokeilemaan. En haluaisi ruveta pelleilemään kortisoninkaan kanssa, sen kun kerran aloittaa, pelottaa ettei siitä pääse eroonkaan, eikä se ole aine mitä haluaisin loppuelämän pumpata koiraani.

Lumikengät

Lumikengät, ehkä maailmanhistorian yksi parhain keksintö <3 ! Ostin omani jostain Tokmannista joitakin vuosia sitten aikomuksena kokeilla 30e laitteita ja ostaa uudet ja paremmat sitten kun tiedän tykkäänkö puuhasta niin paljon että niitä tulee oikeasti kanssa käytettyä, ja toisaalta kun osaan sanoa millaisia ominaisuuksia tartten lisää. Sama logiikkahan on usein käytössä esim. valokuvaamisen aloittamisessa: osta halpa peruskamera, tutustu siihen ja vasta kun osaat itse sanoa mitä tarvitset lisää, panosta kunnon välineisiin jotka sitten myös maksaa. Siitä ei ole mitään hyötyä jos ostaa heti ekana sairaan kalliin laitteen, jos ei sitten kuitenkaan tule käytettyä tai ei ymmärrä sen hienouksia. Minä en ole vielä keksinyt miten ne kalliimmat lumikengät voisi olla paremmat, olen ollut oikein tyytyväinen noihin.

Viime talvena ei tullut sen vertaa lunta, että niitä olisi tarvinnut kertaakaan komerosta kaivaa, mutta tämä talvi on onneksi ollut parempi ja on niitä kyllä käytettykin monta kertaa viikossa. Touhua rajoittaa eniten pönen selkä. Reittivalinnalla voi toki vaikuttaa paljon lumen laatuun ja siihen, että kuinka paljon koirat uppoaa ja joutuu "uimaan". Järkikin sanoo, että umpihangessa rymyäminen on aivan eri tavalla rasittavaa kuin tavan lenkkeily, mutta kuinka paljon on sopivasti, onkin vaikeampi kysymys. Alkukaudesta huolehdin että koira on hyvin lämmitelty ennen, ja pidin puolta tuntia maksimiaikana kengillä. Nyt ollaan menty reilua tuntiakin enkä huomaa mitään ongelmia, joskus saattaa loppulenkistä tulla mun taakse kulkemaan mun tekemää uraa pitkin. Nuorempana se on kyllä tehnyt ihan samaa, se on aina ollut hassu koira sikäli että töissä ollessaan se ei kuuna kullan valkeana sanoisi "en jaksa enää", se ei ikinä luovuta vaikka kuinka väsyttäisi. Vapaalla sen sijaan juokseminen on yliarvostettua ja viias koira menee sieltä missä aita on matalin, ja juurikin tollanen että sen sijaan että se menisi omaa uraansa mun edellä, se hakeutuu helposti valmiille ladulle mun taakse vain siksi, että turha vaivautua rypemään jos helpommallakin pääsee. Nuorempana vaan käskin sen pois sieltä, nyt en enää raaski, kun en voi olla varma kuinka rankkaa se touhu sen selälle on.

Ehkäpä sitä uskaltaisi kokeilla vähän pitempiä retkiä ja/tai useamman kerran viikossa nyt vielä kun voi. Lumikengät on vaan ihan parhaat ja harmittaa jo etukäteen että kohta tämäkin aika taas loppuu, vaikka tykkään kyllä kovasti kesästäkin. Mutta lumikengillä voi mennä minne vaan, ei ole väliä onko alla suota, hakkuuaukion ryteiköt tai muuta sellaista, mihin kesällä ei pääsisi. Uusiin paikkoihin voi tutustua rohkeasti, eksymisen vaara lienee selkeänä päivänä talvella aika olematon kun aina voi vaan kääntyä ja palata omia jälkiään takaisin. Mulle metsässä lenkkeilyssä tärkeintä on aina se, että missään ei ole ketään muuta, ja lumikenkien kanssa se vapauden tunne on jotenkin vaan moninkertainen.

Alla puhelinkuvia usealta eri reissulta: 

***

Viime viikolla nostin koiran ekaa kertaa sitten elokuun. Pelkäsin ihan hulluna että se alkaa huutaa hetkellä millä hyvänsä, mutta ei kuulunut mudista pihahdustakaan. Nyt se sitten matkustaa taas autossa siellä missä ennenkin, kontissa. :) Luulen että sen ei tule yhtään ikävä etupenkin jalkatilassa matkustamista, se ei ehkä koskaan arvostanut sitä että räpelsin ajaessani koko ajan sen otsakiharoita kun ne siinä niin ihanasti tyrkyllä oli....

