Mudiyhdistyksen leiri, osa 2: nose work

Nosea koulutti iki-ihana Elli Kinnunen Haukkuvaarasta. Olen ollut useita kertoja niin hänen rally- kuin nosekoulutuksissaankin, ja voin aina vain suositella. :)

Nosekoiran koulutusjärjestys:

1. into kohdehajua kohtaan

2. alueen tarkastaminen -> itsenäisyys, irtoaminen, hyvä liikkuminen eri tasoissa

3. sinnikkyys ilmaisuun (oli se sitten opetettu käytös tai vain löytäminen), hieman kestoa vaikka ohjaaja ei olisi huomaavinaan - "hei tollo, eksää näe että tässä se on ja nyt tänne sitä karkkia!!"

3. koiranluku / sokkotreenit - loppu on lähinnä ohjaajan taitojen hiomista

-jos koira löytää ekan hajun 13s kohdalla ja pyöritte seuraavat 4min eikä mitään enää nouse, pitäisikö jo todeta että jos jotain löydettävää vielä olisi, se olisi jo noussut!

-aloitetaan "täällä on viisi piiloa, etsi ne" -tyylisillä harjoituksilla, joissa aikaa otetaan mutta rajoitusta ei ole

-vähennetään piilojen määrää

-seuraavassa vaiheessa ei kerrota montako piiloa alueella on, ohjaaja yrittää etsiä ne kaikki -> tuntuma kehittyy koska tila on tarkastettu riittävän hyvin

-> uskallettava ottaa riski! Alussa varsinkin tulee virhearviointeja ja jotain jää löytymättä. Se kuuluu asiaan eikä sitä pidä säikähtää, ei se ole vaarallista. Ohjaaja oppii joka kerta yhä tarkemmaksi koiran ja alueen lukijaksi.

-hydrolaatit eroaa toisistaan, joten aina jos treenaat jonkun muun kanssa ja hän on tehnyt omilla aineillaan sinulle valmiin etsinnän, pyydä että saat "lämmittelyalueen". Ei sen tarvitse olla oikea laatikkoetsintä vaan haju voi olla vaan purkissa, ja annat koiran nuuhkia sitä kädestä muutaman toiston. Tällöin nenä on kalibroitu juuri kyseiselle hydrolaatille.

-jos "näytä missä" -uudelleenkohdennus on koiralähtöinen, paljon turvallisempi kuin ohjaajan käskystä tapahtuva (valeilmaisuvaara). Eli kun ohjaaja on passiivinen palkkauksen jälkeen, koiran pitäisi ilman eri pyyntöä hakeutua uudelleen hajulle. Jos tätä ei haluta, viedään palkalla kuljettaen koira pois tai annetaan "toinen haju" -käskyllä lupa jatkaa etsintää.

-alueen rajat: jos koira on selkeästi hajupilvessä alueen ulkopuolella/menossa rajan yli, älä vain kutsu sitä takaisin ja vedä kauas. Piilon täytyy olla jossain lähellä, joten ohjaa koira kädellä juuri takaisin alueelle siitä mistä se meni yli ja jatka etsintää siinä.

-älä anna koiran käydä samaa aluetta uudelleen läpi, ennen kuin koko alue on kertaalleen tarkastettu. Ohjaa napakammin omalla liikkeellä (aksaohjauksista takaa leikkaus, sylkkäri), kättä ei välttämättä tartte käyttää. Älä vaan passiivisena haahuile koiran perässä. Nose on tiimityötä: koiran tehtävä on etsiä mutta se ei tiedä mistä etsitään, joten ohjaajan on aktiivisesti annettava koiralle ohjeita siitä mikä kuuluu alueeseen ja mikä ei, ja pidettävä mielessä mitkä paikat on jo tarkastettu ja mitkä tarkastamatta. Koira ei myöskään ymmärrä mikä on patteri, mikä ikkuna ja mikä ilmalämpöpumppu - ohjaajan on tiedettävä perusteet hajujen käyttäytymisestä ja "tulkittava" aluetta koiran apuna (hajujen kulkeutuminen).

