Nahka oppi hyppäämään

Tän kesän huikein oppi, laiturilta hyppääminen! Nahkiainen on kyllä ollut melkoinen vesipeto pienestä pitäen, mutta sillä on ollut valtava kynnys hypätä veteen ja se vaan jäi aina huutamaan kun Lakki meni. Vain rannasta kahlaamalla hän itse syöksyi uimaan. Nyt sitten tänä kesänä hän on vissiin koko talven miettinyt asiaa ja yhtäkkiä se vain sujui! 😍 Hyppytekniikassa on vielä puutteita ja hän joka kerta sukeltaa samalla, niin laitoin sille nuo pelastusliivit, joista kyllä saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

Ja sitten vähän Ällin ja Tällin normi meininkiä...

Kyl ne on niin elegantteja ja viisaita että.

Kuin kissat ja koirat, osa 3

Tämä olkoon tämän tarinan viimeinen osa. Kissa on nyt ollut meillä vajaa 2kk. Edellinen osa jäi siihen vaiheeseen, että eläimet oli, kissan aloitteesta, valvotusti samassa tilassa ja palkkasin niitä paljon väistämisestä. Pikku hiljaa en sitten enää erotellut niitä öisin ja lopulta enää yksinoloihinkaan. Jos kaikki meni jatkuvasti hyvin valvottuna, niin vaikea uskoa, että ne yhtäkkiä työpäivän aikana päättäisi tappaa toisensa. Etukäteen tuntui, että mistä sitä tietää koska uskaltaa edetä, mutta nyt voisin sanoa että kyllä sen sitten vaan tietää. Varsinkin jos yrität pitää kissan eri puolella aitaa ja se vaan toistuvasti punkee sieltä pois, niin usko kissaa. 😃

Jonkun aikaa oli aluksi ihan sellaista tunnustelua kuinka toimitaan, ja eläimet paljon katsoi toisiaan, että jos mä kävelen tästä tai teen näin, niin mitä sä teet. Ei siis ihan rentoa olemista, vaan pientä kyttäämistä ja korostunutta tarkkailua. Joitakin tilanteitakin oli, mä kyllä yritin aina estää kissaa menemästä pönen kupille, mutta en ihan joka kerta onnistunut ja kerran se otti osumaa niin että sille tuli pieni hampaan jälki otsaan. Se onneksi parantui hyvin, eikä kissa alkanut pelätä koiraa, mutta ehkä vihdoin oppi että sinne toisen kupille nyt vaan ei voi mennä. Edelleen se kyllä menee hirveän lähelle katsomaan mutta ei enää yritä punkea syömään. Ruokailutilanteet on muutenkin vähän kuumottavia ja vaikka aluksi yritin opettaa, että kissa saa aina vikana (saavat ikäjärkässä muutenkin, en usko että se on välttämättä mikään laumahierarkia, se nyt vaan on jäänyt tavaksi), niin helpommalla pääsee, kun antaa sille ensin ja saa sen pois siitä härväämästä. Aiemmin sillä oli vähän sellaista resurssiaggrea ja se mielellään mätki koiria tassulla turpaan kun laitoin ruokia kuin varmistaakseen että kaikki on hänelle, mutta se jäi onneksi nopeasti pois. En ole mikään kissaguru mutta oon kouluttanut sitä kuten koiran kanssa tekisin; huonosta käytöksestä nostin sen aidan taakse pois tilanteesta. Lisäksi se ehkä ihan vaan tajusi että täällä kaikki saa ruokaa eikä se lopu kesken. Nykyään se puskee ihan hulluna ja yleensä myös kaatuilee mun jalkoihin kun laitan heidän ruokia. 😂

Kissaa ei voi leikittää onkilelulla jos koirat on sisällä. Kaksi nuorimmaista menee siitä aivan tiloihin, siis enemmän siitä lelusta kuin leikkivästä kissasta. Kissaa myös selkeästi arveluttaa jos esim pöne liikkuu, se helposti keskeyttää leikin ja jää katsomaan tuleeko se tänne. Luulen että sille on ehkä joskus tapahtunut jotain kun se on uppoutunut saalistamaan.

Ensimmäinen nuolaisu nahkiaisen korvaan:

Noin viikkoa myöhemmin nahkiainen ajatteli kanssa nuolaista kissaa, mutta tassusta tulee. "Vaikeita noi kissat" t. nahka

Talvi alusta saakka iski silmänsä Pajuun ja tuntui että se ajatteli ihan kuin että mitäs me pienet. Se siis selkeästi valitsi Pajun ja alkoi ekana hieroa tuttavuutta sen kanssa. Ehkä vähän yllättäen kissa on kuitenkin ollut se, joka on halunnut edetä paljon nopeammin kuin koirat. Ensimmäiset yritykset leikkiä, ensimmäiset nuolemiset, ensimmäiset viereen nukkumaan menemiset, kaikki on olleet kissan aloitteita Pajulle. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, että perseet vastakkain voidaan sohvalla nukkua, mutta varsinaisesti mitään kasautumista ei ole nähty. Lakilla oli pitkään "hui en kai vaan koske kissaan" -kauhu ja se siirtyi aina jos kissa tuli edes metrin päähän sohvalle nukkumaan. Nyt ehkä hänenkin kanssa karvojen kärjet voi just osua toisiinsa.

 Tässä katti tapailee leikkiä mutta nahka ei ymmärrä, hienosti poistuu paikalta:

Kissan leikkejä koirat ei vielä ymmärrä ollenkaan. Kissa tarjoaa leikkiä köllimällä selällään ja kevyesti heilauttamalla tassulla kun koira menee ohi. Kissa aluksi pelkäsi koirien keskenäistä leikkiä ja häipyi visusti paikalta, mutta nyt sitä ei mitkään ärinät hetkauta ja se katsoo hyvinkin läheltä. Oon yllättänyt kissan itsekin leikkimästä koirien pehmoleluilla, mutta ei ne koskaan samaan aikaan ole samoilla leluilla meinanneetkaan leikkiä. Ehkä nuo tuollaiset leikit ei oikein kohtaa. Kissa haluaisi vaania ja saalistaa ja mun koirat taas sisällä leikkii pehmoilla vetoleikkejä.

Tässä nahka ehtii hieman nuolla kissaa kunnes tulee taas tassusta että nyt riittää. Lakki on sitä mieltä että kyllä on vaikeita noi kissat huh onneksi mun perse on sinne päin:

Loppujen lopuksi minusta tutustuttaminen eteni paljon nopeammin ja helpommin kuin mitä olin kuvitellut. Tällä kokemuksella lähtisin tähän koska tahansa uudestaan. Toisaalta uskon että suuri merkitys oli sillä että alku tehtiin rauhassa aitojen takaa kaikkien turvallisuudentunteesta huolehtien. Jos koira pääsee kerrankin jahtaamaan kissaa, ja kissa pakenee ja pelkää, mennään pitkälle pakkaselle. Sen takia huolehtisin tavalla tai toisella että niin ei kertaakaan tapahdu. Esim. koiran voisi pitää kytkettynä. Pöne mullakin oli ekoja kertoja kissan kanssa samalla puolella aitaa niin, että pöne oli pannasta kiinni remmissä joka oli mun jalan alla. Koska se ei kuule enää kunnolla ja epäilin että jos tulee joku tilanne, koira ei ole mun kontrollissa. Koskaan ei mitään tapahtunut ja parin toiston jälkeen luovuin tästä.

Uskon myös että koirien hyvä hallinta ja jo olemassa olevat "käy siihen" (maahan), "odota" (älä liiku) ja "pois" -käskyt auttoi kovasti, koska ainakin toista osapuolta pystyi ohjaamaan sanallisesti kun elukat oli ekoja kertoja samalla puolella aitaa. Ja tottakai se, että kissa oli kuitenkin koiriin tottunut ja lähtäkohtaisesti hyvin reipas ja sosiaalinen. Joka tapauksessa asiassa pitää tietenkin elää ja edetä sen hitaamman osapuolen mukaan, sitä ei pidä ruveta hoputtamaan vaikka toinen olisi paljon valmiimpi.

Sitten vielä random kuvia:

hirvee tilanne kun kissa vei nahkiaisen sängyn!

jos sattuu makaamaan kissan pään päällä ni sitte sattuu? kissa vaan tyytyväinen kun kerrankin pääsi jonkun iholle :D

voi jo onnellistua vaikka katti on melkein iholla <3

mikä kissan pallo? en oo nähny

he pienet

Jännä nähdä, löytääkö he joskus yhteisiä leikkejä, pinoutuuko ne samaan sänkyyn tai nuoleeko ne toisiaan ihan antaumuksella. Mulle kuitenkin ehdottomasti riittää tämä nykyinen tilanne, että kaikki on rentoja eikä kukaan kiusaa tai toisaalta pelkää ketään. On ollut tosi antoisaa katsoa kun eri lajin eläimet tutustuu toisiinsa.

Möllitottis ja -esineet

Tänään sitten napattiin Ruu kyytiin ja ajeltiin porukalla Kangasniemelle, jossa oli mölliBH/1lk tottis (ei mahista ampua) ja esineruutu tarjolla. Yöllä oli ollut -7 ja mulla on vielä kesärenkaat alla, mutta tutkin melko tarkkaan että ei oo satanut mitään ja tiet on täysin kuivia, niin uskalsin lähteä. Nahka otettiin mukaan ja pöne jäi kotiin.

Koiria oli ilmoittautunut yhteensä vähän yli 10, mutta osa teki vain tottiksen ja osa vain esineruudun. Tottiksessa oli mun laskujen mukaan kuusi BH:n ja kaksi ykkösluokan tottiksen valinnutta. Puolet lähti ensin maastoon ja puolet jäi kentälle, meidät arvottiin kentälle. Lakki oli numero 4 ja sen parina oli BH:n tekevä koira. Suorituksen aikana sai tarvittaessa avustaa koiraa esim. lyhyemmillä matkoilla, tehdä paikkiksen liinassa ja kehua ja kannustaa enemmän kuin oikeassa kokeessa. Palkasta oli ohje että kahdesti voi palkata ilman pistemenetyksiä, mutta vain ruualla, ei lelulla, ettei paikkiskoiralle tule kohtuuton häiriö. Se oli vähän kökköä, kun meidän koko tottis on lelulla tehty enkä oikein usko että se tuottaa mitään lisää, jos annan sille välissä lihapullan tai kaksi. Lopulta sitten tuli niin paljon säätöä että katosi kaikki suunnitelmat päästä. Olin ajatellut että hetsaan ja haukutan sitten vaan enemmän kuin oikeassa kokeessa voisi, ja käytän sen palkkaamisen vähän niinkuin siihen.

Sirun lukija oli jäänyt matkasta joten sitä ei tehty. Muistan kyllä että vielä keväällä ajattelin että meidän koeura ei ala ikinä koska sirun luku ei onnistu, ja nyt mulla on sellainen olo että ihan sama, ei haittaa meitä. Siis että tiedän että se sujuu eikä haittaa että jäi treenimahis välistä. Olisin sen voinut lukea vaikka kännykällä sohimalla, tajuttiin vasta jälkeen päin.

