Teinin ohella se aikuinenkin sekoaa

Joitakin viikkoja sitten yksi meidän noseporukasta piti treenit heillä. Meiltä on sinne 40km. Otin kaikki mukaan, ja ekana pääsi Lakki. Paitsi että lähettäessäni sitä etsimään se ei suostu tekemään yhtään mitään. Siis vaan seisoo ja möllöttää. Aika pitkään sitä siinä patistelin ja sitten se oli sellaista että se etsi metrin ja jäi möllöttämään. No lopulta sitten koira autoon kun ei siitä tule mitään. Onneksi Paju ja Hymni halusi treenata. Lakkikin kävi kokeilemassa toista kierrosta sisällä ilpin alla ja siellä se oli aika normaali. Ulkona oli jotain +24 ja vähän nahkeaa, ja sehän on lämmölle herkkä, mutta oli ollut pitkään helteet ja ei se nyt noin ilmene ettei se tee yhtään mitään. 🤔

Alkuviikosta kotona tein mudeille jäljet. Lakin jälki alkoi metsästä ja meni sitten pellolle, se oli yhteensä reilu 500m. Alku oli kamalaa kiskomista enkä meinannut pysyä pystyssä sen perässä. Eka keppi metsässä jees. Toka keppi oli pellolla ja tahallaan kulmassa. Sekin ihan ok, mutta kun jatkettiin niin koira yritti melko räikeästi vetää sen kulman suoraksi enkä päästänyt, vaan pidätin liinalla kunnes se oikeasti ajoi sen kulman. Sitten tuli kasa ruokaa, ajattelin yllättää hänet mutta hän totesi että vittu mitä paskaa en syö. No älä. Jälki meni suoraan pellon laidassa. Se nosti koipea mistä toruin sitä. Sitten se jäljesti parikymmentä metriä, kavahti seuraavaa ruokasaa ja yritti mennä pellon reunalta ojaan jossa ei ole vettä, jolloin saatoin vähän kivahtaa sille että nyt loppuu sekoilu ja keskitytään siihen jälkeen. Minkä jälkeen se totesi että pidä ämmä jälkesi eikä taaskaan tehnyt yhtään mitään vaan jäi jurottamaan siihen.

Mikä sitä vaivaa? 😱

Lakki jota ei ole koskaan kielletty eikä pakotettu? Jolla on aina ollut korkea motivaatio ja jonka mielestä tekeminen itsessään on tosi palkitsevaa? Lakki?!

No minähän päätin että tämä ei ole monivalinta ja se jälki ajetaan. Se toinen ruokakasa oli piikin kärjessä ja tiesin että ollaan just siinä, ja jossain 50m päässä tulisi vika keppi. Kyllä me siinä ehkä joku viisi minuuttia seistiin ja minä sen kun jankutin että nyt se jälki. Sitten se vaan yhtäkkiä päätti että selvä ja nosti sen ja jatkoi. Kovin oli sellasta vaisua menoa, kepillä kyllä palkat ja kehut kelpasi ja se oli taas sellainen melko normaali itsensä.

Mitähän ihmettä oikeasti?

Ymmärrän että taloon tullut narttu ja lähestyvät juoksut voi laittaa pojan pään sekaisin, mutta että se yhtäkkiä noin totaalisesti kieltäytyy tuntuu tosi oudolta. Muuten se kyllä leikkii samaisen nartun kanssa, juoksee ja lenkkeilee enkä usko että se mitenkään kipeä olisi.

Tällä hän tienasi itselleen nyt ainakin kuukauden treenitauon. Oon merkannut kalenteriin 6 viikkoa. En tee sen kanssa yhtään mitään. Eilen piilotin pihalla isoja koiranmakkaran palasia ulkorakennuksiin. Kahdelle koiralle vuorotellen. Lakkia vitutti niin että piti ujeltaa useaan otteeseen jonkun muun vuorolla, mutta sanoin hänelle että kultaseni sähän et halunnut treenata niin sitten sulla ei ole treenejä. Luulen, että yritän mahdollisimman paljon jättää sitä kotiin myös kaikista treeneistä. Jos ei halua osallistua niin voi odottaa kotona, ei tartte tulla autoonkaan hengailemaan.

