Fyssarilla, osa 2.

Helmikuisen käynnin jatko-osa oli perjantaina. Takaosa oli paljon paremmassa jamassa mutta nyt koira oli edestä aivan tukkeessa. :( Hoito siis sinänsä oli kaiketi toiminut, mutta se nyt vaan ottaa osumaa jatkuvasti lisää, niin en tiedä...

Lakille oli varattu puolikas aika, ja vakaasta aikomuksesta huolimatta en ihan hirveästi ehtinyt, jaksanut, muistanut tai viitsinyt treenata kyljellä makaamista. Se kyllä menee asentoon mutta kesto on aika olematon. Epäilytti että mitäköhän siitä tulee ja kuinka se jaksaa olla paikallaan yhtään missään asennossa, mutta lapsikoira taas ylitti odotukset. Kyllä se vaihtoi istumista, makaamista ja kyljellä makaamista, mutta fyssarikin sanoi että asennon vaihtaminen ei niin haittaa, hän vaan myötää liikkeitä, sen sijaan jos koira välillä poistuu paikalta, hänellä irtoaa kädet ja saman kohdan etsimiseen menee aina aikaa ja se on aika turhauttavaa. Lakilla oli takana vasemmalla vähän kireyttä mutta se suli nopeasti. Luultavasti törmännyt puuhun tms. :p

Vastaanotto oli normi paikan sijaan eläinkaupassa. Ulko-ovi oli liukuovi jossa oli jättimäiset koiran ja kissan kuvat. Lakki oli menossa nuuhkimaan että mitäs tyyppejä ne noi on, kun ovi avautui ja koira se sai sellaisen slaagin etten ole vähään aikaan nähnyt. :D Komeasti hyppäsi takavasempaan siis. Pöne vanha kettu ei reagoinut mitenkään mihinkään ja Lakkikin tuli heti takaisin, mutta kyllä nauratti. Eteisessä oli pallomeri joten sinne hän sitten mielellään sukelsi.

Fyssarilla

Varasin ajan pissiongelmien takia, ja 17.3. ajeltiin työpäivän jälkeen. Kotona olin 21.30 ja melkoinen keikka oli - matkalla ehdin taas miettiä millaista olisi asua jossain isommalla paikkakunnalla, jossa olisi palveluita enemmänkin saatavilla... Lakki oli pakko ottaa mukaan, koska ei sitä tee mieli työpäivän jälkeen jättää uudelleen yksin ja toivoa parasta. Mieskin oli tietenkin iltavuorossa. Lapsikoira käyttäytyy kyllä oikein siivosti yksin ollessaan, mutta rajansa kaikella.

Ihmisillä virtsankarkailuun suositellaan fyssaria, lantionpohjajumpalla saa kuulemma usein ihmeitä aikaan. Koirille mitään sellaisia ei nyt oikein ole olemassa, mutta kysyessäni käynnin tarpeellisuudesta hän vastasi, että ilman muuta kireydet eri lihaksissa voi vaikuttaa suoraan myös pissiongelmiin eli tottakai kannattaa käydä. Edellisestä fyssarikäynnistä oli muutenkin jo yli puoli vuotta aikaa.

Pakkasta olikin mukavasti -25 ja hetki ehdittiin pyöriä pihalla palelemassa, ennen kuin aika oli. Lakki laitetaan aina hihnalla kiinni ettei se ihan yllä sekaan, ja hän alkuhärväämisen jälkeen ihan kohtuullisen hyvin alistuu kohtaloonsa. Sille oli pieni puruluu mukana viihdykkeeksi, mutta se söi sen muutamassa minuutissa ja se siitä sitten.

Töppönen olikin sitten aivan täydellisen tukkeessa ja huonoimmassa kunnossa aikoihin. Oikeassa takajalassa pieni asentotuntopuutos ja seisoo jotenkin oudosti, vähän sellaisessa sammakkoasennossa takajalat liikaa allaan. Se saatiin aika hyvin käsiteltyä, vaikka kovasti hän itse oli sitä mieltä, että kamalaa on, ja nosteli päätä koko ajan. Uusi aika on ensi kuussa.