-kokeessa keskity siihen, että älä muuta omaa toimintaasi kun "30s jäljellä" -ilmoitus tulee. Tosi paljon näkee ohjaajien panikoitumista. Mieti koko ajan etsinnän aikana mihin menet seuraavaksi ja mieti erikseen lista paikoista, jotka haluat vielä ko. ilmoituksen jälkeen tarkastaa. Sitten kun se tulee, älä juokse, vaan säilytä sekä tasainen liike että maltti.

-hajupilven siirtymä vs. ydinhaju: liiku kevyesti (älä vedä remmistä kuitenkaan) niin koira usein lähtee mukaan jos kyseessä oli pelkkä siirtymähaju

-alkeet purkkiradalla: tärkeää että ohjaaja on aivan hiljaa ja liikkumatta! Jos yhtään heiluu tai rapisee, koiralla on usein voimakas ristiriita kun toisaalta haluaisi irrota ja toisaalta tekisi mieli katsoa mitä se mamma tekee

-jos ja kun koira jossain vaiheessa tulee kysymään apua, ÄLÄ KOMMUNIKOI SEN KANSSA MITENKÄÄN! Valeilmaisujen vaara pedataan jo tässä vaiheessa. Katso kattoon vaikka koira huutaisi, härväisi ja riehuisi. Se on jo saanut vahvisteita radalta ja tässä vaiheessa on äärimmäisen tärkeää oppia, että äiti ei sinua auta, palaa radalle itse.

-tuolipeli hyvä alkeisjatkotason harjoitus -> tuoli helppo kääntää ja heti on uusi erilainen toisto saatavilla

Oran kuonokosketusilmaisu

-kokeessa hajun sijaintia (mikä pinta jne) ei ole määritelty, mutta käytännössä sitä ei voi laittaa niin että yksikään koira voi saada sen suuhun / raapaistua tassulla. Esim. seinän värinen huopatarra ei ehkä näy, mutta koira saa sen irti, ja jos eka koira rikkoo alueen, koetta ei voida jatkaa. Siksi haju ei voi olla seinässä, jos siinä ei ole mitään saumoja/koloja mihin sen saisi laitettua. Sama koskee maapiiloja, jos eka koira kaivaa putken tukkoon niin aluetta ei saa enää korjattua samanlaiseksi kaikille seuraaville. Mikään ei silti estä treenaamasta tällaisia.

-laatikkoetsinnässä palkkaus pois hajulta (osaava koira, alkeissa palkataan aina hajun päältä kunnes yhteys on vahva)! Vähentää voimakkaasti laatikoiden pahoinpitelyä. Pidä kuitenkin kiinni kriteereistä ilmaisussa, muuten koko ilmaisu alkaa siirtyä yhä kauemmas.

-jarrunami ennen purkkirataa / laatikoita kiihkeillä koirille

-tyhjiä kannattaa tehdä ehkä lähinnä purkkiradalla tai laatikkoetsinnässä, ja jos koiralle kouluttaa jonkun ilmaisun siihen (pysähtyy ja katsoo ohjaajaa tms), sen pitäisi olla enemmänkin "haluan laajentaa aluetta" kuin "haluan lopettaa etsinnän". Eli esim. 4 laatikkoa peräkkäin, pieni väli ja seuraavat neljä, pieni väli ja seuraavat neljä jne -> kun katsonut ekat neljä eikä mitään ole ja jotenkin yrittää ilmoittaa sen ohjaajalle, viedään seuraaville neljän riville jne. Tyhjän ilmaisusta ei siis oikeastaan kannata palkata muuten kuin viemällä koira toiselle alueelle (josta alkuvaiheessa helppo löytö heti). Jos tyhjän ilmaisusta palkkaa, koira usein alkaa kokeilla näennäisen etsimisen jälkeen vaan ilmoittaa että tyhjä on, anna karkkiii.

