Kuulumisia

Vähänpä tapahtuu, kun ei ole edes oikeita otsikoita, mutta laitetaanpa taas jonkinlainen kännykkäräpsyoksennus. Tuli siis varmaan taas jo heti selväksi, että en ole aktivoitunut harrastamaan ja nautin edelleen siitä että ei tehdä mitään. Oli meillä itse asiassa tuossa yhdet hakutreenit kun yksi vanha tuttu haluaisi herätellä sitä uudelleen henkiin. Lakilla oli ihan kivaa ja toistakseksi homma näyttää siltä että porukkaa ei saada kasaan. Oltais täällä minun uusilla nurkilla ei-minkään-yhdistyksen alla, joten jos tätä lukee joku vanha tuttu joka voisi olla kiinnostunut niin saa ilmoittautua. Ja jos tätä lukee joku joka meinaa taas laittaa kuvakaappauksen mun jutuista paikallisen pk-seuran hallitukseen, niin a) en ole edes jäsen enää enkä kommentoi tekemisiäni millekään random yhdistykselle millään lailla, ja b) kyseessä on paikallisilta kysytyt luvalliset maastot joilla ei myöskään ole mitään tekemistä minkään yhdistyksen kanssa. Kai sitä on päässyt aika korkeaan asemaan kun yhden ihmisen tekemiset voi jotain niin ärsyttää, että niitä pitää pitkin nettiä levitellä. Tämä on siis ihan oikeasti tapahtunut joitakin vuosia sitten. Oon kyllä estänyt kaikista somekanavista kaikki ketä yhtään on syytä epäillä, mutta blogia toistaiseksi pääsee kuka tahansa lukemaan, en vaan ymmärrä että jos sua ärsyttää niin paljon joku niin miten olis jos lakkaisit lukemasta sen juttuja? 

No se siitä.

Uimapaikat on vähissä mutta onneksi on edes lätäköitä

Ilmees ku haluaisit saunaan mutta et halua saunaan ja ootat pukkarissa

Tää työnjohto on ihan sikalaiska, nukkuu aina vuorossa!!

uusi kissapuu tuli ja ihme ettei kukaan nostanut koipea siihen

niin velmu ilme että mitähän hän mahtoi hautoa

ihan sama mitä teet pihalla, kaikessa mukana

Kanat tuli Pajun kasvattajan vinkkaamana ja hain ne 40min ajomatkan päästä. Yksi valkea kana, valkea kukko ja kaksi ruskeaa kanaa. Koirat oli niistä ihan sairaan kiinnostuneita, mutta ei ehkä niinkään riistana; Pajulla vippasi häntä ihan kauheasti ja korvat meni flirttiin joten en todella tiedä mitä se oikein luuli niiden olevan. Kanat ei välitä koirista oikein mitään, aidan läpi voivat tuijottaa hyvinkin läheltä toisiaan. Ihmisistäkään ne ei välitä mutta käsiteltävissä ne ei ole eli sitten kyllä alkavat poistua paikalta jos kiinniottoaikeita rupeaa esittämään. Ne on nyt kohta olleet kaksi viikkoa ja valitettavasti ollaan jo yhtä kanaa köyhempiä, ei tapahtunut mitään vahinkoa vaan ihan suunniteltu kirves. En ole oikein löytänyt mitään superherkkua ja epäilyttää että jos lasken ne pihalle, palaako ne muka itse takaisin kanalaan, tai millä ne sinne sitten houkutellaan, niin toistaiseksi ne ei ole vielä päässeet vapauteen. En osaa yhtään kuvitella millainen projekti sitten koirien kanssa odottaa.

Mansikat ei yllättäen kiinnostaneet mun koiria mutta mustaherukoita joita nyt alkaa kypsyä, Lakki vetelee suoraan puskista. Olis kiva että mullekin jäisi!

Kissatarhan tekoa

Kaikessa mukana ja jos ei pääse eli ollaan ulkona, kyttää sen puolen ikkunalla odottamassa

Kissat ja aurinko...

