Hymnos 15 viikkoa ja etsintätaitojen rakentelua

Katselin vanhoja youtube-videoitani ja Lakki on vastaavassa iässä (tai jo pari viikkoa nuorempana) opetellut eukaa purkkiradalla ja esineiden tuontia. Hymni ei ole koskaan ollut tekemisissä hydrolaatin kanssa, eikä se ole harjoitellut noutoa, lelujen palautusta toki hieman. Hymni menee ruuasta niin tiloihin, että sitä ei nyt ainakaan voi palkata ruualla lelujen kanssa, tai tapahtuu kuten Pajulla, ja lelua ei enää oteta. Luulen että sen noutoharjoittelu saa vielä odottaa, vaikka mietin kyllä sulien metsälänttien lisääntyessä että ai miten ihanaa olisi päästä tekemään pentuesineruutua. Sille voisi esitellä noudon jollain puruluulla kuten Pajulle tehtiin. Toisaalta lelu - ruoka - lelu - vaihtarit pitää ajaa sisään joka tapauksessa joskus, niin luulen, että vähän vanhempana se on valmiimpi siihen, että sitten esineen tuonti on helppo vaan sheipata. Pysyyhän ne metsät sitten sulina myöhemminkin!

Hymni alkaa olla nyt siinä vaiheessa, että pitäisi kai vähän miettiä, mitä tekee ja miksi tekee. Sen tulevaa lajivalikoimaa; jos peltojälkeä haluaa pitää mahdollisena, jälkikepit pitäisi opettaa ilmaisemaan maahan menolla. Nosen osalta ilmaisua ei rajaa kuin omat mieltymykset, joten saisiko olla maahan menoa vai tuijotusta vai koskemista? Noseen sama vai eri ilmaisu kuin muualle? Huoh siinäpä taas päätös.

Joitakin viikkoja sitten siirsin pennun etsimään namipalloa ruokakasojen sijaan. Namipallo haisee selkeästi vähemmän, mikä nyt olikin vähän niinkuin se koko pointti, mutta pentu ei osannut spontaanisti lähteä etsimään sitä kun olin piilottanut sen valmiiksi. Leikittiin ensin sillä ja opetin koiralle miten se avataan, ja että se on ylipäätään kiva juttu. Sitten harjoiteltiin kotona niin, että pidin pentua kiinni ja heitin pallon sen nähden lelukasaan, ja pyöräytin koiraa niin että se menetti suoran katsekontaktin ja päästin sen sitten heti etsimään. Näin saatiin nopeasti namipallon etsintä selitettyä hänelle, ja sitten siirryinkin jo tekemään etsintää samalla tavalla kuin ruuan kanssa aloitin; pentu on mun sylissä ja laitetaan pallo piiloon, ja sitten vien pennun johonkin mistä päästän sen etsimään. Kokeilin myös laittaa pennun narulla kiinni seinään, jossa se siis odottaisi ja näkisi kun piilotan pallon, mutta se onnistui rimpuilemaan pannan auki ja karkasi perään. En nyt ihan haluaisi vahvistaa tällaistakaan touhua. Luulen, että se olisi nyt jo ihan valmis siihen, että ei näe koko piilotusta, ja ainakin näissä tutuissa paikoissa lähtisi jo rutiinilla etsimään. Oon myös tehnyt sille nyt vähän kaavaa lähetykseen, mitään käskyä ei ole, mutta pidän pannasta ja näytän kädellä.

Ruokakasojen etsimisen hylkäämiseen oli muitakin syitä. Ensinnäkin tein liikaa sitä, että mulla oli samassa tilassa useita kasoja. Pentu alkoi olla niin kierroksilla, että se kävi ensin etsimässä kaikki ja vasta sitten alkoi syödä, ja sittenkin kun tajusin virheeni ja mulla oli enää yksi kasa per tila, se söi vähän, lähti kuitenkin vielä tarkistamaan onko muuta, ja palasi sitten syömään loppuun. En tiedä oliko sekään oikea ongelma, mutta tämä mua alkoi kiusaamaan niin, että halusin että se loppuu. Nyt voi jo kahden mudin kokemuksella sanoa, että niille se etsiminen on niin itsessään palkitsevaa, että tulee se vaihe kun löytämisellä ei ole mikään kiire muutenkaan. Jos pentu esittää tällaista jo primäärivahvisteella, ruualla, niin hydrolaatille se ei sitten takuulla malta senkään vertaa jäädä. Lisäksi se tosiaan alkoi näyttää enemmän vauhkolta juoksemiselta, kuin tarkalta nuuhkuttelulta, joten ruokien pakkaaminen pallon sisään vähensi hajun määrää juuri sopivasti, että pitää vähän enemmän keskittyä. Pallon avaaminen myös katkaisee etsimiskierteen ja toistaiseksi ainakaan se ei ole kertaakaan hylännyt palloa etsiäkseen jotain lisää. Mietin jossain vaiheessa, että tähän voisi puuttua ihan vaan ottamalla pennun hylkäämän namipallon pois ja antamalla sen tuhrata tyhjässä tilassa minkä haluaa. Se tuntuu kuitenkin tässä vaiheessa aika rajulta ja siltä, että hommaan tulee sellaista painetta, mitä en siihen halua. Toivotaan nyt vaan, että ongelma pysyy poissa pallon kanssa.

Tässä yksi video, ja toinen. Joo, kaivamista tulee, ja kaiken muun ohessa pitäisi ehkä päättää myös onko se ongelma vai ei. Musta se on vaan hauskaa kun hän on melko tomera, mutta nosessahan se on iso virhe ja sinne sitä ei saisi päästää. Toisaalta namipallon ja hydrolaatin etsiminen on sitten tosi eri asioita, ja jotenkin en nyt kuitenkaan osaisi pitää tätä tässä vaiheessa ongelmana. Namipallolla tai millä tahansa valmiilla palkalla lähtökohtaisesti sen saa ottaa kun löytää, ja jos ottaminen vaatii kaivamista niin kaivakoon. Hydrolaatilla taas opetetaan erikseen että siihen ei saa koskea.

