6kk

Mr. Turpakarva tänään jo puoli vuotta. 💖

Hän on reipas ja rohkea, hyvin omilla jaloillaan seisova persoona, jota ei monikaan asia ole maailmassa hätkähdyttänyt. Hän rakastaa tehdä asioita (=ruokaa jota siitä saa) ja on hyvin liikunnallinen ja fyysisesti todella kova koira, mutta hän kyllä viihtyy myös sohvalla ja kestää toimettomuutta hyvin. Hänet on helppo ottaa mukaan mihin vaan, koska hän suhtautuu kaikkeen niin mutkattomasti. Harrastuksissa hän on HYVIN keskittymiskykyinen ja tekisi varmaan omaa juttuaan vaikka ydinpommi räjähtäisi vieressä... Monesti olen miettinyt kuinka vilkas hän mielestäni on, mutta en oikein osaa nähdä sitä. Tulevaa luonnetestiä sitten joskus jo kovasti odotellaan, isällään on +250p ja vaikka se ei ole mikään kilpailu, on hauskaa että mullakin on käsissä nyt tosi erilainen koira kuin koskaan aiemmin.

Se on tullut jo selväksi että sellainen omanarvontunto on melkoinen. Russelia ei voi käskeä, sitä pitää pyytää. Kokovartaloluimun määrä on melkoinen jos sille erehtyy korottamaan ääntään, saati jos äänestä kuuluu että hermoa kiristää ja nyt v*ttu tartteis jo toimia. Sillä ei ole mitään tekemistä ohjaajaherkkyyden kanssa, koira ei siis paineistu vaan pikemminkin heittäytyy täysin yhteistyöhaluttomaksi. Mä en ikinä olisi uskonut puolikaan näistä jutuista ellen olisi itse nähnyt. Ei se ole koiraa kummempi mutta monessa tilanteessa paimenet ja terrierit nyt vaan käyttäytyy hyvin eri tavoin. 🤣 Voin myös hyvin nähdä miten näistä tulee ihan hirveitä; se passiivisaggressiivisen "vittu en!" vastustamisen voima on valtava ja koiralle olisi helppo antaa periksi, jos ei olisi yhtä junttura kuin minä olen.

Paju edustaa 26,5cm ja 6,1kg täyttä lihasta. Toivottavasti se ei enää paljoa kasva koska tissinvälikoiraksi se alkaa jo vaatia melko suuria tissejä. 🤣

Maastoja

Tällä viikolla tuli täyteen Lakin tämän kauden 30. metsäjälki ja koko elämän 40. hakutreeni.

Jäljistä pisin on ollut 450m kahdella kepillä ja valmiilla loppupalkalla, eikä koira ollut lainkaan sen oloinen, etteikö se jatkaisi edelleen. Sille on myös tehty mökillä muutama sellainen jälki, missä äiti on jäljen päässä maalimiehenä, ja viimeeksi yritin kuvata videota mutta kännykkä sekoili eikä mitään tallentunut. Koira ihan melkein lirauttaa ilopissit allensa, kun se liikuttuu siitä aina niin kovasti. Nämä on siis tehty niin, että ei ole nähty ennakkoon, vaan äiti on ollut mökillä valmiina ja me tullaan kaupungista autolla. Viimeisin tällainen meni myös melkoista hakkuuaukiota pitkin, mutta pohja ei ollut mikään ongelma.

Jäljellä ongelmia on kuitenkin viime aikoinakin riittänyt; milloin on liikaa vauhtia, milloin vauhti on ok mutta kepit meinaa jäädä silti, kun koira näyttää niin uppoutuneelta ettei se vaan huomaa niitä. Parin viimeisimmän jäljen perusteella ratkaisu näyttäisi olevan alkaa nyt vihdoin pidentää jälkiä. Lakki on täysin ilman ruokaa koulutettu ja se aloitti keppiruuduista, joista keppikaistaleiden kautta mentiin 50-100m jäljille, ja niitä aika paljon junnattiin. Pari viime treeniä kaikki kepit on nousseet ja palaset näyttää muutenkin loksahtelevan kohdilleen. Palkkausta on kanssa vaihdeltu; ruoka on ylipäänsä alkanut toimia taas tosi paljon paremmin ja joissain tilanteissa koira jopa asettaa sen lelun edelle. Jäljellä sillä on ollut joitakin treenejä valmis ruokapurkki lopussa odottamassa, mutta nyt lienee aika ottaa se taas pois, koska kaivattu vauhti ja eteenpäinpyrkimys on saatu. Jäljellä se on saanut välikepeillä lelun ja lopussa lelun jälkeen myös ruuan, taskusta siis, jos se ei ole ollut valmiina. Keppien ohittamiseen kokeilin myös palkata nopeasti yhdellä isolla namilla ja antaa heti luvan jatkaa, mutta silloin vauhti alkoi entisestään kiihtyä eikä kepit nousseet yhtään paremmin, ja uskon että ajan viettäminen kepillä sopii meille.

