Tänään kävin parin tunnin luennolla. Ihan ensin minua suretti, miten vähän tunsin osallistujia ts. paikalla oli vain muutama tämän kylän seurojen tavoitteellinen, menestynyt harrastaja. :/ Se nyt on ollut tiedossa jo pitkään, että mitä korkeammat tavoitteet, sen vähemmän sitä koiraa oikeasti otetaan huomioon, kun ne omat tavoitteet on tärkeimmät. Koiraihmiset on muutenkin hyvin kategorisoituneita, ja jokainen pitää sitä omaa tapaansa olla, elää, treenata ja omistaa koira ainoana oikeana eikä oikein edes halua yrittää ymmärtää muita. Eikä siinä mitään, en tarkoita että olisi oikeampia vai väärempiä tapoja, ja kyllähän onneksi valtaosalle se koira on kuitenkin tärkeä. Ehkä vaan ne näkemykset sen hyvinvoinnista eroaa aika paljon, varsinkin se, miten paljon asioita voi oikeuttaa jonkun tavoitteen nimissä tai miten paljon niitä "pitää tehdä" -asioita on. Tosi paljon on edelleen sellaista "teet, tai itket ja teet" -ilmapiiriä. Sen pitää tietää mikä on väärin jne. Ja sitten mietin myös sitä, että niin kivaa kuin onkin antaa koiran valita haluaako se treenata rallyn hyppyä, merkkiä vai putkea, niin onhan siinä tavoitteiden kanssa pieni ongelma. Jos haluaa menestyä, pitää treenata sitä mikä on vaikeaa tai kesken, ei sitä, mikä on hauskinta. Yhtä kaikki minusta tällä luennolla oli tosi paljon mielenkiintoisia pointteja ja olisin toivonut enemmän osallistujia - oman näkemyksen laajentaminen ei koskaan ole pahasta :)
Koiralta kysyminen usein vissiin vähän tahallaankin ymmärretään väärin, ja siksi sitä pidetään nyt kertakaikkiaan hyi -kukkahattujen pelleilynä. Kyse ei ole siitä että koiran annetaan syödä posteljooni, paritella jokaisen vastaan tulevan nartun kanssa ja jättää tulehdukseen määrätyt silmätipat ottamatta, koska musti ei tykkää. Luennoitsija oli hyvin realistinen ja niin ymmärtääkseni suurin osa aiheesta kiinnostuneista ja sitä toteuttavistakin. Ihmisten yhteiskunnassa koiralla ei ole mitään mahdollisuutta osata tehdä terveellisiä valintoja, eikä sen ole mitään tarvetta voida päättää kaikesta sitä koskevasta. Sen sijaan on paljon pieniä asioita, joissa valinnan mahdollisuus lisää hyvinvointia. Koiralta ei esimerkiksi kysytä leikataanko kynnet vai ei, koska fakta on että ne nyt vaan on leikattava. Sen sijaan sen voidaan antaa päättää haluaako se ne leikattavan yksi kynsi tai tassu kerrallaan ja sitten koiran haluaman mittainen tauko (pari minsaa...vuorokausi?), vai kaikki tassut putkeen. Vähän kuten vaikka hammaslääkäripelkoinen ihminen: jokainen aikuinen tietää että suun ongelmat on mentävä hoidattamaan, mutta mahdollisuus itse valita kuinka pitkään kerrallaan istuu ronkittavana ja mahdollisuus sanoa koska haluaa pitää tauon ja tieto siitä että tauon myös välittömästi saat, tekee toimenpiteestä paljon helpomman sietää, sen sijaan että sinut vain sidottaisiin penkkiin ja tehtäisiin väkisin se mikä tehtävä on.