Että ei oo joo jälkikoetta tälle syksylle luvassa, ja onneksi en ilmoittanut sitä mihinkään noseen vaikka parikin kolmosen koetta olisi ollut tarjolla.

Yksi ilta sattui sitten myös sellainen, että mentiin iltapissalle pellolle. Alkoi jo hämärä laskeutua. Käveltiin suoraan sorsastajan syliin. Ei tuullut yhtään eikä koiratkaan huomanneet mitään. Yhtäkkiä ne alkoi haukkua ja pelästyin niin että hyvä ettei sydän hypännyt rinnasta ulos. Puskassa seisoi maastovaatteissa joku tyyppi siinä ehkä 15m päässä. Hymni pelästyi haukkuvaa Lakkia ja juoksi mun taakse, nappasin liinasta kiinni kun en tiennyt miten kauas se säntää. Paju oli kiltisti siinä vieressä koko ajan, haukkui kyllä sekin. Lakkikin oli aika lähellä mua, ja joo tilanne oli niin kaoottinen että ei mun suusta tullut mitään järkevää. En osannut kutsua koiria kun ne oli jo melko lähellä ja en sitten saanut mitään sanottua. Lakki päätti sitten lähteä sitä hahmoa kohti haukkumaan ja siinä vaiheessa kaikki haukkuu, komennan Pajua pysymään aloillaan ja huudan Lakkia. Juu ei tule Lakki. Aika monta kertaa sai sille karjaista että se suvaitsi saapua takaisin, siinä sitten kytkin niitä ja yritin vaientaa niitä ja katsoa samalla että mikä helvetti siellä puskassa edes seisoo.

Sorsastaja ase tanassa. Oli nähnyt meidät jo kaukaa ja nauroi vaan että ei haittaa, kun useaan otteeseen pahoittelin kaikkea tapahtunutta. Sanoin kyllä myös että hitto että pelästyin itse, vähän niinku vihjauksena että olis kai sitä jotain voinut tehdä hänkin tullakseen aiemmin huomatuksi. No juteltiin sitten aika pitkään siinä ja nyt se oli tosi kiva kohtaamistilanne Hymnille, se istui nätisti ja rentona ja sai namia. Kaikki se ääni mikä näistä lähti oli saanut varmaan kilsan säteellä kaikki muutkin koirat haukkumaan pihoillaan ja niille sitten piti vielä vähän pöhähdellä jokaisen. Opin senkin, että vielä joitakin vuosia sitten siellä on ollut sorsia, mutta ei oo enää näkynyt. Oon luullut että ne vaatii lätäkön mitä täällä ei ihan lähellä ole, mutta eivät vaadi.

Treenitauon lisäksi Lakki tienasi sitten x-määrän fleksiä. 😫Vähän pitäisi luoksetuloa muistutella, mutta kun en varsinaisesti halua treenata sen kanssa nyt mitään niin vähän on hankala rasti tällainenkin. Tajusin nyt taas että nämä elää ihan pellossa. Ne saa tehdä mitä haluaa, niiden ei tartte arjessa odottaa mitään yms. Pitäisi ruveta ihan taas leikkimään hallintaa, tehdä paikalla oloa kesken lenkin, kutsua luokse kun niillä on jotain tosi kiinnostavaa, kieltää asioita joskus ihan vain siksi kun minä sanon ja niin edelleen. Jotta sillä olisi joku merkitys että kuunnellaan mitä sieltä mun suusta tulee. Jäin myös miettimään että pitäisikö niille kouluttaa vaikka joku maahan-käsky, millä ne lakoaisi kaikki (paitsi russeli ei kyllä mene märkään maahan), niin jospa tällaisessa äkillisessä tilanteessa missä en tiedä mitä mun pitäisi ensin tehdä, se vaikka tulisi mun suusta paremmin.