Nahka harrastaa edelleen mun vaatteiden repimistä silloin kun en ole paikalla. Oli ne missä tahansa niin se vetää ne lattialle. Tässä olen vilvoittelemassa saunasta ja jo on taas huppari lähtenyt penkiltä. Nahka?! 🤭

nöyy tää oli kissatarha ei saa lukita koiria

olipa kerran auringonlasku

Tänään oltiin pitkästä aikaa cityssä hoitamassa sata asiaa, ja oli sovittu jälkitreenit. Tehtiin myös esineruutu jossa etualalla vaikea kynä. Lakki haki eka keskeltä normiesineen ja sitten tuli kynä. Tai ihan ekana se juoksi suunnilleen 100m syvällä ja ainakin 30m vasemmasta sivurajasta yli mutta unohdetaan se. Jälki oli 720m ja siellä ja kuusi esinettä, kolme ekaa käyttöesineitä ja loput keppejä. Janalla oli valkosipulipatongin pussi janamerkkinä ja vissiin nyt ihan rutiinin puutetta ja äskeinen esineruutumoodi jäi päälle, koska hänen oli pakko hyppiä se alas ja toimittaa minulle, mutta siitä sitten nätti jäljen nosto oikeaan suuntaan! Kaikki kepitkin nousi ja hän oli superhieno. Oli niin kivaa että sovittiin heti ensi viikolle uudet treenit.

"no vähä saatto kaasu hirttää"

"kyllä kitooos tätä ottaisin lisää"

nää pääs isoon cityyn vain kuseskelemaan

Maastoja

Tällä viikolla tuli täyteen Lakin tämän kauden 30. metsäjälki ja koko elämän 40. hakutreeni.

Jäljistä pisin on ollut 450m kahdella kepillä ja valmiilla loppupalkalla, eikä koira ollut lainkaan sen oloinen, etteikö se jatkaisi edelleen. Sille on myös tehty mökillä muutama sellainen jälki, missä äiti on jäljen päässä maalimiehenä, ja viimeeksi yritin kuvata videota mutta kännykkä sekoili eikä mitään tallentunut. Koira ihan melkein lirauttaa ilopissit allensa, kun se liikuttuu siitä aina niin kovasti. Nämä on siis tehty niin, että ei ole nähty ennakkoon, vaan äiti on ollut mökillä valmiina ja me tullaan kaupungista autolla. Viimeisin tällainen meni myös melkoista hakkuuaukiota pitkin, mutta pohja ei ollut mikään ongelma.

Jäljellä ongelmia on kuitenkin viime aikoinakin riittänyt; milloin on liikaa vauhtia, milloin vauhti on ok mutta kepit meinaa jäädä silti, kun koira näyttää niin uppoutuneelta ettei se vaan huomaa niitä. Parin viimeisimmän jäljen perusteella ratkaisu näyttäisi olevan alkaa nyt vihdoin pidentää jälkiä. Lakki on täysin ilman ruokaa koulutettu ja se aloitti keppiruuduista, joista keppikaistaleiden kautta mentiin 50-100m jäljille, ja niitä aika paljon junnattiin. Pari viime treeniä kaikki kepit on nousseet ja palaset näyttää muutenkin loksahtelevan kohdilleen. Palkkausta on kanssa vaihdeltu; ruoka on ylipäänsä alkanut toimia taas tosi paljon paremmin ja joissain tilanteissa koira jopa asettaa sen lelun edelle. Jäljellä sillä on ollut joitakin treenejä valmis ruokapurkki lopussa odottamassa, mutta nyt lienee aika ottaa se taas pois, koska kaivattu vauhti ja eteenpäinpyrkimys on saatu. Jäljellä se on saanut välikepeillä lelun ja lopussa lelun jälkeen myös ruuan, taskusta siis, jos se ei ole ollut valmiina. Keppien ohittamiseen kokeilin myös palkata nopeasti yhdellä isolla namilla ja antaa heti luvan jatkaa, mutta silloin vauhti alkoi entisestään kiihtyä eikä kepit nousseet yhtään paremmin, ja uskon että ajan viettäminen kepillä sopii meille.

Janoja se on tehnyt aika vähän, paljolti vapaasti edelläni mennen ja jäljen nostaen, ja vain vähän lähetyksiä. Oikeastaan ihan silkkaa laiskuuttani; jos se menee kivasti ja etenee suoraan, oon antanut sen vaan mennä pysäyttämättä sitä lähetykseen. Jotain on tehty oikein, koska näissä kolmessakymmenessä jäljessä sillä on kerran merkintä "väärin" ja kerran "säätöä" ja kaikki muut jäljen nostot on menneet todella ilmiömäisen sujuvasti kerralla oikeaan suuntaan. Jana tuppaa olemaan sellainen asia, että jos sitä alkaa hieroa ja treenata, ongelmat vaan pahenee, ja siksi olen ihan tosi tosi tyytyväinen siihen miten olen sen kanssa toiminut. Lähetys myös helposti lisää kierroksia ja nyt kun se etenee rennolla ravilla tai korkeintaan maltillista laukkaa, nenä pysyy auki ja fokus oikeassa asiassa. Nyt kun laskin niin 30 jäöjestä 14 on tehty lähetyksen kautta, joten on niitä enemmän kuin fiilis olisi sanonut. Lähetysmatka on ollut max 10m.

