Koiratanssikoulutus

Nosemöllien jälkeen ajelin jonnekin Kuopion ja Jyväskylän väliin ja yövyttiin teltassa. Pönellä oli uusi villamantteli (villa on kosteisiin oloihin erityisen hyvä, himoitsin tuollaista jo pitkään ja nyt kun ne oli alessa, tilasin. Harmi vaan että koko olisi saanut olla yhtä numeroa isompi, se jää vähän lyhyeksi selästä) ja sen päälle Tomppapomppa, Sienellä pelkkä Toppapomppa. Alustoina pressu jonka heitin nyt ekaa kertaa teltan sisälle, sitten koirilla paksu solukumialusta ja sen päällä avaruushuopa, mulla paksu solukumialusta ja sen päällä ilmatäytteinen. Makuupussillani pitäisi pärjätä pikkupakkasissa, ja nukkumaan käydessäni olikin ihan törkeän kuuma. Puolen yön aikaan heräsin hirveässä hiessä. Kolmen neljän maissa piti laittaa villakerrasto päälle ja silti meinasi tulla kylmä, kaikki alkoi olla niin läpeensä kostunutta. Se kirottu kosteus aina pilaa kaiken. Kumpikaan koira ei kädellä selästä takin alta kokeiltuna ollut mitenkään erityisen lämmin, mutta kumpikin myös nukkui nätisti ja ihan irrallaan minusta - ainakin pöne alkaa kaivautua mun pussiin kun sillä on kylmä, ja sitten ei nuku enää kukaan. Auto näytti -3 kun lähdettiin liikkeelle.

Seuraavana vuorossa oli ylituomari Heli Nousiaisen koiratanssikoulutus, johon ilmoitin Sienen. Aamulla oli tunnin alustus ja siinä piti olla joku lyhyt yhteistreeni, mutta meni puhuessa niin pitkään että treeni jäi tekemättä. Jokaiselle oli lisäksi 30min yksilöaikaa. Sieni oli vuorossa vasta kolmelta ja olipahan taas ohjaajalla ongelmia jaksaa enää keskittyä niin pitkän päivän kuuntelun jälkeen. Oli oikein kiva kouluttaja, tykkäsin kovasti. Hän itse ei juurikaan kisaa, ymmärsin että aiempi koira ahdistui kisatilanteissa ja nykyisen kanssa on harrastettu vain vetolajeja. Kouluttaa kuitenkin paljon tanssia ja tuomaroi jokusen kisan vuodessa. Oli tosi kiva asenne varsinkin siihen, että tanssissa pitää säilyä eri rodut ja rotutyypit eikä sen(kin) pitäisi mennä bortsujen lajiksi, ja että koiran on oltava aina päätähti sikäli että jos koira ei nauti kisaamisesta, ihmisen kunnianhimo ei saa ajaa sen yli.

Tässä koulutuksen muistiinpanot:

-maksullisessa koulutuksessakaan ei ikinä pidä väkisin yrittää käyttää aikaa hyödyksi vaikka siellä nyt ollaan ja siitä on maksettu. Jos koiralla on "huono päivä" eikä vire oikein ole kohdillaan, tai se väsyy eikä jaksa loppuun, käydään ohjaajan kanssa vaikka ohjelmaa läpi ilman koiraa.

-jännitykseen perinteinen "ajattele että tuomarit ja yleisö on alasti"- vinkki. Ja sitten tuomarit katsoo kehään tulevaa kisaajaa ja miettii että ajatteleekohan se juuri minua alasti...

-bortsu tekee satasella vs chihu tekee satasella - aivan eri näköistä! Kuitenkin bortsujakin on eri luonteisia ja esim. hidas ja harkitseva bortsu voi kärsiä kovasti siitä, että ei ole lainkaan niin näyttävä kuin ihmiset olettaa siltä rodulta. Tuomarin pitäisi arvostella vain sitä mitä näkee juuri sillä hetkellä ja unohtaa mikä rotu tai aiemmin näkemänsä koirayksilö on kehässä. Näyttääkö siltä olla koiralla on kivaa? Onko se halukas tottelemaan ohjaajan toiveita?