Ilmo ihan ok, mutta jotenkin vaan taas tuntui että haukkuu ja leikkii kivasti kentän laidalla mutta ehtii tyhjentyä siinä. Lakki eka paikalla oloon. Kenttä oli vähän ahdas ja luoksetuloa tekevä koira olisi lähempänä kuin omalla kentällä, ja hetken mietin pitäiskö laittaa liinaan, mutta en laittanut. Seisoin aikalailla koematkalla, mutta pääosin kylki kohti koiraa että näin sen, valmiina menemään lähemmäs ja vaikka hakemaan sen pois jos sitä ahdistaisi. Se oli kuitenkin vallan levollinen ja laski jopa pään välillä maahan, mikä kertoo Lakilla siitä että ei oo hätää. Kehuin hiljaa kaukaa pari kertaa. Sivulle nousi skarpisti, tämä erinomainen.

Villitsin sitä vähän siinä ja se tuntui ihan hyvältä. Pari meni paikalla oloon ja me alkuun, ja juuri kun oltiin lähdössä, parin koira nousi. Tuomari huikkasi hänelle että haluatko mennä treenimielessä komentamaan sen takaisin maahan ja minä ja Lakki jäätiin odottamaan. Hän sitten karjaisi paikaltaan että "ei!" ja käveli koiransa luokse laittamaan sen uudelleen alas. Minä tajusin vapauttaa Lakin ja haukutin sitä siinä uutta lähtölupaa odotellessa, mutta sen mielestä tämä ei taas ollut lainkaan kivaa ja mielentila lässähti. Nyt jälkeen päin olisi pitänyt vaikka käydä nurkan takana leikkimässä tms tai haukuttaa ihan oikeasti kunnolla, mutta eipä sitä sitten taas siinä oikein tajunnut ja sitten tuntui että nyt pitää aloittaa. Seuruu oli kauheaa hiihtämistä ja pari kertaa kysyin "missä sä oot?!" kun tuntui että jätättää. Tästä kuitenkin ehkä hyvä tai tyydyttävä. Tuomarikin kommentoi että koira näytti siltä että se odottaa jotain pahaa tapahtuvaksi.

Istumisen seuruu samanlaista kamalaa, varmistin oikean asennon oton melko isolla käsiavulla ja vilkaisulla että istuu. Taisi olla EH tai H.

Maahan samanlainen, luokse tuli minusta kivaa vauhtia, korrekti eteen ja kerrankin tosi hyvä sivulle tulo, tämäkin ehkä EH. Tässä kun palattiin kentän alkuun, koira näytti oikein kivalta ja hyppi mua vasten, kunnes yhtäkkiä häntä laski. Pitää vielä zoomailla mitä siinä oikein tapahtui.

Tasamaanouto vähän hidas laukka menoon, paluu ravilla, jäi seisomaan eteen painaen kapulan mun jalkoja vasten ja tartti kaksi tai kolme käskyä että istui. Tämä puutteellinen. En nyt toki oikeasti olisi jäänyt jankuttamaan, mutta treenaamaanhan tänne tultiin. Sivulle tulo oli kuitenkin taas hieno, mikä oli kivaa, koska ongelmana on ollut joko ennakointi tai sitten vajaaksi jääminen.

Hyppynoudossa mulla oli oma kapula (olisko jotain 300g) että se todennäköisemmin onnistuisi. No näin heti ettei ole aikomustakaan hypätä, ekalla ampaisi taas esteen ohi hevonkuuseen ja läjähti maahan sinne, ihan kuin olisi tehnyt eteenmenoa. Sitten me uusittiin se aika monta kertaa ja joka kerta se yritti mennä ohi, ja kielsin. Lopulta tuomari sanoi että lasketaan este, ja he laittoi sen johonkin ihan 50cm. Olisinpa tiennyt että sitä voi laskea, niin oisin voinut heti aluksi pyytää vaikka 70-80cm ja tämä olisi varmaan onnistunut!! Nyt Lakki sitten oli sitä mieltä että ei vissiin saa mennä ollenkaan ja hyppy-käskyllä vain nyki mun sivulla. Lopulta todella suuret avut jotta saatiin nouto tehtyä, vapautin sen paluuhypyssä ettei tule mitään säätöä luovutukseen ja se tumahti sitten kapuloineen mun vatsalle. Puutteellinen tietenkin.

A:lla kopautin mennessä kädelläni estettä, jotta edes tämä onnistuisi. Heti kun kuului rapinaa eli tiesin että kiipeää eikä ole kiertämässä, aloin vuolaasti kehua, tehtiin kuitenkin loppuun eteen- ja sivulle tuloineen jotka oikein jees. Apujen takia taisi olla EH tai H. En tiedä, olisiko kiertänyt muuten.

Esteet oli eri näköiset kuin omalla kentällä

Eteenmenossa lähti vaisusti huonoa laukkaa vähän vinoon ja läjähti itse maahan vähän ennen kuin tuomari antoi luvan käskeä. Puutteellinen taisi olla tämä. Tämä ei ollut lainkaan tyypillinen suoritus, mutta tämä oli hiekkakenttä missä oli ruohotuppoja, ja me treenataan aina nurmella, liekö vaikuttanut.

Edelleen jäi sellainen olo että seuruut ja jäävät hiihdetään suht varmasti läpi vaikka mielentila olisi huono, mutta sekoilu alkaa sitten sen jälkeen ja se ei vaan osaa tarpeeksi hyvin. Esteet on kalliita nollata ja noudoissa menee aina turhia pisteitä milloin mihinkin ihme säätöön. Palkkasin koiran nyt pallolla ja nujuttiin sen kanssa hetki arvostelua odotellessa. Lakille 73p eli se olisi ollut hikiseen hyväksytty suoritus oikeassa kokeessa, tosin vaikea sanoa mikä oli mun apujen merkitys.

Siirryttiin maastoon ja sen kummemmin koiraa valmistelematta päästiin suoraan ruutuun. Vähän hidasta, siis sellaista normi työskentelylaukkaa mikä näyttää hitaalle kun oon tottunut kaahaamiseen. Kävi kuitenkin ulkona alueelta sen takana, ja tuomari sanoi mulle siitä mutta en ehtinyt kutsua kun koira palasi itse. Esineet melko nopeasti käteen. Esineruudun arvosteli ei-virallinen tuomari ja hän sanoi että ottaa pisteen pois molemmista luovutuksista, koska koira törmää ohjaajaan. Keskusteltiin sitten siitä ja onhan se vähän tulkinnanvarainen juttu; koeohje sanoo jotain että tulee luovuttaa korrektisti ja se jää jokaisen päätettäväksi onko ohjaajaa vasten hyppääminen korrektia vai ei. Sanoin että oon tiedostanut tämän alusta asti ja aion jatkossakin antaa sen tehdä niin, koska se on siitä niin hauskaa. Sanoin myös että kävin virallisessa kokeessa missä ei mennyt pisteitä, ja hän sitten soitti siitä kentälle jääneelle viralliselle tuomarille joka oli samaa mieltä että olisi ottanut pisteet pois. Ei olis tarvinnut varmistaa 😀 Ihan siis hyvässä hengessä keskusteltiin ja aivan sama mulle. 28p siis Lakille.

Kuvassa Niilo etulinjalla

Done

Palattiin kentälle, missä suoritettiin palkintojen jako. Kokeessa palkittiin paras tottis, paras esineruutu ja parhaat yhteispisteet. Se oli kyllä vähän outoa, että varsinaista tottista ja BH:ta ei käsitelty erikseen, koska BH:ssa maksimipisteet on 60p ja tottiksessa 100p, niin onhan ne nyt ihan eri viivalla. Yksikään BH ei olisi mennyt oikeassa kokeessa läpi, mutta yllätys oli silti melkoinen kun Lakki voitti parhaan tottiksen. Tässä tapauksessa se todellakin oli kyllä "vähiten huono" 😂 Lakki sitten meni ja voitti myös parhaat yhteispisteet!

Silleesti.

Joo en tiedä... kotiin ajaessa oli sellainen olo, että vittu mitä paskaa ja ehkä tää vaan on tässä, kun ei osata. Toisten koirat on kolmevuotiaana usean lajin valioita, ja me saadaan hikiseen jostain möllitottiksesta tulos. Toisaalta muistutin itseäni, että töppöinen oli ehkä joskus kuusivuotiaana parhaimmillaan - Lakki on vielä nuori ja kesken ja se tulee saamaan itsevarmuutta lisää.

Lisäksi jäi taas sellainen olo, että treenaan väärin. Siis se mitä teen omalla kentällä lelu kädessä ei mitenkään korreloi sen kanssa, että menen ventovieraaseen paikkaan vieraiden keskelle ilman aikomustakaan palkata. En oikein tiedä mitä mun pitäisi muuttaa.

Oon myös sitä mieltä, että koiran ei pitäisi olla niin herkkä että se paineistuu kun toinen ohjaaja kentän toisessa päässä sanoo omalle koiralleen "ei!". Sienen kanssahan tästä tuskailtiin kanssa aikoinaan paljon. Toisaalta kun se koira on mikä on, ja sillä mitä mieltä minä siitä olen, ei muuta asiaa miksikään, niin helpompaa on vain hyväksyä se ja yrittää opetella elämään sen kanssa. Me tarvittaisiin muutenkin paljon enemmän yhteistä kuplaa; jos koira olisi satasella mun kanssa, eihän sen pitäisi edes rekisteröidä että joku muu toruu koiraansa?

Ensi vuonna tulee se B-tottismahdollisuus, mutta olisko tarjolla vaikka Ö-tottista niille jotka ei vaan osaa...

Tässä liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon alku, tällaista pikkusievää kipittelyä oli kaikki seuruut:

Sinänsä aika lakinomainen tämäkin temppu, varmaan joku viides yritys ja hän sitten pysähtyy silmäilemään estettä sen viereen; "juuei tätä en aio":

Esineruudun lähetys:

No, en tiedä. Ja eihän sitä nyt tartte tietääkään. Sen kun treenailee ja katsoo mitä tulee. Useampi meidät tunteva on kommentoinut että onhan Lakki kehittynyt tällä kaudella ihan hirveästi. Ja olihan tässä kyllä 26 pistettä enemmän kuin viime kokeessa, että tällä kaavalla ensi kerralla tulisi sitten 99p 😎 Se hyötyisi siitä että pääsisi vieraille kentille treenaamaan ja yleistämään niitä esteitä, ja jotain nyt pitäisi noihin alkuihin ja odotuksiin keksiä. Ja jos se hyppy nyt vaan ei ota sujuakseen niin hittoako senkään kanssa sitten tappelee - B-tottiksessa sitä kun ei olisi lainkaan. Mulla on sellainen fiilis että B on niille jotka ei syystä tai toisesta pysty A:han, mutta sittenhän me ollaan just sitä kastia ja voidaan luovuttaa ja siirtyä sinne.

Olipas kiva että järjestivät, voi kun näitä olisi paljon enemmän!