Kevennyksenä sata ja yksi tapaa pilata toisen treenit, tai ainakin toisen video, kun sua ei oteta mukaan, osa 13:

Joo'o. Muistan että kun Sieni tuli, töppöisellä lähti aivan lapasesta ja se selkeästi överipuolusti sitä. Lakin touhuissa on vähän samaa sävyä. Lakki on onneksi tosi paljon nöyrempi eikä se ole niin terävä. Tämäkin sen haukku oli enemmän vaan hau hau eikä sellaista aggressiivista että saa pelätä että se käy kiinni johonkin. Mitenkään sitä puolustelematta - koirahan ei tietenkään saa mennä vieraan luokse haukkumaan yhtään millään sävyllä. Hitto että hävettää. Ja vituttaa. Eniten se oma toiminta. Olipahan nyt sitten reilun 1,5v täällä asumisen jälkeen eka kerta kun törmättiin täällä ihmiseen (jos sitä taannoista autoa ei lasketa). Sekin on vähän ongelma kun niitä tilanteita on niin vähän, niin ei niitä pääse harjoittelemaankaan. No ainakin on nyt estettävä että tämä ei toistu ja sen takia ulkoilkoon mokoma hihnassa.

..ja sitten meni

Se kesä nimittäin.

Hymni meni alusta asti rannasta uimaan, mutta pysytteli alkukesän kahlaamissyvyydellä. Loppukesästä se jo ui namin tai lelun perässä pieniä matkoja. Intoa on, osaamista ei😄

Lakin mielestä uimahypyt on yhtä huikeita kuin ennenkin.

Nahka parka ei oikein tykkää uida mudien kanssa ja ihmekös tuo kun ne molemmat mieluiten hukuttaisi sitä. Tyypit kiihtyy uidessa aivan kauheasti ja tähän pitäisi saada joku tolkku. Tai sitten vaan uittaa heitä yksitellen. Nahka ei osaa hypätä laiturilta, tai siis hyppää mutta kuten kuvistakin näkee, Lakki hyppää eteen-ylös ja nahkiainen eteen-alas. Se sukeltaa joka laskeutumisessa ja pärskii sitten vettä.

Koirat maalla vs kaupungissa

Nyt kun on 11kk maalla asumista takana, lienee sopiva hetki julkaista nämä ajatukset, joita tässä matkan varrella on tullut mietittyä.

Lähtökohta on se, että mun koirien onnellisuus lisääntyi noin miljoonakertaiseksi maalle muuton jälkeen. Niillä on iso aidattu piha, ja pihan takana menee autotie. Liikennettä on oikeastaan juuri sopivasti. Kesällä ehkä kerran viikossa siitä jopa käveli joku, muutaman kerran peräti koirankin kanssa, ja pääsi vahtimaan pihaa. Pyöräilijöitä oli enemmän, mutta ne ei oikein herättäneet tunteita. Autoja menee sen verran että ne ei kiinnosta ketään, mutta kesällä peltotyökoneet ja talvella lumiaura saattaa hidastaa kohdalla ja jopa ajaa meidän pihatien kautta alas pellolle; taas pääsee valpastumaan ja vahtimaan. Nämä on kuitenkin niin satunnaisia tapahtumia, että kerkiää palautua välissä ja ne on enemmän hauskoja kuin stressaavia. Luulen, että pienissä määrin oman pihan vahtiminen on hyvin lajityypillistä käytöstä ja koirien onnellisuutta lisäävää. Ainakin kun nämä molemmat on oikeasti vain sellaisia viran puolesta haukkuvia ja sitten ne menee vieraiden syliin hyppimään. Töppöinen joka oikeasti oli tukehtua räkäänsä ja oli aivan eri tavalla tosissaan, oli ehkä eri mieltä. Jos Tilanteita olisi kovin usein, sellainen koira alkaisi olla kauhean kierroksilla jo valmiiksi, eikä ehtisi palautua, ja se vaan pahentaisi kierrettä.

