Maisa Kinnusen nosekoulutus

NWS:n koulutus eli Lappeenrannassa. Meidän oma seura ei ole järjestänyt pitkään aikaan mitään... Minulle ihan tuntematon kouluttaja, mutta ei nyt muutenkaan ole mitään ongelmia enkä tartte apua mihinkään. Suoraan sanottuna alan olla aika monessa lajissa sitä mieltä, että en ota neuvoja vastaan, mutta kiva vaan mennä jonkun muun suunnittelemiin treeneihin. Enkä tarkoita olla ylimielinen paskiainen, ei kukaan ole eläinten kanssa koskaan valmis, mutta mulla on aika selvä näkemys millaisia mun koirat on, millaisia suorituksia haluan nähdä ja miten niihin pääsen.

Selvitin etukäteen että juoksuisen kanssa saa osallistua viimeisenä pöksyt jalassa, niin ilmoitin hänet ennen kuin niitä juoksuja edes oli. Sitten ne alkoi ja nyt oli tosiaan menossa päivässä 7. Viikko ennen koulutusta, niiden juoksujen juuri alettua, selvisi että vapaita paikkoja on edelleen. Laskin että viime juoksuissa Lakki sekosi (=muutti aittaan, en yrittänyt treenata sen kanssa mitään) 9. vuorokaudesta alkaen, niin päätin että ehkä hän kykenee vielä seitsemäntenä ja ilmoitin sen kanssa. Samalla ajamisella, ja jos järjestäjä on laskenut budjetin niin että pitäisi saada täyteen, niin kannanpahan korteni kekoon siinäkin asiassa.

No sitten tulin itse kipeäksi ja olin loppuviikon kuumeessa kotona. Perjantaina iltapäivällä alkoi olla sellainen olo, että mulla on kohta makuuhaava selässä ja pakko päästä vähän liikkeelle. Kuumetta ei paljoa ollut mutta aivan hirveä yskä ja limaisuus, ja ääni sen oloinen että kauheasti ei kannata puhua ettei se lopu kokonaan. Harmillisesti puolikuntoisena en kiljunut koiria palkatessa niinkuin yleensä, ja ylipäätään mun osuus oli aika vaisu. Tämä tuli puheeksi ja sanoin että ohjaaja ei ole nyt oma itsensä.

Kouluttaja pyysi ennakkoon esittelyt koirista, mahdolliset toiveet ja lisäksi jonkun videon missä hän näkee koiran työskentelyä etukäteen. Video oli musta tosi kiva idea, oikeastaan hassua että tätä ei hyödynnetä enempää nykyään kun ihan jokaisella on välineet.

Aamupäiväryhmä oli ollut jo, meidän vuoro alkoi klo 12. Meitä oli kuusi koiraa, neljä ohjaajaa, kaikki muut narttuja paitsi Lakki ja yhdellä toisellakin juoksut. Lakki oli numero 2 ja Hybbe 4. Ulkona hän etsi ilman pöksyjä kun pelkäsin että se kusee niihin, sisällä oli housut jalassa, eikä häirinnyt yhtään. Käytiin vielä nopeasti läpi suunnitelmat. Hybbelle piti olla helppoa ja kivaa ja Lakille edellisen kokeen jälkeen irtoamista eli ei-liinaa. Liinasta oli puhe, että jos se on haaste, tai ero vapaana ja liinassa on merkittävä, niin kyllähän sitä pitää silloin treenata. Se on kuitenkin yksi erikseen treenattava asia eikä sitä tartte joka treenissä käsitellä.

Kuka tekee mitäkin saavuttuaan parkkikselle, ennen kuin siirtyy sisään

nosekuulaseni!

"jumalauta näitä kuvia"

hän on niin kuvauksellinen

ulkoalue

Aloitettiin ulkoa, kun toistaiseksi vain vähän ripsi. Ekana oli kolme ajoneuvoa, tein 3lk tyyliin tietämättä piilojen määrää. Sanoin, että mä pyrin kokeessakin siihen että piilot otetaan kerralla ja se on sitten siinä. Hän halusi antaa mulle silti ajan, oliko se nyt 3min.

Aloitettiin vasemmasta autosta, ei mitään, sitten keskimmäinen, siitä löytö vas.eturenkaan luota, siirryttiin oikean puolimmaiseen, ei mitään, niin palkkasin koiran. Lakki etsi pääasiassa tosi hyvin pysyen hienosti ajoneuvojen pinnassa, mutta paikoin se vähän keuli mun ohi, mikä ärsyttää mua, enkä taas oikein tiennyt että antaako mennä vai puuttuako. Yksi piilo jäi oikealla olleen auton sivusaumaan, koira meni kuulemma siinä vaan nenä liian ylhäällä ja vähän liian kovaa. Kouluttajan mielestä näin osaavan koiran voi opettaa ja vaatia menemään saumoja pitkin, ja esim tässä tapauksessa olisi vaan laittanut sen menemään sen sivun uudelleen. Jos annan sen jatkaa eteenpäin, hyväksyn sen miten se on toiminut. Hän kysyi haluanko nyt laittaa sen vielä uudelleen sinne, mutta sanoin että en, ei sen tarvii tietää että sinne jäi jotain. Tai ei se enää sillä tiedolla mitään tee. Jos olisi silloin heti laittanut sen tekemään sen uudelleen, kun se oli huolimaton, se olisi voinut ymmärtää yhteyden. Hän sanoi, että oikein hyvä päätös.

Ulkoalue oli pieni, tähän sain myös 3min aikaa, ja naurahdin että odotin että sanot 1,5min tai jotain. No Lakki otti heti tuolista piilon ja sitten se vähän sellainen tahmea hetken, piti useaan otteeseen kädellä näyttää että joo etsi vaan. Kyllä se siitä sitten lähti ja ihmeen kauan me siellä pyörittiin, ja just 30s jäljellä -ilmoituksen tultua se pian selvästi otti hajun nurkasta, niin taisin sanoa ääneen siinä että annan sen työstää tän vaikka aika loppuisi. Pari sekkaa oli jäänyt jäljellekin. Ihmeen huonosti levisi. Nauroin itse, että hyvä että sitä aikaa oli kun me sitten kerta käytettiin se.

Tässä meillä oli keskustelu siitä, että jos ohjaajan tunnetila on vihreä, keltainen tai punainen, niin kävinkö mielestäni keltaisella. Kyllä kävin. Se ei sinänsä haittaa kunhan huolehtii että palaa vihreälle. Vain vihreillä pitäisi ajaa.

