Pakkasta

Nyt on ollut pari viikkoa pakkasta se +- 20C. No ei se sinänsä mitään kun Lapissa on ollut -40 🥶 Tämä vaan tuli aika äkkiä, yhtäkkiä vaan koko syksyn kestänyt vesisade loppui ja tuli kylmä. Lunta on tosi vähän, oon vissiin kahdesti tehnyt vähän lumitöitä, ja metsässä ja pellolla voi kävellä missä haluaa, ei joudu kahlaamaan. Sen verran sitä just on, että nahkiaisen takin alle menee, mudeilla ei mene.

Hymniä ei palele, muutaman kerran oon nähnyt sen nostavan hetken jotain kinttua. Lakkia sen sijaan on tänä talvena ruvennut palelemaan. En tiedä onko se keski-ikä vai johtuuko se siitä, että ei tosiaan ehtinyt tottua. Lakkikin oli nuorempana se jolla ei ollut koskaan kylmä, ja se saattoi olla -20:ssa alasti siinä missä töppöinen oli tuhdisti topattu. Lakilla on myös ihan todella massiivinen karvanlähtö ja sillä ei ole pohjavillaa yhtään. Joku on vielä saattanut pahentaa tilannetta kun sitä pöllyävää villaa on vaan niin kivaa nyppiä...

Nahkiainen on sitten ihan oma lukunsa ja sillä nyt täytyy olla -20c:ssa jotain päällä, sanoo järkikin. Löysin sille Torista tuollaisen Hurtan vanhan neopreeniliivin. Sieni joskus viimeisenä vuotenaan voitti sellaisen jostain arvonnasta, mutta nyt niitä ei enää valmisteta. Noutajakauppa tekee noutajakokoisia, mutta pienille koirille ei saa. Niitä myytiin "swimmer" -nimellä ja se on kai ajateltu kylmiin vesiin työkoirille. Sienen liivin annoin silloin pois, mutta jostain se tuli mieleen. Neopreenin pointti on se, että se tuntuu märkänäkin tosi lämpimältä. Kuvittelisin, että sellainen olisi nahkalle just hyvä nollakelille-pikkupakkasille, kun ojat on vielä sulia ja heinä märkää pellossa. Sellaiseen keliin ei oikein mikään takkikaan auta, kun ne kastuu läpi. Ajattelin myös että se voisi olla vaellukselle tosi hyvä, nahkalla on aina jokien ylitysten jälkeen kylmä kun se joutuu märkänä värjöttelemään paikoillaan kun ihmiset kuivaa jalkoja ja pukee housuja ja kenkiä takaisin. Se kyllä yleensä vaikuttaa lämpenevän kun jatketaan, mutta kurjaa odotella kylmissään.

Noita Hurtan  liivejä oli olemassa kirkas oranssi ja sitten tollanen camo. Olisin halunnut ehdottomasti sen oranssin, kun en metsästä enkä halua että mun koira maastoutuu peltoon. No ei löytynyt. Mittataulukon mukaan XS oli russelin koko, mutta osa mitoista tuntui senteissä liian pieniltä ja S olisi ollut lähempänä. Nahkalla on esim. tosi paksu kaula. No, käytettynä löytyy mitä löytyy ja lopulta kohtuuhintaan tuli vastaan camo XS, niin ajattelin että kokeillaan sitä. Senhän kuuluu olla sellainen vartalonmyötäinen makkarankuori.

Kaulasta puristaa, muuten hyvä

Neopreenia voi leikata kunhan ei saumojen poikki vetele. Tein kaulaan pienen halkion, mutta on se edelleen aika kireä. Lyhensin myös vähän mahan alustaa ettei se pissaa sinne.

Liivi on vaikuttanut todella hyvältä! Yllä olevissa kuvissa taisi olla jotain -10C. Mahan alla liivi on märkä mutta lämmin. Lumimöykkyjä ei kerry.

Tämä kuva on tältä päivältä (-15C), Nahkalla oli liivi ja sen päällä peruspomppa. Takki on ihan lumessa. Liivi on vain märkä ja koira kaiken alla lämmin. En nyt tiedä onko tässä jotain mitä en ole vielä tajunnut, mutta toistaiseksi olen aivan haltioissani! Nahka on vähän pieni meidän seikkailuihin ja matala maavara on lumessa ongelma. Ihan sama miten paljon sillä on vaatetta, jos vatsan puoli on täynnä ruumiinlämmön sulattamaa ja jäädyttämää lunta joka painaa koiraa vasten, sen täytyy tuntua tosi kylmältä. Liivi vaikuttaa poistavan tämän ongelman kokonaan. En ole vielä päättänyt yrittäisikö lähestyä Noutajakauppaa vai Hurttaa että tässä olisi kyllä ihan markkinarako. En tiedä miksi Hurtta lopetti näiden valmistuksen, eikö ne myyneet sitten kuitenkaan?

