PAJÄ2B

Kirjoitin jo aiemmin, vahingossa rallykokeeseen jouduttuani, että jäin ekalle varasijalle jälkikokeeseen. Ilmoitin Lakin myös toiseen kokeeseen, missä oli sähköposti-ilmo, mutta sieltä ei kuulunut mitään. Kunnes sitten tiistaina viikolla ennen koetta, tuli viestiä että olen nyt ekalla varasijalla ja heti iltapäivällä perään, että nyt olisi koepaikka, haluanko ottaa sen vastaan. No kyllä kiitos haluan vaikka tämä tuli nyt aika äkkiä! Varasijalle jäätyäni en tietenkään saanut aikaiseksi muistutella tottista siltä varalta että pääsen kokeeseen. Siinä sitten paniikissa kaivamaan säännöt esille, että mitä siellä edes pitikään tehdä. Tajusin myös mm. että esineruudussa pitää tuoda kolme (/4) esinettä, enkä tiedä onko se kauhean usein tehnyt sellaista ainakaan palkatta. Toisaalta palkattomuus nyt ei ole meidän mikään suurin ongelma missään. Päin vastoin, jossain vaiheessa kaikki treenit jumitti kun koira ei tavoittele ulkoista palkkiota, eikä sen mahiksen poisto kiinnosta sitä yhtään. Sitä motivoi eniten itse tekeminen.

Tottiksessa tehdään 2B:ssä pelkkä pitkä suora remmissä, koko kaavio ja henkilöryhmä vapaana, liikkestä istu, liikkeestä maahan ja luokse, tasamaanouto ohjaajan omalla kapulalla, eteenmeno ja paikalla olo 20m ohjaaja selin.

Onneksi mun luottoystävä Anni lähti tiistaina sateeseen ulkotottikseen ja saatiin vielä torstaille hallitottikset. Muistuttelin sirun luvun, kokeiltiin kapulan heitto niin että appari siirtää sitä (nykyään avustaja siirtää kokeessa jos ohjaaja ei osu merkatulle alueelle), tehtiin eteenmenot palkalle ja paikkista häiriössä. Itse treenasin kotona paikkista itsekseni leluja ja ruokaa heittelemällä, ja tein yhden syvän esinekaistaleen missä sai juosta. Olin koko edellisen viikon nysvännyt pientä aluetta pellolla, mutta hyvin irtosi. Tein myös yhden tosi pitkän janan, mikä meni hyvin.

Koepäivänä lupasi sadetta ja vähän se sateli, pääosin aamulla jäljelle lähtiessä ja sitten just ennen meidän tottista. Sirut luettiin huoltoaseman parkkiksella, ja vaikka mielestäni valmistelin koiran siihen, se oli koko ajan parkkiksella tuijotellut muita koiria silleen "wau, onkohan noi tyttöjä" ja tuli vissiin kuitenkin vähän yllärinä kun tuomari kumartui päälle. Koira väisti, palautin sen asemiin ja otettiin uudelleen. Onneksi se ei sanonut mitään, ei koira eikä tuomari. Siru löytyi nopeasti, sanoin että se on tosi takana lapojen välissä, niin ei turhaan sohi lukijan kanssa kaulasta.

Jäljelle saatiin numero 3. Osoittautui, että meitä oli kaksi koiraa 1A, yksi koira 1B ja kolme koiraa 2B. Mun jälki oli viimeinen. Jonkun aikaa saatiin odotella ja sitten ajettiin kauheaa isoa terävää soraa olevaa tietä joku kilometri. Pelkäsin että renkaat puhkeaa. Maastothan Utissa on hienot. Taustalla kuului koko ajan ampumista, siellä on niitä armeijan alueita. En olisi ehkä edes kiinnittänyt huomiota, sen verta vaimeaa se oli, mutta yksi koira oli paukkuarka ja paineistui siitä kovasti. Jana oli tosi loivaan ylämäkeen. Koira lähti kevyellä laukalla, eteni ehkä 10m ja otti jyrkästi vasempaan, se meni ihan nenä maassa ja mun mielestä jäljesti jotain. Mietin vaan että olipas tämä muka lähellä. Kerkesi edetä just liinan mitan kunnes luopui siitä ja palasi itse janalle, ja osasi edetä sitä luotisuoraan takamerkkiä kohti, tässä vaihtoi raville. Olin aika hämilläni, mutta eihän siinä auta kuin kävellä koiran perässä. Sitten se teki vielä toisen lyhyemmän sakaran vasemmalle ja jatkoi taas sieltä janalinjaa eteenpäin. Ja minä kun olen tuskaillut sen kanssa etten saa sitä menemään suoraan, niin tämä kyllä näytti että se ymmärtää tästä paljon enemmän kuin olen luullut. No ihan melkein takamerkille päästiin ja nyt ehdin miettiä että juma oliko se jälki siellä alussa kuitenkin ja nyt se hylkäsi sen, mutta otti sitten siitä jäljen, määrätietoisesti oikeaan ja sinne paineltiin ilman että kukaan huusi perään mitään. (Tuomari huutaa "takaisin janalle" jos suunta on väärä, joten hiljaisuus on aina hyvä merkki.)

