Kuulumisia

Vähänpä tapahtuu, kun ei ole edes oikeita otsikoita, mutta laitetaanpa taas jonkinlainen kännykkäräpsyoksennus. Tuli siis varmaan taas jo heti selväksi, että en ole aktivoitunut harrastamaan ja nautin edelleen siitä että ei tehdä mitään. Oli meillä itse asiassa tuossa yhdet hakutreenit kun yksi vanha tuttu haluaisi herätellä sitä uudelleen henkiin. Lakilla oli ihan kivaa ja toistakseksi homma näyttää siltä että porukkaa ei saada kasaan. Oltais täällä minun uusilla nurkilla ei-minkään-yhdistyksen alla, joten jos tätä lukee joku vanha tuttu joka voisi olla kiinnostunut niin saa ilmoittautua. Ja jos tätä lukee joku joka meinaa taas laittaa kuvakaappauksen mun jutuista paikallisen pk-seuran hallitukseen, niin a) en ole edes jäsen enää enkä kommentoi tekemisiäni millekään random yhdistykselle millään lailla, ja b) kyseessä on paikallisilta kysytyt luvalliset maastot joilla ei myöskään ole mitään tekemistä minkään yhdistyksen kanssa. Kai sitä on päässyt aika korkeaan asemaan kun yhden ihmisen tekemiset voi jotain niin ärsyttää, että niitä pitää pitkin nettiä levitellä. Tämä on siis ihan oikeasti tapahtunut joitakin vuosia sitten. Oon kyllä estänyt kaikista somekanavista kaikki ketä yhtään on syytä epäillä, mutta blogia toistaiseksi pääsee kuka tahansa lukemaan, en vaan ymmärrä että jos sua ärsyttää niin paljon joku niin miten olis jos lakkaisit lukemasta sen juttuja? 

No se siitä.

Uimapaikat on vähissä mutta onneksi on edes lätäköitä

Ilmees ku haluaisit saunaan mutta et halua saunaan ja ootat pukkarissa

Tää työnjohto on ihan sikalaiska, nukkuu aina vuorossa!!

uusi kissapuu tuli ja ihme ettei kukaan nostanut koipea siihen

niin velmu ilme että mitähän hän mahtoi hautoa

ihan sama mitä teet pihalla, kaikessa mukana

Kanat tuli Pajun kasvattajan vinkkaamana ja hain ne 40min ajomatkan päästä. Yksi valkea kana, valkea kukko ja kaksi ruskeaa kanaa. Koirat oli niistä ihan sairaan kiinnostuneita, mutta ei ehkä niinkään riistana; Pajulla vippasi häntä ihan kauheasti ja korvat meni flirttiin joten en todella tiedä mitä se oikein luuli niiden olevan. Kanat ei välitä koirista oikein mitään, aidan läpi voivat tuijottaa hyvinkin läheltä toisiaan. Ihmisistäkään ne ei välitä mutta käsiteltävissä ne ei ole eli sitten kyllä alkavat poistua paikalta jos kiinniottoaikeita rupeaa esittämään. Ne on nyt kohta olleet kaksi viikkoa ja valitettavasti ollaan jo yhtä kanaa köyhempiä, ei tapahtunut mitään vahinkoa vaan ihan suunniteltu kirves. En ole oikein löytänyt mitään superherkkua ja epäilyttää että jos lasken ne pihalle, palaako ne muka itse takaisin kanalaan, tai millä ne sinne sitten houkutellaan, niin toistaiseksi ne ei ole vielä päässeet vapauteen. En osaa yhtään kuvitella millainen projekti sitten koirien kanssa odottaa.

Mansikat ei yllättäen kiinnostaneet mun koiria mutta mustaherukoita joita nyt alkaa kypsyä, Lakki vetelee suoraan puskista. Olis kiva että mullekin jäisi!

Kissatarhan tekoa

Kaikessa mukana ja jos ei pääse eli ollaan ulkona, kyttää sen puolen ikkunalla odottamassa

Kissat ja aurinko...