Aloitettiin miettimällä mistä kunkin koirat kotona saavat päättää:
-syöminen (miten usein, mihin aikaan, mitä, missä, miten, kuinka paljon jne, koskee kaikkia kohtia)
-lepääminen
-liikkuminen
-lisääntyminen
-huolto (turkinhoito, pissiminen jne)
-sosiaalinen (kenen kanssa, kuinka paljon, millä tavalla)
Entäs treenitilanteessa:
-tekeekö ylipäänsä vai ei
-mitä treenataan (tarjoaminen)
-palkka: hyvin usein valitaan vain se mikä aiemminkin on toiminut
-tauot: helposti tuntuvat rangaistukselta, keskeyttävät kivan. Jos koira ei itse pyydä taukoa, hyvin usein se tulee liian myöhään: halliaikaa on vieä jäljellä se ja pitää käyttää tehokkaasti, aihe on vielä kesken, on maksettu kouluttaja jne. Varsinkin lajit joissa tekeminen nopeaa, fyysistä ja loukkaantumisriski olemassa - koiran olisi erittäin hyödyllistä osata sanoa "mä olen nyt vähän väsynyt". Kun ihminen näkee sen esim. vauhdin hiipumisena, on jo myöhäistä ja olisi pitänyt osata lopettaa joitakin toistoja aiemmin. Onnistumisen kokemukset ovat ihmisille niin koukuttavia, että ei malteta lopettaa. Koskee niin pientä taukoa treenien välissä kuin pitkää esim. 3kk totaalitaukoa.
-toistot: "yksi kerta vielä että saadaan se onnistumaan", hyvin helposti painostetaan koiraa jatkamaan.
-häiriöt: usein vain aggressiiviset saa valita, pelkäävät ei, niiden on vaan pakko sietää. Eli jos koira niin aggressiivinen että sitä ei voi esim. agilitykentällä pitää irti muiden koirien seurassa, ne muut laitetaan ulos sen vuorolla. Jos toinen koira voimakkaasti pelkää jotain koiraa tai ihmistä, sen vaan pitää tottua toimimaan sen läsnäollessa.
-muut
MOTIVAATIO
-suuri osa ongelmista liittyy rajoitettuun aikaan (treenivuoro). Pitää olla tehokas ja tehdä sitä, tätä ja tuota ja sitten jos koira ei olekaan täysillä mukana, alkaa paine ohjaajan päässä kasvaa. Harvalla kotona olkkarissa koskaan motivaatio-ongelmia jos koira nyt ylipäänsä on kiinnostunut mistään treenaamisesta.
-kuvitellaan että häiriöt vaikuttaa, on niin paljon hajuja tai toisia koiria tai jotakin, mutta todellisuudessa jos motivaatio olisi suurempi, koira ei olisi kiinnostunut häiriöistä
-tarjotaan palkkioksi sitä mitä koira aidosti haluaa eli tavoittelee itse
-häiriöt palkkioksi, esim. haistelulle oma lupansa
-motivaatio suurin jos toiminto alun perin ollut koiran oma idea. Tämän takia myös sheippaaminen on toiminut Sienellä niin hyvin houkutteluun verrattuna.
-esim. kynsien leikkuu: vastaehdollistamalla (leikataan kynsi, annetaan nami, leikataan toinen kynsi, annetaan nami tai jotkut tekee sen niin, että leikataan useampi ja vapautetaan koira isommalle palkalle) koiralta ei kysytä mitään, sitä palkitaan passiivisuudesta -> todella pahasti pelkäävälle koiralle ei välttämättä koskaan oikein toimi. Tehokkaampaa on opettaa koira itse tarjoamaan tassua leikattavaksi ja pitämään sitä esim. jollain alustalla, tällöin koira tarjoaa itse ja motivaatio on suurempi
ALOITEKYKY
-todella tärkeää, varsinkin pennuille ja aroille koirille
-sosiaaliselle eläimelle tärkeää, jopa lajityypillinen käytös (tehdä aloitteita ja saada niihin vastetta)
-luottamus (=uskaltaa tarjota), ennakoitavuus (=kun toimin näin, tuo toinen toimii noin), oppiminen
-vrt. jääkausi, joka onneksi menossa jo pois muodista: kuvittele että olet työpaikassa jossa kukaan ei vastaa kun huikkaat huomenet, kahvitunnilla kaikki lähtee pois kun tulet paikalle, ehdotuksiasi ei ikinä huomioida mitenkään ja olet kuin ilmaa. Onko sinne mukavaa joka aamu mennä ja montako vuotta jaksat itse olla aktiivinen aloitteissasi?