Lakki tartteisi ensisijaisesti tossut. Jos jaloilla on kylmä, muun koiran pukeminen kyllä jossain määrin saattaa myös auttaa. Vähän sama kuin ihmisillä, jos varpaat tai sormet palelee niin paitsi toppaamalla niitä, kannattaa topata koko kroppaa vähän enemmän, niin "lämpöä riittää" paremmin sinnekin missä se ongelma tuntuu. Tossut on lumessa vähän kököt, vaikka ne aika hyvin pysyy niin niitä saa silti sivusilmällä koko ajan kyttäillä. Itse tehdyt ei ole arvokkaita ja vaikka ne tuonne vakilenkeille putoaisi, kai ne sieltä kevään tullen viimeistään löytyisi. Mulle vaan tulisi paha mieli sellaisen tossun puolesta, joka koko talveksi häviäisi.

Hymnillä ei ole tossuja ollenkaan, joten joku päivä käynnistin ompelimon ja kavensin Sienen vaaleanpunaisia tossuja. Näissä on sisällä ruskeaa fleeceä, ja yhteen tuli aikoinaan värivirhe. Tein jotain muuta samalla kun ompelin tossuja ja aivot ei pysyneet mukana, ja kankaat meni väärin päin. 😀 Nyt oli hyvä hetki purkaa se kokonaan kun toinen sauma meni kavennuksen takia uusiksi, ja käänsin sen oikein päin.

"ei kyl olis tarttenu kamalaa tällainen"

Lisäsin myös heijastimet, kivempi etsiä taskulampun kanssa pellosta

Lisäksi vielä kiristin tarroja kun ne on vuosien myötä löystyneet

Nyt on töppösiä!

Oon miettinyt jotain sellasia klipsejä, millä lasten rukkaset voi kiinnittää haalariin, että ne jää roikkumaan jos penska pudottaa ne. Toimisikohan sellaiset jos laittaisi koiran tossut kiinni takkiin?

Onhan nämä takit nyt söpöjä!

-18C, oli hyvä vaatetus (nosekokeessa)

-20C, kuin myös

Tänään vihdoinkin lauhtui ja oli vain -15C, niin mentiin ihan kunnon lenkille. Mudeilla oli Hurtat ja he on kamalan söpöjä samiksia. Nahkalla on alla neopreeniliivi ja päällä peruspomppa. Mun tulkintani mukaan kaikilla oli oikein hyvä. Hymnikään ei paistunut vaikka mietin tartteeko se mitään. Tuuli oli kuitenkin kova ja pellolla se kävi ikävästi. Lisäksi se kylmän tunne ja pärjääminen on vaan niin... vaikea arvioida. Tai siis koira voi "pärjätä" ihan hyvin, mutta jos sillä on vähän kylmä ja se joutuu värjöttelemään niin se taas helposti vetää lihakset jumiin. Tietäähän sen itsekin että jos on hieman vilu niin sitä kävelee silleen "supussa" ja jäykistyy eri tavalla kuin jos voi liikkua rentona.

Talvella koirat ja vissiin kaikki muutkin juo huonommin, janon tunne jotenkin saattaa hävitä. Oon kiinnittänyt huomiota siihen, että nämä ei välttämättä joka päivä käy kupilla ollenkaan. Oon ruvennut juottamaan niitä kerran-pari päivässä. Tässä lenkiltä tultuamme oltiin hetki pihahommissa ja sitten vedettiin ryypyt ennen sisälle tuloa.

Kyllä mä tammikuussa elän mieluummin miinus kahdessakympissä kuin vesisateessa. Ei pidä valittaa. Ihanaa nyt kuitenkin että ainakin tämä viikonloppu pitäisi olla selvästi lauhempaa. Alkoi hermoa kiristää kun ei kunnolla ollut lenkille päässyt. Yksi ilta yritin mennä Pajun ja Hymnin kanssa, oli jotain -18C. Pajulla oli tossupuku ja takki. Hymnillä oli joku takki. Pajua vitutti ihan kauheasti eikä se liikkunut kunnolla siinä tossupuvussa. Sitten se onnistui löytämään ojan joka rusahti ja se plutasi sinne, tossut jäätyi nilkkaa myöten ihan koppuraksi. Riisuin sen siinä pellolla ja pistin pelkän takin takaisin. Koira piristyi kovasti ja alkoi liikkua, mutta oli sillä kylmä.

Vaatekaapin sisältö

Hymni on kokoa 40-45. Sen ollessa omistajallaan pyysin että hän kokeilee sille oman narttunsa takkeja. Pääosin 40 vähän lyhyt ja 45 vähän liian pitkä.

Töppöiseltä jäi läjä takkeja koossa 50, jotka taas on osa Lakille liian pieniä. Sille 55 istuu monessa mallissa paremmin. Hymnille 50 on aivan liian suuri, paitsi selästä, myös ympärykseltään.

