Smartdog

Hymni on nyt mun viides Smartdog-testattu koira. Hymni osallistui pentutestiin, vaikka se oli pari päivää yli 7kk (niin ne oli aikoinaan Lakki ja Pajukin yli-ikäisiä, se ei ole tässä niin tarkkaa, ikärajat on ohjeelliset). Sitten Pajun pentutestin sinne on tullut lisäyksenä alustatesti.

Testi pidettiin paikallisen koirakoulun tiloissa, missä Hymni on kerran käynyt pentuleikkikerhossa. Kivasti tuli myös nyt vihdoin ne helteet ja latasi suoraan +27C. Onneksi koulutustila on vähän niinkuin kellarissa ja muistin oikein että siellä pysyy mukavan viileänä.

Hymni suhtautui aluksi tilaan, testaajaan ja välineisiin kaikkiin hieman varovaisesti, mutta nopeasti se karisi. Se oli jo monta kertaa käynyt hyppäämässä testaajaa vasten, mutta hän pyysi, että kiinnitän silti itse aktiivisuusmittarin koiran pantaan. Tai otin sitten pannan pois koirasta, hän kiinnitti mittarin siihen ja minä laitoin pannan takaisin. Jutellessamme Hymni käppäili pitkin tilaa skannaamassa kaikkea; se selkeästi etsi ruokaa, mitä sille on paljon koulutettukin. Eihän se sitä vieraissa tiloissa montaa kertaa ole tehnyt, mutta hauskaa, miten nopeasti koiralle silti muodostuu tällaisia oletuksia.

Tajusin edellisenä iltana, että en ole koskaan pitänyt pentua kiinni ja vapauttanut sitä siitä mihinkään. Sillä ei ole mitään lupasanaa olemassa, kun ei sen koskaan tarvitse odottaa mitään. 😂 Tämä osoittautui pieneksi ongelmaksi, koska kun otin pannasta, koira tarjosi kontaktia mulle, ja siltä meni ohi mitä testaaja just sille yritti näyttää. Kokeilin erilaisia asetelmia, että seison koiran vieressä tai sen päällä, tai oon kyykyssä sen kanssa, mutta kaikki oli yhtä huonoja, sen niskat kääntyy nyrjälleen kun se silti yrittää kontaktia.

Varsinainen testi alkoi sylinteritestillä, missä on sivuista avoin putkilo. Aluksi siinä on pahvit niin, että se on umpinainen, ja koira opetetaan muutamalla toistolla että ruoka otetaan putken päästä. Sitten pahvit vedetään pois, että siitä tulee läpinäkyvä, ja katsotaan toistaako koira sitä minkä juuri oppi ja hakee ruuan päästä, vai häiritseekö putkesta läpi näkyvä ruoka sitä. Hymni ei oikein meinannut aluksi tajuta koko juttua, tai se meni sinne tosi rauhallista vauhtia kävellen ja enemmän nenä edellä etsimään, kuin hakemaan sitä minkä näki testaajan juuri laittavan putkeen. Hymnille tehtiin niitä harjoituksiakin varmaan enemmän kuin yleensä, kun se ei sujuvasti alkanut menemään putken päähän ollenkaan. Testivaihe meni aika huonosti mitä olin arvellutkin, ja se kolautteli päätä putkeen ja oli joka kerta yhtä ihmeissään siitä että ainiin tossa oli se lasi. Testaajan mielestä se ei kuitenkaan vaikuttanut ainakaan ihan suoraan impulsiivisuudelta, vaan pikemminkin siltä, että se sinnikkäästi tarjoaa nenällä etsimistä.

Video sylinteristä

Seuraavana oli eleet, ensin kanssa tehtiin pari toistoa kumpaakin puolta niin että koira ymmärsi että siellä ruukussa on nami. Sitten nami laitettiin ruukkuun testaajan selän takana niin että koira ei nähnyt kumpaan se meni, ja testaaja vihjaa sen sille eri eleillä. Ekana kädellä näyttö, sitten kädellä ristiin näyttö, ja vikana katse. Aikuisten koirien testissä tässä on myös ainakin jalalla osoittaminen. Kutakin elettä tehdään 6 toistoa. Kädet normaalisti ja ristiin Hymni veti helpon näköisesti 100% oikein, ja pari ekaa katsettakin, mutta sitten se alkoi olla sen oloinen että hohhoijaa johan tätä on tehty, ja teki pari virhettä mennen aina samalle, meistä katsottuna oikean puoleiselle purkille. Testaaja kääntää katseensa kolme kertaa purkkiin-pois jne ja kolmannen jälkeen koira päästetään irti. Hymni ei oikein jaksanut katsoa sitä kolmea kertaa. Mudit ei yleensäkään oikein jaksa katsoa jos niille yrittää jotain näyttää, esineruudun alkeita, haun haamuja tms.

Video eleistä

Sitten pieni tauko, koiraa käytettiin pihalla hengähtämässä (tässä säässä huohottamassa) ja testaaja viritteli sillä aikaa v-aidan eli tilallisen ongelmanratkaisun. Hymni suostui kusemaan ulos! Siis tässä on huomionarvoista se että ylipäänsä kusemaan eikä "kusemaan ulos". Hänhän on vähän ollut sellainen pissan panttaaja ja jos on menossa jonnekin pentukurssille tms niin ei varmasti kuse pihassa ennen sitä.

Aidan kanssa kävi vähän sama, koiraa pidellessä oli säätöä ja se katseli enemmän minua kuin testaajan nameja. Luvalla sitten se ei oikein tiennyt mitä on tekemässä ja se oli vähän sellaista haahuilua, kunnes tuli nameista haju nenään ja koira alkoi oikeasti työstää asiaa. Ratkaisi tehtävän kuitenkin reilu 20 sekunnissa, mikä on selkeästi nopea aika, kaikkien rotujen keskiarvo oli kuulemma jotain 50s tienoilla. Jos se olisi kauhean impulsiivinen, ruualle selän kääntäminen olisi kuulemma vaikeaa, ja tämä ei olisi mennyt näin "hyvin".

Video:

Mahdoton tehtävä, muovilaatikko mistä koira saa aluksi namit vain kevyesti kantta tuuppaamalla, harjoitellaan pari kolme toistoa ja sitten se kansi ruuvataan kiinni niin että siitä tulee mahdoton avata. Koiralla on 2min aikaa tehdä mitä haluaa ja tekemiset kellotetaan: itsenäinen ongelmanratkaisu, avun pyytäminen ja muu/luovuttaminen. No Hymnihän neni, kaivoi, puri ja töni, joskus minuutin jälkeen se kerran kaivamisen ohessa mulkaisi testaajaa että tiedätkö urpo että sä seisot sen päällä ja saatat olla syy mun ongelmaan, ja sitten vähän ennen ajan loppumista se kävi tekemässä kierroksen mun takana. Oli kuitenkin koko ajan kuulemma pitänyt tiukkaa katsekontaktia laatikkoon, joten testaajan mielestä koira vain haki uutta näkökulmaa vähän kauempaa eikä missään vaiheessa henkisesti hylännyt tehtävää. Se tuli vielä takaisin kaivamaan sitä ennen ajan loppumista. Missään vaiheessa se ei yhtään meinannut hermostua, ei vinkunut tms. Hymni siis meni nyt johonkin melko harvinaiseen porukkaan jotka vetää tästä 100% itsenäistä ongelmanratkaisua. Pennut kuulemma yleensä on luontaisesti enemmän itsenäisiä kuin aikuiset, kun niitä ei ole vielä niin paljoa koulutettu yhteistyöhön eikä niillä ole kokemuksia siitä että ihminen voisi olla niille avuksi. Hymnillekin on vahvistettu vain sitä itsenäistä etsimistä. Testaaja sitten varovaisesti sanoi, että riippuen harrastuksista voisihan sille nyt kuitenkin edes vähän opettaa ihmiseen suuntautuvaa toimintaa. No älä, jos ainakin sen verran että se suuntautuisi ovelle kun sitä sisälle pyydetään! 😂

Video mahdottomasta

Sitten mallioppiminen, jossa on automaatti joka nappia painamalla sylkee nameja. Testaaja näyttää koiralle muutaman kerran miten namit tulee sieltä, ja sitten koiran annetaan pari minsaa itse tehdä siinä mitä se haluaa. Hymni kyllä tutki laitetta ja ihan melkein nenällä koski nappulaa, mutta ei edes yrittänyt painaa, joten mallioppimista ei voi sanoa tapahtuneen.

Video mallioppimisesta

Tämän jälkeen vuorossa leikkiminen. Testaajalla oli lelu, omiakin oli pyydetty ottamaan kassiin mukaan. Hymni aluksi haisteli sitä vähän ihmeissään että mikä tämä on, oli kuulemma juuri pesty niin ehkä se kiinnosti. Testaaja ei kyllä kovin aktiivisia saalisärsykkeitä sillä antanutkaan, en tiedä onko tarkoituskin että lelu on aluksi hyvin passiivinen. Kyllä se sitten lähti leikkimään ja taisteli, repi ja ravisteli vallan kivasti. Sanoin, että sen on ollut tosi vaikeaa ellei mahdotonta ruuan jälkeen leikkiä, ja että ollaan leikitty vain erikseen niin että ruokaa ei ole mailla eikä halmeilla. Testaaja sitten halusi kokeilla ja tarjosi sille välillä nameja. Nyt se oikein kivasti palasi leluun! Tätä voisikin nyt oikeasti alkaa työstää kun se on selkeästi edistynyt. Moni asia edistyy kun tekee jotain sitä tukevia treenejä, odottaa pari kuukautta ja sitten ongelma on tiessään. 😀

Video leikkimisestä

Viimeisenä ne alustat, piti ottaa koira ensin hihnaan sivummalle että testaaja sai ne levitettyä siihen. Kolme erilaista pintaa ja kolme kertaa piti kävellä löysällä remmillä koiran kanssa niiden vierestä, niin että hihna vähän niinku ohjaisi koiran alustojen päälle mutta sillä on myös tilaa väistää. No Hymniä ei häirinneet ne ollenkaan. Jos koira olisi vältellyt niitä, sitä olisi seuraavaksi houkuteltu sinne ruualla, mutta nyt ei ollut tarvetta sellaiselle niin tämä oli tässä.

Lopuksi kun juteltiin, Hymni kävi vielä halailemassa testaajan kanssa ja ratsasi hänen taskut, haki omasta kassista lelun ja retuutti sitä ja halaili mun kanssa.

Eniten yllätti se, että se oli aika rauhallinen ja käveli tai korkeintaan ravasi kohteille, eikä niinku.. no hypellyt. Ja toisekseen se, että sillä ei missään vaiheessa mennyt hermo, vaan se vaan keskittyi asiaan ja uskoi koko ajan, että kaikki järjestyy. Parissa välissä meidän jutellessa, jos testaajalla oli seuraava härveli käsissä, koira haukkui hänelle, mutta ei levottomasti vaan sitä vaativaa "nyt tänne se"-haukkua mistä sitä on vahvistettukin. Se myös tarjosi sinne osaamansa istumaahan-temput. Itsenäinenhän se on selvästi aina ollut mutta ehkä silti vähän yllätti sekin, että se ei kyllä omasta mielestään tarvitse mua mihinkään. Mun mudeista töppöinen on ollut tässä vähiten itsenäinen (52 % itse, 48% apua), sitten Lakki 92% itse, 5% apua ja 3% muuta (kävi vesikupilla). Näistä kaikista töppöinen kuitenkin kiistatta oli se, joka oli arjessa itsenäinen ja itsepäinen junttura, ja jos se jotain päätti niin sitähän ei sitten kukaan saanut muuttamaan mieltään. Toisaalta töppöinen on myös toistaiseksi ainoa, joka on esim. itse ketjuttanut niinkin nerokkaan ajatuksen, että jos ei jaksa syödä koko puruluuta niin se kannattaa viedä ihmiselle, joka laittaa sen hyllylle ja antaa sitten myöhemmin, vs. jos jättää vaan maahan niin Sieni tai Lakki tulee ja vie sen. En ihmettelisi, vaikka töppöinen olisi tässä tajunnut, että tämä on mahdoton avata, ja siksi lakannut yrittämästä.

Oli sellainen historiallisen harvinainen tilanne, että tässä pikkukylässä oli raviradalla agilityä ja tokoa ja palveluskoirayhdistyksen kentällä rally-tokoa, ja olin ajatellut että käydään jommassa kummassa vähän hengailemassa. No auton mittari näytti +29C ja kummassakaan ei ole yhtään varjoa, niin totesin että juu ei pysty.