Jälkeen päin luulen, että se takajälki valui sieltä rinteestä ja se tarkisti sitä. Tuomari ei oikein sanonut tähän mitään, kun lopulta saatiin ennen tottiksia jana-arvostelut niin saisi edetä määrätietoisemmin, täydellinen jäljen nosto. Niistä poukkoiluista ei sanonut mitään vaikka kysyin että mitäköhän siinä tapahtui. Janalta 28p (/30).

Jäljellä alku oli aika epävarmaa, koira ei oikein ottanut tuntumalle ollenkaan vaan eteni hitaasti, ja kehuin sitä useaan otteeseen että hyvä jälki. Ekan kepin jälkeen tahti kiristyi ja liinan päässä oli normaali tuntuma. Sieltä niitä keppejä sitten nousi. Jossain vaiheessa ehkä 4. ja 5. kepin välissä oli kanssa pätkä kun koira tarkisteli hirveästi ja eteneminen oli hidasta. Sitten ruvettiin tulemaan jo kohti autoa, koirakin moneen otteeseen jäi tutkimaan jotain mättäitä että nyt sen vikan kepin pitäis ruveta olemaan. Auto senkun lähenee ja ei mitään, vähän patistelin sitä että nyt se jälki eikä tässä ilmavainulla keppejä pyöritä etsimässä. Pitää tehdä treeneissä tällainen että se meneekin auton vierestä tien yli tms, nyt sillä on liian vahva oletus että kun auto näkyy, se loppuu. No mikä helpotus kun se selkeästi oikeasti alkoi tarkentaa vikaa keppiä joku 10m autolta, ja mulla on jumalauta ne kaikki kuusi!!!

Ah arvotavarat

Mulla oli kepeille pieni vyölaukku, treeniliivin vetoketjut on rikki

Lähdettiin 11.13, jäljestysaikaa on 30min ja antoi meille siirtymään 10min, ettei tartte kaahata niitä renkaita puhki. Oltiin autolla 11.37 eli 24min siinä meni. Rauhoittelin itseäni että ei ole kiire, kyllä mä ehdin palauttaa ne kepit, mutta tämä on silti aina vähän kökköä kunnon loppupalkan sijaan paiskata koira äkkiä autoon ja hippulat vinkuen menemään.

Tämä on laitettu autolla päälle, ei vasta janalla, siksi matkaa yli kilometri

Esineruutu oli ihan siinä vieressä ja sinne mentiin numerojärkässä. Tässä vaiheessa selvisi, että 1B koiran jälki oli pitänyt tehdä uudelleen ja hän odotti sen vanhentumista. Hänet siirrettiin viimeiseksi eli minä menin esineruutuun viidentenä. Sellaista avaraa metsää missä jonkun verran kivenlohkareita. Aloitin vasemmasta etukulmasta. Lakki lähti ihan jees ja irtosi hyvin, mutta vauhti oli sellaista maltillista laukkaa sen normaalin kaahailun sijaan. Irtosi kuitenkin tosi hyvin että ei siinä mitään. Ei edennyt ihan vas.takakulmaan, vaan poukkoili sieltä about takalinjaa oikeaan takakulmaan, missä hävisi hetkeksi näkyvistä ison kuusen uumeniin tai taakse ja kun näin sen taas, sillä ehkä oli musta lompakko suussa. Kehuin vaikka en ollut varma. Oli sillä. Toinen esine tuli ihan edestä 5m syvältä ja sitten kolmannella lähetyksellä koira paineli vasemmasta etukulmasta (??? vähän outo suunta) ulos, ja kutsuin sen kesken kaiken takaisin. Se ihme kyllä jopa totteli. Vielä neljäs lähetys ja niin tuli kolmas esine, sekin ehkä about keskeltä jos ihan sieltäkään. Luovutti 1. ja 3. mun edessä seisten (esine-etsintätreenit pellolla on tuottaneet tulosta!!), kakkosen hyppäsi päin. Palautukset oli nekin vähän hidasta laukkaa. Tuomari sanoi että voisi työskennellä hieman voimakkaammin varsinkin just palautuksissa, mutta saatte silti täydet 30p. Lakki sai kuulansa ja rapsutin sen persettä kyykyssä kun tuomari halusi kätellä, niin hän kyykkäsi kanssa ja kätteli mua sinne alas 😂

