Nosiainen kehiin

Meidän oma seura järjesti tänä viikonloppuna laatikko1 (pe ilta), kek2 (la) ja kek3 (su) -kokeet. Lopulta päädyin talkoisiin kakkoseen ja osallistumaan itse vain ykköseen. Jotenkin ei nyt tuo kolmosluokka taas nappaa yhtään, kun ei sieltä ole mitään saavutettavaa. Lakki ei ole pitkään aikaan edes treenannut. Ei ole kukaan muukaan näistä, mutta päädyin tempaisemaan nahkiaisen laatikoille! Nahkiainen nosessa on tietenkin nosiainen.

Ilmoittautumisen ja kokeen välissä oli pari viikkoa, joten siitä alkoi armoton treeni. Nahkallahan on kaikkien osioiden kokeissa sellaisia laatikoita, missä se on ollut useita kertoja alueen nopein, ja sellaisia laatikoita, missä se ei ole löytänyt ollenkaan. Edes lopuksi kun oikea laatikko on osoitettu. Luulen, että kysymys on hajun leviämisestä, ja että se ei oikein osaa ilmaista saavuttamattomia.

Treenattiin ahkerasti. Tein ihan perus laatikoita, pääasiassa vain yhden kuvion, yksi etsintä, löydöstä todella kunnollinen maksalaatikko/kissanruokapurkkipalkka ja se oli siltä päivältä siinä. Toisina päivinä tein saavuttamattomia ihan normi etsinnässä, sekä sisällä että ulkona. Lähtötilanne oli se, että jos ei saa nenää hajulle, hän mieluummin jättää sen kokonaan eikä ole löytävinään. Se ei jää nuohoamaan siihen että jossain tässä se on, en vaan osaa päättää mistä ilmaista, niinkuin esim Lakki tekee. Se vaan hyvin vähäeleisesti hylkää sen.

Koepäivänä mun piti olla iltavuorossa, mutta se vaihtuikin kollegan poissaolon takia aamuun. Ehdin siis hyvin kotiin ja käyttää koirat lyhyellä lenkillä pellolla. Nahka ei todellakaan ole se koira jonka voi työpäivän jälkeen hakea suoraan kokeeseen. Sitten ajeltiin naapuripitäjään, koepaikka oli käytöstä poistettu seurakunnantalo.

Nahka olo suoritusvuorossa viimeisenä. Mervi oli kolmosena ja tuli oman vuoronsa jälkeen kuvaamaan mulle. Ei jännittänyt yhtään. Nahka kiskoi ihan hulluna ovelle, onneksi ei tarvinnut kauaa odotella. Lämpällä varma reaktio purkkiin, palkkailin aika monta ilmaisua.

Kaikilla alueilla oli aikaa 2:30 (ihan hirveästi!)

Ekalla alueella tosi nopeasti oikealle laatikolle. Se ilmaisi ja itsekin vähän niinkuin kohotti kulmakarvaa siinä samalla että oho olipas tämä nopea. Hämmennyin ja kesti hetki ilmoittaa löytö.

Toisella laatikot oli hajanaisemmin pienissä ryhmissä. Tässä lähdettiin just väärään suuntaan ja kerettiin käydä melkein kaikki läpi ennen oikealle tuloa. Tässä se myös keilasi aika monta laatikkoa mennessään, siis vähän niinkuin kävelee laatikon kulmaa päin jolloin se liikahtaa. Ja ihan tasan tekee sen tahallaan, mutta kiltti tuomari ei antanut virheitä. Kohdalle tullessa varma ilmaisu.

Kolmannella alueella kävi kanssa sama väärän suunnan valinta, eli kierrettiin vastapäivään ja löytö jäi loppuun. Tässä olin just ilmoittamassa löytöä kun koira irroitti ilmaisun, joten jäin odottamaan mitä se tekee. Olin päättänyt että en hätäile. Se sitten vaan otti vähän eri kohdan samasta laatikosta, jolloin ilmoitin, ja sehän se oli.

Neljännelle mennessä meinasi alkaa jännittää kun tämähän on mennyt jo aivan liian hyvin tähän mennessä. No siitä taas hyvin nopeasti oikealle laatikolle ja se olikin siinä!

Siis nahka 5v yhdeksännessä nosekokeessaan ja sen eka satanen, vihdoinkin! Säätö ilmaisujen kanssa maksoi meille ekan sijan, mutta aivan sama. Kaikki on videolla ja olen niin tyytyväinen siihen, että se kävelee ja että se ilmaisee kaikki laatikot heti kohdalle tullessa, eikä jätä niitä ja käy ensin katsomassa mitä kaikkea muutakin täältä löytyy. Ehkä hän haluaa olla laatikkonahka. 😍Ne on niin selkeitä visuaalisia kohteita, että tällaisen ihan liki häiritsevän vilkkaan koirankin ajatus pysyy kasassa. Sille ei missään vaiheessa tullut sitä aivot lepattaen ympäriinsä sekoilua. Joka alueella se kyllä kerkesi vilkaista että tuolla on ajanottajan kintut mutta ei jäänyt yhtään kiinni potentiaaliseen uuteen ystävään, vaan suuntasi sekä henkisesti että fyysisesti kohti laatikoita.

Nahkalle siis 100p 0vp LN sij. 2./6.!

Minä: löytö!
Tuomari: oikein!
Minä: hyvä nakkiiiii!!!
Tuomari: siis MIKSIKÄ sä just kutsuit sitä?!?

Noseyksärillä

Varasin itselleni kesäloman kunniaksi noseyksärin Maisa Kinnuselle, joten viime viikolla ajeltiin Imatralle. Varsinainen asiakas oli Hymni, jonka ilmaisusotkuihin halusin näkemystä. Koska sinne asti tulee matkaa, niin otin toisenkin tunnin, toiveena Lakille "mieluummin jotain pieniä aivopähkinöitä kuin vain isoja kolmosen alueita" ja "sitten jos mudit ei enää jaksa, niin se kolmas on hullu juokseva russeli".

Hymni aloitti. Juteltiin ensin hetki ilman koiraa, ja sitten hain sen sisälle, jotta se sai vähän aikaa ihmetellä kun vielä tehtiin suunnitelmaa. Vähän sitä jännitti, mutta ei se oikeastaan silti halua tutkia mitään, vaan aloittaa. Aloitettiin sille tuijotusilmaisun kouluttaminen ihan alusta, kongilla. Tässä oli ehkä kaksi pointtia miksi mun tuijotusilmaisun koulutus jumahti: ensinnäkin nouse ylös itse ja laita kongi pöydälle ylemmäs maasta, niin sen päälle ei ole niin kivaa hypätä. Kongi voi myös olla vähän syvemmällä keskellä pöytää, eikä ihan reunalla, niin koira ei heti yllä sinne jos se päättää yrittää ottaa sen. Toisekseen nami oli kongissa vain yhden kierroksen alussa, sitten aloin palkkaamaan kädestä. Hajoaahan se tuijotus joo hetkeksi mutta kun vaan odottaa namikädet selän takana, kyllä se sitä kongiakin mulkaisee ja aluksi pitää heti napata se, että se vain luopuu ohjaajan tuijottamisesta. Mun ongelmat siis johtui varmaan siitä, että mulla oli se ruoka siellä ja en päässyt häivyttämään kättä koskaan kunnolla pois, kun se vaan säännöllisesti yritti varastaa.

Se lähti sujumaan aika hyvin. Palkan suunnalla pitää pelata koko ajan; jos jää tuijottamaan tosi kauas, palkataan jopa pöydän toiselle puolelle. Jos tulee tosi lähelle, heitetään palkka kauemmas. Sitten joka tapauksessa yksi namin heitto jotta saa sieltä uuden lähestymisen.

Hymnin ollessa tauolla Lakki tuli tekemään ekan kierroksen. Sille oli mm. tila missä oli hirveästi roinaa ja piilo oli nurkassa saumassa "ei missään". Piilo maton kulman alla, ja eihän se osannut sitä raapimatta ilmaista. Sitten oli iso alue, missä oli myytäviä nameja ym sälää, ja se mm. nuoli yhtä makkarapötköä 😂 Koira jolla ei taida olla koko sen noseuralta yhtään -1 nuolaisua! Täältä ei meinannut löytyä mitään, pitkään etsittiin. Lopulta ilmaisi saavuttamattoman laatikkoon. Piilot oli laitettu just ennen kuin aloitettiin, ja tämä oli tiedossa että leviää huonosti. Tämän jälkeen pidettiin tauko ja Hymni tuli toiselle kierrokselle. Nyt se oli jo tosi paljon reippaampi ja kävi mm. itse moikkaamassa koutsia. Tämä ei kyllä ole mikään reippauden kriteeri, mutta siis ylipäätään rentoutui.