"Kolikkopeliä" on tehty nyt kolme treeniä ja joo, piti jo teipata kolikko lattiaan kun se meinasi olla mahassa. Tässä tämän päiväinen sarja, näitä oli yhteensä kolme. Ottaen huomioon mun surkean osumatarkkuuden, nenä hakeutuu kolikolle kuitenkin tosi kivasti jo! Tässä olisi siis pointtina vaan heitellä nameja kohteen päälle niin tiuhaan, että koiran nokka pysyy siinä ja silmätkin mieluummin alas kohdetta kohti, eikä vilkuillen mihinkään. Mitä paremmin osut juuri kohteeseen, sen paremmin se koira tekee, tämä on aivan armotonta. Tässä mulla oli taas turvotettua nappulaa, edelliset oon tehnyt kuivalla, kun en ole enää pennun ruokaa turvottanut, kunnes nyt asiakseni muistin laittaa nappulaa tekeytymään. Kuivat nappulat varsinkin sisällä liukkaalla lattialla kimpoilee ihan mihin sattuu. Parasta olisi, että ne pudota plätsähtää siihen mihin tippuu, eikä hyppää ollenkaan. Nämä turvotetut sitten taas vaan jää kädessä kiinni toisiinsa ja on hankalaa saada noin nopeasti toisella kädellä otettua tasan yksi nappula toisesta kädestä. No, videoltakin näkee että ei se ole niin vakavaa, ja pentu aina palaa kolikolle, vaikka välillä nappula lentää mihin sattuu.

Hymni tarjoaa tässäkin helposti maahan menoa, mutta oon vielä poistanut ne, siis jättänyt palkkaamatta kuono+maahan-yhdistelmiä ja ottanut silloin kolikon hetkeksi pois. Tämähän on negatiivinen rangaistus eli palkkion mahdollisuuden poistaminen, minkä pitäisi vähentää ko. käytöstä, ja Hymni ymmärtää tätä todella hyvin eli tarjoaa sen jälkeen seisten kuonoa. Kolikkopelin (se kohdehan on sitten oikeasti se mitä se koira etsii, hydrolaattipurkki, tai kongi, tai mikä vaan) alkuperäinen idea lienee vain tarjota jakamaton huomio halutulle kohteelle ja saada sitä nopeasti ja tehokkaasti vahvistettua paljon, mutta tällähän voisi helposti opettaa sen ilmaisunkin. Vähän lisää kestoa tuijotukseen, ihan kosketus tai sitten antaa tarjota niitä maahan menoja siihen.

Kolikkopelin nimi on kolikkopeli, eikä sillä siis ole mitään tekemistä kolikon kanssa. Mulla nyt sattumalta on kirjaimellisesti kolikko, kun en osannut päättää millä aloittaisin. Nykyään se kongi on muodissa noseharrastajienkin keskuudessa ja mua ärsyttää kaikki muoti-ilmiöt. On totta, että kongilla on selviä etuja hydrolaattiin verrattuna; kiinteä esine haisee eri tavalla kuin haihtuva liuos, ja lisäksi kongia on helppo leikata pienemmiksi paloiksi jolloin hajun määrääkin voi hallita. Kongi ei tarkoitan tässä sellaista kokonaista kongia, tai toki sillä voi aloittaa, mutta sitten se leikellään palasiksi ja pienimmät voi olla niin pieniä, että hyvä että näet niitä itse. Sillä saa sitten kivaa syvänuuhkutusta aikaiseksi, kun opettaa koiran etsimään niitä. Jos kouluttaa jotain työkoiraa niin sillä voi olla merkitys, mutta nosessa ajattelen itse, että aivan turha vaiva. Tiedän myös nosekoiria, joilla aika ei tahdo riittää, kun ne nuuhkuttaa niin helvetin huolella ja hitaasti.

Mun kaikki koirat on opetettu suoraan hydrolaatille. Töppöinen aloitti nosen ollessaan jotain 10v ja se toki oli siihen mennessä etsinyt jo vaikka mitä muuta. Lakki ja Paju aloitti pentuina ja opiskeli suoraan hydrolaatin ilman mitään harjoitushajua. Mutta koska uutta on hauskaa oppia itse niin en tiedä... oon niin jäärä että vituttaa pelkkä ajatus kongista, mutta voisihan vaikka noita kolikoita käyttää alkuun. Toisaalta kolikkoa ei saa paloiteltua ja tollanen on aika iso, ei ehkä niinkään että se haisisi mun tarpeisiin liikaa, mutta sitä ei saa esim. reikätiiliin piiloon kun se ei mahdu sinne. Namipallollakin voi tehdä monenlaisia asioita, mutta sitä nyt ei varsin saa mihinkään piiloon, niin se ei pelkästään riitä. Hymni ei vielä osaa yhtään etsiä silmillä, mutta sekin vaihe varmasti vielä tulee.

Oon ollut ihan todella laiska ja toistoja on vähän. Pentu kyllä tekisi enemmänkin, mutta mihinkäs tässä olisi kiire. Jotenkin luontevasti tulee sellainen jaksottainen treenaus, että esim. pari päivää tehdään joka ruualla jotain aiheeseen liittyvää, ja sitten saattaa mennä viikko ettei tehdä ollenkaan.

***

Muuten 15 viikon Hymni jaksaa hyvin lenkkeillä meidän normi arkilenkin (~3,5km, 45min), mutta en oo kyllä joka päivä ottanut sitä sinne mukaan. En kyllä työpäivinä joka päivä edes lenkkeille, tai viime viikollakin kävin usein aamuisin 20-30min kierroksen lähipellolla ja sitten töiden jälkeen oltiin vaan pihalla. Joka tapauksessa siis olen vielä rajoittanut sen menoa ettei se liikaa rasitu. Sinänsä pentuhan ei  mene rikki omaehtoisesta liikunnasta, mutta se omaehtoinen on sitä pihalla oloa, ei porukalla lenkillä, missä se ei ehkä osaa ilmaista kun ei enää jaksa, ja "ylittää voimansa" kun pakko pysyä muiden mukana. Eihän tuollainen kevyt ja terve rotu siitäkään rikki mene, jos niin joskus käykin, mutta joka tapauksessa minusta on tässä vaiheessa parempi lenkkeillä mieluummin vähän vähän kuin yhtään liikaa.

Rupesin myös puuttumaan ääneen käyttöön lenkille lähtiessä ja leikkiessä. Ei jaksa sellaista hullua huutoa ja se on tällä hetkellä Hymni josta eniten ääntä lähtee. Saa nähdä onnistuuko tämä. Mun koirathan ei oikein kukaan ei oppineet sitä että voit leikkiä mutta oo hiljaa, ja ne lakkaa sitten kokonaan leikkimästä. Hymnillä se lähtö on sellaista että se roikkuu Lakissa ja rähisee sille, tai juoksee Pajun perässä, törmäilee siihen ja räksyttää sen naamalle, niin ei sinänsä haittaisi vaikka lopettaisi tuollaiset hommat kokonaan.

