Helmikuu

Helmikuu ollaan nyt nautittu omasta pihasta ja tuvasta. Yllättävän vähän ehkä kuitenkin koirat on pihalla olleet. Nahka jaksaa kyllä touhuta omiaan ja möyriä hangessa etsimässä sinne unohtuneita nappuloita, mutta Lakki tulee melko pian ovelle jonottamaan. Pääasiassa ovat olleet ulkoruokinnassa eli viskaan nappulat pihalle etsittäväksi, saavat kyllä myös osan kupista, kun epäilen että jako ei mene ulkona ihan tasan.

Suunnattoman ihanaa on kuitenkin se, että kun sut herätetään yöllä että tarttis päästä ulos, ei tarvitse kuin kömpiä avaamaan ovi ja odottaa itse sisällä. Varsinkin kun oli -30. Jaksan edelleen joka kerta olla kiitollinen siitä että voin itse jäädä sisälle odottelemaan ja avata vain ovea.

Tässä on lämmitetty liikaa ja russeli on kuumissaan 😂

Papalle virittelin korkeamman pedin ja seinää vasten lisäeristettä

Herättämisistä puheen ollen pöne on ruvennut herättämään mut joka aamu siinä viiden maissa. Viime viikolla oli aamuvuoroviikko ja kello soimassa 5.40, ja ärsytti ihan hirveästi menettää joka aamu puolen tunnin unet. En oikein ymmärrä mikä sillä nyt on, eihän joka aamu voi maha olla sekaisinkaan. Ne on kyllä käyneet ulkona yleensä vikan kerran joskus 19 maissa jo. Kissan ja porttien kanssa säätäminen on niin rasittavaa että en ole jaksanut enää myöhemmin tehdä sitä, vaikka oon valvonut 20-21 asti. Oon kyllä ollut usein jo sängyssä lukemassa siihen aikaan. Nyt kun vaikuttaa että sille on hyvää vauhtia tulossa tapa tuosta, pitää päästää ne iltapissalle myöhemmin ja toivoa että se riittää. Ei nyt viitsisi olla reagoimattakaan, sitten joutuu mattopyykille. Jännää että se nyt osaa taas herättää, edellisessä rivarissa missä koira nukkui ylhäällä ja ihmiset alhaalla, se ei osannut tulla sinne, vaikka alakerran pation kautta pääosin kuljettiin uloskin ja se olisi siksi ollut luonnollinen suunta. On käynyt myös mielessä että pissaako se varmasti vai meneekö se vain haahuiluksi.

Noin muuten elämä on rullannut omalla painollaan. Muuttaminen on rankkaa ja heti kun läväytti vielä ne megapakkaset, putket jäätyi, lattiakaivo jäätyi, lämmityksen kanssa on ollut hakemista jne jne, niin tuntuu että itse on jotenkin kovin kierroksilla. Mitään ei jaksa tehdä mutta ei oikein saa nukuttuakaan. Lämmittäminen on sillä tavalla hidasta, että monesti olen todennut etten jaksa enää valvoa, ja olen vetänyt hiilet uunista hellan puolelle ja jättänyt sinne tulen (ja pellin auki), kun menen nukkumaan. Herään kuitenkin sata kertaa yöllä niin käyn sitten aina katsomassa joko se on sammunut ja voi laittaa pellin kiinni.

Ilmees kun kissa nujuaa selkänojalla ja pelottaa että se tulee niskaan

Odotan niin kovasti sitä että he kasautuu!

Tämä oli nyt ensimmäinen viikonloppu muuton jälkeen, kun ohjelmassa ei ole ollut mitään. Lauantaina käytiin ekaa kertaa kunnon lumikenkäilyllä, aika raskasta oli, kun nollakeli oli. Mulla on ihan huikeat  lenkkireitit ja niin odotan että lumet sulaa ja kaikki maastokartoissa näkyvät polut on oikeasti käytössä! Metsä on paljolti sellaista ihanaa avaraa, jälkikautta odotellessa. Lauantaina lähdin myös pönen kanssa erikseen remmilenkille. Pönestä näkee, että se kaipaa kaupungin hajuja, tuolla pelloilla lenkkeillessä se saattaa pissiä kerran ja se on sitten siinä, ei ole mitään mihin merkkailla. Harmi vaan että oli ihan sairaan liukasta ja käännyttiin pian takaisin. Pitäisi ihan asiakseen viedä hänet lähimpään kylään haistelemaan ja kuseskelemaan. Sunnuntaina useamman plussakelipäivän jälkeen hanki oli niin upottavaa, että ei tullut lumikenkäilystä enää mitään, ja lyhennettiin lenkkiä reilusti. Tavallaan olisi kiva, jos nuo lumet nyt häviäisi, ja niinhän ne tekee kun koko ensi viikollekin lupaa plussaa. Toisaalta mä kyllä jaksaisin vielä lumikenkäillä, ja hankikantoaika on ihanaa, että ei nyt ehkä ihan kaikkea tarttisi vielä hävittää. Tuollainen sohjo on kyllä kurjaa.

