torstai 22. helmikuuta 2024

Kuin kissat ja koirat, osa 2

Talvi (se katti) on nyt ollut meillä kuusi päivää, ja vaikka on tuntunut että enhän minä "tee mitään", niin paljon asioita tapahtuu silti. Toisaalta on tämä aitojen kanssa eläminen ja tuntikausien aivopesu ollut melko työlästä. Yöt ja työpäivät he olivat erillään, mutta heti kotiin tultuani vietin käytännössä koko illat niin, että palkkailin eläimiä molemmille puolille aitaa. Nopeasti päästiin siihen, että välissä oli vain yksi aita, ei mitään tyhjää tilaa. Nopeasti myös päästiin siihen, että eläimet söi ihan rentoina vaikka välimatkaa oli vain metri. Aluksi syötin niitä koko ajan pelkästä toisen nähtävänä olemisesta, mutta parissa päivässä muutin peliä enemmän niin, että palkkaa tuli erityisesti rentoudesta, painon siirtämisestä poispäin ja katseen kääntämisestä pois kun ensin on katsottu. Kissaa myös kehräämisestä. Paju tuntui että se "suorittaa kaunista katsomista" mutta on oikeasti melko vietereillä, mutta se nyt on sille tyypillistä kun se menee ruuasta niin tiloihin. Onneksi Talvikin on tosi ahne ja sitä on ollut helppo palkata ihan millä vaan.




Kissa alkoi olla päivien myötä yhä vaikeampi saada pysymään aidoissa. Lakki pelkää noita kehikoita ja kissa kun rymisytteli niitä, Lakki usein poistui paikalta. Aina kun koirat oli poissa, päästin kissan koko taloon, jotta hajut sekoittuu ja paikat tulee sillekin tutuksi. Kerran myös vaihdoin koko illaksi niin, että siirsin kissan leirin makkariin, piti vaan viedä sille vessakin sinne kun en tiedä yhtään kuinka usein kissat käy vessassa ja pelkäsin sänkyni puolesta (hän on kyllä alusta asti tehnyt kaiken just sinne minne pitää).




Vielä eilen tuntui, että kynnys ottaa aidat joskus pois on valtavan korkea. En vaan edes tiedä pitäisikö pelätä että koira rävistää kissalta nirrin veke, vai että kissa raapii koiralta silmät päästä? Tänään se sitten vain tapahtui, jätin talon kissalle kun käytin koirat lenkillä, ja sitten koiria sisään ottaessa nostin hänet ensin uunin päälle. Hänpä ei siellä kauaa viihtynyt vaan pomppasi alas kaikkien koirien keskelle, ja ajattelin että no katsotaan.




Pönellä ja Talvilla oli jo kerran aidan läpi tilanne. Pöne kun ei näe enää paljoa mitään, niin se vaan mielellään tuijottaa, mikä taitaa olla myös kissojen maailmassa epäkohteliasta. Väliä heillä oli ehkä metri. Talvi sähisi pönelle, mitä pöne ei kuullut tai ymmärtänyt, ja sitten kissa huitaisi tassulla ilmaa, jonka pöne kyllä rekisteröi ja haukahti/rähähti takaisin, jolloin katti kyllä otti jalat allensa. Tällainen samanlainen toistui tänään ilman aitaa. Jotenkin tuntuu, että Talvi ihan tahallaan kokeilee kuinka minkäkin koiran kanssa voi käyttäytyä. Lakki ja Nakki on jo tassun alla ja niitä jos vaan pistävästi tuijottaa, ne väistää. Pöne ei väistä, ja lopulta taas koira rähähti ja katti häipyi. Olen nyt tässä koko illan antanut heidän olla muuten vapaasti, mutta palkkaan edelleen paljon pois kääntymisiä ja istun pönen sängyn vieressä. Talvia kiinnostaa pöne kaikkein eniten ja se yrittää toistuvasti tunkea sen sänkyyn, vaikka me kaikki yritetään sanoa, että huono idea. Aion antaa pönen itse komentaa kissaa sen verran, että se oppii, että sen luokse nyt vaan ei ole kellään mitään asiaa. Vahdin vaan vähän vieressä että rähähdys riittää. Pöne on kyllä 15,5-vuotiaaksi koiraksi ihan helvetin nopea edelleen, mutta kai tuollainen kissa on vielä nopeampi. Arveluttaa silti edelleen se että en tiedä kumman puolesta pitäisi pelätä.

