Pellolla

Se olisi sitten IFH1 Vincentti.

Olen niiiin ylpeä koirasta, hänestä on tullut se mun yksisarviseni, mitä ei pitänyt enää olla 💖 

Kuva on kyllä loppukesältä

Kyttäsin koko loppusyksyn ifh-kokeita. Vähän silleen puolitosissani, kun en oikein osannut päättää ollaanko me koevalmiita vai ei. Jos tosissaan haluaa koepaikan, sitä soitellaan jokaiseen. Minä laittelin sähköpostia. Omalla kylälläkin oli yksi koe, mutta se meni spl-alaosaston jäsenistä täyteen, ja tiesin että sinne osallistuu töistä sellainen henkilö jonka kanssa koen että mun ei pidä viettää vapaa-aika. En sitten ilmoittanut edes varalle, ja ei sinne olisi päässytkään, ei tullut peruutuksia. (Kyttään Virkun tulospalvelua, sieltä tiedän kun samat koirakot oli listalla alusta loppuun).

No sitten osui silmään 14.11. koe johon oli laitettu vihreä "tilaa on" -lippu. Jämsässä. Aika kaukana. Samana päivänä oli Kouvolassa koe, mihin kysyin paikkaa, mutta ei tullut vastausta. Kysyin Jämsääkin, sain paikan, maksoin sen ja sitten seuraavana aamuna Kouvola vastasi että yksi paikka olisi. Aaaaaaargh! Kouvolassa olisi ollut naistuomari, mikä ehkä on luoksepäästävyys-haastavalle koiralle helpompi, ja matka nyt olisi ollut tarkasta sijainnista riippuen ainakin puolet lyhyempi.

Laskin jopa kuinka paljon jään tappiolle jos perun Jämsän (=ei saa rahoja takaisin) mutta selviän lyhyemmällä ajamisella. Ei se diesel niiiiiiin kallista ole että toinen osallistumismaksu olisi kuittaantunut matkassa säästöllä. Totesin että Jämsä it is. Ei viitsi heittää 45e kankkulan kaivoon.

No sitten alkoi vielä kova viime hetken treenaaminen. Parit treenit meni ihan perseelleen, ne kulmat siis lähinnä. Perjantaina satoi ensilumi ja oli vielä töiden jälkeen pakko käydä tekemässä jälki lumeen. Ehdin valoisalla tehdä, yksin en otsalampun kanssa tonne villisikojen keskelle mene, mutta koiran kanssa voi ihan hyvin. Mutta kyllä mä mietin että harrastuksensa kullakin:

Kello soi 4.45. Arvoin vielä aamulla mitä reittiä ajaisi, ja arvelin että jos tiet on täynnä suttua niin kivempi JKL:n kautta, on ainakin tie parhaimmassa kunnossa. Lisäksi mietin koko perjantain ja vielä lauantaina aamulla, että mikä määrä lunta on sellainen että koetta ei voida pitää. Periaatteessa koeohjeessa taitaa lukea, että jos jäljentekijän jäljet näkyy, koetta ei saa pitää. Toisaalta nykyään kun ykkösessä ohjaaja tekee jäljen itse, ja tietää missä se menee, niin mitä väliä näkyykö vai eikö näy. Siellä sun pitää 10m liinan päässä kävellä koiran perässä eikä sitä pysty ohjaamaan. Olin sanonut ilmoittautumisten vastaanottajalle että mulla on pitkä matka. Harmitti että en jo perjantaina illalla ollut kysynyt keneltäkään. Järkeilin nyt niin, että jos kerkiän puolimatkaan kun koe perutaan, niin oon mieluummin Jyväskylässä kuin Joutsassa, voi sitten käydä vaikka jollain asioilla isossa cityssä.

5:45 lähdin ajamaan ja silloin ei viitsinyt soitella mihinkään. Matkalla satoi lisää lunta ja laitoin sitten jossain vaiheessa tekstiviestin, että mikä tilanne. Vähänkö ärsyttäisi ajaa tuo matka turhaan. Ratamestari vastasi heti että pellolla on aamulla käyty katsomassa, otettu kuvat ja tuomari on tilanteen hyväksynyt eli koe pidetään. No ei muuta kuin körötellä perille. Meni aikataulu vähän tiukille, matkalla oli aika monta hitaasti ajavaa, liekö ollut kesärenkaita.