Pentu ei enää nuku öitä niin hyvin kuin tullessa, ja oon miettinyt oonko mä vahingossa vahvistanut tuota. Tuntuu että unta ei vaan riitä niin paljon, ja sitten se alkaa touhuilla omiaan. Se kyllä touhuaa niin nätisti, että ei se mua haittaa (nukun toki korvatulpissa koska muuten herään jokaisen koiran jokaiseen kyljen kääntöön), mutta monesti kun herään muuten niin jaaha sillä onkin joku projekti just menossa. Aamuisin se myös usein nousee sängyn laidalle tökkimään mua, siinä oon varonut että "en herää". Sänkyyn se ei vieläkään pääse ja sitten kun alkaa pääsemään, ei saa tulla. Työpäivisin se sen sijaan edelleen nukkuu tosi hyvin ja paljon, joten luulen, että unen kokonaismäärä nyt vaan jakautuu tälleen. Paju ja muistaakseni Lakkikin taas oli aika eri maata ja Paju ainakin oli öisin ihan tainnoksissa mutta mitään päikkäreitä se ei juuri ehtinyt ottaa ollenkaan.

Hymni on edelleen työpäivät yksin omassa tilassa. En usko, että isoja tarttee enää sen takia eristää, ettei pienin mene vahingossa rikki, mutta lähinnä noiden uniasioiden takia olen antanut vielä olla. Jos ne päästää yhteen, veikkaan että sitten ei enää maltakaan niin paljoa nukkua. Mitään haittaa tai vaivaa yhden portin laittamisesta ei ole, niin tiedä vaikka antaisi mennä koko vuoden tälleen.

Pientä pöhkimistä se on aloitellut, lähinnä sisällä, jos ulkoa kuuluu jotain outoja ääniä. Yksi päivä tuhisi olkkarista kissalle joka kylppärissä kuopi hiekkalaatikon reunoja. Isot kun ei lähde mukaan, niin tietää, että jotain höpöä se on. Lähinnä siis auton tuleminen pihaan on sellainen mitä isotkin kommentoi, ja saa kommentoida, että huomaan itse.

Tarpeensa se tekee edelleen lähes joka yö sisälle, pissaa varsinkin saattaa olla melko paljon, siis normaaleja lätäköitä mutta useita. Mutta jos se touhuilee niin tulee jano ja sitten pissattaa. Kakat onneksi pääosin eteiseen eli selkeästi pyrkii jo mahdollisimman kauas, niin en välttämättä herää paskan käryyn. Sama tilanne työpäivisin.

Silmämääräisesti Hymni alkaa olla nyt selvästi Pajua korkeampi.

Ja vielä yksi juttu, mistä oon ollut tyytyväinen: pentua ei ole koskaan kytketty lenkillä eikä sille vapaaksi pääseminen ole mikään juttu, kun se on aina vapaana. Kaikille tulee jossain vaiheessa se lälläspieru entäs jos en annakaan kiinni / tule autoon -vaihe, mutta ehkä tälle ei! Toisaalta se toinen puoli että tuota remmissä kävelyä voisi asiakseen jossain vaiheessa vähän harjoitella...

Vihdoinkin hän on päässyt nahkiaisenmutkaan 🥰

Pentuleikkikerho

Kaveri mainosti leikkistä niin ilmoitin sitten kanssa. Kyseessä on yksinkertaisesti paikallisen koirakoulun sisätiloissa pitämä puolituntinen, jossa pennut (alle 4kk) saa leikkiä. Paikalla oli kolme saman pentueen koikkeria, hyvin pieniä mutta pippurisia, sitten varmaan iän yläpäästä labbis, collie ja parsoni sekä kaverin springeri joka on Hymniä nuorempi ja fyysisesti vielä pienempi.

Hymniä kyllä myös vähän jännitti mutta eniten homma meni pieleen siksi että mulla oli namit taskussa ja sehän sitten totesi että ihan yliarvostettuja mitkään leikit anna ruokaa...

"Eiks nää ollutkaan treenit?"

No tulipahan koiratelkkaria katseltua! Hymni sai myös opetella että kun toiset tappelee ota kontakti äippään, ja sit se kävi kaverille tai hänen namitaskulle esittämässä kaikki osaamansa istu-maahan-jutut. Musta on ihanaa miten se osaa tälleen ajatella millä niitä nameja voisi sieltä saada 🤩 Se myös nuohosi lattiaa ja etsi sinne tippuneita nameja. Lopuksi se olisi just vähän ruvennut leikkimään kaverin springerin kanssa kun aika loppui. Oikein hyvä puolituntinen oli ja nyt on monenlaista koiraa nähty (edes se mitä niitä ehdittiin taskun tuijottamiselta katsella)!

Ennen pentukerhoa käytiin Tokmannin pihalla vähän katselemassa maailman menoa. Tai ekan puolikkaan ajasta hän räksytti pontevana ei-millekään ihan siitä ilosta että osaan vittu haukkua, ja just kun ajattelin että nyt kyllä sanon sille että pää kii,  se lopetti ja vaihtoi sen nahkan niskassa roikkumiseen. Nahka oli siis mulla siinä kanssa narussa. Ihmisistä se ei ole edelleenkään yhtään kiinnostunut, siis ei reagoi niihin yhtään mitenkään.

Rokotuksilla

Torstaina sitten koitti se päivä, ja vastoin hyviä ajatuksiani en ollut yhtään kertaa harjoitellut pöydällä oloa, kiinni pitelyä tai "pistämistä" (esim. kynällä voi tökkiä niskaa).

Otin pojat mukaan ajelulle, ja perillä taas Lakki alkoi puhkua autosta, mikä oli Hymnistä epäilyttävää. En itse edes nähnyt mitään missään joten en tiedä puhkuuko se nyt muuten vaan. Alkaa metsittyä. Useamman kerran sai komentaa että nyt pää kii. Paju pääsi mukaan ja muutaman minuutin pissatuksella ehdin jo menettää hermoni narujen kanssa. Hymni oli ihan ok heti kun Lakki saatiin hiljennettyä autossa ja kiltisti pissasi kadulle.

Keskiviikkona illalla oltiin naapureiden tytön pennun tai "pennun" (se on reilu 5kk ja melko iso, melkein Lakin kokoinen) kanssa lenkillä. Toi mun yksi kierros on 3,5km ja siinä menee n. 45min. Hymni ei koskaan vielä ole ollut niin kaukana ja arvelin ettei se jaksa kävellä koko matkaa. Tuntui ikävältä jättää pentua työpäivän jälkeen kotiinkaan. Sehän on vain kerran nähnyt Vilin ja silloin kokoero oli liian suuri, ja Hymnillä ei ollut yhtään hauskaa. Kokeiltiin nyt ensin pihalla mitä he tuumaa, ja Hymniä jännitti vain vähän, niin päätin ottaa sen mukaan. Arvelin että isot pitää Vilin kiireisenä niin se ei edes ehti paljoa Hymniä härräämään. Pentu oli aluksi sylissä, ensin mun ja sitten Vilin emännän, ja kun isoilla vähän rauhoittui laitettiin se alas. Meni ihan ok ja kukaan ei tosiaan ollut siitä yhtään kiinnostunut. Pajuakaan ei kiinnostanut kukaan joten se meni edellä ja haisteli omiaan. Lakki sen sijaan sekosi taas aivan täysin ja lähinnä yritti raiskata Viliä. Toivottavasti alkaa olla viimeiset hetket käsillä ja se alkaa kohta haista urokselle, niin kai tämä mania sitten loppuu?

