Vuodenvaihde

Saavuimme mökille 17.45, omaa tietä ei aurata, joten vikat parisataa metriä pitää tarpoa hangessa. Vein ensin kuorman tavaraa itse ja jätin koirat autoon, kuulostellen että jos naapurimökeillä olisi porukkaa jotka ampuisi ihan lähellä. No ei ollut, kauempaa vain kuului rytke. Harkitsin kyllä Hyvänä Koiranomistajana että ottaisin kaikki hihnassa, mutta pimeässä umpihangessa kassien kanssa rypiessä se nyt vaan on vähän hankalaa kun voisin vaan laskea ne autosta ulos. Lunta on niin paljon että jos joku pelästyy niin eihän se kauas pääse ja jälkiä olisi helppo seurata etsimään 😬

Rehellisesti olisin kyllä yllättynyt melkoisesti, jos Paju olisi pelännyt. Se vaan on niin perusreipas ja lunki persoona. Töppöinen ei ole koskaan ollut ääniherkkä eikä sille käynyt mitään vaikka meitä vuosia sitten ammuttiin myöhäisillan pissalla. Enää se ei saata edes kuulla koko rytkettä. Viime vuoden perusteella Lakki oli varsin "kuuro" sekin. Kukaan ei siis välittänyt mitään ja ne oli mulla aluksi pihassa vain valvottuna, myöhemmin illalla keskenäänkin mm. sen aikaa kun saunoin.

Lauantaina käytiin junnujen kanssa kauden eka kunnon lumikenkäily, huikeat kolme kilsaa, tunti meni. Paju on ihan sikareipas ja sille pitäisi antaa joku urhoollisuusmitali koska onhan se nyt vaan vähän pieni meidän talvilajeihimme. Harkitsen vielä pitäiskö ostaa joku reppu mihin sen voisi välillä heittää huilimaan. Hienosti se kyllä oppi myös tulemaan mun perässä avatulla reitillä. Onhan tuo melko rankkaa kaikille, mutta ei kai siinä mitään muuta vaarallista voi käydä kuin että se ei vaan jaksa enää? Lähinnä mietin että pumppu pettää tai se saa jonkun kokovartalon lihaskrampin. 🤔

Talviloma lähenee loppuaan. Sieni ei ole nähnyt remmiä koko viikkoon, ja töppönenkin on saanut olla paljon vapaana niin mökin pihassa, jäällä rannassa kuin metsässäkin. Tuolla mökkiteillä se on ollut viime vuodet fleksissä, se kun ei enää tottele mitään, jos joku tulisi vastaan. Sama ongelma kuin tutuissa metsissä kaupungissa. Pidän sitä nykyään irti vain hyvin, hyvin pöpelikössä. Talvi ja luminen aika on siitä kiitollista aikaa, että on helppo mennä sellaisiin paikkoihin, missä ei ole ristin sieluakaan. Lisäksi edes pöne ei lähde umpihankeen rynnistämään ketään kohti, sen verran silläkin järki leikkaa. Fleksissä on toinenkin pointti; en voi enää päästää sitä suoraan autosta tai pihasta hillumaan täysillä, ja senhän ne tekisi jos toinen ei olisi kiinni. Metsään mennessä tuntuu aina niin tyhmältä pitää koirat ensin kiinni, mutta niinhän se pitäisi tehdä, ainakin 20min lämppä ennen kaahotusta. En todella tiedä mitä teen seuraavan kanssa tämän asian suhteen.

Lumikenkiä kokeiltiin torstaina ihan huiman 15min verran, ja tänään tehtiin lenkki joka sisälsi reilu 20min lämpän tietä pitkin, 35min osuuden umpihangessa ja sitten taas ehkä parikymmentä minsaa tiellä jäähdyttelyä (=noi kaahotuskuvat...) ja kotiin kävelyn. Hanki on ihmeen pehmeää ja upottaa ihan helvetisti, nyt on omatkin reidet aivan hapoilla! Osteopaatti antoi luvan tänäkin vuonna harrastaa lumikenkäilyä, mutta se kyllä käy juuri niihin iliopsoas-lihaksiin ja ainakin lämppä ja jäähdyttely pitäisi muistaa. Lisäksi hän kehoitti miettimään, jos ei niin pitkiä retkiä enää, olen siis viime vuonna tehnyt helposti 45min-tunnin mittaisia. Hitsi kun löytäisi taas sellaisia reittejä, että voisi välillä kävellä tiellä tai kelkkauralla ja välillä taas poiketa hankeen. Ehkä mä yritän tehdä vaikka kerran viikossa pelkän Sienen kanssa pidemmän retken, se tunti kun menee niin nopeasti eikä siinä edes ehdi mihinkään, kun toi on varsin hidasta puuhaa.