Sitten ajettiin vajaa puoli tuntia kentälle ja odotettiin siellä että viimeinen koira sai jälkensä ajettua. Tässä sitten numerot taas vaihtui ja musta tuli 6., eli viimeisen parin viimeinen koirakko. Kaikki paitsi yksi 1A-koira oli tuloksessa kiinni, mutta hänkin halusi tehdä tottiksen, mistä hatunnosto. Järjestäjä halusi aloittaa A-tottiksilla, musta se on vähän outoa. B:t voi kuulemma siirtyä pois siksi aikaa jos ei halua kuulla paukkuja. Eikö olis helpompaa tehdä ne B:t eka ja sit jos vaikka oman vuoron jälkeen kuuleekin, niin se ei enää vaikuta suoritukseen.

Eka pari saamassa arvosteluja

Mun tottispari oli ihana ja oli kyllä muutenkin kiva päivä ja hyvää seuraa. Ei oikeastaan edes kauheasti enää jännittänyt. Lakki oli autossa aivan liian löysä, mutta en uskaltanut sitä kauheasti hetsata, kun paikkis oli ekana. Ilmoon jees, ei välittänyt parin valkkarinartusta mitään, tosin olin valmiina ja torppasin ekan vilkaisuyrityksen heti kun se meinasi ilmetä. Enemmän siis Lakilla olisi nyt sellaista "iih onko tytttöjä" kuin mitään aggrea tms. Lakkihan ei lähtökohtaisesti ole kauhean kiinnostunut muista koirista ollenkaan.

Paikkiksessa ei mitään, mua kyllä ahdisti ja parin maahanmenon jälkeen saatoin kääntyä niin että näin olan yli mitä mun selän takana tapahtuu. No ei tapahtunut mitään, Lakki oli siellä oikein rennon oloisena. Tämä erinomainen.