-jos naksautus ja ruokapalkka ei tuota iloista ilmettä ja rentoa etsintää, kokeile naksun sijaan sosiaalista palkkaa. Rento koira on tavoitteena, liika kiihkeys tai passiivisuus ei ole hyvästä.

-osaavalle koiralle myös helppoja etsintöjä! Ei saa aina vaan vaikeuttaa.

-saavuttamaton piilo, alkeet: lavasta esim. kompostikehikolla, kun tulee hajupilveen, poista este ja anna koiran päästä piilolle asti

-ilmaisun koulutuksella ei ole kiire. Opettele ensin rauhassa lukemaan koiraa. Ohjaaja nostaa ei-hihnakäden sormet pystyyn kun koira on hajulla ja appari naksauttaa kun kohdentaa. Ohjaaja oppii tässä lukemaan koiraansa. Vasta kun on hyvä siinä, voi halutessaan kouluttaa ilmaisun. Kaikilla ei sitä ole ja tämä jakaa ohjaajat kahteen leiriin.

-mitä vähemmän koiralla yleisesti ottaen on motivaatiota käytettävissä, sen enemmän kannattaa "varata" sitä etsintään. Siis tyyliin 90% koiran tehoista etsintään ja 10% ilmaisuun. Jos koirassa on reilusti virtaa, voit rauhassa hifistellä ilmaisun kanssa ihan minkä itse jaksat.

-sisääntulotreeni: piilo ihan lähelle lähtölinjaa ja odotetaan niin kauan, että koira saa hajun siitä. Ei kannata ottaa koiraa käskyn alle, koska tällöin tulee helposti konflikti haluaisin mennä vs. tiedän etten saa liikkua. Pidä vain pannasta kiinni tms. Heti kun kurkottelee haistelemaan, päästä koira "karkaamaan". Nosekoira saisi olla vähän tuhma ja kannattaa miettiä kannattaako kokeissakaan lähettää käskyn alta, vaan tuoda hihnasta/valjaista ja odottaa että koira haistelee ja sitten antaa sen vaan lähteä. Näitä sisääntuloharkkoja kannattaisi pitää ohjelmistossa viikottain -> koiralle vahva oletus että ihan heti löytyy, nenä auki!

-palkkaus: ei nameja alueelle! Anna ensin vasemmasta kädestä yksi nami, sitten jätä vasen käsi "kupiksi" piilon päälle ja tiputtele tai tuo oikella lisää nameja siihen.

-huonosti irtoavalle koiralle alkeisjatkotason treeni: sälää lattialle, palkka kerran hajun päältä, sitten ei muutetakaan järjestystä tai löydön paikkaa lainkaan vaan siirrytään vaan kerta kerralta lähettämään vähän kauempaa. Koiran on helpompi irrota sinne mistä se on jo monesti saanut palkkaa.

-nose on laji, jossa ylemmissä luokissa (= kun piilojen määrää ei tiedä) vaan täytyy vetää hieman riskillä. Virhearviointeja tulee kaikille, mutta elämä on. Koska aika on rajallinen, et vaan voi pyöriä kymmentä minuuttia yhdellä alueella. Tämä on haastavaa perfektionistiluonteille, mutta asiaa kannattaa omassa päässä työstää alusta asti.