Joka tapauksessa Lakki joutui em. syystä välillä hihnaan jäähylle ja sitten tää touhu näyttikin tältä. Tältä näytti myös klinikalla lopuksi papereita täytettäessä. Tuttu ell nauroi mulle ja siinä sitä yhdessä taas todettiin, että pennut on kamalia. 😝

Klinikalla häntä tosiaan ensin hieman jännitti, mutta mun ja Pajun perässä tuli kyllä omin jaloin sisälle. Paju painoi 7,4kg ja Hymni 4kg. Paju parka oli aivan varma että kun tarpeeksi yrittää, joku kyllä häntä tutkii ja pistää. Otettiin pentu ensin pöydälle ja vähän vaan treenattiin aamupalan kanssa. Hoitaja otti multa purkin ja he koulutti koiraa; lääkäri koski siihen, naksautti ja hoitaja palkkasi. Minä vaan seisoin ja vahdin ettei se tipu pöydältä. Ja toistelin lattialla olevalle Pajulle että et yritä hypätä sieltä tänne. 🫣 Hymni esitti hoitajalle kaikki osaamansa temput eli istu ja maahan ja sai paljon ruokaa. Lopulta sitten jossain vaiheessa pistettiin, ei reagoinut mitenkään, ja sai vetää loput ruuat purkista.

Papereita kirjoittaessa annoin heille possunkorvasuikaleet, nahka nielaisi omansa ennen kuin pentu kerkesi edes aloittaa. 

Pois lähtiessämme kadulla olikin joku välikohtaus. Klinikalle oli jo otettu toisesta ovesta seuraava asiakas, joten en peruuttanut takaisin sisälle vaikka sekin mielessä kävi. Kadulla räyhäsi räkä roiskuen joku terrieri ja karhukoira tms. Kumpikaan ihminen ei saanut koiraansa vedettyä eteenpäin että tilanne olisi lauennut, ja siinä meni varmaan minuutti sitä karjumista kuunnellessa. He oli just siinä portin kohdalla enkä siis päässyt klinikan pihasta mun autolle tai mihinkään muuallekaan eri suuntaan. Harkitsin myös että karjaisen itse niille että menkää nyt helvetissä johonkin siitä, mutta arvelin että se on Hymnistä vielä pelottavampaa, niin en sitten sanonut mitään. Hymni tuhahteli ja pelkäsi, Pajua ei kiinnosta yhtään. Mulla ei tietenkään ollut yhtään namia jäljellä, kun ei käynyt mielessä että 20m matka osoittautuu näin vaikeaksi. Hymni pyrki syliin ja otin sen, mutta sitten se jatkoi rähähtelyä siinä niin laskin sen takaisin alas. Hieno ensimmäinen ventovieden koirien kohtaaminen! 🙄 En jaksa ymmärtää ihmisiä jotka ei muka saa räyhäävää koiraa liikkeelle. Ei ole kenenkään etu antaa sen hurtan roikkua narun päässä karjumassa. Toinen heistä ainakin kuului kieltävän ei, ei, ei, mutta jos ja kun se ei tehoa niin eiköhän parasta ole katkaista se tilanne eli retuuttaa se oma koira äkkiä ohi ja pois siitä.

Ell varoitti että pentu voi olla päivän pari väsynyt rokotuksesta, mutta ei ollut ei...

Paju on tosiaan laihtunut 800g vuoden takaisesta, ja se on aika paljon tuon kokoiselle eläimelle. Omaan taloon muuton jälkeen liikunta on varmasti lisääntynyt pihan myötä, mikä voisi selittää että kulutus on kasvanut. Toisaalta esim tänä talvena ei ole yhtään kertaa kunnolla lumikenkäilty, se varmasti kuluttaa tosi paljon. Koirat syö paljolti pihalle heitettyä nappulaa ja kenenkään annoskoon vahtiminen on vaikeaa. Paju ei näytä laihtuneen, eikä sen muskelitkaan ole minusta mihinkään kadonneet. Sillä on aina nälkä ja se syö aika paljon. Ei varmasti ole mikään ongelma mättää sille vähän enemmän ruokaa, siis epäilemättä se sen syö, mutta jäin nyt silti miettimään mikä on syy laihtumiseen ja tarviiko olla huolissaan. 🤔

***

Lisätäänpä sellainen tieto itselle mahdollista seuraavaa pentua varten, että Hymni melkein 13 viikkoa pääosin öisin ja työpäivisin kakkaa sisälle, joitakin yksittäisiä poikkeuksia on. Pissaa tulee enemmän, mutta ei se enää ihan koko ajan kuse, kuten tullessaan. Pissat osuu aika hyvin paperille mutta ei 100%. En oo löytänyt mun aiemmista blogiteksteistä tarkkaa tietoa koska tämä loppuu 💩 Tai Lakin 5kk postauksessa on maininta että se alkaa olla sisäsiisti ja paperit on lähinnä koristeena olemassa. Pajullahan taas kesti todella pitkään, mut se oli joku pikkukoirajuttu.

11-12 viikkoa

Alkuviikon vietin töissä ja loput sitten lomalla. Porukat tuli, ja ohjeistin aluksi olemaan huomioimatta pentua. Sitä pelottaa tällä hetkellä se kun Lakki ja Nakki haukkuu vahtihaukkua. Jätin pennun sisälle ja menin isojen kanssa vastaan. Sitten en osannut päättää olisiko parempi että pentu tulee ulos katsomaan vieraita vai vieraat sisälle, mutta hän sitten taisi punkea itse oven raosta pihalle.

Mä jotenkin ajattelen, että tässä iässä tärkeintä olisi että pennulla on turvallisin olo tilanteissa. Jos se haluaa olla sisällä pedissä niin kaikin mokomin. Kyllä tällainen jää normaalilta koiralta pois, ja pienempi paha on nyt antaa sen olla kuin yrittää väkisin pakottaa sitä tekemään jotakin. Tuon ikäiselle rotalle on varmaan hyvin luonnollista painella pesäkoloon piiloon, kun aikuiset hälyyttää.

Hetken se vähän katseli kauempaa mutta sitten roikkui hampaillaan vieraassa lihassa.

Ensimmäinen yhteiskuvan yritys tapahtui tiistaina. Pentu ei ihan malttanut istua mutta ei ehtinyt enempää liikahtaa. 😅

Nahka korkkasi aurinkotuolikauden!