Vieraan jäljellä ei ole mitään eroa omaan jälkeen, joten uskon, että maastojen osalta Lakki on ensi kaudelle hyvinkin koevalmis.

Haun osalta kausi on ollut tosi rikkonainen; kesällä meillä oli helteen ja murkkujuttujen (?) tai random haluttomuuden takia pitkä tauko, ja nyt syksyllä ryhmä on hajoillut ja treenejä on ollut lähinnä joskus ja jouluna. Se turhauttaa mua kovasti; mulla on niin paljon näitä koiria ja lajeja, että jos johonkin panostan, haluan tehdä sitä tosissani, mikään joskus ja jouluna ei ole mun juttuni. Oon ollut monta kertaa vaan lopettamassa, mutta nyt taas tänään oli niin mageet treenit että kyllä sielua kirvelisi jättää tämä tähän. Lakki on tehnyt tyhjiä, älliä ja haukkua, lähinnä yksi hau on riittänyt. Haussakin on taas ruokapalkka, lopuksi lelu. Toissatreeneissä radalla oli jotain outoa, mikä selvisi kun kaikki koirat kaarsi vasemmalla tosi voimakkaasti vinoon, ja etukulmaan sain minäkin lähettää varmaan kuudesti että sain sen sinne. Siinä oli vielä useampi tyhjä ja pistoja korjatessa ja koiraa saatellessa se ekaa kertaa ikinä meni epävarmaksi ja haluttomaksi lähtemään. Tuli aika pitkä, usean viikon tauko, ja nyt tänään otin sille paikkaavan treenin. Oltiin uudessa maastossa ja kaikille ukoille ääniavut. Koira oli aivan liekeissä ja se varsinkin toisella puolella haukkui kymmenkunta haukkua!

Ilmaisu mua on kanssa tämän kauden masentanut; haluaisin niin kauheasti kouluttaa välillä haukkuvan hakukoiran, kun en ole sellaista koskaan tehnyt, mutta pitkään näytti siltä ettei siitä tule mitään. Kaikki mudi-ihmiset sanoi, että anna sille aikaa, ja uskoin kyllä että kyllä se siitä röyhkeytensä löytää, mutta masensi silti. Nyt näyttää olevan valoa tunnelin päässä. En tietenkään ole painostanut koiraa tai yrittänyt sitä väkisin kaivella, eihän se edes auttaisi asiaa. Jospa se nyt siitä kuitenkin tulisi.

Haun osalta koira ei tule olemaan ensi kaudella koevalmis.

Esineruututreenit on olleet.... vaihtelevia. Kaikkinensa olen huomannut, että vähemmän on enemmän ja Lakki toimii paremmin kun ei treenaa liikaa. Toisaalta se raja siihen, että mopo karkaa käsistä, on sitten aika hiuksenhieno ja esim. perjantaina jälkitreenien yhteydessä esineruutu oli melkoista nenä kiinni juoksemista. Kaverin koira taas ei irronnut (Lakki kyllä kävi varmaan satasessa...) eikä reagoinut vaikka meni kahdesta esineestä tosi läheltä, ja lopuksi kun hain pönen tyhjentämään ruudun, oli tyyliin minuutissa kolmet kamat käsissä. Ajattelin eka että hajut ei nyt vaan yhtään liiku, mutta kyllä totuus taisi olla että junnut vaan oli ihan paskoja :D Lakilla siis periaatteessa on kyllä esineruutukin hyvällä mallilla ja se hakee sieltä useamman esineen ilman apuja. Ei varmasti jää ekaan kokeeseen meno siis tästä kiinni.

Töppöinen on saanut kanssa jäljestää ja hakea esineitä aina kun meillä treenit on, ja hitto että se kyllä on kova koira ja tittelinsä täysin ansainnut. Jos nosessa joskus tuntuu ettei se haistakaan enää kunnolla, niin metsässä sellaista ei kyllä ole ollenkaan. Se myös vetää jäljellä niin kovaa että pelottaa ettei selkää satu.