Mun elämä

Give me the eyes so I see, give me ears so I hear, give me love so I know what love is, give me the freedom to think, to be me... niin huikean kaunis päivä ja taas oli päästävä lumikengille. Talvi alkaa käydä vähiin ja kukaan ei voi luvata, onko ensi talvena edes lunta, pönen selän kunnosta puhumattakaan. Elämä on tässä ja nyt. Vapauden tunne oli niin huumaava että tuntui että kyyneleet vaan valuu silmistä. Tällaista ei voi sanoin kuvailla, eikä se näytä videoltakaan läheskään siltä miltä tuntui. Paratiisi maan päällä.

Lumikengät

Lumikengät, ehkä maailmanhistorian yksi parhain keksintö <3 ! Ostin omani jostain Tokmannista joitakin vuosia sitten aikomuksena kokeilla 30e laitteita ja ostaa uudet ja paremmat sitten kun tiedän tykkäänkö puuhasta niin paljon että niitä tulee oikeasti kanssa käytettyä, ja toisaalta kun osaan sanoa millaisia ominaisuuksia tartten lisää. Sama logiikkahan on usein käytössä esim. valokuvaamisen aloittamisessa: osta halpa peruskamera, tutustu siihen ja vasta kun osaat itse sanoa mitä tarvitset lisää, panosta kunnon välineisiin jotka sitten myös maksaa. Siitä ei ole mitään hyötyä jos ostaa heti ekana sairaan kalliin laitteen, jos ei sitten kuitenkaan tule käytettyä tai ei ymmärrä sen hienouksia. Minä en ole vielä keksinyt miten ne kalliimmat lumikengät voisi olla paremmat, olen ollut oikein tyytyväinen noihin.

Viime talvena ei tullut sen vertaa lunta, että niitä olisi tarvinnut kertaakaan komerosta kaivaa, mutta tämä talvi on onneksi ollut parempi ja on niitä kyllä käytettykin monta kertaa viikossa. Touhua rajoittaa eniten pönen selkä. Reittivalinnalla voi toki vaikuttaa paljon lumen laatuun ja siihen, että kuinka paljon koirat uppoaa ja joutuu "uimaan". Järkikin sanoo, että umpihangessa rymyäminen on aivan eri tavalla rasittavaa kuin tavan lenkkeily, mutta kuinka paljon on sopivasti, onkin vaikeampi kysymys. Alkukaudesta huolehdin että koira on hyvin lämmitelty ennen, ja pidin puolta tuntia maksimiaikana kengillä. Nyt ollaan menty reilua tuntiakin enkä huomaa mitään ongelmia, joskus saattaa loppulenkistä tulla mun taakse kulkemaan mun tekemää uraa pitkin. Nuorempana se on kyllä tehnyt ihan samaa, se on aina ollut hassu koira sikäli että töissä ollessaan se ei kuuna kullan valkeana sanoisi "en jaksa enää", se ei ikinä luovuta vaikka kuinka väsyttäisi. Vapaalla sen sijaan juokseminen on yliarvostettua ja viias koira menee sieltä missä aita on matalin, ja juurikin tollanen että sen sijaan että se menisi omaa uraansa mun edellä, se hakeutuu helposti valmiille ladulle mun taakse vain siksi, että turha vaivautua rypemään jos helpommallakin pääsee. Nuorempana vaan käskin sen pois sieltä, nyt en enää raaski, kun en voi olla varma kuinka rankkaa se touhu sen selälle on.

Ehkäpä sitä uskaltaisi kokeilla vähän pitempiä retkiä ja/tai useamman kerran viikossa nyt vielä kun voi. Lumikengät on vaan ihan parhaat ja harmittaa jo etukäteen että kohta tämäkin aika taas loppuu, vaikka tykkään kyllä kovasti kesästäkin. Mutta lumikengillä voi mennä minne vaan, ei ole väliä onko alla suota, hakkuuaukion ryteiköt tai muuta sellaista, mihin kesällä ei pääsisi. Uusiin paikkoihin voi tutustua rohkeasti, eksymisen vaara lienee selkeänä päivänä talvella aika olematon kun aina voi vaan kääntyä ja palata omia jälkiään takaisin. Mulle metsässä lenkkeilyssä tärkeintä on aina se, että missään ei ole ketään muuta, ja lumikenkien kanssa se vapauden tunne on jotenkin vaan moninkertainen.