Mutta aika hyvältä vaikuttaa! Edelleen he saavat kyllä olla yöt ja yksinolot eri tiloissa. Talvi on luonnostaan ymmärtänyt tosi hyvin, että kun valot sammutetaan niin sitten nukutaan. Mun yöt on pyhiä ja meillä oppii koirat, ja saa luvan oppia kissatkin, välittömästi sen, että öisin täällä on sitten aivan hiljaista tai muuten tulee ruumiita.

lauantai 17. helmikuuta 2024

Kuin kissat ja koirat

Meille tuli eilen kissa. Ihmeen moni tuttu yllättyi kun oon kuulemma niin koiraihminen eikä koskaan olleet kuvitelleet että ottaisin kissan. No, olen kyllä haaveillut kissastakin about aina, mutta kolmen syyn takia sellaista ei ole vielä koskaan ollut. Ensinnäkin koirat on helppo ottaa mukaan reissuille, enkä ole halunnut sitoa itseäni kotiin hoitajaa vaativan lemmikin takia. Jyrsijöitä on kyllä ollut mutta ne pärjää viikonlopun yksin. Nyt kun tänne talon pihaan on tarkoitus ottaa niitä kanojakin, niin sitten niitä ei-mukaan-otettavia on jo niin paljon että hoitaja on hankittava. En siis kyllä reissaa mitenkään paljoa, mutta tämä on kuitenkin asia joka tulee huomioida jokaisen lemmikin kanssa. Toisekseen vuokra-asunnot on toisten omaisuutta ja jos meinaa kovin laajoja kiipeilyjuttuja laittaa seinille, lienee korrektia kysyä lupaa, toiset vuokranantajathan ei oikein haluaisi että edes tauluille porataan reikiä. Omiin seiniin voi porata ihan miten haluaa. Kolmanneksi en myöskään jaksaisi tapella isännöitsijän, naapurin tai kenenkään kanssa siitä millaisen ulkotarhan voin rakentaa parvekkeelle/pihalle; omaan pihaan voi laittaa just sellaisen kuin haluaa sattuu tulemaan. Nämä kaksi muuta on ehkä kuitenkin sovittavissa olevia asioita, mutta tuo ensimmäinen on se mikä minua eniten on pidellyt.

Kissan valinta on esitelty taloblogissa joten ei siitä tässä enempää, koirien blogiin ajattelin kirjoittaa eläinten tutustuttamisesta. Kyllä minua hieman mietityttää miten asia etenee. Selvää on myös se, että en pidä kotonani eläimiä jotka stressaa toisiaan tai tappaa toisensa välittömästi jos portti unohtuu joskus auki, eli jos ne eivät opi tulemaan toimeen niin viimeiseksi tulleen on lähdettävä. Olen tämän myös sanonut kissaa ottaessani. Tämä riski nyt lienee ainakin teoreettisena joka kerta kun ottaa uuden koiranpennunkin, mutta koirat tuntuu paljon helpommilta hallita. En tarkoita että koiriakaan voi pakottaa tutustumaan ja tulemaan tovereiksi; tutustuminenhan nimenomaan edellyttää että kaikilla on turvallinen olo ja ne oppivat luottamaan toisiinsa, ja sitä et voi käskeä tapahtumaan. Mutta mulla on ollut koiria vajaa parikymmentä vuotta ja niitä osaan lukea. Kissoista en tiedä vielä paljoa mitään. Vietin kyllä vielä kotona asuessani paljon aikaa löytöeläintalolla vapaaehtoisena ja olin yleensä kissojen karanteeniosastolla, eli siellä mihin ne ekana tulivat ja olivat kaikkein arimpia. Olin silloin melkoinen velho kissojen kanssa ja opin toimimaan niin etten juuri saanut osumaa. Veikkaan, että tatsi on vähän unohtunut tässä ajassa.