-jääkausi ei sovi varsinkaan harrastuskoirille, koira ei voi olla kotona passiivinen, helppo ja kiltti ja pysyä kuitenkin treeneissä aloite- ja ongelmanratkaisukykyisenä
-luottamus: normaalit kohtaamiset omistajan kanssa reilusti yli 50% positiivisia: päivittäin ainakin ulos menot, ruokinta, treenihetket, rapsuttelut jne. Kun koiralle sitten määrätään se silmätippakuuri 4x/vrk ja jos sitä ei ole opetettu käsittelyyn/tippojen laittoon, kohtaamiset muuttuu vuorokausittain huomattavasti negatiivisempaan suuntaan. Omistaja toimii kummallisella tavalla ja tekee ikäviä asioita mitä yleensä ei tee. Vrt. esimieheen joka välillä tarjoaa pullakahveja, kehuu ja ylistää ja välillä on kuin perseeseen ammuttu karhu joka saa huutoraivarit melkein kaikesta. Hirveän raskasta yrittää tulla sellaisen kanssa toimeen, ennakoimattomuus ja kyvyttömyys vaikuttaa tilanteeseen mitenkään ottaa voimille. Tähän sitten usein sanotaan että koiran nyt vaan pitää sietää ne tipat...
ITSELUOTTAMUS
-"menenkö vai käännynkö kuitenkin vielä kysymään"
-todella tärkeää
-hyvään itseluottamukseen tarvitaan onnistumisen kokemuksia, sekä koiralle että ohjaajalle (esim. räyhäämisongelma)
-liika itseluottamuus: tarkkuus voi kärsiä, esim. agissa hyppää aivan liian kaukaa "kyllä mä pääsen siitä silti yli", turvallisuusriski. Kuitenkaan koskaan ei pitäisi yrittää järjestää jotain ansoja jotta itseluottamusta saataisiin romuttumaan. Hyvä itseluottamus suojaa koiraa monelta kolhulta. Opeta sen sijaan tarvittavat taidot jotta koira suorittaa oikein ja pärjää niillä.
-itseluottamus usein lisääntyy iän myötä, koira oppii "ymmärtämään maailmaa". Miten surullista että juuri kun koira on parhaimmillaan, ne usein kuoleekin jo vanhuuttaan...
OMEHTOISUUS, HALLINNAN TUNNE, VALINNAN VAPAUS: liittyvät kaikki toisiinsa
-tarve vaikuttaa ympäristöön, ennakoida ja hallita. Pennut ovat aivan äärimmäisen sopeutuvaisia ja uuteen kotiin tullessaan ne tutkivat paikat ja toteavat että ai tälläinen. Yksikään eläin ei ajattele, että en tykkää tästä, en halua olla täällä, olisinpa jossain muualla. Rutiinit ovat tärkeitä ja koira oppii niitä joka tapauksessa halusit tai et, kellontarkkuudella ei ole väliä, riittää että esim. iltalenkin jälkeen tulee ruoka. Yksinolo-ongelmissa sellaiset "nostele avaimia samalla kun katsot Salkkareita" -ohjeet on ihan yhtä tyhjän kanssa, koira kyllä oppii nopeasti erottamaan koska nostelet muuten vaan ja koska otat avaimet käteen oikeasti lähteäksesi. Täten vaikka ihmisellä olisi vuorotyö ja hyvin epäsäännöllinen elämä, koira kyllä silti poimii sieltä tietyt rutiinit ja usein on oikeassa paikassa jo odottamassa kun vasta olet menossa sinne itse (esim. iltaruoka). Joskus on ollut sellaisia ohjeita, että älä ruoki koiraa aina kello 18 niin se ei opi odottamaan ruokaa silloin ja protestoi jos ruoka joskus onkin myöhässä. Kuten sanottu, kellonaikoja ei tarvitse noudattaa mutta muuten ne tietyt kaavat (iltalenkki -> iltaruoka -> nukkumaan) on koiralle tärkeitä, jotta se pystyy ennakoimaan.
