Kanoja

Kanat ovat rohkaistuneet taannoisen haukkaepisodin (linkki) jälkeen uudelleen ulkoilemaan. Kuvasin heitä tänään. Tässä joku päivä alkuviikosta kävi niin, että kanalan ovi oli auki ja ulkona ollessaan kolme heistä meni sinne, siis huoltotilaan. Ajattelin että nytpäs menen ja suljen oven, jolloin saan heidät jumiin pieneen tilaan, ja siirrän heidät käsin verkon toiselle puolelle, missä kaksi kanaa odotteli. Kolme väärällä puolella olevaa olivat Koistinen, Kerttu ja joko Kyllikki tai Klaara, en muista enää. Käytöksen perusteella veikkaan Klaaraa. Pyydystämiseksihän se meni ja jokainen juurikin kiinni otettaessa rääkäisi, Koistinen parkui pisimpään. Odotin että kukin rauhoittuu kädessä ja sitten yksi kerrallaan tuuppasin heidät kanapuolelle.

No, tämän jälkeen Koistinen selkeästi piti etäisyyttä eikä aluksi tullut edes syömään kädestä. Myös Klaara pitää väliä ja jättäytyy kädeltä ruokittaessa takimmaiseksi edelleen. Siksi veikkaan, että se oli hän. Kerttu on ainoa joka ei järkyttynyt niin pahasti ja on käyttäytynyt ihan normaalisti.

Edelleen vähän sellainen olo, että mahtaako tuossa olla mitään järkeä. Kyllähän ne siitä palautuu varmasti, mutta silti onko tämä vähän sellainen plusmiinusnolla ja montako kertaa ne pitää ottaa käteen, että ne lakkaa pelästymästä sitä?

Myös luoksetulo on haukkaepisodin jäljiltä vähän kärsinyt inflaatiota ja sitä pitää vielä treenailla uudelleen.

Haluaisin alkaa kouluttaa niille jotakin. Ensin varmaan ehdollistaa naksuttimeen että voisi jotain temppuja miettiä. Lähinnä mietin sitä käsittelyä tätä varten. Miten saan yhden kanan erilleen? Missä muut on sillä aikaa kun yksi treenaa, ja missä se yksi treenaa? Miten sen saa palautettua treenivuoron jälkeen?

Kaikesta huolimatta mulla on edelleen joka päivä hyvä mieli siitä, että he ovat tulleet jäädäkseen ja saattavat elää täällä seuraavat kymmenen vuotta. 🤍

Kyllikki ja nuudeli

Klaara ja nuudeli

Kaisa

Kyllikki

Kerttu on edelleen kaikkein kaunein

Heidän kasvattajalla oli just kaksi tällaista vaaleaa kanaa vuoden vikassa myynnissä, vastustin kiusausta

Kaisan untuvapylly

Tässä on nokan pyyhkijäiset

Yks hullaantunu

Mun keijunmekko selkeästi viihtyi

Kyllikki juo ja muut miettii karkaisko aidoista

Kuistilla kääntymässä kunnes päätettiinkin suunnata muualle

Ralleissa

Tällä viikolla joku ilta oli Lappeenrannan jälkikokeen soittoaika. Seisoin pihalla, koska meillä sisällä on välillä tosi huono kenttä, mutta jätin koirat sisälle koska Hymnillä on tapana huutaa kun puhun puhelimessa, ja nypin hirvikärpäsiä päästä (kyllä, pihassa) ja odotin että kello tulee 20 jolloin alkaa ei-jäsenten soittoaika. No ekana tietenkin tuuttaa varattua ja sit kun jollain viidennellätoista yrityksellä pääsen läpi, koe oli just tullut täyteen edellisessä puhelussa ja sain ekan varasijan. Aaaaarghhhh. Jotenkin särki sielua kovasti ja tästä vittuuntuneena päätin että johonkin minä nyt kyllä menen. Ei muuta kuin Virkku uudelleen auki. Lakkihan suunnilleen osaa sekä rallyn voittajan että tokon alon liikkeet.

Osoittautui että omassa kylässä on nyt lauantaina ylempien luokkien tuplakisat, Virkussa on vihreä lippu ("tilaa on"). Äkkiä Annille viestiä että ehditäänkö treenata ennen lauantaita ja käydä uudet kyltit ja niiden suoritukset läpi. Sit kyselyä ottaako vkt vielä kokeeseen, paniikissa lukemaan kaikki Virkusta löytyvät rallyn kilpailuohjeet, säännöt jne ja etsimään listaus kylteistä. Kokeilin kaikki yksittäiset kyltit pihalla Lakin kanssa läpi, ja kyllä se periaatteessa ne yksittäisinä osaa. Lajihan muuttui ihan hirveästi tämän vuoden alussa; nykyään joka luokassa saa taputtaa reittä, kumartua ja ohjata todella paljon enemmän kuin ennen. Kyltit sen sijaan itsessään mun mielestä vaikeutui ja esim seisominen pitää olla todella vahva, se toistuu paljon enemmän kuin ennen.