Rokan äitimäentajuuautamua-asento :D

haluaisin mennä jo mutta tiedän ettei saa lähteä ilman lupaa -ilmeeni

pitää ehkä muuttaa näitä lähetyksiä ja antaa sen mennä vapaammin

****

Sitten käytännön treenit, töppösen osuus:

-la aloitettiin muutama toisto purkkiradalla (samalla hajun esittely), sitten tehtiin pari perustreeniä. Töppöselle sellainen huomio, että koira oikoo kaikki kulmat ja on aivan tuurissaan saako se ohi mennessään hajun vai ei. Erikseen kulmatreeniä niin, että haju on kulmassa ja koiran oikaistua kulman estetään sitä etenemästä muualle ja pyydetään se takaisin, ohjaus selkeästi (esim. ihan kädellä näyttäen) syvälle kulmaan, ei kuitenkaan suoraan hajulle. Pikku hiljaa sen pitäisi alkaa oppia tarkastamaan ne kunnolla itse.

-yläkerran sohvapöydässä koira selkeästi reagoi, mutta itse olin niin pihalla kun jännitin sokkotreeniä, että annoin sen jättää hajun ja jatkaa. Tätä ei saa tapahtua, appari voi sanoa, että älä päästä, jos ohjaaja ei tajua. Sitten vaan otetaan koira takaisin vaikka se olisi ehtinyt jo hylätä sen.

-yläkerrassa tehtiin toimistotyylistä aluetta, jossa oli 5min aikaa ja hajujen määrää ei kerrottu. Tällaisia pitäisi tehdä paljon, ja kun aika on loppunut tai ohjaaja ennen sitä haluaa ilmoittaa olevansa valmis (eli alue on mielestään tarkistettu ja kaikki on löydetty), käydään läpi jäikö jotakin löytymättä ja jos, niin miksi, eli appari painaa mieleensä mitä koira tai ohjaaja siinä kohdalla teki. Me löydettiin tästä 4/6 hajua. Yksi jäi ohjaajan takia, koira ohitti juuri sen kohdan infotiskin seinustassa ja haju jäi siksi nostamatta, ja toinen menee koiran piikkiin koska se oli juuri sellaisessa syvennöksessä/kulmassa mihin se ei kunnolla mennyt pohjalle asti, vaan pyyhälsi suorassa linjassa ohi. Kammottava treeni, heti vietiin ohjaaja epämukavuusalueelle. Huomattiin hyvin pian, miten väärin ollaan treenattu. Siinä, että ohjaaja tietää missä piilot on ja montako niitä on, ja ne etsitään kaikki vaikka aikaa menisi tunti, ei ole kerrassaan mitään mieltä. :P

-yllä mainitussa treenissä kannattaa aluksi olla reilusti piiloja, ettei käy niin että koira löytää 1. ja 2. piilon 30s aikana ja loput 4min 30sek pyöritään löytämättä enää mitään. Pointtina oli opettaa ohjaaja näkemään koska alue on tarkastettu ja hallitsemaan ajan käyttöä. Ohjaajaa kouluttaessa koiran pitää saada riittävästi vahvisteita.

-palkkaamisen jälkeen ennen uudelleenkohdentamista samalle hajulle ota askel poispäin, jotta koiralle on tilaa. Jos ohjaaja seisoo ihan vieressä, koira helposti alkaa vähän säätää "no missä se nyt olikaan, mites se nyt hävisi" koska ottaa painetta ohjaajasta.