Tää kissan mukana tullut peti on vähä pieni...?!

Ihan käsittämättömästi lääniä eikä missään ketään

Muutama ihminen on käynyt pihassa, ja kyllä nämä (nuoriso) sen verran haukkuu että sisälle kuulee, että nyt on jotakin. Sitten kun tuun itse pihalle, Pajua lakkaa kiinnostamasta ja Lakki menee portille hyppimään rapsutuksia saadakseen. 😶 Jotenkin todella outoa, pönehän oli nuorena sellainen, että sitä ei hiljentänyt vastaavassa tilanteessa edes itse jeesus ja se oli tukehtua raivoonsa. Kuvittelen, että vahtiminen pikku hiljaa kiihtyy, ja esim kesällä tuossa tiellähän saattaa vaikka joku pyöräillä tai kävellä tms. Kesällä siihen kyllä kasvaa pusikkoa niin että suoraa näköyhteyttä meidän pihasta tielle ei ehkä ole. Mun mielestä olisi kiva, että koirat haukkuu just sen verran, että kuulen sisälle että joku saapuu, ja ei se haittaa että maine kiirii että siellä on koiria, yksi sellainen hyeenan näköinenkin - pysyy rosvot poissa 😁. Mutta mitään turhan louskutusta en jaksa yhtään ja jos joku esim kävelee tuota tietä, niin se on kyllä mun mielestä täysin turhaa häntä haukkua, pihaan tuleminen riittää laukaisuksi. Täytyy keväällä varautua namipussin kanssa ja opettaa niille miten toimitaan. Ihmeen luonnostaan se tulee ainakin nyt, että kun itse tulen ulos, ne hiljenee siihen, se olisi kiva taito pysyä yllä. Itse asiassa näistä kahdesta Paju on se joka kovemmin haukkuu ja Lakki lähinnä säestää taustalla. Paju nyt on vahtikoirana muuten ihan vitsi, se korkeintaan hukuttaa varkaat suuteloimalla heidät hengiltä.

Yhtään mitään ei olla harrastettu ikuisuuteen, varmaan se joulukuun puolivälissä ollut rally-tokokoe oli viimeinen kerta. Olen irtisanonut jäsenyyteni moneen seuraan, siksi että kaikki aika ja raha menee varmasti talon parissa ainakin nyt ekana vuonna. Joidenkin seurojen jäsenyyden olen kyllä jo maksanutkin ja muutaman aion vielä maksaa. Ihme kyllä, mutta itselläni ei ole ollut yhtään ikävä minkään lajin treenejä tai kokeita. En tiedä, onko koirilla.