Sitten puhuttiin siinä ulkoalueella siitä kun jouduin sitä kesken kaiken patistamaan, kun se kääntyi mua kohti kyselemään. Minähän luontevasti näytän kädellä, mutta itse sanoin että varmaan sillä vikalla kerralla kun otinkin askeleen niin se toimi paljon paremmin. Kädellä näyttäminen on niin vahva visuaalinen signaali että se helposti ruokkii itseään. Monesti se pelkkä ohjaajan painonsiirto, rintamasuunnan kääntäminen tai se kokonainen askel johonkin suuntaan ohjaa etsintää silloin kun koira etsii hyvin, mutta  yhtä lailla se toimii  "joo, etsi vaan tuolta" -merkkinä jos näitä kyselemisen hetkiä tulee. Tämä on pantava nyt merkille ja kädet kuriin.

Puhuttiin myös siitä, miksi se kyseleminen ärsyttää mua niin paljon. Eihän se koira sitä ainakaan tahallaan ohjaajan kiusaksi tee, vaan sillä on joku oma tarve sellaiselle. Huonosti lähetetty alueelle, tai jatkamaan? Jäikö edelliseltä piilolta jotain hampaankoloon ja koira jää henkisesti jumiin siihen? Odottiko koira palkkaa ja pettyi kun ei saanut; erottaako se koska kehut mutta jatketaan ja koska kehut ja mennään palkalle?

Puhuttiin varmaan vielä jostain muustakin, mitä en nyt kuollaksenikaan saa päähäni. Päivitän tätä tekstiä huomenna kun oon ehtinyt miettiä yön yli.

Lakki sai ihan hirveästi kehuja myös kanssaosallistujilta siltä, että se on mudiksi niin rauhallinen ja  tasainen. No niin onhan se. Sanoin että toi seuraava on sitten vähän erilainen.

Hybbe kusi sata kertaa matkalla ja tuli ihan reippaasti, ei välittänyt oikeastaan ihmisistä mitään. Se ei  ole montaa kertaa ajoneuvoja tehnyt, ja sanoin että oon aloittanut niin että laitan sen metrin päästä piiloa etsimään että se saa löydön hyvin pian, niin tehtiin nytkin näillä kahdella piilolla niin. Ei istunut kummassakaan, mutta muuten niin selkeät mulkaisuilmaisut että olisin ymmärtänyt sokoillakin. Sain muistutuksen kädellä näyttää sillekin vielä alemmas kun lähetän sen. Olen ajatellut että piilot kouluttaa koiran, mutta voihan sitä tosiaan ohjaamisella tehostaa.

Ulkoalueella hän käveli suoraan tuolille, käytiin syömässä palkkaa poissa alueelta, ja palattuamme jäi sitten aika pahasti jumiin siihen ekaan löytöön. Eihän me olla jatkamistakaan juurikaan tehty. Se kävi aina ihan pienen pätkän etsimässä ja palasi sinne tuolille. Jonkun kuudennen kerran jälkeen kouluttaja sanoi että tulkaa hetkeksi pois sieltä, niin hän ottaa sen koko tuolin pois. Hyy oli hetken ihan hämmästynyt että häh mitä tapahtui se hävisi, mutta sai sitten vähän vahingossa kiinni siitä nurkan korkeasta ja sai työstää sen, hienosti selvittikin.

Kouluttaja kysyi multa, olenko mielestäni samanlainen ohjaaja mun eri koirille ja miksi olen tai en ole. Saatiin tästä hyvä keskustelu. Lisäksi me keskusteltiin jotain muuta, mutta en kuollaksenikaan enää muista Hybbenkään osalta, että mitä. Olis pitänyt taas heti kirjoittaa ylös. Mutta tykkäsin kovasti hänen tyylistään. En tykkää sellaisesta "ihan kiva!" tai edes "sikahieno!" -tyylistä, eihän siitä saa mitään vaikka sinänsä onhan se aina hienoa kun sun koiraa kehutaan. En tykkää myöskään siitä että mua aletaan neuvoa miten mun nyt pitäisi tehdä, jos ihminen näkee mua ja mun koiria ekaa kertaa eikä tiedä miten me normaalisti toimitaan. Yksittäinen kerta on yksittäinen kerta. Mutta hän lähinnä kysyi miksi teen jotenkin tai mitä ajattelen jostakin ja sitten pohdittiin asiaa yhdessä. Hybb oli siinä ihan rennosti sen aikaa kun juteltiin. On kyllä joo keskenään erilaiset koirat, mutta molemmista näkee miten kovasti ne tekee ohjaajalle.

Toinen kierros oli sitten sisällä, kaikki sai tehdä vapaana. Siirrettiin osallistujien autot lähemmäs, aiemmalta parkkikselta oli siis ehkä huikeat 100m matkaa, mutta nyt ajettiin ihan samaan pihaan kun ajoneuvoetsintä oli tehty.

Ekana oli tarjolla laatikot, toisessa huoneessa laatikoita ja sankoja ja toisessa jotain mustia ihme härpäkkeitä. Kouluttaja taisi sanoa että tähänkin on tarjolla 3min, mutta kun ulkona väheksyin aikaa niin antaa mulle 1,5min. 😁 Sanoin että ihan sama, ei mua se aika oikeastaan kokeessa kuumota. Se on mikä on. No otti se sen 3min sitten kuitenkin.

Lakki kävi eka mustien huoneessa, mutta ei mitään, etualalla oikealla olevia kolmea-neljää nuohosi todella tarkkaan ja mietin että koska en tiedä mitä noi edes on, en tiedä kuinka hyvin tai huonosti haju tulee niistä. Laitoin sen toiseen huoneeseen mistä melko nopea löytö. Käytiin vielä sen huoneen toinen seinusta läpi ja palattiin sinne mustille. Tai siis koira palasi, minähän seisoin lähinnä ovilla katsomassa. En tiedä mikä aivopieru tämä oli, en mä nyt kokeessakaan ihan noin olisi toiminut. Ajattelin vissiin vaan esitellä hienosti työskentelevää koiraa. No sinnehän jäi vasempaan takareunaan sellainen mitä se ei ollut ollenkaan haistanut. Mun mielestä se heti alussa haistoi koko rivin, mutta kouluttajan mielestä ei.  Tarkkuutta siis siihen että jokainen loota tulee edes nuuhkittua. Ehkä siellä kannattais edes sen verran kävellä mukana, että voi ohjata kerralla katsomaan kunkin rivin, jos se jättää tolleen yhden rivin toiseksi viimeisen haistamatta niin vaikea sitä on sitten muistaa myöhemmin mikä se tarkalleen oli. Toisaalta treenin painopiste voi olla se, että koira irtoaa itse, tai se että kaikki löytyy. Hän kysyi tässäkin haluanko ottaa sen jääneen piilon vielä, mutta sanoin että en. Hän sanoi, että oikein hyvä.