Nahka harrastaa edelleen mun vaatteiden repimistä silloin kun en ole paikalla. Oli ne missä tahansa niin se vetää ne lattialle. Tässä olen vilvoittelemassa saunasta ja jo on taas huppari lähtenyt penkiltä. Nahka?! 🤭

nöyy tää oli kissatarha ei saa lukita koiria

olipa kerran auringonlasku

Tänään oltiin pitkästä aikaa cityssä hoitamassa sata asiaa, ja oli sovittu jälkitreenit. Tehtiin myös esineruutu jossa etualalla vaikea kynä. Lakki haki eka keskeltä normiesineen ja sitten tuli kynä. Tai ihan ekana se juoksi suunnilleen 100m syvällä ja ainakin 30m vasemmasta sivurajasta yli mutta unohdetaan se. Jälki oli 720m ja siellä ja kuusi esinettä, kolme ekaa käyttöesineitä ja loput keppejä. Janalla oli valkosipulipatongin pussi janamerkkinä ja vissiin nyt ihan rutiinin puutetta ja äskeinen esineruutumoodi jäi päälle, koska hänen oli pakko hyppiä se alas ja toimittaa minulle, mutta siitä sitten nätti jäljen nosto oikeaan suuntaan! Kaikki kepitkin nousi ja hän oli superhieno. Oli niin kivaa että sovittiin heti ensi viikolle uudet treenit.

"no vähä saatto kaasu hirttää"

"kyllä kitooos tätä ottaisin lisää"

nää pääs isoon cityyn vain kuseskelemaan

Möllitottis ja -esineet

Tänään sitten napattiin Ruu kyytiin ja ajeltiin porukalla Kangasniemelle, jossa oli mölliBH/1lk tottis (ei mahista ampua) ja esineruutu tarjolla. Yöllä oli ollut -7 ja mulla on vielä kesärenkaat alla, mutta tutkin melko tarkkaan että ei oo satanut mitään ja tiet on täysin kuivia, niin uskalsin lähteä. Nahka otettiin mukaan ja pöne jäi kotiin.

Koiria oli ilmoittautunut yhteensä vähän yli 10, mutta osa teki vain tottiksen ja osa vain esineruudun. Tottiksessa oli mun laskujen mukaan kuusi BH:n ja kaksi ykkösluokan tottiksen valinnutta. Puolet lähti ensin maastoon ja puolet jäi kentälle, meidät arvottiin kentälle. Lakki oli numero 4 ja sen parina oli BH:n tekevä koira. Suorituksen aikana sai tarvittaessa avustaa koiraa esim. lyhyemmillä matkoilla, tehdä paikkiksen liinassa ja kehua ja kannustaa enemmän kuin oikeassa kokeessa. Palkasta oli ohje että kahdesti voi palkata ilman pistemenetyksiä, mutta vain ruualla, ei lelulla, ettei paikkiskoiralle tule kohtuuton häiriö. Se oli vähän kökköä, kun meidän koko tottis on lelulla tehty enkä oikein usko että se tuottaa mitään lisää, jos annan sille välissä lihapullan tai kaksi. Lopulta sitten tuli niin paljon säätöä että katosi kaikki suunnitelmat päästä. Olin ajatellut että hetsaan ja haukutan sitten vaan enemmän kuin oikeassa kokeessa voisi, ja käytän sen palkkaamisen vähän niinkuin siihen.

Sirun lukija oli jäänyt matkasta joten sitä ei tehty. Muistan kyllä että vielä keväällä ajattelin että meidän koeura ei ala ikinä koska sirun luku ei onnistu, ja nyt mulla on sellainen olo että ihan sama, ei haittaa meitä. Siis että tiedän että se sujuu eikä haittaa että jäi treenimahis välistä. Olisin sen voinut lukea vaikka kännykällä sohimalla, tajuttiin vasta jälkeen päin.

Ilmo ihan ok, mutta jotenkin vaan taas tuntui että haukkuu ja leikkii kivasti kentän laidalla mutta ehtii tyhjentyä siinä. Lakki eka paikalla oloon. Kenttä oli vähän ahdas ja luoksetuloa tekevä koira olisi lähempänä kuin omalla kentällä, ja hetken mietin pitäiskö laittaa liinaan, mutta en laittanut. Seisoin aikalailla koematkalla, mutta pääosin kylki kohti koiraa että näin sen, valmiina menemään lähemmäs ja vaikka hakemaan sen pois jos sitä ahdistaisi. Se oli kuitenkin vallan levollinen ja laski jopa pään välillä maahan, mikä kertoo Lakilla siitä että ei oo hätää. Kehuin hiljaa kaukaa pari kertaa. Sivulle nousi skarpisti, tämä erinomainen.