(c) järjestäjä

Lakki nurin

Viikko sitten oltiin treenaamassa hyppytekniikkaa, kun ihan "helpolla" sarjalla sattui virhearvio. Koiran oli oletus ottaa kaksi laukkaa, mutta se päätti yrittää tehdä yhdellä, jolloin hyppy jäi tietenkin vajaaksi ja koira rysähti esteeseen. Tilanteesta on video ja sama hidastettuna. Onni on treenikaveri joka tuppaa kuvaamaan kaiken mitä teen, vaikka tämä näyttää niin kauhealta että itkettää katsoa sitä.

Okseri oli tässä vain 55/45cm ja silti voi käydä noin pahan näköisesti; tämän jälkeen pelkään sitä metristä taas niin paljon että en tiedä jos tämä meidän pk-uramme oli tässä... näin nyt toki olisi voinut käydä ihan vaikka tokon tai rallyn hyppytreeneissäkin. Lakki oli käynyt pitkällä metsälenkillä mutta ehtinyt olla sen ja treenien välissä kuitenkin yli tunnin autossa. Onneksi ennen tätä se oli tehnyt jo muita juttuja, myös hyppinyt perussarjaa.

Äksidentin jälkeen koira ei päästänyt pihahdustakaan, eikä ontunut, keventänyt tms mitään raajaa. Palkkasin sen iloisesti ja yritin olla itse cool, ettei minun säikähdys tartu koiraan. Tehtiin sitten vielä yksi toisto ihan jollain 20cm hypyllä, että saatiin viimeiseksi onnistuminen. Lakki tuli halukkaasti alkuun ja suoritti ihan normaalisti eikä siinä näkynyt henkistä tai fyysistä kolhua. Silloin viime talvenahan se kieltäytyi hyppäämästä ja se selvisi että se oli kovin jumissa selästä silloin, joten luotan jonkin verran koiran omaan arvostelukykyyn ja ilmaisuvoimaan.

Kotona annoin sille tulehduskipulääkettä ja kaivoin Sienen vanhan Back on Trackin kevyttakin. Varasin sille tsekkauksen hierojalle (menisin tällaisen jälkeen ennemmin osteopaatille mutta kun ei täällä ole 🙄). En tiedä onko kummastakaan mitään oikeaa apua mutta ei nyt takuulla haittaakaan. En osaa arvioida onko se kipeä; mitään siitä ei päälle päin näy, mutta järki sanoo, että pakkohan sen oli sattua. Jos kuvittelee että itse menisi tuolla tavalla nurin, luulen että pahin lihaskipu ja jomotus voisi tulla vasta viiveellä.

Hierojalle saatiin aika ja hän lohdutti, että onneksi Lakki on niin hyvässä lihaskunnossa, että se takuulla suojasi sitä, olisi voinut käydä pahemminkin. Hän myös oli sitä mieltä että kannattaa antaa jonkinlainen kipulääkekuuri ja suositteli sitä takkiakin käyttämään kun sellainen kerta on. Siispä Lakki on ollut kevyemmällä rasituksella (hihnalenkit, ja jäljellä se kävi mutta esim tottista saati esteitä ei ole tehty) ja viettänyt pyjama-aikaa. Millään tavalla se ei myöhemminkään ole kipua ilmentänyt.

Tänään oli sitten hieronta, ja huojennus suuri kun koirasta ei löytynyt mitään isoa vikaa. Vähän kireyttä lapojen välissä ja toisessa takajalassa, minkä oletettiin johtuvan tästä onnettomuudesta. Vastasi kuitenkin hyvin hoitoon.

Mä oon vähän huono jaksamaan ja viitsimään mitään lämmittelyjä, ja varsinkin jos meinaan tehdä "vähän vaan jotain pientä", saatan ottaa koiran suoraan autosta. Nyt muistan taas lämpän tärkeyden ja panostan siihen. Luojan kiitos taidettiin selvitä vain säikähdyksellä!

Uh. Uhhuh. Nyt se on "oikea" koeura korkattu. Toi sininen kyllä odottaa vielä vaikka sekin on nyt ostettu... (ei, ei ole koetta oikeasti tiedossa, eikä ole paikalla olo valmiskaan vaikka joku äkkilähtömahis tulisi.)

Koulutin Lakille sirun lukua omaehtoisuuden kautta, ja se eteni tiettyyn pisteeseen. Palkkasin sen aina pois tilanteesta ja olin itse tosi innoissani, jotta tunnetila valuisi koiraan. Saatiin ventovieraiden kanssa kivoja lähestymistä ja asennon ottoja, mutta kun vieras liikutti kättä oli siinä sirunlukulaitetta tai ei, koira väisti. Pää saattoi pysyä mun kädellä tai ote irrota, mutta joka tapauksessa ainakin takaosa steppasi pois alta, myös maahan menemällä se osoitti halua liueta paikalta.

Eikä se edennyt mihinkään, vaikka sitä usean ihmisen kanssa mietittiin. Mun mielestä kaikki palaa samaan; koira ei ensisijaisesti tavoittele ulkoista palkkiota, joten palkkion mahdollisuuden poisto ei tuota mitään. Sama näkyi aiemmin nosessa, kun sillä oli kausi kun sillä ei ollut lainkaan kiire löytää saati ilmaista. Siitä oli hauskaa tehdä ja etsiä, ihan sama saiko se multa löydöistä palkkaa vai ei. Ehkä tämäkin olisi ajastaan vaan alkanut sujua, mutta koira on kolme ja mulla ei ole sen loppuelämää aikaa.

Konsultoin taas useampaa eri linjan ihmistä, ja lopulta yksi "kukkahattulinjan" vanha kaveri puki sen sanoiksi hyvin; ei positiivinenkaan koulutus ole positiivista, jos samaa pitää vuosia junnata eikä se etene. Silloin siinä täytyy olla joku konflikti mikä tuottaa koiralle negatiivisia tunteita.

Voiko koiralle vaan sanoa, että seisot siinä ja pidät mutinat mahassasi? Onko oikein pakottaa se sellaiseen oman kisaamishimon nimissä, vai pitäisikö vaan hyväksyä että tämän yksilön kanssa ei voi kisata? Onko se nyt niin paha jos se pakotetaan muutaman sekunnin ikävään tilanteeseen johon se ei haluaisi, kun se kuitenkin sen ansiosta saa tosi paljon positiivisia juttuja elämäänsä? Sain paljon viestejä puolesta ja vastaan.

Sain myös arvostamaltani vanhalta holskututulta sellaisen näkemyksen, että koiran vieminen kontrolloidusti vaikeaan tilanteeseen ja sieltä yhdessä voittajana ulos tuleminen on huikea kasvun paikka ja nimenomaan kehittää sitä suhdetta ja luottoa.

Lopulta päätin kokeilla. En niin rumasti kuin se töppöselle se tehtiin. Otettiin siihen pari sääntöä; pyydän koiran istumaan (jotta sillä on selkeämpi tehtävä eikä se voi peruuttaa tms ja silti samalla tehdä oikein, kuten käsikosketuksen kanssa oli mahdollista), pidän sitä vähän naamasta kiinni jotta mulla on varmempi olo ettei se ainakaan pure ketään, ja jos se yrittää tehdä jotain muuta kuin istua ja olla hiljaa, kiellän sitä kevyesti ja rauhallisesti "äp!", toistan istu-käskyn ja kun se on nätisti, se pääsee pois.

Mun on vaikea kieltää mun koiria, koska en koskaan tee muuta kuin sitten kun mulla menee hermot. Ei mulla ole mitään arkisia kevyitä kieltoja, vaan siihen liittyy aina hermojen menetys, äänen nouseminen ja se on sellaista karjumista tai jotain. En osaa sanoa koiralle nätisti "ei" ilman että tilanne alkaa ärsyttää mua. Ongelma se on tämäkin :D

Eka kerta uudella systeemillä jännitti mua, eniten juuri se, että osaan kieltää kylmän rauhallisesti enkä ala hermoilla itse. No, ei tarttenut. Se istui kuin tatti, silmät pyöri päässä mutta muuten ei mitään ongelmaa. Meillä on nyt ollut varmaan viidet treenit eikä koskaan ole tapahtunut mitään muuta. Istuu aloillaan ja mulkoilee. Kertaakaan ei ole tarvinnut kieltää eikä käskeä uudelleen istumaan.

Jotenkin jäi vähän tyhmä olo, että vuosia yritin kouluttaa siitä mukavaa ja oikeasti pelkäsin että tän takia en ikinä pääse kisaamaan sen kanssa (pl. nose jossa sirun saa lukea itse), ja sitten ratkaisu olikin näin helppo. Uskon että ihan vain se oma asenteen muutos, että nyt sitten istut siinä etkä muuta tee, kantoi pitkälle. Kun yritin kauheasti että saisin sen tykkäämään siitä, olin epävarma itsekin. Nyt kun oon hyväksynyt sen ettei sen tartte tykätä eikä haluta sitä, oon varmaan paljon varmempi itse.

Kun treeneissä tuli onnistumisia, tajusin että ei mulla ole enää mitään syytä vitkutella. Tottis sillä on kesken (ja nyt kun ne sääntömuutokset on tulilla, en edes aio tehdä mitään ennen kuin tuleva mahdollisesti muuttuva hyppykorkeus on selvillä) ja BH:ta varten paikkiksesta puuttuu vielä kestoa, ja sinne ei ole mitään aikomustakaan mennä kokeilemaan ennen kuin oon varma ettei se pilaa muiden suorituksia. Mutta rally. Rallysta siltä puuttuu sivulla seisomaan nousu / seisomaan jääminen yhden askeleen tehtävässä, sivuaskel ja ohjaajan ympäri kiertäminen. Ohjaajan ympäri kierron opetin yhdessä illassa olkkarissa. Sivuaskelta on kanssa jumpattu ja se sujuu joten kuten, en usko että alossa siitä tulee hirveästi miinusta. Seisomisen kanssa oli paljon enemmän harmaita hiuksia; oon opettanut sille alkeita liikkeestä seisomiseen kunnon loikan kautta, mutta se ei oikein lähtenyt nyt suttaantumaan, tai yritin liian nopeasti edetä. Sitten päätin että se on yksi tehtävä ja jos se sattuu radalle, teen siinä istumisen ja otan kympin. Ei kaadu siihenkään. Tai kaatuu. Jos odottaisi kuitenkin vielä. Juupas eipäs juupas eipäs...

Selasin virkkua ja mietin että mulla ei ole ollut lisenssiä Sienen kuoleman jälkeen. Se vuosi me kisattiin loppuun töppöisen kanssa, ja sitten muutama koe kertalisenssillä. Hintakin on ylläri pylläri noussut ja on jo 45e. Taas yksi kuluerä ja mitä jos siitä ei vaan tulekaan mitään ja se ei pääse edes kehään...

Menet, kokeilet, et pääse sirun luvusta läpi, häpeät silmät päästäsi ja ajat kotiin vs et mene ollenkaan - lopputulos on kumminkin sama, sanoi se sama vanha kukkisystäväni. Eihän se nyt ketään siinä tapa kuitenkaan, niin ei ole mitään riskiä mennä kokeilemaan.