-ihmisen lähestyminen aroilla koirilla: jos saa itse mennä aidosti omaan tahtiin ja saa hyviä kokemuksia, vahvistuu helposti. Sen sijaan jos ollaan maksettu tunti kouluttajalta ja yritetään harjoitella samaa asiaa, siihen tulee niin helposti sellainen painostava "menisitsä nyt" -sävy eikä ongelma oikeasti etene yhtään
-ohitustreeni, jossa ollaan 10m päässä ja lähdetään kävelemään vastakkain ja kohdalla on tarkoitus palkita lihapullalla. Musti haistelee jalkojen ympärillä, kouluttaja huutaa että nyt Mustikin liikkeelle. Lähdetään haistelevan koiran kanssa remmi kireällä etenemään, toisen koiran kohdalla Musti sitten erittäin todennäköisesti joko jatkaa haistelua tai rähähtää ja yritetään turhaan tunkea sitä lihapullaa sen naamaan. Ei näin! Harjoitusta ei koskaan pidä aloittaa ennen kuin koira on kontaktissa ja kiinnostunut siitä lihapullasta. Ei vaikka kouluttaja painostaa liikkumaan jo. Vaatii monesti yllättävän paljon henkistä kanttia itseltä.
-käsittelyjutuissa treeni alkaa vasta kun koira itse tulee paikalle, sitä ei käsketä, eikä haeta. Jos ongelma esim kynsien leikkuussa, koskaan ei pidä yrittää lavastaa tilannetta joksikin muuksi ja piilotella saksia selän takana. Syö luottamusta ja koira kyllä huomaa nopeasti, jolloin olet entistä syvemmällä suossa. Mieluummin vaikka joku tietty pyyhe tai matto esille, sakset avoimesti nähtäville, namit tai muu palkka saataville ja sitten vain aloitetaan siitä mihin koira pystyy, ja annetaan sen itse tarjota lähestymistä yms.
-olen valmis / en ole valmis -signaalit eri tilanteissa. Harrastuksissa kontakti, perusasentoon tulo tms kun katsellut tarpeeksi?
-keinotekoinen motivaatio (saa ruokaa vain kun kynsiä leikataan) ei ole reilua
-haistelu esim halliin tullessa
-yleensä ihmiset jaksaa katsella sitä max 30-60s, sen jälkeen oma turhauma ja/tai sosiaalinen paine käy liian suureksi ja koiraa aletaan joko kieltää, houkutella tms.
-kauanko voi odottaa? Kun kaikki katsoo? Kouluttaja odottaa?
