Ratatreeniä

Minulla on edelleen ai kauhia miten paljon kylttejä täällä on -kauhu. En ole vieläkään koskaan treenannut kokonaista mes-rataa palkatta, puhumattakaan radasta + käytösruudusta yhdessä. Näistä nyt ollaan montaa mieltä, toiset sanoo että on epäreilua mennä kokeeseenkaan jos ei raaski treenata palkatta, ja toiset sanoo että palkkaa paljon koska haluaa että koiralla säilyy lapsenusko siihen, että karkkia voi tulla koska vaan ja sitähän tulee paljon. Riippuu varmasti myös koirasta mikä kellekin sopii. Sienelle palkattomuus ei itsessään ole koskaan ollut ongelma, jos se on hyvässä mielentilassa alussa ja pysyy siinä (=radalla ei tule mitään liian vaikeaa mistä se pahastuu kun ei osaa), se on hyvin tasainen suorittaja ja se jaksaa kyllä riittävän pitkään. Pitkät radat on kuitenkin ongelma minulle. Minä tykkään palkata paljon, ja varsinkin jos radalla on jotain minkä tiedän meille vaikeaksi, minua alkaa ahdistaa miten tästä selvitään.

5-10 kyltin palkattomia pätkiä olen tehnyt aika paljon, usein vaikka se 5 kylttiä, kunnon palkka, koira autoon, vaihdan täysin eri kyltit ja sama uudelleen jne. Nyt päätin pikku hiljaa ruveta kasvattamaan määrää. Se kymmenenkin tuntuu vielä ihan hallittavissa olevalta, kokeen 20 ei, joten mennään sitten vaikka kyltti kerrallaan kympistä kahteenkymppiin.

Perjantaina tein ekaan settiin 9 kyltin radan: i-s-i, puolenvaihto takaa, i-askel vasemmalle-i, eteen-takaa oikealle, valkovuokko, 2x vasen täyskäännös, puolenvaihto edestä, pyörähdys oikealla, 270 oikeaan. Saksalainen oli tosi näppärä ja varman tuntuinen, vasemmalla se onkin varmempi kuin oikealla. Pyörähdys oikealla oli vaikeaa, vaatii taas kertaamista. Muuten en ole kirjoittanut muistiinpanoja enempää enkä muista enää yksityiskohtia miten se meni, varmaan siis ihan jees.

Toisessa setissä oli 7 tehtävää: (aloitus koira oikealla) tk oikealle - i-jätä koira-käännös vas-i, liikkeestä seiso kierrä koira, puolenvaihto jalkojen välistä, merkki, kutsu koira, peruutus vasemmalla. Tämä meni kaikkinensa hyvin, jopa merkki radalla!

Tänään 13 kyltin rata: liikkeestä istu, kutsu, puolenvaihto edestä, eteen-vasemmalta oikealle, 2x oik tk, 90 oikealle, puolenvaihto jalkojen välistä, 270 vasempaan, peruutus vasemmalla, eteen seisomaan tulo ilman peruutusta, i-s-i, pyörähdys vasemmalla, molemmat oikeaan tk. Tässä sitä sitten sattui ja tapahtui, ensin jumitti puolenvaihto edestä, sitten peruutus vasemmalla ja eteen seisomaan tulo, ja lopuksi molemmat oikeaan täyskäännös. Nyt on taas voltit ja pyörähdykset iloisesti täysin sekaisin, ja peruutusvihjeelläkin tarjoaa eteen seisomaan tuloa jota on kyllä kanssa hinkattu aika paljon :D Palkattomuudesta ei niinkään taaskaan ollut moksiskaan mutta menihän tämä aika uusimiseksi ja alkuperäinen teema siis aivan pieleen. Mulla on myös ollut hirveästi noita vaikeita mestariluokan juttuja, pitänee ensi kerralla tehdä vaikka ihan alokasluokan rata helpoilla jutuilla.

Tee-se-itse koiransänky

Ostimme taannoin uuden sängyn ihmisille. Kotiinkuljetukseen sisältyy vanhan poisvienti samalla kyydillä, mutta vanha sänky saatiin myytyä muualle. Kysyimme, voiko sängyn sijaan antaa pienen sohvan hävitettäväksi, ja kun lupasivat, koirasohva lähti. Kyseessä oli nahkainen pieni sohva, joka siirtyi muutossa ihmisten sohvasta koirien sohvaksi. Siinä oli jo silloin ihan pieni reikä keskellä istuinosaa. Vajaa pari vuotta se ehti olla koirilla, ja siinä ajassa pikkurillin kokoinen reikä kasvoi 15cm pitkäksi, Y:n muotoiseksi palkeenkieleksi. Myös koko päällinen kulahti mustasta epämääräisen harmaaksi, hiekkaiset ja kuraiset koirat kuluttaa kangasta aika paljon. Eräänä päivänä kotiin tultuani joku oli päättänyt katsoa sohvan sisälle ja täytettä oli vedettyä palkeenkielestä pitkin lattioita. En todellakaan ole mikään sisustusfriikki, mulle riittää että asiat on käytännöllisiä ja toimivia ja siitä ulkonäöstä en niin edes ymmärrä, mutta olihan se jo jopa mun asteikolla ihan törkeän ruma. Lisäksi en voinut välttyä miettimästä, miten paljon lika ja kosteus valui reiästä sohvan sisään ja millainen homepesäke siellä mahtoi muhia... järki sanoi, että siitä on luovuttava, vaikka sydän olisikin halunnut vielä säästää sen.

Sohva siis lähti, pystytin sen tilalle toisen kevythäkin joten petipaikkojen määrä sinänsä ei muuttunut. Kuitenkin me kaipasimme sitä kaikki: se oli ainoa huonekalu mihin koirilla on lupa mennä, ja ne selkeästi tykkäsi nukkua korkealla. Sohvalla oli aina jompi kumpi. Lisäksi pönen selän takia se oli mulle tärkeä havainnointiväline: meneekö koira ylipäänsä sohvalle ja jos, niin kiipeääkö vai hyppääkö. Sillä on aina ollut hassu tapa kiivetä huonekaluille, on tehnyt sitä pennusta pitäen joten pidän sitä vain tapana. Jos vauhtia on enemmän, silloin se kyllä ihan normaalisti hyppää. Silloin kun selkä on ok. Kipeänähän se ei edes yritä millään tekniikalla.