Tällä viikolla on kyllä näkynyt, että kissan tulo on aiheuttanut koirille stressiä. Lakki ja nahka on leikkineen kovin rajusti ja useaan kertaan saa karjaista että nyt riittää, kun se meinaa yltyä tappeluksi. Varsinkin lenkille lähtö on sellainen tilanne, että kierrokset käy kovin korkealla. Sisällä on myös askarreltu joka päivä jotakin, perjantaina kurjinta oli että mun sängyssä (!) oli luettu kirjaa ja vissiin oltu tykkäämättä loppuratkaisusta koska sivut oli silputtu. Sängyllä oli yksi kompostikehikko muistuttamassa jotta "ei". Kotona ei ole koskaan saanut mennä sänkyyn, mökillä on, ja vaikka tuo on sama sänky kuin kotona, tupa on selkeästi heistä mökkimäinen ja sinne sänkyyn on pontevasti pyritty. Yksinolojen ajan siinä on ollut kolme kompostikehikkoa sen päällä, mutta nyt viime viikon oli vain yksi, kun loput on kissa-aitana. Lakki pelkää niitä niin että ei varmasti olisi mennyt sen yhdenkään viereen, joten kirjan lukijan on täytynyt olla nahka. Sillä on ennenkin ollut tapana tehdä vähän tuollaisia pieniä tihutöitä. Joku päivä se oli silpunnut lattialle jääneen kissa-askarteluputken ja kerran oli vedetty pöydältä tavaroita lattialle; pönen korkeammasta pedistä ylsi kurottelemalla pöydälle. Olis nyt pöne maannut siinä esteenä ettei tuollaisia hölmöjä temppuja päästä tekemään. Luulen, että heille voisi tehdä hyvää kunnon treenit pitkästä aikaa, mutta ei nytkään jaksettu muuta kuin lenkkeillä. Jospa kevään tulo inspiroisi minuakin ja jaksaisi jotain alkaa puuhastella. Ei ole kyllä yhtään sellainen olo että työpäivän jälkeen tekisi mieli ajaa yhtään mihinkään treeneihin, mutta onhan mulla tässä kotona tätä lääniä. Treeneissä koirille parasta on se, että kyllähän ne väistämättä tuottaa rutkasti mielihyvän tunteita ja tyydytystä ja sellainen olisi juuri paikallaan kun kissastressiä on ollut (ja sitä ennen muuttostressiä, ja ja ja). En ole pitkään aikaan edes katsonut minkään lajin koekalentereita ja tuntuu hassulta, että joskus mulla oli melkein joka viikonloppu joku koe. Herää ehkä kysymys täyttikö maaninen koiraharrastus jotain tyhjiötä mun elämässä. Vai olenko nyt vaan niin väsynyt kaikesta etten siksi enää jaksa ajatellakaan sitä?

Kuin kissat ja koirat, osa 2

Talvi (se katti) on nyt ollut meillä kuusi päivää, ja vaikka on tuntunut että enhän minä "tee mitään", niin paljon asioita tapahtuu silti. Toisaalta on tämä aitojen kanssa eläminen ja tuntikausien aivopesu ollut melko työlästä. Yöt ja työpäivät he olivat erillään, mutta heti kotiin tultuani vietin käytännössä koko illat niin, että palkkailin eläimiä molemmille puolille aitaa. Nopeasti päästiin siihen, että välissä oli vain yksi aita, ei mitään tyhjää tilaa. Nopeasti myös päästiin siihen, että eläimet söi ihan rentoina vaikka välimatkaa oli vain metri. Aluksi syötin niitä koko ajan pelkästä toisen nähtävänä olemisesta, mutta parissa päivässä muutin peliä enemmän niin, että palkkaa tuli erityisesti rentoudesta, painon siirtämisestä poispäin ja katseen kääntämisestä pois kun ensin on katsottu. Kissaa myös kehräämisestä. Paju tuntui että se "suorittaa kaunista katsomista" mutta on oikeasti melko vietereillä, mutta se nyt on sille tyypillistä kun se menee ruuasta niin tiloihin. Onneksi Talvikin on tosi ahne ja sitä on ollut helppo palkata ihan millä vaan.

Kissa alkoi olla päivien myötä yhä vaikeampi saada pysymään aidoissa. Lakki pelkää noita kehikoita ja kissa kun rymisytteli niitä, Lakki usein poistui paikalta. Aina kun koirat oli poissa, päästin kissan koko taloon, jotta hajut sekoittuu ja paikat tulee sillekin tutuksi. Kerran myös vaihdoin koko illaksi niin, että siirsin kissan leirin makkariin, piti vaan viedä sille vessakin sinne kun en tiedä yhtään kuinka usein kissat käy vessassa ja pelkäsin sänkyni puolesta (hän on kyllä alusta asti tehnyt kaiken just sinne minne pitää).

Vielä eilen tuntui, että kynnys ottaa aidat joskus pois on valtavan korkea. En vaan edes tiedä pitäisikö pelätä että koira rävistää kissalta nirrin veke, vai että kissa raapii koiralta silmät päästä? Tänään se sitten vain tapahtui, jätin talon kissalle kun käytin koirat lenkillä, ja sitten koiria sisään ottaessa nostin hänet ensin uunin päälle. Hänpä ei siellä kauaa viihtynyt vaan pomppasi alas kaikkien koirien keskelle, ja ajattelin että no katsotaan.