***

Hymnin raportti:

"Kokonaisarvio

Aivan testin alussa katsotaan koiran suhtautumista vieraasen ihmiseen (testaajaan) sekä koiralle vieraaseen tilaan. Hymni oli aluksi hieman varautunut vierasta testaajaa kohtaan, uuteen tilaan se tutustui aluksi rauhallisesti, mutta aktiivisesti. Testin kuluessa Hymnin varautuneisuus väheni ja se  itse halusi ottaa kontaktia testaajaan. Alkuun testaaja oli välinpitämätön koiraa kohtaan ja otti kontaktia vasta kun koira itsenäisesti halusi kontaktiin vieraan kanssa. Usein pieni sisäinen konflikti voi olla pennulle tai nuorelle koiralle hankala itse ratkaista ja sitä voikin auttaa ohjeistamalla esim. vieraita ihmisiä olemaan ottamatta kontaktia koiraan. Näin ollen koira saa rauhassa olostua ja itse hakeutua vieraiden luo jos näin haluaa. Tällöinkin kannattaa seurata koiran eleitä, että tilanne pysyy positiivisena tai neutraalina.

Uudet asiat vieraassa tilassa olivat alkuun vähän jännittäviä Hymnille, mutta pentu tutki koko tilan kaikesta huolimatta jännityksen koko ajan laantuessa.

Koko testin ajan Hymni oli erittäin hyvin motivoitunut, se myös keskittyi erittäin hyvin testin tehtäviin.

Hymni käyttäytyi sylinteritestissä impulsiivisesti, mutta saattaa olla, että suuri määrä kosketuksia johtui muusta, kuin koiran impulsiivisesta käytöksestä.

Hymni ymmärsi erittäin hyvin ihmisen eleitä - erityisesti käsieleet olivat sille tosi selkeät (molemmista kaikki oikein).

Tilaan liittyvä ongelmanratkaisu, V-aita, oli Hymnille helppo. V-aita tuli ratkaistua itsenäisesti 22 sekunnissa.

Mahdottomassa tehtävässä Hymni oli täysin itsenäinen ongelmanratkaisija, eikä se pyytänyt lainkaan apua tehtävän ratkaisuun. Hymni oli myös hyvin sinnikäs tehtävänratkaisussa eikä hylännyt tehtävää pientä tuumauspyörähdystaukoa lukuunottamatta.

Sosiaalisen oppimisen tehtävässä Hymni ei manipuloinut selkeästi koneen laukaisunappulaa. Aluksi Hymni hieman arasteli laitetta, mutta siitä huolimatta Hymni koetti ratkaista tehtävää apua pyytämällä.

Hymni innostui lelusta ja se leikki hyvin aktiivisesti sekä testaajan kanssa että itsekseen. Leikkiä voi hyvin käyttää koiralle palkkiona koulutuksessa kunhan sitä hieman vielä vahvistetaan. Vetoleikki  testaajan kanssa oli Hymnistä meiluista, namitkin kelpasi kesken leikin jonka jälkeen taas palattiin leikkimisen pariin.

Testin lopuksi testattiin kävelyä erilaisilla alustoilla, ja Hymni käveli ongelmitta läpi ritilän sekä liukkaiden alustojen, eikä tarvinnut etenemiseen minkäänlaista houkuttelua. Se ei juurikaan huomannut alustojen vaihtumista. Alusta-arkuutta tosin saattaa koirille kehittyä vielä vanhemmallakin iällä, joten piirrettä kannattaa seurata ja erilaisia alustoja ja pintoja kannattaa pennun ja nuoren koiran kanssa harjoitella arjen ja harrasteiden lomassa jatkossakin.

Iloisia nuuskutteluhetkiä teille iloisen Hymnin kanssa!"

Raportin saatuani jäi vielä ihmetyttämään aktiivisuusmittarin mittaama aktiivisuus, Hymnillä 48, Lakilla esim oli 36 ja Pajulla 40. Mudien keskiarvo 46 ja russeleiden 45, kaikkien rotujen 42. Se kuitenkin käveli ja oli melko rauhallinen, niin miten korkean lukeman se olisi saanut jos olisi juossut?!  En tiedä mitä laite mittaa, sykettä?

Smartdog-testissä

Paju kävi omalla kylällä testissä. Se oli jo 7,5kk, mutta halusin sille kanssa pentutestin vaikka se olikin hieman yli-ikäinen. Testi pidettiin eläinkaupassa, ja jos luulin että jossain takahuoneessa, niin ei, vaan aidatulla alueella takanurkassa ja kaikki asikkaiden äänet kyllä kuului. Onneksi kyseessä oli Paju eikä joku muu mun koira, mudeja olisi häirinnyt paljon enemmän. Kauppaan mennään ostarin aulan läpi, ja oltiin noin viisi minuuttia etuajassa että Paju kerkiää vähän pällistellä. Odotus vaan venyi ja venyi ja lopulta mulle tultiin sanomaan, että vielä 10min, siihen mennessä oli mennyt jo ainakin toinen sellainen. Paju oli yrittänyt iskeä kaikki asiakkaat ja ratsata jokaisen hyllyn ja turhauma oli melko korkealla kun ankeuttaja esti kaiken. Kävin sen kanssa ulkona, mutta siellä oli -15 eikä tehnyt mieli värjötellä kauaa, niin tultiin sitten taas liian aikaisin sisälle. Ai että ärsytti jo etukäteen. Eihän se kenenkään vika ole, jos aikataulu venähtää, mutta paikan takia mun koira oli jo melkoisilla kierroksilla. Se kyllä odottaa tosi nätisti eli ei esim. ääntele yhtään turhautuessaankaan, mutta olihan se melkoista. Yritin myös välttää syöttämästä sitä ähkyyn jo ennen testiä joten luopumisesta se ei paljoa palkkaa saanut.

No, lopulta päästiin. Lakille testaaja halusi itse kiinnittää aktiivisuusmittarin koska se oli kuulemma osa testiä, Pajulle testaaja käski minun laittaa sen. Muitakin pieniä eroja oli, että se siitä tieteestä...

"Paju suhtautuu testin alussa vieraaseen ihmiseen ylitsepursuavan ystävällisesti ja avoimesti – koira on hyvin avoin ja sosiaalinen vieraita ihmisiä kohtaan." Asteikolla 1-7 Pajulle 7 "erittäin ystävällinen, riehakas". Sehän oli siis suussa asti mikä ei yllätä yhtään... nykyään se ei yleensä sekoa ihmisistä ellei ihminen puhuttele sitä. Pentunahan se sekosi kaikista ohikulkijoista mikä oli kohtuullisen rasittavaa. Tällainen taso on vain hauskaa ja ihanaa että sille maailma on niin valoisa paikka.

"Koira on erittäin aktiivinen testin alussa, ja irti päästessään tutustuu juosten koko huoneeseen. Pajun Fitbark-aktiivisuus on 40, mikä on keskimääräisen pennun aktiivisuustaso testissä." Asteikolla 1-5 Pajulle vitonen. Piti kutsua sitä välillä pois kun se meinasi niiden aitakyhäelmien alta sukeltaa myymälän puolelle.

"Pajulla on erinomainen itsehillintä ja impulssikontrolli sylinteritestissä. Sylinteritestissä koira toimii siten, kuin se juuri oppi edellisessä osiossa, (nami otetaan avoimesta päästä) eikä palkkio näköärsykkeenä häiritse koiraa. Aikaisemmissa tutkimuksissa koirilla sylinteritestin onnistumisprosentti on ollut keskimäärin 79% ja susilla 77% - Pajulla tämä oli 90%. Kiihtymyksestään huolimatta koira
hillitsee itsensä hyvin." No se oli turvallaan joka kerta kun päästin irti, lattia oli kovin liukas. Se myös törmäsi siihen sylinteriin useamman kerran kun jarrut ei pitäneet, mutta yritti siis kuitenkin oikeaan päähän.

"Paju ymmärsi ihmisen eleitä keskimäärin hyvin saaden 73% oikein. Vaikein osio koiralle oli selkeästi katse. Kiihtymys haittasi koiraa tehtävän alussa."

Alussa se tosiaan oli vaan sen oloinen, että kun testaaja kutsui sitä nimeltä ja näytti jotakin, ja minä pidin vielä kiinni, niin luvalla ja irti päästettyäni se vaan suti menemään eikä miettinyt yhtään mihin on menossa. Tunnistan tämän Pajun treeneissä, ja yleensä siihen on auttanut ihan se, että katsoo että se on käynyt vapaana lenkillä ennen treenejä.

"Koira ratkaisee tehtävän huippunopeassa ajassa 6 sekunnissa. Koiraa ei häiritse näkyvillä oleva ruoka, vaan se ymmärtää nopeasti edetä poispäin palkkiosta ensin sen saadakseen. Koira ratkaisee tehtävän itsenäisesti eikä pyydä apua ihmiseltä." Rodun keskiarvo 70s, kaikkien rotujen keskiarvo 57s! Melkoinen välkky.

Minusta se oli kyllä 9s. Se hetken seisoi ja steppasi paikoillaan ennen kuin ampaisi täysiä vastapäivään kehikon ympäri ja tiesi kyllä heti lähtiessään mihin on lähdössä.

"Paju pyrkii ratkaisemaan mahdottoman tehtävän lähes yksinomaan itsenäisesti – pienen hetken koira pyytää apua ihmisiltä (17% ajasta)." Tässä se minusta vähän luovutti, testaajan mielestä ei. Se siis yritti aikansa itse, mutta alkoi sitten kuunnella myymälän ääniä ja seisoi lopuksi vaan rasian päällä ja tuijotti vuoroin ääniä ja välillä minua. Se ei hänestä ollut luovuttamista, kun se ei jättänyt rasiaa.

"Paju painaa oikeaa nappia, mutta se osuu nappiin vahingossa kokeiltuaan ensin paljon muuta. Se, että koira yrittää ylipäätään selvittää tehtävää, kertoo paljon myös koiran luonteesta: koiralla on halua selvittää, miten namit saadaan sekä rohkeutta manipuloida laitetta. Koira ei opi käyttämään laitetta, sillä
painamisesta ei vaikuta jäävän ajan puitteissa muistiin mitään."

Tämäkin oli vähän outo, jotenkin se oli minusta jo tosi väsynyt ja kylläinen vaikka loppuraportissa testaaja kirjoittaa että kiihtymys haittasi koiraa tässäkin. Söi kyllä niitä kovia nameja mitä sieltä tuli, mutta käveli syömään, ei juossut normaalia vauhtiaan kun jotain ropisee lattialle. Se ei siis ehkä myöskään ihan täysillä yrittänyt ymmärtää miten niitä saisi lisää. Käveli kyllä koneen ympäri ja haisteli oikeaa painiketta, ja yritti yläkautta sisään, mutta ei sille oikeasti jäänyt mitään ajatusta siitä että mistä pitäisi painaa että saisi lisää nameja. Tämä oli ehkä vähän yllättävää, olisin ajatellut että se kyllä oppii tai ainakin aktiivisemmin yrittää murtautua laitteeseen. Pönehän floppasi tässä täysin ja siltä piti ottaa kone pois ennen kuin se rikkoo sen kun se paiskoi sitä pitkin huonetta, ja Lakki taas tiesi mitä pitää tehdä mutta se pelkäsi konetta ja yritti pyytää apua painamiseen ettei sen tartte itse mennä sen lähelle.

"Koira innostuu heti leikistä ja se leikkii hyvin aktiivisesti. Koira ei halua lopettaa leikkiä. Leikkiä voi hyvin käyttää Pajun palkkiona koulutuksessa. Koira sekä vetää lelusta että palauttaa."

Mulla oli oma lelu mukana, kun ohjeessa käskettiin ottaa (Lakin testiin ei käsketty). Paju kyllä lähti tosi hyvin leikkimään, mutta ei se sitä palauttanut, vaan pienessä tilassa sattui juoksemaan lelu suussa kohti testaajaa kun ei muualle päässyt :D Lopuksi kun puhuttiin, se kävi makoilemaan lelun kanssa, ja välillä retuutti sitä vielä lisää keskenään. Se makoilu oli melko ihailtavaa minusta, malttoipas!

Kokonaisarvio:

"Paju on erittäin avoin ja ystävällinen koira, joka tutustuu vauhdikkaasti uuteen tilaan. Koira on erittäin hyvin motivoitunut tehtävistä ja ruuasta. Koira keskittyy tehtäviin hyvin (ei kuitenkaan "erittäin hyvin", kiihtymys haittaa alussa). Eleosuudessa ja sosiaalisessa oppimisessa koiralla keskittyminen rakoilee kiihtymyksen takia. Sylinteritestissä Paju osoittaa hyvää itsehillintää. Kiihtymyksestä huolimatta koira hillitsee itsensä hienosti. Paju lukee hyvin ihmisen eleitä, mutta ensimmäisessä eleessä (käsiele) koira ei kiihtymykseltään ehdi katsomaan, mitä pitäisi tehdä. Vartalonkierto sen sijaan menee täysin oikein. Tilaan liittyvä ongelmanratkaisu, V-aita, oli Pajulle helppo. Pajulla on mahdottomassa tehtävässä enemmän itsenäinen ongelmanratkaisija, mutta se pyytää myös hieman apua tehtävän ratkaisuun. Paju painaa namikonetta sosiaalisen oppimisen tehtävässä, mutta osuu nappiin vahingossa. Laitteen käyttöä se ei opi ajan puitteissa, sillä kiihtyessä ei jää mieleen, että mitä tapahtui mistäkin. Leikki on täysin valmis palkka koiralle. Koira pitää sekä vetoleikistä että haluaa myös palauttaa lelua. Pajulla on melkein pelkästään vahvuuksia testissä. Vireen hallinta on kuitenkin pieni haaste ja siihen kannattaakin todella kiinnittää huomiota jatkossa. Sen kun saa valjastettua kunnolla käyttöön, niin tulee hyvä. Toisena havaintona: ohjaajaan suuntautuvaa strategiaa kannattaa vahvistaa. Siitä on hyötyä harrastuksissa. Mukavia hetkiä pennun kanssa!"