Siellä me sitten oltiin ratamestari, minä ja toinen kisaaja ja alettiin tehdä jälkiä. Se tuntui tosi epäviralliselta. Ratamestari otti valokuvat meidän esineistä ja sitten hän antoi jälkikaaviot. Mun piti kysyä ihan kaikki, miten pitkään seison lähdössä paalulla, miten askellan kulmat, mihin esine jätetään (askeleeseen vai niiden väliin).

Toisella koiralla oli juoksut, joten minut oli kuulemma "arvottu" (=laitettu) ekaksi. Ratamestari kysyi mikä koira mulla on. "Mudi", sanoin, mihin hän, että "oi,  vau".

Siellä se mudipaalu seisoo

Eli siis pelto täynnä kosteaa loskaa, nolla astetta lämpöä ja ihan hirveä tuuli. Meidän eka suora suoraan vastatuuleen. Ekan suoran piti olla 250 askelta. Seuraava oli piirretty 220, mutta tie tuli vastaan ja siihen tuli ihan korkeintaan jotain 180. Lisäsin sitten omatoimisesti kymmenen noihin kaikkiin loppuihin niin kokonaisaskelmäärä suunnilleen täsmäsi. Ratamestari valvoi tieltä mun menoa, ja toinen kisaaja odotti siellä kanssa. Koska jäljen ikä pitää olla sen noin tunnin, niitä ei tietenkään voi tehdä samaan aikaan, kun tuomari voi arvostella vaan yhden kerrallaan. Hän meni sitten tekemään omansa vähän minun jälkeen. Mun jälki tehtiin 8.50 eli se olisi ajettavissa 9.50. Tuomari ja vastaava koetoimitsija tuli paikalle 9.30. Ratamestari näytti hänelle esineistä ottamansa valokuvat ja jälkikaaviot.

Juoksun takia se toinen koiranohjaaja laitettiin siirtämään auto kauemmas. Tuomarilla oli autossa kiljuva koira, joten sekin auto vietiin sinne alamäen taakse. En usko että meitä olisi haitannut kumpikaan mutta kuulemma pyritään että olosuhteet on kaikille tasapuoliset ja tällaiset häiriöt viedään pois. Huomasin lopuksi myös että kun mun jälki päättyi ihan mun auton lähelle ja vika suora tuli kohti tietä, siellä ei ollut ketään, eli lähtöä katsomassa olleet ihmiset oli huomaavaisesti siirtyneet pois ettei koira reagoi heihin.

No sitten kun he oli parkissa siellä eri paikassa, niin sieltä huudettiin että koirien tarkastus ja tuo koira tänne. Paperitkin piti viedä, niitä ei ollut kukaan vielä tätä ennen halunnut. Nappasin koiran, tein autolla yhden käsikosketus-sirunlukuasennon ja mentiin. Lakki ei ole mitenkään kovin terävä mutta mudi se nyt kyllä on, ja metsässä mäen alla yhtäkkiä seisovat neljä henkilöä ja yksi kiljuva auto oli sen mielestä muutaman tuffin arvoisia. Päätin jo kävellessä että nyt on kyllä aika rajut olosuhteet ja että vaadin hetken aikaa. Sanoin lähelle päästessäni että mun koiran mielestä tällainen on erittäin epäilyttävää ja voidaanko hetki katsella teitä tässä vähän kauempana, siis parin metrin päässä oltiin. Tuomari sanoi että toki, ja vkt siinä vaiheessa, että anna ne paperit ensin. Hän katsoi rokotukset ja palautti mulle sen, koekirja jäi hänelle. Tunkiessani niitä taskuun koira meni haistelemaan häntä, sanoi että saa päästää. Jotain siinä juttelin ihan siksi että ajattelin että se on koiralle merkki että nämä on tuttuja ja mulla on tilanne hallussa. Tein pari käsikosketusasentoa siinä itse ja kehuin vuolaasti, en uskaltanut palkata, kun en ollut varma saako siinä enää. Sitten sanoin sille että noniin mennääs tekemään sama temppu tuomarille. Lakki otti tosi hyvän asennon ja seisoi ihan tukevasti omilla jaloillaan vailla aikomustakaan liueta mihinkään, mutta kyllä sillä silmät pyöri päässä. Pidin toisella kädellä vähän päästä samalla kun se teki käsikosketusta ja toisella pannasta, blokkaan sillä kädellä tarkoituksella vähän sen näkymiä ja kun kosken sitä kahdesta kohdasta itse, se ei ehkä erota tuomarin kosketusta. Sirua piti hetki etsiä vaikka tiesin sanoa että se on tosi takana, nyt se on valunut keskeltä lapojen välistä vähän oikealle alaspäin. Kehuin koiraa kun toimenpide kesti ja sitten vapautin sen, hyppäsi mua päin ja oli vallan jees eli ei se nyt niin kauheasti siitä pulttia ottanut, vaikka mulkoilua riitti. Tästä jäi ihan tosi hyvä mieli, paitsi että osasin itse vaatia hetken aikaa niin ei meillä ehkä olekaan ongelmaa vaikka edellisessä kokeessa tää meni ihan perseelleen.