Siirryttiin kentän alkuun ja kytkin koiran, kun liikkeet alkaisi remmissä seuruulla, niin tuomari rääkäisee että koira irti. No selvä selvä. Laitoin sen siihen maahan sitten vaan. Lakki oli taas tai edelleen liian löysä, mutta tässäpä ei enää oikein hetsailla ja tuntui vähän siltä että mopo pitäisi saada käyntiin että sillä voi lainkaan ajaa. Liikkeiden aloitukseen päästyäni kysyin että kytkenkö mä koiran nyt, niin tuomari sanoi että joo, parin tehdessä eteenmenoa paikkiskoira on vapaana jotta nähdään että se pysyy hallinnassa, ja se kytketään vasta tässä kun remmissä seuruu alkaa. Selvä selvä. Rasittavan pitkään selitti ennen joka liikettä mitä mun pitää tehdä. Hihnakin oli väärin oikeassa kädessä, se pitää pitää vasemmassa. Remmissä seuruu oli aikamoista laahustamista, ei se nyt sen oloinen ollut että jäisi matkasta, mutta aika sunnuntaikävelyllä oli. Lopun perusasennon seisoi. Tästä ehkä hyvä. Vapaana seuruussa aika sama, vauhdinmuutoksista piristyi selvästi ja oli siellä lyhyttä kivaa pätkää, mutta tuomarikin sanoi että koira vähän vapaamatkustaa ja näkee että tavaraa olisi, mutta se ei tänään oikein anna itsestään mitään. Henkilöryhmässä taisin antaa lisäkäskyn ja tämäkin oli varmaan liikkeenä hyvä. Liikkeestä istumisessa lakosi maahan, taas. Se ei ole yhtään kertaa kokeessa tehnyt sitä ja mua alkaa ärsyttää tämä. Nyt se ei ollut mitenkään ahdistuneen oloinen, ei siis vaan viitsinyt keskittyä sen vertaa ja huomasin että mun teki mieli ärjäistä sille, että herää perkele. Puutteellinen. Liikkestä maahan ja luokse oli musta oikein näpsäkkä, tuomari olisi toivonut vielä nopeampaa maahan menoa ja voimakkaampaa luoksetuloa, erittäin hyvä. Noutokapulaa telineestä hakiessa meinasi karata mun selän takaa A-esteelle??? Siinä tuli sellainen "Lakkimissäsäoot"-parkaisu. Kapula se ei sitten lentänyt sinne ruutuun mihin piti ja appari kävi siirtämässä sitä. Kokeiltiin tämä treeneissä tiistaina ja Lakki se vaan piti kontaktia minuun ja oli ihan että joo tämä on häiriötreeni, en koske toisten kapuloihin, eikä meinannut sitten lähteä noutokäskyllä mihinkään. Ennakoin tämän ja annoin sille todella kimeän käskyn ja nytkäytin vähän vasenta jalkaa että nyt sitten menet kanssa. Musta tämäkin oli ihan jees, tiputti raville kyllä pari metriä ennen minua ja ennakoi aavistuksen sivulle tuloa, toisaalta luoksarin ja tämän sivulle tulot oli napakat ja täydet, vuosi sitten kokeessa muistaakseni meinasi jäädä kaikki edestä sivulle tulot vajaiksi. Tämäkin oli ehkä erittäin hyvä tai pelkkä hyvä, tuomari toivoi sitä voimaa vähän joka osaan. Eteenmenoon virittelin aika roimasti kun ei se tuomari katsonut yhtään. Paikkiksessa ollessani katselin että ei se tuomari katsonut parinkaan seuruuta läheskään koko aikaa, vaan kirjoitteli pitkät tovit papereihinsa kesken liikkeiden. 😁 No Lakkihan sitten meinasi karata ja hitto se seuruu oli sellaista että perse oli seuruupaikalla ja koira ainakin kerran nykäisi lähteäkseen. En uskaltanut korjata seuruuta sanomalla seuruukäskyäkään, kun pelkäisin että ihan sama mitä sanon, se ampuu siitä kuuhun. Valmisteleva osuus on sen 10-15 askelta niin meikä 9,5 askeleen jälkeen antaa käskyn ja sinne paineli tanner tömisten luotisuoraan. 💙💥 Mun mielestä tämä oli erittäin erinomainen mutta tuomari antoi vain erittäin hyvä koska olisi saanut reagoida maahan menoon nopeammin. Noooo ehkä siinä oli pieni viive mutta minusta se alkoi kyllä heti reagoida, jos vaan pitää täydestä vauhdista ensin kääntyä kohti ohjaajaa ja sitten mennä alas, niin kyl siinä hetki menee. Tai kaksi hetkeä t. Lakki.

Arvostelussa alkoi sitten keksiä töppöisenomaisia sekoiluja ja vinkui välillä, jeesus miten ärsyttävää. Sitähän ei enää arvostella ja sinänsä ihan sama mutta jos mun koirat on käy siihen -käskyllä niin siellähän ollaan hiljaa  ja piste. Tätäkin on nyt Lakin kanssa treenattava ennen kuin ongelma räjähtää käsiin.

Arvostelu oli pääosin just sitä että koira kyllä tottelee ohjaajaa ja on hallinnassa, mutta näkee että se pystyisi paljon parempaankin, nyt on vähän löysää ja se ei oikein keskity kunnolla. Tällä esityksellä kuitenkin 82p. Väärä asento on suoraan muistaakseni -7p jos koko liike on 10p, niin sehän olisi ollut kuitenkin 89p jos se olisi sattunut kuuntelemaan mitä sanottiin. Jos ja jos, inhoan tällaista jossittelua. Jos tädillä olisi munat, se olisi setä, mutta näillä mennään.