Kotona se sitten sammuikin enkä ole koskaan nähnyt sitä niin väsyneenä. :D Tunnin mittainen koirien huvipuisto oli hänen mieleensä! Kyllä parasta näissä on se, kun on testannut monta omaa koiraa, niin vertailla niiden tekemisiä toisiinsa.

Smartdog-testissä

 Vatuloin pitkään varsinaisen pitkän testin, ja pentuversion välillä. Pentutestin ohjeellinen ikähaarukka on 4-7kk, ja Lakki oli jo 8,5kk. Aikuisten testi taas on tarkoitettu vuoden iästä eteenpäin. Testaajan kanssa neuvoteltuani hän antoi minun valita; voidaan kokeilla pitkää testiä ja jos pentu ei jaksa ja jotain jää tekemättä, ei tartte maksaa, toisaalta voin myös halutessani vielä tulla pentutestiin. Eroina on mm. se, pennuilla oli vain 3/5 eleestä, looginen päättely puuttui ja pennuilla oli lopuksi leikkihalu mikä aikuisilta puuttuu. Lakki haluaa leikkiä, oli mun syyni päätyä pentutestiin. :D

Testipäivä koitti ja ajettiin taas kukonpierun aikaan huitsin kuuseen. Paikalla odotti sellainen mörskä että piti hieraista silmiä ja tarkastaa että tähänkö se osoite todella toi... kyseessä oli koirahoitola, edelleen toiminnassa oleva, vaikka pihalta katsottuna se oli lähinnä oksettavan näköinen romu. Otin koirat ulos ja kaikki hajut sai pönenkin kävelemään ihan villat pörhössä, kummitustaloa varpaillaan pälyillen. Käytin niitä vähän tiellä pissalla, ja kumpikin lähinnä kyttäsi rakennuksia ja oli jännittynyt. Testaajan lisäksi pihaan karautti autolla ilmeisesti työntekijä. Heitin pönen autoon ja Lakin testi alkoi.

Aluksi vielä pihalla on vieraaseen ihmiseen suhtautuminen eli testaaja halusi kiinnittää aktiivisuusmittarin pennun valjaisiin. Hän oli kyykyssä ja kutsui koiraa nimeltä, ja Lakki oli ihan menossa ja kävikin haistelemassa ja antoi koskea. Sitten se työntekijä alkoi kolistella rakennuksessa sisällä, ja Lakki oli ihan varma että nyt sieltä tulee joku hirviö, se murisi ja veti häntää alas ja korvia linttaan ja jätti kyykyssä olleen testaajan. Testaaja sitten kutsui sitä uudelleen, ja pentu meni, mutta heti kun hän ojensi kätensä ottaakseen valjaasta kiinni, pentu peruutti pois edelleen rakennuksen suuntaan puhisten.

"Lakki suhtautui vieraaseen testaajaan ensikohtaamisessa avoimesti, mutta aktiivisuus-mittarin kiinnittäminen pantaan hieman jännitti sitä. Testin aikana Lakki oli testaajaa kohtaan avoin ja ystävällinen – koira on sosiaalinen vieraita ihmisiä kohtaan."

asteikolla 1 pelkää, torjuu kontaktin - 7 erittäin ystävällinen, riehakas Lakki on saanut numeron 5

Sisälle pentu meni reippaasti mun edellä, mutta kaikki villat pystyssä ja todella sen oloisena, että varautuu törmäämään hirviöön. Sain päästää koiran irti samalla kun itse täytin lomakkeen. Testaaja pahoitteli että tämä paikka nyt on sitten tällainen, hän oli kyllä etukäteen kysellyt ja antanut mitat minkä kokoisen huoneen tarvitsi, mutta se kellarikomeron näköinen läävä minkä hän oli saanut, ei "ihan" vastannut kriteereitä... se oli siis todella ahdas ja juuri ja juuri perseet seinää hipoen saatiin kaiketi kelvolliset etäisyydet. Ne on vakiot, piste jossa ohjaaja pitää koiraa ja piste jossa testaaja on, välimatka pitäisi olla aina sama. Meidän siirryttyämme sinne testihuoneeseen pentu sai edelleen tutkia paikkaa vapaana ja sitähän ei näkynyt, se siis itsenäisesti viipotti siellä ties missä asti. Jossain vaiheessa kutsuin "missäsäoot?" ja se tuli, en tiedä olisiko saanut, unohdin että tätä alkuakin arvioidaan. No ehkä hän jo näki että helvetin itsenäinen eläin on :D

"Lakki tutustui testin aluksi uuteen tilaan rauhallisesti ja pysyen enimmäkseen lähellä omistajaa. Koko testin ajalta mitattu keskimääräinen
Fitbarkilla mitattu aktiivisuus oli 36, mikä on samaa luokkaa kuin pentujen aktiivisuustaso testissä keskimäärin (30-50)."

Asteikolla 1 koira omistajan vierellä - 5 erittäin aktiivinen, tutustuu juosten Lakki on saanut 3.

Wooooot! Mä olen kyllä eri mieltä siitä että näkymättömissä se siellä sokkelossa huiteli ennen kuin kutsuin sitä.

Lakki kävi toistuvasti noustamassa etujalat pöydälle, jonka ääressä testaaja viritteli laitteitaan. Pöydän alla oli kassi, josta koira oli kanssa todella kiinnostunut, kutsuin sen pois murtautumasta sinne. Annoin meidän namit pöydälle, olin ruokkinut koiraa illalla vähemmän ja eväänä oli sekä juustoa, että maksamakkaraa. Mun mielestä Lakki ei kuitenkaan ollut lainkaan kiinnostunut testaajasta, vaan nimenomaan meni aina "mitäsäteet" katsomaan kun testaaja viritteli seuraavaa tehtävää.

Testi alkoi sylinteritestillä. Olin lähinnä iloinen siitä että ne namit maistuu ja se tekee jotakin.

"Lakki osoitti sylinteritestissä erittäin hyvää itsehillintää ja impulssikontrollia. Koira toimi siten, niin kuin se oli juuri oppinut edellisessä osiossa (otti namin sylinterin avoimesta päästä) eikä palkkio näköärsykkeenä häirinnyt sitä paljoakaan – vain ensimmäisellä ja viimeisellä kerralla kymmenestä se
kosketti lasiin. Aikuisilla koirilla sylinteritestin onnistumisprosentti on ollut keskimäärin 79 % ja susilla 77 % - Lakilla tämä oli 80 %. Lakki suoritti tehtävän rauhallisesti ja tarkkaavaisesti, se ei pelännyt sylinteriä."

Jatkettiin eleillä, ensin kädellä näyttämisellä, sitten kädellä ristiin, ja lopuksi katseella. Nyt en enää meinannut saada koiraa takaisin, se jäi aina namin saatuaan kyttäämään lisää.

"Lakki lukee ihmisen kehonkieltä erittäin hyvin saaden Eleet-osiossa 83 % oikein. Helpointa Lakille oli kädellä ristiin osoituksen (hartialinjan suunta) ymmärtäminen, siinä se sai kaikki oikein! Katseen suunnan tulkitseminen oli Lakille vaikeampaa aluksi, mutta parin yrityksen jälkeen se onnistui siinäkin hyvin. Lakki suoritti tehtävän rauhallisesti erittäin tarkkaavaisena, sen motivaatio säilyi hyvin vaikka
tehtävässä on paljon toistoja."

Sitten oli pieni tauko, käytiin ulkona asti. Sisälle palattuamme testaaja oli viritellyt v-aidan. Mua on kaikkien mun koirien kohdalla harmittanut se, että meillä on kotona kompostikehikoita portteina ja että oon niin urpo että oon kaikki koirat opettanut pysymään niissä niin, että annan koiran kaataa sen päälleen ja kerron vielä että noin ei saa tehdä. Tulee koiria, jotka kotona pysyy kehikon takana joka vain nojaa oviaukossa, olematta kiinni missään. Tulee myös koiria jotka tässä testitilanteessa pelkää sitä kahdesta peräkkäisestä kompostikehikosta muodostuvaa v-aitaa. Nyt en edes muista sanoinko, että mun koirat pelkää noita. Lakki lähti ihan heti kiertämään ja selkeästi tiesi mitä pitäisi tehdä, mutta se juoksi, siis todella juoksi, samalla vauhdilla sen koko höskän ympäri, vaikka takaosa oli auki. Se ei vaan halunnut mennä sinne kapeaan väliin. Sitten se siis tuli takaisin mun luokse, yritti vähän tassulla ja lähti uudelleen hiippailemaan. Se mietti vielä siellä avoimessa päässä että arvaako tonne väliin nyt tunkea vai kaatuuko ne kohta päälle ja akka on vihainen.

"Lakki ratkaisi tehtävän nopeasti (32 sek) vaikka se hieman jännitti aitaa ja juoksi kertaalleen koko rakennelman ympäri menemättä aidan sisäle. Lakki ratkaisi tehtävän itsenäisesti kysymättä apua ihmisiltä." Rodun keskiarvo 60s, kaikkien rotujen keskiarvo 60s

Seuraavana oli mahdoton tehtävä. Lakki oli tosi kiinnostunut eväsboksista vasta kun testaaja otti sen pöydältä, ja harjoittelukierrokset meni helposti. Kansi siis ensin ei ole lainkaan kiinni ja koira opetetaan muutamalla toistolla siirtämään sitä kuonollaan. Sitten se laitetaankin kiinni ja vielä nippusiteillä solmuun niin, että se ei oikeasti siitä siirry. Olin etukäteen ajatellut, että pentu saattaa hyvin todeta, että pitäkää naminne. Toisaalta se on tehnyt niin paljon erilaisia aktivointileluja ja on löytänyt niiden kanssa sinnikkyytensä - ihan pienenähän se totesi heti että jos ruoka ei tuu ulos niin antaa olla, se ruoka ei vaan ollut hänen juttunsa. Koko testin ajan näkyi hyvin, että ei se ruoka sitä ihan kauheasti motivoi, mutta sen mielestä on tosi kiva puuhastella kaikenlaisia tehtäviä ja siinä sivussa voi kyllä syödäkin. Enemmän se kuitenkin haluaa ratkaista tehtäviä kuin saada ruokaa.

No se yllätti täysin ja päätti murtautua boksiin. Pari palaa se siitä puri irtikin. Yhtään ei tarttenut apua ja testaaja sai seistä laudan päällä ihan tosissaan, että sai sen paikoillaan pideltyä.

"Lakki pyrki ratkaisemaan mahdottoman tehtävän lähes yksinomaan (92 % ajasta) itsenäisesti yrittäen määrätietoisesti avata laatikkoa, saaden jopa rikottua sitä. Vain pienen hetken (5 % ajasta) se pyysi apua ihmisiltä (vilkaisi testaajaa, kävi omistajan luona). Lakki keskittyi tehtävään lähes koko kahden minuutin ajan, vain pienen hetken (3 % ajasta) se teki muuta (kävi vesikupilla)."

Sitten oli sosiaalinen oppiminen eli "namimaatti". Sellaista meillä ei ole, eikä Lakki ole nähnyt yhtään sellaista konetta ikinä missään. Testaajan ottaessa sitä pöydältä pentu oli taas, että vau, uusi iso aktivointikuula, mutta heti kun testaaja painoi nappia ja kone päästi äänen ja sylki namit ulos, Lakkia alkoi pelottaa se. Testaaja sanoi, että monet koirat pelkää sitä laitetta, siinä täytyy olla joku outo taajuus tms. Koneessa oli omat kovat namit, ja Lakki kyllä joka kerta kävi ne syömässä, mutta pääosin silleen pitkäksi kurottautuen eikä halunnut mennä koneen lähelle. Testaaja näytti muistaakseni viisi kertaa, että isosta napista painamalla tulee ääni ja ruoka, ja sitten koiraa ei enää kutsuttu pois vaan se sai jäädä koneen luokse. Jos se oppi mallista (ja se haluaa saada lisää nameja), sen pitäisi painaa nappulaa itse itselleen. Lakki teki sen ihan heti, mutta vain kahdesti, sen jälkeen se kävi mm. sekä mun että testaajan luona vinkumassa, teki painavan pään testaajan kädelle jne eli kaikin tavoin yritti sanoa että joo tajuan mitä pitäisi tehdä mutta tee sä niin mun ei tartte mennä ton vekottimen luokse. :D

 "Lakki painoi namikoneen nappia välittömästi ja oppi koneen käytön nopeasti osoittaen kykyä mallioppimiseen. Tässä tehtävässä Lakki kysyi hieman apua ihmisiltä, mutta toimi myös itsenäisesti, vaikka laite jännitti sitä. Monet koira - myös aikuiset koirat - pelkäävät laitetta. Se, että Lakki rohkeni käyttää laitetta aktiivisesti kertoo paljon koiran luonteesta. Sosiaalinen oppiminen vaikuttaa olevan Lakille luontaista, joten sitä kannattaa hyödyntää Lakin koulutuksessa. Opetustilanteessa kannattaa kannustaa koiraa heti pienestäkin oikeansuuntaisestakin käyttäytymisestä."