Janoja se on tehnyt aika vähän, paljolti vapaasti edelläni mennen ja jäljen nostaen, ja vain vähän lähetyksiä. Oikeastaan ihan silkkaa laiskuuttani; jos se menee kivasti ja etenee suoraan, oon antanut sen vaan mennä pysäyttämättä sitä lähetykseen. Jotain on tehty oikein, koska näissä kolmessakymmenessä jäljessä sillä on kerran merkintä "väärin" ja kerran "säätöä" ja kaikki muut jäljen nostot on menneet todella ilmiömäisen sujuvasti kerralla oikeaan suuntaan. Jana tuppaa olemaan sellainen asia, että jos sitä alkaa hieroa ja treenata, ongelmat vaan pahenee, ja siksi olen ihan tosi tosi tyytyväinen siihen miten olen sen kanssa toiminut. Lähetys myös helposti lisää kierroksia ja nyt kun se etenee rennolla ravilla tai korkeintaan maltillista laukkaa, nenä pysyy auki ja fokus oikeassa asiassa. Nyt kun laskin niin 30 jäöjestä 14 on tehty lähetyksen kautta, joten on niitä enemmän kuin fiilis olisi sanonut. Lähetysmatka on ollut max 10m.

Vieraan jäljellä ei ole mitään eroa omaan jälkeen, joten uskon, että maastojen osalta Lakki on ensi kaudelle hyvinkin koevalmis.

Haun osalta kausi on ollut tosi rikkonainen; kesällä meillä oli helteen ja murkkujuttujen (?) tai random haluttomuuden takia pitkä tauko, ja nyt syksyllä ryhmä on hajoillut ja treenejä on ollut lähinnä joskus ja jouluna. Se turhauttaa mua kovasti; mulla on niin paljon näitä koiria ja lajeja, että jos johonkin panostan, haluan tehdä sitä tosissani, mikään joskus ja jouluna ei ole mun juttuni. Oon ollut monta kertaa vaan lopettamassa, mutta nyt taas tänään oli niin mageet treenit että kyllä sielua kirvelisi jättää tämä tähän. Lakki on tehnyt tyhjiä, älliä ja haukkua, lähinnä yksi hau on riittänyt. Haussakin on taas ruokapalkka, lopuksi lelu. Toissatreeneissä radalla oli jotain outoa, mikä selvisi kun kaikki koirat kaarsi vasemmalla tosi voimakkaasti vinoon, ja etukulmaan sain minäkin lähettää varmaan kuudesti että sain sen sinne. Siinä oli vielä useampi tyhjä ja pistoja korjatessa ja koiraa saatellessa se ekaa kertaa ikinä meni epävarmaksi ja haluttomaksi lähtemään. Tuli aika pitkä, usean viikon tauko, ja nyt tänään otin sille paikkaavan treenin. Oltiin uudessa maastossa ja kaikille ukoille ääniavut. Koira oli aivan liekeissä ja se varsinkin toisella puolella haukkui kymmenkunta haukkua!

Ilmaisu mua on kanssa tämän kauden masentanut; haluaisin niin kauheasti kouluttaa välillä haukkuvan hakukoiran, kun en ole sellaista koskaan tehnyt, mutta pitkään näytti siltä ettei siitä tule mitään. Kaikki mudi-ihmiset sanoi, että anna sille aikaa, ja uskoin kyllä että kyllä se siitä röyhkeytensä löytää, mutta masensi silti. Nyt näyttää olevan valoa tunnelin päässä. En tietenkään ole painostanut koiraa tai yrittänyt sitä väkisin kaivella, eihän se edes auttaisi asiaa. Jospa se nyt siitä kuitenkin tulisi.

Haun osalta koira ei tule olemaan ensi kaudella koevalmis.