Kotona se piristyi kovasti, en ollut edes tajunnut että se on nuupea ja vetäytyvä, ennen kuin se ei enää ollutkaan sellainen.

Metsässä ei olla tämän jälkeen käyty. Fyssari oli sitä mieltä, että Lakin törmäily on suurin syyllinen pönen tilaan, ja koska en voi estää sitä, en varmaan sitten vaan voi enää pitää niitä yhtä aikaa vapaana. En ole niinkään surullinen pönen tilanteesta, tai huolissani sen kunnosta; kyllä se nyt on tässä tullut selväksi että se on kovasti vanhentunut ja aika käy vähiin. Olen enemmän jumissa nyt siinä, että miten mä ne metsään vien. Aika ja energia ei riitä kahteen täysmittaiseen lenkkiin, ja sitten jos töppösen vie yksin, se ei myöskään juokse yhtään, ja kunto senkin rapistuu.

Propalinia se on edelleen saanut iltaisin, ja vaikea sanoa auttaako se vai ei. Isompia lammikoita siis ei ole tullut sitten joulukuun, mutta muutama tippa sinne tänne katoaa ja vaikea niitä on havainnoida. Fyssari oli sitä mieltä, että pissivaiva saattaa hyvin olla selkäperäinen, mutta koska kipulääkekuuri ei auttanut asiaa mitenkään, ei siellä välttämättä ole kipua, lihaksisto on vain... mitenköhän hän sanoi, väsynyt? Joku pieni hermopuutos ja se on siinä. Syötän varmaan loppuun tuon mitä tuota lääkettä on, ja kokeillaan sitten palaako oireet, jos ollaan ilman.

Akupunktiolla on kuulemma myös saatu hyviä vasteita selkäperäisiin pissiongelmiin, joten sitä pitäisi seuraavaksi kokeilla, ja nimenomaan useampi kerta putkeen. En vaan ole saanut aikaiseksi soitella aikaa. Täällä on yksi klinikka joka sitä tekee (satasen per kerta, voi huoh).

Viikko

Maanantaina hakutreenit puolikkaalla porukalla. Lakki on tähän saakka tehnyt hajunhakua ja ääniä, ja nyt ajattelin kokeilla sille myös haamua. Aiemmin epäilin, että sen mielestä heiluva ihminen voi olla arveluttava. En ollut varma näkeekö se, joten otin sen syliin katsomaan kun ukko näyttäytyi ja kutsui sitä. No, sehän alkoi sätkiä sellaista ihanaa uimaliikettä kun en heti päästänyt, ja se oli niin herttaista että naurettiin sille ihan pissit housussa :D Hyvin meni siis haamutkin, ei tullut mörköfiilistä.

Haun jälkeen oltiin anoppilassa koiraa hoitamassa. Me muut grillattiin talon toisella puolella ja Lakki heilui toisella puolella R:n ulkotarhan luona. Tuli myös muutama kuva, missä pöne istua napottaa grillin edessä ja Lakki vetää rallia narupallon kanssa keskenään... se on kyllä jännä pentu, kun toisaalta se on ihan kauhea perskärpänen, mutta sitten sillä on myös tällainen todella itsenäinen puoli. Pihanurmelle tein 50 askelta namijälkeä, oon tehnyt pari kertaa tässä lähiaikoina, ja kyllä se nyt paremmin jo syö, mutta homma silti tuollaisellakin matkalla hajoaa ainakin pari kolme kertaa. Pentu siis jää tuijottamaan jotain kato lehti, kato orava, tason juttuja. Aluksi odotin, koska jäljellä ei saa auttaa koiraa, mutta kun se ei sitä ruokaa niin tavoittele niin sehän jaksoi pitkään haihatella omiaan ja mua alkoi ärsyttää se. Nyt oon vaan heti ohjannut sen jatkamaan samalla tavalla kuten paalulla teen. Jäljen päässä on ruokakippo, haen sillä kanssa motivaatiota.

Keksin myös varata itselleni yksärin jäljen osalta, jotenkin tämä nyt tuntuu siltä, että tartten itselleni uutta potkua ja tosi kivaa mennä jonkun ulkopuolisen silmien alle.