Peli-ilta

Huvihurtassa on pidetty koirien peli-iltoja. Hallissa on kymmenkunta erilaista koirien älypeliä/aktivointilelua, ja lelulta toiselle vaihdetaan omaan tahtiin. Omat namit mukaan, lysti kestää tunnin ja maksaa kympin per kerta.

Töppösen ilmoitin viime viikolla. Hallissa oli viisi koiraa ja pönen mielestä sisään meneminen oli ahdistavaa, siinä tuli murahdus. Ensimmäisen lelun lataamisen jälkeen koira ei kerinnyt lainkaan ajatella toisia koiria, koska ruokaaaaaaaah! Töppösen luontainen tyyli on väkivalta. Siinä vaiheessa viimeistään kun hermo menee, paiskominen alkaa, ja sillähän tunnetusti menee se hermo alta aikayksikön. :D Tunnin lopussa kaikki muut neljä koiraa olivat kyllääntyneitä, ja tyytyväisinä istuivat ja läähättivät. Töppönenkin läähätti, mutta ei se vielä ollut lainkaan väsynyt, vaan paiskoi menemään vaan. Lopetettiin kun namipussi oli tyhjä.

Lopputunnista kehittyneempi (?) tekniikka :D

Tällä viikolla vein sitten Sienen. Paikalla oli vain yksi meidän lisäksi, jos olisin tiennyt, olisin ihan hyvin voinut ottaa molemmat omani. Alun perin halusin viedä Sienen, koska kiinnosti nähdä miten erilainen tyyli sillä olisi. Enemmän kuitenkin pöne hyötyy tällaisesta aktivoinnista, Sienellä on paljon enemmän oikeita treenejä ja teki mieli ottaa pöne. Varttia ennen lähtöä päätin kuitenkin pysyä alkuperäisessä ja otin Sienen. Nyt se on nähty ja ensi kerralla töppösen vuoro taas. Mietin vähän etukäteen mahtaako Sieni jaksaa tuntia pelata, ja tuleeko siitä mitään - 6s vahvistetiheysteoriahan pätee myös tällaisiin eli jos vahvistetta (ruokaa lelusta) ei tule vähintään kuuden sekunnin välein, riski luovuttamiseen (käytöksen sammumiseen) on. Koira ei siis koe lelun rassaamista kannattavaksi jos voittoja ei tarpeeksi tule. Yksilöerot sinnikkyydessä toki suuria.

Sieni yllätti täysin ja jaksoi koko tunnin jopa paremmin kuin pöne! Sillä ei mennyt energiaa väkivallantekoihin ja runnomisen sijaan se selkeästi pääasiassa ajatteli. Lopussa se ei juurikaan edes läähättänyt. Näytti, että se myös selkeämmin ymmärsi tiettyjen lelujen logiikan tyyliin "tuosta pitää painaa" siinä missä pöne raapi kuin hullu kunnes luukku vahingossa aukesi. Kyllä Sienelläkin välillä voima kasvoi kun ei meinannut onnistua, hauskaa että sekin aloitti väkivallan eikä luovuttanut!

Minusta peli-ilta on aivan mahtava keksintö. Itse voi istua lämpimässä sisätilassa persiillään ja aina välillä siirtyä pari metriä seuraavalle lelulle, tunkea namit sisään ja sitten taas istuksia ja katsella tosielämän avaraa luontoa. Aroille, epäsosiaalisille ja toisista koirista liian kiinnostuneille tuollainen tunnin sessio missä muita on läsnä mutta jokainen keskittyy tiukasti omaan juttuunsa, on varmasti tosi hyväksi. Edellyttäen toki että koira pystyy syömään ts tilanne ei ole sille liian tukala. Paljoa helpommalla ei koiria näin vähällä vaivalla saakaan väsytettyä! :D Lisäksi minusta on aina äärimmäisen mielenkiintoista kun koira saa tehdä itse ja minä saan vaan katsoa sen reaktioita, seurata miten se ratkoo ongelmia ja käsittelee turhaumaa jne. Ihan huikeeta, ensi viikon pelejä odotellessa!