Esineruututreenit on olleet.... vaihtelevia. Kaikkinensa olen huomannut, että vähemmän on enemmän ja Lakki toimii paremmin kun ei treenaa liikaa. Toisaalta se raja siihen, että mopo karkaa käsistä, on sitten aika hiuksenhieno ja esim. perjantaina jälkitreenien yhteydessä esineruutu oli melkoista nenä kiinni juoksemista. Kaverin koira taas ei irronnut (Lakki kyllä kävi varmaan satasessa...) eikä reagoinut vaikka meni kahdesta esineestä tosi läheltä, ja lopuksi kun hain pönen tyhjentämään ruudun, oli tyyliin minuutissa kolmet kamat käsissä. Ajattelin eka että hajut ei nyt vaan yhtään liiku, mutta kyllä totuus taisi olla että junnut vaan oli ihan paskoja :D Lakilla siis periaatteessa on kyllä esineruutukin hyvällä mallilla ja se hakee sieltä useamman esineen ilman apuja. Ei varmasti jää ekaan kokeeseen meno siis tästä kiinni.

Töppöinen on saanut kanssa jäljestää ja hakea esineitä aina kun meillä treenit on, ja hitto että se kyllä on kova koira ja tittelinsä täysin ansainnut. Jos nosessa joskus tuntuu ettei se haistakaan enää kunnolla, niin metsässä sellaista ei kyllä ole ollenkaan. Se myös vetää jäljellä niin kovaa että pelottaa ettei selkää satu.

Se tottis sitten. Eteen tulo on nytkähtänyt aimo harppauksen eteenpäin; aloitin sen korokkeella ja käytin käsikosketustakin apuna, ja sain kyllä oikean näköistä käytöstä mutta se ei oikein ilman apuja toiminut. Rehellisyyden nimissä myönnettäköön että muutama imutustreeni välissä oli avain edistymiseen. Erottelua se vielä vaatii paljon, mutta nyt on kuitenkin tehty luoksetuloja lyhyeltä matkalta. Pitkällä matkalla vauhti on niin karmean kova että pokka pettää aina ja palkkaan ennen törmäystä :p Siinä on yksi työmaa siistiä sitä, toisaalta on ollut niin ihanaa kun se tulee ihan miljoonaa ja haluaisin kuitenkin pitää sen vauhdin.

Nouto on ongelma, paluuvauhti kuolee koska koira on aivan liian tyytyväinen kapulan saatuaan. Se ei myöskään irroita siitä eikä vaihda leluun, ellei mun käsi ole kapulassa kiinni. En saa siis vauhdissa palkattua sitä millään. Tämä vaatisi melkein jonkun viisaamman apua.

Hyppy on myös ongelma, sitä on kyllä vähän itsekseen tehty mutta eipä se tekniikka siitä mihin parane. 60-70cm hyppää, yksittäisiä 80cm tehnyt kanssa, ja näissä on kolhaissut varpaita. Ei kuitenkaan muistele pahalla vaan yrittää uudelleen. En usko lainkaan etteikö se voisi sitä metristä hypätä, mutta jotain apua me tähänkin tarvitaan. Sillä on valtava ponnistusvoima ja se on rotuisekseen iso koira, mutta sen pitäisi oppia se oikea tekniikka.

Paikalla olo menee noin 1,5 minuutissa ja pysyy kevyessä häiriössä; bestiksen lelupalkkaus ja ohjaajansa iloiset "täällä!" kutsut oli vähän liikaa, ja Lakki alkoi heiluttaa heille häntää ja kaula pitkällä kuikuili sinne. Puutuin siihen välittömästi, en tietenkään kieltämällä koiraa, vaan menemällä palkkaamaan ja vapauttamaan sen, ennen kuin virhe tapahtuisi ja koira nousisi. Muistan kyllä edelleen, että pikkupentuna epäilin etten ikinä saa sitä olemaan rentona paikalla olossa. Mielentila on ihan sikahyvä ja sellaisena haluan sen pitää, joten aikaa ja häiriötäkin on lisätty tosi maltilla.