Lakille silti 280p, 1-tulos ja sehän oli 2B koirien paras loppupistemäärä, joten sijoituskin 1./3.

kuva kesältä Kannuksesta (c) Jonna

Mutta Lakki 💚💚💚 Minähän olen aina tiennyt että hän on huikea jälkikoira, sanoisin melkein että töppöistäkin parempi ja se on paljon se. Ei oikeastaan enää edes harmita se tyhmä B-tottis, onhan tämä nyt kuitenkin ensisijaisesti maastolaji ja nehän hän hoiti liki täydellisesti. Tänäänkin metsässä sen perässä kävellessä jossain tokan ja kolmannen kepin välissä vaan hymyilin ja ajattelin että oon niin kiitollinen siitä että me ollaan täällä. Nyt aion leijua hyvän tovin enkä rupea vielä murehtimaan sitä, miten vaikeaa niihin kolmosen kokeisiin on päästä....

Nosiainen kehiin

Meidän oma seura järjesti tänä viikonloppuna laatikko1 (pe ilta), kek2 (la) ja kek3 (su) -kokeet. Lopulta päädyin talkoisiin kakkoseen ja osallistumaan itse vain ykköseen. Jotenkin ei nyt tuo kolmosluokka taas nappaa yhtään, kun ei sieltä ole mitään saavutettavaa. Lakki ei ole pitkään aikaan edes treenannut. Ei ole kukaan muukaan näistä, mutta päädyin tempaisemaan nahkiaisen laatikoille! Nahkiainen nosessa on tietenkin nosiainen.

Ilmoittautumisen ja kokeen välissä oli pari viikkoa, joten siitä alkoi armoton treeni. Nahkallahan on kaikkien osioiden kokeissa sellaisia laatikoita, missä se on ollut useita kertoja alueen nopein, ja sellaisia laatikoita, missä se ei ole löytänyt ollenkaan. Edes lopuksi kun oikea laatikko on osoitettu. Luulen, että kysymys on hajun leviämisestä, ja että se ei oikein osaa ilmaista saavuttamattomia.

Treenattiin ahkerasti. Tein ihan perus laatikoita, pääasiassa vain yhden kuvion, yksi etsintä, löydöstä todella kunnollinen maksalaatikko/kissanruokapurkkipalkka ja se oli siltä päivältä siinä. Toisina päivinä tein saavuttamattomia ihan normi etsinnässä, sekä sisällä että ulkona. Lähtötilanne oli se, että jos ei saa nenää hajulle, hän mieluummin jättää sen kokonaan eikä ole löytävinään. Se ei jää nuohoamaan siihen että jossain tässä se on, en vaan osaa päättää mistä ilmaista, niinkuin esim Lakki tekee. Se vaan hyvin vähäeleisesti hylkää sen.

Koepäivänä mun piti olla iltavuorossa, mutta se vaihtuikin kollegan poissaolon takia aamuun. Ehdin siis hyvin kotiin ja käyttää koirat lyhyellä lenkillä pellolla. Nahka ei todellakaan ole se koira jonka voi työpäivän jälkeen hakea suoraan kokeeseen. Sitten ajeltiin naapuripitäjään, koepaikka oli käytöstä poistettu seurakunnantalo.

Nahka olo suoritusvuorossa viimeisenä. Mervi oli kolmosena ja tuli oman vuoronsa jälkeen kuvaamaan mulle. Ei jännittänyt yhtään. Nahka kiskoi ihan hulluna ovelle, onneksi ei tarvinnut kauaa odotella. Lämpällä varma reaktio purkkiin, palkkailin aika monta ilmaisua.

Kaikilla alueilla oli aikaa 2:30 (ihan hirveästi!)

Ekalla alueella tosi nopeasti oikealle laatikolle. Se ilmaisi ja itsekin vähän niinkuin kohotti kulmakarvaa siinä samalla että oho olipas tämä nopea. Hämmennyin ja kesti hetki ilmoittaa löytö.

Toisella laatikot oli hajanaisemmin pienissä ryhmissä. Tässä lähdettiin just väärään suuntaan ja kerettiin käydä melkein kaikki läpi ennen oikealle tuloa. Tässä se myös keilasi aika monta laatikkoa mennessään, siis vähän niinkuin kävelee laatikon kulmaa päin jolloin se liikahtaa. Ja ihan tasan tekee sen tahallaan, mutta kiltti tuomari ei antanut virheitä. Kohdalle tullessa varma ilmaisu.

Kolmannella alueella kävi kanssa sama väärän suunnan valinta, eli kierrettiin vastapäivään ja löytö jäi loppuun. Tässä olin just ilmoittamassa löytöä kun koira irroitti ilmaisun, joten jäin odottamaan mitä se tekee. Olin päättänyt että en hätäile. Se sitten vaan otti vähän eri kohdan samasta laatikosta, jolloin ilmoitin, ja sehän se oli.