-tiettävästi suurin aika mitä koira on keskeytyksettä haistellut, on vain 7min. Ohjaaja ei saa seurata hihnan mukana, mutta hihnan mitalla koira voi haistella niin paljon kuin haluaa eikä kukaan tee mitään. Urokselle voi tarvittaessa laittaa ns. poikapöksyt jalkaan, jos riski myös halliin pissimiseen. Jossain vaiheessa koira sitten ottaa kontaktin, mistä voi joko palkata namilla/lelulla ja antaa luvan "mene haistelemaan" tai vain antaa suoraan luvan jatkaa. Sitten se taas haistelee kunnes ottaa kontaktin jne ja lopulta se ei enää halua haistella, vaan pönöttää vaan "ottaisin nyt mieluummin niitä keksejä". Kun tämän muutaman kerran käy läpi, haistelun pitäisi radikaalisti vähentyä. Iso osa ongelmaa on se, että ohjaaja pelkää sitä niin paljon, se koetaan kiusallisena ja sen edessä ollaan voimattomia (sama koskee erittäin paljon myös koiran haukkumista). Koiran ei tarvitse kuin uhata ruveta haukkumaan (tihentää hengitystä tms muuten "näyttää siltä") niin ohjaaja alkaa keksiä kaiken maailman temppuja pitääkseen sen hiljaisena. Kesytä mörkö sen sijaan että yrität epätoivoisesti tukahduttaa sen. Jos toisten paheksunta tuntuu liian vaikealta kestää, tee eka treeni yksin keskellä yötä :D
-haistelua voi myöhemminkin käyttää palkkana esim. treenin lopuksi. Mahdollisuus saada lupa vähentää tarvetta haistella koko ajan joka välissä.
-hallinnan tunne
-tietty temppu -> tietty päämäärä. "Mitä pitää tehdä että voin lopettaa tämän treenin"
-kun teen näin, toinen tekee noin
-käsittely: koira aloittaa harjoituksen tulemalla paikalle ja päättää sen jollain opetetulla signaalilla, esim. poistuu paikalta, menee häkkiin, matolle tms
-pienille koirille esim jalkaa vasten nousun voi opettaa tarkoittamaan että silloin pääsee syliin. Esimerkkinä eräs arka pieni koira, jota piti remmilenkillä vetää perässä kun se pelkäsi niin paljon kaikkea. Kun oppi syliin pääsyn, koira sai paljon rohkeutta ja halusi itse kävellä pitempiä lenkkejä, kun tiesi että "turvasatama" on aina mukana. Usein koira ei opittuaan enää halua edes käyttää mahdollisuutta kovin paljoa, tieto että se on olemassa, riittää.
-oman koiran suhtautumista kynsien leikkuuseen voi kokeilla niin, että ottaa sakset esille ja menee sinne missä kynnet yleensä leikkaa ja sitten vain odottaa. Tuleeko koira itse paikalle, käykö leikkausasentoon, ojentaako tassua, osoittaako muuten innostusta että aloita nyt? Kynsijutuista puhuttiin paljon siitä, että siitä ei pidä tehdä liian suurta stressiä itselleenkään, ja jos kynnet joten kuten saa leikattua vaikka koiran joutuisikin käskemään paikalle, homma on ihan ok. Nämä ohjeet on ehkä enemmän niille, joiden koira menee oikeasti täysin paniikkiin, käy päälle tms.
-koirat (ja muut eläimet) ei valehtele, mutta osaa käyttää valheellista viestintää (klassinen esimerkki: yksi haluaa sohvalle mikä on varattu, joten se menee haukahtamaan ulko-ovelle, jolloin muut ryntää paikalle "mitäs täällä tapahtuu", jolloin eka pääsee valtaamaan sohvan). Paitsi keskenään, myös suhteessa ihmiseen.
-valinnan vapaus
-vuoropuhelu, jossa tieto kulkee molempiin suuntiin. Hyvin usein vain yhteen suuntaan: ohjaaja päättää mikä on häiriö, mitkä palkat ja mikä toistojen määrä...
-koiralta kysytään ja koiraa myös kuunnellaan
-ohitusongelma: tiedettävä ensin mitä koira tavoittelee sillä mitä se tekee (karkeasti voidaan jakaa kahteen ryhmään: ne jotka haluaisi mennä moikkaamaan ja turhautuvat kun eivät pääse, ja ne jotka haluaisivat etäisyyttä ja ahdistuvat kun eivät saa). Pelkän vastaehdollistamisen sijaan opeta, että koiralla on mahdollisuus saada se mitä se haluaa (lupa moikata / käännytään poispäin). Joskus sitä ei sitten vain tule, joskus tulee.