Sitten näin poppareiden kokeen pitkäperjantaina, mutta eikö se nyt ainakin ole vähän pian?! Ulkokenttäkausi olisi parempi, kun ei se ole paljoa hallissa ollut. Laitoin kuitenkin viestiä ja kysyin saako koiran häkkiin sisälle ennen omaa vuoroa ja onko kehä aidattu. Saa ja on. Sitten huomasin poppareiden fb-sivulla äitienpäiväviikonloppukokeiden mainoksen ja ajattelin että menen silloin, niin ehtii sitä seisomista treenata. Lähikoe olisi kiva, mutta ei täällä ole kuin vasta heinäkuussa, ja nyt jos en mene niin sitten on taas kauheampi kynnys. Jäin miettimään. Seuraavana aamuna huomasin että se äitienpäivähän on viime vuotinen keskustelu ja tarkistus virkkuun, niin ei sellaista koetta tosiaan olekaan. Laitoin siis viestiä perään että vieläkö ehtii pitkäperjantaina ja kun vastaus oli että joo, päätin siltä istumalta että se ei pelaa joka pelkää ja nyt tai ei koskaan.

Sitten maksoin vuosilisenssin koska kai se nyt tänä vuonna käy RTK1 ja BH ja Paju saa mennä MH:n, johon hintojen nousun myötä tarttee tästä vuodesta alkaen myös lisenssin (😡). Kolme koetta olisi kertalisenssillä halvempi, neljästä eteenpäin vuosilisenssillä. Maksoin kokeen ja jäin kauhistuneena odottamaan. Ei olekaan pitkään aikaan jännittänyt näin paljoa, välillä tulee sellaisia oloja kuin halvaantuisi kauhusta. Välillä taas on hyvä mieli ja luotto siihen että kyllä se sujuu.

Kylttejähän se ei ollut nähnyt kuin kerran (jolloin yritti tehdä niillä kohdetreeniä), pujottelumerkeistä ym puhumattakaan, mutta oli tässä vielä viisi päivää aikaa treenata. Kerran se jopa teki alokasluokan radan palkatta, ei ongelmaa. Muistin myös tehdä muutaman treenin hihnan kanssa, kun alossa ollaan kytkettynä, ja mulla oli vaikeampaa kuin koiralla. Sitten vielä kokeilin vaikka mitä kaikkea sen seisomisen kanssa ja nyt mulla on ainakin olkkarissa toimiva seisomaan jäänti! Lakki oppii tosi nopeasti kun löytää oikeat keinot.

Mulla oli suunnitelma ottaa Paju mukaan ja survoa ne halliin samaan häkkiin. Arvelin että Lakki vetää aluksi melkoiset pultit ja puhisee kaikelle, ja Paju rauhoittaisi sitä kivasti kun se on niin lunki. Meinasin myös treenata Pajun kanssa, jotta Lakki kuulee ja näkee sen.

Koe alkoi klo 10 mikä tiesi taas kerran heräämistä ja lähtöä kukonpierun aikaan. Kello soi siis viideltä, kävin 45min lenkin, join kahvia rauhassa kotona (se on pakko saada tehdä) ja pakkasin termariin loput mukaan, kuten aina. 7 jälkeen lähdin ajelemaan, kävin tankkaamassa, pysähdyin matkalla ABC:lle ja olin koepaikalla klo 9 kuten olin suunnitellut. Paitsi että mulla oli niin paha olo matkalla etten pystynyt juomaan mun kahvia, ja silti pari kertaa hölläsin kaasua että onko pysähdyttävä oksentamaan tien poskeen. En ole koskaan jännittänyt yhtään minkään koiran mitään koetta niin paljon, että tuntuu että maha kääntyy ympäri. Toivottavasti en koskaan enää jännitäkään. Tuli ihan mieleen viime kesän leikkauksen jälkeiset päivät kun paha olo velloi ja oksu lensi vähän väliä.

Vein koirat siinä heti sisään, oli vielä hiljaista ja vähän väkeä paikalla. Lakki ei missään vaiheessa juuri tuhissut saati räyhännyt kellekään, mutta kyllä siitä näki että oli outo tilanne. Paljon se vaan katseli koiria ja ihmisiä. Tässä siitä näkee että se on pahimman korona-ajan pentu, se ei ole montaa kertaa hallissa ollut. Annoin niiden olla häkissä ja hermoilin itse muualla. Esim. ramppasin wc:ssä ja yritin rauhoittaa mahaa juomalla vissyä, mutta jokaisen suullisen jälkeen tuntui aina että nyt tulee kaaressa ylös ja ulos, niin lopetin senkin. Yritin käydä ulkona ja kuunnella musiikkia, yritin hengittää syvään ja pakottaa fyysisesti oireet helpottamaan, mutta se oli aivan kauheaa. Siis ihan sairasta miksi kukaan harrastaa tällaista. Jossain välissä kävin jonottamassa ilmoittautumispisteelle.

ei auttanut...

Mittaukseen tuli kutsu melko heti. Otin Lakin häkistä ja se oli ihan jees, ja siru (sen luki joku toimitsija) meni kuten treeneissä; sanoin että odota että laitan sen istumaan. Hän vastasi että okei, koira kävi nuuhkaisemassa lukijaa,  koira istuu, otan kuonosta kiinni, näytän että siru on tuolla lapojen välissä, koira mulkoilee mutta on hiljaa paikallaan. Siru löytyi heti. Palkkasin sen pallolla ja se otti sen ja könysi mun syliin kun menin kyykkyyn. Sitten tuomari jo tuli mitta kädessä, ja kerkesin sanoa että tää on 52cm ja että saanko palkata sitä nameilla tässä samalla. Saat, hän vastasi, ja otin pallon pois ja kaivoin nameja kun hän jo sörkki tikulla. Lakki painui ihan mua vasten kun olin edelleen kyykyssä, ja sanoin siinä sille että ei tästä tälleen tuu mitään vaan sun pitää seistä ja että menes nyt siitä, mutta tuomari vastasi että tää riittää hänelle, yli 50 on. No ei kyllä varmasti ollut nähnyt sitä mitasta  koska se elukka oli niin vinossa, mutta sama se minulle. Jos oisin sanonut että se on 49cm niin se olisi sitten varmaan nähnyt sen ja laittanut meidät alempaan säkäluokkaan :D Aivan sama mulle, ja koska se ei aksaa niin tässä taisi olla sen elämän eka ja vika mittaus niin ei jäädä murehtimaan sitä miten se onnistui tai ei onnistunut. Jäi vähän hölmö olo kaikkinensa että tätä pelkäsin niin kauheasti ja kuvittelin että me ei ikinä päästä kisaamaan ollenkaan.

Palautin Lakin häkkiin ja otin välillä Pajun tekemään jotakin. Seuraneitiä jurppi ihan hirveästi ja se piippaili häkissä. Hän olisi tehnyt enemmänkin ja se oli kyllä ihan lentoon lähdössä kun niin siistii kun niin paljon porukkaa. Se voisi lahjoittaa Lakille ihan ripauksen tuota asennetta.

Yritin sanoa itselleni että nyt se on ohi ja me päästään radalle, älä jännitä enää. Kaikki on plussaa tästä eteenpäin. No ei auttanut, nyt aloin jännittää miten se Lakki selviää radasta. Uuden koiran kaikki ekat kerrat on aina jännittäviä, kun ei voi olla varma mistään eikä luottaa siihen että koira hoitaa tonttinsa. Vielä kun tiesin että sitä ahdistaa se ympäristö. Pystyykö se keskittymään tekemiseen, pitääkö pälyillä yleisöä, entä jos jossain räyhää koira (välillä oli ihan kunnon rähinät)? Entä jos en saa sitä hetsattua käyntiin lainkaan? Entä jos se ahdistuu kesken kaiken?

nosekuula goes rally

Lakki oli numero 13 ja otin sen vasta kun edellinen lähti radalle. Järki miten paljon jotkut treenaa ennen omaa vuoroa... Kehän sisäänmenon vieressä oli sellainen lähtökarsina mihin piti mennä. Kokeilin siinä häkin luona että kyllä se pystyy tulemaan sivulle. Enemmän se oli ehkä sen oloinen että siitä oli outoa että siellä kaikkien keskellä tehtäisiin tottelevaisuusjuttuja, ei siis  varsinaisesti ahdistunut saati haluton tekemään, vaan enemmän vaan hämillään. Mentiin siitä sitten lähtökarsinaan ja oisin saalistuttanut karvalelulla, mutta muistin että siinä on vinku, enkä kehdannut häiritä radalla olevaa, niin saalistutin vaan kahvapuolella vähän. Oli ahdasta enkä saanut Lakkia ihan normi liekkeihin. Sitten kun edellinen tuli pois radalta, vein koiran kehään ja laitoin maahan ja jäin odottamaan että tuomari ja toimihenkilöt kääntyy mua kohti. Se kävi tosi nopeasti ja kutsuin sitten vaan "Lakki!" kuten aina. Yleensä se tulee mua vasten ja haukkuu, nyt se kyllä pomppi mutta ei tullut ääntäkään. Ihan kuitenkin rennolta tuntui, ja siinä hyppiessä hihna meni useita kertoja tassun väliin ja piti aina selvittää se. Sitten otin sen pari metriä ennen seuraamaan ja siirryttiin lähtöön ja se oli menoa se.

video kertoo ehkä kaiken

Yllätyskuvaaja siis iski, yksi tuttu oli paikalla tsemppaamassa kaveriaan ja kuvasi näemmä minutkin. Eka kyltti tuntui siltä että siinä vähän haettiin yhteistyötä, mutta siitä se lähti. Spiraalissa muistin alkaa  hengittää ja ihan jopa hymyillä ja loppu menikin suorastaan kivassa flow'ssa. Koira tuntui tutulta ja ohjaus oli kevyttä ja helppoa. Oltais tehty vielä toinenkin kierros siihen heti perään. Vire pysyi ihan samanlaisena alusta loppuun ja oon katsonut ton videon kohta sata kertaa, kun toi heiluva häntä ja pienet pomput ja kaikki on vaan niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin ihania. Halusin ehjän ja meidän näköisen suorituksen ja sain täydellisesti kaiken sen. 💙💙💙 Vaikka sitä jännitti se odotustila niin miten ihanaa että tekemiseen se pystyy heittäytymään 100%. Jotain oon osannut rakentaa sille oikein. Lakki on myös eka mun koirista joka reagoi mun jännitykseen yrittämällä kovemmin. Sieni ahdistui ja töppöinen nuorena ahdistui, ja sittemmin totesi että jaaha ämmä pois pelistä, nyt voi tehdä mitä haluaa, eli lakkasi kuuntelemasta ja otti ohjat omiin käsiinsä. Lakki vaan yrittää kovemmin olla hyvä lakki, eli esim. seuruussa se liiskautuu ja pompottaa ja käännöksissä ylityöskentelee ym. Sitä kyllä tuolla näkyi, ja se miinus ykkönen tuli juurikin ihan vasemmalle käännöksestä missä se ylityöskenteli ollen mun takana asti. Tunsin kun se osui mun kinttuun... :D Olis sille voinut antaa myös pari kontrollia ja vino se oli parissa kohtaa mun näkökulmasta katsottuna, mutta se mitä tuomari ei näe, sitä ei tapahdu.

kyllähän nää vuosien mes-kisaamisen jälkeen tuntuu niin lyhyiltä ja helpoilta

No Lakille siis ALOHYV 99p, sij. 3. ja heti ekana palkinnoille. 😭😭😭💙💙💙

Seuraavaksi jäädään varmaan odottamaan ulkokenttäkautta ja nyt kun se kisakirjan varmennus on ohi, ei varmaan sitten tartte jännittääkään enää yhtään. Hyvä helvetti sentään. Kotimatkalla olin niin kierroksilla että join kyllä sen hieman jäähtyneen kahvin termosmukistani mutta kaikki eväät jäi koskematta. Ajoin suoraan kiinalaiseen ja palkitsin itseni hapanimeläkanalla. Lakki ei tuloshampurilaisia harrasta kun sen mielestä hyvä pihvi on vaan pilattu kaikella oudolla. Iltapäivällä piti ottaa päikkärit mutta oon edelleen niin kierroksilla että ei tule mitään, mutta Lakki ja Pajukin on kyllä tosi väsyneitä ja he on jalat kohti kattoa.