Pönellä ja Talvilla oli jo kerran aidan läpi tilanne. Pöne kun ei näe enää paljoa mitään, niin se vaan mielellään tuijottaa, mikä taitaa olla myös kissojen maailmassa epäkohteliasta. Väliä heillä oli ehkä metri. Talvi sähisi pönelle, mitä pöne ei kuullut tai ymmärtänyt, ja sitten kissa huitaisi tassulla ilmaa, jonka pöne kyllä rekisteröi ja haukahti/rähähti takaisin, jolloin katti kyllä otti jalat allensa. Tällainen samanlainen toistui tänään ilman aitaa. Jotenkin tuntuu, että Talvi ihan tahallaan kokeilee kuinka minkäkin koiran kanssa voi käyttäytyä. Lakki ja Nakki on jo tassun alla ja niitä jos vaan pistävästi tuijottaa, ne väistää. Pöne ei väistä, ja lopulta taas koira rähähti ja katti häipyi. Olen nyt tässä koko illan antanut heidän olla muuten vapaasti, mutta palkkaan edelleen paljon pois kääntymisiä ja istun pönen sängyn vieressä. Talvia kiinnostaa pöne kaikkein eniten ja se yrittää toistuvasti tunkea sen sänkyyn, vaikka me kaikki yritetään sanoa, että huono idea. Aion antaa pönen itse komentaa kissaa sen verran, että se oppii, että sen luokse nyt vaan ei ole kellään mitään asiaa. Vahdin vaan vähän vieressä että rähähdys riittää. Pöne on kyllä 15,5-vuotiaaksi koiraksi ihan helvetin nopea edelleen, mutta kai tuollainen kissa on vielä nopeampi. Arveluttaa silti edelleen se että en tiedä kumman puolesta pitäisi pelätä.

Mutta aika hyvältä vaikuttaa! Edelleen he saavat kyllä olla yöt ja yksinolot eri tiloissa. Talvi on luonnostaan ymmärtänyt tosi hyvin, että kun valot sammutetaan niin sitten nukutaan. Mun yöt on pyhiä ja meillä oppii koirat, ja saa luvan oppia kissatkin, välittömästi sen, että öisin täällä on sitten aivan hiljaista tai muuten tulee ruumiita.

Kuin kissat ja koirat

Meille tuli eilen kissa. Ihmeen moni tuttu yllättyi kun oon kuulemma niin koiraihminen eikä koskaan olleet kuvitelleet että ottaisin kissan. No, olen kyllä haaveillut kissastakin about aina, mutta kolmen syyn takia sellaista ei ole vielä koskaan ollut. Ensinnäkin koirat on helppo ottaa mukaan reissuille, enkä ole halunnut sitoa itseäni kotiin hoitajaa vaativan lemmikin takia. Jyrsijöitä on kyllä ollut mutta ne pärjää viikonlopun yksin. Nyt kun tänne talon pihaan on tarkoitus ottaa niitä kanojakin, niin sitten niitä ei-mukaan-otettavia on jo niin paljon että hoitaja on hankittava. En siis kyllä reissaa mitenkään paljoa, mutta tämä on kuitenkin asia joka tulee huomioida jokaisen lemmikin kanssa. Toisekseen vuokra-asunnot on toisten omaisuutta ja jos meinaa kovin laajoja kiipeilyjuttuja laittaa seinille, lienee korrektia kysyä lupaa, toiset vuokranantajathan ei oikein haluaisi että edes tauluille porataan reikiä. Omiin seiniin voi porata ihan miten haluaa. Kolmanneksi en myöskään jaksaisi tapella isännöitsijän, naapurin tai kenenkään kanssa siitä millaisen ulkotarhan voin rakentaa parvekkeelle/pihalle; omaan pihaan voi laittaa just sellaisen kuin haluaa sattuu tulemaan. Nämä kaksi muuta on ehkä kuitenkin sovittavissa olevia asioita, mutta tuo ensimmäinen on se mikä minua eniten on pidellyt.