Muistan kauan sitten nähneeni kuvia koirille tuunatusta lasten pinnasängystä, ja myös kuormalavoista tehdystä koiran pedistä. Pinnasänky pulpahti nyt jostain mieleeni ja Google löysi Ikeasta ihan törkeän hienon. Harmi, että se maksaa uutena 129e, ei tule yli satasen sänkyä koiralle tähän taloon. Tori.fissä ja muissa nettikirppiksissä tuota nimenomaista mallia kyllä oli 40-80e hintaan tarjolla, mutta kaikki hirveän kaukana. Muutamalta kysyin lähettääkö rahtina Matkahuollon kautta jos maksan, kukaan ei edes vastannut. Laitoin myös oman ostetaan-ilmoituksen, ei vastauksia.

Kaikki minun koirankoulutusuraani seuranneet, tai muuten mut tuntevat tietää, että kun saan päähäni jotakin mistä ehtii tulla tämän luokan pakkomielle, luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Selasin joku päivä paikallista kirppisryhmää ja siinä, puun värinen, kaikista päädyistä pinnoja oleva (olisi paljon nätimpi jos lyhyet sivut umpinaiset), kokonaisuutena ei kovin nätti sänky. Annetaan teepakettia vastaan. Vastasin sen enempää miettimättä että mulle. Sovin noudon, menetin hermoni Prismassa teehyllyssä kun en ymmärrä niistäkään mitään ja ohjeet millaista saisi olla, oli niin epämääräiset. Toisen kerran menetin hermoni yrittäessäni löytää perille, oli hankalin osoite missä olen ikinä käynyt. Mutta lopulta soitin jotain ovikelloa ja kysyin olenkohan oikeassa paikassa, ja siinä se oli eteisessä valmiiksi palasina, isäntä itse nosti niput mulle autoon ja vein sen kotiin. Sain vanhan patjankin mukaani.

Muutaman päivän se odotti nipussa ja eilen sitten otin ja kasasin sen. Tässä erittäin huolestunut koemakaaja. Selkävikainen säästettiin nostelulta. Missä tässä on ovi?!

Pinnoja oli pitkällä sivulla yhteensä 16, joten päätin että molempiin reunoihin jätetään 5kpl ja keskeltä otetaan 6kpl pois. Merkkasin ne teipillä ja sitten ei muuta kuin sahaamaan. Sahaakaan ei ensin meinannut löytyä mistään ja oli yksi hermojen menetys taas lähellä. Rupesin siinä odotellessa sitten katsomaan ovea vielä, ja päätin että leikataankin ensin vain neljä pinnaa keskeltä, se saattaisi riittää. Patjan päälle laitoin vanhan peiton ja sitten kaiken päälle talvihakuiluissa käytetyn valkoisen lakanan. Tyyny on ollut kevythäkissäkin, samoin tuo takaseinällä oleva fleeceviltti. Pitää ensi viikolla mennä Eurokankaaseen ja shoppailla nätimmät lakanat :D

Sänky saa nyt sitten muuten odottaa kevättä ja mökkikauden avajaisia, että tarkenee ulkona jotain tehdä. Se pitää nimittäin hioa ja maalata. Inhoan puunvärisiä huonekaluja. Onneksi on aikaa miettiä, olisiko valkoisen sijaan joku musta tai muu tumma sävy kuitenkin hienompi. Siihen mennessä on jo kokemusta tuosta ovestakin, jos siltä tuntuu niin nappaa vielä yhden pinnaparin pois ja leventää sitä vähän. Kyllä tuosta koirat menee hyvin, mutta ongelmia voi ehkä lähinnä tulla, jos joku yrittää viedä leluja tai luita sänkyyn ja ne ottaa kiinni.

Pinnasänky kuulemma on joku sellainen "hullu koiraihminen pitää koiriaan vauvoinaan" -juttu. Mä en edes tajunnut ajatella asiaa ennen kuin tuunattu sänky oli jo tuossa. Mä en oikein muutenkaan ymmärrä noita puheita, mulle nuo koirat on hirveän tärkeät ja ehdottomasti perheenjäsenen veroisia mitä kiintymykseen tulee, mutta ei mulla ole koskaan ollut mitään harhaluuloja että ne olisi ihmisen korvikkeita tai ihmisen roolissa. Niillä ei ole ihmisen oikeuksia eikä velvollisuuksia, ne voi parhaiten kun ne nähdään ihan vain koirina. Ihan rauhassa voi kyllä paheksua, ei kauheasti liikuta :) Mä kyllä katselin myös mm. puutarhakalusteita, niitä pieniä sohvia, kerrossänkyjä ja jopa jotain senkkejä ja lipastoja sillä silmällä. Ei ollut itsetarkoitus löytää juuri vauvan sänky, mutta tyytyväinen olen tuohon, ne tykästyi siihen heti ja se täyttää tarkoituksensa selän kunnon seuraajana, lisäksi se on johonkin lipastoon verrattuna helppo tuunata kun ei tartte mitään täyspuuta alkaa sahailemaan. Pinnojen hiominen on varmaan todellisuudessa ihan perseestä mutta viehättää myös ajatus tällaisesta projektista. Tässä tapauksessa olen jo lohduttautunut sillä, että jos menee pieleen, ei se maksanut kuin sen vitosen ja pannaan saunapuiksi sitten vaan. :D

Rallya

Kun ei kuulu mihinkään seuraan, missä olisi halli ja vapaaharjoitteluoikeus, sitä joutuu menemään silloin kun on varattu. Sitten kun se on jo maksettu, ei oikein viitsi jättää väliinkään, vaikka vuosisadan päänsärky meinaa viedä järjen eikä särkylääke tehoa. Tietää jo mennessään että koska itse ei ole ihan kympillä mukana, ei sitä tule olemaan koirakaan. No tulipahan taas käytyä....