Neljännelle mennessä meinasi alkaa jännittää kun tämähän on mennyt jo aivan liian hyvin tähän mennessä. No siitä taas hyvin nopeasti oikealle laatikolle ja se olikin siinä!

Siis nahka 5v yhdeksännessä nosekokeessaan ja sen eka satanen, vihdoinkin! Säätö ilmaisujen kanssa maksoi meille ekan sijan, mutta aivan sama. Kaikki on videolla ja olen niin tyytyväinen siihen, että se kävelee ja että se ilmaisee kaikki laatikot heti kohdalle tullessa, eikä jätä niitä ja käy ensin katsomassa mitä kaikkea muutakin täältä löytyy. Ehkä hän haluaa olla laatikkonahka. 😍Ne on niin selkeitä visuaalisia kohteita, että tällaisen ihan liki häiritsevän vilkkaan koirankin ajatus pysyy kasassa. Sille ei missään vaiheessa tullut sitä aivot lepattaen ympäriinsä sekoilua. Joka alueella se kyllä kerkesi vilkaista että tuolla on ajanottajan kintut mutta ei jäänyt yhtään kiinni potentiaaliseen uuteen ystävään, vaan suuntasi sekä henkisesti että fyysisesti kohti laatikoita.

Nahkalle siis 100p 0vp LN sij. 2./6.!

Minä: löytö!
Tuomari: oikein!
Minä: hyvä nakkiiiii!!!
Tuomari: siis MIKSIKÄ sä just kutsuit sitä?!?

Borrelioosi

Asia ei sinänsä ehkä kuulu koirablogiin, mutta jos mulla ei olisi niitä, tuskin tätäkään olisi tapahtunut. Metsissä rymyävät koiraihmiset on varmasti riskiryhmää.

Se on siis minulla.

Tänä vuonna on ollut aivan hirveästi punkkeja. Mun koirilla kyllä on vain tappava, ei karkottava myrkky, mutta koirissa käveleviä punkkeja sai alkukesästä poistaa kymmeniä. Poistin jokusen kävelevän myös itsestäni. Reilu pari viikkoa sitten mun käsi osui kyljessä johonkin möykkyyn, ja peilistä katsoi hyvin syönyt lihava punkki. Onneksi just taivuin itse poistamaan sen. Putsasin alueen ja jäin seuraamaan. Ehkä viikon jaksoin joka päivä tarkistaa sen, sittemmin enää harvemmin. Borrelioosin itämisaika on 3-30vrk, joten suosittelen että jos näin käy, tsekkaa alue kuukauden ajan joka päivä.

Muutama päivä sitten saunan jälkeen sain vilkaisemaan sitä peilistä, ja mikäs se siellä olikaan. Ensimmäinen ajatus oli, että mikä vittu tuo on ja voitko vaan hävitä kitooooos. No ei hävinnyt ei, vaikka monta kertaa kävin uudelleen peilin edessä katsomassa sitä. Ei oo todellista. Nyt mulla on se.

Ei muuta kuin googlettamaan, onko tämä päivystysasia. Kello oli noin 21.30. Yön selkään ei tartte rynnätä mutta lääkäriin on syytä mennä "viipymättä". Pihlajalinnalla on chatti missä lääkäri olisi vielä ollut auki, se maksoi jotain 80e. Harkitsin hetken että hoidan tämän heti, ei siksi että olisi niin kiire, saati että täällä saisi yöllä lääkkeitä yhtään mistään. Enemmänkin siksi että aamulla menisi sitten varmasti koko aamu jonottessa kun chatti klo 8 aukeaa. Olin menossa kymmeneen töihin ja ärsyttää jos ei ehdi mitään.

No, odotin sitä aamua ja koko aamun siinä tosiaan kesti. Asian hoidettuani vauhdilla apteekin kautta töihin. Hyvinvointialueen chattikin on näköjään enää ilmainen hoitajan osalta mutta kun hän siirsi minut lääkärille, se maksaa noin 15e, puolet siitä jos menisi livenä käymään. Hirveän tarkkaan tenttasi oireet (joita ei ole) ensin hoitaja ja sitten uudelleen lääkäri. Mutta jeesuksen kiitos tämä hoitui etänä. Eikä nyt taas sen hinnan takia, vaan siksi, että täältä ajaa sinne puoli tuntia ja kiirevastaanotolla ajat on muistaakseni viitteellisiä ja siellähän sitten istutaan ja työtunnit senkun paukkuu miinukselle.