-temppuja voi ja kannattaa käyttää myös muualla, esim. räyhäävän koiran kanssa ohituksissa saattaa saada yllättävän hyviä tuloksia kun antaa sille tehtävän

-HTM: musiikin ilmentäminen tapahtuu eniten rytminvaihdoksilla

-HTM:n ei enempää freestyleä kuin alku- ja loppuliike ja position vaihdot. Ei vaikka mieli tekisi.

-HTM: opeta koira hakemaan kaikki haluamasi positiot oikeasti itsenäisesti ja joka suunnasta, ennen kuin alat kasata niistä koreografiaa ja tehdä pitempiä pätkiä. Alossa pärjää vielä sinnepäin-positioilla, mutta kiirehtiminen alussa tuottaa suuria ongelmia myöhemmin.

-75/25 -prosenttiosuudet on aina vain "mutua", tuomareilla ei ole laskimia joten arvio on aina "miltä se näytti". Eli HTM:ssä vähintään 75% pitää olla seuraamisia ja FS:ssa päin vastoin.

-sitä mitä ei nähdä, ei arvostella eikä ole olemassa -> tee esim. tassun annot eri suunnista eli käänny paikoillasi vaikka 45 astetta, toista tassutemppu, käänny vielä kerran ja toista se. Jos lasket temppujen määrää ja sitten teet jonkun selin tuomareihin, sitä ei voi laskea mukaan jos sitä ei nähty, vaikka "jotain siellä tapahtui".

-vastaavasti jokin virhe (esim. vinous positiossa) voi jäädä näkemättä. Eri kulmista näkee eri tavalla, tuomari arvostelee sen mitä hän näkee, yleisö voi nähdä jotain muuta.

-ihminen katsoo liikkuvaa kohdetta ennemmin kuin paikallaan olevaa, silmän ja aivojen toiminnasta johtuva fakta jolla ei voida mitään. Jos ohjaajan ja koiran välillä on suuri etäisyys, koiran temput voi siis jäädä näkemättä, jos ohjaaja samalla liikkuu isosti tai ohjaus on kovin suurta.

-käskytys hiljaisella äänellä! Jos huutaa "pyöri, PYÖRI, PYÖRI!!!" niin että se kaikuu hallista ulos asti ja koira ei pyöri, itse alleviivaa kaikille että tässä tuli kielto joka taas väistämättä vaikuttaa pisteisiin ainakin toistuessaan. Jos käskyttää niin hiljaa että tuomarit ei kuule sitä, ei kukaan tiedä että jotakin jäi tekemättä. Myös käsimerkkien olisi hyvä olla tanssillisia ja ohjelmaan sulautuvia, tällöin ei pistä lainkaan silmään jos jotakin joutuu toistamaan.

-tuomari ei saa arvostella itse suunnittelemaansa ohjelmaa -> rehellisesti voitava sanoa ettei tiedä mitä tässä miti tapahtua tai jäikö jotakin tekemättä. Tietenkin esim. arvokisatasolla "kaikki" muistaa kisaajien ohjelmat, mutta pitää aina arvostella silti sitä mitä näkee eikä sitä mitä tietää siinä olevan. Ohjaaja on voinut muuttaa ohjelmaansa. Sama koskee esim. kahden päivän kisoja tai niitä kisoja, joissa on aamupäivällä ja iltapäivällä eri kisat mutta samat tuomarit.

-koreografiatreenit aina ensin ilman koiraa ja ohjaajalle niin paljon toistoja, että oikeasti muistaa sen ulkoa. Ei saa tulla yhtään "ai niin missä mun pitikään nyt olla" tms kohtia. Tämä aivan erityisen tärkeää varsinkin jos on ääntelevä koira (reagoi epäselvään ohjaukseen huutamalla).

-jos on sellainen musiikki ja koreografia, että tietyissä kohdissa (esim. pamaus tai muu selkeä kohta musiikista) pitäisi tapahtua jotakin, kannattaa aina olla myös plan B siltä varalta että jäädään jälkeen / ollaan edellä musiikkia, muuten kaikille tulee selväksi että nyt ei mennyt ajoitukset oikein. Tällainen ohjelma on ohjaajalle hyvin haastava, toisenlainen musiikki antaa enemmän pelivaraa. (Hmm miksi mulla on juuri tällainen...?)