Sitten oli alakerrassa iso kolmosluokan tila. Kolme erillistä huonetta, aikaa 10min. Kymmenen minuuttia, herranjestas, sanoin, jaksetaankohan me edes etsiä niin kauaa. Sanoin ennen aloitusta että mä palkkaan vähän fiiliksen mukaan, helppoja ja nopeita en jokaista mutta varsinkin jos on joku haastava mitä joutuu työstämään pitkään niin yleensä treeneissä tykkään palkata sellaiset. Hän sanoi että teet niinkuin parhaaksi näet ja että on hyvä että on etukäteen joku suunnitelma. Muuten sitä helposti vahingossa palkkaa kaikki tai sitten ei välipalkkaa ollenkaan.

lähtö

oikealle olevan tilan  oikea nurkka

oikealla olevan tilan vasen puoli

vasemmalla oleva huone

sama huone vähän eri kulmasta, selitys alempana

keskimmäisen tilan nurkan takunen

Lakki paineli ensin oikealla olevaan tilaan, pyörittiin siellä jonkun aikaa mutta ei mitään. Sitten se taisi mennä vasempaan huoneeseen ja kiipeili sohvalla ja neni sohvan päällä seinällä olevaa julistetta ja jotain roikkuvia asioita. Ei vaan saa kiinni mutta jotainhan täällä on. En antanut sen jatkaa pois ja  lopulta se ilmaisi puunvärisen lipaston jostain nurkasta tai saumasta. Jatkettiin sitten isoon tilaan, se meni suoraan lähdöstä määrätietoisesti kohti vihreitä pukukaappeja, meinasi ehkä nousta penkille mutta jotenkin kolautti päänsä tai jalkansa tai jotain siihen, ja päätti yhtä nopealla vauhdilla että enpäs menekään. Panin tämän merkille mutta en tajunnut ajatella sitä siinä. Se oli siis Lakille vähän niinku liian nopea päätös "nousen - enpäs nouse". Sitten se paineli sen tilan vas.takanurkkaan, missä meni jotain putkia ja se mönki ihmeellisesti yhden alta, pyysin pari kertaa uudelleen näyttämään kun en nähnyt sen kallon takaa mitä se ilmaisee, mutta en nähnyt millään toistolla sen paremmin. No tästäkin vaan kehut ja kehoitus jatkaa. Nyt se alkoi tosi voimakkaasti vinkua mulle, eikä ollut tyytyväinen, siitä tulee sellaista vähän erilaista pyörimistä kun se etsii hetken jostain ja kääntyy vinkumaan. Kannustin sitä että joo joo jatketaan nyt vaan, ja ihan hyvin saatiin käytyä läpi sitä tilaa. Palattiin ihan kohti lähtöä, missä se oven pielessä reagoi voimakkaasti, katsoi siitä korkeaa mutta valui sitten pistorasiaan monen metrin päähän. Nyt sanoin että mä palkkaan tän tässä vaiheessa, mihin kouluttaja kuittasi että erittäin hyvä päätös. Olisi kannattanut palkata jo edellisestä, ja sanoin että varmaan olisinkin jos olisin tiennyt että se hermostuu niin paljon. Toisaalta nyt se tuli erittäin hyvään saumaan sikäli että se pääsi siitä yli. Ei osaavalle koiralle voi aina "pehmustaa" elämää niin että se saisi palkan just silloin kun sillä vielä menee hyvin, tai sehän on sitten vaan mukavuusalueella treenaamista.

Syöttelin sitä ihan rauhassa siinä, aikaa oli mennyt kuulemma 6:30 eli 3:30 jäljellä. Mikä suunnitelma, kysyi kouluttaja. Aika selkeä oli. Ekana katsotaan se lähtö vielä uudelleen kun se siinä niin terävästi reagoi, voiko tulla niin kaukaa minkä se vikana ilmaisi vai olisko siinä toinen. Sitten mennään sinne vasempaan huoneeseen vielä hyppimään sohvalle, siellä oli joku tekokasvi niin musta olisi perus kolmosluokan piilo laittaa kätkö johonkin sen oksaan, niin sinne pitää nokka vielä ohjata, ja muuten etsiä mahdollista korkeaa. Ja sitten loppuaika sinne oikealla olevaan huoneeseen mistä ei ole vielä löytynyt mitään, siellä ei esim. vasemmalla puolella olla käyty edes ihan kaikkia sivuja. Hyvältä kuulosti ja lähdettiin jatkamaan. Lähdöstä ei nouse mitään, no ei siinä sitten ehkä olekaan. Sohvalta ei nouse mitään, ei kasvista, ei pukukaapeista, ei  komerosta, niin jätettiin sitten sekin vaikka tästä oli tosi vahvat vibat että tänne jää jotain. Oikean puoleista huonetta nuohottiin ajan loppuun, ei mitään sielläkään, joten ajan loputtua palkkaamaan koiraa.

Oikea huone oli kokonaan tyhjä. Puhuttiin siitä, että joskus tyhjät on nopea todeta, mutta Lakki oli hämmentävän kiinnostunut monesta kohdasta ja ehkä kellari-väestönsuojatilan ilmastointi on jotenkin haastava, monesti on, niin pakkohan sen on silloin antaa siellä etsiä rauhassa. Keskellä olevassa tilassa, siellä pukukaapilla mihin se juoksi, meinasi nousta muttei noussutkaan, oli piilo. Tämä olis pitänyt tajuta kun se toimi niin hassusti siellä. Lakki on yleensä niin korrekti että ei se lyö päätään vahingossa, ilman syytä mihinkään. Ja vasemmassa huoneessa sohvan luona ei ollut piiloa, mutta tuossa kuvassa mikä oli ylempänä, ruskeaovinen, sivulta valkoinen korkea kaappi, niin sen takaseinän ja huoneen seinän välissä oli. Katsottiin korkeaa tosi hyvin ihan joka paikasta muualta tässä tilassa, mutta en ohjannut koiraa tuohon nurkkaan ja sehän ei sieltä ilman sitä noussut. Se haisteli sitä kaappia alhaalta ja kävi siellä nurkassa nokka lattian rajassa, sen verran katsoin, mutta se ei levinnyt alas, vaan sinne sohvan puolelle.

Hymni tuli toiselle kierrokselle autosta ihan kuten aiemminkin. Koulutuspaikan luona oli paikallisen esyn joku kahvila-myymälätila, ja siellä kävi ihmeen paljon väkeä. Mun auton viereen oli ajanut joku jolla oli siellä mukana valtava mastiffi. Se räyhäsi autosta kaikelle mikä liikkui ja koko pikkuinen fiiatti hytkyi. Tämä oli Hybbestä hyvin epäilyttävää ja kieltämättä kävi mullakin mielessä, että jos se ryskää vasten ikkunoita niin toivottavasti ne kestää kun näytti että ei siellä mitään häkkiä ollut.... Käytin Hyyn pissalla siinä ja siirsin sitten meidän auton tämän parkkiksen toiseen laitaan. Omalla vuorolla tuli oikein reippaasti sisään, eikä oikeastaan välittänyt ihmisistä mitään nytkään. Eikä onneksi jäänyt muistelemaan pahalla sitä mastiffia vaikka se möykkä kuului sieltä autosta edelleen.