Tehtiin lyhyehkö rata. I-s-m meinaa taas mennä maahan istumisen kautta, tämä vaatii jumppaa. Merkille lähetyksiä tein ensin ennen radalle menoa, aloitin ihan täydestä matkasta kun tähän saakka olen tehnyt lyhyemmällä onnistumisen maksimoimiseksi. Lähti kyllä reippaasti ja oikeaan suuntaan mutta meni merkin taakse kylttitelineelle. Positiivista sinänsä että selkeästi on ajatus oikeasta vinosta suunnasta ja irtosi reippaana - jos ei tiedä mihin menee, se hiippailee kovin surkeana. Harmi vaan että kohde oli kuitenkin väärä. Itse radalla merkki sujui hyvin, samoin jatkossa kun tein vielä erikseen eri kulmista. Puolenvaihto edestä hyvä, ei sotkenut nyt kertaakaan mihinkään muuhun käännöksiin ja rintamasuunta pysyi kuten tässä liikkeessä pitää. 2x oikea tk ensin hakee kaikkea muuta kuin takaakiertoa, vaatii taas vahvistusta. Peruutus oikealla haparointia (aukeaa ulospäin), tein tätä erikseen ja silloin parempi. Huomasin, että iso ero siinä, jos seison paikoillani vs. kävelen eteenpäin ennen peruutukseen lähtöä. Vaatii lisää vahvistusta edelleen, on se kyllä hurjasti edistynytkin tässä viime aikoina. Sitten oli paljon istumisen sisältäviä käännöksiä ja eteen tuloja koira oikealla, ja huomasin että näissä oma turhautuminen nousee ongelmaksi. Sille on nyt opetettava eri käskyllä oikean puolen perusasentoon istuminen, ei siitä vaan tule mitään että yritän saada sen istu-käskyllä ja ties millä käsiavuilla kohdilleen. Istuuhan se siis toki, mutta päätyy aina kovin kauas (istuu luonnostaan taaksepäin) tai vinoon tai johonkin, ja sitten kun itse ajattelen että voi ny hemmetti missä sä oot, niin koiraparka ei ymmärrä miksi olen tyytymätön, pyysin istumaan ja se istui ja pieleen meni silti. Sitten alkoi jurppia miksi edes teen radalla asioita mitkä ei suju pelkiltäänkään.

Käytösruudussa tein edessä seisomista ehkä yhteensä pari minsaa hyvin tiheällä (10-20s) välipalkkauksella. Tuntui varmalta. Istuminen vasemmalla vähän pitemmillä palkkausväleillä ehkä vajaa 2min yhteensä, siinäkään ei mitään, ja olisihan sitä voinut pitempäänkin jatkaa mutta kerrankin älysin huonona päivänä lopettaa kun vielä menee hyvin :P

Poispäin peruutuksessa olen jättänyt alustan ja palkannut vaan sitä, että lähtee peruuttamaan vihjeestä ("peruuta"). Sisältää myös sen, että "odota"-käskyllä pitää pysyä seisomassa ja peruuttamaan saa lähteä vasta kun sitä pyydetään. Peruutusta vaihdellen 1-5 askelta. Olen joko heittänyt palkan koiran etujalkojen väliin tai mennyt viemään sen sille suuhun, jolloin uusi toisto voi alkaa siitä kun olen taas koiran edessä. Tämä sujuu nyt ihan ok, on hidas mutta kuitenkin ymmärtää mitä haetaan, ei kääntyile eikä juurikaan enää tarjoa mitään kummallista (esim kumartaminen). Mietin sitä suoruuttakin, koirahan menee aina vinoon minusta katsottuna vasempaan eli omaan oikeaansa. Sillä on oikea lonkka se huonompi ja olen melko varma, että ottaa sen takia lyhyempää askelta sillä -> päätyy vinoon sille puolelle. Niin iso se vinouma ei ole että sillä varmaan minkäänlaista virhettä saa, enemmän pelkään että jos radalla on jotakin, koira helposti törmää niihin tavaroihin. Mutta enpä tiedä, odotan vielä mitä nettikurssilla saan kommentiksi tästä, pitää sitten tehdä järjestelmällinen sotasuunnitelma siitä mikä on tavoite ja missä järkässä sinne edetään.

Perunasäkin paluu

Aloitin pari viikkoa sitten ratsastuksen uudelleen yli 15v tauon jälkeen. En koskaan ehtinyt mitenkään pitkälle, laukkasin ja jotain ihan pieniä esteitä joskus mentiin ainakin ravissa. Kävin myös ainakin 4-5 eri tallilla, joten aika rikkonaista on ollut urani. Kyselin viime kesänä muutamalta täällä harrastavalta tutulta suosituksia talleista, ja he kyllä suosittelivat täsmälleen ristiin. Asia jäi silloin hautumaan. Mietin myös jossain vaiheessa toisen vanhan harrastukseni uudelleen aloittamista, nimittäin uinnin. Hommasin jopa uikkarit ja piilarit sitä varten, mutta en vaan koskaan saanut aikaiseksi mennä. Töiden jälkeen on aina paha mieli jättää koirat uudelleen yksin, ja suoraan töistä jos menee, sitten on syyllinen olo siitä että ne jalat ristissä odottaisi kun minä killuisin uima-altaassa... syy miksi mun on tehnyt mieli hankkia elämääni jotain muuta sisältöä, on aika monimutkainen ja usean asian summa. Lyhyesti koen, että koirien kanssa kisaaminen on vienyt mut burn outin partaalle ja olen hirveän väsynyt siihen, kun mikään ei riitä. Enemmän, paremmin, nopeammin, sujuvammin. Toisaalta ne on mulle elämässäni ainoa asia, missä koen menestystä, onnistumisen tunteita ja tiedän olevani hyvä. Niillä on liian suuri merkitys ja ne on aivan liian iso osa mun elämääni. En jaksa enää. Tarvitsen jotain muutakin mielekästä tekemistä.

Mutta se maksaa aika paljon ja osaankohan mä enää mitään ja onkohan mulla sitten kuitenkaan aikaa ja koiratkin joutuu olemaan kotona ja onkohan tämä nyt ihan viisasta kuitenkaan ja ja ja...