-käsimerkkien (imutuksen) häivytys: ohjataan esim. tyhjällä oikealla tuttu liikerata mutta palkka tulee vasemmasta

-pyöri: palkka vasta liikkumisen jälkeen jottei opi pysähtymään

-varsinkin pienen koiran kanssa olisi hyvä olla "nähkää mut" -temppuja

-aloitus: jos vain hermo kestää, kannattaa aloittaa hyvin läheltä tuomareita ja mennessään vielä katsoa kaikkia silmiin ja hymyillä heille. Tekee tosi hyvän vaikutuksen ja usein myös voi helpottaa omaa jännitystä, kun tuomari toivottavasti hymyilee takaisin. Samalla näkee heti häiriintyykö koira yleisöstä ja jos, niin loppuohjelma on sitten helppo pysytellä kauempana, kun siellä lähellä on jo oltu ja kehää käytetty sieltä. Keskeltä aloittaminen on ehdottomasti yleisintä joten erilainen aloitus on virkistävää siksikin. Huomaa, että ihan pöydän eteen ei kannata kuitenkaan mennä, varsinkaan pieni koira ei näy sieltä.

-koira ei usein tarvitse koko laajaa käsimerkkiä, vaan pieni alkuun sysäävä ele riittää

-kehän käytössä otetaan myös rotu huomioon: pieni koira ei ehdi joka paikkaan 1,5min ohjelmassakaan vs kolmessa sekunnissa koko kehän ympäri juossut bortsu. Joka nurkassa käyminen ei siis ole itseisarvo, pääasia ettei sahaa edestakaisin tai pyöri paikoillaan.

-jos koiralla on aivan ihana seuraamisilme (nostelee etujalkoja tai on muuten liikkis), kävele suoraan kohti tuomareita jotta näkyy erityisen hyvin

-koira saa sääntöjen mukaan olla korkeintaan 10s kerrallaan paikoillaan, mutta edelleenkään tuomareilla ei ole laskimia ja tämäkin on vain pään sisässä oleva arvio "miltä se vaikutti". Joku selkeä raja oli aikoinaan pakko kirjata sääntöihin.

-katse ylös! Jos vaan mitenkään voit, älä tuijota koko ajan koiraa, vaan katso tuomareita ja yleisöä. Ei ole suoraan arvostelukriteeri mutta antaa tosi paljon vaikutelmaa siitä että koira oikeasti osaa ja ohjaaja luottaa siihen.

-alossa koira voi aivan hyvin tehdä kaikki temput aivan lähellä ohjaajaa jos irtoaminen on sille vaikeaa, myöhemmin sillä ei enää oikein ehkä pärjää

-"nysvän" koiran voi irroittaa kauemmas myös jättämällä sen ja liikkumalla itse

-FS: vinoon peruutus ei haittaa mitään eikä sille tarvii tehdä mitään! HTM:ssä haittaa. Peruutusta kouluttaessa naksunkin kanssa ollaan usein myöhässä ja ilman sitä se on hyvin vaikeaa. Naksu pitäisi tulla aina kun vielä liikkeessä.

-peruutus on aivan samanarvoinen liike kuin mikä tahansa pyörähdys, kumarrus tms - jos se on kertakaikkiaan vaikeaa, unohda se kokonaan (FS). Tämä on sitä koiran ominaisuudet huomioon ottamista.

-koiralle ominaiset, jopa vähän oudot jutut parhaita, niistä saa omaleimaisuutta ja voi esittää jotain mitä kaikilla muilla ei ole. Mieti tarkasti arkea mitä voisit poimia sieltä.

-koirat joiden mielenkiinto loppuu helposti: sirottele koiran lempiliikkeitä tasaisesti ohjelmaan

-improtreenit tosi tärkeitä. Näissä ei niin väliä tekeekö koira kaiken loppuun asti, esim. pyörähdys jää vajaaksi, sitten vain jatketaan. Paljon improtessa koirain voi kuitenkin alkaa improilla vähän liikaa ja tekniikka kuolee kokonaan, joten tee erikseen tekniikkatreenejä joissa on selkeä kriteeri.

-perusasiat tulee olla hanskassa ennen ohjelman tekoa. Muuten menee plörinäksi. Siis jos koira ei osaa kunnolla pelkästä vihjeestä istua, antaa tassua ja pyörähtää edes erillisinä juttuina, ei niistä tule ketjunakaan mitään.