Lakki pääsi vielä toiselle kierrokselle ja tehtiin se iso alue loppuun. Aika pitkään me sitä myyntihyllyä skannattiin mutta itse sitten vein sitä uudelleen sohvaryhmälle, ja sieltä se otti nyt aika helposti sohvan ja seinän välistä piilon. Se oli ehtinyt levitä paremmin. Joku alue sillä taisi vielä olla, en vaan enää muista.

Sitten oli Pajun vuoro, se aloitti purkkialustoilla ja teki ihan tosi kivasti. Käveli niiden päällä mille naurettiin, kun yleensä koirat kyllä taitaa pitää jalat maassa. Sitten sille oli pari pientä aluetta, missä piilo oli alussa eikä  juoksemalla löytynyt mitään. Ei se kyllä juossut, kouluttajakin sanoi että näkeehän hän että se on hyvin intensiivinen ja sähäkkä mutta ei se nyt kyllä mitään turhaan juokse täällä. Ihmetteli kovasti kun sanoin että sillä on muistaakseni melkein kymmenen ykkösluokan ei-satasta.

Jäi kiva fiilis, voisi vaikka ajella toistekin. Pyysi laittamaan videoita kun tuijotus on vähän edennyt niin neuvoo samaan hintaan tarvittaessa sitten jatkoon.

Maisa Kinnusen nosekoulutus

NWS:n koulutus eli Lappeenrannassa. Meidän oma seura ei ole järjestänyt pitkään aikaan mitään... Minulle ihan tuntematon kouluttaja, mutta ei nyt muutenkaan ole mitään ongelmia enkä tartte apua mihinkään. Suoraan sanottuna alan olla aika monessa lajissa sitä mieltä, että en ota neuvoja vastaan, mutta kiva vaan mennä jonkun muun suunnittelemiin treeneihin. Enkä tarkoita olla ylimielinen paskiainen, ei kukaan ole eläinten kanssa koskaan valmis, mutta mulla on aika selvä näkemys millaisia mun koirat on, millaisia suorituksia haluan nähdä ja miten niihin pääsen.

Selvitin etukäteen että juoksuisen kanssa saa osallistua viimeisenä pöksyt jalassa, niin ilmoitin hänet ennen kuin niitä juoksuja edes oli. Sitten ne alkoi ja nyt oli tosiaan menossa päivässä 7. Viikko ennen koulutusta, niiden juoksujen juuri alettua, selvisi että vapaita paikkoja on edelleen. Laskin että viime juoksuissa Lakki sekosi (=muutti aittaan, en yrittänyt treenata sen kanssa mitään) 9. vuorokaudesta alkaen, niin päätin että ehkä hän kykenee vielä seitsemäntenä ja ilmoitin sen kanssa. Samalla ajamisella, ja jos järjestäjä on laskenut budjetin niin että pitäisi saada täyteen, niin kannanpahan korteni kekoon siinäkin asiassa.

No sitten tulin itse kipeäksi ja olin loppuviikon kuumeessa kotona. Perjantaina iltapäivällä alkoi olla sellainen olo, että mulla on kohta makuuhaava selässä ja pakko päästä vähän liikkeelle. Kuumetta ei paljoa ollut mutta aivan hirveä yskä ja limaisuus, ja ääni sen oloinen että kauheasti ei kannata puhua ettei se lopu kokonaan. Harmillisesti puolikuntoisena en kiljunut koiria palkatessa niinkuin yleensä, ja ylipäätään mun osuus oli aika vaisu. Tämä tuli puheeksi ja sanoin että ohjaaja ei ole nyt oma itsensä.

Kouluttaja pyysi ennakkoon esittelyt koirista, mahdolliset toiveet ja lisäksi jonkun videon missä hän näkee koiran työskentelyä etukäteen. Video oli musta tosi kiva idea, oikeastaan hassua että tätä ei hyödynnetä enempää nykyään kun ihan jokaisella on välineet.

Aamupäiväryhmä oli ollut jo, meidän vuoro alkoi klo 12. Meitä oli kuusi koiraa, neljä ohjaajaa, kaikki muut narttuja paitsi Lakki ja yhdellä toisellakin juoksut. Lakki oli numero 2 ja Hybbe 4. Ulkona hän etsi ilman pöksyjä kun pelkäsin että se kusee niihin, sisällä oli housut jalassa, eikä häirinnyt yhtään. Käytiin vielä nopeasti läpi suunnitelmat. Hybbelle piti olla helppoa ja kivaa ja Lakille edellisen kokeen jälkeen irtoamista eli ei-liinaa. Liinasta oli puhe, että jos se on haaste, tai ero vapaana ja liinassa on merkittävä, niin kyllähän sitä pitää silloin treenata. Se on kuitenkin yksi erikseen treenattava asia eikä sitä tartte joka treenissä käsitellä.

Kuka tekee mitäkin saavuttuaan parkkikselle, ennen kuin siirtyy sisään

nosekuulaseni!

"jumalauta näitä kuvia"

hän on niin kuvauksellinen

ulkoalue

Aloitettiin ulkoa, kun toistaiseksi vain vähän ripsi. Ekana oli kolme ajoneuvoa, tein 3lk tyyliin tietämättä piilojen määrää. Sanoin, että mä pyrin kokeessakin siihen että piilot otetaan kerralla ja se on sitten siinä. Hän halusi antaa mulle silti ajan, oliko se nyt 3min.

Aloitettiin vasemmasta autosta, ei mitään, sitten keskimmäinen, siitä löytö vas.eturenkaan luota, siirryttiin oikean puolimmaiseen, ei mitään, niin palkkasin koiran. Lakki etsi pääasiassa tosi hyvin pysyen hienosti ajoneuvojen pinnassa, mutta paikoin se vähän keuli mun ohi, mikä ärsyttää mua, enkä taas oikein tiennyt että antaako mennä vai puuttuako. Yksi piilo jäi oikealla olleen auton sivusaumaan, koira meni kuulemma siinä vaan nenä liian ylhäällä ja vähän liian kovaa. Kouluttajan mielestä näin osaavan koiran voi opettaa ja vaatia menemään saumoja pitkin, ja esim tässä tapauksessa olisi vaan laittanut sen menemään sen sivun uudelleen. Jos annan sen jatkaa eteenpäin, hyväksyn sen miten se on toiminut. Hän kysyi haluanko nyt laittaa sen vielä uudelleen sinne, mutta sanoin että en, ei sen tarvii tietää että sinne jäi jotain. Tai ei se enää sillä tiedolla mitään tee. Jos olisi silloin heti laittanut sen tekemään sen uudelleen, kun se oli huolimaton, se olisi voinut ymmärtää yhteyden. Hän sanoi, että oikein hyvä päätös.

Ulkoalue oli pieni, tähän sain myös 3min aikaa, ja naurahdin että odotin että sanot 1,5min tai jotain. No Lakki otti heti tuolista piilon ja sitten se vähän sellainen tahmea hetken, piti useaan otteeseen kädellä näyttää että joo etsi vaan. Kyllä se siitä sitten lähti ja ihmeen kauan me siellä pyörittiin, ja just 30s jäljellä -ilmoituksen tultua se pian selvästi otti hajun nurkasta, niin taisin sanoa ääneen siinä että annan sen työstää tän vaikka aika loppuisi. Pari sekkaa oli jäänyt jäljellekin. Ihmeen huonosti levisi. Nauroin itse, että hyvä että sitä aikaa oli kun me sitten kerta käytettiin se.

Tässä meillä oli keskustelu siitä, että jos ohjaajan tunnetila on vihreä, keltainen tai punainen, niin kävinkö mielestäni keltaisella. Kyllä kävin. Se ei sinänsä haittaa kunhan huolehtii että palaa vihreälle. Vain vihreillä pitäisi ajaa.