Jossain vaiheessa kesällä kävi niin, että ne lakkasi ilmoittamasta mitään ja yksi monesti käynyt papparainen ajoi pihaan ja käveli portista sisään koirien vaan katsoessa. Se oli kauheaa! Kyllä nyt herranjestas koiran pitää sen verran sanoa ettei kukaan yllätä sua omalla pihalla. Olin vaan vähän liikaa sanonut että ei tartte ja palkannut kun ne jättää ohikulkijat, niin sitten he totesivat että ei sitten tartte ja että onhan tämä ukko jo nähty. Onneksi niitä oli helppo yllyttää taas vähän enemmän ottamaan kierroksia.

Mun koirat tykkää rampata edestakaisin. Mennä käymään taas pihalla vaikka tunti sitten siellä just oltiin. On siellä saattanut joku hiiri sillä välin juosta ja voi taas lorottaa puskaan, että tietää hiirikin sitten kenen tiluksilla juoksee. Vaikka niitä kaupungissakin remmissä käytettiin riittävän usein tarpeiden teon kannalta, tällaiset pikku tarkistuskierrokset puuttui täysin. Ihmisenä kuvittelen, että on myös mukavaa kun pääsee halutessaan useammin tarpeilleen, eikä tarvitse aina odottaa että on ulos lähdön aika.

Itse kipeänä ollessa oma piha nousee arvoon arvaamattomaan. Kyllähän sitä nyt päivien kuluessa alkaa silti olla syyllinen olo siitä että koirilla on tylsää, mutta ainakaan ei tartte laskea tunteja koska tarvii taas hoippua kerrostalon kolmannesta kerroksesta alas lähimmälle tolpalle että ne pääsee kuselle.

Myös äkillisen ripulin yllättäessä yöllä ei tartte itse vaivautua ulos ollenkaan, olkoon -30C tai satakoon kaatamalla. Sen kun avaa koiralle oven ja odottelee itse sisällä.

Paju tykkää myös vaan istua pihalla ja katsella tiluksia tekemättä mitään. Ihan talvella se ei viihdy mutta muutoin kyllä. Luulen, että sillä on aika iso merkitys sille, vaikka en ihan tavoitakaan sitä että mitä se ajattelee ja miksi se tekee niin. Mun kaikkein vähäkarvaisin ja pienin koira on eniten ulkokoira.

Remmejä he ei ole juuri nähneet. Pannat niillä nyt sentään on aina päässä kun pihasta lähdetään. Investoin syksyllä ja ostin itselleni kauan himoitsemani kuristavat biothanepannat, jossa on mun puhelinnumero. Ne vaan vedetään pään yli, ei ole solkia. Biothane on ihan ykkönen kun mutaojassa rypemisen jälkeen sen voi vaan huuhtoa ja se on taas puhdas. Se ei kastu, siis se on vähän niinkuin muovia, eikä siten ala haisemaankaan. Remmitkin mulla kyllä useimmiten on sentään mukana, mutta ei ihan aina. Jos oon ollut treenaamassa ja tyhjentänyt treeniliivin taskun, enkä muista laittaa niitä takaisin sinne, ne ei tule mukaan kun lähden lenkille. Joo mulla on aina treeniliivi päällä lenkillä, saa kätevästi remmit, puhelimen ja omat lääkkeet mukaan.

Joku kerta tuossa syksyllä oli juuri sellainen tilanne, ettei ollut minkäänlaista narua taskussa, ja sitten tuolla pellolla oli ne kauriit mistä Lakki meni ihan tiloihin. Olisin laittanut sen kiinni ja kävellyt vaan siitä "hot spotista" ohi ja se olisi rauhoittunut, mutta nyt en millään jaksanut käskyttää sitä pysymään vierellä tmv kun se vauhkoontui niin kovin, niin muistan että kirosin ja käännyin takaisin kotiin. Haluaisin sellaisen narun, missä on 3m hihnaa ja molemmissa päissä lukko. Siis yksi hihna millä saisi kaksi koiraa kiinni. Ei monitoimihihnaa, inhoan niitä turhia metallilenkkejä siellä. Veisi vähemmän tilaa taskussa kun kaksi erillistä remmiä, kun sitä hyvin harvoin tarvitaan.