No ratamestari sanoi siinä tuomarille että mulla on kysyttävää, hän ei ollut suostunut vastaamaan. Mä vein Lakin pois, ne luki sen toisen koiran sirun ja tuli sitten mun autolle. Kysyin ensin siitä ilmaisusta. Oon lukenut sääntöjä melkein joka ilta, ja hupaisaa on että siellä on erittäin seikkaperäisesti kerrottu miten maahan menevän koiran tulee ilmaista ja paljonko saa pisteitä jos esine jää mihinkin sijaintiin sen etutassuihin nähden, ja sitten mainittu suunnilleen yhdellä lauseella että koira voi myös tuoda. Kauhukseni huomasin joku ilta että kyllä siellä lukee että tuova koira lähetetään jatkamaan siitä mihin se tuo esineen. Ja mää kun olen nimenomaan ottanut sen sivulle (seisomaan), kiskaissut eteen jääneen liinan takaisin ja laittanut sen koiran kinttujen alle ja sitten vasta lähettänyt sen jatkamaan!!! Ai kauheeta. No ei siitä nyt kovin montaa pistettä voi mennä, ja oli miten oli, aion toimia niin kuin olen tähänkin asti toiminut, ei ole koiralle reilua muuttaa sitä kokeessa.

Tuomari sanoi, että meillä Suomessa on vakiintunut käytäntö että se arvostellaan kuten nouto ja siinä otetaan koira sivulle ennen jatkamaan lähettämistä. Jos joskus päädyn kansainväliseen kokeeseen ulkomaille, sitten tämä ei päde. Hehee ei onneksi ole sellaista pelkoa. Liinan korjaamiseen oli koira sitten tuonut tai maassa esineellä, pitäisi periaatteessa aina kysyä lupa; erikoisjäljellä koiraan koskeminen on koko suorituksen ajan lähtökohtaisesti kielletty. Tästäkin hän sanoi nyt vähän silleen, että jos painan mieleeni että se lupa olisi hyvä kysyä, niin sen kun nyt vaan korjaat itsenäisesti, ei hän siihen puutu. Ehkä tässä oli joku ykkösen kyläkoe vs maailmanmestaruudet -ero. Sitä en kyllä älynnyt kysyä, eikä hän loppuarvostelussa sanonut, että onko ok että se koira nimenomaan seisoo siinä sivulla. Mä olen kokenut että liina on paljon helpompi laittaa kun se ei istu, mutta esim noudossa sivulla seisominenhan on ihan selkeä virhe. No luulen että meidän tavoitteilla tälläkään ei ole hitonkaan väliä. Lopuksi kun vkt täytti papereita, kerettiin vielä hetki jutella, ja kysyin silloin onko tuovia koiria paljon. Sanoi että yksi sokea ohjaaja tulee mieleen, koiran on pakko tuoda koska hän ei näe missä se olisi maassa, ja sitten joku noutajatyyppi jonka koirille se nouto on niin luontainen. Mutta pääasiassa ne korkealle tähtäävät opettaa kyllä sen maahan menon.

No sitten mun toinen kysymys koski loppua. Vikan esineen jälkeen mennään hallinnassa tuomarin luokse, koira otetaan perusasentoon ja ohjaaja näyttää ne esineet tuomarille. Koiraa ei saa palkata. Töppöinen kävi FH1 kymmenen vuotta sitten, ja suunnilleen ainoa asia mitä muistan sieltä, oli tuo palkkaaminen. Silloin vikan esineen jälkeen tuomari jättäytyi kauemmas kirjoittamaan arvostelua, ja kehuin koiraa siinä niin että se seisoi takajaloillaan, siitä on yksi kuvakin olemassa. Ratamestari tai jäljen tekijä (silloin sitä ei tehty itse) tai kuka toimitsija siinä nyt olikaan meidän kanssa, parahti että enkö tiedä että koiraa ei saa palkata ja tuollainen noin vuolas kehuminen voidaan tulkita palkaksi vaikka en anna koiralle mitään. Kysyin nyt siis sitä että saanko mä kehua sitä koiraa ja mitä jos tapahtuu niin että se onnellistuu (kysyin kyllä vähän eri termillä 😂). Tämä tuomari sanoi että senku kehut ja jos se koira vaikka pyörii katollaan niin pyörikööt. Sitten arvosteluun pitää kuitenkin vielä tulla koira hallinnassa.

