Believe in yourself and you're halfway there

Kanat on nyt olleet reilun kuukauden. Ne on nopeasti kesyyntyneet, jopa kiusallisen päällekäyviksi. Joku päivä istuin tarhassa ja olin saada sydärin, kun selän takaa Kyllikki lehahti mun olkapäälle. Syliin ne tulee kaikki ja jos menee lähelle, ne on aivan vakuuttuneita että jotain herkkuja on tulossa, ja kärttäminen on melko painokasta. Luoksetulo niillä on hyvä, ja tänään huomasin että ne ymmärtää myös sormella kovan pinnan naputtamista niinku mun kissat; tarhan penkille oli jäänyt makaronia ja napsutuksella sain ne kutsuttua sinne, kun ne ei niitä olleet huomanneet. Tavallinen keitetty makaroni saa niihin eniten vauhtia. Viime vuoden kesäkanoihin verrattuna nämä ei vielä ole päässeet ihan kaikkien herkkujen makuun, joitakin ruokia ne on lähinnä ihmetelleet että mitä se tällainen muka on.

Pieninkin, Klaara, on jo paljon isompi kuin tullessaan, eikä näytä enää siltä, että johan sen vie kova tuulenpuuska. Olen miettinyt koska ne uskaltaa päästää pihalle vapaaksi. Kesyyntymisen ja luoksetulon perusteella varmaan voisi jo. Toisaalta jotenkin arveluttaa ja niin arvelutti joka vuosi. Mitä jos ne pelästyy jotain ja pakenee eikä tule takaisin? Mitä jos joku peto vie? Toisaalta Koistinen oli vielä viikko sitten aika nynny tulemaan edes tarhaan, se usein katseli ovella kun tytöt meni. Nehän kaikki aluksi tarhassa pysytteli tavaroiden päällä eikä halunneet mennä hiekalle. Kerran se sitten seisoi rampilla ja halusin silittää sen untuvapyllyä, mitä se kavahti ja hypähti maahan, ja sen jälkeen jotenkin rohkaistui. Olen tähän mennessä jättänyt tarhan oven huoletta auki ja mennyt sinne avaamaan kanojen luukun. Nykyään ne vaan vyöryy kanalasta niin vauhdilla ulos, että tuntuu etten ehdi itse enää pois alta ja ulos tarhasta, eli pitäisi ehkä alkaa sulkea tarhan ovi varmuuden vuoksi.

Jos odottaisi että ne alkaa munia ja oppii tekemään sen sisälle munintapesiin? Silloin eletään lokakuuta, haluaako ne sitten enää edes tarhasta ulos, kun pihalla kaikki kuolee? Jos en päästä ennen kuin ensi keväänä, onko ne sitten niin tapoihinsa juurtuneita ettei lähde enää mihinkään tarhasta?

Mun piti eilen mennä hakemaan pari kanaa lisää. Matkaa sinne oli sellainen 300km ja oli alustavasti sovittu maanantai (mulla alkoi loma). Hän tiesi miten kaukaa tulen. Sunnuntaina laitoin kaksi viestiä että käykö ma päivällä, en saanut vastausta. Illalla 22 maissa katsoin viimeisen kerran puhelinta ja totesin että no olkoon sitten, en oo kyllä aamulla lähdössä mihinkään. Aamulla 8:30 oli tullut vastaus, että sopii. Heräsin 9 maissa ja tuollaiseen matkaan tosiaan menee se melkein neljä tuntia, niin ei tässä nyt oikein enää ehdi... totesin sitten että antaa olla, alusta asti oli vähän hankala olo kanssakäymisessä. Mä oon hyvin allerginen sellaiselle että ei saa selvään kysymykseen selvää vastausta, ja en minkään asian ostajana jaksa ruinata myyjältä yhtään. Joo ihmisillä on muutakin elämää eikä kaikki ehdi aina roikkua puhelimella, mutta jos tiedät että toinen on tekemässä 600km reissun huomenna etkä ehdi tänään yhtä viestiä laittaa niin ei kyllä kannata ihmetellä että se ei sitten lähdekään ajelemaan.

Nyt en sitten tiedä mitä tekisin. Munimisen kannalta neljä kanaa riittäisi mulle oikein hyvin. Toisaalta neljä on ehkä hieman vähän yhdelle kukolle. Viime kesäinen Pannu kärsi liian innokkaasta kukosta ja silloin jäi sellainen olo, että niitä voisi olla joku 5-6 ainakin per kukko. Toisaalta jos joku on kukon suosikki niin en tiedä auttaako siinä se kuinka monta muuta kanaa on tarjolla. Kahtena aiempana vuonna on myös molempina vaan kuollut yksi kana. Tai ekana vuonna sille tuli joku sairaus ja se vaan nuupahti ja piti lopettaa, kun hoito ei auttanut. Toisena vuonna lapin reissun aikana hoitaja oli löytänyt päällisin puolin ehjän mutta kuolleen kanan tarhasta. Jos niitä meinaa kuolla tätä tahtia, neljä on aika vähän.

Kanojen yhdistämisestä mulla ei ole mitään kokemusta. Pääosin kai niiden pitäisi olla suht sosiaalisia, teharit on poikkeus mutta niistä en ole kiinnostunutkaan. Olen ymmärtänyt, ja monessa lajissahan se on juuri niin, että nuoret on nuoria ja paljon helpompia, melkein sen kun vaan heittää ne yhteen ja vähän vahtii ettei mitään vakavaa tapahdu. Nuorien lisääminen aikuisten joukkoon saati aikuisten totuttaminen toisiinsa vaatii vähän enemmän panostusta ja voi olla, että niitä pitää pari viikkoa asuttaa samassa tilassa mutta verkolla erotettuina. Jos tuo esim vuoden päästä nuoria näiden nykyisten joukkoon, luultavasti nämä kiusaa niitä alkuun, mikä sinänsä on ihan normaalia mutta helpommalla pääsisi jos tekisi yhdistämisen nyt kun ne kaikki on vielä ei-sukukypsiä.

Toisaalta alun perin toivoin että ne olisi eri ikäisiä eikä kaikki ole sitten yhtä aikaa vanhoja ja lakkaa munimasta jolloin mulla on kanala täynnä munimattomia mummoja. Tähän sopisi hyvin parin kolmen vuoden ikäerot.

Mutta nyt jos niitä on vaan neljä ja joku menee kuolemaan, niitä todellakin on liian vähän yhdelle kukolle. Mutta ei niitä nyt mitenkään varmuuden vuoksi varalle voi alkaa hankkiakaan. En myöskään halua nyt äkkiä "mitä tahansa", vaan jotain rotua mikä kiinnostaa. Tai sitten päättää pitäytyä näissä piikkiöläisissä ja vaikka ryhtyä säilyttäjäksi.

No, mennessä näkee.

Kuvasin heitä tänään kameralla ja ne makaronit oli houkuttimena että sain heidät vähän kauemmas kamerasta...