Seuruu on jätetty tarkoituksella vähän vähemmälle, sekin kaipaisi nyt vaikka ihan kirjallista muistiota siitä millaisia palikoita pitäisi seuraavaksi tehdä. Liikkeelle lähdöt ei oikein menneet kuten piti; sivu-käskyllä koira ehtii yliyrittää ja tarjota ties mitä maahan menoja ja korjailla asentoaan jos en heti lähde liikkeelle. Matkaa on tehty vaan lennosta ja erikseen sivulle tuloja, mutta niiden yhdistäminen ei mennytkään ihan helposti. Käännöksiä voisi kanssa alkaa erikseen nyt taas työstää, palaan varmaan korokkeille. Sitten pitäisi päättää millaisen täyskäännöksen haluaa tehdä.

Ampumista ei ole tehty yhtään, eikä henkilöryhmää. Sirunlukua varten koira opetteli tekemään käsikosketusta vieraalle (palkka minulta) ja se on varmasti hyvä tukitreeni. Sitä pitäisi alkaa ottaa vieraampien kanssa myös.

Esteet, varsinkin A, sitä vetää puoleensa ja se karkaa sinne helposti jos kovin lähellä olemme. Ehta mudi. :D

Lakki jaksaa tehdä 1-2 tottistreeniä viikossa. Välillä kyllä voisi hieroa tekniikkaa vähän matalammassa vietissä, esim niitä eteen tuloja, sivulle-maahan-erottelua jne. Se normaali treeni missä se käy niin kierroksilla, on vaan kuluttavaa.

Leikittelin ajatuksella, että ottaisi varovaisen tavoitteen päästä ensi kaudella kokeisiin. Mulla pitää olla joku tavoite, että jaksan treenata kunnolla, mutta pelkään että se kääntyy sitten itseään vastaan ja alan kiirehtiä. Oon edelleen ihan tosi tyytyväinen siihen miten hitaasti ja huolellisesti sen kanssa on edetty, enkä halua nytkään pilata mitään alkamalla ahnehtia.

siellä makaa :)

Nosekoe 2lk

Iitiän tanssilavalla NWS:n kokeissa. En olisi jaksanut mennä, mutta tuttu vkt vielä kyseli perään. Olen vissiin melko helposti ylipuhuttavissa, ja 2lk kokeet ei tosiaan tule täyteen, ei ollut nytkään vaikka minäkin tulin täytteeksi. Heillä oli ylituomari jolla on yleensä ollut tosi lyhyet ajat, ja sanoin ihan suoraan ettei töppöinen ehdi löytää mitään. Menin nyt sitten kuitenkin, kokemusta jokainen koe aina tuo. Ja alkaahan sen kanssa kaikki olla kauhean liikuttavaa vain siksi että jätkä on hei 13v. Kaikki ei elä niin kauaa tai jos elää, on kisaamisen estäviä lääkityksiä.

Pöne oli numerolla 8, kaksi tuomaria joista Laasanen autot + ulko ja Alamommo sisä + laatikot.

Ajoneuvot 3kpl, 2 hajua, 2min45sek (kolmas on kyllä siellä takana vielä)

Eka löytyi ekasta autosta toiselta puolelta koko härvelin kierrettyämme, keskimmäinen oli tyhjä ja toinen haju vikan auton edestä. Tuomarista ihan sikahieno pro-tason etsintä, hämmennyin kun kehuista ei tullut loppua :D Ekaa autoa pöne nuolaisi (!!) mutta tuomari ei pysynyt perässä eikä ehtinyt sitä nähdä.

Ulkoalue, lautaseinustaa jossa portaat, ulkorakennus ovineen ja pylväineen, keskellä pöytäryhmä, 2 hajua, 2min 45sek

Pöne veti suoraan ulkorakennuksen alalaitaan ja ilmaisi sinne, työnsi vielä nenän yhteen verhoilun koloseen. Väärin, se oli siirtymähaju pöytäryhmästä ja sen oli joku muukin ennen meitä ilmaissut. En tiedä alkaako sille ajatus rakoilla kun ei se ennen ikinä ole tällaisia tehnyt ja nyt teki viime kokeessakin. Tuomarikin harmitteli että niin vakuuttava ilmaisu että kyllä hänkin olisi uskonut. 

Sitten hetki odotuspisteellä ja sitten toiselle tuomarille sisään.