Muuta mä en nyt keksinyt siinä enää kysyä ja kello alkoi olla sen verran että olisi aika aloittaa. Siinä se kauhea tuuli puski suoraan sieltä ekalta suoralta, ja mun päässä soi Portion Boysin "minä tunnen kuinka vauhti kiihtyyyyy". Ja kyllä mua ahdisti. Siis jännitti aivan kamalasti.

Lakki tuli autosta ihan normaalina lakkina. Ilmoittauduttiin tuomarille, saatiin lupa aloittaa. Lähetin koiran mielestäni niin kuin olen luullut että kuuluu. Lähti hyvin, ei paljoa paalua tarkastellut, eteni suunnilleen liinan mitan ja sitten kääntyi ympäri katsomaan mua. Se oli vähän sellainen "äiti onks sulla kaikki ihan hyvin...?" ja ehdin ajatella että ei helvetti mitä tapahtuu se ei ole koskaan tehnyt tällaista. Yritin hengitellä ja ajatella että mene nyt vaan, jään kyllä henkiin, mutta sitten mun pokka petti ja annoin uuden jälki-käskyn. No sinne lähti. Oli tavallaan hauskaa nyt kun ne askeleen näkyi. Eka esine tuli tosi pian, se oli 100. askeleessa. Toi hyvin mutta jäi aika kauas istumaan. Mun oli tarkoitus autolla muistuttaa se tuonti mutta unohdin, argh. Mulla on uusi treenitakki ja siinä etutaskut pullottaa niin että luulen että koira väistää vähän niitä, tämä kauas istuminen on tullut treeneissäkin just tän takin kanssa, ei muuten. Eka kulma oli tosi hieno ja aloin vähän rentoutua. Aika kovaa se paineli ja yritin jarruttaa näyttämättä siltä että jarrutan. Siis sääntöhän sanoo että ohjaaja ei varsinaisesti saa pidättää koiraa, mutta eihän siellä nyt juoksemaankaan ryhdytä, eli jos koira menee hirveän kovaa niin pakostihan se pidättyy siinä. No sitten toinen kulma siellä tien vieressä, vetää yli ja pyörähtää väärään suuntaan, löytää nopeasti. Tokan esineen toi kanssa hyvin mutta jäi seisomaan todella kauas, siinä kun mietin mitä teen ja ojensin kättä kurotellakseni ottamaan sen, koira tulkitsi sen pyynnöksi tulla lähemmäksi ja se liikkui mua kohti. Kahta ekaa esinettä en muistanut näyttää tuomarille ollenkaan. Kolmas kulma oli kaikkein hirvein, hetken jo ajattelin että nyt se tuomari keskeyttää tän, kun koira vaan juoksee siellä, menee ainakin kerran jäljen ylikin saamatta siitä kiinni. Lopulta se onneksi otti sen. Viimeinen kulma yllättävän siisti, jotain se vähän tarkisti siinä mutta pysyi kuitenkin metrin päässä kulmasta. Ei nämä muutkaan ihan liinan päässä pyörimiseksi menneet mutta varmaan ainakin 5m säteellä kyllä kieppui. Vikan esineen toi eteen istumaan mutta jäi taas kauas, ylsin siis kuitenkin kumartumaan ja ottamaan sen liikkumatta itse. Tämän muistin näyttää tuomarillekin.

Hänpä ei sitten jäänyt mihinkään kirjoittamaan mitään, vaan käveli mun kanssa jäljen lopusta sen noin 20m matkan autoille, missä alkoi heti antaa arvostelua. Kehuin koiraa siinä kävellessä ja se hyppi mua päin, mutta en ehtinyt kyykkyyn rapsuttamaan sitä, niin onnellistumista ei nähty.