Hybbe ei tehnyt laatikoita ollenkaan, sanoin että ei ole tehnyt eikä tää oo se tilanne kun niitä kannattaa aloittaa. On se pari kertaa talvella kotona etsinyt kolikkoa yhdestä laatikosta ja sillä tavoin aion jatkaa.  Siellä oli sitten kymmenkunta huonetta ja otettiin niitä. Aluksi sai tehdä yhden kokonaisen tilan, se oli vaan harmillisen vaikea ja haju levisi huoneen taakse porrastikkaille joita se erittäin hartaasti neni joka puolelta. Piilo oli parin metrin  päässä huoneen oikealla seinällä kaapissa. Sinne kun se lopulta löysi, se oli kuulemma mulkaisu-ilmaissut sen just samalla kun yskin enkä mä nähnyt, niin se meni ohi, ja siinähän sitten säädettiin. Hän sai kehuja että on se kyllä todella sinnikäs. Seuraavia alueita rajattiin pienemmiksi, ja sanoin että kouluttaja voisi sanoa mulle kun se löytää, mutta tässä tuli silti aika paljon säätöä ja vähän ehkä jäi kuitenkin harmittamaan huono suunnitelma. Jollain alueella se taisi istua ja sitten jäätiin odottamaan sitä seuraavallakin jne, ja mä luulin että näen kun se on hajulla mutta enpäs taas joka kerta nähnytkään. Tämä treeni olisi vaatinut sen että se ilmaisu toimii, tai sitten vielä selkeämmin että kouluttaja todella naksauttaa heti kun se nokka osuu piiloon, eikä koiran pois lähtiessä sano että siinä se oli. Esim tuossa alla on kuva missä se neni arkistolaatikkoa melkein joka sentiltä molemmin puolin ja kun mikään ei kelvannut, se lopulta läväytti päänsä sen päälle ja siinä sitä oltiin.

Itse olin ajatellut että se nuoren koiran "helppo ja kiva" olisi voinut olla ihan vaikka namipallon etsintää. Silloin sen olisi tarvinnut olla viimeinen koira, ettei muille jää häiriöhajuja. Vähän harmi etten silti älynnyt sanoa, että nyt tässä ei kyllä tule enää mitään hyvää, että vaihdetaan suunnitelmaa. Eihän se nyt mitenkään rikkikään mene, mutta ei tämä kyllä lisännyt koiran tietoa siitä mitä se tekee kun nenä löytää piilon. Ja en siis mitenkään nyt syytä kouluttajaa! Itse olin ennakkotiedoissa tästä kertonut ja sanonut että osaan kouluttaa sen ilmaisun ihan itse, enkä halua tuhlata sen läpikäymiseen koulutuksessa aikaa.

Puhuttiin siinä sitten siitä ilmaisun tarpeellisuudesta. Sehän on ohjaajan oma asia, koesääntö ei määrittele sitä mitenkään muuten kuin että tuomarin tulee nähdä että koira reagoi hajuun jotenkin, ettei herää epäilys että kaveri kertoi parkkiksella missä se on. Sanoin itse, että oon päästänyt tän aivan liian pitkälle ja se ilmaisu hajosi koska oli niin kiire kokeeseen. Ajattelin että kyllä mä näen koska se on hajulla, ja se riittää. Paljolti näenkin mutta en aina. Nyt myös huomasi, että se kyllä etsi tosi kivasti nenä edellä mutta silmät saattoi samalla mulkoilla mun suuntaan, ihan kuin se vastuu olisi jo enemmän minulla kuin koiralla. "Kuittaa, kun oon riittävän lähellä". Haluan että koira todellakin itse sen päättää ja sen se pitää tietää, joten nyt me jumpataan se ilmaisu kuntoon. Lisäksi musta suurin osa koirista haluaa tietää mikä se kriteeri on; jos palkkaat vaan siitä kun itse näet että se löysi, niin mitä se koira siitä ymmärtää? Mistä se palkka tulee? Mitä sen tulee tehdä kun nenä osuu hajulle? Jos ei se tiedä niin miten se käytösketju voi pysyä kasassa jos sen viimeinen osa ei ole selkeä?

Palattiin nyt myös siihen, kun hän aluksi kysyi olenko erilainen mun koirien kanssa. Kuulemma olin, sisällä en niinkään mutta ulkona kyllä, "sille teinille selvästi sydämellisempi". Sanoin että oon normaalisti huomattavasti sydämellisempi noin kokonaisuutena kaikille, mutta kyllä tässä oli totuuskin. Aikuiselta koiralta sitä odottaa että tottakai sillä on motivaatiota ja se tekee. Tollasta ajoittain epävarmaa teiniä kehuu ja kannustaa enemmän ja on vilpittömästi iloinen kun se keskittyy hienosti eikä saa slaagia vaikka ilmalämpöpumppu alkoi puhkua juuri kun hän sen vieressä ulkoalueella nuuhkutteli. Aikuisen koiran kanssa on jo niin paljon yhteisiä kokemuksia, että sitä tietää miten se toimii ja miten sen kanssa ollaan. Teinin kanssa täytyy paljon enemmän itse hakea omaa roolia.

Mä en palkannut Lakkia ulkona kauhean "sydämellisesti" siksi, että se meinasi alkaa onnellistua sateesta märälle asfaltille ja nojasi niin paljon mua vasten, että horjahdin sinne itsekin. Tietty on kurjaa hillitä palkkausta siksi että on huono sää, mutta niin nyt kyllä kävi näissä heikoissa ruumiin voimissa.

"kuva? ei kitoooos."

"sanoin että ei kuvaa"

jos näitä ottaa tarpeeks niin kai nyt joku osuu, miettii epätoivoinen omistaja

"no ei välttämättä osu, ei".

Kotona on aika nuutunut ohjaaja ja ihan tyytyväiset koiratkin. Olipas kiva päivä! Suositus kouluttajalle.