-seuraavalla kierroksella tehtiin ns. palstatreeni. Käytävälle eroteltiin jesarilla pienet alueet (tyyliin 1m x 2m, ja jonkun verran sälää), joiden välissä oli suunnilleen saman kokoiset sekä tavarasta että hajuista varmasti tyhjät "karsinat". Sain töppösen kanssa 20s aikaa per alue ja sen jälkeen piti ilmoittaa "tyhjä, siirryn eteenpäin" tai "haluan jatkaa tässä, koira on mielestäni juuri hajulla tai haluan tarkistaa vielä jonkun kohdan tästä". Toinen koira sai 30s samaan treeniin, aika siis pitää katsoa koiran kokemuksen mukaan ja sen nimenomaan kuuluu olla kiusallisen lyhyen tuntuinen. Palstoja oli yhteensä kolme. Tämä oli taas ihan kauheaa, kun kuuluu "aika!", tekisi kauheasti mieli sanoa että haluan vielä pyöriä tässä, vaikka ihan hyvin se etsikin. Keskimmäisellä palstalla taisi jäädä yksi lattialista vähän katsomatta, mutta koska tässä nyt harjoitellaan sitä riskin ottoa ja koiran lukemista, vedin riskillä ja ilmoitin sekä ekan että tokan tyhjäksi. Sen jälkeen siis aina mentiin tyhjän palstan yli vaan lennosta seuraavaan, ei ole väliä ottaako koiran välillä hallintaan ja lähettää uudestaan vai antaako sen vaan siirtyä. Töppönen siirtyi tosi hyvin itse ja hallintaan otto vain tuottaa konfliktia. Vikalla alueella kuului sitten kanssa "aika!" ja juuri kun aloin miettiä että no eihän nämä nyt kaikki voi olla tyhjiä ja mitä helvettiä, koira selvästi alkoi kohdentaa. Haju oli juurikin sellaisessa nurkassa, joten siksi se ei aiemmin löytynyt, kun ei se nenä siellä käynyt. Siitä sain sitten koiran palkattua ja pyyhittyä tuskan hiet otsalta. Tällaisia treenejä meidän pitäisi nyt tehdä tosi paljon, nimenomaan niin että appari tekee alueet ja minä en tiedä missä on löytö ja missä ei. Sitten joku varsin lyhyt aika ja sen jälkeen on vain arvattava onko tyhjä vai ei. Epäonnistumista ei tartte pelätä, eihän tässä mitään vaarallista tapahtu :) Lähellä voi olla joku erillinen tila tai sitten viimeiseen pitää laittaa löytö, että koira lopuksi saa varmasti palkan.

-sunnuntain treenivaihtoehdot olivat ekalle kierrokselle seuraavat (näistä jokainen valitsi kaksi):

1. tyhjän etsiminen: kolme pientä huonetta/siivouskoppia joista ohjaaja tiesi että kaksi ekaa on tyhjiä ja kolmannessa on löytö. Tarkoitus havainnoida mitä koira tekee kun mitään ei löydy ja haluaisi laajentaa

2. käytävä, jossa 4min aikaa ja kolme piiloa. Tässä hämäsi kovin pitkän tuntuinen aika, käytävä ei ollut mikään kauhean pitkä ja se oli tosi tyhjä.

3. neukkarissa oleva liikkumisharjoitus, tilassa oli iso pöytä ja pöydän ja seinien väliin jäi kapea tila. Hajuja kaksi ja ohjaajan tehtävänä pitää koko ajan vähintään 3m väli koiraan, eli "tanssia" sen mukana.

4. ulkoalue "töppöselle rakkaudella elliltä" :D Siinä oli puutarhakalustetta ja lasten leikkijuttuja ja kaikkea, meille koko alue, muut teki osissa. Aikaa 7min ja määrittelemätön määrä piiloja.

Aloitin tuolla tyhjän etsimisellä. Töppönen yritti ekasta huoneesta livistää kun oli kerran pyörähtänyt keskellä, itse piti seistä oviaukossa menemättä tilaan lainkaan peremmälle, kun ne oli tosiaan sellasia koppeja vain. Blokkasin sen pääsyn jaloilla ja se sitten pyörähti siellä vielä vähän tarkemmin. Sen jälkeen en ehtinyt estää kun se livahti toiselta puolelta minua, mutta kuulemma olikin hyvä aika antaa siirtyä. Seuraava tila oli ihan vieressä ja muistaakseni tämän se tarkasti paremmin, annoin siirtyä eteenpäin heti kun halusi itse. Vikasta sitten löytö ja palkka. Tästä ohjaaja sai kehuja, oli hyvä etten ekasta heti päästänyt jatkamaan, mutta toisella kertaa koira erittäin selkeästi osoitti itse että nyt kyllä menen, ja sekin oli siis hyvä. Tämä ei tuntunut lainkaan niin kauhealta kun tiesi että ne on tyhjiä...