Hitto miten ärsyttävää. Kohta mulla on siis koko sarja rytkyjä koossa 45, 50 ja 55. No eihän sille mitään mahda. Ei liian isoja voi käyttää ja liian pienestä ei ole kauheasti hyötyä. En vaan osaa päättää, myisikö nyt nuo turhiksi jääneet viiskymppiset pois. Mulle ei tule koiraa kymmeneen vuoteen jos silloinkaan, ja sitten on taas ihan uudet mallit ja nämä on auttamatta vanhentuneita. Mikä nyt ei sinänsä haittaa, varsinkaan kasvavan pennun kanssa, mutta silti.

En oikeastaan tajunnut ajatella koko asiaa, ennen kuin yhtäkkiä oli -10 ja meillä oli treenit, missä piti odotella tunteja autossa. Yksi sellainen no-name saatu kauhistus on olemassa, se on varmaan pituudeltaan 40cm mutta ympärys on valtava ja pienimmilläänkin se on Hymnille iso. No kyllä se autossa päällä pysyy ainakin tähän hätään, mutta jos kohta heittää -30C -pakkaset niin ei ole mitään päälle pantavaa.

Koirien pukeminen ylipäätään on todella hankalaa. Mä en oikein ymmärrä tollasten karvaisten koirien takittamista nollakelissä tai pikkupakkasillakaan, mitä somessa näkee paljon. Poislukien vanhat tai sairaat tietenkin. Töppöistä puin nollakelissä, varsinkin jos oli kosteaa tai tuuli. Selkävikainen 13+v koira, jonka turkki on ihan onnetonta höttöä ja jonka lihasmassa vanhuuttaan surkastuu, ja joka oli aina hihnassa eikä juossut vapaana, niin on aika eri asia kuin voimainsa tunnossa oleva, vapaana liikkuva 5v lihaskimppu. Kaiken huippu on ne jumppapompat ja muut makkarankuoret; sellaisen kun kiskoo karvaisen koiran päälle, sen karvahan menee siellä alla lyttyyn ja lämmön eristys heikkenee. Fleecestä tuulee läpi ja kastuessaan se ei tee mitään. Mikä pointti? Jos sen koiran oman karvan haluaa takin alla lytätä niin olis sitten edes kunnon takki että vaikutus jää plussalle. Ja joo, mullakin on Pajulle jumppapomppa ja joo se on hirveän söpö siinä, mutta en oo oikein löytänyt sille käyttöä, vaikka lyhytkarvaisella koiralla se oman turkin lyttääntyminen ei taida niin vaikuttaa. Mut ei sillä tee mitään lenkillä ja sit taas jos on kylmä niin ei se missään autossa riitä mihinkään.

Jokainen toki pukekoon koiransa niinkuin haluaa. Olis tosi kiva, jos niiltä voisi kysyä että onko sulla kylmä ja jos niin minkä vaatteen haluat, mutta kun ei voi, niin toivottavasti ihmiset käyttää siihen edes hetken ajatusta että mitä ne on tekemässä.

Ihmisissäkin on tosi paljon eroja siinä, mitä kukakin laittaa päälleen tiettyyn keliin, toiset siis vaan palelee herkemmin ja pukee enemmän. Ja myös siinä, ottaako ne mieluummin riskin että on yli- vai alipukeutuneita. Itsehän oon sitä mieltä että hyvä vaan jos lähtiessä on vähän vilakka, laittaa vauhdin päälle niin kyllä kroppa sen lämmön sitten tuottaa. Mikään ei ole niin kamalaa kuin jos lenkillä tulee hiki liiallisen pukeutumisen takia. Kouluttaessa tai ei-ohjaajalle-fyysistä lajia (nose) treenatessa taas päin vastoin; mulle aina nauretaan kun puen ihan överit, mutta silloin oon mieluummin hieman kuumissani ja vähennän vaatetta, kuin yhtään kylmissäni, koska sit lakkaa heti ajatus kulkemasta ja vituttaa kauheasti.

Mutta ei se ole aina helppoa pukeutua itsekään.

Koirien takeissa on vielä sekin ongelma, että jos on lunta, ne kerää sellaisen lumikökkäreen sinne vatsan puolelle, ja sitten se kropan lämmöstä vähän sulaa ja klimppiintyy sellaiseksi jäämöykyksi. Pidäpä jäämöykkyä rintaa vasten. Koirien iho ja turkki on erilainen kuin ihmisten iho, mutta kyllähän sellainen väistämättä sitten taas viilentää kroppaa. Takki + jäämöykky vai alasti ilman mitään, kumpiko niistä mahtaa oikeasti olla parempi?

Itse laitan noille karvaisille koirille vaatetta lenkille ehkä siinä vaiheessa, kun mittari näyttää -20, tai jos tuulee kovasti niin vähän aiemmin. Ne juoksee ihan hirveästi ja ne on molemmat todella hyvässä lihaskunnossa. Jossain pikkupakkasella kunnon talvitakeissa pelkäisin lähinnä että ne saa lämpöhalvauksen.