Se tottis sitten. Eteen tulo on nytkähtänyt aimo harppauksen eteenpäin; aloitin sen korokkeella ja käytin käsikosketustakin apuna, ja sain kyllä oikean näköistä käytöstä mutta se ei oikein ilman apuja toiminut. Rehellisyyden nimissä myönnettäköön että muutama imutustreeni välissä oli avain edistymiseen. Erottelua se vielä vaatii paljon, mutta nyt on kuitenkin tehty luoksetuloja lyhyeltä matkalta. Pitkällä matkalla vauhti on niin karmean kova että pokka pettää aina ja palkkaan ennen törmäystä :p Siinä on yksi työmaa siistiä sitä, toisaalta on ollut niin ihanaa kun se tulee ihan miljoonaa ja haluaisin kuitenkin pitää sen vauhdin.

Nouto on ongelma, paluuvauhti kuolee koska koira on aivan liian tyytyväinen kapulan saatuaan. Se ei myöskään irroita siitä eikä vaihda leluun, ellei mun käsi ole kapulassa kiinni. En saa siis vauhdissa palkattua sitä millään. Tämä vaatisi melkein jonkun viisaamman apua.

Hyppy on myös ongelma, sitä on kyllä vähän itsekseen tehty mutta eipä se tekniikka siitä mihin parane. 60-70cm hyppää, yksittäisiä 80cm tehnyt kanssa, ja näissä on kolhaissut varpaita. Ei kuitenkaan muistele pahalla vaan yrittää uudelleen. En usko lainkaan etteikö se voisi sitä metristä hypätä, mutta jotain apua me tähänkin tarvitaan. Sillä on valtava ponnistusvoima ja se on rotuisekseen iso koira, mutta sen pitäisi oppia se oikea tekniikka.

Paikalla olo menee noin 1,5 minuutissa ja pysyy kevyessä häiriössä; bestiksen lelupalkkaus ja ohjaajansa iloiset "täällä!" kutsut oli vähän liikaa, ja Lakki alkoi heiluttaa heille häntää ja kaula pitkällä kuikuili sinne. Puutuin siihen välittömästi, en tietenkään kieltämällä koiraa, vaan menemällä palkkaamaan ja vapauttamaan sen, ennen kuin virhe tapahtuisi ja koira nousisi. Muistan kyllä edelleen, että pikkupentuna epäilin etten ikinä saa sitä olemaan rentona paikalla olossa. Mielentila on ihan sikahyvä ja sellaisena haluan sen pitää, joten aikaa ja häiriötäkin on lisätty tosi maltilla.

Seuruu on jätetty tarkoituksella vähän vähemmälle, sekin kaipaisi nyt vaikka ihan kirjallista muistiota siitä millaisia palikoita pitäisi seuraavaksi tehdä. Liikkeelle lähdöt ei oikein menneet kuten piti; sivu-käskyllä koira ehtii yliyrittää ja tarjota ties mitä maahan menoja ja korjailla asentoaan jos en heti lähde liikkeelle. Matkaa on tehty vaan lennosta ja erikseen sivulle tuloja, mutta niiden yhdistäminen ei mennytkään ihan helposti. Käännöksiä voisi kanssa alkaa erikseen nyt taas työstää, palaan varmaan korokkeille. Sitten pitäisi päättää millaisen täyskäännöksen haluaa tehdä.

Ampumista ei ole tehty yhtään, eikä henkilöryhmää. Sirunlukua varten koira opetteli tekemään käsikosketusta vieraalle (palkka minulta) ja se on varmasti hyvä tukitreeni. Sitä pitäisi alkaa ottaa vieraampien kanssa myös.

Esteet, varsinkin A, sitä vetää puoleensa ja se karkaa sinne helposti jos kovin lähellä olemme. Ehta mudi. :D

Lakki jaksaa tehdä 1-2 tottistreeniä viikossa. Välillä kyllä voisi hieroa tekniikkaa vähän matalammassa vietissä, esim niitä eteen tuloja, sivulle-maahan-erottelua jne. Se normaali treeni missä se käy niin kierroksilla, on vaan kuluttavaa.

Leikittelin ajatuksella, että ottaisi varovaisen tavoitteen päästä ensi kaudella kokeisiin. Mulla pitää olla joku tavoite, että jaksan treenata kunnolla, mutta pelkään että se kääntyy sitten itseään vastaan ja alan kiirehtiä. Oon edelleen ihan tosi tyytyväinen siihen miten hitaasti ja huolellisesti sen kanssa on edetty, enkä halua nytkään pilata mitään alkamalla ahnehtia.

siellä makaa :)

Edistystä näkyvissä!