He alkoi pinoutua

Keskiviikkoaamuna oli mudien treenit, joihin Mesi-sisko tuli myös, lisäksi oli Roihu jaTedi. Sitä ennen käytiin P. eläinklinikalla harjoittelemassa vaakaan menoa (3,8kg). Jalankulkijat joita muutama nähtiin pissiä odotellessa, ei kiinnostaneet yhtään. Klinikalla oli vähän jännää, sieltä tuli iso ajokoira just ulos ja oli kauheasti hajuja. Tuttu hoitaja oli siinä ja heitteli pennulle nameja, kun se ei halunnut ihan luokse mennä. Hienosti osasi tarjota istumista vieraallekin ja veti ihan hyvän määrän nameja, kunnes älysin sanoa, että älä syötäkään sitä ihan palloksi kun sillä olisi kohta treenit.

Hallin pihalla tytöt näki toisensa ja sitten ei tullut pissihommista mitään. Hymni oli ihan tosi reipas ja meni sydämellisesti tervehtimään Mesin emäntää, joka oli nyt selkeästi päässyt piireihin. Ihmeen hyvin pennut malttoi keskittyä omiin juttuihin hallilla. Hymnillä oli edelleen ihan hirveä nälkä, en tajua mihin mahaan se syö. Ja siis jos pentua edellisellä, ekalla kerralla, jännitti kauheasti hallissa, niin ei jännittänyt enää, ja se oli ihan normaali villi itsensä. Eka kierros katseltiin muita ja palkkasin kontaktia, sitten pentu oli autossa kun treenasin Lakin kanssa, ja toisella kierroksella tehtiin pari pentuluoksetuloa, istumisia, ruuan etsintää ja nyt malttoi jo leikkiä, kun pahin nälkä alkoi olla tyydytetty.

Ilmeeni, kun en pääse mudien treeneihin mukaan, kun viimeeksi autossa vitutuspäissäni söin häkin peitteen. Tuli niin paha mieli että melkein jäin itsekin kotiin itkemään hänen kanssaan. 

He tosiaan kasautuu, ei ollut vahinko se edellinen

Nollakeli ja harmaata oli se loma. Vituttaa vaan kun mitään ulkohommia ei ole ja sateen tihkussa saa lenkkeillä sen minkä viitsii. Muutama vapaa toki ihan jees mutta kyllä mä ehdottomasti mieluiten lomailen kesällä. Yksi päivä käytiin paikallisessa cityssä, porukat käveli poikien kanssa (8km) ja minä tulin pennun kanssa autolla perässä. Olin etukäteen kysynyt saako yhteen kahvilaan mennä koiran kanssa. Kannoin pentua sylissä ja kysyin vielä kassalta että saako tällaisen kanssa tulla, niin tämäpä vastasi että ei. En sitten hämmennykseltäni tajunnut sanoa, että ai mulla on tuossa puhelimessa kyllä viesti missä lukee että saa tulla, vaan vein pennun autoon. Eläinkauppaan sentään pääsi ja saatiin myyjältä taas nameja. Piti hakea pojille isot luut mutta vahingossa ostin mm. pinkin pörröpedin kun ne nyt -10% alessa oli. Hymnihän rakasti kasvattajalla pörröpetiä ja saattoi nukkua siellä yksin vaikka muut oli toisaalla, ja kasvattaja sanoi että mun on ehkä pakko ostaa sille sellainen. Meillä joskus on ollut yksi, mutta siihen sitten kerran oksennettiin eikä se mahtunut kunnolla koneeseen ja kaikesta pesemisestä huolimatta tuntui jäävän jotenkin nuhjuiseksi, niin se lähti roskiin. Tässä on nyt irroitettava päällinen niin ainakin se mahtuu osissa sinne koneeseen. Paikallinen liike on ei-minkään-ketjun ja sieltä saa hyvää palvelua, niin mukavaa sellaista on tukea.

onnelliset ostajat

Toisena päivänä ajettiin tuonne isompaan cityyn asioille, tarkistin vielä Bilteman sivuilta että sinne saa mennä koiran kanssa, sekä myymälään että kahvilaan. Näin muistelinkin lukeneeni, mutta en mä oo mun aikuisia koiria koskaan mihinkään tuollaisiin raahannut niin ei ole kokemusta. Biliksessä olikin sitten joku laskiaisrieha ja ihan helvetisti porukkaa. Ei sinänsä haitannut, Hymni näki kerralla enemmän ihmisiä kuin tähän astisessa elämässään yhteensä! Kannoin sitä myymälän läpi ja se oli aika uninen, vähän jännitti mutta ihan ok. Kahvio oli vaan aivan tukossa ilmaisen pullan takia ja jono oli niin kauhea, että päätettiin jättää väliin. Ihan vieressä on lemmikkiystävällisyydestään kuuluisa Ramin konditoria, ja siirryttiin sinne, mutta ensin ei löydetty parkkipaikkaa kun piha oli niin täynnä, ja sitten arveltiin että yhtä kova ruuhka siellä sisällä on. Käytiin ilman koiraa vilkaisemassa eteisessä ja todettiin että juuei kitoooos. Koko kylästä ei sitten löytynyt auki olevaa kahvilaa, mihin saisi koiran tai edes pääsisi autolla suht sujuvasti, niin käytiin ruokakaupasta omat eväät ja ajettiin takaisin kotiin.

Nyt se on selkeästi saanut vaikutteita pihaa vahtivilta pojilta ja se tuhisee autosta kaikelle. 😅 Sillä oli myös pari päivää kun se oppi haukkumaan ja se räksytti pojille ihan koko ajan. Ajattelin ensin että ehkä se siitä loppuu kun uutuudenviehätys katoaa, mutta sitten menetin hermoni itse (ja ei ne pojatkaan sitä arvostaneet) ja aloin vaan kieltää. Nopeasti se myös väheni ja nyt tapahtuu lähinnä kun pentu on jo väsynyt.

ihan hyvin mahdun syliin t. Lakki

lähdössä kylille

moikka t. Nuts

Alkaa olla koipia ja meno on melkoista:

Pentu sai matolääkkeeksi Veloxa vet 5kg annoksen, kun sitä sattui kotoa löytymään. Ei mennyt maha sekaisin. Ensi viikolla sitten eka rokotus, ja nyt taidan lopettaa viikkokohtaisen päivittelyn. Pennun paras sosiaalistumiskausi päättyy lähteestä riippuen 12-14-viikon iässä, ja Hymni on tänään sen 12 viikkoa. Kaikkiin aiempiin koiriini verrattuna se on nähnyt tosi paljon vähemmän mitään, kun se nyt on eka joka tuli maalle, ja täältä pitää asiakseen lähteä. Toisaalta Hymni on myös varmaan eka, joka ei juurikaan ole saanut "iltavilli"-kohtauksia, ja oon miettinyt onko näillä asioilla yhteys. Tottakai pennuissa on eroja ja varmaan temperamentti, kyky rauhoittua, kyky nukkua päivällä ym vaikuttaa asiaan, mutta jotenkin nyt sellainen olo että ei ne ole mitään mitä aina tapahtuu ja kuuluu asiaan vaan että ehkä ne on oire siitä että on ollut vähän liikaa jotain. Tässä vaiheessa myös väittäisin että pennulle on parempi näin että se asuu metsässä ja käy pari kertaa viikossa ihmisten ilmoilla kuin toisin päin. Ihan vaan esim siksi, että kerrostalossa keskustassa jokainen ulkona käynti on täynnä rajoituksia ja vaatii pieneltä pennulta kauheasti. Sä olet hihnassa etkä voi juosta mihinkään, älä mene sen ihmisen luo, tuolta tulee koira ja olis kiva ettet reagoisi siihen mitenkään, älä syö sitä roskaa, tuu nyt eteenpäin suojatieltä ettei jäädä auton alle, älä jahtaa sitä lehteä, jne jne jne.