Niiiiiin parhain hattu 💝

Vain mudijutut

Viime viikolla jäljeltä:

Kaikkein parasta on toi että se vielä ihan pokkana hyppäsi mun päälle 😆 No tulipahan koira palkattua. Se on just tuollainen könyäjä ja on ollut kaatuminen lähellä monesti kun se nojaa ja puskee, nyt alamäki oli hänen puolellaan.

Tällä viikolla huutonaurua aiheutti esineruutu. Tehtiin joku 20x60m kaistale ja pantiin takakulmiin esineet; vasemmalle oranssi porkkana ja oikealle vihreä kaali, ikean lasten leluja. Lakki toi eka oikealta kaalin. Toisella lähetyksellä se toi uudelleen oikealta jotain valkoista - mitä ihmettä?! Koiran päästyä luovuttamaan esinettä näin että se on pieni pahvilaatikko. Pikapäätöksellä palkkasin koiran siitä ja katsoin sitten tarkemmin...

Zylkeneä, koirien rauhoittavaa lääkettä 😂 Siis kuka helvetti vie tuollaisia metsään, miten se sattui jäämään juuri meidän tallaamalle alueelle ja kuinka todennäköistä on että mudi tuo sulle rauhoittavia?! 😆 Tai niin - suosittelisko niitä mulle vai hänelle? 🤭

Lakin MH

Pajun kasvattaja kertoi jo kauan sitten keväällä ennakkotietona, että järjestää hänen toisen rotunsa rotuyhdistykselle MH-luonnekuvauksen täällä meidän nurkilla. Pajulla ei ikä riittänyt vielä, mutta kiinnostuin mahiksesta Lakkia ajatellen. Lopulta sinne jäikin heidän rodultaan tilaa myös muille ja Lakki sai paikan. Hieman kyllä hirvitti maksaa reilu sata euroa luonnetestistä. Kun oon viimeeksi itse maksanut sellaisen eli töppöisen aikana, ne taisi maksaa jotain 40e... mutta nyt tai ei koskaan, ja eihän ne hinnat alaskaan enää tule, niin sen se maksaa jos sellaiseen haluaa mennä. MH taitaa olla vielä kalliimpi kuin LTE johon kaiketi saattaa päästää pari kolme kymppiä edullisemmin.

Varmistin etukäteen kuitenkin että sirun luku ei ole osa arvosteltavaa testiä. Järjestäjä yrittää lukea sen mutta jos koira väistää niin ohjaaja ohjeistetaan tekemään se itse. Eli ei jäisi ainakaan siitä kiinni, eikä tartte alkaa pakottaa koiraa. Muuten en olisi mennyt kun ei tiedä yhtään miten se käyttäytyy enkä halua tällaisen höpöhöpön takia pakottaa. Säästän pakottamiset siis lääkäriin.

Sieni on käynyt aikoinaan (sijoittajansa maksamana) MH:ssa, ja sen lisäksi googlasin muiden juttuja jotta muistin aika hyvin mitä siellä tehdään ja miten kuvaus etenee. Etukäteen arvelin että Lakki väistää käsittelyä ainakin sen kestäessä jos aluksi tervehtiikin ja antaa koskea, leikkii, ei lähde vieheen perään mutta etäleikkiin hakutaustansa takia kyllä, kuormittuu enemmän räminästä kuin haalarista ja että ampuminen ei ole ongelma mutta kaiken jälkeen saattaa kyllä jotenkin reagoida, kääntyä katsomaan tms. Uskoin että väistää myös haalaria melko voimakkaasti mutta palautuu siitä nopeasti. Ääniä se ei varsinaisesti pelkää mutta kompostikehikoita kyllä ja räminälaite voisi olla paha rasti sille. Ehkä mun pitäisi vihdoin ostaa oikeita portteja koska mun kaikki pennut oppii pelkäämään kaatuvia kompostikehikoita ja sitä räminää mikä siitä lähtee... en nyt siis kuvitellut että testi keskeytetään mutta arvelin että saan sitä aika paljon houkutella ennen kuin se tulee katsomaan laitetta. Aaveilla uskoin näkeväni vähän kaikkea niskavillojen nostosta ja kumeasta murinasta hämmentyneeseen kiinnostukseen, ja mitäs siellä vielä olikaan... 3min passiivisuus olisi vaikeaa ja koira varmaan välillä vinkuu ja hyppii mua päin ja ehkä kaivaa montun joutessaan. Kuvittelin ja toivoin että kokonaisuutena koira ottaa sen kaiken kuitenkin hauskana huvipuistona eikä kauhujen aamuna.

Oltiin vuorossa sunnuntain ekana koirakkona, ja jos aluksi ärsytti että saa herätä vapaapäivänä kuudelta, lopulta olin vain oikein tyytyväinen. Helteet jatkuu edelleen ja ainakin kahdeksalta aamulla olisi vielä siedettävä sää eikä tartteisi miettiä pyörtyykö koira (tai minä). Testi pidettiin Kyyrönkaidassa, jossa meillä on ollut useampi nosekoe ja aikoinaan yksi noseleirikin. Lakki ei kyllä leirin aikaan ollut vielä syntynytkään. Arvelin kuitenkin että Lakki luulee olevansa menossa etsimään eukaa vaikka tekisin itse mitä, ja yhtäkkiä alkaakin aaveet hyppiä naamalle. Toivottavasti se ei traumatisoidu ja ensi kerralla nosessa odota aaveita. 😬

***

Homma alkoi sirun luvulla, ja Lakki meni itse ihmisen (eri kuin tuleva testinohjaaja) luokse. Hän oli kyykyssä ja Lakki haisteli häntä ja antoi koskea kaulaan, hän ensin silitti vaan kädellä ilman lukijaa. Sitten hän tosi nätisti toi varovasti sirun lukijan lähemmäs koiran tasolta, ei päältä päin, ja Lakki antoi hänen hääriä. Seisoin itse hihnan mitan päässä tarkoituksella enkä pidellyt koiraa tai käskenyt sitä tekemään mitään, että se saa itse valita. Hän ehti skannata molemmilta puolilta mutta koira aina pikkasen väisti tai kääntyi eikä lukija osunut sirun kohdalle. Lopulta koira poistui pari askelta niin tuomarit huusi kauempaa että ohjaaja lukee itse. Se oli ihan keskellä niskaa ja piippasi heti kun itse sörkin.

Sitten mentiin alas missä kierrettiin meidän huikea yleisö (Pajun kasvattaja järjestäjän roolissa ja hänen mies joka kuvasi mulle, valitettavasti videot on vaan vähän kaukaa mutta yleisö seisoo siellä mihin käsketään eikä sille voi mitään), ja mentiin sen jälkeen testinjohtajan luokse. Lakki meni haistelemaan häntä kun puhuttiin ja käteltiin (etänä, koronan takia ei ihan kosketa). Testinjohtajan ottaessa hihnan koira lähti ihan hyvin hänen mukaansa, tosin vähän se oli minun silmään että wooot mikä juttu. Käsittelyssä hän otti hihnasta kiinni läheltä koiraa ja kumartui aika päällekäyvästi koiran puoleen, Lakki antoi vähän aikaa silittää etuosaa mutta oli sen näköinen ettei ole kivaa, ja kun hän yritti edetä pidemmälle selkää pitkin, koira peruutti ja sanoi hyvin pienesti "mrrr". Tuomarit ei sitä kuulleet sinne missä olivat mutta testinjohtaja huikkasi että murisi, jolloin käsittely lopetetaan siihen. Hän päästi hihnasta irti ja Lakki tuli mun luokse rauhassa seisoskelemaan.

video

1A KONTAKTI Tervehtiminen: 4 ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1B KONTAKTI Yhteistyö: 3 Lähtee mukaan, muttei kiinnostunut testinjohtajasta
1C KONTAKTI Käsittely: 1A Torjuu murisemalla ja/tai yrittää purra / Ei päästä käsittelemään

Tähän tulee kuulemma aina ykkönen vaikka koira antoi aluksi koskea, jos se myöhemmin murisee.

Sitten oli vuorossa leikki kovalla letkulla. Sitä heitellään ensin testinjohtajalta ohjaajalle ja sitten to. heittää sen maahan. Lakki oli vähän hämillään mutta kuitenkin mukana. Lelun pätkähdettyä maahan se haisteli ja nosti sitä vähän. Toisella kierroksella enemmän mukana ja toi lelun mulle. Sitten to otti lelun ja alkoi hillua sen kanssa, Lakki ensin meinasi mennä leikkimään mutta sitten koiralla meni kuppi nurin täysin, ja se lähinnä pyöri hänen ympärillään ja karjui hänelle sellaista sekaviettistä mölinää :D Kiinnosti siis mutta jännitti outo leikki ja ehkä tässä purkautui kaikki se kuorma tähän mennessä, kun häntä oli yritetty väkisin koskea ym. Mua olisi naurattanut mutta itse pitäisi olla hiljaa ja antamatta koiralle mitään signaaleja.