Lakki jumppasi sivulla seisomista koko viime talven, kun mulla oli se halli käytössä. Lakki tai mudit ylipäätään ei todellakaan unohda mitään mitä niille on joskus opetettu, ja hyvin sujui. Perjantaina illalla käytiin hallilla treenaamassa, ohjaaja sekosi jossain vaiheessa ja putosi kartalta mutta koira teki hyvin. Oli joku vanha rata. Perjantaina sattui myös olemaan töppöisen kuoleman 2-vuotispäivä, ja myöhään illalla kotiin tullessani mietin häntä. Maksoin vuosilisenssin, koska päätin että Lakki saa luvan päästä vielä tänä syksynä johonkin jälkikokeeseen, se voisi osallistua uuteen esine-etsintäkokeeseen ja ehkä se peltokin olisi vielä villi idea, lisäksi käydä rallya koulariin saakka. Töppöisen muistoksi; niinhän me hänenkin kanssaan aina vaan mentiin ja tehtiin. Ja oikeastaan myös Jonna Kajon kanssa inspiroi mua; nekin menee ja tekee ihan niinkuin minä ja pöne. Miksi en mene ja tee Lakin kanssa? Elättelen toivoa että jos vaikka innostuisin opettamaan sille ne mestarin liikkeet. Rallyssa pääsee tällä hetkellä kokeisiin hyvin, ja paljon on nykyään näitä että on jaettu toiselle päivälle kaksi starttia ja toiselle muiden luokkien kaksi starttia sen sijaan että viikonloppuna on la yksi kisa kaikille luokille ja su toinen. Säästää bensaa kun tarttee ajaa vaan kerran. Toisaalta kaikki koirat saati ohjaajat ei ehkä jaksa kahta kisaa samana päivänä? Mä lakkasin miettimättä mudien jaksamista vasta tänä kesänä Jonnalla ollessani, kun treenattiin kellon ympäri ja kaikki koirat oli joka kerta autosta otettaessa yhtä tohkeissaan eikä ne näyttäneet väsymystä ollenkaan, ennen kuin illalla kotona sitten. Kyllä ne jaksaa, enemmän kyse on varmasti ohjaajan keskittymisestä.

No sitten ei muuta kuin lauantaina kokeeseen! MES oli ensin ja voittajan eka kisa alkoi 12.15. Toinen kisa meni samassa järjestyksessä ja voittajan toinen startti oli 16.45. Lakki oli lähtölistalla toiseksi viimeisenä. Rataantutustumisen jälkeen käytin koiraa kävelemässä ja siirsin sitten auton ihan hallin eteen, kun mestariluokkalaiset oli selkeästi poistuneet ja tilaa oli paljon.

Ekalla radalla tuo molemmat oikeaan täyskäännös oli sellainen että arvelin että tästä me otetaan kymppi:

Tuo halli on aina vähän kuin vanhaan kotiin menisi, joskus aikoinaan melkein asuin siellä ja edelleen siellä on aina paljon vanhoja tuttuja. Tuli vaihdettua kuulumisia useamman vanhan tutun kanssa.

Hain Lakin kun oli joku neljä koiraa ennen meitä. Ehkä olisi voinut vähän aiemmin, eihän se ole varmaan sitten edellisen rallykokeen (2023) ollut koiria täynnä olevassa hallissa. Oli jotenkin vähän yllättävän tufff ja vähän sellainen jähmeä. Ei se räyhää kenellekään mutta esim lämpätessä olisi tuijottanut 5m päässä olevia häkkejä missä oli koiria, ja sellaista. Vähän yritin sitä herätellä, kyllä se siis teki ja söi mutta oli vähän tahmea. Suoritushalliin saa mennä vain kaksi seuraavaa koiraa, ja sitten kun sinne pääsi, Lakki löysi lattiasta jonkun hajun mitä se vaan kuola vaahdoten lutkutti. 🙄 Yritin kieltää mutta siellä on se haudanhiljaisuus ettei vuorossa oleva häiriinny, ja yritin siirtyä mutta ei ollut kauheasti tilaa ja toisessakin kohdassa se imppasi mattoa. Vähän jännitti, eniten ehkä just tämä että tää ei nyt kovin hyvin ala.