Lähtö ja eka suora meni puutteelliseksi sen alun sekoilun takia. Ensinnäkin lähetin sen liian kaukaa, vaikka omasta mielestäni olin just paalulla. Kuulemma huomattavasti vähemmän olisi mennyt pisteitä jos olisin vaan odottanut jos se koira olisi itse jatkanut. Ylimääräiset käskyt on kalliita. Ohjaaja saa myös kerran laittaa koiran paalulle uudestaan, jos ei ole itse lähtenyt liikkeelle, eli kutsua sen takaisin ja tehdä koko noston uudelleen. Siitäkin olisi mennyt vähemmän pisteitä kun tästä mun ratkaisusta 😂 No tää on tätä, Lakille ei todellakaan ole ollut tällaisia ongelmia niin ei kyllä oo käynyt mielessäkään selvittää miten toimia. Eka kulma ja sen jälkeinen suora taisi olla paras, ehkä erittäin hyvä. Ilmaisuista tuli hyvää ja tyydyttävää, se keskimmäinen missä koira tulkitsi sen mun käden ojennuksen pyynnöksi tulla lähemmäs, niin tuomarista se oli lisäkäsky ja siitä miinusta, se oli varmaan se tyydyttävä. En muista enää, harmi kun sitä arvostelulomaketta ei saa itselleen. Toisaalta ihan sama. Esineiden luovutuksen jälkeen pitäisi jäljestää tarkemmin, nyt se hänestä kävelee sinne mistä löysi sen. No ainakin se kävelee pää alhaalla ja mulle ne oli ihan siistejä jatkamisia. Sanoi, että kyllähän se metsäjälkitausta näkyy noissa kulmissa, ja että ylipäätään saisi kauttaaltaan esittää vielä syvempää nenää. Varsinkin niiden pyörimiseksi menneiden kulmien jälkeen koira kuulemma "ravaa" hetken, eikä jäljestä. Mietin vaan hiljaa päis... päässäni että se voisi kuule laukkoakin siellä, että jos vaan RAVAA, niin oon ihan tyytyväinen. 😂 Tällä esityksellä nyt kuitenkin tänään 76p ja koulari IFH1!!! 

Hieman hapan setämies koska hänestä tällainen tekninen nyhräys nyt vaan ON aika tyhmää

Toisen koirakon jäljestä nähtiin alku, sitten se meni sen mäen päälle. Koiran perässä kävelee vain tuomari (ja ylemmissä luokissa jäljen tekijä), muut ei saa sinne lähteä, vaikka treeneissä ja koulutuksissa niin on totuttu tekemään. Hienolta näytti ja hyvän tuloksen (90p) saivat, ja se koira oli siis niin rauhallinen ja käveli siellä jäljellä. Kysyn vaan että miten???

Kotiin päätin ajaa Joutsan kautta. Ihan kakka reitti sekin. Kotona lähdettiin suoraan lenkille ja sitten otin nokoset, ja nyt kirjoitan tätä. JK2 IFH1 RTK3 BH Lakki. 💫 Vau. Ei ole heitä palvelusmudeja mitenkään liikaa.

(Se oli ennen FH ja nykyään oikeasti FCI-IFH, vähän niinkuin FCI-BH. Musta se FCI on niin tyhmä siinä että jätän sen pois. Mikä muukaan niinku?)

Mulla oli koko päivän tämä kuva mielessä:

"In a world where you can be everything - be mine." 💖

Ralleissa

Sattui vähän huonoon aikaan tuo seuruun hajoaminen, olin meinaan ilmoittanut hänet oman kyllä tuplarallyihin. Tai no ennen kun maksoin, tassuhaava mietitytti. Mutta se oli jo pitempään ollut ummessa, pidin vaan ulkona tossua ohuen uuden nahkan suojana. Ei kai se nyt uudelleen repeä ennen koetta. Kokeeseen ei voi mennä tossu jalassa, mutta rallyssa vaan kävellään, ei se siellä kokeessakaan repeä auki. No sitten osoittautui että koira ei suostu tekemään yhtään mitään ja se on paljon akuutimpi ongelma! Keskiviikkona omalla pihalla asian kanssa tuskailtuani varasin sille hieronnan kun to illalle vielä löytyi vapaa aika. Hieronnassa löytyi "onneksi" kaikenlaista mikä saattoi selittää koiran haluttomuuden, ja pe treeneissä mikä helpotus kun se oli taas normaali iloinen hattunen. 🥺 Mua ei kyllä ikinä lakkaa hämmästyttämästä hänen ilmaisuvoimansa! Hävettää että ehdin silti useamman päivän ihmetellä että eikö sitä muka huvita vai mitä ihmettä täällä tapahtuu. Jatkossa yritän olla tarkkasilmäisempi ja tarjota hänelle mahiksen hoitoon heti jos hän käyttäytyy oudosti. Edellisestä hieronnasta oli muutenkin vuosi. Mutkun en mä enää harrasta niin aktiivisesti ja blaa blaa...