Lopuksi oli sitten se leikkiosuus. Se kassi, mihin pentu heti ekana oli ollut jo menossa. Täynnä erilaisia leluja, testaaja otti sieltä jonkun ja alkoi leikittää. Ja sittenhän leikittiin. Hän sanoi heti, että selkeästi lelu on tämän koiran juttu. Hän kokeili myös saada koiran irroittamaan namilla houkuttelemalla, ja totesi että koira on todella laskelmoiva; se teki ihan saman kuin irroittamista treenatessa eli hyökkää namiin ja samalla vauhdilla takaisin leluun, että saisi molemmat.

"Lakki innostui heti leikistä vieraan ihmisen kanssa vieraalla lelulla, eikä olisi halunnut lopettaa. Lelu voitti namin, vaikka ruokakin on Lakille hyvä palkkio. Lakki selvästi nauttii leikistä, joten lelua kannattaa käyttää palkkiona Lakin koulutuksessa."

Tavallaan se käyttäytyi todella itsensä näköisesti, toisaalta sen keskittymiskyky ja ehkä vähän sinnikkyyskin kuitenkin yllätti. Olen tiedostanut, että se oppii todella nopeasti, mutta silti mua hämmensi se että se oppi sen katse-eleen kahdella toistolla. Ehkä kaikkein suurin ylläri, ja toisaalta myös hyvin vaikuttava sellainen, oli sen sitoutuminen tehtäviin ja halu ratkaista nekin, jotka sitä jännitti. Se ei todella ole luovuttajatyyppiä. Pieni kuulapää. <3

"Lakki tutustui uuteen tilaan rauhallisesti ja suhtautui vieraaseen testaajaan avoimesti. Lakki suoritti tehtävät erittäin tarkkaavaisena ja motivoituneesti. Lakki osoitti sylinteritestissä erittäin hyvää itsehillintää ja toimi muutenkin hillitysti.
Lakki tulkitsee ihmisen kommunikointia erittäin hyvin saaden Eleet-osiossa 83 % oikein. Kädellä ristiin osoitus oli Lakille eleistä helpoin, siinä se sai kaikki oikein!
Ongelmanratkaisutehtävissä Lakki on vahvasti itsenäinen koira. Mahdottomassa tehtävässä Lakki pyrki lähes yksinomaan itsenäiseen ratkaisuun, kääntyen vain hyvin pieneksi hetkeksi ihmisten puoleen. Tilanhahmotukseen liittyvän V-aita tehtävän se ratkaisi nopeasti itsenäisesti, vaikka aita jännitti sitä. Samoin sosiaalisen oppimisen tehtävässä Lakki pystyi toimimaan aktiivisesti ja itsenäisesti, vaikka kone epäilytti sitä.
Lakki oli testin ajan hyvin motivoitunut ruuasta ja erityisesti tehtävistä itsestään. Lakki innostui myös leikistä testaajan kanssa välittömästi, ja lelu on sille arvokkaampi kuin ruoka. Lakin suurta leikkihalua kannattaa hyödyntää sen koulutuksessa!
Kaiken kaikiaan Lakki on itsenäinen, työintoinen, keskittymiskykyinen ja sinnikäs pentu, jolla on halu selvittää asiat haasteellisemmissakin tilanteissa."

Smartdog-raportit, Töppönen

KOKONAISARVIO TESTIN PERUSTEELLA
Töppönen ei ole erityisemmin kiinnostunut vieraista ihmisistä, eikä sitä kiinnosta tutustua tilaan, vaan se pysyttelee pääasiassa ohjaajan vieressä ja odottelee tehtäviä. Töppönen on hyvin motivoitunut tehtävistä ja se keskittyy loistavasti koko testin ajan. Töppönen on hiljaa testissä, eikä pura innostusta haukkumalla, mikä ei ole kovin yleistä tälle rodulle. Sylinteritestissä sekä V-aidassa Töppönen osoittaa hyvää itsehillintää, ainoastaan namikoneen kanssa (sosiaalinen oppiminen) Töppönen kiihtyy paljon, eikä kykene keskittymään kunnolla tehtävään. Tilaan liittyvä ongelmanratkaisu, V-aita, oli Töppöselle helppo - sen sijaan testin vaikein tehtävä, looginen päättely oli liian vaikea. Töppösellä on mahdottomassa tehtävässä molemmat ongelmanratkaisustrategiat, niin itsenäinen kuin ihmiseen tukeutuva, käytössä hyvin tasaisesti. Muistitehtävässä Töppönen saa hienosti ¾ oikein, mikä on hyvä suoritus. Töppönen ei paina nappia mallista sosiaalisen oppimisen tehtävässä – lähinnä suuren kiihtymisen takia. Töppönen on hyvin tehtävä- ja toimintaorientoitunut koira, ja keskittyy innolla tehtävien suoritukseen.





YKSITTÄISET OSA-ALUEET
ITSEHILLINTÄ
Itsehillintä on ominaisuus, joka on arkipäivässä hyödyllinen monella tavalla. Optimaalinen suoritus ongelmanratkaisussa tehdään usein kohtuullisen matalassa vireessä, kun taas liian kiihtynyt, tai passiivinen mielentila heikentää suoritusta. Itsehillintä on tärkeä ominaisuusluonnossa elävälle eläimelle ja se on myös osittain periytyvä ominaisuus. Hyvä itsehillintä on tärkeä myös koiran arkipäivässä sekä koulutuksessa. Koiran kyky hillitä ensimmäinen tunnereaktio ja käyttäytymismalli, helpottaa koiran hallintaa arkipäivän tilanteissa. Koira, joka kykenee kontrolloimaan omia impulssejaan, kykenee todennäköisesti paremmin esim. pitkäjänteiseen yhteistyöhön, kuin koira, jonka on vaikea kontrolloida omia mielihalujaan. Esimerkiksi laumassa metsästäminen vaatii susilta tarkkaa koordinoitua yhteistyötä, jossa yksilön on pidäteltävä suurtakin halua rynnätä liikkeelle, jotta
metsästys onnistuisi. Toisaalta olemme tarkoituksella jalostaneet rotuja, joissa haluamme koiran reagoivan nopeasti esim. saaliseläimen liikkeeseen tai uhkaan. Tällaisia ovat monet metsästyskoirat ja työkoirarodut, ja usein koira, jolla on jonkin verran impulsiivisuutta saattaa olla hyväkin harrastuskoira – toisaalta arki koiran kanssa saattaa olla haastavaa. Hyvin impulsiivinen koira saattaa olla hyvä harrastus ja kilpakoira lyhyehköihin suorituksiin, mutta pitkissä työtehtävissä, jotka vaativat keskittymistä ja rauhoittumista, tällaiset koirat eivät välttämättä ole parhaita yksilöitä.

Impulsiivisuutta mitattiin testissä sylinteritestillä sekä V-aita testillä. Sylinteritestissä koira opetettiin ensin syömään makupala päistä, ja sen jälkeen tilanne muuttui siten, että koira saikin nähdä palkkion. Hyvän itsehillinnän omaava koira pysyttelee pääasiassa juuri oppimassaan tavassa saada palkkio, kun taas koira, jonka on vaikea vastustaa impulsseja, innostuu helposti nähdessään palkkion ja pyrkii siihen käsiksi suorinta tietä lasin läpi. Töppösellä on hyvä itsehillintä ja impulssikontrolli sylinteritestissä. Sylinteritestissä koira toimii suurelta osin siten, kuin se juuri oppi edellisessä osiossa, (nami otetaan avoimesta päästä) eikä palkkio näköärsykkeenä häiritse koiraa ensimmäisen yrityksen jälkeen. Aikaisemmissa tutkimuksissa koirilla sylinteritestin onnistumisprosentti on ollut keskimäärin 79% ja susilla 77% - Töppösellä tämä oli 80%.

Sylinteritesti ei aina kerro koko kuvaa koiran impulsiivisuudesta ja testissä tulee
helpoimmin esiin voimakas, yhden tyyppinen impulsiivisuus, joka on yhteydessä koiran
aktiivisuuteen sekä myös rohkeuteen. Impulsiivisuus on monitahoinen ominaisuus, niin
ihmisellä kuin koirallakin.

*** Töppösen ja Sienen toiminnassa oli suuri ero, siinä missä Sieni suuntasi ekan erehdyksen jälkeen loput kerrat suoraan sylinterin päähän, pöne meni joka kerta ensin kohti ruokaa ja väisti viime hetkellä. Minusta se ero näkyy niissä arjessakin. ***


ELEET
Eleiden lukukyky – osiossa testattiin miten hyvin koira löytää palkkion ihmisen eleiden vihjeen avulla. Koirien on yleisesti havaittu olemaan erinomaisia ihmisen eleiden lukijoita, jopa parempia kuin simpanssi, mutta tämä ominaisuus vaihtelee paljon koirien välillä. Ihmisen kommunikaation ymmärtämiseen ei aikaisempien tutkimusten mukaan vaikuta paljoakaan oppiminen tai intensiivinen koulutus, vaan se on kohtuullisen pysyvä ominaisuus, mutta tästä tarvitaan lisää tutkimuksia. Iälläkään ei ole havaittu olevan suurta vaikutusta eleiden lukukykyyn, ja jo kuusi viikkoisten pentujen on havaittu löytävän hyvin ruoan ihmisen vihjeen avulla. Eri rodut todennäköisesti eroavat toisistaan siinä miten hyviä ne ovat lukemaan ihmisen eleitä, ihmisen kanssa työhön jalostettujen rotujen on havaittu olevan keskimääräistä parempia lukemaan ihmisen eleitä. Tästä tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimusta, koska rotujen välisiä eroja ei ole tutkittu kunnolla.

Töppönen ymmärsi ihmisen eleitä kohtuullisesti saaden 63% oikein. Vaikein osio koiralle oli selkeästi alun käsieleet ja etenkin käsiele, jossa käsi ei jäänyt paikoilleen osoittamaan suuntaa. Myös yllättäen kädellä ristiin vihje, jossa keho kääntyy mukana, oli vaikea Töppöselle, vaikka se on yleensä koirille helpoin ele. Jalalla annettu vihje oli Töppöselle helppo, kuten myös katse-vihje.





ONGELMANRATKAISU - V-AITA

V-aita tehtävässä koiran oli ratkaistava spatiaalinen eli tilaan liittyvä ongelma, V-aidan sisälle laitettiin ruokaa ja koiran on tajuttava, että menemällä poispäin palkkiosta, koiran on mahdollista saavuttaa se. Tehtävä mittaa paitsi ongelmanratkaisun nopeutta, myös ongelmanratkaisutapaa ja itsehillintää. Näkyvä ruoka lähellä on houkutteleva, ja vaatii itsehillintää edetä ruoasta poispäin. Testi mittaa samalla myös ongelmanratkaisutapaa - koira voi myös tässä tehtävässä keskittyä pyytämään apua ohjaajalta, sen sijaan että ratkaisisi sen itse. Aikaisempien tutkimusten mukaan koirat ratkaisevat tehtävän keskimäärin n. 20—40 sekunnissa. Ongelmanratkaisukykyyn vaikuttaa aina myös aikaisempi kokemus ja oppiminen.

Töppönen ratkaisee tehtävän huippunopeassa ajassa 8 sekunnissa! Koiraa ei häiritse näkyvillä oleva ruoka, vaan se ymmärtää nopeasti edetä poispäin palkkiosta ensin sen saadakseen. Koira ratkaisee tehtävän itsenäisesti eikä pyydä apua ihmiseltä.