2A LEIKKI 1 Leikkihalu: 3 aloittaa hitaasti, muuttuu aktiiviseksi, leikkii
2B LEIKKI 1 Tarttuminen: 3 tarttuu viiveellä tai etuhampailla
2C LEIKKI 1 Puruote ja taisteluhalu: 1 ei tartu

Seuraavana oli vuorossa takaa-ajo eli maahan pingotettu karvamatoviehe. Minusta koira ei edes nähnyt sitä ruohon seasta, se katsoi aluksi hetken eteensä kunnes käänsi pään muualle, mutta tuomarit väitti että kyllä se huomasi sen. Toisella kierroksella se ei edes lähtöpaikalle mennessä katsonut sinne eteensä vaan tuijotti koko ajan rantaan päin. Eli ei liikahtanut askeltakaan kun päästin irti ja olisi saanut, ei ollut edes yhtään jännittynyt että vau mikä tuolla menee vaan seisoi ihan rauhallisena. Mikä minusta tuntui myös siltä ettei se huomannut koko ärsykettä. No samapa se, epäilinhän ettei se lähtisi silti vaikka olisi edes vähän sähköistynyt, arjessa on kuitenkin niin paljon keskusteltu siitä että minkään perään ei mennä, ja tässä ei saa antaa mitään käskyjä.

video1
video 2

3A TAKAA-AJO 1. KERTA: ei aloita
3B TARTTUMINEN 1. KERTA: ei tartu
3C TAKAA-AJO 2.KERTA: ei aloita
3D TARTTUMINEN 2. KERTA: ei tartu

Sitten oli se kolmen minuutin tylsyys missä ohjaajan piti tuijottaa puiden latvoihin ja yrittää olla nauramatta - sehän on melko hölmö tilanne. Oltiin nurkassa missä mun selän takana molemmin puolin oli heinikkoa ja kuvittelin että se menee sinne kuseskelemaan, kuseminen oli moneen otteeseen jo ollut mielessä. Se lähinnä makasikin mun jaloissa! Itse kuulin muutaman kerran vienon "piii?" mutta tuomareille asti se ei ollut kuulunut. Tämä oli eka suuri yllätys, sillähän on esim. nosessa ollut tosi vaikeaa se odottelu ennen omaa vuoroa, enkä ikinä olisi uskonut että se vaan käy siihen pötkölleen.

video

4 AKTIVITEETTITASO: 2 Tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata

Sitten etäleikki. Tässä vaiheessa parkkikselta lähti majoitustiloissa olleita marjastajia ja meidän piti hetki odotella talon takana, että he poistuvat häiritsemästä. Testinjohtajan kanssa käytiin pieni kävely ja sata koiven nostoa ja sitten istuttiin nurtsilla. Hänkin meni kyykkyyn ja koira kävi sitten tässä vaiheessa nujuamassa hänen sylissä! Hän huikkasi tuomareillekin kun saatiin lupa aloittaa seuraava osio, että pussailimme äsken talon takana. Harmi kun se ei tullut videolla. Mutta tällainen se ihan just on; kymmenen minuuttia aiemmin murisee kun ihminen yrittää väkisin silittää ja sitten hetken päästä menee itse heittämään kuperkeikkaa vieraan syliin, ja kerjää maharapsuja.

Etäleikkijän aloittaessa oikealta parkkikselta kuului sitten kuitenkin välillä ääniä (ovien pauketta ja puhetta), ja etäleikkijän esitys meni koiralta vähän ohi ja hävisi muuhun meteliin. Koira kyllä oli enemmän kiinnostunut kaikesta kuin esim vieheellä oli ja selkeästi skarppina tuijotti eteen leikkijää ja oikealla parkkista, mutta ei ollut sen oloinen että lähtisi mihinkään, ei nojannut pantaan mistä sitä pitelin ja kun päästin irti, jäi seisomaan ja tuijottamaan. Kytkettyäni sen mentiin katsomaan leikkijää ja siinä koira oli reipas ja meni edellä, ja totesi että ai tollanen.

video

5A ETÄLEIKKI Kiinnostus: 2 kontrolloi, esiintyy taukoja
5B ETÄLEIKKI Uhka/aggressio: 1 ei osoita uhkauselkeitä
5C ETÄLEIKKI Uteliaisuus: 1 ei saavu avustajan luo
5D ETÄLEIKKI Leikkihalu: 1 ei osoita kiinnostusta
5E ETÄLEIKKI Yhteistyö: 1 ei osoita kiinnostusta

Sitten oli vuorossa haalari. Koiran liina on lyhyellä käden sisällä mytyssä ja koiralle jää niin lyhyt pätkä, että sen on pakko kävellä ohjaajan vasemmalla puolella vierellä. Ohjaaja etenee haalaria kohti ja kun se nousee ylös, tiputetaan kädestä hihna ja pysähdytään katse kohti haalaria. Kyllä sitä pelästyy itsekin vaikka tietää että se nousee :D Lakki väisti mua kohti ja törmäsi mun vasempaan jalkaan, onneksi ei sattunut pahasti. Sen jälkeen kuulin lähinnä läähätystä mun takana, tuntui että se on ihan melkein polvissa kiinni. Pääsin haalarin eteen ennen kuin se tuli mun vasemmalta sivulta haistelemaan sitä, siinä vaiheessa kaikki alkaa kehua ja koiraa saa taputella. Lopuksi kierrettiin kaksi kertaa sen ympäri. Lakki yritti himoita puutarhakalusteita ja hyppäsi mennessään pöydän päälle - ihan kuin hän olisi yrittänyt sanoa että joko sitä eukaa aletaan etsiä kun sitähän täällä varmaan nytkin ollaan tekemässä?

video

6A YLLÄTYS Pelko: 3 tekee väistöliikkeitä kääntämättä pois katsettaan
6B YLLÄTYS Puolustus/aggressio: 1 ei osoita uhkauselkeitä
6C YLLÄTYS Uteliaisuus: 3 menee haalarin luo, kun ohjaaja seisoo vieressä
6D YLLÄTYS Jäljelle jäävä pelko: 1 ei minkäänlaisia temponvaihteluita tai väistelyitä
6E YLLÄTYS Jäljelle jäävä kiinnostus: 1 ei osoita kiinnostusta

Sitten se räminälaite. Samalla tavalla liina nyrkin sisällä nipussa, koira vasemmalla laitteen puolella, ja kun ääni alkaa kuulua, heitä liina, pysähdy ja käänny kohti laitetta ja jää seisomaan liikkumatta ja hiljaa. Tässä musta tuntui että Lakki kavahti kauemmas enkä tuntenut läähätystä polvitaipeissa, mutta ei kai se sitten kauas kadonnut kun kukaan ei käskenyt että lähdetään etsimään koiraa. Kun minä otin askeleen kohti laitetta, koira peruutti saman verran kauemmas, mutta kun olin laitteen luona kyykyssä ja kutsuin koiraa kerran "Lakki?", se syöksähti mun oikealle puolelle hyvä ettei käden alle kainaloon nuuhkimaan sitä. Selkeästi sitä jännitti paljon enemmän kuin haalarilla. Minusta se sitten alkoi nuuhkia sitäkin niin kuin etsisi eukaa ja meinasi ryömiä laitteen alle, jolloin meidät käskettiin pois sieltä. Laitteen ohi käveltiin kahdesti nytkin. Liinaa piti pitää päästä kiinni että koiralla on se koko matka tilaa liikkua, ja sitten se oli koko ajan sen jaloissa solmussa. Omaa kättä ei saanut pitää koholla vaan sanottiin että ei prinsessatyyliä vaan käsi alas. Tuntui että Lakki vaihtoi puolta koko ajan milloin mun takaa ja milloin edestä ja oli vaikeaa sujuvasti kävellä itse.

video

7A ÄÄNIHERKKYYS Pelko: 3 tekee väistöliikkeitä kääntämättä pois katsettaan
7B ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus: 2 menee laitteen luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
7C ÄÄNIHERKKYYS Jäljelle jäävä pelko: 3 niiaus tai temponvaihtelu yhdellä ohituskerralla, joka pienenee toisen ohituskerran jälkeen
7D ÄÄNIHERKKYYS Jäljelle jäävä kiinnostus: 1 ei osoita kiinnostusta

Sitten kysyttiin haluanko että ammutaan, ja sanoin että joo. Nyt Lakki oli mun silmään selkeästi eniten kuormittunut ja liikkui häntä alhaalla vähän sen oloisena, että ei ole enää kiva huvipuisto tällainen. Ei nyt siis mitenkään kauhuissaan mutta kuitenkin selkeästi olemus muuttuneena. Se kyllä joka kerta vastasi mun kehuihin kauhean kivasti ja nujusi katollaan mun jaloissa kun rapsuttelin sitä. Ennen ampumista tuli kuitenkin aaveet, ja kun mut ohjattiin seisomaan pisteeseen niin Lakki oli mun etuvasemmalla ja katsoi minua, eikä ekana edes huomannut kun sen selän takaa aaveet alkoi lipua kohti. Itse piti tuijottaa tiukasti aaveiden keskelle, mutta sivusilmällä näin että se seisoi pitkään siinä aikalailla paikoillaan ja katseli vaan minua. Ensin alkoi kuulua matalaa murinaa joka loppua kohti muuttui myös rähinäksi/haukuksi, mutta ei se kauhean aggrelta kuulostanut, enemmän ehkä sellaiselta viran puolesta hälyyttämiseltä. Jossain vaiheessa se myös siirtyi vähän mun taakse. Kun mentiin katsomaan aavetta, mun kyllä piti mennä edellä ja koira oli vähän matalana mukana mutta se oli silti yllättävän kiinnostunut heistä ja nousi pystyyn kumpaakin vasten. Koiraa alkoi kaikki taas kehua kun se haisteli kummituksen helmaa.

video

8A AAVEET Puolustus/aggressio: 1
8B Aaveet Tarkkaavaisuus: 2
8C Aaveet Pelko: 3
8D Aaveet Uteliaisuus: 3
8E Aaveet Kontatinotto aaveeseen: 4

Aaveet oli siitä selkeästi jotenkin hauskat koska nyt se oli taas ihan häntä tötteröllä ja veti mua hirveällä vauhdilla kun lähdettiin seuraavaan pisteeseen. Sitten olikin jäljellä enää loppuleikki ja ampuminen, samassa paikassa alhaalla kuin aluksi. Heiteltiin ensin taas järjestäjän lelua ja nyt koira hillui mukana ja otti sen heti ja toi mulle. Leikittiin sillä ja ensin tuli kaksi paukkua leikin aikana, Lakki irroitti ja kääntyi katsomaan, mutta jatkoi heti leikkiä. Sitten tuli kaksi paukkua niin että seistiin vaan koira hihnassa, tässä se ekalla säpsähti enemmän ja mulkaisi metsään, toisella ei oikein mitään. Sitten sain kaivaa oman karvalelun taskusta ja leikittiin sillä, Lakki oli aikalailla normaali itsensä. Myös to. kävi kyykkyyn ja leikki koiran kanssa, ja koira vei lelua hänelle ja nujusi taas linkussa hänen sylissä.

video

9A LEIKKI 2 Leikkihalu: 3 aloittaa hitaasti, muuttuu aktiiviseksi, leikkii
9B LEIKKI 2 Tarttuminen: 4 tarttuu heti koko suulla