Eka voittajaluokan startti klo 12.15. Rata näytti simppeliltä eikä mitään meille erityisen vaikeaa. Oltiin ehkä seitsemäntenä, ja hain koiran kun pari ekaa oli suorittaneet. Mulla oli sille viltti mukana, kun viime kokeessa se odotellessa imppasi sitä mattoa ihan hulluna eikä uskonut mitään kieltoja. Väkisin kun esti, se alkoi vinkua. Se oli tosi outoa ja ajattelin nyt pelata varman päälle ja ottaa oman viltin, niin ei pääse haistelemaan. 

No, eihän se edes halunnut haistella, se oli aivan normaali entinen Lakki. Eli sen haistelunkin silloin elokuun lopussa kokeessa täytyi olla jonkinlaista väistämiskäytöstä. 😭 Eikä tajua ohjaaja mitään, ei!!

"En tietenkään haistele hallissa"

Sivulla seisomista on nyt jumpattu niin kauheasti että (oikealla) sivulla istuminen on täysin hukassa. Jos sanon sille istu, se saattaa pyllähtää tosi taakse. Jos yritän kädellä ohjata sen vierellä istumaan niin saattaa tarjota peruuttamista ym. Lähdössä säätöä sen kanssa, samoin heti toisella kyltillä. Sitten kolmannella kyltillä sivuaskelta ei kuulemma nähty mistä -10. Katsoin tän videolta monta kertaa ja kyllä mä mielestäni sen otan ihan selvästi, mutta kymppi taisi tulla siitä että koira ei ottanut. Loppua kohti tuolla viimeisillä kylteillä se alkoi vähän kiehua ja siitä kuului sellaista vienoa murinaa 😂 Mutta tuntui tosi tosi tosi kevyeltä ohjata eikä yhtään siltä että pitää kalastella mukaan, eikä toisaalta myöskään siltä että se ei kuuntele kun menee liian lujaa.

Tästä 84p, ei sijoitusta. Olin ihan järjettömän helpottunut ja onnellinen siitä että hän on taas oma itsensä. Ennen kehään menoa lähtöalueella hän onnellistui. video ekasta radasta

Välissä kävin asioilla, ruokakaupassa ja hakemassa itselleni illaksi kiinalaista. Tai hetken ajattelin että syön sen odotellessa mutta sitten olisi kyllä maha niin killillään ja ohjaajan vireystila lopullisesti mennyt, että pidättäydyin.

Toinen rataantutustuminen aikataulun mukaan 16:30, mutta aloitettiin ehkä varttia aiemmin. Täällä oli lopulta vain viisi koirakkoa ja me niistä toisena. Kaikki mestariluokkalaiset lähti heidän palkintojen jaon jälkeen joten hallissa oli todella hiljaista. Musta tuntui että aivot on aivan soossia ja vannotin itseäni että kunhan muistaa mennä koira vasemmalla kehään, niin kylttejä voi sitten lukea vaikka mennessään. Sujui hyvin kyltille 6 saakka, jossa käskytin oikella sivulle istu ja siitä maahan ja sit aloin lukea että ainiin se askel piti ottaa sinne väliin 😂 Nykyään ei voi uusia joten se on vaan -10 väärä tehtävä ja ei muuta kuin pokkana eteenpäin. Parilla kyltillä -1, luulen että siitä että se tökki mua käteen, sitten tulee koira eteen seisomaan missä se taas seisoi ensin mutta sitten kun sanoin odota, lähti istumaan. Luulin että sain siitäkin -10 mutta ollaan saatu vaan -3, eli ohjaajan nopeat refleksit kun se alkoi pyllähtää niin jatkoin tehtävää eikä se vissiin sitten kerinnyt ihan istua. Koirakin tuntui ehkä pikkusen väsyneeltä ja se äänteli (murinaa/hurinaa/pientä vinkumista) enemmän kuin ekalla radalla, mutta tämä siis niin hiljaa että se ei varmasti kuulu videolla eikä kuulunut ehkä tuomarillekaan. Olin varma että tää meni alle hyväksytyn rajan joten maalikyltin jälkeen kehuin aika railakkaasti ja annoin sen hyppiä siinä vasemmalla seuruussa, siis se käytännössä seurasi pari askelta takajaloillaan koskematta minuun. Myöhemmin tuli yksi tuttu kysymään että unohdinko että nykyisillä säännöillä koira pitää seurauttaa kehästä ulos saakka, mihin vastasin että en, vaan arvelin että se on jo nolla niin ihan sama. No ei ollut. Mutta ei saatu siitä virhettä. Ja sitten kirsikkana kakun päällä, jossain vaiheessa rataa huomasin että mun hihna ei ole kunnolla taskussa, se roikkui oikealta ulos ja mun käsi osui siihen moneen otteeseen. Ennen siitä tuli suoraan hyl jos taskusta pursusi mitä tahansa, mutta nykyään ilmeisesti ei. Ihme että kaiken tämän jälkeen pisteitä jäi vielä 85p, jolla tässä viiden porukassa sij. 3./5.! Mulla oli jo koira autossa enkä jaksanut hakea häntä palkintopallille, joten kuva jäi saamatta.