Sitten puhuttiin siinä ulkoalueella siitä kun jouduin sitä kesken kaiken patistamaan, kun se kääntyi mua kohti kyselemään. Minähän luontevasti näytän kädellä, mutta itse sanoin että varmaan sillä vikalla kerralla kun otinkin askeleen niin se toimi paljon paremmin. Kädellä näyttäminen on niin vahva visuaalinen signaali että se helposti ruokkii itseään. Monesti se pelkkä ohjaajan painonsiirto, rintamasuunnan kääntäminen tai se kokonainen askel johonkin suuntaan ohjaa etsintää silloin kun koira etsii hyvin, mutta  yhtä lailla se toimii  "joo, etsi vaan tuolta" -merkkinä jos näitä kyselemisen hetkiä tulee. Tämä on pantava nyt merkille ja kädet kuriin.

Puhuttiin myös siitä, miksi se kyseleminen ärsyttää mua niin paljon. Eihän se koira sitä ainakaan tahallaan ohjaajan kiusaksi tee, vaan sillä on joku oma tarve sellaiselle. Huonosti lähetetty alueelle, tai jatkamaan? Jäikö edelliseltä piilolta jotain hampaankoloon ja koira jää henkisesti jumiin siihen? Odottiko koira palkkaa ja pettyi kun ei saanut; erottaako se koska kehut mutta jatketaan ja koska kehut ja mennään palkalle?

Puhuttiin varmaan vielä jostain muustakin, mitä en nyt kuollaksenikaan saa päähäni. Päivitän tätä tekstiä huomenna kun oon ehtinyt miettiä yön yli.

Lakki sai ihan hirveästi kehuja myös kanssaosallistujilta siltä, että se on mudiksi niin rauhallinen ja  tasainen. No niin onhan se. Sanoin että toi seuraava on sitten vähän erilainen.

Hybbe kusi sata kertaa matkalla ja tuli ihan reippaasti, ei välittänyt oikeastaan ihmisistä mitään. Se ei  ole montaa kertaa ajoneuvoja tehnyt, ja sanoin että oon aloittanut niin että laitan sen metrin päästä piiloa etsimään että se saa löydön hyvin pian, niin tehtiin nytkin näillä kahdella piilolla niin. Ei istunut kummassakaan, mutta muuten niin selkeät mulkaisuilmaisut että olisin ymmärtänyt sokoillakin. Sain muistutuksen kädellä näyttää sillekin vielä alemmas kun lähetän sen. Olen ajatellut että piilot kouluttaa koiran, mutta voihan sitä tosiaan ohjaamisella tehostaa.

Ulkoalueella hän käveli suoraan tuolille, käytiin syömässä palkkaa poissa alueelta, ja palattuamme jäi sitten aika pahasti jumiin siihen ekaan löytöön. Eihän me olla jatkamistakaan juurikaan tehty. Se kävi aina ihan pienen pätkän etsimässä ja palasi sinne tuolille. Jonkun kuudennen kerran jälkeen kouluttaja sanoi että tulkaa hetkeksi pois sieltä, niin hän ottaa sen koko tuolin pois. Hyy oli hetken ihan hämmästynyt että häh mitä tapahtui se hävisi, mutta sai sitten vähän vahingossa kiinni siitä nurkan korkeasta ja sai työstää sen, hienosti selvittikin.

Kouluttaja kysyi multa, olenko mielestäni samanlainen ohjaaja mun eri koirille ja miksi olen tai en ole. Saatiin tästä hyvä keskustelu. Lisäksi me keskusteltiin jotain muuta, mutta en kuollaksenikaan enää muista Hybbenkään osalta, että mitä. Olis pitänyt taas heti kirjoittaa ylös. Mutta tykkäsin kovasti hänen tyylistään. En tykkää sellaisesta "ihan kiva!" tai edes "sikahieno!" -tyylistä, eihän siitä saa mitään vaikka sinänsä onhan se aina hienoa kun sun koiraa kehutaan. En tykkää myöskään siitä että mua aletaan neuvoa miten mun nyt pitäisi tehdä, jos ihminen näkee mua ja mun koiria ekaa kertaa eikä tiedä miten me normaalisti toimitaan. Yksittäinen kerta on yksittäinen kerta. Mutta hän lähinnä kysyi miksi teen jotenkin tai mitä ajattelen jostakin ja sitten pohdittiin asiaa yhdessä. Hybb oli siinä ihan rennosti sen aikaa kun juteltiin. On kyllä joo keskenään erilaiset koirat, mutta molemmista näkee miten kovasti ne tekee ohjaajalle.

Toinen kierros oli sitten sisällä, kaikki sai tehdä vapaana. Siirrettiin osallistujien autot lähemmäs, aiemmalta parkkikselta oli siis ehkä huikeat 100m matkaa, mutta nyt ajettiin ihan samaan pihaan kun ajoneuvoetsintä oli tehty.

Ekana oli tarjolla laatikot, toisessa huoneessa laatikoita ja sankoja ja toisessa jotain mustia ihme härpäkkeitä. Kouluttaja taisi sanoa että tähänkin on tarjolla 3min, mutta kun ulkona väheksyin aikaa niin antaa mulle 1,5min. 😁 Sanoin että ihan sama, ei mua se aika oikeastaan kokeessa kuumota. Se on mikä on. No otti se sen 3min sitten kuitenkin.

Lakki kävi eka mustien huoneessa, mutta ei mitään, etualalla oikealla olevia kolmea-neljää nuohosi todella tarkkaan ja mietin että koska en tiedä mitä noi edes on, en tiedä kuinka hyvin tai huonosti haju tulee niistä. Laitoin sen toiseen huoneeseen mistä melko nopea löytö. Käytiin vielä sen huoneen toinen seinusta läpi ja palattiin sinne mustille. Tai siis koira palasi, minähän seisoin lähinnä ovilla katsomassa. En tiedä mikä aivopieru tämä oli, en mä nyt kokeessakaan ihan noin olisi toiminut. Ajattelin vissiin vaan esitellä hienosti työskentelevää koiraa. No sinnehän jäi vasempaan takareunaan sellainen mitä se ei ollut ollenkaan haistanut. Mun mielestä se heti alussa haistoi koko rivin, mutta kouluttajan mielestä ei.  Tarkkuutta siis siihen että jokainen loota tulee edes nuuhkittua. Ehkä siellä kannattais edes sen verran kävellä mukana, että voi ohjata kerralla katsomaan kunkin rivin, jos se jättää tolleen yhden rivin toiseksi viimeisen haistamatta niin vaikea sitä on sitten muistaa myöhemmin mikä se tarkalleen oli. Toisaalta treenin painopiste voi olla se, että koira irtoaa itse, tai se että kaikki löytyy. Hän kysyi tässäkin haluanko ottaa sen jääneen piilon vielä, mutta sanoin että en. Hän sanoi, että oikein hyvä.

Sitten oli alakerrassa iso kolmosluokan tila. Kolme erillistä huonetta, aikaa 10min. Kymmenen minuuttia, herranjestas, sanoin, jaksetaankohan me edes etsiä niin kauaa. Sanoin ennen aloitusta että mä palkkaan vähän fiiliksen mukaan, helppoja ja nopeita en jokaista mutta varsinkin jos on joku haastava mitä joutuu työstämään pitkään niin yleensä treeneissä tykkään palkata sellaiset. Hän sanoi että teet niinkuin parhaaksi näet ja että on hyvä että on etukäteen joku suunnitelma. Muuten sitä helposti vahingossa palkkaa kaikki tai sitten ei välipalkkaa ollenkaan.