Juoksut, vihdoin

Sanoin sunnuntaina aamupäivällä koiran omistajalle, että nyt jos se ei kohta juokse niin alkaa hermostuttaa kesälomareissun takia. Illalla ne sitten alkoi, vihdoin! Pojat on kuitenkin jo monta viikkoa lutkuttaneet kaikkea missä se on istunut, hän merkkailee ja kaikki merkit on ilmassa. Pojat on aivan sulassa sovussa nenät vierekkäin imemässä samoja kusia, mutta mua vähän stressaa, ettei nyt tapahdu mitään. Töppöinenhän se taisi olla joka usein murisi lenkillä hajuista jos Sieni tuli haistelemaan samaa, ihan kuin ne nyt varsinaisesti kuluisi käytössä ja niitä tartteisi omia...

Yön ne oli Hymni sängyn alla, nahka makkarissa aidan toisella puolella ja Lakki tuvassa. Työpäiväksi nahka makkariin suljetun oven taakse (normaalisti sillä on vain kompostikehikko missä se pysyy tai ei pysy, en ymmärrä mikä sen saa välillä murtautumaan sieltä), Hybbe tupaan ja Lakki aittaan. Yöllä oli pakkasta joten laitoin sille patterinkin pienelleen, kyllä se mökkerö päivällä jo lämpiää mutta 6.30 oli aika viileää. Kyllähän niitä tälleen erottelee, ei siinä mitään, mutta sitten tulin töistä kotiin. Laskin ne kaikki kerrallaan ulos ja olin siellä mukana vahtimassa. Pojat on edelleen enemmän kiinnostuneita niistä hajuista kuin itse persiistä. Mutta ei niitä missään tapauksessa voi sekunniksikaan jättää valvomatta, ja sitten kun oli pissat tehty ja halusin sisälle, se rumba alkoi. Toi sinne ja toi tonne ja toi saa olla ulkona, ja kaikki on omasta mielestään väärässä paikassa. Ei helvetti, tämä on kyllä niin kökköä!

"Mis kaikki on"

"Siis en pääse pihalle mitenniin en pääse kauhea vääryys"

Nahka sai sitten lähdön mökille. Miksipä ei kun mahis on. Kyllä kahden koiran kanssa vuorottelu on paljon vähemmän stressaavaa kuin kolmen. Mietinpähän taas mihin olen ryhtynyt. Mä en haluaisi että narttua käytetään kauhean nuorena, siis tyyliin heti 2v, vaan mieluummin odottaisin mahdollisimman kauan koska terve 2-vuotias on aivan eri asia kuin vaikka terve 5-vuotias. Samalla se kuitenkin tietää yhä useampia selvittäviä juoksuja. 😬 Sterkkaan sen varmasti heti kun mahdollista. Oon tässä myös miettinyt että ehkä kuitenkin oon enemmän urosihminen. Useamman pojan jälkeen oli sellainen olo, että haluan taas välillä nartun, kun pojilla on tyhmiä poikien juttuja, mutta nartuillakin on tyhmät narttujutut. Toki sekalauma tekee omat haasteensa, mutta jos esim olisi pelkkiä narttuja niin pahimmillaan ne vuotaa verta aika monta kuukautta vuodesta ja saattaa pitää melkoisia orgioita keskenään. Siinä nyt ei sinänsä ole mitään riskejä mutta kuka nyt välttämättä haluaa katsoa kun nartutkaan nylkyttää toisiaan...

Nahka lähti tänään ja kävin sitten kahden koiran kanssa lenkillä. Hymni on ollut juoksujen alusta liinassa, kuvittelen että jos metsästä tulee himokas ajokoira, ehdin kelata omani liinalla luokse ja nostaa ylös tms. Lakki oli fleksissä. Todella, todella outoa kävellä kahden kytketyn koiran kanssa, eihän silloin tartte kytätä mitään. 😳

SISA2

Sama paikka ja sama tuomari kuin vuosi sitten. Nyt mä vaan todella halusin sen satasen ja aamulla päätin että sehän tehdään. Koepaikka on tosi kiva, mutta parkkista ei ole. Tai vastapäätä on kaupungin julkinen, maksuton parkkis, mihin menee noin 20 autoa, mutta sitä ei voi varata meidän käyttöön. VPK:n pihalle ei voi pysäköidä siksi, että jos tulee hälytys niin sitten tulee äkkilähtö. Sellainen poikkeus oli, että jos lähtee välillä pois eikä mahdu takaisin parkkiin, rakennuksen sivulle voi ajaa vain oman suorituksen ajaksi. Aamulla saatiin kaikkien autot parkkikselle, vain juoksunarttu joka suorittaa kaikki etsinnät putkeen viimeisenä, lähti suosiolla alueisiin tutustumisen jälkeen pois paikalta. Nosessa on lähes aina kokeissa whatsapp-ryhmä jossa sisäänheittäjä päivittää tilannetta "1. suorittaa, 2. lämpälle" jne, ja siitä on todella kätevä seurata koska pitää olla valmiina itse.

Lakki oli nro 8./15. Olin taas ajatellut käydä asioilla jossain välissä ja aamulla sain onneksi auton peruutettua parkkiin, niin uskaltaa ahtaasta välistä lähteä oman ekan suorituksen jälkeen.

Koe lähti menemään aika nopeilla vaihdolla. Käytin Lakkia vähän kusella ja siellä oli jo vitonen lämpällä. Huomaa että kotona on se juoksuja tekevä narttu, Lakki kusi ihan joka saakelin näreeseen. Yhdelle vinkuvalle meidän luokse haluavalle koiralle se melko pontevasti murahti, mikä on aika jännää sekin, koska eihän se normaalisti koepaikalla välitä oikein mitään. (Ja mietin tätä kirjoittaessani miten jännää on että mulla on nyt KAKSI MUDIA joista kummastakin voi sanoa ettei se välitä koirista oikein mitään. 😳 Ainakaan koepaikalla, lenkillä missä yksittäinen satunnainen tulee vastaan, on vähän eri. Siitä pitää ilmoittaa äiskälle puhkumalla.)

Hetkeksi autoon ja sitten menoksi.

Eväät oli jäässä kun unohdin ottaa ne aamulla aiemmin pakkasesta 😂

Kaikilla alueilla oli kaksi piiloa. Yläkerran, alueet 1. ja 2. sai tehdä vapaana, alakerran 3. kytkettynä ja 4. vapaana. Hyödynnän Lakin kanssa aina mahiksen koska se sopii meille todella hyvin. Vein sen siis lyhyessä hihnassa ja normi pannassa.

Lämpällä reagoi eukaan hyvin, laakeriin ei niinkään. Olis kovasti halunnut haistella mattoa missä odotettiin, melkein niinku impata. Ei se yleensä. En oikein tiennyt kieltääkö vai antaako. Periaatteessa mun mielestä treeneissä ei touhuta omia, toisaalta mitä väliä miten se viihdyttää itseään odotellessa koska kyllä se sit luopuu siitä kun suoritus alkaa.