Nahka on paljon vaikeampi. Järki sanoisi, että pienellä matalalla koiralla, jolla ei ole paljoa karvaa (yllättävän tiheää se senkin karva kyllä on), on paljon kylmempi. Toisaalta se se noista vasta juokseekin, se tikkaa melkein koko ajan mun luo, edellä menevien mudien luo, taas mun luo, ja niillä pikkuisilla kintuillaan se saa tehdä kunnon työn jossain pellossa heinikossa loikkiessaan. Nyt vasta oli joku päivä -11C ja se tuli niin äkkiä, että tuntui kauhealta. Laitoin sille peruspompan ja ei se valittanut kylmää eikä kuumaa.

"ota nahkan kuva ei niitä ole koskaan liikaa"

No mutta takaisin Hymniin. Selasin ensin tarjouksia jos ostaisi sille ihan uuden takin, esim. Extreme Warmereissa on ihana munakoiso -väri ja ne oli vielä jossain pienessä alessa. Silti hintaa jää joku melkein satanen. Pomppiakin löytyi, poistuva väri lime olis ollut kiva ja sellainen taisi löytyä halvimmillaan jotain 60-70e plus postikulut jotka nykyään on jotain kympin nekin. Mutta en nyt mielelläni ostaisi sille noin kallista takkia. Mulla on ehdottomasti erikseen lenkkitakit ja sitten ne edustustakit mitä varjellaan, esim. autossa voi käyttää kalliimpia, ja Willikset on vaellukselle. Lakilla on huono tapa roikkua kavereiden niskassa ja takit on äkkiä täynnä reikiä, en halua edes ajatella sitä vitutuksen määrää kun satasen takkiin tulee kunnon palkeenkieli.

Hymni voisi nyt siis tyytyä halvempaan ja seuraavaksi selasin kaikki Torit, Vintedit ym. Löytyi vanha kuviollinen vihreä EW koossa 45, 35e ja ilmainen lähetys, joten ostin sen miettimättä sen enempää. Se taisi olla juuri ladattu ja olis varmaan ehtinyt mennä. Vintedillä on välillä niitä "postikulut -100%" -kampanjoita ja siellä on muutenkin tosi paljon koirakamaa, lämmin suositus jos tarttet jotain. Plus että se on paljon helpompi käyttää kuin Tori. Maksat vaan ja se siitä, ei tartte lähettää myyjälle edes yhtään viestiä jos ei oo mitään kysyttävää. Torista löysin kanssa parikin potentiaalista takkia, esim. vanha Hurtta 45 vitosella, mutta sitten alkaa se viestin vaihto että lähetätkö ylipäätään ja jos niin paljonko kulut ym ym. Ja sitten ei kuulu moneen päivään myyjästä mitään, kunnes hän ilmoittaa lähettäneensä sen; laatikko 3,40e ja postikulut 10,90e. 😱 Halvimmat postikulut on kyllä tietääkseni 6,90 tms ja sen olis voinut tunkea vaikka pussissa puuropakettiin. Maksoin kun olin luvannut mutta ensi kerralla pitää vaatia kulut ennen kuin lupaa mitään. Eli mulla on nyt vitosen takki jonka lähetys maksoi 15e...

Laitoin myös paikalliseen koiraryhmään ostoilmoituksen, ja yksipuolituttu tarjosi Peruspomppaa, musta 44 kympillä. No se oli niin halpa että löin kaupat siltä istumalta. Takki osoittautui just sopivaksi, jalkalenkit siihen vaan pitää ommella niin saattaa ehkä kestää päällä. Oon ommellut mun kaikkiin Pomppiin.

tässä valahti vähän vinoon, takaosa istuu oikeasti paremmin

Yritän elää sen kanssa että se on musta. Yhhyh. Vain toi Pajun kirppislöytö harmaa on vielä hirveämpi. Suomessa on ihan riittävän harmaata tälleen takkikaudella muutenkin niin kuka haluaa katsoa vielä lisää harmautta koiran vaatteissa?!

Joku alusnuttu sille ehkä pitää vielä hommata, jos tulee se -30C niin Peruspomppa ei ainakaan sellaisenaan riitä, EW:stä en tiedä. Pajulla on megapakkasilla  ollut EW:n alla aina jotain muuta, esim. se fleeceuikkari tai villapaita. Plus tossut toki, niissä lukemissa mikään määrä takkeja ei riitä vaan kintut jäätyy. Toisaalta sille on tarkoitus tilata Willis vaellusyöpuvuksi, oon kyttäillyt jos ne tulisi taas tarjoukseen niinkuin vuosi sitten ennen joulua oli, mutta ei nyt oo. Se on sitten sellainen pyhätakki mitä kaverit ei revi, mutta voisi myös käydä kerrospukeutumiseen alle.