Mutta ikähän sen vasta näyttää, millainen suhtautuminen eri asioihin juuri tälle yksilölle kehittyy, ja sitten sitä voi miettiä olisiko sittenkin pitänyt enemmän sitä ja vähemmän tätä. Toisaalta Hymnillä ei myöskään ole mitään huonoja kokemuksia; ei irtokoiria, ei kaoottisia ohituksia, ei liian vaikeita ihmistilanteita yms. Välillä tuntuu, että nämä mudit on sillä tavalla melko herkkiä, että niitä on pienenä tärkeää suojella juuri tällaisilta, ja pentu voi oikeasti mennä rikki vain yhdestä irtokoiratilanteesta ja sitten siitä tulee isona remmirähjä itse. Että ei pelkästään se, että kerää hyviä kokemuksia, vaan myös se, että suojelee sitä niiltä huonoilta.

Prinsessapeti oli tosi mieleinen 😍

"vähä pieni"

Luoksetulotreenit niin, että päästän pennun ryntäämään äitiä kohti ja kutsun sen pois, aloitettiin 100% onnistumisprosentilla. Tällaiset kontrolloidut tilanteet on tosi hyödyllisiä. Siellä voi olla pelkkä ihminen, tai kehittyneemmässä versiossa ruokaa, lelu ja aktiivinen koiraa niillä houkutteleva tyyppi. Virheen sattuessa tyyppi sitten passivoituu ja estää koiraa saamasta mitään. Onnistumiset opettaa, mutta mun mielestä tällaisessa treenissä on jossain vaiheessa hyvä myös antaa koiran tehdä virhe, jotta se voisi oppia, että kutsun noudattamatta jättäminen ei johda mihinkään. Lopullinen tavoite olisi tietenkin se, että sen voi huutaa pois jäniksen perästä tms. Lisäksi tässä treenissä pentu oppii reagoimaan kutsuun terävästi ja "ilmassa  kääntyminen" ajetaan sisään. Jos se reagoi laiskasti, ei välttämättä palkata, tai palkataan härnäämällä palkalla ilman että koira saa mitään. Harjoituksen vaikeus muuttuu tietenkin myös sen mukaan kuinka kaukana on itse ja kuinka lähelle kohdetta koiran päästää ennen kutsua. Pajulle tehtiin näitä pienenä aika paljon ja siitä tuli tosi hyvä.

Tehtiin myös joku treeni ruuan etsintää niin, että äiti oli laittanut ruuat. Pojatkin sai kaksi aluetta kumpikin nosen tuplasokkoja, eli äiti laittoi piilot ja minä yksin etsin ne, eli paikalla ei ole ketään kuka tietäisi missä ne on. Tämähän on tositilanne esim. kadonnutta ihmistä jäljestettäessä. Mun kokemuksen mukaan koirissa on tosi isoja eroja, ja osa lukee yleisöstä apuja. Esim jäljellä jos koira lähtee pois jäljeltä, jäljen tekijä ohjaajan takana usein pysähtyy, ja koirat oppii havainnoimaan tällaisia asioita. Myös ohjaaja oppii, ja minä ainakin sekä jäljellä että nosessa kykenen myös seuraamaan tätä. Nosekokeissa sattuu edelleen sitä, että näet että tuomari ei esim tule sun perässä ajoneuvon jollekin sivulle, niin siitä voi kyllä heti tietää että ei se piilo siellä ole...

On se aika kuumottavaa itselle, kun ei voi kuin uskoa koiran ilmaisua ja palkata sen, jälkeen päin kuulee sitten miten meni. Kaikki löytyi just niinku pitikin ja sehän on hyvä merkki siitä, että koira ymmärtää itse tehtävän, eikä ole riippuvainen siitä, että paikalla on joku jonka eleistä se voi lukea, että nyt polttaa. Voisi tehdä enemmänkin. Mulla kyllä ainakin noi mudit on olleet pikemminkin sellaisia, että niitä ei paljoa perässä tulijat kiinnosta, ja jäljellä ne puksuttaisi vaikka ilman ohjaajaakin.

Sunnuntaina porukat lähti ja meillä ei olekaan vähään aikaan ollut näin hiljaista. 😴 Sinänsä sattui hyvään ikään tämä lomanpätkä ja vieraat, että pentu sai monta hyvää kokemusta. Pojat on niin poikki että ne varmaan huomenna toteaa että luojan kiitos arki ja työpäivät palasi!

Tässä vielä "Lakki isoveljeytyy" -video:

10-11 viikkoa

Luoksetulotreenit on edenneet siihen saakka, että kutsun tahallani kun pentu tekee jotain muuta tai juoksee kovaa poispäin. video

Alkuviikosta olin varannut puolen tunnin "pennun/aran koiran tutustumiskäynnin" koirahierojalle, jolla oli ystävänpäivätarjous joka lävähti mun näytölle; ei olisi käynyt ehkä mielessäkään tällainen mahis muuten. Olen joskus käyttänyt hänellä töppöistä ja Lakkia, mutta nyt toimitila oli muuttanut ja oli meille kaikille uusi. Olin ajatellut ottaa Pajun mukaan näyttämään hyvää esimerkkiä. Pihalle saavuttuamme Lakki alkoi haukkua autossa, ja Hymnistä se oli vähän epäilyttävää. Se oli menossa tervehtimään hierojaa mutta jäikin sitten pälyilemään taakse kun yksi vaan pöhki siellä. Paju sen sijaan oli erittäin suuhun punkeava. Hymni vietti puoli tuntia hierojan kanssa, hän piti sitä kevyesti pannasta ja silitteli läpi, ja palkkasi itse mukanani tuomasta nappularasiasta. Me istuttiin nahkan kanssa metrin päässä lattialla ja yritettiin pysyä nahoissamme. Hymni oli ihan fine; hän on niin ruokaorientoitunut että ei se oikein ajatellut edes muuta. Nahka parka sen sijaan oli aivan kauheilla kierroksilla, ja jos ajattelin että kiva senkin päästä välillä johonkin kun aina pentu vaan pääsee, niin pieleen meni. Nyt se ei taas puhu mulle ainakaan viikkoon, koska vittu mitä paskaa joutua puoli tuntia katsomaan kun jotain muuta kehutaan ja se syö koko ajan! 💩 Pennulle oli varmasti oikein hyvä kokemus ja voisi vaikka mennä toisenkin kerran vähän myöhemmin, tai sitten keksiä vaikka jonkun muun hierojan ja varata sille samanlainen lyhyt aika.