1. Toimisto 2:30

Lakki lähti tosi kivasti etsimään ja päätyi hyvin nopeasti hajulle ikkunaseinälle. Palkkasin melko riehakkaasti mutta hän oli sen oloinen että noniin joojoo jatkuu. Seisoin alussa ja lähetin sen siitä jatkamaan pöydän toiselle puolelle ja siitä kaapin edestä otti heti toisen. Tätä piti tarkentaa kauan, ja kerran se jäi haistelemaan lattiaa siinä edessä. Kehotin heti että jatka vaan, mutta ehkä se oikeasti selvitti hajua eikä impannut kenenkään tassunjälkiä. No sieltä jonkun kohdan kaapistosta valitsi ja oikein oli.

Sai jäistä koiranmakkaraa, ilahtui kovin eikä valittanut että on kylmää.

2. Toimisto/luokka 3:30

Paineli suoraan verhoseinälle ja jäi pilveen, nuohosi sekä patteria alas että verhoa ylös. Viime vuonna täällä oli verhon nurkassa saumassa piilo, ja mietin että ei kyllä voi olla samassa kohtaa. No se oli keskellä verhon alasaumaa. 😄 Tässä vielä vähemmän kiinnosti mun sosiaaliset sössötykset ja se vaan lähti jatkamaan. Meni keskimmäisen pöytärivin ali ja siellä pöydän alla pilveen, tätäkin se tosi huolella tarkensi, kävi läpi pöydät ja tuolit. Siirryin etupuolelle että näen mitä se tekee, ja valitsi sit pöydän alusen.

Syötiin makkarat loppuun, tuomari sanoi että etsii tosi hienosti vapaana.

Lähdin sitten suoraan käymään Puuilossa, sitten ajoin ABC:lle vessaan ja ostin vähän evästä ja söin pihassa, sen jälkeen siirryin Lidliin kauppaan. Palattuani autoon kännykkä sanoikin että ykkönen lämpälle, joten ei muuta kuin koepaikalle. Mun parkkipaikka oli mennyt ja ajoin rundin kunnes löysin paikan melko läheltä, ison tien toiselta puolelta. Silloin oli jo nelonen valmistautumassa. Hetken tuntui että johan tässä on kiire mutta jos nelonen valmistautuu niin sehän tarkoittaa että kolmonen on lämpällä ja kakkonen etsii, niin ei nyt oikeasti. Vessaan olis kyllä taas pitänyt päästä ja tokalla kierroksella sitä sai vapaasti käyttää, toisin kuin ekalla, mutta olin nyt kuitenkin sen verran kauempana etten jaksanut eka kävellä ilman koiraa vessaan ja sitten tulla hakemaan koiraa.

Nyt meinasi taas alkaa jännittää ja mietin vaan että älä tyri nyt. Se kolmas alue oli osin sama kuin viime vuonna silloinkin kolmas alue, mihin se silloin kusahti. Ja se pitää tehdä kytkettynä.

Toisen kierroksen makkarat jäi tietenkin kylmälaukkuun kylmäkallen kanssa halailemaan ja jäässä ne oli nekin, pikainen sulatus auton ikkunalla auringossa. Oon tykännyt pakastaa nämä, ne ei ole niin limaisia käsitellä kun ne olisi vähän jähmeitä. Umpijäässä ne ei edes irtoa toisistaan... Koirissa on eroja, Lakki haluaa että sitä syötetään kädestä yksi pala kerrallaan ja noi kaksi muuta taas haluaa ahmia kaiken itse kupista.

3. Baarissa kaksi erillistä tilaa 4:00

Tälle kierrokselle laitoin sille valjaat ja otin liinan mukaan.

Yritin lähettää koiran ihan niinkuin se olisi vapaana, ja se lähti hyvin. Aloitettiin tuosta missä oli biljardipöytä, ja koira meni aika suoraan hajulle, tätäkin piti hetki tarkentaa ja annoin sen ihan rauhassa tehdä. Sehän yleensä niiaa mennäkseen maahan ja sitten niin kauan nenii kunnes on tyytyväinen, sitten se kääntyy katsomaan olkansa yli mua. Jatkettiin siitä, käytiin eka tila läpi, mentiin toiseen tilaan, missä reagoi baaritiskiin ja pyrki tiskin taakse. Skannasi hyvin ylhäältä ja alhaalta mutta ei löydy mitään. Tuossa pitkän tiskin päädyssä oli juliste ja pyysin katsomaan sen, ei mitään siinäkään. No jatkettiin ja palattiin ekalle alueelle, ja nyt nenittiin sitä "loossia" missä haju viimeeksi oli, todella kauan. Tässä kävi nyt ihan klassinen että ohjaaja saa koiran kiinnostumaan jostakin, onneksi Lakki on kuitenkin siitä kiva että se ei tee valeita vaikka sitä prässää. Sanoin siinä sitten ääneen että ei se välttämättä oo täällä vaikka vuosi sitten olikin. Ohjasin sitä nyt tosi painokkaasti kädellä että katso tuolta ja tuolta, mutta ei oikein missään mitään. Palattiin ekalle alueelle päin ja sitten tuli 30s jäljellä. Vein sen sinne tiskille missä se oli ollut kiinnostunut, ja siinä sitten annoin sille tilaa. Mun kokemuksen mukaan jos aika on loppumassa kannattaa vaan väistää ja olla "auttamatta". Onneksi se nyt sitten ehti työstää sen, se kun tökkäsi nenän sinne vähän eri kohtaan kuin missä oltiin käyty niin arvelin että aika on vähissä ja sanoin vaan "löytö" vaikka koira ei edes ilmaissut. Sitten kun tuomari vastasi että oikein, kiljaisin että "EIHÄN?!!?" 😂 Jäi kuulemma ihan 8 sekuntia jäljellekin.

Harmittaa, että kiire ja tuloksen tavoittelu on usein ristiriidassa sen kanssa mitä oikeasti haluaisin nähdä. Mietin nyt taas sitä, että nyt kun menin voimakkaasti ohjaamaan niin kuinka paljon se syö sitä irtoamista ja omatoimisuutta mitä koira siihen saakka niin kivasti oli esittänyt. Pitää ainakin ens treenit tehdä taas niin että saa irrota itse.

Sydän hakkasi ja sanoin koiraa palkatessa, että odottakaa nyt hetki että ohjaaja saa pulssin tasaantumaan. 😁 Viimeiseen sai taas päästää koiran irti ja nyt kyllä alkoi ahdistaa, että ei voi jäädä tästä kiinni. Näennäisen pieni ja helppo tila ja lyhyt aika, mutta voihan siellä olla mitä vaan...