Villitsin sitä vähän siinä ja se tuntui ihan hyvältä. Pari meni paikalla oloon ja me alkuun, ja juuri kun oltiin lähdössä, parin koira nousi. Tuomari huikkasi hänelle että haluatko mennä treenimielessä komentamaan sen takaisin maahan ja minä ja Lakki jäätiin odottamaan. Hän sitten karjaisi paikaltaan että "ei!" ja käveli koiransa luokse laittamaan sen uudelleen alas. Minä tajusin vapauttaa Lakin ja haukutin sitä siinä uutta lähtölupaa odotellessa, mutta sen mielestä tämä ei taas ollut lainkaan kivaa ja mielentila lässähti. Nyt jälkeen päin olisi pitänyt vaikka käydä nurkan takana leikkimässä tms tai haukuttaa ihan oikeasti kunnolla, mutta eipä sitä sitten taas siinä oikein tajunnut ja sitten tuntui että nyt pitää aloittaa. Seuruu oli kauheaa hiihtämistä ja pari kertaa kysyin "missä sä oot?!" kun tuntui että jätättää. Tästä kuitenkin ehkä hyvä tai tyydyttävä. Tuomarikin kommentoi että koira näytti siltä että se odottaa jotain pahaa tapahtuvaksi.

Istumisen seuruu samanlaista kamalaa, varmistin oikean asennon oton melko isolla käsiavulla ja vilkaisulla että istuu. Taisi olla EH tai H.

Maahan samanlainen, luokse tuli minusta kivaa vauhtia, korrekti eteen ja kerrankin tosi hyvä sivulle tulo, tämäkin ehkä EH. Tässä kun palattiin kentän alkuun, koira näytti oikein kivalta ja hyppi mua vasten, kunnes yhtäkkiä häntä laski. Pitää vielä zoomailla mitä siinä oikein tapahtui.

Tasamaanouto vähän hidas laukka menoon, paluu ravilla, jäi seisomaan eteen painaen kapulan mun jalkoja vasten ja tartti kaksi tai kolme käskyä että istui. Tämä puutteellinen. En nyt toki oikeasti olisi jäänyt jankuttamaan, mutta treenaamaanhan tänne tultiin. Sivulle tulo oli kuitenkin taas hieno, mikä oli kivaa, koska ongelmana on ollut joko ennakointi tai sitten vajaaksi jääminen.

Hyppynoudossa mulla oli oma kapula (olisko jotain 300g) että se todennäköisemmin onnistuisi. No näin heti ettei ole aikomustakaan hypätä, ekalla ampaisi taas esteen ohi hevonkuuseen ja läjähti maahan sinne, ihan kuin olisi tehnyt eteenmenoa. Sitten me uusittiin se aika monta kertaa ja joka kerta se yritti mennä ohi, ja kielsin. Lopulta tuomari sanoi että lasketaan este, ja he laittoi sen johonkin ihan 50cm. Olisinpa tiennyt että sitä voi laskea, niin oisin voinut heti aluksi pyytää vaikka 70-80cm ja tämä olisi varmaan onnistunut!! Nyt Lakki sitten oli sitä mieltä että ei vissiin saa mennä ollenkaan ja hyppy-käskyllä vain nyki mun sivulla. Lopulta todella suuret avut jotta saatiin nouto tehtyä, vapautin sen paluuhypyssä ettei tule mitään säätöä luovutukseen ja se tumahti sitten kapuloineen mun vatsalle. Puutteellinen tietenkin.

A:lla kopautin mennessä kädelläni estettä, jotta edes tämä onnistuisi. Heti kun kuului rapinaa eli tiesin että kiipeää eikä ole kiertämässä, aloin vuolaasti kehua, tehtiin kuitenkin loppuun eteen- ja sivulle tuloineen jotka oikein jees. Apujen takia taisi olla EH tai H. En tiedä, olisiko kiertänyt muuten.

Esteet oli eri näköiset kuin omalla kentällä

Eteenmenossa lähti vaisusti huonoa laukkaa vähän vinoon ja läjähti itse maahan vähän ennen kuin tuomari antoi luvan käskeä. Puutteellinen taisi olla tämä. Tämä ei ollut lainkaan tyypillinen suoritus, mutta tämä oli hiekkakenttä missä oli ruohotuppoja, ja me treenataan aina nurmella, liekö vaikuttanut.

Edelleen jäi sellainen olo että seuruut ja jäävät hiihdetään suht varmasti läpi vaikka mielentila olisi huono, mutta sekoilu alkaa sitten sen jälkeen ja se ei vaan osaa tarpeeksi hyvin. Esteet on kalliita nollata ja noudoissa menee aina turhia pisteitä milloin mihinkin ihme säätöön. Palkkasin koiran nyt pallolla ja nujuttiin sen kanssa hetki arvostelua odotellessa. Lakille 73p eli se olisi ollut hikiseen hyväksytty suoritus oikeassa kokeessa, tosin vaikea sanoa mikä oli mun apujen merkitys.