Samalla cityreissulla käytiin Mustin ja Mirrin vaa'alla ja Hymni makoili kassatiskillä kun mun kaveri (myyjä) syötteli sille aimo annoksen nameja. En tiedä mihin mahaan se syö kun oli ihan hyvän setin vetänyt jo hieronnassa.

Keskiviikkona oli ihana sää. Keskiviikkona oli myös sellainen päivä että mietin taas, että ehkä mä vaan olen liian vanha ottamaan pentua kun tämä kaikki on niin kauheaa. Kusta ja paskaa on  joka paikassa kun tuut kotiin. Rupea siivoamaan, pese lattiat, laita pyykkikone pyörimään, lattiapyyhkeet ja muut.  Siivoa kaikki muu sotku mitä pentu on päivän aikana saanut aikaiseksi. Huomaa että se alkaa pyöriä joten kutsu sitä ja kiikuta se äkkiä ulos. Totea että myöhästyit ja kakkaa on kädessä, pennussa ja hupparissa. Kehu pentua joka jatkaa kakkaa ulos ja pyyhkäise oma käsi hätäpäissäsi hankeen. Mieti käsi jäässä ja paskassa että itkisikö vai nauraisiko. Sisällä totea että hitto kun se pesukone just lähti eikä sitä saa keskeytettyä että voisi heittää paskaisen hupparin perään, kun ei sitä paskaista hupparia viitsisi pyykkikoriinkaan jättää haisemaan. Pese paskainen huppari käsin. Tule kylppäristä ja astu pissaan.

Jos joku ei jo tiedä niin en pidä pennuista. Inhoan pentuja. Inhoan tätä kaikkea. Tiedän että se on hyvin väliaikaista mutta ei auta, inhoan silti. Ja tän pennun nimeksi vielä oli tulossa menetetty mielenterveys 😂 No, tämä pissakakkasotku ei liity millään tavalla tämän pennun persoonaan vaan tätähän se aina on.

harmi kun häntä jäi kuvasta, mutta aika jalkava on hän

"ne on mun jäniksen jäljet ja ne kuluu käytössä joten painu helvettiin" t. keskimm

Loppuviikosta Mesi-sisko kävi taas meillä, ja käytiin alapihalla pellolla pentujen kanssa. Lauhtui ja oli enää -2C, mutta tuuli, ja pentujen nujutessa Hymni menee kuolasta märäksi ja sitten jäätyy. Kylmä siis oli vaikka eilen tarkeni saman kierroksen -7C:ssa poikien kanssa paremmin. Loppumatkan se sitten vaan luimi ja tärisi ja kerjäsi syliin, eikä lähtenyt enää ollenkaan leikkimään vaikka Mesi kyllä kovasti yritti. Tytöt on varmaan täsmälleen saman korkuiset mutta edelleen tosi eri rakenteiset muuten.

Keksin myös peittää aidat niin, että pojat ei näe makkarista olkkariin. En tiedä onko sattumaa vai auttoiko, mutta sen jälkeen ne on olleet yksinolot hiljaa!

Pajun tullessa Lakki oli vajaa 1,5v ja se otti Pajun heti omakseen. Se makasi selällään ja leikitti Pajua joka kiipeili sen päällä. Se rakasti kaikkea Pajussa, ja antoi sen tehdä ihan mitä vaan. Nyt kun Hymni tuli, Lakki on 5v, ja vaikka se on taatusti järkevä, ystävällinen ja kiltti pennulle, iholle ei ole ollut mitään asiaa. Se ei leikitä pentua selällään tai oikein mitenkään muutenkaan. Olen miettinyt, johtuiko Pajun saama kohtelu siitä, että Lakki oli itsekin vielä niin nuori, ja olisiko niiden suhde erilainen, jos Paju olisi tullut vasta myöhemmin.

No juuri kun kirjoittelin tästä someen, Lakki sitten yksi päivä vaan alkoikin leikittää Hymniä. 😯 Leikkihetket on yksittäisiä ja sitten ne loppuu, siinä missä Pajun kanssa leikittiin aamusta iltaan ja öisinkin ellei sitä keskeyttänyt, mutta alku se on tämäkin!

Sunnuntaina oltiin oman seuran 3lk nosekokeen talkoissa nollakoirana. Tai Lakki oli, ja Hymni kävi sisällä pyörähtämässä. Valitettavasti toimisto oli ihan ulko-ovella ja osa alueista alkoi siitä, enkä siten voinut kokeen alettua jäädä pennun kanssa siihen.

Tuomari oli halunnut kaksi nollakoiraa, ja nyt anteeksi tyhmyyteni mutta luulin että molemmat tekee kaikki alueet. Ei tehnyt, vaan toinen 1+2 ja Lakki 3+4. Meidän piti myös käydä ykkösalueella tarkastamassa yksi kohta, jonka jälkeen tuomari teki siihen vähän muutoksia ja sitten tarkastettiin uudelleen. Haju ei siis ensin levinnyt kun kumpikaan koira ei siihen mitenkään reagoinut. Kysyin, saanko palkata välissä vai teenkö täysin kokeenomaisesti, niin pyysi että ei palkata ellei "ole ihan pakko".

3. alueella oli neljä tilaa, ja niiden välissä oleva käytävä ei kuulunut etsintäalueisiin. Nyt kertauksen vuoksi; kolmosluokassa sisällä voi olla yhteensä max 7 piiloa,  yhdessä tilassa max 3 piiloa ja 0-1 tilaa  voi olla täysin tyhjiä. Olipas hauskaa! Sai etsiä vapaana. Aloitin ihan järjestyksessä, ekana iso luokka. Lakki reagoi luokan perällä tosi terävästi ja teki tiukan jarrutuksen, mutta mitään ei löytynyt. Jätettiin se ja siirryttiin seuraavaan pieneen toimistoon, jossa kanssa tosi selkeä reaktio. Lakki otti eka perältä kaapista syvän, ja pian sen jälkeen vielä muuttolaatikoista toisen. Siirryttiin seuraavaan toimistoon, joka oli selvästi äskeistä isompi. Siellä aluksi kanssa pelkkää pyörimistä eikä koira oikein reagoinut mihinkään, mutta en hoputtanut, koska järkeilin että jos eka oli tyhjä niin tämä ei voi olla, ja jos tämä on tyhjä niin sitten meillä jäi sinne ekaan jotain. Lopulta se sitten otti pahvilaatikosta piilon. Siinä vaiheessa siirryttiin eteenpäin, missä oli vielä wc-tila. Lakki ilmaisi lattialla olleen tohvelin ja ihmettelin sitä niin, että pyysin uudelleen näyttämään ennen kuin uskoin. Lopuksi halusin vielä viedä sen ekaan huoneeseen ja pyörittiin siellä ihan hyvä tovi, ja noin 9min kohdilla sitten sanoin että ei kai täällä enää mitään ole. No ei ollut ei! Olisihan se tuomari voinut aiemminkin jo sanoa että kiitos riittää, mutta ainakin siellä nyt tuli kiipeiltyä ja leviteltyä koiran hajuja joka puolelle. 😂