lähtö

oikealle olevan tilan  oikea nurkka

oikealla olevan tilan vasen puoli

vasemmalla oleva huone

sama huone vähän eri kulmasta, selitys alempana

keskimmäisen tilan nurkan takunen

Lakki paineli ensin oikealla olevaan tilaan, pyörittiin siellä jonkun aikaa mutta ei mitään. Sitten se taisi mennä vasempaan huoneeseen ja kiipeili sohvalla ja neni sohvan päällä seinällä olevaa julistetta ja jotain roikkuvia asioita. Ei vaan saa kiinni mutta jotainhan täällä on. En antanut sen jatkaa pois ja  lopulta se ilmaisi puunvärisen lipaston jostain nurkasta tai saumasta. Jatkettiin sitten isoon tilaan, se meni suoraan lähdöstä määrätietoisesti kohti vihreitä pukukaappeja, meinasi ehkä nousta penkille mutta jotenkin kolautti päänsä tai jalkansa tai jotain siihen, ja päätti yhtä nopealla vauhdilla että enpäs menekään. Panin tämän merkille mutta en tajunnut ajatella sitä siinä. Se oli siis Lakille vähän niinku liian nopea päätös "nousen - enpäs nouse". Sitten se paineli sen tilan vas.takanurkkaan, missä meni jotain putkia ja se mönki ihmeellisesti yhden alta, pyysin pari kertaa uudelleen näyttämään kun en nähnyt sen kallon takaa mitä se ilmaisee, mutta en nähnyt millään toistolla sen paremmin. No tästäkin vaan kehut ja kehoitus jatkaa. Nyt se alkoi tosi voimakkaasti vinkua mulle, eikä ollut tyytyväinen, siitä tulee sellaista vähän erilaista pyörimistä kun se etsii hetken jostain ja kääntyy vinkumaan. Kannustin sitä että joo joo jatketaan nyt vaan, ja ihan hyvin saatiin käytyä läpi sitä tilaa. Palattiin ihan kohti lähtöä, missä se oven pielessä reagoi voimakkaasti, katsoi siitä korkeaa mutta valui sitten pistorasiaan monen metrin päähän. Nyt sanoin että mä palkkaan tän tässä vaiheessa, mihin kouluttaja kuittasi että erittäin hyvä päätös. Olisi kannattanut palkata jo edellisestä, ja sanoin että varmaan olisinkin jos olisin tiennyt että se hermostuu niin paljon. Toisaalta nyt se tuli erittäin hyvään saumaan sikäli että se pääsi siitä yli. Ei osaavalle koiralle voi aina "pehmustaa" elämää niin että se saisi palkan just silloin kun sillä vielä menee hyvin, tai sehän on sitten vaan mukavuusalueella treenaamista.

Syöttelin sitä ihan rauhassa siinä, aikaa oli mennyt kuulemma 6:30 eli 3:30 jäljellä. Mikä suunnitelma, kysyi kouluttaja. Aika selkeä oli. Ekana katsotaan se lähtö vielä uudelleen kun se siinä niin terävästi reagoi, voiko tulla niin kaukaa minkä se vikana ilmaisi vai olisko siinä toinen. Sitten mennään sinne vasempaan huoneeseen vielä hyppimään sohvalle, siellä oli joku tekokasvi niin musta olisi perus kolmosluokan piilo laittaa kätkö johonkin sen oksaan, niin sinne pitää nokka vielä ohjata, ja muuten etsiä mahdollista korkeaa. Ja sitten loppuaika sinne oikealla olevaan huoneeseen mistä ei ole vielä löytynyt mitään, siellä ei esim. vasemmalla puolella olla käyty edes ihan kaikkia sivuja. Hyvältä kuulosti ja lähdettiin jatkamaan. Lähdöstä ei nouse mitään, no ei siinä sitten ehkä olekaan. Sohvalta ei nouse mitään, ei kasvista, ei pukukaapeista, ei  komerosta, niin jätettiin sitten sekin vaikka tästä oli tosi vahvat vibat että tänne jää jotain. Oikean puoleista huonetta nuohottiin ajan loppuun, ei mitään sielläkään, joten ajan loputtua palkkaamaan koiraa.

Oikea huone oli kokonaan tyhjä. Puhuttiin siitä, että joskus tyhjät on nopea todeta, mutta Lakki oli hämmentävän kiinnostunut monesta kohdasta ja ehkä kellari-väestönsuojatilan ilmastointi on jotenkin haastava, monesti on, niin pakkohan sen on silloin antaa siellä etsiä rauhassa. Keskellä olevassa tilassa, siellä pukukaapilla mihin se juoksi, meinasi nousta muttei noussutkaan, oli piilo. Tämä olis pitänyt tajuta kun se toimi niin hassusti siellä. Lakki on yleensä niin korrekti että ei se lyö päätään vahingossa, ilman syytä mihinkään. Ja vasemmassa huoneessa sohvan luona ei ollut piiloa, mutta tuossa kuvassa mikä oli ylempänä, ruskeaovinen, sivulta valkoinen korkea kaappi, niin sen takaseinän ja huoneen seinän välissä oli. Katsottiin korkeaa tosi hyvin ihan joka paikasta muualta tässä tilassa, mutta en ohjannut koiraa tuohon nurkkaan ja sehän ei sieltä ilman sitä noussut. Se haisteli sitä kaappia alhaalta ja kävi siellä nurkassa nokka lattian rajassa, sen verran katsoin, mutta se ei levinnyt alas, vaan sinne sohvan puolelle.

Hymni tuli toiselle kierrokselle autosta ihan kuten aiemminkin. Koulutuspaikan luona oli paikallisen esyn joku kahvila-myymälätila, ja siellä kävi ihmeen paljon väkeä. Mun auton viereen oli ajanut joku jolla oli siellä mukana valtava mastiffi. Se räyhäsi autosta kaikelle mikä liikkui ja koko pikkuinen fiiatti hytkyi. Tämä oli Hybbestä hyvin epäilyttävää ja kieltämättä kävi mullakin mielessä, että jos se ryskää vasten ikkunoita niin toivottavasti ne kestää kun näytti että ei siellä mitään häkkiä ollut.... Käytin Hyyn pissalla siinä ja siirsin sitten meidän auton tämän parkkiksen toiseen laitaan. Omalla vuorolla tuli oikein reippaasti sisään, eikä oikeastaan välittänyt ihmisistä mitään nytkään. Eikä onneksi jäänyt muistelemaan pahalla sitä mastiffia vaikka se möykkä kuului sieltä autosta edelleen.

Hybbe ei tehnyt laatikoita ollenkaan, sanoin että ei ole tehnyt eikä tää oo se tilanne kun niitä kannattaa aloittaa. On se pari kertaa talvella kotona etsinyt kolikkoa yhdestä laatikosta ja sillä tavoin aion jatkaa.  Siellä oli sitten kymmenkunta huonetta ja otettiin niitä. Aluksi sai tehdä yhden kokonaisen tilan, se oli vaan harmillisen vaikea ja haju levisi huoneen taakse porrastikkaille joita se erittäin hartaasti neni joka puolelta. Piilo oli parin metrin  päässä huoneen oikealla seinällä kaapissa. Sinne kun se lopulta löysi, se oli kuulemma mulkaisu-ilmaissut sen just samalla kun yskin enkä mä nähnyt, niin se meni ohi, ja siinähän sitten säädettiin. Hän sai kehuja että on se kyllä todella sinnikäs. Seuraavia alueita rajattiin pienemmiksi, ja sanoin että kouluttaja voisi sanoa mulle kun se löytää, mutta tässä tuli silti aika paljon säätöä ja vähän ehkä jäi kuitenkin harmittamaan huono suunnitelma. Jollain alueella se taisi istua ja sitten jäätiin odottamaan sitä seuraavallakin jne, ja mä luulin että näen kun se on hajulla mutta enpäs taas joka kerta nähnytkään. Tämä treeni olisi vaatinut sen että se ilmaisu toimii, tai sitten vielä selkeämmin että kouluttaja todella naksauttaa heti kun se nokka osuu piiloon, eikä koiran pois lähtiessä sano että siinä se oli. Esim tuossa alla on kuva missä se neni arkistolaatikkoa melkein joka sentiltä molemmin puolin ja kun mikään ei kelvannut, se lopulta läväytti päänsä sen päälle ja siinä sitä oltiin.

Itse olin ajatellut että se nuoren koiran "helppo ja kiva" olisi voinut olla ihan vaikka namipallon etsintää. Silloin sen olisi tarvinnut olla viimeinen koira, ettei muille jää häiriöhajuja. Vähän harmi etten silti älynnyt sanoa, että nyt tässä ei kyllä tule enää mitään hyvää, että vaihdetaan suunnitelmaa. Eihän se nyt mitenkään rikkikään mene, mutta ei tämä kyllä lisännyt koiran tietoa siitä mitä se tekee kun nenä löytää piilon. Ja en siis mitenkään nyt syytä kouluttajaa! Itse olin ennakkotiedoissa tästä kertonut ja sanonut että osaan kouluttaa sen ilmaisun ihan itse, enkä halua tuhlata sen läpikäymiseen koulutuksessa aikaa.