-moikkaamaan tahtovalle koiralle lavastettu tilanne niin, että seistään juuri hihnan mitan päässä toisesta koirasta, ettei koira ihan yllä toisen iholle. Koira saa kiskoa ja hillua minkä kerkiää, jossain vaiheessa turhautuu (vrt. hissiin jumiin jäänyt ihminen, ensin hakkaa kaikki nappulat läpi, sitten tulee se luovutus "ei tässä auta kuin odottaa") ja lopettaa, kun katsoo ohjaajaa, annetaan sanallinen lupa tervehtiä ja astutaan askel lähemmäs että yltää toisen luo. Annetaan haistella hetki, vedetään hihnalla takaisin ohjaajan luokse (tämä oli vähän outo ohje, en tajunnut sen pointtia), annetaan nami siinä ja sitten sama uudestaan. Kuulemma hyvin usein kolmen luvan jälkeen koirat ei enää halua moikata toista: kun käytöksestä tulee mahdollinen, pakonomainen tarve saada tehdä sitä katoaa. Tämä koskee myös sitä hallilla haistelua! Tukahduttaminen ja jatkuva kieltäminen sen sijaan vain pahentaa koiran tarvetta tehdä niin. Hassua että kaikilla pentu- ym. kursseilla eka sääntö on aina se, että koira ei koskaan ikinä milloinkaan saa haistella kenttää eikä moikata ketään, omistajan kanssa on oltava hauskinta.
-tarjoa koiralle vapaat kädet ja katso mitä se tekee, arvokasta tietoa kouluttajalle (esim. agissa mille esteelle menee, ottaako kapulan vai hyppääkö, meneekö ruutuun vai merkille jne)
-jossain porukoissa ei pidetä yhtä hyvänä, jos koira palkkautuu paremmin ruualla ja sitten yritetään väkisin saada se leikkimään. Koira määrittelee aina itse sen mitä se arvostaa eniten.
-yksi keino selvittää koiran mieltymykset on kokeilla 5-10 eri ruoka- ja lelupalkkaa (siis kymmenen kumpaakin) ja valita niistä kolme parasta, tällöin käytettävissä on 6 eri palkkaa
-koiran mieltymykset vaihtelee, esim riittävästi syötyään koira ehkä mieluummin leikkisi tai päin vastoin. Samoin vaihtelee päivän, kellonajan, paikan, häiriöiden ym mukaan.
-testin voi tehdä esim. opettamalla että paperilapulla oleva pyöreä merkki = ruokaa, viiva = lelu ja sitten kun koira ymmärtää nämä, antaa sen valita. Samaa voi kokeilla myös niin, että toinen merkeistä on merkin kierto ja toinen nouto. Usein koira aluksi vähän ihmettelee ja tarkistelee että tämä valinta oli siis asia x, mutta sen jälkeen sen mieltymykset pitäisi tulla selkeästi esille. Samaa voi halutessaan kokeilla myös vaikka pannan ja valjaiden kanssa, mutta sen sijaan että pitää käsissä pantaa ja valjaita, kannattaa niillekin opettaa nuo signaalit. Tällöin valinnassa on yksi ylimääräinen porras ja koira joutuu miettimään vähän enemmän. Jos kysyy suoraan pannan ja valjaan välillä, koira saattaa itse välineen sijaan ajatella enemmän sitä mielikuvaa mikä siihen liittyy (valjaissa ollaan usein menty metsään, pannassa treeneihin, ja koira valitsee valjaat mutta itse kangaskappaleen sijaan se oikeasti valitsi "mennään metsään"). Jos näitä valintoja kokeilee, on tärkeää muistaa itse, että kumpikin on yhtä oikein. Värierottelussa jne on aina kuuma ja kylmä kohde ja toinen siis "väärä", mutta koiran mielipiteet on ihan yhtä oikeita molemmat. Ei saa siis pettyä jos koira haluaa ruokaa, kun toivoisi että se ottaisi lelun...