Sisäetsintä 2 hajua, 3min 15sek:

valtava terassialue jossa miljoona pöytäryhmää, reunassa kiersi puupenkki ja sen yllä paljon koloja ja ikkunalautaa ja saumoja. Aikaa siis olikin mutta muuten tämä oli ihan taattua Alamommoa :D Pöne oli jotenkin vähän outo, ei pelännyt hämärää ahdasta aluetta eikä isoa miestuomaria mutta jotenkin ei kunnolla ruvennut etsimään mistään vaan poukkoili (suti...oli liukasta) menemään vaan. Ehkä siinä tuli se kaaoksen tunne minusta kun en tiennyt mistä aloittaa. Vihaan tuollaisia välejä missä järjestys ei pysy lainkaan. Aika loppui eikä mitään löytynyt. Pöne oli hienosti etsinyt puureunan päällä yhtä saumaa pitkään mutta putosi pois sieltä just metriä ennen. Toinen haju jäi yhteen pöytäryhmäväliin missä se ei käynyt tai haisteli väärää reunaa.

Laatikoita:

33kpl isossa salissa pienellä alueella tosi tiiviisti epämääräisesti, ahdistus tästäkin kun en ikinä muistaisi jos se ohittaa jonkun. Piiloja kaksi ja aikaa 2min15sek. Otin lyhyen hihnan ja pidin sitä niin lyhyellä että se ei päässyt juoksemaan yhtään, ja jarrutin haistelemaan joka laatikon. Eka ilmaisu aika pian ja toista varten oltiin ehkä 2/3 käyty läpi. Toisessa vielä kysyin että ootko varma kun se oli jotenkin vähän hätäinen, ja hän sanoi olevansa. Tuomari kehui ilmaisuja.

Tajusin että me myös treenataan laatikoita aivan väärin, ne on aina joko kahdessa rivissä tai ympyrässä, siististi ja helposti. Jokaisen kokeen jälkeen mulla on sellainen olo että ei mun koira osaa mitään, ja että oon ihan paska ohjaaja itse, ja että pitäisi päästä johonkin valmennukseen jos tätä haluaisi tosissaan tehdä. Jos treenaa joskus ja jouluna niin edes Lakki ei näytä ykkösessä sillä konstilla tuloksia saavan. Nosessa myös se osaavien treenikavereiden merkitys korostuu, ei oikein ole. Meidän kimppatreenit on sellaisia että sokkoja saa mutta yleensä niitä hajuja vaan lätkitään johonkin ilman mitään ajatusta.

Jos jotain hyvää niin edelliskerrasta viisastuneena en antanut sen ohittaa niitä laatikoita! Myös autot tein normi hihnassa ja liina oli vain sisällä ja ulkona.

Pönelle siis yhteensä 50p, surkein kakkosen tulos. Pisteethän ei nyt suoraan kerro kuitenkaan tässäkään lajissa miten sillä meni, ja ei tämä minusta sen huonoin koe ollut. Sillä on tänä vuonna joka kokeessa käynyt jotain tällaista outoa, hajupilven tai täysin väärän kohdan ilmaisuja. Se ei ole sille lainkaan tyypillistä ja luulen että sillä vaan alkaa ikä näkyä kognitiivisten taitojen rapistumisena. 😭 Ehkä se hetkeksi unohtaa mitä se oli tekemässä ja tulee vaan aivopieruja. Tässäkin kokeessa ulkona se pointtasi nenällä laudan raon, ihan kunnolla survoi nokkaa sinne, tuhahti ja oli hyvin vakuuttava ilmaisussaan, tuomarikin harmitteli että ei mistään olisi tiennyt epäillä ja hänkin olisi uskonut koiraa. Ehkä mun aina pitäisi kysyä siltä että ootko varma, silloin sen aivo ehkä palaisi nykyhetkeen. Tai sitten se on vaan liian vanha tähänkin ja tämä oli tässä. 💔

Palkintojen jaossa olin sitten lentää persiilleni kun hän yllättäen oli ajoneuvojen nopein pöne. Kehuttiin vielä että aivan pro ajoneuvoetsintä. Valitsin kiertosuunnat niin että me kyllä kierrettiin myös ne kaikki kokonaan ennen kuin löydöt tuli, enkä ymmärrä mitä ne muut siellä säätää jos tämä oli nopein ja niin erityisen hieno. Sehän on ihan sikahelppo opettaa ohjatuksi niin että ohjaaja vie ja koira skannaa. Ei tule hyppimisiä eikä herpaantumisia. Palkintojen jakaja sanoi että tämä taitaa myös olla kisojen vanhin koira, ja vastasin että 13v, jolloin kaikki alkoi huokailla ihastuksesta. Joku vielä sanoi että se oli kova koira ja kahmi yleensä kaikki palkinnot. Niin, aikana ennen vanhenevaa aivoa. 😭 Pöne sai M&M lahjakortin jossa ei lue summaa, mutta hän aikoo joka tapauksessa ostaa herkkuja. Itselleen. Murustakaan ei aio antaa kelleen.