ONGELMANRATKAISU - MAHDOTON TEHTÄVÄ
Mahdottomassa tehtävässä testataan koiran ongelmanratkaisun strategiaa – itsenäinen vaiko ohjaajalta apua pyytävä. Tehtävä on aluksi helppo, mutta muuttuu mahdottomaksi ratkaista. Koiran tapaa ratkaista ongelma tarkkaillaan kahden minuutin ajan. Molemmat tavat ratkaista ongelma ovat hyviä, ja riippuukin lähinnä koiran käyttötarkoituksesta, kumpi tapa on parempi. Itsenäiseen työskentelyyn tulevan koiran olisi hyvä pyrkiä sinnikkäästi ongelman ratkaisuun. Apua pyytävä strategia on erinomainen silloin, kun koiralta vaaditaan suurta ohjattavuutta ja sitä, että se ongelmatilanteen kohdatessaan turvautuu ohjaajaan mieluummin kuin toimii itsenäisesti. Kotikoiralle apua pyytävä strategia on ehkä paras arkielämän hallittavuuden kannalta, mutta harrastuskoiralla, tai työkoiralla olisi hyvä olla edes jonkin verran itsenäistä tehtävän ratkaisua. Koulutuksella pystytään vaikuttamaan jonkin verran ongelmanratkaisu -strategiaan, esim. koiralla pystytään vahvistamaan ohjaajan apuun luottavaa strategiaa.

Töppösellä on käytössä molemmat ongelmanratkaisustrategiat hyvin tasaisesti – se käyttää 48% ajasta avun pyytämiseen ja 52% ajasta itsenäiseen työskentelyyn. Molempien strategioiden käyttäminen kertoo käyttäytymisen joustavuudesta, ja siitä että koira pystyy vaihtamaan ongelmanratkaisutapaa tarpeen tullen, eikä jumitu yhteen tapaan. Töppönen vaihtelee strategiaa useasti ja on molemmissa hyvin sinnikäs.

*** Olen tästä ehkä vähän eri mieltä, pöne käytti osan ajasta siihen, että se istui ja vinkui varsin kovaa, minkä mieltäisin enemmän luovuttamiseksi. En osaa ajatella, että se pyysi apua, enemmänkin kuvittelisin sen ajatelleen että tämä on mahdotonta eikä mikään auta. Se ei kuulostanut siltä, että koira yrittää saada apua, vaan siltä, että turhaumaa on jo vaikeaa käsitellä ja muria rääkätään. Se kyllä hyvin vaihtoi siitä poiskin ja meni paiskomaan kohdetta taas uudelleen. ***


MUISTI JA LOOGINEN PÄÄTTELY
Tämä tehtävä osio sisältää testin vaikeimman tehtävän. Loogisen päättelyn tehtävässä koiran on pääteltävä tyhjän astian perusteella palkkion sijainti (negaation kautta). Tämä on erittäin haastava koiralle, ja suuri osa koirista kiinnostuu tyhjästä astiasta sen vuoksi, että siihen kosketaan viimeiseksi. Koiran omaa päättelykykyä vaikeuttaa koiran herkkyys ohjaajan eleille ja kommunikoinnille – eli tässä tehtävässä testaajan viimeksi koskettama astia saattaa olla koiralle houkuttelevin, vaikka se on tyhjä. Vain noin 30% koirista ymmärtää tehtävän. Töppönen ei ymmärtänyt loogisen päättelyn tehtävää. Tehtävä on haastava, ja vain pieni osa testatuista koirista ratkaisee sen. Toiset koirat ovat erittäin herkkiä ihmisen kommunikoinnille, ja tässä tapauksessa testaajan viimeksi nostama kuppi
oli voimakkain vihje koiralle.

Toiset koirat luottavat ihmisen vihjeisiin ja eleisiin suunnattomasti, ja muisti vs osoitus - tehtävä mittaa tätä (tietokannassa nimellä: vihje vai oma päättely). Testaaja vihjaa koiralle namin ”väärän” sijainnin. Tässä vaikuttaa osittain koulutus. Töppöselle huijaus tehtiin jalalla vihjaten, koska käsivihjeet eivät olleet Töppöselle helppoja. Koirasi seurasi osaa testaajan vääristä vihjeistä, siitä huolimatta, että näki namin menevän toiseen astiaan. Koirilla tiedetään ennestään, että sen omaa päättelykykyä vaikeuttaa koiran suuri herkkyys ohjaajan eleille ja kommunikoinnille – tämä vaihtelee paljon yksilöiden välillä, ja myös rodulla saattaa olla siihen vaikutusta. Koulutuksella ja aikaisemmalla kokemuksella on myös merkitystä tähän. Koirasi on herkkä ihmisen kommunikoinnille (erityisesti jalka, ehkä myös katse), ja se kannattaa pitää mielessä niin koulutus kuin kilpailutilanteessa.

Muistin kesto -tehtävässä koiran täytyy muistaa tarkalleen kohteen sijainti lähellä toisiaan sijaitsevasta kolmesta astiasta minuuttien odottelun jälkeen. Muisti- tehtävässä pisin aikaviive oli 2min 30s – käytännössä koiran muisti on paljon pidempi kuin tämä, ja se saattaa muistaa useita kuukausia, jopa vuosia tiettyjä asioita ja paikkoja – näin pitkiä viiveitä on vain hankala testata testiolosuhteissa, ja siksi vaikeus tehtävässä luotiin kolmella samankaltaisella muistipaikalla. Tehtävä on vaikea, koska samanlaisia astioita on kolme ja ne ovat lähellä toisiaan. Koiran näköyhteys peitettiin – tämä siksi, että mikäli koira pitää katsekontaktin astiaan kokoajan, tehtävä ei mittaakaan muistia, joka tarkoittaa asian palauttamista uudelleen mieleen. Testissä oikein muistaminen vaatii, että koira käsittelee spatiaalista tietoa (oikean purkin sijainti), painaa sen mieleensä, sekä noutaa tiedon tietyn aika viiveen jälkeen.

Töppönen muisti oikein kolme (1min, 2min ja 2min 30s) aikaa neljästä (1min, 1min30s, 2min ja 2min 30s) mikä on erittäin hyvä suoritus. Testi vaatii paitsi hyvää muistia myös kykyä keskittyä ja kykyä odottaa. Muisti on yksi oppimisen tärkeimpiä edellytyksiä. Keskimäärin koirat muistavat tässä tehtävässä 2 aikaa oikein. Töppönen odottaa rauhassa, pientä ääntelyä lukuunottamatta.


SOSIAALINEN OPPIMINEN
Koirat pystyvät oppimaan toisiltaan ja myös ihmiseltä. Tällaista toisen käyttäytymisen seuraamista ja sen matkimista kutsutaan nimellä sosiaalinen oppiminen, ja vaikka se on eläimillä yleinen oppimistapa, käytetään sitä harvoin hyväksi esim. koiran koulutuksessa. Esim. ”Do as I do” koulutustapa pohjautuu ihmisen käyttäytymisen matkimiseen. Tässä testissä koiran spontaania mallista matkimista testattiin laitteella, jossa testaaja näytti ensin viisi kertaa tavan, miten ruoka saadaan laitteesta ulos, ja sen jälkeen koira sai 3 min aikaa puuhastella laitteen kanssa. Töppönen ei paina oikeaa nappulaa 3 min kuluessa koska koira kiihtyy paljon laitteesta. Kaikista testatuista koirista 63% painaa nappulaa, mutta näistä painaneista vain 43%:lla se on selkeästi mallista oppimista, loput painavat kokeiltuaan kaikkea mahdollista ja usein vahingossa.

*** teknisesti ottaen koira kyllä painoi nappulaa ts. sai laitteesta ruokaa ulos, mutta se osui oikeaan kohtaan täysin vahingossa pahoinpidellessään koko konetta pitkin lattioita. Syöminen ei myöskään saanut sitä yhtään rauhoittumaan "sain sen toimimaan", vaan se jatkoi samalla raivolla niin kauan kuin annettiin. ***

AKTIIVISUUS: Koiran aktiivisuus mitattiin testissä FitBark aktiivisuusmittarilla, joka antaa minuuttikohtaisen aktiivisuuden keskiarvon. Koiran aktiivisuus mitattiin keskiarvona koko testissä oloajan. Testattujen koirien välillä on paljon eroa siinä, miten aktiivisia ne ovat testissä. Aktiivisuus käyttäytymisominaisuutena on yleensä hyvin voimakkaasti periytyvä ominaisuus, mutta se voi vaihdella paljon tilannekohtaisesti. Esim. vilkaskin koira saattaa olla hyvin rauhallinen uudessa tilanteessa, mikäli se kokee tilanteen pelottavana tai mikäli se rauhoittuu keskittymään tehtäviin.
Koirasi aktiivisuus oli testissä 24 mikä on keskimääräisen koiran aktiivisuustaso testissä.

***

Pötkösen tuloksissa eniten hämää se, että koira selvisi "liian hyvin" ja arjessa monessa tilanteessa näkyvää impulsiivisuutta ei tullut esille. Tai en tiedä onko se sitten impulsiivisuutta, huonohermoisuutta, reaktiivisuutta vai mitä. Kuvittelin kuitenkin, että koira "kilahtaa" testissä paljon aiemmin kuin vasta viimeisessä tehtävässä, että se alkaisi äännellä turhaumaansa ja että itsehillintää vaativat osuudet olisi sille vaikeita.

Minut yllätti se, että koira oli eleillä huijattavissa. Olen pitänyt sitä hyvin itsenäisenä sikäli, että se menee juuri sinne minne itse haluaa ja kuvittelee aina tietävänsä paremmin kuin muut.

Hyvä muisti ei yllättänyt. Se on pehmeä koira ja muistaa kaiken, vaikka tässä tapauksessa pehmeys ei ehkä niinkään liitykään asiaan. Samoin nopea ratkaisu V-aidalla ei yllätä, se on hyvä juuri tällaisissa.

Smartdog-raportit, Sieni

"KOKONAISARVIO TESTIN PERUSTEELLA

Sieni on erittäin avoin ja ystävällinen koira, joka tutustuu vauhdikkaasti uuteen tilaan. Sieni kuitenkin rauhoittuu paljon tekemisen myötä. Sylinteritestissä Sieni osoittaa hyvää itsehillintää, mutta jonkin verran impulsiivisuutta näkyy ehkä V-aidassa, jossa koira jumittuu lähelle ruokaa. Sieni lukee hyvin ihmisen elekieltä, mutta ei ole eleillä huijattavissa. Parhaiten koira ymmärsi jalan ja kehon liikettä ja vaikeimpia olivat alun käsieleet sekä viimeinen katse-vihje. Sieni ratkaisi tilaan liittyvän ongelman pienen miettimisen jälkeen, mutta testin vaikein tehtävä, looginen päättely, oli sille liian vaikea. Sieni on mahdottomassa tehtävässä enemmän itsenäinen ongelmanratkaisija, mutta se pyytää myös hieman apua tehtävän ratkaisuun. Muistitehtävässä Sieni saa puolet oikein, mikä on keskiarvoinen suoritus. Sieni painaa namikonetta sosiaalisen oppimisen tehtävässä, mutta se saattaa painaa vahingossa tai sitten koira katsoi mallia. Kaiken kaikkiaan Sieni vaikuttaa tasapainoiselta, erittäin sosiaaliselta ja itsevarmalta koiralta, joka keskittyy erinomaisesti tehtäviin, ja sillä on erittäin hyvä motivaatio koko testin ajan.

YKSITTÄISET OSA-ALUEET
ITSEHILLINTÄ
Itsehillintä on ominaisuus, joka on arkipäivässä hyödyllinen monella tavalla. Optimaalinen suoritus ongelmanratkaisussa tehdään usein kohtuullisen matalassa vireessä, kun taas liian kiihtynyt, tai passiivinen mielentila heikentää suoritusta. Itsehillintä on tärkeä ominaisuus luonnossa elävälle eläimelle ja se on myös osittain periytyvä ominaisuus. Hyvä itsehillintä on tärkeä myös koiran arkipäivässä sekä koulutuksessa. Koiran kyky hillitä ensimmäinen tunnereaktio ja käyttäytymismalli, helpottaa koiran hallintaa arkipäivän tilanteissa. Koira, joka kykenee kontrolloimaan omia impulssejaan, kykenee todennäköisesti paremmin esim. pitkäjänteiseen yhteistyöhön, kuin koira, jonka on vaikea kontrolloida omia mielihalujaan. Esimerkiksi laumassa metsästäminen vaatii susilta tarkkaa koordinoitua yhteistyötä, jossa yksilön on pidäteltävä suurtakin halua rynnätä liikkeelle, jotta
metsästys onnistuisi. Toisaalta olemme tarkoituksella jalostaneet rotuja, joissa haluamme koiran reagoivan nopeasti esim. saaliseläimen liikkeeseen tai uhkaan. Tällaisia ovat monet metsästyskoirat ja työkoirarodut, ja usein koira, jolla on jonkin verran impulsiivisuutta saattaa olla hyväkin harrastuskoira – toisaalta arki koiran kanssa saattaa olla haastavaa. Hyvin impulsiivinen koira saattaa olla hyvä harrastus ja kilpakoira lyhyehköihin suorituksiin, mutta pitkissä työtehtävissä, jotka vaativat keskittymistä ja rauhoittumista, tällaiset koirat eivät välttämättä ole parhaita yksilöitä.