Mutta Lakki tuntui taas kevyeltä ajaa 💖 Hänelle tänään RTK3 ja oikeus osallistua mestariluokkaan, tosin nykysäännöillä saa koularin jälkeen jatkaa kisaamista siinäkin luokassa. Ajattelin alustavasti että treenaillaan mes-juttuja ja sitten kun startti siellä alkaa olla realistinen, käydään joku voi-koe alle, sen pitäisi silloin tuntua helpolta.

Treenisuunnitelma on selvä: oikealle sivulle istuminen, eteen seisomaan tulo ja sivuaskeleet kaikki omille sanallisille vihjeille.

Lakin hieronta

Lakilla on ollut parit aivan surkeat treenit. Se ei seuraa. Siis se ei kerta kaikkiaan halua tehdä seuraamista, mikä on todella, todella outoa. Se tulee sivulle mutta sitten liikkeelle lähdettäessä joko vaihtaa puolta, ottaa pari metriä sivuttaisetäisyyttä ja/tai laahustaa takana ja jää matkasta kokonaan.

Tämä on niin kummallista että siinä täytyy olla jotain vikaa. Varasin sille hieronnan joka oli tänään. Olihan siellä kaikenlaista. Tassuhaava oli vasemmassa etutassussa, ja koko oikea etupuoli aikalailla tukossa, luultavasti seurausta kipeästä tassusta. (Note to self: jatkossa ontumista aiheuttaneen tassuhaavan jälkeen hierojalle). Niska ja kaula oli jumissa. Reagoi vähän myös selkään. Lakilla on niin ihana tapa kaihoisasti vinkua, nostaa päätä ja katsoa hierojaa silmiin, että nyt ei tunnu hyvältä. 🥺

Nähtäväksi jää auttoiko. Olen melko varma että auttaa. Kauan sitten nuorena lakkina sehän kerran treeneissä kieltäytyi hyppäämästä. Meni vaan pomppimaan kaveria vasten. Vein sen hierontaan ja koko selkä oli aivan tukossa. Kun koira saatiin kuntoon, se hyppäsi aivan kuten ennenkin. Tämä olisi jotenkin todella lakinomainen tapa ilmaista että jokin on vialla.

Lakki parka 🤍

***

Pe illalla treeneissä aivan normaali iloinen hattunen 🥺 Oon kyllä niin vaikuttunut hänen ilmaisuvoimastaan!

Hymnin esineilmaisu

Mulla on ollut koiria 18 vuotta (😮!!!) ja oon kouluttanut jos jonkinlaisia temppuja. Silti aivan mahdottomalta tuntui tuijotusilmaisu ja oikeastaan nyt myös tämä Hymnin jälkiesineen ilmaisu. Tein sille tähän sitä tuijotusta jonkin aikaa, kun kesällä kävin yksärillä hakemassa ohjeet että miten. Lopulta sitten kuitenkin alkoi tuntua siltä, että se on vähän överi tai vääränlainen pellolle. Hienohan se olisi, hieno kuin mikä, mutta tuijotukseen tartteisi ihan hirveästi kestoa että ohjaaja ehtii 10m liinan päästä koiran luokse. Lisäksi kun sellaista ei vaadita, mutta sen sijaan se asennon suoruus ja oikea paikka on arvostelukriteeri, niin ehkä pitäisi panostaa kuitenkin siihen.