Siirryttiin maastoon ja sen kummemmin koiraa valmistelematta päästiin suoraan ruutuun. Vähän hidasta, siis sellaista normi työskentelylaukkaa mikä näyttää hitaalle kun oon tottunut kaahaamiseen. Kävi kuitenkin ulkona alueelta sen takana, ja tuomari sanoi mulle siitä mutta en ehtinyt kutsua kun koira palasi itse. Esineet melko nopeasti käteen. Esineruudun arvosteli ei-virallinen tuomari ja hän sanoi että ottaa pisteen pois molemmista luovutuksista, koska koira törmää ohjaajaan. Keskusteltiin sitten siitä ja onhan se vähän tulkinnanvarainen juttu; koeohje sanoo jotain että tulee luovuttaa korrektisti ja se jää jokaisen päätettäväksi onko ohjaajaa vasten hyppääminen korrektia vai ei. Sanoin että oon tiedostanut tämän alusta asti ja aion jatkossakin antaa sen tehdä niin, koska se on siitä niin hauskaa. Sanoin myös että kävin virallisessa kokeessa missä ei mennyt pisteitä, ja hän sitten soitti siitä kentälle jääneelle viralliselle tuomarille joka oli samaa mieltä että olisi ottanut pisteet pois. Ei olis tarvinnut varmistaa 😀 Ihan siis hyvässä hengessä keskusteltiin ja aivan sama mulle. 28p siis Lakille.

Kuvassa Niilo etulinjalla

Done

Palattiin kentälle, missä suoritettiin palkintojen jako. Kokeessa palkittiin paras tottis, paras esineruutu ja parhaat yhteispisteet. Se oli kyllä vähän outoa, että varsinaista tottista ja BH:ta ei käsitelty erikseen, koska BH:ssa maksimipisteet on 60p ja tottiksessa 100p, niin onhan ne nyt ihan eri viivalla. Yksikään BH ei olisi mennyt oikeassa kokeessa läpi, mutta yllätys oli silti melkoinen kun Lakki voitti parhaan tottiksen. Tässä tapauksessa se todellakin oli kyllä "vähiten huono" 😂 Lakki sitten meni ja voitti myös parhaat yhteispisteet!

Silleesti.

Joo en tiedä... kotiin ajaessa oli sellainen olo, että vittu mitä paskaa ja ehkä tää vaan on tässä, kun ei osata. Toisten koirat on kolmevuotiaana usean lajin valioita, ja me saadaan hikiseen jostain möllitottiksesta tulos. Toisaalta muistutin itseäni, että töppöinen oli ehkä joskus kuusivuotiaana parhaimmillaan - Lakki on vielä nuori ja kesken ja se tulee saamaan itsevarmuutta lisää.

Lisäksi jäi taas sellainen olo, että treenaan väärin. Siis se mitä teen omalla kentällä lelu kädessä ei mitenkään korreloi sen kanssa, että menen ventovieraaseen paikkaan vieraiden keskelle ilman aikomustakaan palkata. En oikein tiedä mitä mun pitäisi muuttaa.

Oon myös sitä mieltä, että koiran ei pitäisi olla niin herkkä että se paineistuu kun toinen ohjaaja kentän toisessa päässä sanoo omalle koiralleen "ei!". Sienen kanssahan tästä tuskailtiin kanssa aikoinaan paljon. Toisaalta kun se koira on mikä on, ja sillä mitä mieltä minä siitä olen, ei muuta asiaa miksikään, niin helpompaa on vain hyväksyä se ja yrittää opetella elämään sen kanssa. Me tarvittaisiin muutenkin paljon enemmän yhteistä kuplaa; jos koira olisi satasella mun kanssa, eihän sen pitäisi edes rekisteröidä että joku muu toruu koiraansa?

Ensi vuonna tulee se B-tottismahdollisuus, mutta olisko tarjolla vaikka Ö-tottista niille jotka ei vaan osaa...