kuva (c) kotihoitokoti


Koirat oli hoidossa kun hain kissan Helsingistä, ja kotimatkalla nappasin koiratkin autoon. Kotiin tullessamme kannoin kissan boksissaan kylppäriin, mihin olin sisustanut hänelle huoneen. Kävin siellä illan mittaan  muutaman kerran vessa-asioilla ja hän tuli joka kerta kiehnäämään jalkoihini ja oli hyvin reipas. Koirat pidin näkösuojan takana usean metrin päässä, kylppärin oven ohi kyllä mennään ulos, mutta siinä ei hengailtu vaan siirryttiin vain, ja siinä oli pahvilaatikko edessä ettei eläimet nähneet toisiaan. Koirat ei oikein olleet kiinnostuneita ollenkaan. Ajattelin, että ollaan pari päivää ensin niin, että eläimet haistaa toisensa, ja katsotaan sitten miten edetään. Ihmisen mielestä siinä "ei tapahdu mitään" mutta eläimet kyllä tietää että heitä on täällä muitakin, ne tottuu toistensa läsnäoloon ilman että mitään pahaa pääsee tapahtumaan. Jos ne vaan heittäisi suoraan yhteen niin on erittäin todennäköistä että joku pelkää jotakuka ja toinen jahtaa toista, ja ensivaikutelmasta on aina myöhemmin hankalampaa päästä vaikka ne saattaisi silti oppia tulemaan toimeen. Mutta ei välttämättä. Sen takia uskon, että parasta edetä rauhassa ja yrittää estää ikäviä tapahtumia koskaan tapahtumasta, ja palkita eläimiä toivotusta käytöksestä.

Seuraavana aamuna päästin kissan tutustumaan taloon kun koirat oli teljetty ulos (nuoriso) tai makkariin (pöne, he pönet eivät ulkoile vesisateella). Eteiseen se tuli reippaasti, mutta tuvan puolelle ei uskaltanut, vaikka kovasti kiinnosti. Istuin sen kanssa eteisessä sitten ehkä 15min ja sitten palautin hänet kylppäriin. Arvelin, että hän on niin reipas, että mun kompostikehikot ei saata häntä kauaa pidellä, ja aika nopeasti se oppi koukkimaan tassulla niin että ne tosiaan irtoaa vaikka ne oli naulalla karmeissa kiinni. Mun koirat pelkää kehikoita ja pysyy taatusti niissä, mutta kissapa ei näytä pelkäävän. Kerran sitten tuli tilanne että kissa karkasi kylppäristä eteiseen, ja eteisen ja tuvan välillä on vielä koiraportti jonka päällä on mun pyyhe. Koirat meni sinne katsomaan mikä eteisessä rapistelee ja kissa sähähti ja paineli takaisin kylppäriin. En tiedä onko tällaisetkin huonoja kokemuksia joita pitäisi välttää, toisaalta minusta kissa sai kokemuksen että kun se sähähtää ja poistuu, kukaan ei tule sen perään vaan se saa olla rauhassa niinkuin halusi? Ja sen taas pitäisi lisätä luottamusta siihen että sinua kuunnellaan.

Päivällä vaihdoin alusia niin, että kissalla ollut kylppärin matto (se nukkui vissiin koko yön sen päällä) tuli koirien puolelle ja kissa sai koira-alustan. Kukaan muu kuin töppöinen ei oikein ollut kiinnostunut, mutta se sitten imppasi kissan hajuista mattoa kaikkien muidenkin edestä. Ehkä sen dementoituneet aivot tuotti sille jotain flashbackeja menneisyydestä? Mun kavereilla oli kissoja ja kyläiltiin heillä paljon kun pöne oli nuori.




Tehtiin myös muutama treeni niin, että kissa oli eteisessä ja sen puolella oli koiraportti, ja välissä oli parin metrin tyhjä loossi jossa itse seisoin, ja mun toisella puolella kompostikehikko ja koirat sen takana. Heittelin kummallekin puolelle nameja ja eläimet näki toisensa, otin siis näkösuojan siksi aikaa pois. Tämä meni hyvin. Kissakin on onneksi tosi ahne. Tein myös erikseen niin että mulla oli ensin pelkkä Paju joka pysytteli paikoillaan, ja sitten toisella kertaa pelkkä Lakki joka makasi käskyn alla ja söi nameja ja kissa seurasi kauempaa ja sai kanssa muutamia heiteltyjä nameja, tämäkin meni hyvin.


lopetettuani altistuksen peitin taas näkymät mutta hän huijaa ja haluaisi edelleen katsella koiria pyyhkeen alta