"teistä ei tuu ikinä mitään"

 Kirjoitin tämän SPKL:n "Kansalliset lajit nousuun" -fb-ryhmään:

Oon nyt tässä viimeisen vuoden aikana junnun kanssa koulutuksissa käyneenä saanut useamman kerran joko rivien välistä, tai ihan suoraan, palautetta siitä että paska koira ja ei tosta tule koskaan mitään. Hämmennyn aina niin etten tajua sanoa vaikka että mulla on tuolla autossa toinen samanlainen paska 13v KVA, tai että mudi voitti haun SM-kultaa tässä muutama vuosi sitten. Ne ei ole bortsuja eikä belgejä, ja ehkä ne vaan on suurelle osalle täysiä kummajaisia ja ennakkoluulojen värittämiä. Sitä en ole koskaan tajunnut että kouluttaja tuomitsee rodun perusteella jonkinlaiseksi, katsomatta yksilöä lainkaan. Koskee kaikkia muitakin rotuja.

Sitten jään aina miettimään, että jos mulla on mudi, niin ei kukaan ole mua pakottanut ottamaan sellaista. Suomessa aikuisten ihmisten on hyvin helppoa ostaa just sen rotuinen koira minkä ne haluaa. Jos mulla on se paska mudi niin se johtuu siitä että olen HALUNNUT sellaisen. Vaikka se olisi jonkun muun mielestä ihan käsittämätöntä niin makuja on kuulkaa melko monia. En minäkään ymmärrä monia rotuja mutta ei tulisi mieleenkään mennä aukomaan päätään niille ketkä niistä tykkää.

Kaikki ei harrasta myöskään lajia eikä ainoa tavoite ole SM-pallit, luojan kiitos löytyy myös rotujen harrastajia jotka haluaa rodun x ja tekee sen kanssa sitten mitä tekee, kaikki tulokset on plussaa.

Mä nyt pahoitin mieleni sen verran että tuskin ihan äkkiä tekee mieli mennä mihinkään maksulliseen koulutukseen näyttämään typerää koiraani. Ikävää lähteä sieltä aina kotiin lytättynä. Sinänsä saa nyt myös miettiä miksi ulkopuolisen mielipide vaikuttaa niin paljon - toisaalta minä kyllä edelleen tykkään ihan hirveästi mun koirasta ja olen sitä mieltä että siitä tulee vielä oikein hyvä. Mutta kyllähän se nyt vähän tympii maksaa viiskymppiä kun käteen ei jää muuta kuin haukut rodusta eikä päästä itse asiaan lainkaan.

Vanhan koiran kanssa kymmenen vuotta sitten JK2-kokeessa muut osallistujat nauroi ensin että mikä villakoira toi on, onko niilläkin pk-oikeudet, hör hör. Tehtyämme 295p ja voitettuamme kiistatta kaikki ne truu pk-koirat ne samat ihmiset tuli hattu kourassa uudelleen kysymään että ai mikä se rotu olikaan ja mikä tyyppi tää on. Tällaisen marginaalirodun kanssa sellaiseen tottuu, ja eihän se nyt mikään ihmekoira ollut eikä aina tollasia settejä vetänyt sekään, mutta tuo vaan jäi ikuisesti mieleen.

Pk-puoli hiipuu jatkuvasti ja harrastajat vähenee. Toinen kurja rotuun liittyvä juttu on se, että minunkin hakuryhmässä on ihminen jonka rodulla ei vielä ainakaan ole pk-oikeuksia. Hän pelkää jatkuvasti sitä että saa selitellä miksi hän sitten harrastaa pk-lajeja moisen höpöhöpökoiran kanssa. Kannattaisi kaikkien muistaa että pk-puoli kaipaa ihan jokaista harrastajaa; jos heidän rodulle ei koskaan saada oikeuksia, ehkä hän joskus ottaa eri rotuisen palveluskoiran. Tai jos hän viihtyy hyvin piireissä niin varmasti osallistuu järjestämään kokeita niille "oikeille koirille". Sen sijaan jos rodun vuoksi lytätään, ihminen takuulla katoaa ja vaihtaa lajia ja se siitä, ikuisesti.