Tässä liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon alku, tällaista pikkusievää kipittelyä oli kaikki seuruut:

Sinänsä aika lakinomainen tämäkin temppu, varmaan joku viides yritys ja hän sitten pysähtyy silmäilemään estettä sen viereen; "juuei tätä en aio":

Esineruudun lähetys:

No, en tiedä. Ja eihän sitä nyt tartte tietääkään. Sen kun treenailee ja katsoo mitä tulee. Useampi meidät tunteva on kommentoinut että onhan Lakki kehittynyt tällä kaudella ihan hirveästi. Ja olihan tässä kyllä 26 pistettä enemmän kuin viime kokeessa, että tällä kaavalla ensi kerralla tulisi sitten 99p 😎 Se hyötyisi siitä että pääsisi vieraille kentille treenaamaan ja yleistämään niitä esteitä, ja jotain nyt pitäisi noihin alkuihin ja odotuksiin keksiä. Ja jos se hyppy nyt vaan ei ota sujuakseen niin hittoako senkään kanssa sitten tappelee - B-tottiksessa sitä kun ei olisi lainkaan. Mulla on sellainen fiilis että B on niille jotka ei syystä tai toisesta pysty A:han, mutta sittenhän me ollaan just sitä kastia ja voidaan luovuttaa ja siirtyä sinne.

Olipas kiva että järjestivät, voi kun näitä olisi paljon enemmän!

(c) järjestäjä

Eläinkoe

Tehtiin Lakille eilen eläinkoe. Tein sille 250m jäljen jossa oli kaksi hanskaa ja lopussa minä itse, ja kaveri ajoi sen sen kanssa. Ihanaa että on niin yllytyshulluja treenikavereita! 😄

En tiennyt yhtään mitä tapahtuu - lähteekö Lakki janalta ollenkaan jäljestämään, ja jos, niin ilmaiseeko se hänelle esineitä vai onko niin kiire että porhaltaa ohi vaan. Kaveri otti taskuun yhden kuulan ja nameja siltä varalta että koira ilmaisee, ja olin laittanut värikkäät hanskat niin että jos koira ei ota niitä niin kaveri huomaa ne itse jos koira jäljestää niiden yli, ja voi poimia ne taskuunsa.

Ainoa asia mitä arvelin oli että jos se lähtee, se hyvin alussa palaa hyppäämään kaverin mahaa vasten ja kysyy että oikeastiko nyt mennään tänne. Ja niin oli käynyt 🤩

Loppu, piiloni saniaisten alla

Odotellaan häntä sadanmiljoonan itikan kanssa

Jälki vanheni tunnin ja sitten tuli aika siirtyä maalimieheksi loppuun. Olin siis toki merkannut lopun ja kiersin sinne takaisin vasta juuri ennen kuin he lähtivät, en kökkinyt siellä koko tuntia odottamassa. Puin koiran valmiiksi ja jätin sen autoon, ja hetsasin sitä vähän mennessäni. Se oli virhe, koska sitten kun kaveri otti sen, se oli ihan satasella vaan lähdössä perään. Jäljen loppu ja suunta mihin menin autolta oli toki eri kuin mihin jälki ensin lähtisi, ja Lakki oli vaan tuijottanut mun perään. Kaveri laittoi jo viestinkin että ei se lähde janalta mihinkään. Vastasin että vie se hetkeksi autoon ja kokeile uudelleen, mutta sitten sieltä tuli että no nyt se lähti ja pysy siellä piilossa vaan. Huikeaa! 😄

Ja on mulla palkkaakin

Ihan alussa koira oli vielä hypännyt ison kiven päälle tähystelemään mun suuntaan, ja samalla oli mennyt eka kulma pitkäksi. Mutta muuten se oli ilmeisen tarkasti jäljestänyt. Ja tosiaan myös käynyt hyppäämässä päin mutta kaveri oli vaan toistanut että jälki niin jatkoi.

Ekaan esineeseen oli reagoinut ottamalla sen suuhun ja jäämällä tuijottamaan eteenpäin, mutta kaveri oli huikannut sille "hyvä!" niin se oli tuonut sen kuten aina. Toisen se oli ilmaissut itse, ja palkkautunut kuulankin kanssa melkein kuten minunkin kanssani. Mulle saapuessaan se ei sitten ollut mitenkään "jee ihanaa parasta" vaan pikemminkin vaan vähän että "no ai moi säkin oot täällä". Luulen että sen herneet ei kohdanneet eikä se ajatellut että se jäljestää minua ja että tietenkin menin sinne loppuun odottamaan, vaan se varmaan luuli koko ajan että ne oli täysin erilliset asiat; minä lähdin random lenkille ja sillä aikaa kaveri vaan yrittää jäljestää hänellä. 😂