Toisena sitten tietenkin otettiin se ulkoalue ja sissös että oli kauheaa. Alla kuva alueesta, punainen rakennus oli ulkopuolella mutta muuten kaikki sisältyi:

Aloitin vasemmalla edessä olevasta tuoliryhmästä ja siirryin kuvassa olevaa etureunaa oikealle: tuolit, puu, keinu, puu, pöytä jne. Koira kyllä haisteli kovasti jotakin, ehkä vähän välillä jäljesti, se ei ole kosaan tehnyt mitään tällaista läheskään vastaavaa nose-etsintää. Luulen että se jäljestäessäänkin reagoisi eukaan joten sinänsä ihan sama mitä se etsii, kun tuhina vaan kävi. Siinä se alkoi sitten ohjaajaa kuumottaa, kun mitään ei löydy ja kello käy (aika ilmoitettiin aina "1min mennyt", "2min mennyt" jne). Jossain 4min kohdilla teki mieli jo luovuttaa kun eihän se ilmaise täältä nyt mitään! Välillä se koetti tempaista jonnekin mutta mietin vaan että mistä me tiedän etsiikö se vai haistaako se juoksunartun kusia tuolta kuvan takana menevältä tieltä (leirillä oli yksi juoksuinen). Leikkimökin sisällä se pyörähti useamman kerran, itse en sinne mennyt kun se oli kovin ahdas ja aiemmin oli niin paljon puhetta siitä, että ohjaajat ahdistaa koiriaan aivan liikaa ja pitäisi jättää enemmän tilaa. Kauempaa koiran lukeminenkin on helpompaa. Tuntui, että tässä vaiheessa koirakin alkoi turhautua, ja sitten mietin että jos nyt kovin ahdistan sitä, alkaako se tehdä jotain valeita. Mutta se sitten tuli mökistä ulos ja jatkettiin taas matkaa. Tämä kaikki on videolla, mutta en taida jaksaa ladata sitä nettiin, jos joku on erityisen kiinnostunut niin WA:lla voin lähettää. Lopulta sitten tuli eka ilmaisu, ja toinen, ja sitten loppui aika. Oltiin ihan lähellä liukumäkeä ja meidät käskettiin vielä mennä tarkistamaan se, ja sieltä löytyi piilo. Neljäs ja viimeinen olisi ollut yläpiilo leikkimökissä.

Neljä piiloa? Oletin että niitä on ainakin kymmenen. Note to self: älä koskaan oleta mitään. Mua ei olisi alkanut ahdistaa jos olisin suhtautunut tähän enemmän tyhjän etsimisenä kuin paljon löytämisenä. Jännää, mistä ne omat oletukset vaan aina tulee. Jatkossa yritän saada oman mielen paremmin tyhjennettyä.

Mun suunnitelma oli kuulemma hyvä ja oli vain sattumaa, että kaikki piilot oli "takarivissä" ja aloitettuani eturivistä mitään ei pitkään aikaan löytynyt. Ohjasin koiraa kuulemma hyvin ja ne mitä tarkastettiin, tuli ihan riittävän hyvin tarkastettua. Leikkimökin sisällä pyöriminen olisi pitänyt tajuta potentiaaliseksi yläpiiloksi - ei kyllä käynyt sellainen mielessäkään. Koira kyllä luopui hajusta ja tuli itse sieltä pois, mutta koska se halusi palata sinne uudelleen ja uudelleen, tiedosta että jotain siellä on. Mikään muu kaluste ei sitä vetänyt samalla tavalla puoleensa, sekin on selvä merkki, että on päässyt hajulle mutta jostain syystä ei saa tarkennettua. Ja sitten joka kerta kun koira vähän yritti lähteä viemään mua johonkin, estin sitä - joka kerta sillä oli haju piilosta! Tämä näkyy videolla aivan selvästi. Oma suunnitelma on hyvä olla, mutta jos koira selkeästi haluaa viedä johonkin, mene sen perässä. Joskus se voi haistaa sen kuolleen oravan ojassa ja oikeasti himoita vain sitä, mutta pääasiassa sillä kyllä kuitenkin lienee haju piilosta. Sitten jos ei olekaan, palaa sinne mistä lähditte ja jatka suunnitelman mukaan. Mä pidän liian tiukkaa hallintaa.