4. Pukkari ja pesuhuone kaksi erillistä tilaa, 2:30

Lakki lähti hyvin ja jäin taaemmas. Kiinnostui heti tuosta oikealla olevasta alapiilosta, hetken mallaus ja taisin pyytää että näytä uudestaan. Sen jälkeen se paineli takimmaiseen huoneeseen, meinasin taas alkaa sörkkiä että katso tosta ja katso tosta, mutta yritin hillitä itseni. Siellä pyörähdettyään se jäi seisomaan ja katsomaan mua, niin peruutin huoneiden välistä ovelta pois tieltä ja se luikahti takas ekaan tilaan. Nuuhki hetken tuota valkoista säkkiä tms ja halusi palata sitten kohti lähtöä, missä ihan selkeä pilvi ja lopulta ilmaisu. Ja se oli siinä!!!!!! 😍

Tuomari kävi kehumassa työskentelyä ja kysyi minkä ikäinen koira. Sanoin että kuusi, niin se kysyi että ai vasta, kun se on niin harmaa. Sanoin että se on sen värinen 😂 Ja että mudiksi tämähän on todella rauhallinen ja seesteinen noseyksilö. VPK:n edustaja avasi mulle poistumisoven ja kehui kanssa että olipas jännää pidättää hengitystä toisen puolesta, kiitos näytöksestä!

Lähdin sitten heti oman suorituksen jälkeen, porukat oli meillä ja oli vähän hommia. En tykkää kesken kokeen poistumisesta, mun mielestä se vaan on epäurheilijamaista. Sen pari kertaa kun oon tehnyt niin mun noseurani aikana, mun koira on voittanut, joten korkeat oli odotukset nytkin. Toisaalta sillä alueella missä oli pisin aika, meni ihan tappiin asti, ja musta nämä ei ollut mitenkään vaikeat piilot niin veikkasin että satasia on varmasti tullut ja silloin se ei kyllä ole edes kärjessä. Aivan sama. Nosessa luojan kiitos ei ole mitään väliä sillä miten muut suoriutuu, satanen on satanen. Ei siis tartte voittaa niinku jossain agilityssa.

Mä muistin taas miksi tätä harrastetaan. 💖 Siis ne kylmät väreet ja se onnistumisen tunne! Tuntui että ihokarvat oli pystyssä koko kotimatkankin. Lakki on nyt tehnyt kahdessa peräkkäisessä sisäkokeessa satasen. Ykkösissä niitä nyt vielä tehtailee mutta kakkosissa pidän sitä selvänä onnistumisena. Jospa nyt olisi Lakilla kaikki kunnossa ja asetukset kohdillaan! Näin se vaan kuulkaa kannatti päättää, että nyt se tulos tehdään.

Kysyin alkuillasta kokeessa olleelta tutulta miten mulla meni, niin satasia oli tullut 8 ja Lakki ei ollut kolmen parhaan joukossa. Tulokset tuli illalla, Lakin sij. 7./15.

SISÄ1

Juu ei mun pitänyt. Osui silmään mainos, että vapaita paikkoja oli reilusti, ja sen enempää miettimättä ilmoitin hänet sinne. Ehkä olis voinut ensin hetken miettiä.

Koe tuli vielä tosi huonoon aikaan kun nämä huonot treenit sattui alle. Toisaalta mun kaveri sanoi jo vuosia ja koiria sitten hyvin; nose on kokemusten hankkimista ja eihän se koetilanne eroa treenistä, niin senkun kartuttaa sitä kokemusta. Hymni oli numero 19./20. Ilmoitin että se tekee juoksuja ja saattaa aloittaa ne koska vaan. Ei aloittanut. Otin kuitenkin juoksupöksyt mukaan, ajattelin että mun tuurilla ne todetaan alkaneeksi sitten koepaikalla. Tähän kokeeseen juoksuinen sai osallistua pöksyt jalassa viimeisenä.

Koe alkoi klo 16. Iltakoe? Miksi en ajatellut aiemmin? Koko aamu meni pyöriessä kotona. En oo yhtään iltavirkku. Ai kamalaa. Aamulla kotona muistuttelin istumista kolmella helpolla piilolla. Oli niin huono sää että lenkillä ei käyty, mutta hän oli useita tunteja nahkan kanssa pihalla.

Olin puoli tuntia ajoissa, ajattelin että haen ABC:lta ruokaa ja auto pitää tankata ja koirat kusettaa etukäteen. Pyörähdin parkkiksella kierroksen ja totesin että en mä mahdu tänne. Olkoot. Ajoin koepaikalle.

Koe oli Renkomäen hallilla. Ei jatkoon. Alue on aidattu ja koiria ei saa ulkoiluttaa aidan ulkopuolella. 😳 Tämä oli jo koekirjeessä ja pyydettiin ulkoiluttamaan koirat ennen koepaikalle tuloa. Halli oli hyvin pieni ja sijaitsee asutusalueella, kai siinä ajatellaan että naapurit ei valita kun kusta ja paskaa ei ole joka paikassa. Mutta aika epäkäytännöllistä, se parkkis ei kuitenkaan ole mikään iso.

Vasta koepäivänä huomasin somesta tämän:

Onpahan ainakin häiriöhajuja... tosin kai tuollaisessa treenihallissa aina.

Hymni arvottiin sirun lukuun, luin itse ottamatta koiraa autosta. Ihan keskellä selässä, lapojen välissä on, osuin suoraan.

No sitten tuomarinpuhuttelussa selvisi että kaikki neljä etsintää tehdään putkeen. Maksimiajat yhteensä 12min, siihen palkkaus ja siirtymä päälle niin huh huh. Laskin että helposti kolme tuntia ennen meidän vuoroa. Koepaikan vessa oli kahden alueen keskellä ja sinne ei kesken suoritusten luonnollisesti pääse. Lähtölistan loppupäässä oleville suositeltiin suoraan että menee sinne ABC:lle, joka kilsan päässä oli. Vessaankin. Muuten aloitus olisi venynyt jos kaikki 20 käy yhdessä ainoassa vessassa ensin...

Kaikki paitsi ekan alueen sai halutessaan tehdä vapaana. Arvelin että häntä jännittää kaikuva, ahdas halli, jossa seinustalla oli varmaan kymmenen ihmistä. Toisaalta eilen kun arvelin että jännittää, ei todellakaan jännittänyt. Yritin olla kauheasti miettimättä mitään muuta kuin että ohjaan selkeästi mistä etsitään. En aikonut tehdä vapaana.

No, ajelin sitten takaisin sinne ABC:lle. Nyt mahtui parkkiin. Kävin hakemassa ruokaa ja istuin sitten autossa miettimässä että ei kyllä millään jaksa mennä Kärkkäiselle vaikka olin ajatellut omaa vuoroa odotellessa käydä. Mulla oli kirja mukana, istuin siihen saakka että nro 10 oli menossa, sitten kävin vielä ABC:n vessassa ja siirryin koepaikalle. Siellä oli menossa numero 11. Käytin koiraa siinä pihalla, pissi. Käytin poikiakin. Sitten taas odoteltiin. Hymni jonkun verran tuffaili autosta äänille.