En oikein tiedä mikä tän pointti oli. Itse olen harrastanut sen sataa eri lajia ja kisannut niissä, mutta pk-puoli on aina ollut se omin juttu. Vanhan koiran kanssa ajattelin aina että ajatelkaa mitä haluatte, kyllä mä näytän mistä kana pissii, mutta ikää kun tulee niin ehkä sitä ei vaan jaksa enää. Harrastamisen pitäisi olla ennen kaikkea mukavaa ja sitä se omissa porukoissa toki onkin, mutta just nyt tuntuu että viitsiikö sitä enää mihinkään koulutukseen tai kokeeseen mennä ottamaan paskaa niskaan. Mullekaan ei koskaan mitään belgiä tai bortsua tule vaan vaihdan sitten vaan näiden höpöhöpökoirieni kanssa lajit muualle.

Ehkä mä toivon että jokainen vähän tsekkaisi omaa asennettaan ja osaltaan auttaisi saamaan nämä lajit nousuun, eikä karkota yhtään harrastajaa. Ei sun tartte tykätä siitä friikkikoirasta eikä haluta sellaista itsellesi mutta omalle omistajalleen sekin on maailman rakkain ja parhain, ja valtaosa meistä kuitenkin toivottavasti harrastaa koiran kanssa eikä koiralla, joten niillä mennään mitä on tullut valittua.

 

514 tykkäystä, 241 kommenttia. Eikä oikeastaan yhtään haistapaska-äläviitsi-meininkiä mitä pelkäsin ja mietin viitsinkö edes kirjoittaa. Sain ihan sikakannustavia kommentteja ja paljon erilaisia kokemuksia. Osa sanoo, että kummajaiskoira on otettu hyvin vastaan, mutta paljon oli samanlaista tunnelmaa kuin minullakin. Kamalaa, tosi kamalaa. Paras kommentti mitä sain, oli, että yksikään harrastus ei pitäisi olla sellainen jota varten "pitää kehittää paksumpi nahka", enkä voisi olla enempää samaa mieltä.

Tämän kirjoituksen kirvoitti hyppytekniikkakoulutus, jonka teoria oli kyllä ihan jees joskin tuttua asiaa minulle, mutta esim. lämmittelyn tärkeyden kertaaminen lienee hyvästä koska lämppään edelleen puutteellisesti joka lajissa. Sen sijaan osuus koirien kanssa oli aivan ala-arvoista, kaikkien osallistujien koirat oli kouluttajan mielestä tuhannen jumissa eikä kukaan päässyt oikein tekemään itse asiaa, eikä saanut mitään vinkkejä kuinka sitä hyppyä sitten treenataan kun ne jumit on hoidettu. Juttelin muutaman ihmisen kanssa ja heille jäi minun lisäkseni sellainen olo että kaikki muutkin koki tulleensa lytätyksi ja että "paska koira". Minulle hän sanoi ihan avoimesti että noi mudit nyt on tollasia vaikeita kun ne on niin itsenäisiä ja itsepäisiä eikä luontaisesti ole motivoituneita tekemään ohjaajan kanssa. Harmi kun hämmennyn aina niin etten tajua kuin seistä monttu auki ja tuijottaa että mitä ihmettä mä just kuulin. Monenlaista ongelmaa minullakin on mudien (töppösen) kanssa ollut mutta motivaatio tehdä eri lajeja ei kyllä koskaan ole ollut sillä listalla. Lakki sai ehkä taas ihan ansaitusti tällaisen kommentin koska ruoka sitä ei kiinnostanut yhtään, eikä se oikein tajunnut rimpulaa rimaestettä ja tuli aluksi ohi ja ali. Kouluttajan mielestä koira ei vain ole motivoitunut tekemään mun kanssa mitään. No leikittiin sitten hänen toiveesta kahden lelun leikkiä ja väärin meni sekin kun Lakki halusi pitää lelua ja kieriä sen kanssa mun jaloissa odottaen samalla maharapsuja. Kyllä se leikki ja vaihtoi joka kerta mutta hakeutui silti aina sen yhden kanssa asentoon. Paska koira ja paska suhde. Sitten hän halusi että mennään estettä yhdessä että juoksen koiran vierellä, ja joo se hyppäsi niskat kenossa tuijottaen samalla mulla ollutta lelua. Juuri se tekniikka mitä haluankin, not! Tän pointti ei selvinnyt mulle koskaan... ai niin ja aluksi hän olisi halunnut kokeilla koiran lihaksia ja sanoin että sopii yrittää jos se antaa. Koira ei korvaansa lotkauttanut ihmisille kun kentälle tultiin, ja kun hän meni kyykkyyn ja kutsui sitä, se meni moikkaamaan. Antoi silittää kaulasta ja oli siinä ihan suht fine, mutta kun hän ojensi kättä pitemmälle, koira yritti peruuttaa, jolloin hän nappasi pannasta ja koira rupesi murisemaan. Tilanne jäätyi siihen ja piti itse sanoa että päästä nyt herran tähden irti siitä. Hän sitten vielä ehdotti että minä tulen pitämään kiinni että hän saa kokeilla, johon vastasin että en tule kun en halua sitä pakottaa kun se mielipiteensä selkeästi toi esille. Se mikä liikutti melkoisesti, oli että koira tuli pyytämättä pois sieltä ja kävi lelunsa kanssa kierimään mun jalkoihin, eli sille ei kyllä jää mitään pelkoa tms noista tilanteista, ei kytännyt kouluttajaa eikä ketään muutakaan yhtään sen jälkeen. Mutta olipa nyt silti vähän tyhmä tilanne ja olisi ehkä pitänyt heti sanoa että ei saa koskea. (Ja vähän kyllä ahdistaa, miten se sirun luku sille koskaan koulutetaan, koska pitäähän sitä voida sitten koskea... toisaalta jotenkin yritän uskoa että tämä on vain pieni itseluottamuksen puute, ja aikuistuessaan se kyllä kohenee. Ei nyt toki itsestään ilman treeniä varmasti ala sujua, mutta en jotenkin usko että se on paljosta kiinnikään, että se sietäisi sen hyvillä mielin kokematta tarvetta kieltäytyä.)