10 AMPUMINEN: 2 vähenevää kontrollia leikin/passiivisuuden aikana. Sen jälkeen välinpitämätön

Testin matkalla oli todella monta juomapistettä ja ainakin yksi niin iso saavi että sinne olisi saanut mennä uimaankin. Lakki ei halunnut kertaakaan. Loppupalautetta varten siirryttiin varjoon vähän eri kohtaan ja se kävi makaamaan mun jalkoihin ja oli ihan tosi rauhallisesti ja nätisti siinä. Harmi kun en älynnyt nauhoittaa tätä videolle, mutta yritän muistaa kaiken. Tuomari kysyi ensin tuliko yllätyksiä, ja kerroin että odotin että se leikkii paremmin ja että se 3min passiivisuus oli todella rauhallinen odotuksiin nähden. Sitten hän aloitti että sehän on sinun koirasi ja luottaa sinuun kuin vuoreen, ja että olet selkeästi sen kuu, taivas ja tähdet. Koira on sosiaalinen ihmisiä kohtaan ja kiinnostunut heistä, mutta hyvin omaehtoinen, ja haluaa selkeästi itse määrätä koska saa koskea ja kuinka edetään. Murina on hyvä asia eikä sitä pidä yrittää kitkeä pois, sen toki tiesinkin ja sanoin että olen samaa mieltä. Harmi kun en tässä älynnyt kysyä että olisiko vinkkejä miten sitä sirun lukua treenata! Ekan kierroksen leikkiä hän ei oikein kommentoinut erikseen, siis sitä kun se vaan huusi leikkijälle. Takaa-ajostakaan ei sen enempää puhuttu. Koiraa kyllä saadaan peloteltua testin aikana, mutta ei kauheasti, eli se ei poistu kauas eikä käännä katsetta pois missään vaiheessa. Myöhemmin se kyllä paljolti valitsee olla katsomatta inhottavia asioita ja tuijottaa vaan palvoen minua, että sano sinä mitä tehdään tälle. Se on hieno ominaisuus koirassa ja kertoo hyvää suhteesta, ja että se todella on minun koira ja se luottaa hirveästi minuun. Aggressiota siitä ei missään vaiheessa saada esiin, ne pienet murahdukset käsittelyssä tai mun vieressä löysällä hihnalla aaveille haukahtelu ei riitä täyttämään kriteeriä, vaan koiran pitäisi oikeasti olla paljon "päällekäyvempi" ja "korkeammassa tunnetilassa". Lakki vain murahtaa ja vetäytyy itse pois niin se on pelkkää kommunikointia siltä. Äänet sille on pahempi rasti kuin haalari, ja siinä sen piti pitempään miettiä voiko sitä laitetta lähestyä, mutta heti kun pyysin sitä niin se liikuttavan ihanasti luottaa minuun ja tulee. Kerroin että arvasin sen koska kotona se pelkää kompostikehikoita, mutta sanoin että muuten ei ole ollut mitään ongelmia äänien kanssa. Se sanoi että joskus jos se pelästyy jotain ääntä niin tiedostaa että antaa sen mennä katsomaan sitä ja antaa vähän aikaa sille, niin se kyllä pääsee niistä hyvin yli. Aaveilla sen strategia oli kanssa sulkea ne pois mielestään ja se tuijotteli enemmän muuta, ja sitten lopuksi näkyy taas että se on sosiaalinen ja utelias koira ja menee katsomaan heitä. Lopuksi leikkii selkeästi paremmin kuin aluksi, mikä on todella harvinaista, yleensä tässä näkyy se kokonaiskuormitus mikä testin edetessä lisääntyy ja koirat alkaa olla paineessa. Lakki kyllä kuormittuu kanssa rasteilla mutta se palautuu välissä varsin hyvin, ja lopuksi se ei ole mitenkään sen oloinen että huh onneksi tää päättyy, vaan olisi varmaan vielä jatkanut huvipuistoa. Ampumiseen se reagoi noteeraamalla sen mutta se tuskin on mikään ongelma, ja sanoin että niin mäkin oon ajatellut. Eihän sille ole tottiksessa vielä ajatuksella sitä tehty mutta muuten oon ollut sitä mieltä että ei niissä mitään tule olemaan.

Sitten se oli siinä. Käytiin vielä lirauttamassa tuhannes koivennosto matkalla autolle, laitoin koiran kyytiin ja kävin palauttamassa lainahihnan. Ihan on tutun oloinen koira edelleen, ja kaiken kaikkiaan hyvin itsensä näköisen testin se teki. Aika hyvin olin myös etukäteen osannut arvata miten se toimii, mikä aina ilahduttaa. Ihan täyspäinen elukka tämänkin mukaan.

Se mua jäi ehkä vähän ihmetyttämään että aluksi ei kysytty mitään koiran kotioloista ja taustoista. Luonnetestissä kysytään. Toisaalta MH tehdään aina saman kaavan mukaan siinä missä luonnetestissä kaiketi ärsykkeen voimakkuus vaihtelee sen mukaan miten koira vastaa. Luonnetestissä ainakin mun koirista on aina kysytty millaisessa laumassa ne elää jne, koska vaikuttaahan se hirveästi esim puolustuskäyttäytymiseen jos on pahnanpohjimmainen ja tottunut siihen että isoveli hoitaa. Sienen MH:sta en muista enää yhtään juteltiinko siinä alussa tällaisia vai ei. Ei varmaan sitten.

Kokonaisuutena saisi varmaan olla reippaampi ja toimintakykyisempi eläin, toisaalta se nyt vaan on sielultaan sellainen kiltti poika ja on koko elämänsä tottunut olemaan hirmuvaltiaan jaloissa ja oppimaan passiiviseksi, kun Joku Muu on aina hoitanut kaiken. Joku Muu on aina oikeassa ja parasta vaan katsoa vierestä kun hän toimii :p
Harrastuksissa en ole kokenut että se hyytyisi tai paineistuisi mitenkään helposti, ja arjen kannalta on toki vaan helppoa että se on niin kiltti. Testissä ne tilanteet on tarkoituksella vähän outoja ja kuormittavia, ja siinähän se juuri näkyy että koira ei tee itsenäisesti paljoa mitään vaan tosi paljon odottaa minulta ohjeita ja että menen edellä tilanteisiin.

Ennen luonnetestiä saakoon vielä kasvaa vuoden tai pari, ei ole tämän perusteella kiirettä sinne.

Uudella hallilla

Varasin eilen uuteen halliin tunnin vuoron. Meiltä sinne on 80km, että ei nyt ihan asiakseen tule kauheasti varmaan ajeltua, mutta anoppi asuu matkalla. Heitin miehen siis äidilleen lumitöihin ja jatkoin itse kaikkine koirineni matkaa. Tarkoitus oli pääasiassa tehdä Lakin kanssa tottista, mutta muut oli mukana kanssa, jos johonkin kentän laidalle saisi pari nosepiiloa tehtyä. Halli maksoi vaan 15e/tunti ja tiesin että siinä on erikseen aksakenttä esteineen (25e/h) ja sitten se vähän pienempi tyhjä puoli minkä otin. Toisella puolella olisi siis voinut olla joku muu, mutta eipä ollut. Sisään astuessani leuka loksahti polviin saakka, paikkahan on melkoinen nosettajan paratiisi! Pieniä huoneita ja iso aula täynnä puutarhakalusteita, hallin puolella vielä sohvaa ja lasten leikkipaikkaa ym. Sain todella rahalle vastinetta ja pitää joskus ajella uudestaankin. Laitoin myös omistajalle vielä erikseen kiitokset ja kehut.

Laitoin eka hajut ja hain sitten Lakin. Se tuli sisälle vähän varovasti ja oli aluksi epäileväinen muutenkin. Kuvasin kaikki treenit ja ei sitä videolta näe, mutta en pääse tunteesta että se antaa vain 99% ja puuttuva prosentti on jossain. Viime kesä oli samanlaista tai vielä vähän huonompaa. Ero ei tosiaan ulkopuoliselle varmaan edes välity, mutta itse sen vaan tuntee kun Se Tunne puuttuu. ☹️ Se kyllä tekee ja leikkii mutta jotenkin päällimmäisenä jää fiilis että se ei ole ihanaaparasta ja sille olisi ihan sama jos ei tehtäisi.

Autossa käytyään hän tuli toiselle kierrokselle reippaammin eikä enää pälyillyt toiselle kentälle jne. Lakki on herkkä koira ja jos nyt unohdetaan että 2v uros ehkä vaan ylipäänsä tarttee vähän aikaa, olen melko varma että jokin sitä kuitenkin painaa. Ehkä tilanne kotona, muuttuvat laumasuhteet ja vanhan koiran hiipumisen seuraaminen. Kasvava nuorukainen. Toivottavasti Lakki itse ei ole kipeä tai mitään, mutta ei sillä mitään muita oireita ole niin en oikein usko. Hieronnassa kyllä pitäisi käydä koska lumikenkäily on tosi kuormittavaa.

Videolla kaikki näyttää ihan kivalta, se on aktiivinen ja mukana, mutta kun on saanut maistaa jotain vähän enemmän, tästä vaan puuttuu hyppysellinen tunteen paloa. En osaa päättää mitä pitäisi tehdä, vai yrittäisikö olla tekemättä mitään. Jatkaako taukoa vai yrittääkö ruveta taas treenaamaan? Ongelmahan varmaan korjaantuu kun huoli vanhasta koirasta katoaa ja Lakki aikuistuu ja saa lisää itsevarmuutta. Sinänsä hauskaa että töppöinen oli tässä iässä jo korkannut kisauransa. En kuollaksenikaan muista oliko se henkisesti valmiimpi, en varmaan silloin osannut edes miettiä sellaisia asioita.

Paju sai tehdä kaksi kierrosta nosea ja käydä kentällä humputtelemassa, samoin töppöinen. Tunti oli kolmelle juuri hyvä aika, kahden kanssa oon kokenut aiemmin ettei mulla mene koko tuntia ja se on liikaa.

Paju oli heti autosta otettaessa niin tohkeissaan, ettei meinannut tulla pissillä käynnistä mitään. Ei se ole paljoa treenannut mutta silti se vaan nytkin tiesi etsiä lumipenkoista ja mun auton renkaista ja siinä sitä hätyyttelin että ei siellä ole mitään, nyt kuselle niin pääset sisälle missä on. Piti laittaa se hihnaan että sain sen touhottamisen katkaistua 😀 Jos Lakkia vähän jännitti tulla sisään niin Paju sitten vetää karmit kaulassa kaikkien muidenkin edestä.

Töppöinen ei olisi halunnut lopettaa lainkaan.

Erimielisyys suunnasta ulko-ovella

Ehdittiin anopin (+junnujen) kanssa vielä valoisalla lumikenkäilemään ja syönnin ja saunan jälkeen oli kaikki aika mukavan väsyneitä.

Pieniä alkuja

Siitä on niin kauan ja kuitenkin vain niin vähän aikaa kun se tuli, ja nyt se sitten korkkasi jo kisauransa. Toki "vain" möllikisoissa ja ilmoitin meidät luonnollisesti super(höpöhöpö)mölliluokkaan, missä sai vapaasti palkata kehässä (ei nameja heitellen kuitenkaan). Koiratanssi ja varsinkin freestyle on tosi kiva laji aloittaa, kun saa vapaasti kehua kokeissakin. Varmistin järjestäjältä etukäteen, että on ok tuoda alaikäinen koira. Ensin meinasin viedä pönenkin, mutta oli taas niin kiireiset viikot etten kerinnyt edes miettiä koko asiaa, niin totesin että antaa sen nyt olla. Vähän olisi pitänyt ehtiä treenaamaankin.