Alla puhelinkuvia usealta eri reissulta: 

***

Viime viikolla nostin koiran ekaa kertaa sitten elokuun. Pelkäsin ihan hulluna että se alkaa huutaa hetkellä millä hyvänsä, mutta ei kuulunut mudista pihahdustakaan. Nyt se sitten matkustaa taas autossa siellä missä ennenkin, kontissa. :) Luulen että sen ei tule yhtään ikävä etupenkin jalkatilassa matkustamista, se ei ehkä koskaan arvostanut sitä että räpelsin ajaessani koko ajan sen otsakiharoita kun ne siinä niin ihanasti tyrkyllä oli....

Talviliikuntaa

Uimalassa ollaan käyty useamman kerran, edellisen kirjoituksen jälkeen ainakin kerran Sienen ja kaverinsa H:n kanssa ja kerran pöne ja Sieni yhdessä. Nyt kun pönen selkä näyttää sen kestävän niin ostan mielelläni hyvää omatuntoa tukemalla paikallista yrittäjää. :) Lisäksi viime päivinä on taas ollut niin hirveät vettä lilluvat peilijäät etten todella tiedä miten saan koirani kusetettua ilman että joku meistä kuolee. Onneksi loppuviikosta pitäisi taas pakastua.

Metsässä on lunta niin paljon, että eräänlaista uintia se on sekin. Viime talvena ei lumikenkiä tarvinnut ottaa komerosta lainkaan, mutta tänä talvena tilanne on aivan eri. Ollaan tehty pari max 30min lenkkiä panostaen lämmittelyyn (se jäähdyttelypuoli kusee edelleen...) ja ihan normaalisti töppönen on niistäkin selvinnyt. Eilen illalla viimeeksi ajoin metsään ja poistuin polulta umpimetsään aikeissa nopeasti kiertää lampi. No sitä lunta tosiaan on paikoin niin paljon, että saappaan varresta menee sisään, ja koirat joutuvat aivan uimaan. Hirveä hiki oli itselläkin kun takaisin polulle päästiin. On tämä nyt vähän kurjaa että vaihtoehtona on hukkua lumeen tai liukastella jäätiköllä. Vedetkään ei varmaan enää oikein jäädy kun sitä lunta ja huttua on jo ja kelit on kuitenkin olleet tosi lauhat.

Uusi vuosi oltiin maalla. Viime vuonna käyneen vahingon takia jännitti miten mahtaa sujua, ja oli ihan hyvä idea lähteä talon vahdeiksi pois täältä keskustasta. Kyllä se sielläkin paukkui mutta varsin maltillisesti ja ei ihan seinien ulkopuolella. Kaikki tuli niin kaukaa, että mitään ei nähty, kuultiin vaan. Pissatin koirat illan aikana useampaan kertaan pihassa vapaana koska ei niistä kumpikaan korvaansa lotkauttanut. Kaupungissa olen joka vuosi käyttänyt ne yöllä ulkona kun en jaksa enää valvoa, niin myös viime vuonna, muistaakseni joskus kahden maissa. Ei niitä ole pauke haitannut. Oltiin jo tulossa takaisin kotiin kun vastaan tuli pari nuorta miestä, ja n. 10m päässä he päättivät ampua jotain kovaäänistä suoraan meitä kohti. Mun molemmat koirat sai hirveän slaagin, toinen riuhtaisi täydellä rähinällä kohti poikia ja toinen yhtä vauhdilla pakoon, en tiedä mihin asti olisi juossut jos ei olisi ollut remmissä. :( Ite ärjäisin pojille että mitä vittua te teette, ja siinä vaiheessa ne otti jalat alleen ja häipyi paikalta. Minä jäin keräilemään koirani takaisin hallintaan. Sienikin oli sisällä ihan ok eikä sille tuntunut jääneen mitään, mutta ei olisi ollut kivaa kokeilla miten tänä vuonna ulkona käynti mahtaa sujua. Ihmiset on niin typeriä ettei riitä sanat kuvailemaan. No, onneksi Sieni on kuitenkin niin peruslunki ja hyväpäinen koira, että yksi pelästyminen ei näyttäisi vaikuttaneen mitenkään. Ennen aattoiltaa kuulemiimme yksittäisiin pamauksiin se ei reagoinut yhtään mitenkään, eräänkin kerran kuuntelin pari pamausta ja odotin kun koira vaan jatkoi piehtaroimistaan... mutta on tää sellainen vuoden turhin päivän eikä haittaisi yhtään vaikka siviileiltä kiellettäisiin ampuminen täysin.