Kissan valinta on esitelty taloblogissa joten ei siitä tässä enempää, koirien blogiin ajattelin kirjoittaa eläinten tutustuttamisesta. Kyllä minua hieman mietityttää miten asia etenee. Selvää on myös se, että en pidä kotonani eläimiä jotka stressaa toisiaan tai tappaa toisensa välittömästi jos portti unohtuu joskus auki, eli jos ne eivät opi tulemaan toimeen niin viimeiseksi tulleen on lähdettävä. Olen tämän myös sanonut kissaa ottaessani. Tämä riski nyt lienee ainakin teoreettisena joka kerta kun ottaa uuden koiranpennunkin, mutta koirat tuntuu paljon helpommilta hallita. En tarkoita että koiriakaan voi pakottaa tutustumaan ja tulemaan tovereiksi; tutustuminenhan nimenomaan edellyttää että kaikilla on turvallinen olo ja ne oppivat luottamaan toisiinsa, ja sitä et voi käskeä tapahtumaan. Mutta mulla on ollut koiria vajaa parikymmentä vuotta ja niitä osaan lukea. Kissoista en tiedä vielä paljoa mitään. Vietin kyllä vielä kotona asuessani paljon aikaa löytöeläintalolla vapaaehtoisena ja olin yleensä kissojen karanteeniosastolla, eli siellä mihin ne ekana tulivat ja olivat kaikkein arimpia. Olin silloin melkoinen velho kissojen kanssa ja opin toimimaan niin etten juuri saanut osumaa. Veikkaan, että tatsi on vähän unohtunut tässä ajassa.

kuva (c) kotihoitokoti

Koirat oli hoidossa kun hain kissan Helsingistä, ja kotimatkalla nappasin koiratkin autoon. Kotiin tullessamme kannoin kissan boksissaan kylppäriin, mihin olin sisustanut hänelle huoneen. Kävin siellä illan mittaan  muutaman kerran vessa-asioilla ja hän tuli joka kerta kiehnäämään jalkoihini ja oli hyvin reipas. Koirat pidin näkösuojan takana usean metrin päässä, kylppärin oven ohi kyllä mennään ulos, mutta siinä ei hengailtu vaan siirryttiin vain, ja siinä oli pahvilaatikko edessä ettei eläimet nähneet toisiaan. Koirat ei oikein olleet kiinnostuneita ollenkaan. Ajattelin, että ollaan pari päivää ensin niin, että eläimet haistaa toisensa, ja katsotaan sitten miten edetään. Ihmisen mielestä siinä "ei tapahdu mitään" mutta eläimet kyllä tietää että heitä on täällä muitakin, ne tottuu toistensa läsnäoloon ilman että mitään pahaa pääsee tapahtumaan. Jos ne vaan heittäisi suoraan yhteen niin on erittäin todennäköistä että joku pelkää jotakuka ja toinen jahtaa toista, ja ensivaikutelmasta on aina myöhemmin hankalampaa päästä vaikka ne saattaisi silti oppia tulemaan toimeen. Mutta ei välttämättä. Sen takia uskon, että parasta edetä rauhassa ja yrittää estää ikäviä tapahtumia koskaan tapahtumasta, ja palkita eläimiä toivotusta käytöksestä.

Seuraavana aamuna päästin kissan tutustumaan taloon kun koirat oli teljetty ulos (nuoriso) tai makkariin (pöne, he pönet eivät ulkoile vesisateella). Eteiseen se tuli reippaasti, mutta tuvan puolelle ei uskaltanut, vaikka kovasti kiinnosti. Istuin sen kanssa eteisessä sitten ehkä 15min ja sitten palautin hänet kylppäriin. Arvelin, että hän on niin reipas, että mun kompostikehikot ei saata häntä kauaa pidellä, ja aika nopeasti se oppi koukkimaan tassulla niin että ne tosiaan irtoaa vaikka ne oli naulalla karmeissa kiinni. Mun koirat pelkää kehikoita ja pysyy taatusti niissä, mutta kissapa ei näytä pelkäävän. Kerran sitten tuli tilanne että kissa karkasi kylppäristä eteiseen, ja eteisen ja tuvan välillä on vielä koiraportti jonka päällä on mun pyyhe. Koirat meni sinne katsomaan mikä eteisessä rapistelee ja kissa sähähti ja paineli takaisin kylppäriin. En tiedä onko tällaisetkin huonoja kokemuksia joita pitäisi välttää, toisaalta minusta kissa sai kokemuksen että kun se sähähtää ja poistuu, kukaan ei tule sen perään vaan se saa olla rauhassa niinkuin halusi? Ja sen taas pitäisi lisätä luottamusta siihen että sinua kuunnellaan.