Tiistaina pönen fyssari Lahdessa. En viitsinyt kokeilla onneani jättämällä ensin työpäivän yksin ollutta pentua vielä uudelleen tuntikausiksi yksin, joten otin sen mukaan. Pöne tykkää fyssarista ja meni reippaasti edellä, ja pentu häntä pystyssä perässä, suoraan fyssarin syliin. Oli sille puruluu ja lelu mukana, ja sillä meni ehkä puolet ajasta niiden parissa. Se oli hihnalla kiinni huoneen nurkassa, ja sitten kun tekeminen loppui, se hetken sinä härväsi ja koetti vapauttaa itsensä, mutta rauhoittui ihan tosi nopeasti makoilemaan. Olin varautunut viemään sen välissä autoon (onneksi satoi eikä ollut kuuma), jos siitä ei tule mitään, mutta se ylitti kyllä kaikki odotukset. Pöne tasaisen jumissa molemmilta puolilta, mikä oli tosi outoa, koska yleensä on selvästi enemmän oikealta. Tavallaan se kuulemma oli kuitenkin hyvä. Fyssari oli samaa mieltä kanssasi, että pönen hännässä roikkuminen ja kaikki rajut taklaamiset pitää kitkeä pennulta täysin. Muistutti myös, että liikunnan ei pitäisi olla pelkkää täysiä rälläämistä, vaan paljon myös hitaassa vauhdissa (epätasaisella alustalla vapaana) tapahtuvaa - se aktivoi eri lihaksia. No, ei se kovin pitkään pennun kanssa leikikään kerrallaan. Jumppaa jatketaan, korokkeella riittää 1-2 kertaa viikossa, maassa tapahtuvaa joka toinen päivä tai joka päivä.

Kotimatkalla käytiin Mäntyharjussa nosettamassa, just ehdittiin ennen ukkosta. Lakki karjui pahaa mieltä autossa aina kun pöne pääsi, ja sitten kun oli vihdoin sen vuoro, ei paljoa tartte hetsailla, viritellä tai kysellä että tuuksää. Häntä pystyssä vetää edellä sinne missä kuvittelee alueen olevan. Ai että, joka kerta sydämessä muljahtaa, on vaan niin ihanaa kun ei tartte miettiä että huvittaako sitä vai ei.

Keskiviikkona nosea uudessa paikassa. Osa porukasta oli mennyt klo 14 ja jätti sovitusti meille hajut, mentiin loput klo 17. Välissä oli hiostavaa ukkoskeliä ja kunnon kaatosadetta. Selvisi myös, että osa hajuista oli laitettu niin, että siirrännäiseen yksi tippa hajua ja sitten se oli leikattu jopa kahdeksaan osaan -> hajun määrä huomattavasti vähempi kuin mitä yksi tippa per yksi siirrännäinen normaalisti on. Ottivat meille valokuvat alueista, ja tässäkin huomattiin että esim. "tämä seinusta" ei ole selkeä ohje, jonkun mielestä kuuluu vain seinä ja jonkun mielestä kaikki mitä siinä lähellä on. Muutama tarra oli myös ehtinyt tippua, unohtui sanoa että niitä ei saa laittaa vain alapinnalle tms vaan ihan kunnon koloihin, että takuulla pysyvät. Samahan koskee kokeitakin, jos on yhtään riski että alkaa sataa, siirrännäiset pitää olla sijoitettu niin että ne eivät putoile kun liima liukenee.

Oli ihan tosi jännää lähteä etsimään niin, että hajujen määrä on tiedossa, mutta kukaan paikalla olevista ei tiedä missä ne on :) Mua ei töppösen kanssa jännitä että se tekisi valeita, kun ei se tee, mutta arvasin että jää kiinni siitä, että kaikki ei löydy. Löytöprosentti oli tosi pieni, mutta oli selkeästi hirveän vaikeaa ja joutui todella tekemään töitä. Näitä lisää!