Puhuttiin siinä sitten siitä ilmaisun tarpeellisuudesta. Sehän on ohjaajan oma asia, koesääntö ei määrittele sitä mitenkään muuten kuin että tuomarin tulee nähdä että koira reagoi hajuun jotenkin, ettei herää epäilys että kaveri kertoi parkkiksella missä se on. Sanoin itse, että oon päästänyt tän aivan liian pitkälle ja se ilmaisu hajosi koska oli niin kiire kokeeseen. Ajattelin että kyllä mä näen koska se on hajulla, ja se riittää. Paljolti näenkin mutta en aina. Nyt myös huomasi, että se kyllä etsi tosi kivasti nenä edellä mutta silmät saattoi samalla mulkoilla mun suuntaan, ihan kuin se vastuu olisi jo enemmän minulla kuin koiralla. "Kuittaa, kun oon riittävän lähellä". Haluan että koira todellakin itse sen päättää ja sen se pitää tietää, joten nyt me jumpataan se ilmaisu kuntoon. Lisäksi musta suurin osa koirista haluaa tietää mikä se kriteeri on; jos palkkaat vaan siitä kun itse näet että se löysi, niin mitä se koira siitä ymmärtää? Mistä se palkka tulee? Mitä sen tulee tehdä kun nenä osuu hajulle? Jos ei se tiedä niin miten se käytösketju voi pysyä kasassa jos sen viimeinen osa ei ole selkeä?

Palattiin nyt myös siihen, kun hän aluksi kysyi olenko erilainen mun koirien kanssa. Kuulemma olin, sisällä en niinkään mutta ulkona kyllä, "sille teinille selvästi sydämellisempi". Sanoin että oon normaalisti huomattavasti sydämellisempi noin kokonaisuutena kaikille, mutta kyllä tässä oli totuuskin. Aikuiselta koiralta sitä odottaa että tottakai sillä on motivaatiota ja se tekee. Tollasta ajoittain epävarmaa teiniä kehuu ja kannustaa enemmän ja on vilpittömästi iloinen kun se keskittyy hienosti eikä saa slaagia vaikka ilmalämpöpumppu alkoi puhkua juuri kun hän sen vieressä ulkoalueella nuuhkutteli. Aikuisen koiran kanssa on jo niin paljon yhteisiä kokemuksia, että sitä tietää miten se toimii ja miten sen kanssa ollaan. Teinin kanssa täytyy paljon enemmän itse hakea omaa roolia.

Mä en palkannut Lakkia ulkona kauhean "sydämellisesti" siksi, että se meinasi alkaa onnellistua sateesta märälle asfaltille ja nojasi niin paljon mua vasten, että horjahdin sinne itsekin. Tietty on kurjaa hillitä palkkausta siksi että on huono sää, mutta niin nyt kyllä kävi näissä heikoissa ruumiin voimissa.

"kuva? ei kitoooos."

"sanoin että ei kuvaa"

jos näitä ottaa tarpeeks niin kai nyt joku osuu, miettii epätoivoinen omistaja

"no ei välttämättä osu, ei".

Kotona on aika nuutunut ohjaaja ja ihan tyytyväiset koiratkin. Olipas kiva päivä! Suositus kouluttajalle.

SISA2

Sama paikka ja sama tuomari kuin vuosi sitten. Nyt mä vaan todella halusin sen satasen ja aamulla päätin että sehän tehdään. Koepaikka on tosi kiva, mutta parkkista ei ole. Tai vastapäätä on kaupungin julkinen, maksuton parkkis, mihin menee noin 20 autoa, mutta sitä ei voi varata meidän käyttöön. VPK:n pihalle ei voi pysäköidä siksi, että jos tulee hälytys niin sitten tulee äkkilähtö. Sellainen poikkeus oli, että jos lähtee välillä pois eikä mahdu takaisin parkkiin, rakennuksen sivulle voi ajaa vain oman suorituksen ajaksi. Aamulla saatiin kaikkien autot parkkikselle, vain juoksunarttu joka suorittaa kaikki etsinnät putkeen viimeisenä, lähti suosiolla alueisiin tutustumisen jälkeen pois paikalta. Nosessa on lähes aina kokeissa whatsapp-ryhmä jossa sisäänheittäjä päivittää tilannetta "1. suorittaa, 2. lämpälle" jne, ja siitä on todella kätevä seurata koska pitää olla valmiina itse.

Lakki oli nro 8./15. Olin taas ajatellut käydä asioilla jossain välissä ja aamulla sain onneksi auton peruutettua parkkiin, niin uskaltaa ahtaasta välistä lähteä oman ekan suorituksen jälkeen.

Koe lähti menemään aika nopeilla vaihdolla. Käytin Lakkia vähän kusella ja siellä oli jo vitonen lämpällä. Huomaa että kotona on se juoksuja tekevä narttu, Lakki kusi ihan joka saakelin näreeseen. Yhdelle vinkuvalle meidän luokse haluavalle koiralle se melko pontevasti murahti, mikä on aika jännää sekin, koska eihän se normaalisti koepaikalla välitä oikein mitään. (Ja mietin tätä kirjoittaessani miten jännää on että mulla on nyt KAKSI MUDIA joista kummastakin voi sanoa ettei se välitä koirista oikein mitään. 😳 Ainakaan koepaikalla, lenkillä missä yksittäinen satunnainen tulee vastaan, on vähän eri. Siitä pitää ilmoittaa äiskälle puhkumalla.)

Hetkeksi autoon ja sitten menoksi.

Eväät oli jäässä kun unohdin ottaa ne aamulla aiemmin pakkasesta 😂

Kaikilla alueilla oli kaksi piiloa. Yläkerran, alueet 1. ja 2. sai tehdä vapaana, alakerran 3. kytkettynä ja 4. vapaana. Hyödynnän Lakin kanssa aina mahiksen koska se sopii meille todella hyvin. Vein sen siis lyhyessä hihnassa ja normi pannassa.

Lämpällä reagoi eukaan hyvin, laakeriin ei niinkään. Olis kovasti halunnut haistella mattoa missä odotettiin, melkein niinku impata. Ei se yleensä. En oikein tiennyt kieltääkö vai antaako. Periaatteessa mun mielestä treeneissä ei touhuta omia, toisaalta mitä väliä miten se viihdyttää itseään odotellessa koska kyllä se sit luopuu siitä kun suoritus alkaa.

1. Toimisto 2:30

Lakki lähti tosi kivasti etsimään ja päätyi hyvin nopeasti hajulle ikkunaseinälle. Palkkasin melko riehakkaasti mutta hän oli sen oloinen että noniin joojoo jatkuu. Seisoin alussa ja lähetin sen siitä jatkamaan pöydän toiselle puolelle ja siitä kaapin edestä otti heti toisen. Tätä piti tarkentaa kauan, ja kerran se jäi haistelemaan lattiaa siinä edessä. Kehotin heti että jatka vaan, mutta ehkä se oikeasti selvitti hajua eikä impannut kenenkään tassunjälkiä. No sieltä jonkun kohdan kaapistosta valitsi ja oikein oli.

Sai jäistä koiranmakkaraa, ilahtui kovin eikä valittanut että on kylmää.

2. Toimisto/luokka 3:30

Paineli suoraan verhoseinälle ja jäi pilveen, nuohosi sekä patteria alas että verhoa ylös. Viime vuonna täällä oli verhon nurkassa saumassa piilo, ja mietin että ei kyllä voi olla samassa kohtaa. No se oli keskellä verhon alasaumaa. 😄 Tässä vielä vähemmän kiinnosti mun sosiaaliset sössötykset ja se vaan lähti jatkamaan. Meni keskimmäisen pöytärivin ali ja siellä pöydän alla pilveen, tätäkin se tosi huolella tarkensi, kävi läpi pöydät ja tuolit. Siirryin etupuolelle että näen mitä se tekee, ja valitsi sit pöydän alusen.

Syötiin makkarat loppuun, tuomari sanoi että etsii tosi hienosti vapaana.

Lähdin sitten suoraan käymään Puuilossa, sitten ajoin ABC:lle vessaan ja ostin vähän evästä ja söin pihassa, sen jälkeen siirryin Lidliin kauppaan. Palattuani autoon kännykkä sanoikin että ykkönen lämpälle, joten ei muuta kuin koepaikalle. Mun parkkipaikka oli mennyt ja ajoin rundin kunnes löysin paikan melko läheltä, ison tien toiselta puolelta. Silloin oli jo nelonen valmistautumassa. Hetken tuntui että johan tässä on kiire mutta jos nelonen valmistautuu niin sehän tarkoittaa että kolmonen on lämpällä ja kakkonen etsii, niin ei nyt oikeasti. Vessaan olis kyllä taas pitänyt päästä ja tokalla kierroksella sitä sai vapaasti käyttää, toisin kuin ekalla, mutta olin nyt kuitenkin sen verran kauempana etten jaksanut eka kävellä ilman koiraa vessaan ja sitten tulla hakemaan koiraa.