Pajun EW silloin kun se sai sen

Onhan toi huppu ihan sairaan söpö ja myönnän joskus vetäneeni sen hänen päähänsä vain siksi että ihhih hii se näyttää niiiiin ihkulta. Sitä en silti ymmärrä että koiria puetaan vain siksi että nykyään vaatteet on kuin karkkeja ja ne on ihania. Ei siitä välttämättä mitään haittaahaan ole, paitsi että jos ne olot on sellaiset että onkin? Esim just se karvainen koira, tuulinen sää ja fleeceuikkari mikä liiskaa sen oman karvan ja eristeet ja fleecestä vaan tuulee läpi. Tai se koira jolle kertyy lumesta kauhea möykky vatsapuolelle ja takki sitten lämmittää selkää ja jääkalikka palelluttaa vatsaa. Ja toisaalta on myös se ihmisryhmä jotka ei varmaan ole edes kuulleet koirien vaatteista, tai ne joiden Muppehan ei mitään vaatteita tarvitse kun silloin 60-luvullakin ne pärjäsi ihan hyvin ilman.

MIHIN VOI TEHDÄ ELSUN T. HYBB

Uudelleenystävystyttäminen

Juoksut loppui. Kumpikin poika lakkasi vaan olemasta yhtään kiinnostunut, jonkun kerran Lakki ei edes kussut tyttöpissojen päälle. Mistä mä tiedän koska ne uskaltaa päästää samaan tilaan, kysyin Hymnin omistajalta, ja hän sanoi että pari päivää sen jälkeen kun on pari päivää ollut varma että nyt. 

Nyt on sitten eletty kahden porukan arkea.

Adaptil-haihdutin tuli ja on ollut seinässä. Öisin mudit on aidattu sängyn alle ja russeli toiselle puolelle. Yksinolot russeli on makkarissa ja mudit tuvan puolella. Edessä on vain kompostikehikko, ja Paju ainakin osaa halutessaan puskea sieltä läpi. Aloin jossain vaiheessa töissä miettiä että mitä jos se on vaihtanut puolta ja kotona odottaa pelkkä verinen möykky kun palaan. Piti ihan käskeä itseä että lopeta nyt herran tähden.

Näen vaan sen edelleen koko ajan mielessäni. Eihän siinä oikeasti mitenkään veri lentänyt mutta näen niin silti. Että Lakki aivan tyhjästä puree sen hengiltä.

Tavallaan ihan älytöntä. Jos Lakki meinaa varoittamatta käydä sen päälle, se tapahtuu sitten ennemmin tai myöhemmin kuitenkin ja johan sillä sitten on joku aivokasvain tai jotain. Jos ei meinaa, niin kyllähän ne nyt murisee ja jäykistelee ensin jolloin kerkiää väliin.

Ne itse on olleet ihan cool. Yksi episodi pihalla oli, Lakki oli fleksissä ja siinä tuli joku juoksuleikkiin lähtö missä kaikki kolme oli yhdessä, ja Paju ei sitten halunnutkaan ja ne jotain murisi toisilleen. Harmi että pelästyin niin paljon että en vaan katsonut mitä tapahtuu, vaan menin puuttumaan. Koiria ei missään tapauksessa pitäisi opettaa olemaan murisematta, vaan vahvistaa sitä että murisemalla saa tilaa. Katsoa että se toinen lopettaa ja antaa olla ja kehua sitten molempia siitä.

Ei niistä siis kukaan ulkopuolinen näkisi että meillä on mitään ongelmaa. Tuvassa ne on nyt olleet samassa tilassa niin, että Paju ja Hymni leikkii ja pidän Lakkia pannasta ja katsotaan sivusta. Yhden rankan päivän päätteeksi arvelin että he on kaikki väsyneitä ja nukuttiin samalla sohvalla. Siitä kun noustiin niin teki mieli sitten taas heittää yksi aidan eri puolelle. En usko, että hitaasta etenemisestä on haittaakaan, mutta totuus saattaa olla se että en halua edetä ollenkaan. En halua elää näinkään, joten jotain on tehtävä. Ja olenhan mä edennytkin.

Lakki on onnellistunut kovasti. Se onnellistuu (=kaatuu katolleen) joka päivä. Jos sen kanssa tekee mitään niin se onnellistuu aina sen jälkeen. Lenkillä se hakee paljon enemmän kontaktia. "Se ei vaan ole namiorientoitunut", selittelin aiemmin sitä, että se paineli edellä eikä juuri taakseen palannut ellei kutsuttu. Niin no, ehkä sillä vaan oli hammas kipeä ja se halusi olla siellä edellä yksin.

Elämästä tuli liian suorittamista. Aikuisen elämähän on hirveää; joskus parikymppisenä oli vielä ihan normaalia että kaikki oli hyvin eikä mitään murheita ollut. Nykyään se on ihan normaalia että jotain tarttee murehtia koko ajan.  Jonkun terveys, raha-asiat, talon asiat, eläinten jutut, työt, jne jne jne. Sellaista että olisi vain aurinkoa ja iloa ei enää ole. Oikeastaan sen jälkeen kun Sieni kuoli, se helppo ja onnellinen elämä loppui pysyvästi eikä siihen ole enää paluuta. Menetykset saavutti minutkin.