Todettiin lopuksi että ainakin koira todella osaa nämä asiat kun se tekee ne ihan samalla tavalla vieraankin ohjaajan kanssa. Ihan tosi mielenkiintoista! Ihanaa kun nykyään osaa ja uskaltaa rikkoa kaavaa ja tehdä kaikkea hulluakin. Töppöisen alkuaikoina olin niin kokematon itse että se on koulutettu tiukasti koesääntöjen mukaisesti. Nyt ajattelen että mitä enemmän erilaisia kokemuksia koiralle pystyy järjestämään, sen vahvempaa se todellinen osaaminen on ja siitä itsessään on sitten hyötyä myös siellä kokeessa. Ja jos pitää valita niin kyllä mua nykyään kiinnostaa enemmän tehdä eläinkokeita kuin vain suoraan tavoitella jotain titteleitä.

Hitsi että oli hauskaa ja nauratti vielä illalla kotona. Pitää joskus tehdä uudelleen mutta ilman että huutelee autolta lähtiessään mitään. Ensi kerralle on myös jo yksi hauska idea mielessä. Minusta Lakki alkaa olla niin hyvä jälkikoira että nyt on sopiva hetki hassutella.

Esineruutua ei tehty ollenkaan koska senkin tilanne on se että se on täydellinen nyt eikä voi kuin lähteä alaspäin. Ajattelin pitää vähän taukoa, tosin saattaa se senkin aikana mennä pilalle. Ongelmia odotellessa...

Kaveri kuvasi pari videota ja sen jäljestys näytti ihan siltä miltä aina. Tämä oli jälkimmäiseltä esineeltä. Vähän pitää kuitenkin tähyillä josko äippää näkyisi 😂

PS. Kulut (linkki yläpalkissa) päivitetty.

Kesäloman 1. viikko

Sain toisaalla viestin, että oon niin ihanan aktiivinen mun koirien kanssa. Mutta jos lomalla treenaa vain yhtä lajia per päivä, niin eihän se ole mitään 😄

BH-kokeen jälkeinen viikonloppu oltiin anopilla ja meillä oli lakkiaiset 😍. Lauantaina tehtiin pitkä lenkki, sunnuntaina satoi eikä kukaan jaksanut mitään. Mun koirat on tosi iltaunisia ja kun pelattiin korttia puoleen yöhön, taisi ottaa koville. Käytin niitä sitten vielä pissalla ja pihasta lähtikin kaksi jäniksen poikasta. Pajusta näki että se ihan selvästi laskelmoi; sillä oli kiire nukkumaan ja se taisi ymmärtää että jos lähtee jäniksen perään, siitä voi tulla pitkä keikka, joten se ei vaivautunut. Lakkia sen sijaan kyllä olisi viety, ja sain karjaista kahdesti että se pysähtyi. Sille jäi sellainen kaula pitkällä kuikuilu ja lennokas askel ja sain useampaan otteeseen kehottaa että unohdapa nyt kokonaan ja käy kusella vaan. Töppöinen ei tietenkään kuullut eikä nähnyt mitään mitä tapahtui, mutta eipä se nuorenakaan koskaan ollut riistan perään, sellainen oli hänestä aina jonnin joutavaa juoksemista.

Louhoksella uimassa. Tämä on jotenkin kammottavan ihastuttava paikka. Kuinkakohan syvää tossa on?

Lakkiaiset

Sunnuntaina ennen kotiin lähtöä jaksoin tehdä yhden peltojäljen, joka oli jotain 500m ja teki koukkauksen metsän puolelle. Neljä keppiä.

Maanantaina oli sovittu tottikset. Lakille ammuttiin, se teki hyppynoutoa ja aloitti jääviä. Tajusin, että se ei ole varmaan sitten pentuaikojen tehnyt oikeita jääviä, kun BH:ssa saa pysähtyä ja rallyn alossakaan ei tartte liikkeestä jäädä missään kohtaa. Maahan meno sillä jotenkin oli ohjelmistossa, istuminen ei ja seisomista ei ole edes aloitettu. Tai on se siihen hypähdystä tehnyt kotona muttei ole valmista.

Ampumisen aloitin koiran ollessa paikallamakuussa ja pari toistoa niin että paukusta pallo lensi. Sillä ei kyllä ilmekään värähtänyt. Sitten vielä niin, että leikitin sitä ja paukusta sai purun, ei tässäkään mitään. Eihän se arjessa ääniin reagoi mutta oletin silti että ampuminen tarttee ehdollistaa kivaksi asiaksi ja että reaktio olisi alussa isompi, tai edes jonkinlainen. Jännää. En tiedä onko tämä sitten kovinkaan kummoinen projekti?

