Hammastunturin vaellus

Kuun alkupuolella käytiin Hammastunturin erämaassa. Vaelluskertomus erillään mutta tähän muutama koira-asia.

Paju kieltäytyi syömästä menomatkalla teltassa. Ehkä sillä oli huono olo tai jotain, ajattelin. No sehän ei meinannut syödä seuraavinakaan päivinä mitään. Innoissaan odottaa ruokaa, tulee kupille mutta kääntyy pois, mitä ihmettä? Herkut sille kyllä maistui, myös kovan possunkorvan pisteli, että jotenkin epäilyttää että suussa olisi mitään. Nappuloita se jotenkin suostui syömään kun niitä syötti yksitellen kädestä. Rinkan taskusta kovat lihanamit kyllä maistui joka kerta kanssa, että en ymmärrä. Sillä oli mukana Smaakin kalaa ja mudeilla Smurrea. Toisina kertoina se söi paremmin omaansa ja toisina sitä rasvaista Smurrea. Ei mitään logiikkaa.

En ikinä syöttäisi koiraa kädestä kotona. Mutta erämaassa ei ole kiva olla syömättömän koiran kanssa ja siinä sitä tekee mitä vaan temppuja. Paju on ahne koira ja tällainen ei ole sille kyllä mitenkään tyypillistä. En usko, että kyse on mistään sellaisesta että opetin sen nirsoilemaan, kyllä sillä on joku oikea syy. Syöminen parani kotona ja varsinkin lihaa vetelee niinku aina. Pitäisi varata sille nyt se hammaslääkäri ja pyytää samalla nukutuksella katsomaan nieluun niin pitkälle kuin näkee.

Hymni muutaman kerran ronklasi kanssa ruokien kanssa, mikä oli todella outoa sekin. Hymni oli pentuna ihan sairaan ahne ja sehän pitkään treenasi pelkällä nappulalla, kun se meni aivan tiloihin siitäkin. Joskus puolen vuoden iässä nappulan arvo alkoi vähentyä. Ei se kyllä kuppiin ole sylkenyt koskaan joten aika outo fiilis jäi siitäkin.

Lakki, jolle parivuotiaana raahattiin vaellukselle varalle kissan märkistä, jotta sen saa syömään jotain kun se oli huonosyömäiseksi tiedetty, veteli joka kerta kaikkien muidenkin syömättä jääneet annokset. 😳 En siis usko että nappulat oli pilalla tai mitään. Jos mun pitäisi kuvailla mun koiria niin Hymni on ahnein, sitten Paju ja vikana Lakki.

Lakki kantoi rinkkaa siihen saakka kunnes sille tuli tassuhaava. Rinkassa oli mustekaloja ja kiinnitysremmejä, keittimen alusta, koirien taittokupit ja mun näkkileivät. Ne säilyi tosi hyvin ehjänä! Tassuhaaverin jälkeen mun rinkka oli jo sen verran tyhjentynyt että sulloin Lakin rinkan omaani. Hymnille voisi miettiä rinkkaa kanssa. Saa sinne jotain kevyttä ulkoistettua.

Koirien kannalta oli taas huono ajoitus ja liikaa ötököitä. En tiedä onko se nyt se ilmastonmuutos, ei siellä yleensä kesäkuun ekalla viikolla vielä ole tällainen tilanne. Aina ennen sanottiin että ennen juhannusta tai sitten elokuun alusta voi mennä. Ei taida enää pitää paikkaansa. Ensi vuonna tekisi ehkä mieli yrittää uudelleen ruskavaellusta. Viimeeksihän syyskuussa oltiin t-paidoissa ja jotain polttiaisia oli edelleen, eikä ruskasta tietoakaan.

Rouvat ovat täällä

Kanalaprojekti tuli maaliin ja oli aika hakea eläimet. Tosin krhm, he ovat 6-9-viikkoisia eli ihan neitejä vasta. Kana alkaa munia noin 20 viikon ikäisenä rodusta ym riippuen. Tässä vähän kananostojuttuja koiraihmisille. Moni asia on samalla tavalla ja moni eri.

Kanojen valinta oli omanlaisensa projekti. Sen tiesin heti, että ei taida malttaa rajoittua yhteen rotuun ja ryhtyä säilyttäjäksi (linkki). Niin mukava kuin ajatus muuten olisi ollutkin. Olen seuraillut somessa useita kanalan pitäjiä. Kanojen kanssa tuntuu menevän niin, että siitosmunia saa melko helposti. Pois lukien nyt jotkut super harvinaiset rodut. Munista ihmiset haudotuttaa tipuja lähinnä omaan tarpeeseen tai sitten ennakkovarauksesta. Kanan luovutusikä on kuusi viikkoa, silloin niistä pitäisi nähdä myös sukupuolet ja ne pärjää ilman lisälämmitystä. Nuorempiakin tipuja myydään, hinta on toki alhaisempi kun sukupuolet ei ole selvillä, mutta ne tarvitsee erityiset olot, lämpölampun ym, niin sellaiseen en nyt halunnut ryhtyä. Selkeästi kevät ja alkukesä on kanamarkkinoiden aikaa, ja monella joita katsoin, jonot meni huhtikuussa jo kesäkuulle. Toki riippuen kanatipujen määrästä joku "välimyynti" saattaa onnistua. Kanalan piti tulla toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla, joten kesäkuun alku tai puolivälikin sopi oikein hyvin.