Suoritus tuntui melko tahmealta. Koiralla oli vissiin pyllyt mielessä ja akka se vaan pyytää ihme temppuja. Rallyssa hieman tahmea on tosi paljon parempi kuin liian jousilla; se oli just sen verta kujalla ettei esim todellakaan tehnyt automaatti-istumisia mitä eniten pelkäsin. Jos se yhtään kiihtyy, se sivulla istuminen vaan on niin vahva että se puskee sieltä edelleen. Kuitenkin se sitten kerkesi tehdä tosi oudon virheen; eteen seisomaan tuleminen onnistui hienosti (kumarruin varmistelemaan, kun saa), mutta kun suoristin varteni, koira kerkesi mennä edessä maahan. Eihän sellaista temppua ole edes olemassakaan 🤣 Nykyään ei voi uusia joten kymppi sellaisesta tulee mutta ei muuta kuin eteen päin. Kolmosen se on saanut oikealla istu, yksi askel seiso -kyltiltä, ei mitään hajua miksi. Sivuaskel oikealle koiraa kohti meni ihan tuurilla, se ei ole valmis, en edes tajunnut että voittajassakin sellainen voi olla koiraa kohti. Samoin koira vasemmalla molemmat oikeaan on jäänyt treenaamatta, mutta kun saa heiluttaa kroppaa minkä kerkiää kunhan jalat pysyy paikoillaan, niin otin sen vastaan aika roimasti että se onnistui. Nykyään ei arvostella samaaikaisuuttakaan enää niinkuin ennen koko ajan, vaan nyt riittää että tehtävä alkaa samaan aikaan.

Lakille kuitenkin 87p ja ensimmäinen voittajan tulos! Välissä kävin kaupassa ja hakemassa illaksi kiinalaista ja ajoin sitten tosi ajoissa takaisin. Käytin nahkaa ja Hybbeä vähän kuseskelemassa, katselin mestariluokan suorituksia ja sitten alkoi olla meidän seuraava rataantutustuminen.

Toisella radalla huomasin että pyörähdys oikealla taitaa olla treenaamatta 😄No lämpättävä vähän ennen omaa vuoroa niin jospa se siitä. Sinänsä en tykkää että kokeeseen mennään sellaisen koiran kanssa, joka ei osaa kaikkea mitä siellä voi tulla vastaan, mutta tää nyt oli tällainen päähänpisto jonka päätarkoitus oli herättää se treenimotivaatio. Kaveri sekoili mes-radalla ja meni kehään koira väärällä puolella (-10, ei HYL, mutta ei siinä kauhean hyvät fiilikset ole aloittaa), niin asetin omaksi tavoitteeksi että muistan tehdä sen oikein. Alkoi kyllä olla sellainen olotila että tässä oli riittävästi tavoitetta. Ei ehkä sovi tuplakisat mulle...

Halliin tullessa lämpättiin vähän, ihan hyvin osasi oikealla pyörähtää, mutta toi toisena oleva "vähän niinkuin vanha saksalainen täyskäännös oikealla" ei oikein sujunut, Lakki puski monta kertaa jalkojen väliin. No antaa olla. Mentiin sitten odottelemaan ja nyt alkoi aivan maaninen maton nuoleminen, myös tässä ekassa hallissa. Jos kielsin, koira alkoi vinkua. Se oli ihan kuin töppöinen konsanaan ja mulla alkoi pinna kiristyä. Mikä vittu siellä maassa nyt on, ei se eilen ollut tällainen? Aikani kun sitä siinä kielsin ja nypin päätä ylös, se sitten kieltäytyi enää ottamasta namejakaan vastaan ja oli vaan tosi nihkeän tuntuinen. Alkoi olla meidän vuoro lähellä ja mentiin tokaan halliin, mutta se vinkui niin paljon että pelkäsin että häiritään radalla olevaa, ja toin sen takaisin lämppäpuolelle. Päätin että nyt jos se on tuollainen radallakin niin eihän tästä tule mitään ja keskeytän. Toisaalta en haluaisi antaa periksi. Joku juoksuhuuruhan sen täytyi olla ja itse olen sitä mieltä, että uroksenkin pitää pystyä tekemään vaikka maassa olisi itse jeesuksen perseen hajut. Jotenkin se oli vaan sen oloinen että se yritti sanoa että ei pysty eikä halua nyt tätä.