Päivällä vaihdoin alusia niin, että kissalla ollut kylppärin matto (se nukkui vissiin koko yön sen päällä) tuli koirien puolelle ja kissa sai koira-alustan. Kukaan muu kuin töppöinen ei oikein ollut kiinnostunut, mutta se sitten imppasi kissan hajuista mattoa kaikkien muidenkin edestä. Ehkä sen dementoituneet aivot tuotti sille jotain flashbackeja menneisyydestä? Mun kavereilla oli kissoja ja kyläiltiin heillä paljon kun pöne oli nuori.

Tehtiin myös muutama treeni niin, että kissa oli eteisessä ja sen puolella oli koiraportti, ja välissä oli parin metrin tyhjä loossi jossa itse seisoin, ja mun toisella puolella kompostikehikko ja koirat sen takana. Heittelin kummallekin puolelle nameja ja eläimet näki toisensa, otin siis näkösuojan siksi aikaa pois. Tämä meni hyvin. Kissakin on onneksi tosi ahne. Tein myös erikseen niin että mulla oli ensin pelkkä Paju joka pysytteli paikoillaan, ja sitten toisella kertaa pelkkä Lakki joka makasi käskyn alla ja söi nameja ja kissa seurasi kauempaa ja sai kanssa muutamia heiteltyjä nameja, tämäkin meni hyvin.

lopetettuani altistuksen peitin taas näkymät mutta hän huijaa ja haluaisi edelleen katsella koiria pyyhkeen alta

Hän on nyt sitä mieltä että ei todellakaan aio pysytellä enää kylppärissä, ja pudottaa ne aidat toistuvasti. Hän ei ole vielä ainakaan vaikuttanut mitenkään kovalta hyppimään eikä kiipeilemään, joten en usko, että se ihan spontaanisti heti ainakaan hyppää koiraportin pyyhkeen päälle. Hirveästi sitä selvästi kiinnostaa, mutta onneksi se on kuitenkin vähän varovainen koirien suhteen, pelkäsin nimittäin jo että jos se marssii suoraan puskemaan niitä yhtä tuttavallisesti kuin minuakin, mun koirat on kyllä kauhuissaan että mikä hitto tuo on ja siitä seuraa tilanteita. Sunnuntain oon vielä kotona mutta maanantaina töihin mennessä pitää sulkea se vessaan ihan oven taakse, ja teljetä se niin että valvomatta täällä ei ainakaan synny mitään kohtaamisia. En nyt muuten oikein juuri nyt osaa hahmottaa mitä seuraavaksi kannattaa tehdä, varmaan siis katsellaan toisiamme portin läpi vielä useita kertoja ja yhdistetään siihen syöminen (ihan klassinen ehdollistuminen, näkee toisen ja siitä seuraa mukavia asioita), ja järjestän kissalle erikseen mahdollisuuksia tutustua taloon niin että koirat ei ole täällä. Mulla on useampi projekti tuossa, putkia ja hyllylevyjä joista pitää rakentaa hänelle kiipeilyreittejä seinille, että pääsee sitten ylös pois koirien ulottuvilta. Niittipyssyn ostin ja naulojakin on mutta puuttuu kynsien pitävä materiaali, päästävä siis mattokaupoille ja jotain sisalköyttä voisi myös kokeilla. Mulla on myös katsottuna kivan näköinen kiipeilypuu ja paitsi että se maksaa aika paljon ja pitäisi ehkä säästää kun rahaa on nyt mennyt niin hirveästi kaikkeen, ne on myös loppu kaikkialta mutta tilasin saatavuusilmoituksen ja katsotaan sitten kun niitä on taas tarjolla.

Elämme jänniä aikoja, toivottavasti kaikki menee hyvin!

Töppöinen 15,5v

Töppöisellä oli eilen 15,5v välisynttärit; tässä iässä niitäkin aletaan juhlia. Joskus kauan kauan sitten, kun hän oli nuori, lupasin että joskus vielä sinulla on omat tilukset vahdittavana. Ehdin kuin ehdinkin 💖 Hän on kyllä jo melko höpsö eikä ainakaan vahdi mitään, mutta oma piha on oma piha joka tapauksessa!