Vapaana liikkuminen on siis takuulla sekä fysiikan että mielenterveyden kannalta huikea asia. Paitsi talvella lumi on eräänlainen ongelma. Mulla on onneksi tuonne alapelloille ajettu koneilla talvisinkin ja siellä menee niiden uria mitä pitkin kävellä. Muutenhan vaihtoehdot on kävellä ison tien viertä tai lumikenkäillä umpihangessa. Varsinkin vanhan koiran kanssa meinasi tuskastuttaa että olisipa hiekoitettuja, aurattuja reittejä. Valoja en niin ole kaivannut sentään!

Virikeruokailuja on helppo järjestää. Mun koirat hyvin harvoin syö nappulaa kupista, viskaan ne aina kuistilta pihalle. Pihalla myös rustojen ja luiden syönti on helppoa ja ne on tässä vuoden aikana saaneet enemmän kaluttavaa kuin aiemmassa elämässä yhteensä. Pilkon rustot kirveellä niin tulee maltillisia eriä kerrallaan. Ei ollut kaupungissa kirvestäkään, ei.

Ehkä ainoa negatiivinen asia mikä tulee heti mieleen, on se, että hajut puuttuu. Varsinkin töppöisen kaltainen vanha koira kun ei enää nauttinut fyysisestä rasituksesta eikä sitä koskaan kiinnostaneet riistan hajut, niin se kyllä kaipasi toisten koirien hajuja, merkkailua ja sellaista. Siitä mulla oli myös aina huono omatunto, että olin niin laiska viemään sitä kaupunkiin kuseskelemaan. Jotenkin kun on tottunut pitämään ne nyt aina vapaana, eikä tartte väistellä tai ohitella ketään tai mitään, niin itseä rasittaa ihan suunnattomasti ajatus remmilenkkeilystä kanssaihmisineen. Lakki ja Nakki ei edes ole mitään remmiräyhiä ja ne varmaan menisi ihan asiallisesti, mutta en vaan koskaan saa aikaiseksi ottaa niitä kauppareissulle mukaan ja käydä edes lyhyttä haistelukierrosta. Tässä mun pitäisi ehkä ryhdistäytyä koska luulen että vartinkin kierroksella voisi olla niille suuri merkitys. Edellisessä postauksessa kerroin että uudenvuodenaattona kävin citylenkillä, ja lupaan yrittää mennä seuraavan kerran ennen ensi uutta  vuotta...

Toisaalta reaktiivinen, koira-aggressiivinen koira luultavasti voi paljon paremmin maalla, kun sen ei tarvitse joka päivä joutua liian vaikeisiin tilanteisiin. Toisaalta onko maalla sitten helppo myös unohtaa koko ongelma ja olla treenaamatta sitä? Haittaako sekään?

Joskus kauan sitten mun yksi kaveri asui pikku kylässä tässä lähellä. Sieltä on about sama 20km kuin täältäkin lähimpään kaupunkiin. Sille tuli pentu, ja se sanoi että on muuten raskasta kun siellä kotona ei ole yhtään mitään ja joka kerta kun haluaa näyttää pennulle jotakin, sieltä pitää asiakseen lähteä. En silloin oikein tajunnut ehkä kunnolla, olin vaan niin kateellinen että hän kuitenkin asuu siellä maalla. Itse ajattelen nykyään, että normaali järkevää pentua nyt ei tartte joka päivä ihan hirveästi viedä yhtään mihinkään, vaan että vähemmän on enemmän sosiaalistamisessakin. Mutta olisihan se ihan kiva että se nyt näkee muuta kuin ohi ajavia autoja ja peltoja, niin jonkun kerran olisi varmasti ihan tarpeen käydä cityssä. Ja sitä varten tosiaan pitää sitten erikseen työpäivän jälkeen lähteä uudelleen ajelulle mikä tuntuu todella työläältä. Toisaalta se pennun sosiaalistamisikkuna on niin lyhyt aika että ehkä tuollaisesta selviää. Mutta väistämättä kerrostalossa keskustassa asuva pentu näkee ihan eri tavalla asioita ilman että ihmisen tarttee tehdä sen eteen mitään. Toisaalta omassa talossa maalla esim. sisäsiisteyden opettaminen olisi varmaan tosi paljon helpompaa vs. kerrostalon kolmannesta kerroksesta alas ja ulos juokseminen, ja esim. mahdolliset yksinolon haasteet ja ääntely ei ainakaan häiritse naapureita ettei tartte sellaista murehtia ollenkaan.