Ihan kuin olisi väärä koira mukana.

Korona-ajan pentuna Lakki ei pienenä ole päässyt yhteenkään tapahtumaan, saati halliin, hengailemaan, kun kaikki oli kiinni ja peruttu. Se on käynyt syksyllä kerran pönen rallykisojen yhteydessä sisähallissa, mutta siellä oli haudanhiljaista. Se leikki silloin Viljan kanssa ja teki mun kanssa jotain pientä ja oli aivan fine. Yleisesti ottaen siinä on vähän jotakin alkukantaista ja sitä jännittää oudot tilanteet, kuitenkaan se ei menetä toimintakykyään, ja kerää itsensä yleensä aika nopeasti. Oli silti todella vaikea tietää, kuinka aikaisin mun pitäisi tuoda se sisälle. Häkissä se ei osaa olla, joten kaikki oleminen on todella "kuluttavaa" ja jos tuon sen liian aikaisin, se ehtii väsyä ennen omaa vuoroa. Jos taas tuon sen liian myöhään, se ei kerkiä tulla sinuiksi hallin kanssa, ja on kehässä jännittynyt. Kyllä oli vaikea päätös, mutta sellaista se nyt on ja tulee olemaan vielä aikansa, harjoittelua uuden kisakaverin kanssa :). Olin toivonut meidät lähtölistaan oman ryhmämme loppupäähän, että pentu ehtii kuulla ainakin parin aiemman musiikit ja muut, ja oltiinkin starttivuorossa 6/7. Joka toinen kisasi ja joka toinen oli ottanut vain lähtöharjoituksen (siinä menisi minuutti, kisaavilla vähän enemmän). Päätin hakea pennun heti kehään tutustumisen jälkeen, jolloin sillä olisi kuusi koirakkoa aikaa ihmetellä.

 

Mikäpaikkaääk :o

Hauskaa oli huomata, että Lakki tiesi jo pihalla, että nyt ollaan tultu Tekemään Jotakin. Pöne ei ollut edes mukana eikä se voinut siten kertoa autossa mitään missä ollaan, eikä Lakki ollut koskaan käynyt koko paikassa. Silti se etsi ovea sisälle. Kyllä sitä aluksi jännitti räyhäävät koirat, pauhaava musiikki ja teollisuushallin metalliset vessaan menevät, kolhot ja kolisevat portaat. Vähän se tuhahteli itsekin ja oli kuin liisa ihmemaassa, mutta tosi äkkiä alkoi tarjota kontaktia. Nameja se söi silleen etuhampaat edellä närppien, mikä paljasti, että jännittää eikä oikein nappaa, mutta lelun kun tempaisin niin johan alkoi näyttää mun tuntemalta koiralta. Leikittiin vähän aikaa ja laitoin sen sitten häkkiin. Se kyllä nykyään menee sinne vapaaehtoisesti ja tarjoaa makaamista, kun sitä on paljon siitä palkattu. Se on siellä ihan näennäisen ok niin kauan kun minä istun häkin edessä itse. Jos nousen, tai menen kauemmas, saati jos edes ajattelen että treenaan pönen kanssa, se alkaa karjua ja tulisi sieltä läpi. Siksi siis aiemmin sanoin, ettei se oikein osaa olla häkissä, siis "osaa" mutta kaukana ollaan vielä siitä että sen voisi oikeasti jättää parkkiin sinne riippumatta siitä mitä itse tekee, ja että se olisi edes jotenkin rentona ja viettäisi taukoa siellä.

Otin sen vielä uudelleen hetkeksi häkistä ulos kun kehässä oli kolmonen tai nelonen, ja tein niitä temppuja joita esityksessä olisi. Tosi kivasti keskittyi ja namitkin alkoi maistua paremmin. Se on treenannut mekon kanssa vain kerran, ja mietin vielä aamulla että pitäiskö äkkiä ommella helmaa vähän lyhyemmäksi. Treeneissä oli vähän sellaista turhaumaa kun pujottelussa naama jää kiinni mekkoon, että voihan sen purra paskaksi. Tein mekkoon kuitenkin isomman halkion ja päätin että kehässä vähän nostan helmoja, jos pujottelu tuntuu yhtään vaikealta, näin niin sieluni silmin kuinka se sitten roikkuu siinä mekossa ja kuuluu vaan kräks...

Ennen omaa vuoroa sai käydä kehässä. Oikeastikin kisoissa saa, mutta ei saa enää palkata millään. Nyt sai. Tuomarit kirjoitti tosi pitkään kaikille, joten siinä oli hyvää aikaa. Mä olin ajatellut että juoksen kehässä ja annan pennun katsella, ja palkkaan lelulla, mutta jotenkin tää nyt enemmän oli pelkkää lelussa roikkumista. Tässä video "esirundista". Hirveän kivasti se on treeneissä oppinut siihen, että kamat voi jäädä laidalle eikä ne sitä häiritse. Siksi uskalsin nytkin tehdä niin.

Mun tavoitteet esitystä varten oli jotakuinkin 1) se ei karkaa kehästä 2) se ei huuda mulle pää punaisena (liittyen palkattomuuteen; ei sellaista ole vielä tehty, tai huonoon ohjaamiseen, se turhautuu edelleen heti jos ei tiedä mitä pitäisi tehdä eli olen myöhässä tai epäselvä käskyjeni kanssa) 3) se ei roiku mun mekossa eikä kädessä, ainakaan kovin paljoa (eli saan sen heti lopettamaan jos se meinaa sellaisen aloittaa) ja 4) saadaan esitettyä edes joku kohta niin kuin sen piti mennä, oikeassa kohdassa musiikkia. Varaplääninä, jos pentu vaikuttaa ahdistuneelta, oli sitten vain heitellä palloa. Pallo oli tissien välissä ja namit oli pakko pitää kädessä, kun ei ollut taskuja.

Tässä video itse esityksestä.

Joku herpaantuminen tuossa alussa tuli, tuomareiden mielestä koira reagoi musiikin alkamiseen, minusta sieltä mihin se kääntyy katsomaan, kuului joku tumaus. Tosi kivasti se heti kuitenkin jatkoi. Lopusta jäi kieriminen pois kun oltiin myöhässä, ja sitten se alkoi haistella kun mun käsi oli sormi ojossa. Olin näyttämässä kierimisen käsimerkkiä kun tajusin etten ehdi enää, ja sitten se luuli että osoitan namia maassa tms ja alkaa etsiä sitä. Pikkasen meitä molempia jännitti, tai mua vähän enemmänkin kuin pikkasen, ja vähän se on siksi käsijarru päällä normimenoon verrattuna. Videolta se kyllä näyttää paremmalta kuin tuntui, toisaalta joka kerta palkatessani sen, se otti namit taas etuhampaat edellä mikä kyllä kertoo että jännää oli. Pallon kanssa toimimista mietin jo kehään tutustumisessa ja kävin kokeilemassa jalalla, että ali mahtuu menemään, ja niin arvelin tapahtuvan. Ylläri, että niin tapahtui... Onneksi joku palautti sen mulle. :D

Lakki sai sitten mennä vielä häkkiin, olin varannut kongin ja maksalaatikkoa, ja kolmesti taisin täyttää sille sitä. Tosi kivasti se alkoi olla jo ihan rento ja lussutus vaan kävi vaikka vieressä räksytti koira jne. Sen jälkeen vein sen ulos, käytiin vähän kävelemässä ja sitten laitoin sen autoon. Katsoin varsinaiset mölliesitykset (heitä oli myös 7) ja sitten hain pennun autosta takaisin palkintojen jakoa varten. Häkin olin koonnut jo pois, ja ei se kyllä oikein se odottaminen ole sen vahvuuksia... sai aika paljon pitää palloa ja olin sen kanssa maassa nujuamassa, tai sitten se istui ja syötin sille nameja aika nonstoppina. Muuten se kyllä keksii kaikkea omaa kivaa mikä ei muista ole niin kivaa. Pisteiden lasku vähän venähti joten ihan hyvän aikaa se siinä ehti olla taas. Oli selvästi rennompi kuin ekalla kierroksella. Nyt vasta muistin, että oli tarkoitus harjoitella oman vuoron jälkeen sirunlukua, siis pyytää joku vieras lukemaan, mutta en enää jaksanut ja koirakin oli ihan ähkyyn syötetty. Treenattiin kuitenkin käsikosketusta keskenämme.

 

Odottelua. Oon aina ihmetellyt "tutteja" ja nyt mulla on sellainen koira itsellä...

Kolmonen ja kakkonen palkittiin ja oletin että olemme jääneet sijalle 4. kokonaan ilman palkintoja, mutta oltiinkin kiistattomia ykkösiä. Wooot!?! Ajattelin että namit kädessä esiintyminen vei sijoituksen, mutta olinkin ollut ainoa jolla oli ollut selkeästi temput erikseen ja palkka erikseen ja kaikki muut tässä luokassa oli lähinnä käyttäneet nameja imutukseen. Mun esitys sai kehuja rauhallisuudesta ja hyvästä ohjaamisesta, ja myös musiikin tulkinnasta ja että se ei ollut ihan vain temppuja musiikin soidessa taustalla, ohhoh :D Tämä nimenomaan on mulle aina ollut se vaikea osuus tässä lajissa, joten oli tosi kivaa saada siitä edes tällainen maininta. Toinen tuomari on kirjoittanut arvosteluunsa, että miettisi hyppyjä kasvavan pennun kanssa, hän ei siis tykännyt niistä. Periaatteessa oon samaa mieltä mutta se oppi sen muutamalla toistolla ja jos se pari loikkaa kerran viikossa tekee, tuskinpa se nyt siitä rikki menee.

Kolmoseksi tullut koira sai ihanan lelun, ja Lakki kyttäsi sitä ihan naama pitkällä ja oli kauhean kateusvietin riivaama. Kun sitten meidät kutsuttiin ykkösiksi ja tuomari tempaisi samanlaisen lelun käsiinsä, olipa ihanaa sanoa, että kuule, sä saat tuolta ihan oman sellaisen! Kyllä oli palkinto asianosaisen mieleen. Saatiin myös lahjakortti ilmaisiin mölleihin heille. Kivat palkinnot.

Vein koiran autoon ja menin vielä katsomaan ja kuvaamaan kisaavien luokasta ekan, kaverini, suorituksen. Jäin suustani kiinni ja lopulta kun palasin autolle, piti vielä katsoa konttiin että onko se siellä, kun korvia ei näkynyt. (Mulla on vähän outoja pelkoja siitä että mun koirat varastetaan autosta...). Yleensä Lakki on se joka rynkyttää autossa häkin ovea, seiniä ja kattoa ja raivoaa että ota mut. Nyt se makasi niin pienellä rullalla etten koskaan ole nähnyt sitä sellaisella, ja mulkaisi vaan, että emmä enää halua tulla, nyt nukuttaa. Voi pieni kuulapää, taisi olla vähän rankkaa <3

Valitettavasti kotiin mennessä se oli jo täysin latautunut.... mutta olipahan huippupäivä kaikin puolin, siitä tulee hieno tanssikaveri!