Vuodenvaihteessa joku päivä mulla vain napsahti päässä, ja päätin että nyt tai ei koskaan, loppui se jahkailu. Valitsin sen tallin, jota suositteli ihminen jonka koirankoulutusmenetelmistä pidän enemmän. Kirjoitin tallin pitäjälle sähköpostin, että olisiko uusvanhalle koiraharrastuksessa burn outin partaalla olevalle tätiratsastajalle jotain kertauskurssia. Haluaisin pyöriä kentällä vain sen verran, että hallitsen kopukan maastossa, ja sitten panostaisin maastoiluun. Mulle riittäisi vaan rauhassa köpöttely, aurinko paistaisi ja linnut laulaisi ja rentoutusefekti olisi valtava. En ole kiinnostanut vääntämään mitään koulusulkeisia ja joutumaan taas siihen enemmän, paremmin, nopeammin -limboon eri lajisen eläimen kanssa.

Ekasta kerrasta tulin niin kipeäksi, että luulin että jäin loppuiäksi linkkuun. Sisäreidet oli aivan tulessa kuusi päivää, jalat ei tuntuneet lainkaan omiltani ja niillä kävely oli tosi kummallista. Vähän sama efekti kuin jos on ollut laskettelemassa ja sitten kun ottaa ne kengät pois jalasta, olo on kummallisen kevyt eikä tiedä miten päin liikkuisi. Päivää ennen seuraavaa kertaa tuntui, että kyllä ne reidet saattaa tästä pehmetä. Eka kerta myös jännitti hirveästi. Seuraava ei. Kyllä sitä aika paljon muistaa, toisaalta nyt aikuisena myös tiedostaa millainen hirveä perunasäkki sitä onkaan. Nuorempana oli helppo antaa raipasta ja ajatella, että tyhmä hevonen ei tottele, nyt sitä miettii hyvin nöyrästi, että anteeksi että olen tällainen, koeta kestää mua, yritän parhaani. On siinä jotain kiehtovaa, kun alla on viisisataa kiloa lihaa ja pystyn ohjaamaan sitä.

Mahtavaa, että menin, mä niin tarvitsin tätä! Maksoin viisi kertaa ja ajattelin että sitten pitää laskeskella rahoja ja miettiä onko mahdollisuuksia jatkaa. Tänään kävin ostamassa oman kypärän, valmiiksi hikisen lainakypärän ottaminen hyllystä on kohtuullisen ällöä. Silviisiin.

***

Kyllä me ollaan koirienkin kanssa vielä jotain harrastettu. Sienen rallyn nettikurssille kuvattiin lähtötasovideot ja nyt odotellaan kouluttajan kommentteja ja treenisuunnitelmaa. Mun aiheena on merkki, (poispäin) peruutus ja oikean puolen perusasennon puuttuminen. Pöne on tehnyt nose workia, kotona olen vanhettanut hajua kolmeen tuntiin asti ja yrittänyt keksiä yhä oudompia piiloja, ulkona kätköt on olleet max tunnin ikäisiä. Sillä on sellainen tekniikka, että ensin juostaan ihan sekona, sitten rauhoitutaan etsimään ja lopulta se menee hajulle varsin suoraviivaisesti ja sen näköisenä, että on koko ajan tiennyt missä se on muttei ole vain viitsinyt aiemmin. Joskus sillä oli esineruudussa vähän samanlaista, kun etsiminen oli kivempaa kuin löytäminen. En tiedä, ehkä se vaan näyttää siltä ja tyhjän juoksentelussa koira oikeasti skannaa hajupilven rajoja. Ihan sama mulle, etsiköön vaikka päällään seisten jos itse tykkää, ei tällä ole muuta virkaa kuin aktivoida koiraa niin mitä pitempään se touhuaa, sen parempihan se on.

Perjantaina oltiin taas nw-sisäetsintätunnilla, tällä kertaa neljän koiran ryhmänä (yksi toki kerrallaan, mutta sai katsoa muutkin, mikä oli hauskaa). Ekalla kierroksella haju oli roikkuvissa tyhjissä jogurtti ym. purkeissa! Kyllä oltiin koiran kanssa molemmat ihan monttu auki :D Se aika pian alkoi repiä yhtä purkkia, mutta luulin että se vain leikkii ja hätistelin sen jatkamaan. No siinähän se haju olisi ollut. Sitten ei saatu koiraa pitkään aikaan tulemaan takaisin, en nyt ihan suoraan pyytänyt mutta selvästi kiersi kohdetta ja oli vakuuttunut että se ei kelpaa, pitää löytää toinen hajunlähde jostakin. Toisella kierroksella alueella oli lattialla leluja ja haju oli "noutokapulan" näköisessä aktivointilelussa. Koira sitäkin vähän hämillään nosteli mulle, mutta en taaskaan tajunnut että siellä se on, vaan luulin sijaistoiminnoksi tms. Olipas avartava kokemus, paitsi että sain rutkasti inspistä piiloihin, oli myös tosi jännää että ilmaisukäytös ei sittenkään ole kovin varma tällaisilla oudoilla piiloilla! Kolmas kierros tehtiin helpoksi ja haju oli perinteisesti patterin välissä. Saatiinpahan koira vähän epävarmaksi ja tässäkin se ilmaisi, nousi ja tarkisti, ilmaisi uudelleen jne, kun yleensä ne sen maahan menot on kyllä olleet aika varmat ja niissä on kestoakin ihan niin pitkään kun mulla kestää mennä palkkaamaan. Kaikkien alojen asiantuntijalle tekee vaan hyvää joutua välillä vaikeuksiin, mutta olishan tuota voinut vähän ajatella ja noi roikkuvat piilot nähdessään tajuta itse, että koska se ei ole ikinä ilmaissut sellaista, tehdään niin että mä tiedän missä haju on ja autan ilmaisussa jos siltä tuntuu. Tämän koiran kanssa tällaisella yksittäisellä huonolla treenillä ei ole niin väliä, mutta esim. Sienelle saa helposti paljon hallaa tehtyä, niin siksi olisi kivaa itse pystyä tekemään järkeviä päätöksiä, oli kumpi koira tahansa käsillä.