Eläinten kanssa se näkyy niin, että sitä harrastaa vähän jotain koska pitää, käy lenkillä koska täytyy, ruokkii ne ja yrittää vain selvitä. Sellainen todellinen läsnäolo ja yksilöllinen huomio häviää. Niistä tuli vain "koirat" ja unohdin kysyä kultakin että mitä juuri sinulle kuuluu tänään. Nyt olen panostanut siihen, että jokaisella on pieni oma hetkensä. Pääasiassa joku treenijuttu, mutta oon kyllä harrastanut vain pelkkää läsnäoloa ja silittelyä. Niin että tilassa ei ole muita ja tarjolla on jakamaton huomio. Ja vielä nimenomaan niin, että ei vaan suoriteta sitä silittämistä vaan rapsutellaan hetki ja sitten lopetetaan, jolloin koira itse saa pyytää lisää jos haluaa.

He on suorastaan puhjenneet kukkaan tämän myötä.

Sitten päätin myös panostaa nahkiaisen yksinolosekoiluihin. Se vaan riehuu koska voi, selittelin sitäkin. Jostainhan se kumpusi. Asiaan näyttäisi auttaneen ihan se, että se on aidan takana yksin ja oon jättänyt sille pari kongia. Ehkä se stressasi pitkäänkin sitä, että oli kipeän Lakin kanssa yhdessä. En ole nyt kuvannut DD:llä, pitäisi ehkä maksaa se taas, mutta ainakin tavarat pysyy paikoillaan. Sehän sen bravuuri oli, repiä kaikki vaatteet lattialle.

Lakki ei missään vaiheessa mitenkään kieltäytynyt menemästä aittaan. Heräsin miettimään myös sitä, että ehkä ne joskus haluaa olla yksinyksin. Laumassa on helposti aina hässäkkää ja heistä tulee "ne". Silloin he lakkaa olemasta yksilöitä. Virittelin ensi hätään peitellyn häkin makkariin. Pitää miettiä, miten voisi varmistaa, että jokainen saa halutessaan säännöllisesti olla ihan yksin.

Olen tietysti myös ehtinyt miettiä sitä, onko kolme koiraa vaan liikaa. Jos en olisi ottanut Hymniä, tätä ei olisi tapahtunut. Mutta kun ei se narttu niitä hampaita rikkonut...

Hymnin rallykurssin myötä innostuin vähän tekemään samoja juttuja poikienkin kanssa. Rallyn säännöt muuttuu ensi vuonna ja sinne tulee hirveästi uusia temppuja, mm. sivuaskeleet myös koiraa kohti. Se ei saa näyttää siltä että ohjaaja tönii tai painostaa koiraa, vaan sen pitää liikkua itse jollain muulla vihjeellä. Kokeilin Lakin kanssa ja yllätyin että sehän osaa tällaisenkin, vaikka en todellakaan ole opettanut. Paju taas vihdoinkin 4,5v iässä oppi pyörimään alustalla. Sehän on ollut aika erilainen oppija kaikkinensa. video

Tämä oli vahinko, nahka hyppäsi kuvaan ennen kuin kerkesin estää

Sunnuntaipötkötti aivan niinkuin ennen 💙

Tein kokeeksi kerrossängyn

Hän on ihan hullu kuvauskivien kanssa

Yhteislenkkeily sujuu

Oon ruvennut pelkäämään metsästäjiä. Jotenkin niitä kohtalokkaita vahinkoja on viime vuosina vaan ollut liikaa. Sain sellaisen vinkin, että tosi moni käyttää Tracker-sovellusta ja siellä kun laittaa safety-ominaisuuden päälle, niin se näyttää 2km säteellä kaikki kenellä se on myös päällä. Eilen sunnuntaina seurasin sitten puhelimen näytöltä kun ne harrasti kuviokelluntaa tuolla "mun" pelloilla. En nyt tiedä oliko varsinaisesti rauhoittavaa se. 150m päässä talosta saa ampua ja se on ihan helvetin lyhyt matka se. En uskaltanut pitää koiriakaan pihalla.

Tänään sitten mentiin lenkille kun ensin olin varmistanut että kartalla ei näy ketään, ja varovasti koirat kytkettyinä valuin alas pellolle. Ei näy missään ketään. Pelkäsin silti koko ajan niin paljon sitä, että meidät ammutaan, että unohdin pelätä että Lakki syö Nakin.

Jännä, miten itsestäänselvänä sitä pitää kaikkea. Jos nämä tästä vielä ystäviksi tulevat, lupaan ja vannon etten koskaan lakkaa arvostamasta sitä. Mikään ei ole niin varmaa kuin että mikään ei ole varmaa, terveisin elämä.