Edellisen poistuttua radalta (=ei häiritä enää ketään) hetsasin sitten niin paljon kuin siellä haudanhiljaisessa hallissa kehtasin. Hyppyytin sen mua päin ja sain rähisemään mulle. Mietin että mitähän se tuomari mahtaa ajatella, mutta ajatelkoon... Lakki yllättävää kyllä kasasi itsensä ihan hyvin. Ei vinkunut radalla eikä oikeastaan ollut mitenkään nihkeä. Video näyttää paljon paremmalta kuin tuntui. Mutta ei se kyllä oikein keskittynyt asiaan ja siitä nää kympit rapisi. Harhautui aivan random paikoissa oikealla seuruusta vasemmalle, heti alussa 360 käännöksessä ja sitten houkutuksessa.  Kyltillä 13 istui jälkimmäisen seisomisen, ei siksi että se vaan lipsahti enkä ehtinyt estää, vaan siksi että ei keskittynyt yhtään, päätyi käännöksessäkin liian eteen pois seuruupaikalta ja yritti ehkä korjata  peruuttamalla istumaan. Seuraavalla kyltillä 14 istui vinoon ja korjasi perusasennon, tämä tulkitaan tuplaistumiseksi mistä tulee se kymppi. Lisäksi paljon ykkösen ja kolmosen virheitä, se ainakin monessa kohtaa kerkesi tehdä kuonokosketuksen mun käteen, sitä ei kai saisi tehdä. Tästä ei siis tulosta. Toisaalta kaikki ne vaikeammat jutut onnistui ja jos se ei olisi kahdesti haahuillut väärälle puolelle, tämä olisi ollut hyväksytty tulos. No jos ja jos, mutta siis tarkoitan että osaaminen ei ollut puutteellista, vaan keskittyminen. Jos se nyt yhtään lohduttaa.

piip piip piiiii -ilmeeni

Videolla rata 1 ja rata 2.

Jos vähän treenaisi vaikka sitä rataakin ja uutta putkeen vaan! Lokakuun lopussa on tulossa tänne samanlainen tuplakisa. Lakki on niiiiin kevyt ajettava töppöiseen verrattuna, se kääntyy tosi hyvin myös oikealla ja sen normaali vire ja keskittyminen on just sopiva rallyyn, erääseen hulluun verrattuna. Talvella voisi sitten sisällä niitä mestariluokan kiemuroita opetella jos sitä vaikka ensi vuonna pääsisi.

Kanojen vapautus

Tänään koitti se suuri päivä, kun päästin kanat vapaaksi. Sanotaan, että kannattaa pitää pari viikkoa siellä mihin haluaa niiden kotiutuvan että ne varmasti kotiutuu, ja sitten kun päästää ne, ne kyllä menee illaksi takaisin kotiinsa. Nämä on nyt seitsemättä viikkoa minulla, toisaalta silloin aluksi ei olisi tullut kuuloonkaan laittaa niitä kaiken maailman haukan syöteiksi kun Klaara varsinkin oli todella pieni. On ne nyt jo useamman viikon olleet kaikki sen kokoisia, että siihen ei ole voinut vedota. Ajattelin jopa että en päästä niitä ennen kuin ne kaikki munii ja on oppineet tekemään sen oikeaan paikkaan.

No, silloin lokakuussa olen toki töissä eikä ne voi täällä päiviä vapaana viettää. Kanat munii yleensä aamulla ja jos ne iltapäivällä pääsee pariksi tunniksi vapaaksi, sen ei pitäisi munimiseen vaikuttaa mitenkään.

Jotenkin vaan jos nyt ei sentään ahdistanut niin epäilytti taas tämä homma. Niin se on joka kerta uusien kanojen kanssa epäilyttänyt. 😅 Mitä jos ne pelästyy jotain ja sinkoaa hevonkuuseen. Mitä jos ne ei löydä takaisin tarhaan. Mitä jos ne ei halua tulla eikä mun kutsu toimikaan. Mitä jos ne "villiintyy" eikä olekaan vapaana ollenkaan niin kesyjä kuin mitä rajatussa tilassa ovat?

Mutta ei se sen helpompaa lokakuussa olisi. Ihan yhtä lailla jännittää. Siispä päätin että nyt on hyvä päivä aloittaa. Istuin ensin ihan ovella itse. Aika pian jätin ne omiin oloihinsa, siinä ne pöllyytti multaa (RIP uusi nurmi) tarhan edessä. Ihan samalla tavalla käyttäytyy kuin aidan sisäpuolellakin. Kävin sisällä ja teki mieli kokeilla väistääkö ne mua. Menin herkut kädessä ja ihan samalla tavalla juoksee luokse kuten tähänkin saakka. 😄

Oikeastaan tämä näytti siltä aivan niinkuin aina. 💖

Noseyksärillä

Varasin itselleni kesäloman kunniaksi noseyksärin Maisa Kinnuselle, joten viime viikolla ajeltiin Imatralle. Varsinainen asiakas oli Hymni, jonka ilmaisusotkuihin halusin näkemystä. Koska sinne asti tulee matkaa, niin otin toisenkin tunnin, toiveena Lakille "mieluummin jotain pieniä aivopähkinöitä kuin vain isoja kolmosen alueita" ja "sitten jos mudit ei enää jaksa, niin se kolmas on hullu juokseva russeli".