Hah haa, nyt kun mun pentu on 8,5kk, voi vihdoinkin sanoa sen edistyneen jossakin. Se siis osaa jotain ihan oikeasti :)

Edellisessä postauksessa kirjoitin, että pentu teki ekaa kertaa valmiin esineruudun näkemättä etukäteen mitään. Nyt se on tehnyt myös kaksi esineen hakua samasta n. 20x50m ruudusta, ja se meni oikein hyvin. Ei ollut lainkaan ihmeissään ekan palkkauksen jälkeen. Esineet oli takanurkissa ja sitten n. 35m syvällä aikalailla sivurajoilla, ettei ne mene liian lähelle toisiaan. Se toi ne lähemmät, mutta kyllä se siellä takanakin poukkoili, Vasen takakulma oli tosi vaikea, pöne sai siis hakea kaksi jäljelle jäänyttä ja kesti noin viisi lähetystä, lähemmäs itsekin menemisen ja melkein hermojen menetyksen ennen kuin se sai hajun siitä ja löysi sen. Lakki oli ehkä jotenkin ihan pikkasen nuupea ja palautus ei ollut ollenkaan niin vauhdikas kuin yleensä, jälkimmäinen esine myös putosi siltä hyvin lähellä minua.

Hakutreeneissä, numerossa 20., päätin teemaan sopien vähän kokeilla, ja se teki 2/6 valmiina ilman mitään apuja. Kolmoselle oli tosi hieno suora pisto, vitosella vähän kaarsi eteen ja palasi. Yllätyin silti. Totta kai tuttu metsä on tuttu metsä mutta kyllä sillä jonkinlainen ajatus syvästä suorasta pistosta on jo.

Pitkäkestoinen käsikosketus pääsi ekaa kertaa sirunlukuun eka kotona miehen kanssa, ja sitten tutun treenikaverin taholta kentällä. Sujui hienosti. Ai että, tästä oon niin ylpeä. Uskon, että itsevarmuus tulee onnistumisten ja rutiinin myötä, ja siksi ei tässä vaiheessa ole vielä mikään kiire saada vieraita. Uskon, että kannattaa treenata aluksi sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa pentu on rento ja luottavainen.

Tänään tein metsälenkin jälkeen sitten keppijäljen. Sunnuntaina on pitämäni metsäjälkikurssin vika kerta, ja oon kyllä antanut muille läksyjä, mutta itse en ole tehnyt yhtään mitään, ja mun oli tarkoitus toimia demokoirana ja osallistua Lakin kanssa kurssille myös. Pellolla on pari kertaa käyty, mutta tulin sitten kuitenkin siihen tulokseen, että ehkä nyt toistaiseksi jätän sen FH:n ja teen pellolla vain pohjia metsään. Viimeisin kerta pellolla oli ajatus tehdä kaksi jälkeä, mutta ekalla se söi sen verta nihkeästi (söi, muttei ollut lainkaan sellainen AAAA RUAKAAAAAAAAAA!!!11 niinkuin pitäisi olla, niin jätin toisen kokonaan tekemättä. Mun pitää melkein pitää se 1-1,5vrk täysin syömättä ennen pellolle menoa, jotta se raivoisa ahneus tulee esiin, ja se ei oikein ole vielä kasvavan pennun kanssa mukava ajatus.

Laahasin sellaista kahden jalan levyistä kaistaletta, laitoin alkuun pari namia, ja sitten kepit oli 2-3m välein ja niitä oli kuusi. Joskus kauan sitten kokeilin lähteekö se spontaanisti jäljestämään tällaista, eikä se lähtenyt, joten nytkin vähän arvelutti tajuaako se tästä mitään ja yrittääkö vain rynnätä etsimään ukkoja tai esineitä. No, se yllätti taas ja tajusi oikein hyvin, mutta sitten tuli sellainen ongelma että meidän tuomalla ilmaisu on näköjään vaihtunut muotoon "otan sen suuhun ja jatkan matkaa". :D Piti aika voimakkaasti estää liinalla ja auttaa kutsumalla, että sain kepit itselleni. Se oli jotenkin saman oloinen kuin joitakin päiviä aiemmin siellä esineruudussa, ihan kuin vähän haluton tuomaan. Aika jännää, niin vahva kuin se nouto on ollut, mutta ehkä sillä nyt heräilee joku omiminen. Katsellaan. Palkaksi se sai lenkillä taskussa ollutta Naturista ja autosta löytyi yksi kissan märkäruokapussi. Lopetin 3. tai 4. kepin jälkeen ja siitä sai pussin, ja sekös häntä miellytti. Sai lopuksi vielä pallon, mutta sitä taas oikein ei olisi halunnut. Se on nyt hyvää vauhtia ehdollistumassa että kaikista nenähommista palkkana on aina ruokaa. En oikein tiedä olisiko musta kuitenkin kivempaa palkata se lelulla?