Lakille laitoin kolme tuoretta hajua ja se oli taas niin noheva <3

Torstaina hakua loppupuoliskon kanssa. Lakille hyvin samanlainen treeni kuin maanantaina, ja nyt oli kamera ja kuvaaja mukana. No, eipä se enää sitä uimista tietenkään tehnyt... ekaa kertaa kutsuin sen pois ukolta käymättä siellä itse lainkaan, ja hienosti tuli vinosti. video

Tein myös metsälenkin yhteydessä esineitä niin, että jätin koirat puihin kiinni ja tallasin ihan jonkun 3mx50m kaistaleen ja vein sinne takakulmiin kaksi esinettä. Otin eka Lakin, ja se irtosi tosi kivasti johonkin ehkä 40m päähän, mutta ei tuullut yhtään eikä se saanut hajua, niin se sitten tuli pois sieltä. Sinänsä ihme, koska sen edellinen "ruutu" oli ehkä jotain 20m syvä. Maltillinen matkan nosto ja silleen. Otin väliin pönen näyttämään mallia, ja vein pönen tuoman esineen vielä takaisin ennen Lakin uutta yritystä. Nyt irtosi loppuun asti.

Jäljen suhteen oli fyssarin kanssa puhe kepeistä. Hän sanoi, että itse unohtaisi sen FH:n nyt, jos sitä haluaa myöhemmin tehdä niin opettaa sen sitten ihan eri juttuna. Metsäjäljelle hänkin tekisi motivaation keppi-ilmaisun kautta. Aloin siis tehdä niitä keppejäkin uudelleen. Niissähän oli sama ongelma, että yhden se vielä ilmaisi, mutta odottamalla ei lähtenyt etsimään lisää, vaan herpaantui taas ihan muualle. En tiedä mistä se ajatus tulee, että ei saisi auttaa, vaan koiran pitäisi olla aktiivinen itse. Järkeilin tämän niin, että kyseessä on pentu jolla ei ole mitään hajuakaan miten nämä kuviot menee ja mitä siltä odotetaan, ja koska se ei luonnostaan tee mitä "pitäisi", kerron sille mitä haluan. Se on kuitenkin hyvin motivoitunut tekemään kun ymmärtää mitä pitäisi tehdä. Oon nyt sitten palkannut yhden kepin ja sen jälkeen selkeästi kertonut, että katsopas niitä on siellä lisää ja haluaisin saada toisenkin. Ja kolmannen, ja niin edelleen. Kepit on olleet tallatussa 1-2 x 1-2m ruudussa.

Paljoa muuta ei ehdikään, kuin olla töissä, lenkittää koirat ja huidella treeneissä. Tämä viikko on ollut kuitenkin vähän poikkeuksellisen hässäkkää, mutta ensi viikolla koittaa loma ja vaellukselle lähtö! Tulee sitten samalla tuumaustaukoa kaikesta, se vaan on niin, että tauon aikana asiat muhii aivan ihmeellisesti ja edistyminen on usein melkoista.

(Ps. Koska netissä ei saa kertoa lähtevänsä matkalle kun vorot vaanii heti ovella, kerrottakoon että koko perhe ei lähde ja koti ei siis suinkaan ole tyhjillään.)

Fyssarilla

Käytiinpä tuossa uudelleen fysioterapiassa. Töppönen on taas ruvennut mulkoilemaan oikeaa reittä aina joskus ja jouluna. Koira tiesi heti autosta noustessamme missä ollaan ja mihin ollaan menossa, vaikka se on käynyt siellä siis tasan yhden kerran. En edes hämmästynyt, se nyt vaan muistaa kaiken :) Se meni reippaasti sisälle, mutta sitten kun ihmiset alkoi laskeutua lattialle, ilme muuttui ja alkoi ahdistaa. Se teki liikkeitä fyssarin ja namien kanssa oikein hyvin, mutta kun meinattiin koskea, silmät pyöri kuin hedelmäpeli ja eläin olisi halunnut väistellä. Niin paljon kuin ne kysytään koiralta -jutut ja omaehtoinen käsittely mua aiheena kiehtoo, totuus on että tositilanteessa ei oikein ole aikaa. Paha mieli pakottaa, mutta vielä enemmän ahdistaa jos ongelmia ei saada hoidettua varatulla ajalla. Minä siis pidin päästä kiinni ja lupasin että jäät kyllä henkiin, mutta nyt on oltava kyljellään siinä. Jännää oli kyllä se, että koira pääasiassa yritti valua pois alta, ei kuitenkaan nousta ylös, saati purra. Minä olen aivan varma, että se ymmärtää, että sitä ollaan auttamassa.