Ei ollut oikein mitään odotuksia. Tiedostin, että mua meinaa vituttaa se, tämä ja tuo, mutta nyt on taas se hetki että minä meidät tänne toin ja minun vastuulla on se että meillä on kivaa. Jos se ei jaksa tehdä neljää aluetta putkeen, sitten se ei jaksa. Odotteluaika on mikä on, samahan se on odottaako kaksi kierrosta vähemmän aikaa kerrallaan vai yhden kierroksen kerralla. Mitä sitten jos menee myöhille, huomenna on vapaata ja matkaa on kuitenkin vaan 130km eikä mitään neljää sataa yötä vasten ajettavana.

Numeron 12 suoritettua pidettiin 20min tauko. Tuomari varmaan uusi hajut ja siitähän tulee se vartin pakollinen odotus. Silloin olis saanut käydä myös vessassa, mutta jostain syystä en mennyt ja sit kohta olikin ihan kauhea pissihätä.

Me päästiin lopulta klo 19.30, mikä oli 3h10min siitä kun eka aloitti. Lämpällä hän oli ihan liekeissä. Hyppi mun pään korkeudella. Sisälle mennessä vähän jännitti ja mulkoili ihmisiä. Siellä oli sellainen kauhea hiljaisuus missä jokainen rasahdus kuuluu, niin juttelin sille sitten ekan etsinnän aikana että hyvin menee ja niiskutin tahallani vähän enemmän kuin nokka oikeasti valui, niin sai vähän omia ääniä.

1. Iso alue keskellä tilaa, 3:30

Paineli suoraan alueen taakse keskelle, pitkään tarkensi, nousi etujalat vihreille tuoleille, käytiin muuallakin ja palattiin sinne. Näinhän mä että siellä se on pilvessä mutta koira ei saa kiinni piilosta. Silloin usein ihan hyvä jättää se hetkeksi, jos aika riittää, ja palata sitten uudelleen. Trimmauspöydän alle lopulta tuhahti ja otin sen.

2. Keittiö 3:00

Kerkesi pyörähtää vissiin suunnilleen huoneen ympäri ja sitten tarkentamaan pöydän alle. Tässä se ehkä istui.  Oli pöydän metallijalassa hyvin ylhäällä.

3. Toimisto tms 3:30

Tässä näkyy vain se nurkka missä piilo oli, siinä oli pari pöytää ja tuoleja ym. Kävi ensin lähdöstä suoraan toisella laidalla, sitten nopeasti tuonne oikeaan nurkkaan. Taas näin että siellähän se on, mutta koira ei osannut valita oikeaa koloa, siinä oli pyykkikoneen pesuainelokeron käden sija ja sen vasemmalla puolen noita kaapin ym saumoja. Joka kerta kun pyysin uudelleen näyttämään, se näytti vähän eri kohdan, enkä uskaltanut lukita vastausta kun pelkäsin että tuomari pyytää sitten tarkentamaan. Tässäkin käytiin tyhjäämässä nokkaa muualla ja palattiin sinne. Koira ehti tarjota sivuakin jossain vaiheessa ja lopulta se sitten taisi ottaa jonkun kolosen ja istahtaa, niin otin sen. Olisi kuulemma hyväksynyt kaikki ne aiemmatkin. 😶

Hyy ei ollut yhtään sen oloinen etteikö se olisi jaksanut neljättä putkeen. Vähän sitä koko ajan jännitti, mutta se liikkui alueilla itse mun edellä, ei kysellyt ohjausta ja sniffaili menemään niin että tuhina kävi. Se on ehkä sen tyypin koira, että se kääntää pienen jännityksen siihen tekemiseen ja keskittyy vielä intensiivisemmin siihen, se ehkä tuo turvaa. Hyvin se siis palkkautui kyllä ja kävi jokaisen jauhelihapurkin jälkeen vielä toiveikkaana taskullakin.

4. Käytävä 2:00

Tuomari meni seisomaan tänne päähän, mistä kuva on otettu. Tätä Hybb ei ehkä oikein mieltänyt alueeksi, kun se ei meinannut lähteä etsimään. Haahuili ensin haistelemaan tuomaria ja jäi mulkoilemaan häntä, ja tässä kokenut ohjaaja sitten taas paikkaili ja tahallani kävelin melkein tuomarin päälle ja käännyin hänen eteen niin että blokkasin sen mun taakse. Taisin sanoakin koiralle että noniin nyt sun ei tartte enää katsella sitä, ruvetaanpa etsimään 😂 Tässä alkoi aikapaine tuntua ohjaajalla ja rupesin sitten ihan kädestä pitäen ohjaamaan että etsi tuosta, etsi tuosta. Lähtöön päin palattuamme se otti ilmiselvän pilven, ja tutki korkeaa, mutta missään missä se olisi voinut olla, ei mitään. Ihmettelin tätä ja sitten se vaan yhtäkkiä laski nenän ihan alas, tuhahti ja kääntyi katsomaan, niin otin sen. Tässä oli kuulemma tullut jokunen vale ja sitten ei vaan oltu löydetty alas, kun se jostain syystä levisi niin voimakkaasti ylöspäin. Tyytyväinen saa olla että hän tämän ratkaisi!

Hybbelle siis sen toinen sisäsatanen, sij. 8./20. Satasia tuli kymmenen, ja kaikki löysi kolmelta ekalta alueelta kaiken, tämä viimeinen alue ratkaisi. Kotona oltiin 21:50, ja 20km ennen kotia meinasin liiskasi kaksi valtavan kokoista rusakkoa, hetken ehdin luulla niitä joksikin sorkkaeläimiksi ennen kun ne oli kunnolla valokeilassa. Sydän hakkasi vielä kotonakin.

Nyt mä en ihan oikeasti ilmoita sitä mihinkään kokeeseen ennen kuin se on vähän aikuistunut. Ei sen tartte tunneoppia sellaistakaan, että nosekokeessa jännittää, vaikka ihan hyvillä mielin hän tästä selvisikin. Tavoitteet on niin paljon korkeammalla kuin nousta äkkiä kakkosiin, niin ei kannata hötkyillä. Lisäksi se ilmaisu pitää nyt saada toimimaan. Haluaisin sille sellaisen kokeen missä se menee suoraan hajulle ja ilmaisee sen, eikä meillä mene kahta minuuttia jossain pyöriessä. Hän on kyllä sellainen potentiaalinen alueen nopein koira ja nyt se menee tälleen säätäessä vähän hukkaan.