Nyt mulla on sitten antibiootit kaksi viikkoa 3x vrk. 😳 Kuolee borreliat ja kuolee varmaan kaikki muukin.

Vähän meinaa ahdistaa. Ei borrelioosi, senhän pitäisi alkuvaiheessa löydettynä hoitua pitkällä kuurilla hyvin ja siitä tuskin tulee mitään. Mutta ne antibiootit. Sain neljä vuotta sitten allergisen reaktion antibiooteista. Olin saanut osastolla ainakin toista niistä suoraan suoneen, ja kotiutuessa kuurit jatkui suun kautta. Ehdin olla pari päivää kotona ennen kuin se tapahtui, ja epäselväksi jäi miksi se tuli niin viiveellä, ja oliko se vaan toinen niistä, vai molemmat yhdessä. En ole koskaan ollut allerginen yhtään millekään niin kyllä se niiden lääkkeiden piikkiin menee. Kerroin huoleni lääkärille ja hän sanoi, että tämä mitä nyt saan, on eri aine. Apteekin henkilö sanoi että eri on joo, mutta jonkinlaista sukua sille toiselle mitä sain aiemmin. Minun kuuri sisältää kolme pakettia ja otin nyt alkuun vaan yhden siltä varalta että jotain tulee ja se pitää vaihtaa. Ei jää sitten niin paljoa hukkaan.

Joo, ja se ei tunnu miltään. Ei kutise eikä ole mitään yleisoireita. Siksi on niin tärkeää seurata poistokohtaa, se punainen rinkula käsittääkseni aina johtaa ab-kuuriin.

Uusi esine-etsintä

Palveluskoirille tuli alkuvuodesta pari uutta lajia, mm. pelkkä tottelevaisuuskoe (B-tottis), AD- eli kestävyyskokeesta tuli SPKL:n alainen (töppöinen on käynyt sen vuonna nakki, silloin se oli SPL alla eikä tulos näy koiranetissä) ja esine-etsintä. Näistä mistään ei voi käyttövalioitua, saa vain koulutustunnukset. Ja ei ne nyt siis mitään uusia keksintöjä ole, vaan käsittääkseni kansainvälisiä FCI:n lajeja jotka nyt vaan otettiin käyttöön Suomessakin.

Esine-etsinnässä on kolme luokkaa. Ensimmäisessä alue on 20x30m, sen keskellä menee kuvitteellinen keskilinja mitä ohjaajan tulee kävellä ja molemmin puolin keskilinjaa on yksi peltojälkiesineen kokoinen (huomattavasti normi esineruutuesinettä pienempi) esine, mikä pitää löytää. Koira voi ilmaista sen (maahan ym.) jolloin ohjaaja menee hakemaan sen, tai tuoda sen, jolloin ohjaaja pysyy keskilinjalla. Kirjoitin että ohjaajan tulee kävellä keskilinjaa; jos jää seisomaan lähtöön ja antaa koiran etsiä niin, menettää työskentelypisteitä, kun tässä pitäisi nimenomaan pistottaa ja osoittaa ohjattavuutta. Koiran tulee mennä sinne mihin ohjaaja lähettää eikä se saisi itsenäisesti ylittää keskilinjaa ja vaihtaa puolta. Vähän niinkuin haussa siis.

No helppo nakki, ajattelin, sehän menee normi esineruudun pohjalla. Paitsi että muutaman kokeilun jälkeen totesin että ei mene. Syystä että mun koira juoksee jossain 70 metrissä niinku se usein tekee esineruudussakin (50x50m), missä se on musta vaan söpöä enkä ole puuttunut siihen yhtään mitenkään. Nyt jos tätä haluaa tehdä, niin sallittu alueen ylitys on muutama metri, sitten koira tulee kehoittaa ja myös saada palaamaan alueelle. Seitsemästä kympistä saa varmaan suoraan hylyn ja sinänsä ihan hyvä niin, onhan se ilmiselvästi osaamattomuuden osoitus tässä lajissa.

Tähän mennessä pidetyt kokeet on olleet paljolti pellolla tai sellaisessa sammalmetsässä. Tuomarin tulee nähdä koiran työskentely koko ajan.