Kerroin jo aikaa varatessa, että edellisen käynnin jälkeen koira alkoi silmin nähden ravata enemmän. Siis remmissä, peitsaamisen sijaan. Olen kaikki nämä vuodet selittänyt että se peitsaa koska vauhti on väärä, ja kyllähän sitä yhtenä syynä yleisesti pidetään. Vaikuttaa siltä että se peitsasi koska kaipasi fasciakäsittelyä. (Kaikki nämä kymmenen vuotta. Kristus, että on taas vuoden koiranomistaja -olo.)

Kokonaistilanne aivan erilainen kuin mitä koiran käytöksestä olisi pitänyt päätellä: koira oli "aivan liian" huolissaan. Etuosa kokonaisuutena selvästi parempi kuin viimeeksi, joten ehkä valjaiden vaihto kuitenkin on auttanut? Takana varsinkin oikealla koira oli aivan varma että kuolema tulee, mutta ei siellä mitään pahaa ollut ja ne mitä oli, vastasi hoitoon kevyesti ja nopeasti.

Valjaiden kanssa saatiin suositus vaihdella niitä. Nykyiset istuu ihan hyvin, mutta koira käyttää niitä kuitenkin 3-4 kertaa päivässä, parikin tuntia yhteensä. Vähän sama juttu kuin se, että ihmisellä pitäisi olla useat kengät, eikä käyttää vain yksiä. Vaikka ne kaikki istuisi hyvin ja olisi oikeanlaiset, jalalle tekee silti hyvää vaihtelu. Sama koskee koiraa. Hassua, ettei kukaan koskaan ollut aiemmin sanonut tätä. Voin hyvin esim. pitää viikon kerrallaan toisia ja sitten vaihtaa. Helpointa on pitää käytössä olevat eteisessä esillä ja toiset komerossa piilossa, ja vaihtaa vaikka tiettynä viikonpäivänä aina, niin pysyy joku logiikka.

Saatiin myös kaksi uutta jumppaliikettä selän ojennukseen.

Fyssarilla jumpassa

Tänään toteutin pitkään miettimäni liikkeen ja kävin fyssarilla hakemassa töppöselle jumppaohjeita. Joskus aikoinaan ne kävi enemmän fyssarilla, mutta mulle ei koskaan oikein selvinnyt miten se eroaa hieronnasta (paitsi tuplasti tai triplasti suuremmalla laskulla), joten jäi ohjelmistosta pois kun en kokenut saavani siitä mitään vastaavaa hyötyä. Sittemmin oikeiden ongelmien ilmaannuttua osteopaatista taas on ollut niin suuri apu, että olen tyytynyt häneen. Tämän vuoden aikana olen miettinyt, että voisihan sitä yrittää tehdä jotakin itsekin aina hoitojen välissä, ja hakeuduin fysioterapeutille nimenomaan saadakseni jotain kotitehtäviä. Kysyin fb:ssä suosituksia koska en tiennyt pitäisikö ajaa Jyväskylään vai Lahti-Kouvola-suuntaan, ja lopulta päädyin Lahteen.

Töppöstä vähän jännitti, mutta olin varoittanut etukäteen ettei hän ole mikään sosiaalisuuden kukkanen, ja katsottiin eka liikkeitä ja sitten annoin sisällä namipussin fyssarille ja hän aloitti perus istu-maahan-kieppi-jutuilla ja sai koirasta heti toverin. Kun kropan käyttöä oli katsottu, fyssari ohjaili vielä koiraa namilla ja laittoi vaan käden sen selkään samalla. Koiran silmät muljahti niin että ehdin jo ajatella että et sitten pure kovaa, mutta sitten se päättikin että ei tässä mitään ja antoi koskea ihan ok. Kylkiasentoon se kävi mun pyynnöstä ja pitelin sitä kaulavilloista kevyesti kiinni, mutta ei ollut aikomustakaan purra. Oikea puoli tehtiin ensin, sen oli varsin nätisti, mutta vasempaa käsiteltäessä yritti toistuvasti nostaa päätä / nousta pois. Ei mitenkään pontevasti eikä tarttenut kuin silittää kaulaa ja sanoa että ole siinä vielä, mutta vähän outoa silti. En tiedä kyllästyttikö sitä vai oliko se käsittely niin pahan tuntuista. Fascioita siltä paljon käsiteltiin ja se kai voi tuntua aika erikoiselta.