Veljeä nähtiin tuossa joku päivä, kävivät meillä. Vähän jännitti, miten 8kk junnut enää tulee toimeen, Lakki olisi varmasti se tosikko. Ihan hetkellinen jäykistyminen nähtiin mutta sitten lähti, ja kovaa. Kyllä tuollaisille nuorukaisille parasta rymyseuraa on toinen samanlainen, en oo nähnyt leikkien menevän kenenkään kanssa niin tasaväkisesti ja yksiin. Lakki on selkeästi "ison koiran näköinen" eli sekä isompi, että rakenteeltaan täysin erilainen, selkeästi vähemmän sosiaalinen ja selkeästi vähemmän vilkas. Lysti myös leikkii "paremmin", sillä on ihana raivokas ravistelu ja Lakin leikki on siihen nähden tosi "dieseliä".

Kuvia ja videoita olisi mutta tämä uusi blogger on tosi kökkö enkä millään jaksa ladata niitä tänne, pitäisi laittaa sekä puhelimesta, että koneelta. Tässä tämän päivän metsälenkiltä, pitkäkaula ja lyhytkaula:

Tiivistelmä

Pe 31.7. pennun silmät oli yön aikana aivan räjähtäneet, ja koska reissuun lähtö oli tiedossa, kiikutin sen heti lääkäriin. Vähän jännitti miten pakotan, jos omaehtoisuustreenit ei kanna ja pentu ei ole yhteistyöhaluinen. Klinikalla vielä selvisi että kysessä on mieslääkäri, ja minä se siinä psyykkasin itseäni että älä petaa epäonnistumista, kyllä tää sujuu. Pentua jännitti, mutta lääkärillä oli tosi kivasti aikaa ja pentu sai tutkia huonetta kun me vasta juteltiin. Käsittely meni ihan supernätisti, pentu istui pöydällä ilman että kukaan piti kiinni ja oli sillä vähän sellainen sieninen "en nyt oikein tiedä tästä, mutta tee nyt mitä sun on tehtävä" -altakulmain-ilme, mutta kaikkinensa ylitti kyllä kaikki odotukset miljoonakertaisesti. Silmissä ei mitään isompaa, joten kortisonitippakuuri. Silmätippojen kanssa kotona siitä omaehtoisuudesta oli kanssa valtavasti hyötyä; jos koiraa yritti ottaa päästä väkisin kiinni, siitä ei tullut kuin painia, mutta jos siitä ei pitänyt lainkaan kiinni, meni ihan tosi nätisti. Kuudesti päivässä niitä laiteltiin, niin tulipahan harjoiteltua.

La pentu lähti porukoiden kanssa mökille ja äitikin sai sille tipat oikein hyvin ohjeiden perusteella laitettua. Sunnuntaina oon käynyt pönen kanssa rallyilemassa, ei mennyt kovin hyvin. Maanantaina sitten äiti teki vielä puolikkaan etätyöpäivän ja isä oli lenkittänyt pentua, että saadaan se väsytettyä, että se jaksaa olla kahdeksan tuntia autossa. :D Valitettavasti varattu mökki olikin kuuden mökin mökkikylä, ja kun me joskus kymmenen maissa illalla tultiin, kaikissa muissa oli jo joku. Ei siis päässyt pentu pihaan juoksemaan, mutta ihan tosi hienosti jaksoi silti olla. Menihän siinä useampi tunti kun saunottiin ja pakattiin vikat kamat. Aamulle jäi vielä vajaa 4h ajamista ennen kuin oltiin Tuntsalla. Kuvakertomus omana linkkinä.

Silmät parani hyvin ja vaelluksella lämpimässä olleet tipat meni sitten oireettomien päivien jälkeen roskiin. Pöne täytti 12v torstaina. Ei ollut kakkua, emmekä laulaneet. Kakku tarjoiltiin mökissä Kuusamossa. Alla muutama äitin ottama kännyräpsy:

Ti 11.8. oltiin ohitustreeneissä, ja tuntui että pentu on muutenkin aivan metsittynyt ja pöhkimistä riitti. Se oli varmaan myös väsynyt ja kaikkea ja söikin tosi nihkeästi. Loppuviikko elettiin vain töihin paluuta ja muistuteltiin arkirytmiä. Muutaman namijäljen tein, ei syönyt ja hermo meni. Keppiruudut sujuu paljon paremmin.