"mitenniin ei saa juosta missä haluu"

Innostuin tässä nyt ihan oikeasti treenaamaan koska haluaisin mennä kokeeseen. Sain pari vinkkiä: treenata koira kytkettynä, aloittaa ihan pienistä alueista tyyliin tarkkuusruudun 3x3m, ja tehdä alueet niin että ne luontaisesti rajoittuu johonkin esteeseen kuten pihalla vaikka aitaan, jolloin ei voi juosta mihinkään.

Estäminen toimii huonosti. Tein kyllä aikoinaan töppöisen kanssa tarkkuusruutua koira fleksissä, koska sillä oli siinä alkuun samaa vikaa. Miksi nysvätä jossain ohjaajan edessä kun voi juoksennella ihan missä haluu. Voihan sitä vähän tehdä, että saa onnistumisia, mutta ei se voi perustua vaan siihen. Sitten kun päästää koiran irti, se palaa vanhaan.

Lisäksi mietityttää, kuinka erotella lajit, eli jos tätä nyt kovasti alkaa tehdä niin sotkeeko se normi esineruudun ja lakkaako mun koira huitelemasta huitsin kuusessa sielläkin? En haluaisi. Irtoamisongelmaisen (Sieni) jälkeen on ollut vaan ihanaa kun tämä tyyppi todellakin irtoaa.

"kyl hiki tulee juostessa"

Alue tulee merkata jollain tavalla, en tiedä miten. Oon kokeillut jälkipaaluja ja pieniä, niitä pistemäisiä, merkkejä. En tiedä, voiko ne olla niin pieniä, mistä koiran pitäisi tietää mitä etsii? Meillä meni yksi treeni siihen, että käytiin läpi se että merkkeihin ei kosketa vaan esine löytyy sieltä muualta. Aika epäreilulta tuntuisi silti, jos sellaiset olisi kokeessa. Kai ne nyt on jotain kartioita edes?

Parhaiten on nyt toiminut se, että koira odottaa ja katsoo kun teen alueen. Parempi, jos sen saa vähän kauemmas, se pysyy siellä rauhallisempana. Ollaan tehty pieniä alueita, sellaisia tarkkuusruudun tyylisiä, että seison vaan etureunalla itse. Ollaan tehty myös niitä kokeenomaisia alueita missä liikun keskilinjaa, mutta tässä kyllä helposti lähtee laukalle ja niitä omatoimisia keskilinjan ylityksiä tulee. En oo nyt raaskinut niihin puuttua, koska kaikkea ei voi treenata samaan aikaan. Sen kyllä korjaan, jos lähettäessä ampaisee jonnekin ihan muualle kuin mihin päin lähetin.

Ollaan panostettu nyt siihen alueella pysymiseen. Oon paljon kehunut sitä, kun se menee yli ja kääntyy takaisin, eli reagoi tallauksen loppumiseen. Jos ei reagoi itse, olen heti muutaman metrin ylityksen jälkeen kutsunut takaisin, ensin aina nätisti ja yleensä kun se ei tottele, karjaissut perään sen verta että korvat aukeaa. Se ei ole siis saanut juosta missään. Sehän on niin itsessään palkitsevaa että en hetkeäkään usko että se jäisi pois vaan sillä, ettei sieltä koskaan löydy mitään. Ei siinä vauhdin hurmassa kerkiä mitään edes ajatella varmaan. Esineet on olleet joko metrin sisällä merkistä korostamassa sitä, että ei merkkiä, tai sitten just alueen rajalla alleviivaamassa sen merkitystä.

Oon käyttänyt mun peltojälkiesineitä ja osoittautui myös että ne on oikeasti aika pieniä, ja vähän heinään työnnettynä haju ei todellakaan leviä. Ihan joutuu kunnolla etsimään.

"ihme nysväämistä kyl miehen pitäis saada juosta"

Katsotaan nyt, mitä tästä tulee. Lakki on toistaiseksi treenin jälkeen sen oloinen, että se oli sille enemmän henkisesti rankkaa kuin kivaa. Kauheasti on asioita mitä ei saa tehdä ja joutuu hillitsemään itsensä. On myös ihan mahdollista, että tämä ei vaan ole sen juttu. Jos on suurten linjojen mies niin ei ole pakko alkaa nysvätä vain siksi että äiskä haluaisi mennä kokeeseen.