Impulsiivisuutta mitattiin testissä sylinteritestillä sekä V-aita testillä. Sylinteritestissä koira opetettiin ensin syömään makupala päistä, ja sen jälkeen tilanne muuttui siten, että koira saikin nähdä palkkion. Hyvän itsehillinnän omaava koira pysyttelee pääasiassa juuri oppimassaan tavassa saada palkkio, kun taas koira, jonka on vaikea vastustaa impulsseja, innostuu helposti nähdessään palkkion ja pyrkii siihen käsiksi suorinta tietä lasin läpi. Sienellä on hyvä itsehillintä ja impulssikontrolli sylinteritestissä. Sylinteritestissä koira toimii suurelta osin siten, kuin se juuri oppi edellisessä osiossa, (nami otetaan avoimesta päästä) eikä palkkio näköärsykkeenä häiritse koiraa ensimmäisen yrityksen jälkeen. Aikaisemmissa tutkimuksissa koirilla sylinteritestin onnistumisprosentti on ollut
keskimäärin 79% ja susilla 77% - Sienellä tämä oli 80%.

Sylinteritesti ei aina kerro koko kuvaa koiran impulsiivisuudesta ja testissä tulee helpoimmin esiin voimakas, yhden tyyppinen impulsiivisuus, joka on yhteydessä koiran aktiivisuuteen sekä myös rohkeuteen. Impulsiivisuus on monitahoinen ominaisuus, niin ihmisellä kuin koirallakin.


ELEET
Eleiden lukukyky – osiossa testattiin miten hyvin koira löytää palkkion ihmisen eleiden vihjeen avulla. Koirien on yleisesti havaittu olemaan erinomaisia ihmisen eleiden lukijoita, jopa parempia kuin simpanssi, mutta tämä ominaisuus vaihtelee paljon koirien välillä. Ihmisen kommunikaation ymmärtämiseen ei aikaisempien tutkimusten mukaan vaikuta paljoakaan oppiminen tai intensiivinen koulutus, vaan se on kohtuullisen pysyvä ominaisuus, mutta tästä tarvitaan lisää tutkimuksia. Iälläkään ei ole havaittu olevan suurta vaikutusta eleiden lukukykyyn, ja jo kuusi viikkoisten pentujen on havaittu löytävän hyvin ruoan ihmisen vihjeen avulla. Eri rodut todennäköisesti eroavat toisistaan siinä miten hyviä ne ovat lukemaan ihmisen eleitä, ihmisen kanssa työhön jalostettujen rotujen on havaittu olevan keskimääräistä parempia lukemaan ihmisen eleitä. Tästä tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimusta, koska rotujen välisiä eroja ei ole tutkittu kunnolla.

Sieni ymmärsi ihmisen eleitä keskimäärin hyvin saaden 70% oikein. Vaikein osio koiralle oli selkeästi alun käsieleet, sekä viimeinen katseella vihjaus. Helpointa oli jalalla vihjaus sekä käsivihje, jossa keho kääntyy mukana.

ONGELMANRATKAISU - V-AITA
V-aita tehtävässä koiran oli ratkaistava spatiaalinen eli tilaan liittyvä ongelma, V-aidan sisälle laitettiin ruokaa ja koiran on tajuttava, että menemällä poispäin palkkiosta, koira on mahdollista saavuttaa se. Tehtävä mittaa paitsi ongelmanratkaisun nopeutta, myös ongelmanratkaisutapaa ja itsehillintää. Näkyvä ruoka lähellä on houkutteleva, ja vaatii itsehillintää edetä ruoasta poispäin. Testi mittaa samalla myös ongelmanratkaisutapaa - koira voi myös tässä tehtävässä keskittyä pyytämään apua ohjaajalta, sen sijaan että ratkaisisi sen itse. Aikaisempien tutkimusten mukaan koirat ratkaisevat tehtävän keskimäärin n. 20—40 sekunnissa. Ongelmanratkaisukykyyn vaikuttaa aina myös aikaisempi kokemus ja oppiminen.

Tehtävä tuotti aluksi jonkin verran vaikeuksia Sienelle, mutta se ratkaisi sen 3 min määräajan puitteissa (45 sekunnissa). Koira ratkaisee tehtävän itsenäisesti eikä pyydä apua ihmiseltä, ja Sieni jumittuu hetkeksi lähelle ruokaa. V-aita tehtävä mittaa paitsi ongelmanratkaisua, mutta myös impulssikontrollia – koiran on lähdettävä poispäin palkkiosta saadakseen sen. Tämä on erityisen vaikea koirille, joiden on vaikea hillitä impulssejaan. Tässä näkyy hieman impulsiivisuutta koiralla.


ONGELMANRATKAISU - MAHDOTON TEHTÄVÄ
Mahdottomassa tehtävässä testataan koiran ongelmanratkaisun strategiaa – itsenäinen vaiko ohjaajalta apua pyytävä. Tehtävä on aluksi helppo, mutta muuttuu mahdottomaksi ratkaista. Koiran tapaa ratkaista ongelma tarkkaillaan kahden minuutin ajan. Molemmat tavat ratkaista ongelma ovat hyviä, ja riippuukin lähinnä koiran käyttötarkoituksesta, kumpi tapa on parempi. Itsenäiseen työskentelyyn tulevan koiran olisi hyvä pyrkiä sinnikkäästi ongelman ratkaisuun. Apua pyytävä strategia on erinomainen silloin, kun koiralta vaaditaan suurta ohjattavuutta ja sitä, että se ongelmatilanteen kohdatessaan turvautuu ohjaajaan mieluummin kuin toimii itsenäisesti. Kotikoiralle apua pyytävä strategia on ehkä paras arkielämän hallittavuuden kannalta, mutta harrastuskoiralla, tai työkoiralla olisi hyvä olla edes jonkin verran itsenäistä tehtävän ratkaisua. Koulutuksella pystytään vaikuttamaan jonkin verran ongelmanratkaisu -strategiaan, esim. koiralla pystytään vahvistamaan ohjaajan apuun luottavaa strategiaa.

Sieni pyrkii ratkaisemaan mahdottoman tehtävän enimmäkseen itsenäisesti (73%). Koiralla on kuitenkin molemmat ongelmanratkaisustrategiat käytössä, sillä se pyytää myös ohjaajalta apua ratkaisuun (27%). Sieni on sinnikäs molemmilla strategioilla, ja lopettaa itsenäiseen työskentelyyn.

MUISTI JA LOOGINEN PÄÄTTELY
Tämä tehtävä osio sisältää testin vaikeimman tehtävän. Loogisen päättelyn tehtävässä koiran on pääteltävä tyhjän astian perusteella palkkion sijainti (negaation kautta). Tämä on erittäin haastava koiralle, ja suuri osa koirista kiinnostuu tyhjästä astiasta sen vuoksi, että siihen kosketaan viimeiseksi. Koiran omaa päättelykykyä vaikeuttaa koiran herkkyys ohjaajan eleille ja kommunikoinnille – eli tässä tehtävässä testaajan viimeksi koskettama astia saattaa olla koiralle houkuttelevin, vaikka se on tyhjä. Vain noin 30% koirista ymmärtää tehtävän. Sieni ei ymmärtänyt loogisen päättelyn tehtävää. Tehtävä on haastava, ja vain pieni osa testatuista koirista ratkaisee sen.

Toiset koirat luottavat ihmisen vihjeisiin ja eleisiin suunnattomasti, ja muisti vs osoitus - tehtävä mittaa tätä (tietokannassa nimellä: vihje vai oma päättely). Testaaja vihjaa koiralle namin ”väärän” sijainnin. Tässä vaikuttaa osittain koulutus. Sientä ei hämätty tässä tehtävässä ”väärillä” testaajan vihjeillä, vaan se päätteli itse näkemänsä perusteella missä palkkio on, eikä antanut osoitusten häiritä. Suurin osa koirista ei seuraa testaajan väärää vihjettä, vaan menee sinne, minne namin näki menevän.

Muistin kesto -tehtävässä koiran täytyy muistaa tarkalleen kohteen sijainti lähellä toisiaan sijaitsevasta kolmesta astiasta minuuttien odottelun jälkeen. Muisti- tehtävässä pisin aikaviive oli 2min 30s – käytännössä koiran muisti on paljon pidempi kuin tämä, ja se saattaa muistaa useita kuukausia, jopa vuosia tiettyjä asioita ja paikkoja – näin pitkiä viiveitä on vain hankala testata testiolosuhteissa, ja siksi vaikeus tehtävässä luotiin kolmella samankaltaisella muistipaikalla. Tehtävä on vaikea, koska samanlaisia astioita on kolme ja ne ovat lähellä toisiaan. Koiran näköyhteys peitettiin – tämä siksi, että mikäli koira pitää katsekontaktin astiaan kokoajan, tehtävä ei mittaakaan muistia, joka tarkoittaa asian palauttamista uudelleen mieleen. Testissä oikein muistaminen vaatii, että koira käsittelee spatiaalista tietoa (oikean purkin sijainti), painaa sen mieleensä, sekä noutaa tiedon tietyn aika viiveen jälkeen.

Sieni muisti oikein kaksi (pisintä) aikaa neljästä (1min, 1min30s, 2min ja 2min 30s) mikä on keskimääräinen suoritus tässä tehtävässä. Testi vaatii paitsi hyvää muistia myös kykyä keskittyä ja kykyä odottaa. Sieni odottaa hienosti ja hiljaa.


SOSIAALINEN OPPIMINEN
Koirat pystyvät oppimaan toisiltaan ja myös ihmiseltä. Tällaista toisen käyttäytymisen seuraamista ja sen matkimista kutsutaan nimellä sosiaalinen oppiminen, ja vaikka se on eläimillä yleinen oppimistapa, käytetään sitä harvoin hyväksi esim. koiran koulutuksessa. Esim. ”Do as I do” koulutustapa pohjautuu ihmisen käyttäytymisen matkimiseen. Tässä testissä koiran spontaania mallista matkimista testattiin laitteella, jossa testaaja näytti ensin viisi kertaa tavan, miten ruoka saadaan laitteesta ulos, ja sen jälkeen koira sai 3min aikaa puuhastella laitteen kanssa. Sieni painaa oikeaa nappulaa ensimmäisen kerran 45 sekunnin kuluttua esimerkistä. Sieni saattoi ottaa mallia esimerkistä, tai sitten se vahingossa painoi oikeaa paikkaa. Se, että koira yrittää ylipäätään selvittää tehtävää, kertoo paljon myös koiran luonteesta: koiralla on halua selvittää, miten namit saadaan sekä rohkeutta manipuloida laitetta. Kaikista testatuista koirista 63% painaa nappulaa, mutta näistä painaneista vain 43%:lla se on selkeästi mallista oppimista, loput painavat kokeiltuaan kaikkea mahdollista ja usein vahingossa.

AKTIIVISUUS: Koiran aktiivisuus mitattiin testissä FitBark aktiivisuusmittarilla, joka antaa minuuttikohtaisen aktiivisuuden keskiarvon. Koiran aktiivisuus mitattiin keskiarvona koko testissä oloajan. Testattujen koirien välillä on paljon eroa siinä, miten aktiivisia ne ovat testissä. Aktiivisuus käyttäytymisominaisuutena on yleensä hyvin voimakkaasti periytyvä ominaisuus, mutta se voi vaihdella paljon tilannekohtaisesti. Esim. vilkaskin koira saattaa olla hyvin rauhallinen uudessa tilanteessa, mikäli se kokee tilanteen pelottavana tai mikäli se rauhoittuu keskittymään tehtäviin. Koirasi aktiivisuus oli testissä 19. Koira on keskimääräistä rauhallisempi testitilanteessa."

***

V-aitatestin jumittamisesta tuli tuloksia lukiessa heti ekana mieleen, että ehkä tässä on syy miksen ole koskaan saanut takapalkkaa oikein toimimaan. Koiran on vaikea luopua siitä. Samassa voi olla syy rallyn houkutuksessa jähmimiseen. Olen vain ajatellut, että koira on niin kiltti ja tietää ettei saa, mutta haluaisi silti, ja sitä ahdistaa se sisäisen ja ulkoisen halun ristiriitatilanne, mutta ehkä se onkin sille vain oikeasti työlästä vastustaa kiusausta ja siksi se luimii.