Pönellä on vuosi vuodelta kylmempi ja nyt 9-vuotiaana näissä -10 -suuruisissa pakkasasteissa se tarkenee just 10-15min pissatuksen ja se jälkeen alkaa ontua. Pelkään että kolmella jalalla loikkiessa sattuu selkään, joten takitan sen aika herkästi.

Rallyn nettikurssilla

Ilmoitin Sienen viime vuoden puolella Sporttirakin järjestämään Krista Karhun rally-tokon mestariluokan nettivalmennukseen. Kurssi alkoi eilen parin tunnin luennolla. Jaksoin istua persiilläni kuulokkeet päässä paljon paremmin kuin etukäteen pelkäsin!

Sitku en enää jaksanut.

Aloitusluennon muistiinpanoja vapaasti tulkiten:

-jokaisella koiralla on oikeus tulla koulutetuksi niin, että se tietää mitä siltä halutaan eikä sen tarvitse arvailla. Jos joutuu arvailemaan, tiedosta että koira arvaa (esim. jäävien asentojen erottelut) - et voi olla pettynyt jos arvaa pieleen! Tajuttava myös jos koira osaa jonkin asian vain tietyllä tavalla, esim. houkuttelu (koulutusvaihe). Et voi mennä kokeeseen ja kuvitella että tekee paremmin kuin mikä koulutusvaihe on treeneissä.

-ylemmissä luokissa -3 OV, esim pyörähdys: usein luullaan että johtui liian isosta käsimerkistä, mutta todellisuudessa käsimerkkien laajuutta ei varsinaisesti ole määritelty. Todennäköisempi syy virhepisteisiin on se, että liian ison käsimerkin takia ohjaaja joutuu hidastamaan tai kumartumaan. Kouluta siis avut sujuviksi, laajoja ne kyllä saa olla.

-jatkuva käsiapu on virhe, ja se on karkeasti sellainen jos näyttää että koiraa imutetaan (vaikka kuono ei olisikaan kiinni kädessä, koira siis seuraa koko tehtävän ajan erittäin selvästi vain kättä eikä tee itse mitään)

-karkeasti virheet kasvaa:

alo/avo -1 TVÄ virhe tuottaa voi/mes -3 TVÄ

alo/avo -3 TVÄ virhe tuottaa voi/mes -10 TVÄ

-samalla kyltillä voi tulla useita eri virheitä, esim. -10 TVÄ ja -3 TVÄ tai -10 TVÄ ja -3 OV. Alemmissa usein miinus kympin ajatellaan sisältävän kaikki virheet "se meni täysin pieleen", vaikka periaatteessa sielläkin voisi antaa enemmänkin.

-monesti oikealla seuruusta tulee parempaa jos koulutetaan se myöhemmin (toko- jne. taustaiset koirat joilla on jo vasen seuruu rallyyn tullessa): ohjaaja tietää mikä meni vasemmalla pieleen ja osaa oikealla panostaa niihin asioihin heti alusta ja välttää samat virheet. Allekirjoitan Sienen osalta täysin.

-merkki: alkeet on nopea kouluttaa (sheippaaminen, takaperin ketjuttaminen, kosketusalusta, lelu/nami merkin takana jne), suurin työ opettaa koira erottamaan merkki kaiken muun radalla olevan roinan seasta

-merkki on 15-40cm korkea, väri vapaa, pitää kuitenkin olla merkkimerkki eli mikään koivupölli tai saapas ei käy -> treenattava eri näköisiä tötsiä (laittamalla pyyhkeen tms merkin päälle saat väriä vaihdettua halvemmalla, ei tarvii ostaa sataa eri väristä jos ei tahdo)

-merkki tehdään aina vain vasemmalla, jos se olisi oikealla, koira pitäisi lähettää sinne kylttitelineen yli mikä on turvallisuusriski

-merkki: jos koira myös tokoilee, oltava eri käskyt merkille seisomaan menoon ja merkin kiertoon, jotta tietää jo lähtiessä kumpaa on menossa tekemään. Krista on tarkka näistä, että koira ansaitsee selkeän käskytyksen.

-liikkeessä kutsu koira ainoa mitä radalla ei voi uusia (käytösruutu on kanssa tehtävä mitä ei voi uusia) -> uusiakseen joutuisi palaamaan edelliselle tehtävälle asti (jätä koira) ja sellaista ei tehdä

-opeta taitoja, älä kylttejä!!
-seuruu vasen + oikea, eri tempot, peruutukset

-istu, seiso, maahan

-eteen istumaan ja seisomaan tulo

-luoksetulo (edestä paluu, merkiltä paluu, poispäin peruutuksesta paluu ym)

-ohjaajan kierto (edestä paluut, saksalaiset täyskäännökset)

-pyörähtäminen poispäin ja kohti ohjaajaa

-yksittäisiä taitoja mm. putki, merkki, hyppy, puolenvaihdot takaa/läpi/edestä, peruutus poispäin

-jos seuruu on koiralle epäselvää, sillä on mestariluokan radalla yli 90% ajasta kurjaa kehässä! "jossain tässä jalan luona se on, mutta tarkempaa infoa en ole koskaan ymmärtänyt" -koiria näkee hirveästi.

-voittajasta mestariluokkaan siirtyminen (tai miksei avosta voittajaan, siinä se kuilu on ehkä vielä suurempi):
-ratatreeniin aluksi vain yksittäisiä uuden luokan tehtäviä (ratatreeniin laitetaan ylipäänsä aina vaan asioita jotka koiralle on ensin opetettu erillisinä)

-sarjahyppy/putki "kaasu" monelle, ennen ja/tai jälkeen sen treenattava "jarrua" vaativia tehtäviä

-lisää kestoa, radat yleensä hieman pitenee ja käytösruutu ainakin

-käytösruutua treenataan keskimäärin aivan liian vähän. Kehu on lupaus että palkka tulee pian, käytä säästellen. 3min kesto ei riitä, koska asennossa on oltava valmiiksi ennen kaverin lähtölupaa, todellinen tarvittava kesto on 3,5min tai mieluummin vaikka 4min asti. Jos asentona esim. vierellä seisominen, sijoittaudu itse niin että kontaktia pitävä koira saa pitää niskaa mahdollisimman hyvin, tai jos asento edessä, jätä tilaa ettei tartte kenottaa ihan nyrjällään.