Hyvin se jaksoi noin pitkän tyhjän etsinnän, ja 7min ajan lopuilla se kyllä minusta alkoi väsyä / turhautua vaikka oli pari palkkaustakin tullut. Mutta ei se olekaan mitään läheskään tämän laajuisia juttuja tehnyt.

ensin vaihdetaan pitempi lainaliina

niin kestääkö vielä kauan??

hän kyllä näyttää niin vanhalta ja viisaalta <3

etsimään! Ohjaaja unohtikin jo heti kättelyssä että juuri näin sitä liinaa EI sitten pidetä. Se ei saa laahata maassa.

et jäljestäisi...

pää ylös pliis

miksi mitään ei löydy??

tuoleja

hups vaan

varoisit nyt vähän

löytö! vihdoin!

vika oli liukumäen alla

no olit taitava!

Sunnuntain toisella kierroksella tuntui, että ohjaajalla ei liiku päässä enää mitään. Koira kyllä jaksoi, vaikka kyllä sekin varmasti aika väsynyt jo oli viikonlopusta. Töppöselle tehtiin tunkeutumis / itsevarmuustreeni, kun rannassa kasvoi valtava tuuhea kuusi:

kuva: Eve L.

Kouluttaja kävi ensin ryömimässä kuusen alle ja laittoi hajun runkoon, ja sanoi sitten että nyt ei voi tietää meneekö syteen tai saveen, mitään vastaavaa hän ei ole koskaan itsekään kokeillut ennen. Hän pyöri myös kuusen ulkopuolella sen ympäri, jotta meno- ja paluujälki ei olisi niin vahva. Pöne luuli vissiin aluksi taas tekevänsä jotain esineruutua tai jotain, koska lähetin sen vapaana ettei naru jää mihinkään kiinni. Se meinaan huiteli jossain kaukana ja piti huudella takaisin. Sitten kun se tajusi niin ei sillä ollut mitään ongelmia tunkeutua tonne alle, en kyllä olettanutkaan. Mutta jostain syystä tarkennus oli kauhean vaikeaa, se pyöri ja pyöri ja tuli välillä ulos ja meni takaisin. Lisäksi se häiriintyi siitä, kun mun oli pakko siirtää oksia ja pitää niitä käsissä että näen jos koira ilmaisee - se luuli että mun kädessä olevista pitää etsiä. No lopulta se haisteli suunnilleen oikeaa kohtaa niin palkattiin siitä. Jostain syystä se haju pyöri siellä niin, ettei tarkennus onnistunut.

Viimeinen harjoitus oli yläpiilo liiterissä (sokko). Tiesin vain että ylhäällä on. Liiteri oli kaksiosainen ja aika iso ainakin meidän mökin vastaavaan nähden. Aika vaikeaa oli ja lopulta sain tietää oikean seinämän, jotta saatoin jäädä sen kohdalle, koira olisi edelleen vain poukkoillut pitkin tilaa. Kyllä se lopulta sitten tajusi että kannattaa nousta ylöspäin ja sai palkkansa. Näissä näkyy silkka kokemattomuus ja niitä pitää nyt tehdä sen minkä tuon selän kanssa uskaltaa. Töppönen on tosi maavainuinen koira ja tässäkin näki, että sitä alkoi turhauttaa kun se tarkasti sitä alareunaa ihan lattianrajasta kerta toisensa jälkeen, ja hajun häivähdys on mutta mitään ei löydy. Se ei ymmärrä nostaa päätä vaan jumittaa vaan samaa kierros toisensa jälkeen.