Seuraavaksi jäin miettimään jälleen kerran tuota itsenäisyyttä. V-aidalla se ei kertaakaan kysynyt multa mitään, ja mahdottomassa tehtävässäkin se toimi tosi paljon itsenäisemmin ja "päättäväisemmin" kuin pöne. Sieni ei missään kohtaa myöskään ollut sen oloinen, että se meinaisi luovuttaa, kun homma ei ratkea. Se näytti ihan itseltään testissä eikä toiminut mitenkään oudosti, mutta silti se koira joka mulla siellä oli, oli kaukana siitä, mikä mulla joskus on treeneissä. Miten maailmassa sama koira voi olla passivoituva, luovuttaa helposti, pelätä virheitä? Miten olen ikinä onnistunutkin kohtelemaan sitä niin huonosti, että testissä hyvin itsenäinen ja itsevarma suorittaja on muuttunut mun käsissä aivan erilaiseksi? Miten sama koira voi olla testissä niin itsenäinen ja viis veisata minusta, mutta silti saamme edelleen kehuja meidän suhteesta, se makaa nytkin pää mun varpailla ja on vaan niin minun perääni? Toisaalta metsälenkillä se itsenäisyys näkyy, olen aina ajatellut, että eksän saksanseisoja opetti sen pentuna huitelemaan vähän turhan kaukana, mutta ehkä se olisi sellainen ilman huonoja opetuksiakin. Aika lottovoitto, että sama koira on sitten kuitenkin niin minun perääni, että se käy tiuhaan ilmoittautumassa, ja myös niin nöyrä, että se tulee huudettaessa pois minkä vaan elukan perästä tai mistä tahansa muualtakin. Eihän se muuten olisi lainkaan irtipidettävissä!

Kolmanneksikin pohdin eleitä, kädellä osoittamista ja kaikkea mihin sellaista on yritetty koulutuksessa käyttää. Esim. perinteinen näyttöruutu, missä haluttu paikka käydään näyttämässä koiralle, ja sen pitäisi osata juosta sinne. Tällainen kuulemma "yleensä toimii paimenkoirilla hyvin". Ei meillä, ja nyt sain vahvistuksen, että ykkösryhmäläiseni ei vain ymmärrä niitä eleitä silti, vaikka sen "pitäisi". Sieni on myös ihan arjessa poikkeuksellisen huono ymmärtämään osoittamista, jos esim pallo on hukassa ja minä näen sen, koira ei. Se ei vaan tajua. Sitä on ollut vaikea välillä uskoa ja olen saattanut komentaa koiraa, että tuossa noin nyt!

Testissä koira oli hyvin motivoitunut ja jos pöne ehkä mahdottomassa tehtävässä alkoi miettiä, että tämä on mahdoton ratkaista, Sieni ei miettinyt. En tiedä onko pöne vaan ylimaallisen fiksu ja älyää asioita mitä tavalliset koirat ei älyä, vai oliko kyse vain sinnikkyydestä jota Sienellä riitti. Miksi mulla on paljon kokemuksia tilanteista, joissa koira ei vaan viitsi jatkaa? Esineruudussa ja metsäjäljellä on usein ollut sellainen olo, että kyllä se hetken tekee, mutta homma ei ole sen mielestä oikeastaan lainkaan kivaa ja sitten se menee sellaiseksi pikkusieväksi välttelyksi. Testissä toki oli ruokaa koko ajan näkyvissä tai ihanjustmelkein saatavilla, mikä varmasti kannusti jatkamaan. En kai sitten vaan ole saanut sille samaa tunnetta, että palkka on ihan just varmasti tulossa? Ja koska tekeminen itsessään ei ole siitä riittävän kivaa, se ei oikein aina viitsisi.

Testaaja sanoi suullisessa palautteessa, että koirani käyttää yrityksen ja erehdyksen taktiikkaa. Testissä se ei saanut erehdyksestä mitään sanallista palautetta eikä kukaan edes ajatellut että voi ei teit virheen, joissain tehtävissä oikea kuppi vaan otettiin pois, mutta sekään ei koiraa lannistanut lainkaan. Sen olen jo todennut vuosia sitten, että sille ei kärsi sanoa lainkaan mitään ohotteluja, saati suuremmin kieltää virheistä. Silti sen sinnikkyys testissä yllätti minut.

 
Tiistaina oltiin oman seuran BH-koetalkoissa +28 asteen hauteessa. Sienen piti hiihtää tottis juoksunartun parina, ja sitten se oli kaupunkihäirikkönä kanssa. En edes yrittänyt mitään seuraamisia, talutin kaavion vain remmilenkkeilynä. Toisen pitkän suoran lopussa se hetken tarjosi seuraamista. Jäävät oli jähmeät ja luoksetulo hitaahko, osin sään takia, mutta kyllä sitä taas ahdisti. En tiedä minkä se mieltää "nyt ollaan tottiksessa" ja mikä erottaa sen muista lajeista, mutta jostain se sen vaan ottaa. Pilasin koiran sillä, että odotin sen olevan jotakin mihin se ei koskaan yltänyt, ja jatkuva riittämättömyyden tunne teki tuhonsa. Anna anteeksi. Lupaan kuitenkin etten enää ikinä vie sua oikeaan pk-kokeeseen, saat olla vain rally- ja tanssikoira, koska niissä lajeissa olet täydellinen sellaisena kuin olet.

Onneksi illan pelasti tuomarin loppukiitos: "täydellinen kaupunkiosuuden nollakoira, ei häirinnyt mitenkään ketään". Ja kyllä se tottiksen lopuksi heitti voltteja kun kehuin, ehkä sille ei jäänyt täysin paska mieli siitä.

Kuvat ovat tanssileirin majoituspaikan pihasta. Koko viikonlopun mulla oli uskomattoman hyvä mieli siitä, että niissä piireissä se rotujen kirjo, hyväksyntä ja kaikkien kannustus on jotain mitä pk-puoli ei meille koskaan edes vilaukselta väläyttänyt... olen aina pitänyt itseäni eniten pk-harrastajana, mutta en mä enää tiedä mikä mä olen ja mikä edes haluan olla. Sieni on laittanut mut kohtaamaan niin monta omaa heikkouttani ja miettimään valintojani. Kultaisin Sieni <3 En usko, että tulen koskaan saamaan vastausta ylempänä miettimiini kohtiin. Koirakin täytti tuossa lauantaina jo 7v, mutta ehkäpä nyt on vihdoin aika tehdä rauha, keskittyä asioihin joista me molemmat tykätään ja lakata miettimästä muuta. Aloin jo opettamaan sille paria uutta temppua ja syksyksi on tanssikisa katsottu. :)

Smartdog-testissä

Omalla kylällä järkättiin Tiiran testaus. Viime vuoden luennon yhteydessä muistan ajatelleeni, että jumaliste että on kallista. Reilussa vuodessa olen muuttunut ja vaikka mun koirat on jo liian vanhoja että tuollaisen testin kertomaa informaatiota voisi enää koulutuksessa hyödyntää, mua vaan kiinnosti silti. En tiennyt yhtään mitä odottaa, ja vatuloin asian kanssa niin viime tippaan, etten saanut enää peräkkäisiä aikoja, vaan meni eri päiville. Ehkä ihan hyvä niin, 1,5h setti on melkoinen pakerrus tälle ohjaajallekin.

Vein ensin Sienen, koska pelkäsin, että pönen jälkeen Sieni ei voi tuntua miltään muulta kuin vaisulta. Sieni näytti itseltään ja toisaalta sen saama arvio ei lainkaan pitänyt paikkaansa, se oli paljon "parempi" kuin ikinä osasin kuvitellakaan. Tarkempi analyysi tulee kahden viikon sisällä sähköpostiin, mutta käytiin loppupalautteessa läpi seuraavaa: Koira on rotuisekseen erittäin itsenäinen, ratkoo tehtäviä sinnikkäästi ja määrätietoisesti eikä juurikaan kysele apua. Se ei kiihdy eikä turhaudu mutta on kuitenkin toiminnallinen, ei luovuta missään, varsinkin mahdottoman tehtävän se kerta kaikkiaan erittäin suuresti päätti ratkaista ja siinä meinasi hampaat mennä kun se päätti purra sen rikki kun tassut ei auttaneet. Sillä on hyvä itseluottamus eikä sitä haittaa lainkaan, että mm. eleiden lukemisessa se on läpeensä surkea ja menee usein väärälle kupille (ja jää ilman nakkia). Puhuttiin lopuksi vielä siitä miten se voi samalla olla niin itsenäinen ja silti niin herkkä minulle, ja miten meillä on ollut niin paljon niitä kaikkia harrastusongelmia, passivoitumista ym. Kuulemma se on vain päättänyt olla minun koirani ja se on se ainutlaatuinen suhde mikä saa sen käyttäytymään eri tavalla kuin mitä sen "perusluonne" muuten on. Yllätyin kovasti, miten se voi olla niin herkkä minun kulmakarvan kurtulle mutta luki niin huonosti testaajaa. Se pääasiassa vain killitti häntä silmiin eikä katsonut yhtään eleitä. Kontakti on toki opetettu käytös ja hyvin vahva, mutta silti! Samoin yllätti miten sinnikkäästi se jaksoi ja että sitä tosiaan ei haitannut että esim. muistiosuudessakin se meni väärille kupeille, sitten se vaan samalla vauhdilla vaihtoi katsomaan viereistä eikä heittänyt lainkaan sille "voi ei miten paska sieni olen, parasta kun en tee enää mitään" -vaihteelle. Tiira sanoi, että on varmasti erinomainen harrastuskoira ja hirveän kiva ja harvinaisen tasapainoinen muutenkin (ja toivottavasti sillä on tehty pentuja koska olisi varmasti annettavaa rodulleen), joten voin taas kerran mennä katsomaan peiliin, kerro kerro kuvastin, ken on maassa paskin ohjaaja... puhuttiin vielä siitä, että nuoruusvuosien "perinteinen" koulutus on varmasti isossa roolissa ja epäonnistumiseen ja virheisiin on liitetty hurja painolasti. Se jaksaa tosi pitkään yrittää lannistumatta, kun ei koe, että tekee väärin, ts. kukaan ei sanonut sille mitään tai estänyt sitä tekemästä väärin. Sille oli tyypillistä yritä ja erehdy -tekniikka, mistä myös yllätyin. Eli nyt voidaan olla ihan täysin varmoja siitä, että koira olisi paljon "parempi" jos ohjaaja ei olisi pilannut sitä, ja että kaikki passivoituminen ja muu paska on täysin itse aiheutettua, ei pelkkää ominaisuuksien puutetta.

Pöne oli sitten seuraavana päivänä. Heti alussa on impulsiivisuus-itsehillintä-osuus, jossa koiralle näytetään kuinka se saa namin putken päästä. Sitten sitä muutetaan visuaalisesti niin, että koira näkee namin suoraan mutta sen pitää kiertää vähän saadakseen sen. Toistoja tehdään aina sama määrä, olisko ollut vajaa 10. Sieni tökkäsi päänsä seinään vain kerran ja yhdesti meinasi, mutta teki viime hetkellä mutkan. Voin vain kuvitella miten pöne hakkaa naamansa ruttuun. Muuten yritin olla kauheasti etukäteen miettimättä, siitä sanoin, että koira on pidättyväinen ja jos sille ehtii tulla eläinlääkärifiilis, se käyttäytyy tosi eri tavalla kuin "normaalisti" (mikä nyt sitten on normaalia...). Tiira lupasi olla hyvin cool itse.

Alku menikin hyvin, ei mitään konflikteja, ja kun pöne näkee että annan namipussin vieraalle tädille ja täti sanoo sille vain taikasanat "ole hyvä" eikä pyydä mitään saati yritä lääppiä, pönehän on erittäin messissä. Ei se hakannut päätänsä siihen putkeenkaan kovin montaa kertaa, mutta meinasi kyllä muistaakseni ihan joka toistolla ja väisti vasta aivan viime tipassa. Pöne selvisi muutenkin "ihan hyvin" aivan viimeiseen tehtävään asti. Viimeisenä on älypeli, jossa nappia painamalla laite piippaa ja sen jälkeen sylkee nameja ulos. Koiralle näytetään neljä tai viisi kertaa miten äänimerkki ja ruoka tulee ja sitten on sen vuoro yrittää itse. Pöne on pelannut laitteella kerran tai ehkä kaksi koirien peli-illassa, oppimatta kuitenkaan mitenkään kovin hyvin miten se toimii. Periaatteessa kuitenkin on tuttu. Siinä siihen saakka mudiksi mukavan rauhallinen, hyvin keskittyvä ja hiljainen koirani floppasi aivan täysin, ja kun hermo menee, alkaa väkivalta ja kiroilu. Laite piti ottaa siltä pois ennen 2min ajan päättymistä, ettei se hajoa. Tiiran mielestä koiran luontainen pidättyväisyys ja epäluuloisuus ihmisiä/koiria/paikkoja/kaikkea kohtaan toimii kivasti "jarruna", tutuissa jutuissa se sitten päästää itsensä valloilleen ja käyttäytyy enemmän noin.