4. alue oli kaksi tilaa. Ekana rampin alta piilo ja sitten koira halusi painella peremmälle toiseen huoneeseen, mistä peränurkasta korkea. Sitten se taas suhasi sitä isompaa tilaa vähän sen oloisena että ei oikein ole mitään, mutta otti kuitenkin yhden matalan. Laitoin sen vielä eri kohdista menemään tilaa läpi ja nostasin joissakin kohdissa ylös, ja palasin ekaan tilaan käymään reunat läpi. Koira läähätti jo aika kovasti ja oli tosiaan sen oloinen että no etsitään sit jos kerta käsket. 4min kohdilla ilmoitin että nyt meille alkaa riittää ja tuomari kuittasi että kaikki on tosiaan löydetty jo.

Huikeaa että koira jaksoi tosi hyvin etsiä, ja ennen kaikkea huikeaa että ainakin tässä jälkimmäisessä osasin lopettaa oikeaan aikaan! Eihän nämä kolmosen piilot mitenkään erikoisen vaikeita ole, tai meille osui muutama korkea, muutama syvä ja muutama ihan ykkösen piilo. Enemmän se vaikeus tulee siitä ajankäytön ja tilojen hallinnasta. Ja ehkä myös koiran jaksamisesta; 7 piiloa tai yli 5min etsinnät on aivan eri asia kuin ykkösen yksi joka saattaa löytyä kymmenessä sekunnissa.

Hymni kävi sitten syömässä aamupalansa istumisia harjoitellen ja omaa hihnaansa repien. Muutamaa tätiä se kävi lipaisemassa mutta ei se oikein ole ihmisistä kiinnostunut. Välillä vähän jänskätti ja aina kun ruokaa oli tarjolla niin eihän se nähnyt mitään muuta.

Päivän päätteeksi alkoi sitten tippua tuloksia, ja kokeen voitti 51 pisteen suoritus. Mitä ihmettä?!? Juttelin ihan erikseen vielä tuomarin kanssa hänen näkemyksestään miten nollakoiralle melko helppo suoritus muuttui sitten tunnissä näin vaikeaksi. Kuulemma kyllä kaikki piilot löysi joku koira, eli ei ne mahdottomia olleet. Valeita ja liian hätäiseen ilmoitettuja löytöjä tuli melko paljon ja sitten oli kuulemma myös niitä että ohjaaja ei uskonut vaikka koira oli piilolla. Hän myös muistutti, että nollakoira on toki aivan eri asemassa kuin osallistujat eikä niitä voi suoraan verrata. Mä yllätyin silti tulosten tasosta kun tuntui niin helpolta ja toivoin niitä onnistumisia, suuri osa osallistujista oli kuitenkin tuttujakin. No elämä on ja nose se pitää ihmisen nöyränä!

Kissat on viettäneet yksinolot yläkerrassa erillään koirista. Öisin on kyllä kaikki samassa tilassa, ja jos lähden poikien kanssa tunnin lenkille, en oo paimentanut kissoja mihinkään. Vahinko nyt toki voisi käydä ihan koska tahansa. Oon ollut nyt tosi tarkka että pentu ei jahtaa kissoja yhtään, eikä mene härkkimään niitä. Kissat taas on saaneet opetella että pennulla voi olla joku luu tai juttu ja sen annetaan syödä yksin. Nauhanmaha on vahingossa osoittautunut just sopivaksi, ne on sellaisia rullia tai lastuja. Pentu rakastaa niitä ja ne on sopivan pehmeitä että se saa ne syötyä, kuitenkin kestää vähän aikaa. Kissat inhoaa niitä joten ne ei edes yritä kärkkyä. Harmi että ne loppuu just ja on Zooplussalla loppuunmyyty. Keksin myös että possunkorvasta saa ihan keittiösaksilla leikattua pienempiä paloja. Nekin on pennulle hyviä mutta niitä kissatkin himoitsee ja tarttee vahtia jos niitä antaa.

Kissoista puheen ollen huomasin Talvilla viikko sitten reiän poskessa. Se näytti eniten siltä, että siihen olisi joku oksa tms tökännyt, mutta ei mulla ole sisällä oksia eikä mitään muutakaan. Ei vaikka se olisi tippunut jostain hyllyltä niin ei vaan täsmää. Se ei myöskään näytä puremalta, ja vaikka ajatus että joku  olisi sitä rouhaissut tuntuu sekin aika kaukaiselta, koskaanhan ei voi olla varma. Talvi on heistä se käsiteltävä, mutta ei senkään kärsivällisyys kauhean pitkälle riitä, joten en saanut tutkittua haavaa niin paljon kuin olisin halunnut. Sitä on suihkutettu ja rasvattu pihkavoiteella. Vesisuihkussa kissa mouruaa kuin hullu mutta möllöttää ihan nätisti. Muutama päivä meni ihmetellessä, ja sitten tajusin, että ehkä se onkin repinyt sen itse. Se välillä rapsuttelee itseään aika paljon, ja nyt kun mietin niin ne on pennun tulon jälkeen saaneet myös pennun nappulaa.  (Joo, tiedän että kissat kuolee kun ne syö koiran nappulaa, kun siinä ei ole tarpeeksi kissoille elintärkeää tauriinia. Ne nyt joskus silti etsii samaa nappulaa lattialta eikä oo vielä kuitenkaan kuolleet.) Pennun nappula sisältää lammasta, mitä meillä ei ole kaiketi aiemmin ollut, ja epäilen että se on syyllinen. Lopetin sen antamisen kissalle ja kävin myös ostamassa lohiöljyä; myös pennun turkki on aika kiilloton ja oon syöttänyt sitä koko porukalle ihon hyvinvointiin. En tiedä, vähän outo juttu, mutta haava on parantunut siististi. Seuraillaan.

Pentu oppi loppuviikosta myös hyppäämään sohvalle. Nimenomaan hyppäämään, tähän saakka se on tuloksetta yrittänyt kiivetä!