Nyt meinasi taas alkaa jännittää ja mietin vaan että älä tyri nyt. Se kolmas alue oli osin sama kuin viime vuonna silloinkin kolmas alue, mihin se silloin kusahti. Ja se pitää tehdä kytkettynä.

Toisen kierroksen makkarat jäi tietenkin kylmälaukkuun kylmäkallen kanssa halailemaan ja jäässä ne oli nekin, pikainen sulatus auton ikkunalla auringossa. Oon tykännyt pakastaa nämä, ne ei ole niin limaisia käsitellä kun ne olisi vähän jähmeitä. Umpijäässä ne ei edes irtoa toisistaan... Koirissa on eroja, Lakki haluaa että sitä syötetään kädestä yksi pala kerrallaan ja noi kaksi muuta taas haluaa ahmia kaiken itse kupista.

3. Baarissa kaksi erillistä tilaa 4:00

Tälle kierrokselle laitoin sille valjaat ja otin liinan mukaan.

Yritin lähettää koiran ihan niinkuin se olisi vapaana, ja se lähti hyvin. Aloitettiin tuosta missä oli biljardipöytä, ja koira meni aika suoraan hajulle, tätäkin piti hetki tarkentaa ja annoin sen ihan rauhassa tehdä. Sehän yleensä niiaa mennäkseen maahan ja sitten niin kauan nenii kunnes on tyytyväinen, sitten se kääntyy katsomaan olkansa yli mua. Jatkettiin siitä, käytiin eka tila läpi, mentiin toiseen tilaan, missä reagoi baaritiskiin ja pyrki tiskin taakse. Skannasi hyvin ylhäältä ja alhaalta mutta ei löydy mitään. Tuossa pitkän tiskin päädyssä oli juliste ja pyysin katsomaan sen, ei mitään siinäkään. No jatkettiin ja palattiin ekalle alueelle, ja nyt nenittiin sitä "loossia" missä haju viimeeksi oli, todella kauan. Tässä kävi nyt ihan klassinen että ohjaaja saa koiran kiinnostumaan jostakin, onneksi Lakki on kuitenkin siitä kiva että se ei tee valeita vaikka sitä prässää. Sanoin siinä sitten ääneen että ei se välttämättä oo täällä vaikka vuosi sitten olikin. Ohjasin sitä nyt tosi painokkaasti kädellä että katso tuolta ja tuolta, mutta ei oikein missään mitään. Palattiin ekalle alueelle päin ja sitten tuli 30s jäljellä. Vein sen sinne tiskille missä se oli ollut kiinnostunut, ja siinä sitten annoin sille tilaa. Mun kokemuksen mukaan jos aika on loppumassa kannattaa vaan väistää ja olla "auttamatta". Onneksi se nyt sitten ehti työstää sen, se kun tökkäsi nenän sinne vähän eri kohtaan kuin missä oltiin käyty niin arvelin että aika on vähissä ja sanoin vaan "löytö" vaikka koira ei edes ilmaissut. Sitten kun tuomari vastasi että oikein, kiljaisin että "EIHÄN?!!?" 😂 Jäi kuulemma ihan 8 sekuntia jäljellekin.

Harmittaa, että kiire ja tuloksen tavoittelu on usein ristiriidassa sen kanssa mitä oikeasti haluaisin nähdä. Mietin nyt taas sitä, että nyt kun menin voimakkaasti ohjaamaan niin kuinka paljon se syö sitä irtoamista ja omatoimisuutta mitä koira siihen saakka niin kivasti oli esittänyt. Pitää ainakin ens treenit tehdä taas niin että saa irrota itse.

Sydän hakkasi ja sanoin koiraa palkatessa, että odottakaa nyt hetki että ohjaaja saa pulssin tasaantumaan. 😁 Viimeiseen sai taas päästää koiran irti ja nyt kyllä alkoi ahdistaa, että ei voi jäädä tästä kiinni. Näennäisen pieni ja helppo tila ja lyhyt aika, mutta voihan siellä olla mitä vaan...

4. Pukkari ja pesuhuone kaksi erillistä tilaa, 2:30

Lakki lähti hyvin ja jäin taaemmas. Kiinnostui heti tuosta oikealla olevasta alapiilosta, hetken mallaus ja taisin pyytää että näytä uudestaan. Sen jälkeen se paineli takimmaiseen huoneeseen, meinasin taas alkaa sörkkiä että katso tosta ja katso tosta, mutta yritin hillitä itseni. Siellä pyörähdettyään se jäi seisomaan ja katsomaan mua, niin peruutin huoneiden välistä ovelta pois tieltä ja se luikahti takas ekaan tilaan. Nuuhki hetken tuota valkoista säkkiä tms ja halusi palata sitten kohti lähtöä, missä ihan selkeä pilvi ja lopulta ilmaisu. Ja se oli siinä!!!!!! 😍

Tuomari kävi kehumassa työskentelyä ja kysyi minkä ikäinen koira. Sanoin että kuusi, niin se kysyi että ai vasta, kun se on niin harmaa. Sanoin että se on sen värinen 😂 Ja että mudiksi tämähän on todella rauhallinen ja seesteinen noseyksilö. VPK:n edustaja avasi mulle poistumisoven ja kehui kanssa että olipas jännää pidättää hengitystä toisen puolesta, kiitos näytöksestä!

Lähdin sitten heti oman suorituksen jälkeen, porukat oli meillä ja oli vähän hommia. En tykkää kesken kokeen poistumisesta, mun mielestä se vaan on epäurheilijamaista. Sen pari kertaa kun oon tehnyt niin mun noseurani aikana, mun koira on voittanut, joten korkeat oli odotukset nytkin. Toisaalta sillä alueella missä oli pisin aika, meni ihan tappiin asti, ja musta nämä ei ollut mitenkään vaikeat piilot niin veikkasin että satasia on varmasti tullut ja silloin se ei kyllä ole edes kärjessä. Aivan sama. Nosessa luojan kiitos ei ole mitään väliä sillä miten muut suoriutuu, satanen on satanen. Ei siis tartte voittaa niinku jossain agilityssa.

Mä muistin taas miksi tätä harrastetaan. 💖 Siis ne kylmät väreet ja se onnistumisen tunne! Tuntui että ihokarvat oli pystyssä koko kotimatkankin. Lakki on nyt tehnyt kahdessa peräkkäisessä sisäkokeessa satasen. Ykkösissä niitä nyt vielä tehtailee mutta kakkosissa pidän sitä selvänä onnistumisena. Jospa nyt olisi Lakilla kaikki kunnossa ja asetukset kohdillaan! Näin se vaan kuulkaa kannatti päättää, että nyt se tulos tehdään.

Kysyin alkuillasta kokeessa olleelta tutulta miten mulla meni, niin satasia oli tullut 8 ja Lakki ei ollut kolmen parhaan joukossa. Tulokset tuli illalla, Lakin sij. 7./15.

SISÄ1

Juu ei mun pitänyt. Osui silmään mainos, että vapaita paikkoja oli reilusti, ja sen enempää miettimättä ilmoitin hänet sinne. Ehkä olis voinut ensin hetken miettiä.

Koe tuli vielä tosi huonoon aikaan kun nämä huonot treenit sattui alle. Toisaalta mun kaveri sanoi jo vuosia ja koiria sitten hyvin; nose on kokemusten hankkimista ja eihän se koetilanne eroa treenistä, niin senkun kartuttaa sitä kokemusta. Hymni oli numero 19./20. Ilmoitin että se tekee juoksuja ja saattaa aloittaa ne koska vaan. Ei aloittanut. Otin kuitenkin juoksupöksyt mukaan, ajattelin että mun tuurilla ne todetaan alkaneeksi sitten koepaikalla. Tähän kokeeseen juoksuinen sai osallistua pöksyt jalassa viimeisenä.

Koe alkoi klo 16. Iltakoe? Miksi en ajatellut aiemmin? Koko aamu meni pyöriessä kotona. En oo yhtään iltavirkku. Ai kamalaa. Aamulla kotona muistuttelin istumista kolmella helpolla piilolla. Oli niin huono sää että lenkillä ei käyty, mutta hän oli useita tunteja nahkan kanssa pihalla.