Jännää, että töppösen kanssa mulla on aina ollut sellainen olo, että mulla on hyvä koira ja aivan sama mitä kukaan siitä ajattelee. En muista että koskaan olisi ollut toisin, edes sen nuoruudessa vaikka se silloin oikeasti oli epävarma ja tekninen. Ehkä meille ei koskaan osunut yhtään kouluttajaa joka olisi saanut mut epäilemään sitä. Sienen kanssa taas totuin siihen ja olin itsekin sitä mieltä, että tää nyt on vaan tällainen, ja se oli hirveää. Olen hirveän pahoillani siitä että annoin kenenkään saada mut uskomaan niin, ja jäin itsekin kiinni puutteisiin enkä keskittynyt vahvuuksiin. Nyt Lakin kanssa olen lähinnä hölmistynyt; koirani haukkuva kouluttaja ei saa mua olemaan samaa mieltä ja tykkään siitä edelleen ihan hirveästi, mutta mietin vaan että miten pihalla mäkin mahdan olla kun näen siinä niin erilaisia asioita kuin muut. Puutteellinen motivaatio? Itsepäinen? Wooooot? Lakki eläisi kiitoksella ja on sielultaan sellainen kiltti poika joka todella haluaa tehdä oikein, jos vaan ymmärtää mitä halutaan. Koira jolle tekeminen itsessään on palkitsevaa ja jota joo ei se ruoka oikein motivoi, ja joka leikkiikin "väärin" ja on vaan vähän... outo. Ymmärrän sen, mutta en ymmärrä lainkaan niitä asioita mistä meitä nytkin syytettiin. Vituttaa ihan suunnattomasti maksaa tällaisesta viiskymppiä ja nyt olen ihan yhtä pihalla mitä sen hypyn kanssa pitäisi tehdä, kuin ennen tätä koulutustakin. Jos nyt joskus johonkin vielä sen kanssa menen, niin pitää varmaan etukäteen kysyä että olisko mahdollista ettet sanallakaan arvostele rotua tai mun koiraa vaan keskityttäis siihen perkeleen asiaan mikä tän koulutuksen otsikko on. Että jos osaisit auttaa opettamaan jotain siihen liittyvää ja saataisi eteenpäin vievä treeni tällä meidän tasolla missä nyt olemme. Saatana.