Toinen asia mitä en näiden kaikkien vuosienkaan jälkeen ymmärrä on siis se, että miten se suoruus sitten pysyy tai pidetään. Ei hyväksytä (=palkata) vinoja, joo, mutta jos se koira menee vinoon, niin mitä siellä pellolla sitten tehdään? Siirretään esinettä metri ja annetaan uusi mahis, mutta jos se edelleen menee vinoon? Miten autetaan se suoraksi niin että se tajuaa siitä mitään? Monihan, minäkin, opettaa tähän sen että ohjaaja seisoo koiran päällä palkkaamassa. Jos koira on vinossa, ohjaaja voi pyytää sen jalkojen väliin ja menemään siitä maahan, jotta se olisi niin kuin olisi pitänyt olla, mutta en usko että eläin ymmärtää tästä yhtään mitään.

On myös mahdollista, että mun ajattelua värittää töppöisen ajat. Sehän ilmaisi maahan menemällä, ja sai mennä sinne ihan miten halusi, eli pääosin kääntyi aina samasta suunnasta mua kohti. Päätyi maahan "kello kolmeen". Sitten kun päätin käydä sen kanssa FH1, tein yhden kesän sulkeisia että pitää mennä suoraan. No ei siitä tullut mitään, siis joskus saattoi onnistua ja kokeessa ei kyllä ainakaan onnistunut, vaan heittäytyi vinoksi. Ehkä se on eri asia, kun se on nyt Hymnille alusta asti ihan eri tavalla rakennettu?

Tämä näyttää nyt tällaiselta:

Kyllä on työstetty pitkään ja hartaasti. Hymnillä nyt toki paitsi oli jo historiaa esineiden tuomisesta, ylipäätään hirveä himo ottaa asioita suuhun, ja tuntui että mä alitajuisesti pelkäsin sitä tosi paljon ja etenin siksi tarpeettoman hitaasti. Toistojenhan ei tartte eikä oikeastaan edes kannata onnistua 100% vaan vaan sen 80%. Jotenkin jäin jumiin siihen että mun pitää saada virheetöntä oppimista eikä se saa koskaan ehtiä ottaa sitä suuhun, ja paljon meni aikaa ja energiaa siihen että estelin sitä tapahtumasta. Pyh, jos ehtii ottaa niin esine pois koiralta, ei palkkaa ja uusi mahis, eihän siinä mitään sen kummempaa tapahdu. Ihan sama kuin jos menee vinoon tai jää tosi kauas niin ei palkkaa ja uusi yritys. Hymnikin joutui aluksi työstämään sitä että tätä ei kuulu ottaa ja sillä oli välillä aivan sikahauskoja "no take" -hetkiä.

Luulen että tähän olisi hyvä olla vielä muutama erillinen taito:

-osata käskystä kääntyä perse kohti ohjaajaa seisomaan, tämä on koiratanssissa paljon käytetty temppu

-osata käskystä mennä lähemmäs. Hymni ehkä ymmärtää tämän, oon käyttänyt sitä jos jää liian kauas

-osata luopua palkasta niin, että se voisi aika usein olla siellä pellossa parin askeleen päässä esineestä, ja luvalla saisi ilmaisun jälkeen ottaa sen sieltä. Vain silloin palkan suunta olisi aidosti edessä. Vaikka ohjaaja heittää sen koiran yli sen eteen, se kuitenkin tulee takaa, ja se taas ylläpitää kiusausta kääntyä katsomaan koska se tulee

Mutta en silti ymmärrä miksi se ei alkaisi vinoutua ja jos kun alkaa niin mitä sitten teen.

Talven aikana tähän pitäisi varmasti vielä vaihtaa myös lelu. Ei tule varmasti ruoka riittämään jäljellä missä sitä ruokaa on muutenkin.

Ja sitten näin videon missä eteisessä oli namivana joka johti esineelle. Koira söi namit ja ilmaisi esineen. Kokeilin tätä Hymnille mutta se meni tosi kiusaantuneeksi. Pitää opettaa sille ensin erikseen se namivana ja että saa ottaa. Tällähän sitä voi sitten treenata tositilannetta vastaavaksi ja talven kun hinkkaa niin keväällä voi sitten mennä suoraan pellolle!