Olin puoli tuntia ajoissa, ajattelin että haen ABC:lta ruokaa ja auto pitää tankata ja koirat kusettaa etukäteen. Pyörähdin parkkiksella kierroksen ja totesin että en mä mahdu tänne. Olkoot. Ajoin koepaikalle.

Koe oli Renkomäen hallilla. Ei jatkoon. Alue on aidattu ja koiria ei saa ulkoiluttaa aidan ulkopuolella. 😳 Tämä oli jo koekirjeessä ja pyydettiin ulkoiluttamaan koirat ennen koepaikalle tuloa. Halli oli hyvin pieni ja sijaitsee asutusalueella, kai siinä ajatellaan että naapurit ei valita kun kusta ja paskaa ei ole joka paikassa. Mutta aika epäkäytännöllistä, se parkkis ei kuitenkaan ole mikään iso.

Vasta koepäivänä huomasin somesta tämän:

Onpahan ainakin häiriöhajuja... tosin kai tuollaisessa treenihallissa aina.

Hymni arvottiin sirun lukuun, luin itse ottamatta koiraa autosta. Ihan keskellä selässä, lapojen välissä on, osuin suoraan.

No sitten tuomarinpuhuttelussa selvisi että kaikki neljä etsintää tehdään putkeen. Maksimiajat yhteensä 12min, siihen palkkaus ja siirtymä päälle niin huh huh. Laskin että helposti kolme tuntia ennen meidän vuoroa. Koepaikan vessa oli kahden alueen keskellä ja sinne ei kesken suoritusten luonnollisesti pääse. Lähtölistan loppupäässä oleville suositeltiin suoraan että menee sinne ABC:lle, joka kilsan päässä oli. Vessaankin. Muuten aloitus olisi venynyt jos kaikki 20 käy yhdessä ainoassa vessassa ensin...

Kaikki paitsi ekan alueen sai halutessaan tehdä vapaana. Arvelin että häntä jännittää kaikuva, ahdas halli, jossa seinustalla oli varmaan kymmenen ihmistä. Toisaalta eilen kun arvelin että jännittää, ei todellakaan jännittänyt. Yritin olla kauheasti miettimättä mitään muuta kuin että ohjaan selkeästi mistä etsitään. En aikonut tehdä vapaana.

No, ajelin sitten takaisin sinne ABC:lle. Nyt mahtui parkkiin. Kävin hakemassa ruokaa ja istuin sitten autossa miettimässä että ei kyllä millään jaksa mennä Kärkkäiselle vaikka olin ajatellut omaa vuoroa odotellessa käydä. Mulla oli kirja mukana, istuin siihen saakka että nro 10 oli menossa, sitten kävin vielä ABC:n vessassa ja siirryin koepaikalle. Siellä oli menossa numero 11. Käytin koiraa siinä pihalla, pissi. Käytin poikiakin. Sitten taas odoteltiin. Hymni jonkun verran tuffaili autosta äänille.

Ei ollut oikein mitään odotuksia. Tiedostin, että mua meinaa vituttaa se, tämä ja tuo, mutta nyt on taas se hetki että minä meidät tänne toin ja minun vastuulla on se että meillä on kivaa. Jos se ei jaksa tehdä neljää aluetta putkeen, sitten se ei jaksa. Odotteluaika on mikä on, samahan se on odottaako kaksi kierrosta vähemmän aikaa kerrallaan vai yhden kierroksen kerralla. Mitä sitten jos menee myöhille, huomenna on vapaata ja matkaa on kuitenkin vaan 130km eikä mitään neljää sataa yötä vasten ajettavana.

Numeron 12 suoritettua pidettiin 20min tauko. Tuomari varmaan uusi hajut ja siitähän tulee se vartin pakollinen odotus. Silloin olis saanut käydä myös vessassa, mutta jostain syystä en mennyt ja sit kohta olikin ihan kauhea pissihätä.

Me päästiin lopulta klo 19.30, mikä oli 3h10min siitä kun eka aloitti. Lämpällä hän oli ihan liekeissä. Hyppi mun pään korkeudella. Sisälle mennessä vähän jännitti ja mulkoili ihmisiä. Siellä oli sellainen kauhea hiljaisuus missä jokainen rasahdus kuuluu, niin juttelin sille sitten ekan etsinnän aikana että hyvin menee ja niiskutin tahallani vähän enemmän kuin nokka oikeasti valui, niin sai vähän omia ääniä.

1. Iso alue keskellä tilaa, 3:30

Paineli suoraan alueen taakse keskelle, pitkään tarkensi, nousi etujalat vihreille tuoleille, käytiin muuallakin ja palattiin sinne. Näinhän mä että siellä se on pilvessä mutta koira ei saa kiinni piilosta. Silloin usein ihan hyvä jättää se hetkeksi, jos aika riittää, ja palata sitten uudelleen. Trimmauspöydän alle lopulta tuhahti ja otin sen.

2. Keittiö 3:00

Kerkesi pyörähtää vissiin suunnilleen huoneen ympäri ja sitten tarkentamaan pöydän alle. Tässä se ehkä istui.  Oli pöydän metallijalassa hyvin ylhäällä.

3. Toimisto tms 3:30

Tässä näkyy vain se nurkka missä piilo oli, siinä oli pari pöytää ja tuoleja ym. Kävi ensin lähdöstä suoraan toisella laidalla, sitten nopeasti tuonne oikeaan nurkkaan. Taas näin että siellähän se on, mutta koira ei osannut valita oikeaa koloa, siinä oli pyykkikoneen pesuainelokeron käden sija ja sen vasemmalla puolen noita kaapin ym saumoja. Joka kerta kun pyysin uudelleen näyttämään, se näytti vähän eri kohdan, enkä uskaltanut lukita vastausta kun pelkäsin että tuomari pyytää sitten tarkentamaan. Tässäkin käytiin tyhjäämässä nokkaa muualla ja palattiin sinne. Koira ehti tarjota sivuakin jossain vaiheessa ja lopulta se sitten taisi ottaa jonkun kolosen ja istahtaa, niin otin sen. Olisi kuulemma hyväksynyt kaikki ne aiemmatkin. 😶

Hyy ei ollut yhtään sen oloinen etteikö se olisi jaksanut neljättä putkeen. Vähän sitä koko ajan jännitti, mutta se liikkui alueilla itse mun edellä, ei kysellyt ohjausta ja sniffaili menemään niin että tuhina kävi. Se on ehkä sen tyypin koira, että se kääntää pienen jännityksen siihen tekemiseen ja keskittyy vielä intensiivisemmin siihen, se ehkä tuo turvaa. Hyvin se siis palkkautui kyllä ja kävi jokaisen jauhelihapurkin jälkeen vielä toiveikkaana taskullakin.

4. Käytävä 2:00

Tuomari meni seisomaan tänne päähän, mistä kuva on otettu. Tätä Hybb ei ehkä oikein mieltänyt alueeksi, kun se ei meinannut lähteä etsimään. Haahuili ensin haistelemaan tuomaria ja jäi mulkoilemaan häntä, ja tässä kokenut ohjaaja sitten taas paikkaili ja tahallani kävelin melkein tuomarin päälle ja käännyin hänen eteen niin että blokkasin sen mun taakse. Taisin sanoakin koiralle että noniin nyt sun ei tartte enää katsella sitä, ruvetaanpa etsimään 😂 Tässä alkoi aikapaine tuntua ohjaajalla ja rupesin sitten ihan kädestä pitäen ohjaamaan että etsi tuosta, etsi tuosta. Lähtöön päin palattuamme se otti ilmiselvän pilven, ja tutki korkeaa, mutta missään missä se olisi voinut olla, ei mitään. Ihmettelin tätä ja sitten se vaan yhtäkkiä laski nenän ihan alas, tuhahti ja kääntyi katsomaan, niin otin sen. Tässä oli kuulemma tullut jokunen vale ja sitten ei vaan oltu löydetty alas, kun se jostain syystä levisi niin voimakkaasti ylöspäin. Tyytyväinen saa olla että hän tämän ratkaisi!

Hybbelle siis sen toinen sisäsatanen, sij. 8./20. Satasia tuli kymmenen, ja kaikki löysi kolmelta ekalta alueelta kaiken, tämä viimeinen alue ratkaisi. Kotona oltiin 21:50, ja 20km ennen kotia meinasin liiskasi kaksi valtavan kokoista rusakkoa, hetken ehdin luulla niitä joksikin sorkkaeläimiksi ennen kun ne oli kunnolla valokeilassa. Sydän hakkasi vielä kotonakin.