Kokonaisuutena erittäin motivoitunut koira, jolta tuskin paukut loppuu missään harrastuksessa kesken, ja joka n. 50/50 tekee itsenäisesti ja kysyy apua. Mahdottomassa tehtävässä se yllätti mut pitämällä paljon pitempiä taukoja kuin Sieni. Ei se luovuttanut, mutta istui ja vinkui, ja sitten taas yritti väkivaltaa, välillä tarjosi perusasentoa ja maaten ilmaisua. Noin ylipäänsä se ei ollut myöskään kauhean hyvä eleiden lukemisessa ja siinä missä Sieni mentyään väärälle oli vaan "ai, se ei olekaan täällä", pöneä kyllä kuumotti enemmän ja sen ajatukset lähenteli välillä tasoa "ai, miten niin se ei ole täällä, siis mitä vi**ua?!?!" ja siinä sai purkit kyytiä.

Lopuksi oli hyvää aikaa kysellä meidän ongelmista. Ensinnäkin puhuttiin ääntelystä harrastuksissa. Pöne on koira, jolle ei sovi minkäänlaiset kaavat, vaan olisi erittäin tärkeää rikkoa niitä heti kun koiralle on syntynyt eka "ai tämä menee näin" -ajatus. Se esitti testin aikana hyvin sen, että sen vire pysyy uusissa jutuissa tosi sopivana ja se keskittyy kivasti, mutta heti kun tehtävä on tuttu, koira lietsoo itsensä ihan eri sfääreihin. Lisäksi se, että (koe)kokenut koira osaa laskea rally-kylttien määrän ja/tai suorituksen keston minuuteissa, on varmasti aivan totta, ja olisi tärkeää treenata todella erilaisia juttuja ja rikkoa kaikkia mahdollisia kaavoja. Tiira ehdotti meille jotain täysin uutta lajia, mutta harmi vaan kun ollaan kokeiltu melkein kaikkea :D Do as i do:a kannattaisi kokeilla, sanoin että yritin kerran, mutta ei se lähtenyt kylmiltään sujumaan niin annoin olla. Matkimisen periaate pitäisi toki ensin opettaa koiralle. Hyvä olisi muutenkin rikkoa kaavoja jo heti autolla, esim jäljelle mennessä jäädäkin tielle tekemään rallya, tai mennä treenihalliin mutta ottaa kirja ja lukea sitä tunti tai puoli päivää ja antaa koiran ihmetellä itsekseen ja sitten vain kotiin. Toisaalta joskus on kuitenkin pakko aloittaa se treeni jos sen meinaa tehdä, ja arveltiin että koira kyllä oppii olemaan rauhassa noi kaikki "temppuilut" mutta kun homma oikeasti alkaa, vire ryöpsähtää sitten kuitenkin.

Jos koira ääntelee, Tiiran mielestä mikään "käske se maahan rauhoittumaan" ei toimi ollenkaan, ei ainakaan tällaiselle, joka vaan patoaa itseään siinä. Jos lapsi odottaa joulupukkia niin ettei meinaa nahoissaan kestää, ja käsket sen istumaan paikoilleen penkille ettei se härvää ympäriinsä, sitten se istuu ja odottaa. Ei odotus lakkaa istumalla, päin vastoin mahdollisesti mielentila vain pahenee, koska ei pääse purkamaan stressiä esim liikkumalla, vaan joutuu olemaan paikoillaan. Ei se odotus katoa sillä, että asento tai paikka on määrätty. Koiraltakaan. Puhuin meidän kotoalähtöongelmista (normi lenkille meno ei saa sitä esiin, mutta jos olen pakannut ja ollaan lähdössä autolla reissuun, tai jos koko perhe lähtee, tai on eväsreppu mukana, tai muuta spesiaalia, koira alkaa tosi helposti kiljahdella ja koska tietää että inhoan steppaamista ja se on siltä kielletty, se sitten istuu, tärisee ja vinkuu, mikä on melkein yhtä ärsyttävää) ja toisaalta ongelmista koesuorituksissa. Aivan oleellista on miettiä mitä koira odottaa (palkkaa, ulos pääsyä) ja vähentää odotusarvoa. Käytännössä siis palkataan vähemmän ja harvemmin ja kotona jos vaan viitsisi, pakkailisi kamoja ja tekisi lähtövalmistelut ja sitten vaan purkaisi kaiken pois eikä kukaan lähde minnekään. Sitä kun jaksaisi riittävästi ja hyvin aidon tuntuisesti tehdä, niin että esim vain joka kymmenes pakkaaminen oikeasti johtaisi lähtöön, koiran odotusarvo olisi enemmän "tuskin tässä lähdetään kuitenkaan mihinkään" eikä se enää odottaisi sitä niin kovasti, että tartteisi huutaa. Kieltämällä tai millään helpolla vippaskonstilla tällaisia asioita ei voi ratkoa. Tämä kyseinen koira olisi vähemmän stressaantunut, jos sillä ei olisi niin paljon sitä kiihdyttäviä asioita, joiden kaavan se tuntee ja jolloin se alkaa jo hyvin aikaisessa vaiheessa odottaa jotakin. Se on hyvin nopea ketjuttamaan ja siksi se muodostaa näitä kaavoja paljon enemmän kuin jokin toinen koira. Tunnetilaa muuttaakseen täytyy siis muuttaa sitä mitä koira kokee, ei sitä, mitä se tekee. Tekeminen on vain oire ja syy on aina henkisellä puolella.

Toinen mistä kysyin, on terävyyden aiheuttamat ongelmat lenkillä. Sitä ei juurikaan uskalla pitää enää irti, koska jos se näkee jonkun ennen minua, se ottaa huutoraivarit ja minä pelästyn sitä, karjaisen aivan liian kovaa mistä koira ottaa vain lisää vauhtia jne. Se ei kuule eikä näe mitään näissä hetkissä. Nykyisessä impulsiivisuustestissä (se läpinäkyvä putki, jossa nakki näkyy houkuttelevasti suoraan edessä, mutta pitää kiertää vähän saadakseen sen) se pärjäsi kuitenkin ihan ok, siis vaikka sen piti aina mennä ensin suoraan kohti jos sen kuitenkin saisi siitä, niin viime hetkellä se kuitenkin väisti eikä vaan hakannut päätänsä siihen. On kuulemma toisenlainen vähän vastaava laite suunnitteilla, siinä ehkä olisi ollut enemmänkin ongelmia, tässä se siis pärjäsi vielä muistaakseni juuri keskiarvon "tasoisesti" tai ei ainakaan oleellisesti "huonommin". Pääasiassa kuitenkin tuo ongelma johtuu reaktiivisuudesta, ja kaikki mun huutaminen vain lisää vettä myllyyn ja on koiran mielestä luultavasti hyvin palkitsevaa. Koska se fiksoituu niihin kaavoihin hyvin nopeasti, tässäkin voisi kokeilla lavastaa tilanteen ja kun koira lähtee rääkymään, tuhahtaa itse oikein korostetun rauhallisesti että taidat olla aika hölmö, sitten kun se lopettaa, huutaa laiskasti että tuu pois sieltä ja palkata se ohjaajan luona. Veikkaan kyllä että ilme olisi näkemisen arvoinen, koira varmaan hämmentyisi täysin, että ei tän näin pitänyt mennä. Tiira ehdotti myös pitkää pitkää liinaa, jolloin itsellä olisi teoriassa reaktioaikaa eikä sitä peräsuoli pitkällä karjumisefektiä ehkä tulisi. Käytännössä koira on hyvin nopea ja liina luultavasti jossain muualla kuin suoraan mun jalan alla, ja pelkäisin että selkä niksahtaa jos stoppaisin sen täydestä vauhdista liinalla, niin olen kyllä enemmän fleksin kannalla. Eipä se kyllä lenkillä enää tee mitään muuta kuin jolkottele mun edellä, hetkellisen hepulin ajaksi jossain aukealla sen voi kyllä laskea irti. Eipä se nyt niin haittaisi (vähentäisi sen liikuntamäärää) vaikkei se kaikkia lenkkejä irti olisikaan, tosin se kyllä fleksissä peitsaa mitä pidän huonona selälle. Minusta on vain tosi surullista, että olen epäonnistunut näin tärkeässä asiassa. Koiran pitäisi saada olla vapaana, mutta kun se ei ole luotettava eikä tietyissä tilanteissa tottele, eihän sitä voi pitää irti. Täälläkin perämetsissä outoihin kellonaikoihin kuitenkin aina joskus voi joku tulla.

Tästä päästään seuraavaan, mitä olen testien jälkeen nyt miettinyt taas tosi paljon. Helposti sitä yhden tai kahden koiran omistaneena kuvittelee, että minä koulutin sen niin hyvin ohittamaan, ja kaikki joilla on ohitusongelmia, on tyhmiä eikä vaan ole osanneet. Sano sille ettei saa rähistä! Totuus on kuitenkin se, että koirissa on hyvin erilaisia persoonia ja parin piskin otannassa todennäköisyys sille, että koira nyt vaan sattuu olemaan "helppo" jossakin asiassa, on todella suuri. Joku toinen koira on hyvin haastava samassa asiassa, eikä se ole sen omistajan vika tai osaamisen puute, vaan jokin koiran persoonallisuudessa oleva ominaisuus. Minun mudi on terävä, sillä on historiassa paljon rääkymiskäytöstä vahvistavia tapahtumia, sen itsehillintä ei ole parhaimmasta päästä, sen on vaikea vastustaa kiusausta, sillä on taipumus lietsoutua hirveisiin kierroksiin ja sen persoona nyt vaan on sellainen. On totta, että jos itse olisin ollut osaavampi ja olisin osannut kouluttaa sitä jo nuorena eri tavalla ja tajunnut kiinnittää eri asioihin huomiota, lopputulos olisi varmasti erilainen. Toisaalta mulla on tuo toinen koira, jota on aikalailla yhtä hyvin tai huonosti koulutettu eikä sille koskaan ikinä milloinkaan tulisi mieleen juosta karjumaan yhtään kenellekään. Mun ei ole koskaan tarvinnut edes yrittää sanoa sille, että niin ei saa tehdä, koska se nyt ei vaan tunne minkäänlaista tarvetta tehdä sellaista. Yritän nyt tälla sanoa, että jos on jokin ongelma, kannattaisi yrittää olla armollinen itselleen. Ei kaikkea todellakaan voi muuttaa. Lopputulos oli siis jotakin siihen suuntaan, että ei mikään luoksetulon vahvistaminen tai tottelemattomuudesta rankominen varsinkaan luultavasti muuta asiaa miksikään. Se tapahtuu niin automaattisesti koiralta, ja ainoa keino muuttaa kaavaa olisi saada koira itse muuttamaan omaa ajatustaan. Tiira ehdotti sellaista kyllästämistä, että jos näitä saisi järjestettyä ainakin kymmenen joka lenkille, käytös varmaan hyvin nopeasti alkaisi sammua. Uskon, mutta sitä varmaan pitäisi myös tehdä tosi pitkään, koska historia toisenlaiselle reaktiolle on niin pitkä jo. Puhuttiin myös ihan remmiohituksista, ja niissäkin ongelma on se, että en ole itse osannut, olen saanut niin erilaisia ohjeita ja kokeillut sitä, tätä ja tota, että koira on varmasti sekaisin kuin seinäkello. Koira tekee myös sellaista, että eväsretkellä varsinkin jos se ei ole saanut mitään, niin sitten kun muut alkaa olla valmiita, se saa huutoraivarit johonkin suuntaan ja tulee sieltä heti itse takaisin "lopetin, saanko nyt keksin". Se on ketjuttanut senkin ihan itse ja Tiira vahvisti, että varmasti on totta ja tällaista kyllä tapahtuu. Kertoi esimerkin jostain perheestä, jolla oli pari kolme suursnautseria ja yksi pieni joku yorkki tms. Mini meni aina eväsretkellä parinkymmenen metrin päähän ja sanoi siellä "väy!", jolloin henkivartijat tulivat katsomaan mikä on. Sillä aikaa mini hiippaili takaisin ihmisten luo ja sai ainoana syödä kaikki murut mitä eväistä annettiin. Kun isot palaili takaisin, mini meni uudelleen toiseen suuntaan tekemään saman tempun. Tällaista ne kyllä osaa tehdä. Meidän remmiohituksissa on varmaan vähän samaa, että koira on niin hyvin kouluttanut mut pellekseen ja se murahtaa johonkin, jolloin mulla nopeasti palaa käämi ja hermostun, mikä on sen mielestä vain hupaisaa. Tai sitten se lopettaa ilman käskyä ja näyttää taas siltä, että anna karkkia. Mä taidan oikeasti nyt kokeilla sitä, että otan kuulokkeet päähän ja yritän olla kuulematta ja ärsyyntymättä yhtään, ja katson mitä käytökselle tapahtuu kun en yritäkään tehdä sille yhtään mitään.

Raportteja ja tietokantaan pääsyä odotellessa! Suosittelen kyllä lämpimästi, arvokas on mutta olihan se ihan eri tasoista tieteeseen perustuvaa tutkimusta kuin perus lte/MH. Testi ei ole mikään älykkyystesti tai millään tavalla mittaa koiran paremmuutta missään asiassa. Siinä kartoitetaan vain persoonallisuutta ja kaikki ratkaisut on ihan yhtä "oikein".