-vaikeimmat jutut radalle mukaan pikku hiljaa yksi uusi juttu kerrallaan, ja vasta kun sujuu eri ympäristöissä yksittäisenä tehtävänä

-houkuttelun ongelma: vaikea palata taaksepäin jos tartteisi kerrata (vahvistaa) jotakin osaa.

-radalla ei saa olla yhtään paikkaa missä koira ei odota palkkaa = missä sitä ei olisi joskus treeneissä palkattu!

-lähtöön meno, hihnan kytkeminen, käytösruutuun siirtymä, 5s kohdalla, 2min kohdalla, 2min 59s kohdalla...?

-käytösruudun treenaaminen: vaihtele aikaa paljon, vaihtele reilut häiriöt (koiralla usein helpompaa, kun voi "katsoa telkkaria") tai ei häiriöitä lainkaan (boring...), namin/lelun lisäksi käytä toiminnallista palkkaa esim. 1min istuminen -> pyörähdys -> jatketaan istumista. Käytösruudun jälkeen kannattaa myös joskus mennä vaikka lähtökyltille ja tehdä pari ekaa kylttiä ennen palkkaa -> mikään paikka radalla ei saa tarkoittaa aina jotakin ("käytösruudun jälkeen mennään aina palkalle" -> ennakointi ym tulee nopeasti).

-käyrösruutu kokeessa: Kristan mielestä yli 20 asentokäskyn toistoa 3min aikana alkaa olla aika paljon, kuitenkin vaikea sanoa koska tulisi virhe jatkuvasta käskytyksestä. Ei muista että itse tuomaroidessaan sellaisia olisi tarttenut koskaan antaa. Toisaalta siitä tuleva miinus kolmonen on pienempi paha kuin väärästä asennosta tuleva -10. Tavoite pitäisi kuitenkin olla että max muutama "hyvä, seiso vaan vielä" riittäisi koko ajalle.

-kisarutiini: jokainen luo omansa. Keskity vain siihen mihin voit vaikuttaa. Esim. kisapaikalla huono sää, hirveän vaikea ratapiirros, tyhmä koira vuorossa ennen meitä, muut kisaajat liian hyviä vrt. mihin jätät auton parkkiin (jos koira vahtii, älä aja paikkaan missä se rääkyy itsensä tainnoksiin ennen omaa vuoroanne ja on sitten ihan poikki jo), miten lämppäät koiran jne.

-älä keksi tekosyitä miksei voi sitä tai tätä. Keksi keinoja miten voit.

Katselin tässä taannoin Sporttirakista kaikenlaisia juttuja ja videoita. Tämä video herätti mut taas ajattelemaan. Joo, maajoukkueen koira se siinä pinkoo menemään, ei kai siinä mitään ihmeellistä. Mutta on kuitenkin. Havahduin jälleen kerran tajuamaan sen koiran persoonan merkityksen lopputulokseen. Minun kumpikaan koira ei näytä yhtä intensiiviseltä edes juostessaan valmiille palkalle, pelkästä tyhjästä ruudusta, merkistä, luoksetulosta tms nyt ikinä puhumattakaan! :D Varmaan noille bortsuillekin on tuota vauhtia ja asennetta tehty, en tarkoita että kaikki se olisi edes T-kennelin koirassa syntymälahjana asetettuna ominaisuutena. Kaikki rodut huomioon ottaen koirissa on kuitenkin varmasti aivan valtavia eroja luontaisessa työskentelytyylissä, temperamentissa ja siinä tunteen palossa missä se eläin haluaa toimia. Jonkun saa siis aika vähällä vaivalla näyttämään tuolta ja jotain toista ei ikinä. Vaikka mitä tekisit.

Onko parempi kouluttaja se, joka on päässyt huippukoiran kanssa jossain lajissa SM- tai MM-tasolle, vai se, joka on saavuttanut täysin erilaisen, "vaikeamman" koiran kanssa sille rodulle ainutlaatuisia tuloksia? Miten sitä paremmuutta edes mitataan? Kumman pitämälle kurssille osallistuisit mieluummin, suuremmin odotuksin? Jos heidän koiransa olisivat pentuina menneetkin ristiin, olisiko kumpikaan päässyt läheskään samaan tasoon ja miten olisi paremmuusvertailun laita silloin?

Ja toisaalta, mitä väliä? :) Minä nyt vaan edelleen etsin omaa paikkaani. Muutama suuri onnistuminen, valioitumisia jne ollut tuttavapiirissä, samoin myös uusia pentuja ja uusia alkuja. Ihan näinä päivinä päättyy ilmoittautuminen Kennelliiton arkitottelevaisuuskoulutusohjaajakurssille. Kurssi on nykyään pakko käydä ennen lajikohtaisia kursseja (toko ja rally, joista jälkimmäinen kiinnostaisi mua eniten ihan itsekkäistä syistä). Olen aivan liian kokenut ko. kurssille, kysyin lisätietoja kurssin vetäjältä ja siellä tosiaan käydään läpi erilaisia tapoja kouluttaa koira istumaan jne. Tilanne ei vaan tästä muutu joten jos noita joskus meinaa käydä, sama se on nyt hoitaa pois kuljeksimasta. Sitä paitsi "osaan jo kaiken" on suurin oman kehittymisen este, ainahan sieltä voi jotain uusia ideoita saada, ei sillä. Kaksi viikonloppua jotain perushuttua on kuitenkin aika paljon, ja sitten siinä on vielä 10 kerran harjoittelu ennen kuin saa kortin. Mä olen varmaan satoja tunteja kouluttanut mutta nyt pitäisi vielä 10 kertaa sitä tehdä, kun takautuvasti ei leimoja saa. Niin että kiinnostaako mua tarpeeksi vai antaako olla? Haluanko mä vielä kouluttaa muita, mitä se mulle antaa?