Nyt mä en ihan oikeasti ilmoita sitä mihinkään kokeeseen ennen kuin se on vähän aikuistunut. Ei sen tartte tunneoppia sellaistakaan, että nosekokeessa jännittää, vaikka ihan hyvillä mielin hän tästä selvisikin. Tavoitteet on niin paljon korkeammalla kuin nousta äkkiä kakkosiin, niin ei kannata hötkyillä. Lisäksi se ilmaisu pitää nyt saada toimimaan. Haluaisin sille sellaisen kokeen missä se menee suoraan hajulle ja ilmaisee sen, eikä meillä mene kahta minuuttia jossain pyöriessä. Hän on kyllä sellainen potentiaalinen alueen nopein koira ja nyt se menee tälleen säätäessä vähän hukkaan.

Sisänahkana

Nahkan vuoro päästä kokeeseen! Olisin ehkä kuitenkin ilmonnut Hymnin, mutta tiesin jo silloin että se on luustokuvien rauhoituksen takia doupattu. Nahkalle koitui siis luonnollinen mahdollisuus. Silloin syksyllä Selinan koulutuksessa se oli niin huikea, että tuntui siltä että voisihan sen kanssa vielä kokeilla. Liityin Sawon Wainun jäseneksikin. Alun perin ilmoitin Lakin aamun kakkosen kokeeseen kanssa, mutta se jäi ekalle varasijalle, ja peruin senkin kun tassun takia tuli dopingia sille. Sitten sanoin että voin tulla talkoisiin samalla ajamisella, mutta eivät tarvinneet, niin ei sitten. Nahkan koe alkoi vasta 14.30. Käytiin aamulla asioilla ja ajettiin mökin kautta.

Nahka oli numero 8./10. Odotellessa satoi loskaa oikein kunnolla. Kenkä ja sukka kastui läpimäräksi koiraa pissalla käyttäessä. Koepaikka oli vanha kunnantalo. Lämppään reagoi hyvin. Kaikki sai etsiä vapaana ja annoin mennä. Huoneet oli käytävällä ja ovet oli kiinni, niin ei päässyt väärään karkaamaan. Tuomari sanoi alueisiin tutustumisessa että toki jos koira kovin pitkälle häipyy tyhjään käytävään, niin se tulkitaan hallinnan puutteeksi ja alue hylätään. Pelkkä ovella pyörähtäminen ei haittaa, jos tulee kutsusta takaisin.

"ai odotetaan?"

"mä kastun"

Videolla "sun vuoro".

1. Toimistohuone 2:30

Etsi tosi kivasti niin että tuhina kävi. Nostin sen pöydälle mistä etsi hyvin. Ei mitään. Just ajan loputtua koira oli hajulla oik.puolimmaisen tuolin ikkunanpuoleisella sivulla, mut ei kunnolla ilmaissut. Tuomari sanoi silti että oisit ilmoittanut löydön niin olisin hyväksynyt. No kun se ei jäätynyt kunnon ilmaisuun niin ei viitsi arvailla. Ilmeisen huonosti levisi. Liekö laittanut hajut jo reilusti aiemmin. Kannustettuna Paju ilmaisi sen.

2. Toimistohuone 2:30

Ihan sama. Nostin yhdelle pöydälle, mistä itse kipitti toiselle. Etsi koko ajan ja tuhisi mennessään. Oik.takanurkkaan jäi pieni lipasto minkä tiedostin että sinne olis voinut kanssa nostaa, mut ihan sama. Ajan loputtua ei oltu lähelläkään hajua. Se olisi jäänyt sen nostamatta jääneen lipaston nuppiin, olis varmaan ottanut sen päältä. Alhaalta ei ottanut edes tuomarin näytettyä niin menin sitten vaan pois. Palkkasin tästä ihan kuten löydöstäkin.

Tuomari kehui että ihan sikahieno etsintä ja ihanan rohkea koira, toiset tarttee tossut että ne uskaltaa edes liukkaalla lattialla kävellä ja tää käy huvikseen kaikki pöydätkin. Lisäksi kehui miten ihanasti se etsii koko ajan, tuhina vaan käy. No, niinhän se tekee. Moni koirahan etsii jostain, siirtyy etsimättä seuraavaan kohtaan ja etsii taas. Mun muditkin tekee niin. Paju ei. Talkoolaiset huokaili kanssa että huikee oli. Mutta silti vituttaa miten tää voi aina olla tällaista. Joku vikahan tässä on, kun tämä on sen KAHDEKSAS koe eikä sillä ole yhtään satasta. Ei voi aina sattua niin vaikeita kokeitakaan. 🙄 Ymmärtäisin jos koira ei etsi tai jotain, että hajut jää, mutta nyt en vaan tiedä mitä mun pitäisi treenata kun ei tässä ole mitään järkeä.

Ei taukoa vaan suoraan jatkui. Kymmenen koiran koe oli kahdessa tunnissa ohi. Jalat oli umpijäässä. Otin koiran taas irti ja sillä aikaa kun laitoin hihnaa taskuun, se meni jo just sen huoneen ovelle missä tuomari seisoi. Ovet oli siis kiinni ja tuomari avasi kun ohjaaja oli valmis. Sanoin, että odota nyt hetki, mä oon tulossa mukaan. Kaikkia nauratti. Tää on mun taktiikka, jos oot ihan paska muuten niin naurata ihmisiä. 🤪

3. Toimistohuone 2:30

Tosi pitkään kerittiin pyöriä, aikaa jäi vajaa 30s, kun ilmaisi. Ihan selkeä ilmaisu nyt. Vas.patterin päällä valkoisessa möykyssä. Ilmeisen huonosti vaan levisi taas kun kyllä se siitä alta taisi parikin kertaa mennä.

4. Huone 2:00

Arvelin alueisiin tutustumisessa että nappaa pölyhuiskan. Mietin silloin että pyydän sit vaan irti, mutta sitten kun mentiin sinne ja oli huikeat 25 pistettä, päätin että jos se ottaa sen niin tehköön mitä haluaa, en puutu. Kävi pyörähtämässä huoneessa ja palasi sitten alkuun missä se saakelin huiska oli. Nuuhki pitkään koria reunasta, vähän niinku ilmaisikin, sitten vaihtoi korin päälle, nuuhki huiskaa ja sanoin nätisti ja hiljaisella äänellä että älä ota sitä. Heitä nahkiaisia ei pidä komentaa. Sit se ilmaisi korin sisälle laatikon reunaan. Tuomari hyväksyi, piilo oli kuulemma laatikon alla ja se laatikko oli vain painona siinä.

Kysyin mitä jos se olis ottanut sen huiskan, niin pelkästä siististä ottamisesta -1 "ja sit mä olisin vaan laittanut sen takaisin" ja sit kysyin että entä sellanen terrierin ei-niin-siisti tappporavistus niin sanoi että jos se saa heti irti niin varmaan samalla -1:llä selviää. Talkoolaisia nauratti.

No vähänkö olin hyvä kinkku!

50p sij. 9./10. TP. Satasia tuli neljä eli ei nyt ollut mikään helpoin koe, kun välillä kahdenkymmenen koiran kokeessa saattaa olla ihan liki kaikilla satku. Tämä TP oli oikeastaan talkoolaisten suosikki, ei tuomarin (sehän on täysin epävirallinen ja sen saa antaa tai olla antamatta, osa seuroista on vaihtanut talkoolaisten suosikkiin). Kuulemma ihanasta yhteistyöstä.

Iltapäiväkoe ei sovi mulle, olin jo ihan poikki kaikesta muusta sen päivän ohjelmasta. Hain vielä Jari-Pekasta subin ja söin sen just ennen koepaikalle siirtymistä, sit olin ihan ähkyssäkin. Nahkalle sen sijaan näytti myöhäinen aloitus sopivan, se oli itsekseen rauhallinen. No ulkona veti ihan sekona sisälle mutta sisällä liikkui järkevästi ja alueilla ei juossut.

"Vielä pitää kuvaa varten kastua" -ilmeeni

(Huomaa kassista törröttävät kintut 😀😀😀)

Sellasta. Nyt en kyllä kisaa yhdenkään koiran kanssa missään ennen kuin on kevät. Pakkaset ja loskat riitti. Onneksi sentään olin kotona vähän yli kuusi ja silloin oli vielä vasta hämärää!

Ihanan kanan sain!

Ai.. niin, nahka sai...