Velmu alkeistreenissä

lasipurkki näkyy oikealla metallihäkkyrän juurella, tän ei pitänyt olla vaikea

mutta miksi tyytyä etsimään lattialta kun on muitakin mahiksia! Tässä kuvassa on kaikki se, mitä tässä rodussa eniten ihailen, senkin suuruudenhullu apina. <3

Treeni-ideoita:

-alueelle paljon hajuja (sokko) ja aikaraja -> katsotaan moniko nousi, mitä jäi ja miksi ne jäi

-ohjaaja tietää hajujen määrät mutta tosi tiukka aikaraja -> opettaa jättämään ne alueet mitkä on jo löydetty/katsottu ja tekemään tehokasta etsintää

-palstatreenit ja -ruudukot esim. avoimelle kentälle 3x3 tai 4x4 -malliin

-laatikkoetsintä rykelmänä: 1-2-3-4-väli-5-6-7-8-väli jne. Jopa 200 laatikkoa, jos vain löytää...

-erilaiset siirrännäiset tärkeitä! Kokeissa käytännössä huopaa, vanua ja paperia, esim. käpyyn ei voi imeyttää suoraan vaikka aine ehkä imeytyisikin siihen. Ilmeisesti sääntö määrää että siirrännäisen pitää olla "tarkoituksenmukainen" tai jotakin.

-katosta roikkumaan siima ja hyvin pieni siirrännäinen mikä ei näy -> äärimmäisen vaikea

-hajupullon avaaminen etsintäalueella juuri ennen koiran tuloa -> hajupilvi jää hämyksi ja oikea piilo jossain muualla

-hajut niin lähekkäin että pilvet menee päällekkäin (aluksi kannattaa aloittaa esim. euka + laakeri, koiran helpompi hahmottaa)

-netistä kannattaa googlettaa eliittiluokan kisavideoita (USA) youtubesta. Suorituksia katsoessa voi itse lukea koiraa ja arvailla missä piilo on.

Kettusuon tarina

Suoraan fb:stä:
"Maastokarttasovellus on hauska asia, mutta jollain meistä lähtee aina vähän lapasesta. (Tämän kuun harjoittelupaikkani asumuksen lähellä on valtava kukkula, jonka päällä on Kettusuo-niminen pieni suo. En laita karttakuvaa tähän). Mua viehättää sanat ja niiden selitykset, joten lienee helppo uskoa että tuo Kettusuo keskellä ei mitään kutkutteli mun aivoja alusta asti. Näen mielessäni millainen paikka se on, näen punaisia kettuja juomassa, näen taianomaisen pienen lammen aamuyön usvan keskellä...
Mutta noi korkeuskäyrät. Uhh.
Ekalla viikolla kiipeilin metsäkoneen uria vuoren reunoilla ja aina pysähtyessäni puuskuttamaan katselin rinnettä ylöspäin. Siellä jossain se olisi. Tokalla viikolla kiersin koko vuoren noita teitä pitkin (reilu 6km lenkki). Valtava on ja paikoin melkoista louhikkoa, kunto loppuu ja pöneltä menee selkä ja ja ja. Ei mun ole pakko mennä sinne, yritin vakuuttaa itselleni. Mutta kun aivo on jo päässyt sen makuun, turha tapella vastaan. Se paikka suorastaan huusi mua tulemaan.
Tänään pakkasin repun ja lähdin seikkailuun. Se oli vielä ziljoona kertaa hienompi paikka kuin osasin kuvitella <3 Ei ollut kettua, mutta oli kurkipari ja ne pahastuivat niin että poistuin takaisin sinne mistä tulin ja evästin vähän kauempana.
Onneksi olen just tällainen omituinen otus, se tekee maailmasta välillä niin kovin kauniin."