-selvästi vanha koira ja lihaksisto kuivunut, mutta kuuluu ikään ja kokonaisuutena ikäisekseen paremmassa kunnossa kuin ennakkotietojen perusteella oletti

-valjaat saisi tulla pidemmälle, saattavat hieman rajoittaa etujalkojen liikettä -> yhteys lavan alueen jumeihin joita sillä aina on?

-selkälihakset yllättävän hyvässä kunnossa (siis, että niitä ylipäänsä on siellä kunnolla eikä ole kuivuneet) selkävaivaiseksi koiraksi. Voisi olettaa ettei se ole kroonisesti kipeä, koska käyttää koko selkää?

-asennot tasapainoiset, samoin liikkeet

-oikean takajalan alueelle mennessä ilme kiristyi, mutta koira antoi käytöksellään ymmärtää pahempaa tilannetta kuin mitä käsi sanoi eli ei siellä oikein mitään ihmeitä ollut

-kaulassa/lavan edessä kireyksiä. Tämä toistuu nyt enenevissä määrin ja seuraavan kerran jos tässä elämässä vielä ollaan rtg-laitteen alla, kuvataan kaula samalla. Mitään liikerajoitteita sillä ei ole eikä se sinänsä ole kivuliaan oloinen kuten esim. spondyloosissa olisi, mutta tämä on tässä viimeisen vuoden aikana silti selvästi muuttunut, nykyään jumii kaula paljon edempää kuin koskaan ennen

-faskiakäsittelyn jälkeen koira voi olla 1-2 vrk selvästi kipeä. Runsaasti juomista ja kevyttä elelyä niin kyllä se siitä, kipulääkettä ei pitäisi antaa koska se jotenkin vaikutti palautumiseen

-suurin riski on "vapaat" liikkeet eli sellaiset missä maa tai joku ei pysäytä raajan liikettä: uinti, lumikenkäily, liukastumiset. Uinti sinänsä hyväksi, jos tekisi sitä omaan tahtiin itse, mutta repivä ryntäys pallon perään riskiliike. Kokeile rannan suuntaista kävelyä ja jos ui, ei montaa heittoa kerrallaan

-ei syytä tehdä mitään täsmäjumppaa yhdelle lihakselle, tällä hetkellä koira oireeton ja kaikin puolin ok, joten kokonaisvaltainen takapään jumppa jonka tavoitteena ylläpitää nykyistä kuntoa, ei parantaa mitään

Kotiläksyt:

-käynti ja ravi epätasaisella alustalla -> jalkojen nostelu. Aloita esim. 3min ja pidennä pikku hiljaa. Ensin suoralla, sitten ympyrää ja ylämäessä sivusuuntaan eli niin että koiran toinen puoli on ylärinteessä ja toinen alarinteessä. Ei mäkeä ylös.

-kavalettitreeni: puoli koiran mittaa, max kintereen korkeus, 4-6 kpl, 5 toistoa

-jumppa-alusta: etujalat/takajalat, ja erikseen etujalat/koko koira/takajalat, 5x3 toistoa. Muista työntää namilla kaulapantaa kohti jotta selkä pyöristyy -> tällöin oikeat lihakset tekee töitä

Lopuksi sain vielä luonneanalyysin koirastani; "onpas kiva mudi, ei hyöri eikä pyöri eikä ääntele, vaan tosi rauhallinen ja keskittyy asiaan. No on se selvästi pidättyväinen ja jossain tilanteessa voin uskoa että hammasta tulisi, mutta tässä näkee miten kovasti se luottaa sinuun ja antaa siksi niin nätisti hoitaa." Töppöstä ei ole kukaan koskaan sen elämän aikana sanonut KIVAKSI rotunsa edustajaksi...?! Hyvä se on, mutta kiva ei kyllä mullakaan tulisi ekana mieleen :D