Hymni aloitti. Juteltiin ensin hetki ilman koiraa, ja sitten hain sen sisälle, jotta se sai vähän aikaa ihmetellä kun vielä tehtiin suunnitelmaa. Vähän sitä jännitti, mutta ei se oikeastaan silti halua tutkia mitään, vaan aloittaa. Aloitettiin sille tuijotusilmaisun kouluttaminen ihan alusta, kongilla. Tässä oli ehkä kaksi pointtia miksi mun tuijotusilmaisun koulutus jumahti: ensinnäkin nouse ylös itse ja laita kongi pöydälle ylemmäs maasta, niin sen päälle ei ole niin kivaa hypätä. Kongi voi myös olla vähän syvemmällä keskellä pöytää, eikä ihan reunalla, niin koira ei heti yllä sinne jos se päättää yrittää ottaa sen. Toisekseen nami oli kongissa vain yhden kierroksen alussa, sitten aloin palkkaamaan kädestä. Hajoaahan se tuijotus joo hetkeksi mutta kun vaan odottaa namikädet selän takana, kyllä se sitä kongiakin mulkaisee ja aluksi pitää heti napata se, että se vain luopuu ohjaajan tuijottamisesta. Mun ongelmat siis johtui varmaan siitä, että mulla oli se ruoka siellä ja en päässyt häivyttämään kättä koskaan kunnolla pois, kun se vaan säännöllisesti yritti varastaa.

Se lähti sujumaan aika hyvin. Palkan suunnalla pitää pelata koko ajan; jos jää tuijottamaan tosi kauas, palkataan jopa pöydän toiselle puolelle. Jos tulee tosi lähelle, heitetään palkka kauemmas. Sitten joka tapauksessa yksi namin heitto jotta saa sieltä uuden lähestymisen.

Hymnin ollessa tauolla Lakki tuli tekemään ekan kierroksen. Sille oli mm. tila missä oli hirveästi roinaa ja piilo oli nurkassa saumassa "ei missään". Piilo maton kulman alla, ja eihän se osannut sitä raapimatta ilmaista. Sitten oli iso alue, missä oli myytäviä nameja ym sälää, ja se mm. nuoli yhtä makkarapötköä 😂 Koira jolla ei taida olla koko sen noseuralta yhtään -1 nuolaisua! Täältä ei meinannut löytyä mitään, pitkään etsittiin. Lopulta ilmaisi saavuttamattoman laatikkoon. Piilot oli laitettu just ennen kuin aloitettiin, ja tämä oli tiedossa että leviää huonosti. Tämän jälkeen pidettiin tauko ja Hymni tuli toiselle kierrokselle. Nyt se oli jo tosi paljon reippaampi ja kävi mm. itse moikkaamassa koutsia. Tämä ei kyllä ole mikään reippauden kriteeri, mutta siis ylipäätään rentoutui.

Lakki pääsi vielä toiselle kierrokselle ja tehtiin se iso alue loppuun. Aika pitkään me sitä myyntihyllyä skannattiin mutta itse sitten vein sitä uudelleen sohvaryhmälle, ja sieltä se otti nyt aika helposti sohvan ja seinän välistä piilon. Se oli ehtinyt levitä paremmin. Joku alue sillä taisi vielä olla, en vaan enää muista.

Sitten oli Pajun vuoro, se aloitti purkkialustoilla ja teki ihan tosi kivasti. Käveli niiden päällä mille naurettiin, kun yleensä koirat kyllä taitaa pitää jalat maassa. Sitten sille oli pari pientä aluetta, missä piilo oli alussa eikä  juoksemalla löytynyt mitään. Ei se kyllä juossut, kouluttajakin sanoi että näkeehän hän että se on hyvin intensiivinen ja sähäkkä mutta ei se nyt kyllä mitään turhaan juokse täällä. Ihmetteli kovasti kun sanoin että sillä on muistaakseni melkein kymmenen ykkösluokan ei-satasta.

Jäi kiva fiilis, voisi vaikka ajella toistekin. Pyysi laittamaan videoita kun tuijotus on vähän edennyt niin neuvoo samaan hintaan tarvittaessa sitten jatkoon.