Myös eläinlääkärissä käyminen on haastavampaa. Mun työpaikalta ajaa kotiin puolisen tuntia. Jos lähdet kesken päivän hakemaan elukkaa ja palautat sen sitten kotiin, siinä palaa ihan hirveästi aikaa. Suomessa on aika vähän niitä vuodenaikoja kun koiraa viitsii työpäivän ajan säilöä autossa noin niinku sään puolesta.

Aika-ajoin koiraryhmissä on kiistaa siitä, kun jotkut kasvattajat ei myy kaupunkiin tai kerrostaloon. Ihmiset provosoituu ja sanoo että kaupungissa sitä koiraa nimenomaan on pakko käyttää lenkillä, maalla sen voi unohtaa pihan perälle. Että ei asumismuoto kerro mitään siitä, kuinka hyvin sitä koiraa hoidetaan. Mä en usko että kertookaan, siis voihan sitä koiraa lenkittää, sen kanssa voi harrastaa ja se voi saada olla osana rikasta arkea täysin riippumatta siitä missä ihminen asuu. Mutta jos koiralla on muuten samanlainen elämä, niin väitän, että omien koirieni kokemuksella ne ehdottomasti mieluummin asuu maalla. Se oma piha ja mahdollisuus viettää siellä aikaa yksin, koirakaverin kanssa tai ihmisten kanssa on vaan valtava hyvinvointitekijä.

Jos kasvattaisin, mä saattaisin olla se joka ei myy kerrostaloon keskustaan. Tai ainakin asettaisi etusijalle maalla asuvat. Koska se luonto nyt vaan on hyvin merkityksellinen, ja koska jokaisellahan on oikeus pitää tärkeinä niitä asioita mitä pitää. Ei se mikään absoluuttinen totuus ole ja varmasti koirissakin on eroja, mutta tämä on nyt minun tämänhetkinen kokemukseni.

Kuulumisia

Vähänpä tapahtuu, kun ei ole edes oikeita otsikoita, mutta laitetaanpa taas jonkinlainen kännykkäräpsyoksennus. Tuli siis varmaan taas jo heti selväksi, että en ole aktivoitunut harrastamaan ja nautin edelleen siitä että ei tehdä mitään. Oli meillä itse asiassa tuossa yhdet hakutreenit kun yksi vanha tuttu haluaisi herätellä sitä uudelleen henkiin. Lakilla oli ihan kivaa ja toistakseksi homma näyttää siltä että porukkaa ei saada kasaan. Oltais täällä minun uusilla nurkilla ei-minkään-yhdistyksen alla, joten jos tätä lukee joku vanha tuttu joka voisi olla kiinnostunut niin saa ilmoittautua. Ja jos tätä lukee joku joka meinaa taas laittaa kuvakaappauksen mun jutuista paikallisen pk-seuran hallitukseen, niin a) en ole edes jäsen enää enkä kommentoi tekemisiäni millekään random yhdistykselle millään lailla, ja b) kyseessä on paikallisilta kysytyt luvalliset maastot joilla ei myöskään ole mitään tekemistä minkään yhdistyksen kanssa. Kai sitä on päässyt aika korkeaan asemaan kun yhden ihmisen tekemiset voi jotain niin ärsyttää, että niitä pitää pitkin nettiä levitellä. Tämä on siis ihan oikeasti tapahtunut joitakin vuosia sitten. Oon kyllä estänyt kaikista somekanavista kaikki ketä yhtään on syytä epäillä, mutta blogia toistaiseksi pääsee kuka tahansa lukemaan, en vaan ymmärrä että jos sua ärsyttää niin paljon joku niin miten olis jos lakkaisit lukemasta sen juttuja? 