Teinin ohella se aikuinenkin sekoaa

Joitakin viikkoja sitten yksi meidän noseporukasta piti treenit heillä. Meiltä on sinne 40km. Otin kaikki mukaan, ja ekana pääsi Lakki. Paitsi että lähettäessäni sitä etsimään se ei suostu tekemään yhtään mitään. Siis vaan seisoo ja möllöttää. Aika pitkään sitä siinä patistelin ja sitten se oli sellaista että se etsi metrin ja jäi möllöttämään. No lopulta sitten koira autoon kun ei siitä tule mitään. Onneksi Paju ja Hymni halusi treenata. Lakkikin kävi kokeilemassa toista kierrosta sisällä ilpin alla ja siellä se oli aika normaali. Ulkona oli jotain +24 ja vähän nahkeaa, ja sehän on lämmölle herkkä, mutta oli ollut pitkään helteet ja ei se nyt noin ilmene ettei se tee yhtään mitään. 🤔

Alkuviikosta kotona tein mudeille jäljet. Lakin jälki alkoi metsästä ja meni sitten pellolle, se oli yhteensä reilu 500m. Alku oli kamalaa kiskomista enkä meinannut pysyä pystyssä sen perässä. Eka keppi metsässä jees. Toka keppi oli pellolla ja tahallaan kulmassa. Sekin ihan ok, mutta kun jatkettiin niin koira yritti melko räikeästi vetää sen kulman suoraksi enkä päästänyt, vaan pidätin liinalla kunnes se oikeasti ajoi sen kulman. Sitten tuli kasa ruokaa, ajattelin yllättää hänet mutta hän totesi että vittu mitä paskaa en syö. No älä. Jälki meni suoraan pellon laidassa. Se nosti koipea mistä toruin sitä. Sitten se jäljesti parikymmentä metriä, kavahti seuraavaa ruokasaa ja yritti mennä pellon reunalta ojaan jossa ei ole vettä, jolloin saatoin vähän kivahtaa sille että nyt loppuu sekoilu ja keskitytään siihen jälkeen. Minkä jälkeen se totesi että pidä ämmä jälkesi eikä taaskaan tehnyt yhtään mitään vaan jäi jurottamaan siihen.

Mikä sitä vaivaa? 😱

Lakki jota ei ole koskaan kielletty eikä pakotettu? Jolla on aina ollut korkea motivaatio ja jonka mielestä tekeminen itsessään on tosi palkitsevaa? Lakki?!

No minähän päätin että tämä ei ole monivalinta ja se jälki ajetaan. Se toinen ruokakasa oli piikin kärjessä ja tiesin että ollaan just siinä, ja jossain 50m päässä tulisi vika keppi. Kyllä me siinä ehkä joku viisi minuuttia seistiin ja minä sen kun jankutin että nyt se jälki. Sitten se vaan yhtäkkiä päätti että selvä ja nosti sen ja jatkoi. Kovin oli sellasta vaisua menoa, kepillä kyllä palkat ja kehut kelpasi ja se oli taas sellainen melko normaali itsensä.

Mitähän ihmettä oikeasti?

Ymmärrän että taloon tullut narttu ja lähestyvät juoksut voi laittaa pojan pään sekaisin, mutta että se yhtäkkiä noin totaalisesti kieltäytyy tuntuu tosi oudolta. Muuten se kyllä leikkii samaisen nartun kanssa, juoksee ja lenkkeilee enkä usko että se mitenkään kipeä olisi.

Tällä hän tienasi itselleen nyt ainakin kuukauden treenitauon. Oon merkannut kalenteriin 6 viikkoa. En tee sen kanssa yhtään mitään. Eilen piilotin pihalla isoja koiranmakkaran palasia ulkorakennuksiin. Kahdelle koiralle vuorotellen. Lakkia vitutti niin että piti ujeltaa useaan otteeseen jonkun muun vuorolla, mutta sanoin hänelle että kultaseni sähän et halunnut treenata niin sitten sulla ei ole treenejä. Luulen, että yritän mahdollisimman paljon jättää sitä kotiin myös kaikista treeneistä. Jos ei halua osallistua niin voi odottaa kotona, ei tartte tulla autoonkaan hengailemaan.

Että ei oo joo jälkikoetta tälle syksylle luvassa, ja onneksi en ilmoittanut sitä mihinkään noseen vaikka parikin kolmosen koetta olisi ollut tarjolla.

Yksi ilta sattui sitten myös sellainen, että mentiin iltapissalle pellolle. Alkoi jo hämärä laskeutua. Käveltiin suoraan sorsastajan syliin. Ei tuullut yhtään eikä koiratkaan huomanneet mitään. Yhtäkkiä ne alkoi haukkua ja pelästyin niin että hyvä ettei sydän hypännyt rinnasta ulos. Puskassa seisoi maastovaatteissa joku tyyppi siinä ehkä 15m päässä. Hymni pelästyi haukkuvaa Lakkia ja juoksi mun taakse, nappasin liinasta kiinni kun en tiennyt miten kauas se säntää. Paju oli kiltisti siinä vieressä koko ajan, haukkui kyllä sekin. Lakkikin oli aika lähellä mua, ja joo tilanne oli niin kaoottinen että ei mun suusta tullut mitään järkevää. En osannut kutsua koiria kun ne oli jo melko lähellä ja en sitten saanut mitään sanottua. Lakki päätti sitten lähteä sitä hahmoa kohti haukkumaan ja siinä vaiheessa kaikki haukkuu, komennan Pajua pysymään aloillaan ja huudan Lakkia. Juu ei tule Lakki. Aika monta kertaa sai sille karjaista että se suvaitsi saapua takaisin, siinä sitten kytkin niitä ja yritin vaientaa niitä ja katsoa samalla että mikä helvetti siellä puskassa edes seisoo.