Perjantaina oli Kätköjen ilta. Kyseessä oli viisi nosepiiloa, ja jokaisesta sai aina koordinaatit seuraavalle alueelle. Mies suostui lähtemään mukaan ja hyvä niin, koska suoraan iltavuorosta en olisi uskaltanut jättää pentua yksin kotiin (työpäivät menee hyvin, mutta en ole koetellut onneani edes kokeilemalla jaksaako se olla heti uudelleen rauhassa makoillen. Epäilen suuresti.), ja muutenkin oli kivaa ottaa sekin mukaan, kun se eukaa osaa etsiä. Yksin koko hommasta ei olisi tullut mitään, ihan jo siksikin, että meidän perässä tuli jo seuraava koirakko ja tehtiin aina niin, että otettiin toisella puhelimella kuva koordinaattilapusta ja mentiin kauemmas sitten kirjoittamaan ne toiseen puhelimeen google mapsiin. Yhdellä puhelimella tämä olisi ollut tosi hankalaa. En ole koskaan käyttänyt koordinaatteja enkä tiennyt miten niitä kirjoitetaan osoitekenttään, niin oli aika säätöä. Siinä sitten vielä kaksi koiraa, joista toinen ei osaa kävellä hihnassa mitenkään nätisti. Mies sai myös pitää toista sillä aikaa kun etsin toisen kanssa. Pöne etsi aina ensin ja kun tiesin missä piilo on, Lakkikin sai tehdä vähän rajatumman alueen. Sitten vasta kaivoin piilon ja uudet koordinaatit esiin. Oli ihan sikahauskaa ja mieskin innostui niin, että voi kuulemma joskus uudelleenkin lähteä :D Oli vielä kertonut seuraavana päivänä omassa harrastuksessaan kavereilleen tästä, ja kaikki oli olleet ihan ihmeissään miten ne koirat voi a) osata sellaista ja b) haistaa niin hyvin.

Tunti meillä meni palloillessa ja samalla tuli ihanan pitkä kaupunkikävely. Teki pöhinää taas aloittelevalle pennulle tosi hyvää käydä kunnolla ihmisten ilmoilla. Lopuksi kaikki muut haaveili saunasta ja siideristä mutta eräs, no eräs ei ollut vielä lainkaan väsynyt... :D

La 15.8. olin peltojälkiyksärillä. Olin etukäteen kuvaillut tilannetta ja että haluaisin kuulla jos on vielä joku kikka mitä en ole tajunnut, ja että toivon että saan lopullisen tuomion että unohda tämä nyt toistaiseksi jos tästä ei tule mitään. Tallasin 30 askelta suoraa, alkuun ja loppuun kasat, kuten olen kotonakin tehnyt. Pentu oli ihan reipas ja kävi vähän haistelemassa koutsia, ja sitten mentiin. Hän halusi pitää liinan itsellään jos luotan sen hänelle, ja sanoin että ei tää tästä enää huonommaksi mene joten siitä vaan :p No, pennun perkele teki klassiset eli kun ajat huitsinkuuseen hakemaan apua kun meillä on tällainen ongelma - ja sitten mitään ongelmaa ei enää olekaan.

Se teki yhteensä kolme samanlaista jälkeä, ja kaksi vikaa ajoin itse. Kehitys oli huikea; ekalla tuli pari katkoa ja se jäi vinkumaan, mutta mitään sellaista taivaanrannanmaalari-tunnelmaa ei ollut lainkaan vaan se ihan oikeasti halusi sitä ruokaa sieltä. Olin pitänyt sen normaalia vähemmällä ruualla sekä to, että pe, joten sillä oli nälkä. Sitä on kurjaa "nälättää" kun se on niin hoikka muutenkin, mutta eka diagnoosi tosiaan oli se, että ei ylensyöneenä pellolle. Kun hän nyt ei ole mikään possuahne, sillä pitää olla oikea nälkä kun se sinne pellolle viedään. Jos se on illalla syönyt normaalisti, seuraavana iltapäivänä sillä ei vielä todellakaan ole se nälkä. Eli selvästi pitempi väli.

Lakki on myös todella herkkä tuntumalle, ja jos veto jää yhtään päälle, se menee kuulemma saalisvietin valtaan ja lakkaa syömästä. Mä en ole osannut ajatella asiaa näin, mutta selitys kyllä tuntuu järkevältä. Harjoiteltiin siis kaksi vikaa jälkeä liinan käyttöä; löysätä pitää niin että naru roikkuu ihan kunnon koukulla, ja sitten heti jos meinaa ohittaa, kiristetään nopeasti muttei kovasti. Kehutaan äänellä heti kun alkaa etsiä askelta. Tää yksilö pitäisi saada ajamaan löysillä.