-esineitä käytettäessä useampi käyttökerta per esine, jotta se on oikeasti osa ohjelmaa. Vielä parempi jos esine jotenkin selkeästi liittyy musiikkiin, teemaan tms eikä se ole vain otettu siksi että tarvitaan jotain minkä yli voi hypätä ja mitä voi kiertää. Muista kuitenkin että lähtökohta on se, että tuomarit ei ehdi kuunnella biisin sanoja eikä tunne kaikkia kuuluisiakaan leffojen tunnareita tms - teeman pitää tulla selville ilmankin!

-HTM: valitse nopeaksi tempoksi sellainen, että saat koiralle hyvän ravin. Aina parempi jos tempon muutokset näkyy ohjaajan lisäksi myös koirassa.

-suomalaisten tyypillinen "ei me osata oikein mitään..." kannattaisi joskus edes yrittää lausua muodossa "me osataan tällaisia temppuja" (vaikka niitä ei olisikaan kuin muutama, on se nollaa enemmän!)

-HTM:ssä jännitys näkyy liikkeiden väkinäisyydessä. Usein selkeä ero ohjelman alussa ja lopussa kun ohjaaja alkaa rentoutua.

-HTM: alkuliike sellainen josta on helppo ja luonteva lähteä ekaan positioon, samoin loppuliike sellainen joka on vaivaton ottaa vikasta positiosta. Surkeaa jos heti alussa tai ihan vikana tulee kieltoja ja sotkua.

-tuomari voi käydä kysymässä (musiikin soittajalta) kuinka pitkä musiikki oli, jos jää epäilys että oliko se yli rajojen, lähinnä alle 1.5 min (yli 3min esityksiä on harvoin ja edes lähelle 4min meneviä vielä harvemmin). Muuten niitä sekkareita ei ole eli ohjelman pituuskin on tuomarin päässä. Tuomarit antavat arvostelun aina itsenäisesti, mutta saavat keskustella keskenään, esim. kerran oli yksi tuomari ohjelman päätyttyä kysynys kahdelta muulta "huomasitteko, että ohjaajalla oli palkkarasia paidan alla". Eivät olleet huomanneet ja sellaista ei voi arvostella mitä ei näe. Olivat käyneet jälkeen päin kysymässä kisaajalta ja oli myöntänyt, mutta tarkemmin ei ollut puhetta millaisen arvostelun sitten kävi.

-jo alkeiskurssista alkaen kannattaa totuttaa koira ohjaajan erikoisiin liikkeisiin (kädet heiluu, marssi, valssi jne)

-hidaskin koira voi hyötyä reippaasta musiikista; hidas musiikki voi entisestään korostaa koiran hitautta ja ohjelmasta tulee tosi pitkäpiimäinen

-oma kunnianhimo ei koskaan saa mennä koiran hyvinvoinnin edelle! Jos koira ei kestä kisatilanteita, esiinny vanhainkodeissa, tapahtumissa ym.

-älä yritä miellyttää tuomareita, vaan tee sitä mitä itse haluat tehdä. :) Kaikki ei ikinä ole samaa mieltä muutenkaan joten yhden "ei ehkä paras musiikkivalinta" tms kommentin jälkeen ei todellakaan tartte muuttaa mitään, jos itse siitä tykkää.

Sienen vuorolla käytiin mun ohjelma läpi ilman koiraa. Muutamia temppuja tehtiin koirankin kanssa, mutta pitkälti se joutui vain makaamaan ja kuuntelemaan. Ennen omaa vuoroa kerkesin tehdä lämppätilassa sekä koriin vientejä että eteenmenoja, niissä on aina kiva päästä hyödyntämään vieras paikka.

Ohejlma todellakin kaipaisi lisää nimenomaan niitä vaikeita temppuja. Mieluiten sekä kaukana ohjaajasta että ilman katsekontaktia, eli joko selän takana tai sitten ohjaaja tekee jotain muuta samalla, eikä näe koiraa.

-alkuun kierimisen yhteyteen selän taakse joku toinen liike kanssa, voi olla vaikka ihan helppo pyörähdys tms vaan. Kun ohjaaja ei näe mitä siellä tapahtuu ja joutuu vaan luottamaan että kyllä se tekee, siitä saa niitä pisteitä (edellyttäen että siellä myös tapahtuu jotakin :D)

-sienen voisi kiertää tai kumartaa sille ennen kuin nostaa sen. Tai sitten koira voisi pysähtyä ja tehdä jotain sientä tuodessa, mutta tämä on luultavasti vaikea opettaa, Sieni ottaa sen rankkuna.