Nosework, osa pintaa syvemmältä

Perun sanani mitä noseworkin helppouteen tulee. Kyllä siitä saa juuri niin haastavaa kuin vaan osaa tehdä!

Edellisen postauksen jälkeen vanhetin kotona hajua kerralla tunnin ikäiseksi. Jätin siis hajun valmiiksi ja otin koirat autoon kauppareissulle ja kävin vähän kävelemässä, että saatiin tunti kulutettua. Etsiminen tai nimenomaan tarkentaminen oli aivan huomattavasti paljon vaikeampaa. Oikeaan huoneeseen se juoksi suoraan ja noin metrin säteellä pyöri oikealla seinälläkin, mutta pitkään, kovin pitkään kesti tarkentaa. Haju tuntui nousevan ylöspäin ja koira etsi aivan liian ylhäältä, kuononsa korkeudelta. Se myös selkeästi on etsinyt pääasiass konkreettisia asioita (nameja, esineitä), jotka on aina jonkin esineen päällä tms. Keskellä seinää "tyhjässä" ollut haju oli hyvin vaikea paikallistaa, ja koira sinnikkäästi aina palasi skannaamaan sen kummallakin puolella olleita kaappeja/hyllyjä. Lopulta se plätsähti maahan ja vinkui turhautuneena "jossain tässä se on, usko nyt". Minun kriteeri palkalle on kuonolla hajun lähteen osoittaminen, joten en hyväksynyt tällaisia, vaan pyysin vaan jatkamaan. Löydön jälkeen siirsin saman hajun eri huoneeseen ja se vanheni siellä pari minuuttia. Hajupilveä ei siis ehtinyt muodostua lainkaan samalla tavalla kuin tunnin vanhentumisessa, ja etsiminen olikin paljon helpompaa kuin ekassa mutta vaikeampaa kuin tuoreella hajulla.

Yhden ulkotreenin tein kanssa, haju vanheni muistaakseni reilu puoli tuntia ja sen siirsin kanssa löydön jälkeen toiseen kohtaan. Ulkona tarkentaminen ei ollut läheskään niin vaikeaa kuin sisällä.

Tänään olin sitten jälleen maksetulla yksärillä, ja meille oli laitettu valmiiksi tunnin ikäiseksi muhitetut hajut neljään eri tilaan. Tehtiin sokkoetsintänä eli en tiennyt itsekään missä hajut on. Aloittaminen on vähän vaikeaa kun ei minulla ole mitään sanaa, joten tehtiin nyt niin miten kotonakin homma on mennyt: koira istuu odottamassa ja näkee että (muka) käyn piilottamassa jotakin ja vapautan sen sitten vaan. Eka haju oli oven saranamötikässä huoneen nurkassa, siitä meni pari kertaa ohi mutta löysi varsin nopeasti. Alussa oli vähän esineruudulle tyypillistä säntäilyä ja luulen että koira halusi vaan käydä tsekkaamassa toisenkin nurkan. Seuraavaksi oli entinen kurssihuone, jossa oli muutama jumppapallo, sohva, pari kaappia ja lipastoa, koko seinän mittainen patteri, seinää vasten oleva sermi, kevythäkki jne tavaraa. Avaraa lattiapinta-alaakin oli useita neliöitä. Koira liikkui turhan vauhdilla ja aluksi se vaan sinkoili pitkin poikin, nenä kyllä kävi koko ajan mutta enemmän oli vauhdin kuin etsimisen tuntua. Se tunki joka väliin, pölläytti pallot liikkeelle ja hyppäsi jokaiselle hyllylle ennen kuin ehdin estää... no ainakaan se selkä ei ole kipeä :P Lopulta se ilmaisi oikeasta takanurkasta pistorasian päällisen, mistä sain kommentin ettei ole siinä, ja kun kysyin koiralta että näytä missä, ei koira osannut näyttää ja nousi jatkamaan etsintää. Pian se ilmaisi siitä noin metrin päästä patterin välin, tai ei oikeastaan mennyt maahan asti, vaan jäi kumarrusasentoon ja jatkoikin haistelua. Selkeästi alkoi hermo mennä ja koirasta tuntui että pitäisi löytyä jotain. Hirveän kivasti se jaksoi kyllä etsiä! Itse sanoin, että varmaan se jossain tässä alueella on, tai sitten haju vaan tulee tähän. En ollut nähnyt koirasta muualla oikein mitään reaktioita. Pidettiin pari taukoa niin että pyysin koiran maahan ja se sai maata ja huohottaa hetken. Toisen tauon jälkeen S sanoi, että haju on täysin päinvastaisessa suunnassa ja että se on sellaisessa paikassa minkä kerroin olevan vaikea. Piti hetki ihan miettiä mitä olen sanonut, ennen kuin älysin että puhuin juuri noista keskellä seinää tms "tyhjässä" olevista. Minusta koira oli kaikki hyllyt käynyt varsin tarkasti läpi, ja tänään se liikkui myös nenä tosi paljon alempana kuin kotona - liekö oppinut jo jotakin? Vastustin kiusausta alkaa itse katsella seiniä sillä silmällä, ja lopulta koira sitten ihan selvästi reagoi hyvin alhaalla olevan pieneen reikään ja ilmaisi sen. Bingo! Varmaan se jonkun 20min tätä työstikin :D S sanoi, että oli se siitä mennyt ihan läheltä ohi ja reagoinut selvästi hajuun, mutta ei ollut jäänyt tarkentamaan. Aika jännää sinänsä, ettei se osannut myöhemminkään palata sinne, liekö ollut niin epäuskottavaa että haju siinä kohtaa oli tullut...?

Kivan itsenäisesti se etsii eikä kyllä minulta kysele mitään, paitsi sitten lopussa kun se alkaa olla sitä mieltä, että ei täällä ole mitään. Saattaa tulla lähelle istumaan ja katsoa mua, toisaalta jos pyydän jatkamaan niin kyllä lähtee siitäkin. Saan sitä halutessani myös ohjattua, varsinkin sitten kun se on jo pahimmat höyryt sekoillut niin ottaa kivasti vastaan "tuus täältä pän katsomaan" -ohjeita.