Sorsastaja ase tanassa. Oli nähnyt meidät jo kaukaa ja nauroi vaan että ei haittaa, kun useaan otteeseen pahoittelin kaikkea tapahtunutta. Sanoin kyllä myös että hitto että pelästyin itse, vähän niinku vihjauksena että olis kai sitä jotain voinut tehdä hänkin tullakseen aiemmin huomatuksi. No juteltiin sitten aika pitkään siinä ja nyt se oli tosi kiva kohtaamistilanne Hymnille, se istui nätisti ja rentona ja sai namia. Kaikki se ääni mikä näistä lähti oli saanut varmaan kilsan säteellä kaikki muutkin koirat haukkumaan pihoillaan ja niille sitten piti vielä vähän pöhähdellä jokaisen. Opin senkin, että vielä joitakin vuosia sitten siellä on ollut sorsia, mutta ei oo enää näkynyt. Oon luullut että ne vaatii lätäkön mitä täällä ei ihan lähellä ole, mutta eivät vaadi.

Treenitauon lisäksi Lakki tienasi sitten x-määrän fleksiä. 😫Vähän pitäisi luoksetuloa muistutella, mutta kun en varsinaisesti halua treenata sen kanssa nyt mitään niin vähän on hankala rasti tällainenkin. Tajusin nyt taas että nämä elää ihan pellossa. Ne saa tehdä mitä haluaa, niiden ei tartte arjessa odottaa mitään yms. Pitäisi ruveta ihan taas leikkimään hallintaa, tehdä paikalla oloa kesken lenkin, kutsua luokse kun niillä on jotain tosi kiinnostavaa, kieltää asioita joskus ihan vain siksi kun minä sanon ja niin edelleen. Jotta sillä olisi joku merkitys että kuunnellaan mitä sieltä mun suusta tulee. Jäin myös miettimään että pitäisikö niille kouluttaa vaikka joku maahan-käsky, millä ne lakoaisi kaikki (paitsi russeli ei kyllä mene märkään maahan), niin jospa tällaisessa äkillisessä tilanteessa missä en tiedä mitä mun pitäisi ensin tehdä, se vaikka tulisi mun suusta paremmin.

Kevennyksenä sata ja yksi tapaa pilata toisen treenit, tai ainakin toisen video, kun sua ei oteta mukaan, osa 13:

Joo'o. Muistan että kun Sieni tuli, töppöisellä lähti aivan lapasesta ja se selkeästi överipuolusti sitä. Lakin touhuissa on vähän samaa sävyä. Lakki on onneksi tosi paljon nöyrempi eikä se ole niin terävä. Tämäkin sen haukku oli enemmän vaan hau hau eikä sellaista aggressiivista että saa pelätä että se käy kiinni johonkin. Mitenkään sitä puolustelematta - koirahan ei tietenkään saa mennä vieraan luokse haukkumaan yhtään millään sävyllä. Hitto että hävettää. Ja vituttaa. Eniten se oma toiminta. Olipahan nyt sitten reilun 1,5v täällä asumisen jälkeen eka kerta kun törmättiin täällä ihmiseen (jos sitä taannoista autoa ei lasketa). Sekin on vähän ongelma kun niitä tilanteita on niin vähän, niin ei niitä pääse harjoittelemaankaan. No ainakin on nyt estettävä että tämä ei toistu ja sen takia ulkoilkoon mokoma hihnassa.

..ja sitten meni

Se kesä nimittäin.

Hymni meni alusta asti rannasta uimaan, mutta pysytteli alkukesän kahlaamissyvyydellä. Loppukesästä se jo ui namin tai lelun perässä pieniä matkoja. Intoa on, osaamista ei😄

Lakin mielestä uimahypyt on yhtä huikeita kuin ennenkin.

Nahka parka ei oikein tykkää uida mudien kanssa ja ihmekös tuo kun ne molemmat mieluiten hukuttaisi sitä. Tyypit kiihtyy uidessa aivan kauheasti ja tähän pitäisi saada joku tolkku. Tai sitten vaan uittaa heitä yksitellen. Nahka ei osaa hypätä laiturilta, tai siis hyppää mutta kuten kuvistakin näkee, Lakki hyppää eteen-ylös ja nahkiainen eteen-alas. Se sukeltaa joka laskeutumisessa ja pärskii sitten vettä.