No se siitä.

Uimapaikat on vähissä mutta onneksi on edes lätäköitä

Ilmees ku haluaisit saunaan mutta et halua saunaan ja ootat pukkarissa

Tää työnjohto on ihan sikalaiska, nukkuu aina vuorossa!!

uusi kissapuu tuli ja ihme ettei kukaan nostanut koipea siihen

niin velmu ilme että mitähän hän mahtoi hautoa

ihan sama mitä teet pihalla, kaikessa mukana

Kanat tuli Pajun kasvattajan vinkkaamana ja hain ne 40min ajomatkan päästä. Yksi valkea kana, valkea kukko ja kaksi ruskeaa kanaa. Koirat oli niistä ihan sairaan kiinnostuneita, mutta ei ehkä niinkään riistana; Pajulla vippasi häntä ihan kauheasti ja korvat meni flirttiin joten en todella tiedä mitä se oikein luuli niiden olevan. Kanat ei välitä koirista oikein mitään, aidan läpi voivat tuijottaa hyvinkin läheltä toisiaan. Ihmisistäkään ne ei välitä mutta käsiteltävissä ne ei ole eli sitten kyllä alkavat poistua paikalta jos kiinniottoaikeita rupeaa esittämään. Ne on nyt kohta olleet kaksi viikkoa ja valitettavasti ollaan jo yhtä kanaa köyhempiä, ei tapahtunut mitään vahinkoa vaan ihan suunniteltu kirves. En ole oikein löytänyt mitään superherkkua ja epäilyttää että jos lasken ne pihalle, palaako ne muka itse takaisin kanalaan, tai millä ne sinne sitten houkutellaan, niin toistaiseksi ne ei ole vielä päässeet vapauteen. En osaa yhtään kuvitella millainen projekti sitten koirien kanssa odottaa.

Mansikat ei yllättäen kiinnostaneet mun koiria mutta mustaherukoita joita nyt alkaa kypsyä, Lakki vetelee suoraan puskista. Olis kiva että mullekin jäisi!

Kissatarhan tekoa

Kaikessa mukana ja jos ei pääse eli ollaan ulkona, kyttää sen puolen ikkunalla odottamassa

Kissat ja aurinko...

Nahka harrastaa edelleen mun vaatteiden repimistä silloin kun en ole paikalla. Oli ne missä tahansa niin se vetää ne lattialle. Tässä olen vilvoittelemassa saunasta ja jo on taas huppari lähtenyt penkiltä. Nahka?! 🤭

nöyy tää oli kissatarha ei saa lukita koiria

olipa kerran auringonlasku

Tänään oltiin pitkästä aikaa cityssä hoitamassa sata asiaa, ja oli sovittu jälkitreenit. Tehtiin myös esineruutu jossa etualalla vaikea kynä. Lakki haki eka keskeltä normiesineen ja sitten tuli kynä. Tai ihan ekana se juoksi suunnilleen 100m syvällä ja ainakin 30m vasemmasta sivurajasta yli mutta unohdetaan se. Jälki oli 720m ja siellä ja kuusi esinettä, kolme ekaa käyttöesineitä ja loput keppejä. Janalla oli valkosipulipatongin pussi janamerkkinä ja vissiin nyt ihan rutiinin puutetta ja äskeinen esineruutumoodi jäi päälle, koska hänen oli pakko hyppiä se alas ja toimittaa minulle, mutta siitä sitten nätti jäljen nosto oikeaan suuntaan! Kaikki kepitkin nousi ja hän oli superhieno. Oli niin kivaa että sovittiin heti ensi viikolle uudet treenit.

"no vähä saatto kaasu hirttää"

"kyllä kitooos tätä ottaisin lisää"

nää pääs isoon cityyn vain kuseskelemaan