-ennen elvytystä selän takana peruutuksen päätteeksi ehdottomasti vielä joku temppu

-koriin vienti + koko korin tuonti aivan samanarvoinen liike kuin mikä tahansa muukin nouto. Tuomareilla ei ole aikaa eikä välttämättä edes osaamista ajatella miten jokin on koulutettu ja mikä on ollut helppoa ja mikä työlästä. Kerroin että tässä meni ikuisuus saada se erottelu tehtyä, ettei ota samaa sientä uudelleen, vaan korin. Tällaisia ei kuitenkaan tuomarit ajattele eikä siitä saa lisäarvoa. Tämä jäi kyllä oikeastaan ärsyttämään mua aika lailla... se mikä kellekin on "vaikea" temppu on niin subjektiivista. Mutta ainakin nyt tuli selväksi että tässä lajissa se vaikeus mitä arvostetaan on se etäisyys ja katsekontaktin puuttuminen. Ei erottelu.

-voisiko jossain kohtaa olla esim tassun ristimisiä tai pään kääntöjä yhdessä ohjaajan kanssa? Sopisi myös mun eleettömään ohjaukseen. Tähän etäisyys ja koira joko ohjaajan kanssa samaan riviin tai taakse.

-eri suuntaan liikkuminen on aina hyvän näköistä -> kun koira lähtee hakemaan sieniä, liiku itse poispäin. Mitä nopeammin ja mitä kauemmas, sen parempi vau-efekti tulee. "Se vaan noutaa vaikka ohjaaja meni".

-sivuaskeleet etäällä? Maailmalla vissiin muodissa.

-luopumista sienistä, aina ei noudeta. Kyttääminen vaikuttaa myös arvosteluun joten koiran pitäisi pysyä rentona. Nyt se oli varsin kivan näköinen mutta kerroin että joskus ollut ongelma, ja pitää varoa ettei jouduta liian lähelle vielä hakemattomia kohteita.

-itselle improamista ja matematiikasta luopumista. Kerroin että mun ohjelmat on "3,5 askelta pujottelua, kieppi, 5 askelta peruutusta" jne ja siinä sitä ollaan juuri sen vankina, että koira onkin väärällä puolella ja koko seuraava juttu menee perseelleen sen takia. Tai tuleekin 3 askelta ja ollaan edellä musiikista ja pasmat menee sekaisin.

-kerroin myös että haluaisin vaihtaa musiikin mutten ole löytänyt uutta. Yleisö kehoitti etsimään syksyteemaista. Vivaldia kuunneltiin mutta ei ollut hyvä, olen kokeillut sitä jo aiemminkin.

-voittajaluokan ohjelmassa olisi hyvä olla jokin "vau"-temppu. Pelkkiä perustemppuja sisältävä ohjelma ei välttämättä tunnu oikein miltään, jos kaikki jutut on jo satamiljoonaa kertaa nähty. Toisaalta kun nykyään on niin paljon videoita ja maailmalta kaikki uudet keksinnöt valuu hetkessä tännekin, voi olla oikeasti vaikeaa keksiä mitään mitä ei olisi jo jossain nähty. "Vau"-temppu voi olla myös esim. haastava ajoitus musiikkiin tai ohjaajan liikkeeseen. Ja kannattaa vielä kerran käydä se arki ja koko elämä sen koiran kanssa läpi, miettiä mitä se tekee muualla ja milloin se näyttää eniten itseltään ja yrittää ammentaa sieltä jotakin tosi omaa.

-tämä oma huomio, mutta kannattaisi ehkä enemmän opettaa yleisiä temppuja temppuvarastoon eikä niin rajoittuneesti miettiä mikä sopii sieniohjelmaan. Haluan vielä esittää tämän ohjelman, mutta salaa kyllä haaveilen "vaan tanssista". Sieniohjelmassa näkyy hyvin esim se, että koira ei tykkää seuraamisista ja ne kohdat on aina olleet sellainen blaah-hetki. Haluaisin tehdä sille ohjelman  missä voin hypellä ja vähän hillua ja se saisi vaan vapaasti hypellä mukana ilman seuraa-käskyjä. Se tekisi varmaan meille molemmille tosi hyvää ja olisi tosi vapauttavaa.

kuvat (c) Salla Kuikka