Sitten oli oikeastaan 30min aika jo käytetty, mutta mentiin vielä portaat ylös välitasolle, missä seuraava haju oli. Rapussa vaihdettiin lamppua tms ja koira oli muutenkin aivan kuutamolla mitä me ollaan tekemässä, luuli että mennään jo ulos ja ihmetteli kun ei mentykään, katseli remppaukkoa jne. Tässä näkyi vihjesanan puute, joten näytin sille kädellä tilan nurkkia ja pyysin etsimään. Kyllä se aina haistelemaan rupesi mutta reagoi jokaiseen kolaukseen kääntymällä katsomaan, peilasi itseään lasiovista jne jne. Lopulta sitten vahingossa ohjasin sen hyvin lähelle ja koira tarkensi, haju oli oven ja kynnyksen välissä alhaalla. Kuulemma vaikea paikka kun lämpötilaero ovien eri puolilla kuljettaa hajua. Viimeinen jätettiin täysin katsomatta, onpahan yksi hyvä piilo ensi kerrallekin!

Mutta joo, kolmen vain tunnin ikäisen hajun (kokeessa ne voi kuulemma olla max 4h) etsimiseen saatiin helposti puoli tuntia käytettyä, koira huohotti kuin hullu ja uskon että meillä on ihan tyytyväinen muri tänä iltana :)

Nyt pitäisi tehdä pari vähän tuoreempaa etsintää, jotta tarkennus olisi nopeampaa, mutta paikat saisi kuitenkin olla noita haastavampia kun koiralla on tosi paljon kokemusta muusta etsimisestä. Eli siis juuri noita tälle haastavia, keskellä "ei-mitään" olevia. En tiedä onko meillä kotona yhtään mitään naulan reikiä tms mihin saisi jonkun topsipuikossa olevan hajun ujutettua, mutta keskelle seinää nyt ainakin saa liimattua huonekalutassuja. Minusta tänään näkyi hyvin, että se kyllä etsi kaikki huonekalut ja selkeät kohteet, ja kävi jopa patterin ja joitakin lattialistojakin aika järjestelmällisesti läpi, jopa useaan kertaan, mutta pelkkää seinää ei. En usko että se tarvii hirveän montaa treeniä laajentaakseen ymmärrystään, että nämä etsittävät asiat voi olla ihan missä vaan.

Talviliikuntaa

Uimalassa ollaan käyty useamman kerran, edellisen kirjoituksen jälkeen ainakin kerran Sienen ja kaverinsa H:n kanssa ja kerran pöne ja Sieni yhdessä. Nyt kun pönen selkä näyttää sen kestävän niin ostan mielelläni hyvää omatuntoa tukemalla paikallista yrittäjää. :) Lisäksi viime päivinä on taas ollut niin hirveät vettä lilluvat peilijäät etten todella tiedä miten saan koirani kusetettua ilman että joku meistä kuolee. Onneksi loppuviikosta pitäisi taas pakastua.

Metsässä on lunta niin paljon, että eräänlaista uintia se on sekin. Viime talvena ei lumikenkiä tarvinnut ottaa komerosta lainkaan, mutta tänä talvena tilanne on aivan eri. Ollaan tehty pari max 30min lenkkiä panostaen lämmittelyyn (se jäähdyttelypuoli kusee edelleen...) ja ihan normaalisti töppönen on niistäkin selvinnyt. Eilen illalla viimeeksi ajoin metsään ja poistuin polulta umpimetsään aikeissa nopeasti kiertää lampi. No sitä lunta tosiaan on paikoin niin paljon, että saappaan varresta menee sisään, ja koirat joutuvat aivan uimaan. Hirveä hiki oli itselläkin kun takaisin polulle päästiin. On tämä nyt vähän kurjaa että vaihtoehtona on hukkua lumeen tai liukastella jäätiköllä. Vedetkään ei varmaan enää oikein jäädy kun sitä lunta ja huttua on jo ja kelit on kuitenkin olleet tosi lauhat.

Uusi vuosi oltiin maalla. Viime vuonna käyneen vahingon takia jännitti miten mahtaa sujua, ja oli ihan hyvä idea lähteä talon vahdeiksi pois täältä keskustasta. Kyllä se sielläkin paukkui mutta varsin maltillisesti ja ei ihan seinien ulkopuolella. Kaikki tuli niin kaukaa, että mitään ei nähty, kuultiin vaan. Pissatin koirat illan aikana useampaan kertaan pihassa vapaana koska ei niistä kumpikaan korvaansa lotkauttanut. Kaupungissa olen joka vuosi käyttänyt ne yöllä ulkona kun en jaksa enää valvoa, niin myös viime vuonna, muistaakseni joskus kahden maissa. Ei niitä ole pauke haitannut. Oltiin jo tulossa takaisin kotiin kun vastaan tuli pari nuorta miestä, ja n. 10m päässä he päättivät ampua jotain kovaäänistä suoraan meitä kohti. Mun molemmat koirat sai hirveän slaagin, toinen riuhtaisi täydellä rähinällä kohti poikia ja toinen yhtä vauhdilla pakoon, en tiedä mihin asti olisi juossut jos ei olisi ollut remmissä. :( Ite ärjäisin pojille että mitä vittua te teette, ja siinä vaiheessa ne otti jalat alleen ja häipyi paikalta. Minä jäin keräilemään koirani takaisin hallintaan. Sienikin oli sisällä ihan ok eikä sille tuntunut jääneen mitään, mutta ei olisi ollut kivaa kokeilla miten tänä vuonna ulkona käynti mahtaa sujua. Ihmiset on niin typeriä ettei riitä sanat kuvailemaan. No, onneksi Sieni on kuitenkin niin peruslunki ja hyväpäinen koira, että yksi pelästyminen ei näyttäisi vaikuttaneen mitenkään. Ennen aattoiltaa kuulemiimme yksittäisiin pamauksiin se ei reagoinut yhtään mitenkään, eräänkin kerran kuuntelin pari pamausta ja odotin kun koira vaan jatkoi piehtaroimistaan... mutta on tää sellainen vuoden turhin päivän eikä haittaisi yhtään vaikka siviileiltä kiellettäisiin ampuminen täysin.