Mustavalkoisten kanssa lenkillä

Jokainen pieni eläin ansaitsee kaltaisensa leikkikaverin - Sieni <3 Tolstoi:

Peruuttelua

Tiistaina 20 kyltin rata: liikkeestä seis kierrä koira, istu, eteen - vasemmalta vasemmalta, peruutus vasemmalla, pyörähdys vasemmalla, istu-jätä koira-istu-käännös, puolenvaihto takaa, istu-kierrä koira (oikealla), oik tk, tk oikeaan, 270 vasempaan, puolenvaihto edestä, i-s-i (vasemmalla), eteen-1-2-3-peruutusaskeleet, i-m, molemmat oikeaan tk, 360 vasempaan (oikealla), askel vasemmalle, pyörähdys oikealla, hitaasti. Ysiin eli oikeaan täyskäännökseen asti päästiin nähdäkseni virheettä, siinä ihme voltti (hakee puolenvaihtoa edestä, saman tehnyt kokeessa). Uusin kokeenomaisesti, onnistui. Seuraavaksi säädettiin puolenvaihto edestä -kohdassa, siinä hakee eteen seisomaan tuloa. Sen jälkeen myös istu-seiso-vaihdossa jotain ihme sekoilua. Tämän jälkeen mentiin taas loput tosi kivasti ja hyvillä mielin palkkasin muutaman hitaasti hiippaillun askeleen jälkeen. Meinasi vähän itseä ahdistaa jo rataa tehdessä, kun niitä kylttejä on niin hirveästi, mutta tehdessä pystyin aika kivasti ajattelemaan kyltti kerrallaan enkä miettinyt miten paljon on vielä matkaa maaliin.

Päätin, että opetan sille sekä takaakierron että sivulla seisomaan nousun pelkälle sanalliselle vihjeelle. Nyt on aivan liikaa kädellä huitomista, ja moni asia on vähän hätäisesti opetettu ja nyt sitten kompastelen omaan nokkeluuteeni kun en ole vaivautunut opettamaan tarpeeksi huolella. Helppo laji my ass, erottelua on tässä enemmän kuin missään muualla.

Peruutusta ollaan tehty kotona ja pihassa. Heivasin takajalkatargetin nyt kokonaan pois. Alkuun usein tarjoaa peruuta-vihjeellä joko oikean puolen perusasentoa tai kumarrusta, mutta kun pääsee jutun juoneen kiinni, kyllä se tästä. Nyt vaan tarkkana että palkkaan liikkeestä, en pysähtymisestä, ja ihan överivinot pitää jättää palkatta. Pyydän koiran heti takaisin jos lähtee tosi pahasti vinoon. Olen palkannut joko menemällä sen eteen tai heittämällä, pitää tässäkin nyt kokeilla erilaisia, esim. merkistähän ei tullut oikein mitään ennen kuin älysin että ongelma on heittely. Kun vaivauduin pyllertämään joka kerta palkkaamaan kämmen merkin päältä, asia selkeni koiralleni ihan eri tavalla. Voi olla, että tässä on sama ilmiö eikä heittely ole hyvä.

Nämä kaksi ekaa videota 29.1.:

Ja tämä viimeinen 2.2. Eilen torstaina kävin kentällä pikaisesti ja tein yhden kierroksen pelkkää peruutusta. Se tuntui tosi hyvältä. Nyt pitäisi varmaan ruveta jo lopettamaan kotona treenaaminen, on niin ahdasta että ollaan sitten taas jumissa noissa seinissä. Kun kouluttaa alusta asti aukeammalla paikalla, tulee se suoruus oikeasti otettua huomioon. Olen kyllä tässä samalla yrittänyt opettaa, että jos menee pahasti vinoon minusta vasemmalle (kuten tekee tuossa vikassa ja lipsahtaa matolta, eli liukastuu ja törmää seinään), siirrän omaa katsetta vastakkaiseen suuntaan. Jospa se oppisi katseen mukaan vähän korjaamaan linjaansa, olisi kätevää jos meinaa kokeessa peruuttaa jonkin päälle.

Mutta kokonaisuutena voisin sanoa että huh, saattaa olla, että tämäkin hirviö saadaan kesytettyä ja se oppii joskus peruuttamaan! Niin epätoivoiselta kun se on ehtinyt tässä vuosien varrella tuntuakin. Sitten voikin alkaa hinkata noita kaikkia muita juttuja, mitkä nyt on saaneet olla odottamassa vuoroaan kun olen keskittynyt tähän ja merkkiin...

Vuoden koira

Saanko esitellä Mikkelin Palveluskoirayhdistyksen Vuoden Rally-tokokoira, Vuoden Koiratanssikoira, Vuoden Vepekoira 2017, lisäksi luokkanousumuistamiset rally voi -> mes, vepe sove -> alo ja kt alo -> avo. Ensimmäinen vuosi kun koiristani Sieni syrjäytti pönen, pöne sai vain luokkanousun kt alo -> avo. Pyttyjä tuli niin pal kauhiast ettei ne mahtuneet edes kuvaan. Suuäänien mestari itse tykkäsi eniten palkintopallostaan.