Ehdittiin sitten vielä jutella ja olihan hänellä kaikenlaisia tarinoita omasta koirastaan. Vaikea laji se on tuokin.

Su ajettiin sitten toisaalle hyppytekniikkakoulutukseen. ja se oli kyllä melkoinen pettymys. Pentukin oli ihan pihalla kuin lumiukko, eikä homma oikein toiminut kun se ei tavoitellut palkkiota, mutta monta asiaa olisi voinut tehdä toisin. Luulin että ohjaaja menee esimerkiksi aina aluksi kutsumaan koiraa, mutta me tehtiin vaan vapautuksena edessä olevalle palkalle, ja Lakki ei tajunnut siitä oikein mitään. Se vähä mitä se nyt teki, niin hyvin kesken kehityksen on - ihanko totta, alle 7kk pentu... sille pitäisi opettaa joku etäpalkka, tai sitten käyttää vaikke targetia josta saa palkan minulta. Se vaan on sellainen, että sille palkkaamiseen liittyy oleellisesti se sosiaalinen toiminta, pelkkä palkka itsessään ei oikein oo mitään. Kirjoitin mä muutaman ajatuksen ylös ja pentu kävi pimeässä hallissa, jossa oli todella reipas. Muutoin aika turha reissu ja harmitti.

ihme paikka tää

Onneksi sunnuntai-iltana oli hakutreenit, ja tiistaina toiset. Olen ruvennut kutsumaan pentua maalimiehiltä käymättä siellä itse, ja viimeeksi tehtiin myös pari sellaista että menin, siirryttiin yhdessä L-pistoa ja jätin koiran ukolle pideltäväksi, ja kutsuin sen sitten keskilinjalle. Toki siis pääasiassa yhä menen ja haen koiran normaalisti. Lakki on myös harjoitellut maahan menoa purkille, niin hauskaa kuin se katollaan maalimiesten sylissä möyriminen onkin, en halua siitä tapaa.

Sunnuntaina opetin sille kotona, että kun nenä osuu eukalyptukseen, mennään maahan.

Maanataina käytiin kentällä, molemmat nosetti ja eilen ilmaisut aloittanut pentu teki tosi hienoja ilmaisuja ihan itse! Pöne teki rallya (paljon paremmin kuin aiempi treeni) ja Lakki pääsi lopuksi kahden vieraan koiran kanssa samaan aikaan kentälle. Sillä oli 10m jälkiliina perässä, koska en luota siihen, etteikö se yrittäisi jonkun luokse. Koskaan se ei ole yrittänyt, mutta juuri siksi se ei voi sitä osata, kun ei sitä ole treenattukaan. Jos edellisenä päivänä oli jotenkin nihkeä ja vaisu pentu, niin nyt se leikki ihan jäätävän hienosti ja oli todella mukana myös namihommissa, ja ihan tosi hyvä mieli jäi. Yhtään ei toisten hommia kerinnyt vilkuilla, vaan keskittyi omiin, onhan sillä huikeat irti, istu, maahan ja pujottelu. :D

Keskiviikkona nosea raviradalla. Oli jotain +27 ja kaikki nuupahti hetkessä. Oli myös vähän liikaa väkeä ja jotenkin meni taas pasmat ihan sekaisin, kun neuvoin yhtä uutta ja sitten Lakin piti tehdä eri juttuja kuin pönen. Lakki kokeili ekaa kertaa laatikoita, eikä se tajunnut ollenkaan, vaan pyrki vaan läheisille seinille ja kalusteille. En halunnut ohjata sitä kädessä haistelemaan laatikoita, niin annettiin olla, pitää opettaa ne erikseen. Maahan menot ei kauhean hyvin toimineet, ei myöskään maahan-käsky, eli ei se nyt oikeasti asioita opi yhdessä illassa kotona.

Keskiviikkona ennen nosea käytiin kentällä, kaveri napsi kuvia. Alla olevat (c) TK:

Järki, että tää uusi blogger on kauhea. Puhelimella aivan mahdotonta kun painikkeet ei vaan näy, ja koneellakaan en saa kuvia tottelemaan. Kirjoitustila on aivan liian ahdas siinä missä otsikko ja muut vie kolmasosan näytöstä. Ei saatana kun kaikkea pitää aina muuttaa ja "parantaa".