Hyppynoutokokeilu on nyt menossa pelkkä hyppy 90cm:ssa ja kapulan kanssa 80cm. Tänään teki niin ilmavat loikat että olisi varmaan mennyt metrikin. Tämäkin on jotenkin jännä, ihan kuin se solmu vaan olisi auennut ja yhtäkkiä kaikki alkanut sujua. Ei meillä sitten kai niin kauheasti edes siitä koetottiksesta puutukaan...

Tiistaina piti olla Pajun tokon vika kerta, mutta sitä ei sitten syystä x, y ja z ollutkaan. Kurssi nyt sitten vain loppui ilman että meillä oli koskaan vikaa kertaa. Paju on oppinut hirveästi, ja saa nähdä paljonko jaksan yksin treenata. Jos palkattomuus ei osoittaudu kynnyskysymykseksi niin ei se alokasluokka mitenkään kaukaiselta tunnu.

Keskiviikkona aamulla kävin metsässä ja tein jälkeä ja esineitä keskenäni. Lakki teki pari janaa, joista ekalla  säätöä, toka meni hyvin mutta siellä oli ekan kepin jälkeen 50m ja toinen keppi, ja siinä kun yritin vain jatkaa jälkeä, koira luuli että meillä on kolmas jana ja taas tuli säätöä. Töppöinen veteli jonkun noin 350m. Esineruutua tallasin 20x80m kaistaleen ja laitoin sinne esineen vasempaan takakulmaan ja toisen oikeaan reunaan n. 60m syvälle, ajatellen että vain Lakki tekisi. Siinähän irtoaa stna. No se haki ekalla sen kauemman enkä voinut olla palkkaamatta, ja se toinen jäi sitten kuitenkin pönelle. Hänellä oli ongelmia irrota 30-40m syvemmälle ja hyvä tovi sitä odoteltiin.

Illalla meillä oli nosetreenit, jossa pääosassa oli Paju, jolla on sunnuntaina koe. Mudit sai etsiä pari aluetta lopuksi kun ne nyt oli tullut mukaan otettua. Ilma oli jotenkin outo ja osa hajuista levisi tosi hyvin, osa ei ollenkaan. Vähän outo olo jäi.

Torstaina oli toko-/tottistreenit ei omalla kentällä. Paju teki kaverin koiran kanssa paikkista, jossa ihan saatanasti kaikkea säätöä, seuruuta, luoksetuloa, liikkeestä maahan ja noutohommia. Kapulan heittelykin edistyy ja hän malttaa istua sivulla! Paikkis kusee tällä hetkellä ehdottomasti eniten. Se oli jotenkin alusta asti sellaista että siinä tapahtuu kaikkea, ja nyt se on jo oppinut että kun ollaan rivissä niin se alkaa tykittää maahan-sivulle-maahan-sivulle-pillastuneena ohjaajan ympäri jne jne. Tai sitten jos alku onnistuu niin se makaa sen näköisenä että ampaisee kohta kuuhun, tai vähintään lopuksi kerkiää nousta viisi kertaa sivulle ennen kuin olisi aika. Kurssilla ehkä liikaa treenasin kokonaista liikettä ja nyt se ainakin pitäisi räjäyttää palasiksi, koska tämä menee vaan hullummaksi. Jos aluksi nauratti niin nyt alkaa jo vituttaa. Jos Paju olisi joku muu tavallinen koira niin sanoisin sille että hei kuule tässä pitää kuunnella eikä tehdä mitä huvittaa, mutta ei russelille voi sanoa, tai se ei tee enää mitään. Jotenkin se pitäisi ehkä keskeyttää ja saada se ymmärtämään että omat kuviot ei johda palkkioon.

Koska treenit oli muualla, siellä ei voinut ampua eikä siellä ollut esteitä. Lakki jatkoi jääviä, teki vähän kapulajuttuja kanssa ja sitten ekaa kertaa ikinä esittelin sille eteenmenon maahan menon. Lähetin sen kerran näkyvälle palkalle, ja kun se toi sen pois sieltä, laitoin sen uudelleen samaan suuntaan. Epäilin että se ei ehkä lähde koska eihän siellä enää palloa ole, mutta ei, sinne paineli yhtä kovaa kuin ekalla ja ekaa kertaa ikinä tuhmaili oikein kunnolla 😆Eli ei todellakaan mennyt maahan vaan juoksi vauhkona ja oli sitä mieltä että on se pallo täällä oltava, huuda ämmä perzeelle! No sitten laitoin sen sinne vielä pari kertaa uudelleen ja joka kerta se lähti yhtä hölmönä suuresti uskoen että on se pallo siellä. Lopulta se kyllä meni myös yhdellä käskyllä maahan ja heitin sitä pallolla siitä hyvästä. Oh hoh, hän taitaa olla hieman putkiaivo sittenkin. Toisaalta kaikki nämä vuodet siellä aina on ollut se pallo ja se kuuluu sinne t. Lakki!!