Hän on nyt sitä mieltä että ei todellakaan aio pysytellä enää kylppärissä, ja pudottaa ne aidat toistuvasti. Hän ei ole vielä ainakaan vaikuttanut mitenkään kovalta hyppimään eikä kiipeilemään, joten en usko, että se ihan spontaanisti heti ainakaan hyppää koiraportin pyyhkeen päälle. Hirveästi sitä selvästi kiinnostaa, mutta onneksi se on kuitenkin vähän varovainen koirien suhteen, pelkäsin nimittäin jo että jos se marssii suoraan puskemaan niitä yhtä tuttavallisesti kuin minuakin, mun koirat on kyllä kauhuissaan että mikä hitto tuo on ja siitä seuraa tilanteita. Sunnuntain oon vielä kotona mutta maanantaina töihin mennessä pitää sulkea se vessaan ihan oven taakse, ja teljetä se niin että valvomatta täällä ei ainakaan synny mitään kohtaamisia. En nyt muuten oikein juuri nyt osaa hahmottaa mitä seuraavaksi kannattaa tehdä, varmaan siis katsellaan toisiamme portin läpi vielä useita kertoja ja yhdistetään siihen syöminen (ihan klassinen ehdollistuminen, näkee toisen ja siitä seuraa mukavia asioita), ja järjestän kissalle erikseen mahdollisuuksia tutustua taloon niin että koirat ei ole täällä. Mulla on useampi projekti tuossa, putkia ja hyllylevyjä joista pitää rakentaa hänelle kiipeilyreittejä seinille, että pääsee sitten ylös pois koirien ulottuvilta. Niittipyssyn ostin ja naulojakin on mutta puuttuu kynsien pitävä materiaali, päästävä siis mattokaupoille ja jotain sisalköyttä voisi myös kokeilla. Mulla on myös katsottuna kivan näköinen kiipeilypuu ja paitsi että se maksaa aika paljon ja pitäisi ehkä säästää kun rahaa on nyt mennyt niin hirveästi kaikkeen, ne on myös loppu kaikkialta mutta tilasin saatavuusilmoituksen ja katsotaan sitten kun niitä on taas tarjolla.

Elämme jänniä aikoja, toivottavasti kaikki menee hyvin!

keskiviikko 7. helmikuuta 2024

Töppöinen 15,5v

Töppöisellä oli eilen 15,5v välisynttärit; tässä iässä niitäkin aletaan juhlia. Joskus kauan kauan sitten, kun hän oli nuori, lupasin että joskus vielä sinulla on omat tilukset vahdittavana. Ehdin kuin ehdinkin 💖 Hän on kyllä jo melko höpsö eikä ainakaan vahdi mitään, mutta oma piha on oma piha joka tapauksessa!




sunnuntai 21. tammikuuta 2024

Lakki 4v

(Olisi mennyt ohi kaikessa tässä talon ostamiseen ja muuttamiseen liittyvässä hässäkässä, ellei Lakin veljen omistaja olisi alkuviikosta sivunnut asiaa omassa somessaan. Meinasi tulla huonoäiti-olo koska en koskaan unohda.)



Lakki siis tänään 4v. 🥳

Ajattelin ensin ottaa tuoreen synttärikuvan, sitten ajattelin että etsin jonkun mun vanhan lemppari-Lakki-kuvan, ja sitten muistin että on yksi juttu mistä hänet tunnetaan. 🤭

Tämä alkoi jo kauan sitten. Joskus istuttiin sohvalla ja katsottiin leffaa tms.
Mies: Lakki onnellistui
Minä: ai miten
Mies: se meni katolleen
Siitä lähtien sitä on sanottu onnellistumiseksi. 💝

Lakin syntymä ja Sienen kuolema liittyy ikuisesti yhteen, koska niillä oli vain viikon väli. Jos Sieni ei olisi niin äkisti kuollut, Lakkia ei olisi - tai olisi toki mutta jollain muulla, jonkun muun nimisenä, jossain toisessa elämässä. Tämä on ensimmäinen vuosi kun toisen syntymän ja toisen kuoleman vuosipäivä oli mennä minulta ohi kaiken talon ostoon ja muuttoon liittyvän hässäkän takia. Ensimmäinen vuosi kuin voin ajatella Lakin tuloa ilman että luulen että kuolen siihen kipuun mitä menetys aiheutti. Ensimmäinen vuosi, kun alkaa tuntua siltä, että siitä voi selvitä.

Sanoin hänelle, että talossa on sitten synttärilahjaa loppuiäksi ja mitään muuta on turhaa enää koskaan odottaa. 🛖 En usko että hän valittaa. Ja ehkä, ehkä mun pihalla kasvaa jokin kaunis omenapuu tai muu jonka alle vihdoin voin vapauttaa Sienen tuhkat ja antaa hänen lopullisesti mennä.