Perjantaina Lakilla oli vielä jälkitreenit. Illalla siirryttiin mökille, josta sunnuntaina lähtö kokeeseen, ja sen jälkeen starttaa ensi viikon maakuntakiertue. Lakille pyysin "vähän pitemmän" jäljen jossa olisi vain pari keppiä, jotta saisin pitemmät välit ja näkisin vaikuttaako se jotenkin. Jälki oli kuulemma reilu 600m, minusta se ei tuntunut ollenkaan niin pitkältä, mutta ehkä mun sisäinen tutka tarttee kalibrointia. Ajoin jäljen yksin. Janalla se nosti ensin oikeaan suuntaan ja kun kehuin sitä, se päätti vaihtaa suuntaa ja taas saatiin sekoilua tähänkin. Jälki meni osan matkaa hakkuulla ja kaveri etukäteen pahoitteli että on vähän vaikea maasto, mutta ei Lakilla siellä mitään ongelmia ollut. Minulla kyllä oli ja päästin liinan käsistäni, lisäksi ekaa kertaa koskaan tuli harjoiteltua sitä että koira katoaa ja pitää pyytää sitä odottamaan että saan sen kiinni. Pitemmät (eihän ne nyt kovin pitkät olleet...) keppivälit ei vaikuttaneet yhtään mitenkään.

Esineruutu oli edestä 10 ja takaa 50m leveä ja jotain 60m syvä. Esineet takakulmissa. Oli ihan hyvä, vähän se juoksi taas ulkona, mutta mistä sen tietää miten tallausten tai esineiden hajut pöllyää tuulessa niin vaikea tietää koska pitäisi ohjata koira takaisin alueelle. Pitänee tässä joku kerta tehdä kokeenomainen ruutu ja kellottaa suoritus.

Kuulien suku! BH:n kunniaksi ostin hänelle uuden pk-kuulan (vihreä, maastojen värinen).

Hän hyvä ja taitaa tietää sen itsekin 💚

Tältä se näyttää kun seuraa narun päätä ja se karkaa. Pahin ryteikkö jo takana kun tuli mieleen kuvata 😄

Kylmää on ollut ja vituttaahan se, toisaalta ei ole tarttenut miettiä miten koirat tarkenee treeneissä. Ensi viikolle sitten lupaakin jo +25 just kun ei tartteis, saa nähdä miten paljon nää jaksaa meidän leiriviikolla tehdä. En tosiaan olis ottanut lomaa tähän ajankohtaan mutta sitäpä ei enää voi valita.

Lasitus partsilla antaa vähän armoa ja voi hetken leikkiä kesää 

Vain mudijutut

Viime viikolla jäljeltä:

Kaikkein parasta on toi että se vielä ihan pokkana hyppäsi mun päälle 😆 No tulipahan koira palkattua. Se on just tuollainen könyäjä ja on ollut kaatuminen lähellä monesti kun se nojaa ja puskee, nyt alamäki oli hänen puolellaan.

Tällä viikolla huutonaurua aiheutti esineruutu. Tehtiin joku 20x60m kaistale ja pantiin takakulmiin esineet; vasemmalle oranssi porkkana ja oikealle vihreä kaali, ikean lasten leluja. Lakki toi eka oikealta kaalin. Toisella lähetyksellä se toi uudelleen oikealta jotain valkoista - mitä ihmettä?! Koiran päästyä luovuttamaan esinettä näin että se on pieni pahvilaatikko. Pikapäätöksellä palkkasin koiran siitä ja katsoin sitten tarkemmin...

Zylkeneä, koirien rauhoittavaa lääkettä 😂 Siis kuka helvetti vie tuollaisia metsään, miten se sattui jäämään juuri meidän tallaamalle alueelle ja kuinka todennäköistä on että mudi tuo sulle rauhoittavia?! 😆 Tai niin - suosittelisko niitä mulle vai hänelle? 🤭