Laitoin viestiä yhdelle jonka somejutuista olen tykännyt, esittelin itseni ja tilani ja pääsin jonoon. En tiedä yhtään miten kanoja on tapana ostaa, en nyt niin seikkaperäisesti kertonut kuin esim koiran kasvattajalle olisin, mutta kuitenkin lyhyesti. Tulevien kanojeni rotu ja kanta tuli siis tällä tavalla tässä ohessa päätetyksi ja he ovat piikkiöläisiä maatiaisia. Maatiaiskana on siis nimenomaan ihan rotu, toisin kuin esim "maatiaiskissa" viittaa ei-rotukissaan tai saattaa olla mikä vaan sekoitus. Suomalaisilla maatiaiskanoilla on kymmenen eri kantaa ja niitä ei saa sotkea keskenään, eikä muihin rotuihin. Tai ei siinä mitään pahaa tapahdu jos niin tapahtuu, mutta silloin ne muuttuu sekarotuisiksi. Sekarotuisia tai roturisteytyskanoja kutsutaan sekuleiksi. "Sekuli".

Googlaa lisää jos alkuperäisrodut kiinnostaa.

Muniva maatiaiskana maksaa yleensä ainakin 50e jos niitä on ollenkaan tarjolla. Yleensä tosiaan jokaisella on aikuisia vain se määrä mitä itselle haluaa, ja munia haudotaan vain tilauksesta, niin sellaisia ylimääräisiä munintaikäisiä lintuja ei vaan ole myynnissä. Toki joku joskus esim lopettaa harrastuksen ja silloin taas on tyypillisesti koko lauma kerralla myynnissä.

Sukupuolitunnistettu kuuden viikon ikäinen kananuorikko maksaa 30-45e, kukon saa monesta paikasta kaupan päälle tai erikseen sellainen maksaa 5-20e. Tiput on iästä riippuen parista eurosta kymppiin kappale. Tuotantoeläimillä hinta tyypillisesti nousee eläimen iän myötä, esim viikoittain, siihen on ajateltu sen ruokintakustannukset eli mitä pitempään sitä on kasvatettu, sen enemmän on ollut kulujakin ja siksi hinta on enemmän.

Koska mun kanala on aivan uusi, tautiasioitakin kannattaa miettiä. Kanoilla on tiettyjä tarttuvia tauteja, joista osasta pääsee käsittääkseni eroon vain lopettamalla eläinten pidon, pitämällä esim talven yli tilan tyhjillään ja aloittamalla sitten uudelleen. Osa vaatii melko massiivisen saneerauksen jos ne meinaa pysyvästi hävittää. Jotkut taudit on vain kiusallisia ja aiheuttaa haittaa olematta kuitenkaan hengenvaarallisia, osa on vakavampia ja johtaa eläinten kuolemaan.

Kanoja myydään sekä testattuina että "terveen oloisista, oireettomista mutta testaamattomista" parvista. Upouusiin tiloihin suositellaan ottamaan eläimet vain testatuista parvista.

Tässä myyjän video ei-vielä-luovutusikäisistä tipuista, joiden joukossa munkin kanat on:

Kanarotuja on maailmalla hirveästi, googlella tulee liikaa vaihtoehtoja ja en nyt lähtökohtaisesti halua mitään mitä kellään muulla ei koko maassa ole ja minkä saatavuus on olematon. Niiden pitäisi olla sen verran karaistuja että ne pärjää maatiaisten kanssa talvella kun lämpö pysyy vähän plussalla. Jotkut rodut vaatii jonkun +15C läpi vuoden ja sellaisia en halua. Lisäksi kanoja on tosi eri kokoisia, jättejä, kääpiöitä ja siltä väliltä, ja olen ymmärtänyt että olisi hyvä että ne olisi aika saman kokoisia. Myös kukon kanssa.

Selasin lähinnä facebookin munanettiä ja muita kanaryhmiä. Torissa kyyläsin myös myytäviä kanoja vaikka en sieltä mitään aikonut ostaa. Siellä taisin kuitenkin ekaa kertaa törmätä sellaiseen rotuun kuin appenzeller. Kuvassa oleva kana oli mustavalkoinen, myöhemmin mulle selvisi että niitä on myös ainakin ruskeavalkoinen variaatio kanssa. Sitten niillä on sellainen aivan kauhean näköinen tupsu päässä ja ne on todella koomisen näköisiä. 😂 Oon myös lapsesta asti tykännyt appenzeller-nimisestä juustosta ja ajattelin että tämä on hauska sattuma. Niitäkin kyselin parista paikasta, munia olisi saanut mutta nuorikoita saati aikuisia kanoja ei. Ajattelin että ei sillä ole niin kiire, voin myös alkuun aloittaa vain noilla kolmella. Sittemmin löysin yhden paikan ja olen nyt jonossa sinne.

Tuotantokanalassa kanoja voi olla, ja tyypillisesti on, 9 kappaletta neliöllä eli mun kanalaan mahtuisi lain mukaan yhdeksänkymmentä kanaa. Tai no kanojen tilaa on 8m2 joten sellainen 70 kappaletta. Mun mielestä näin tässä vaiheessa ajatuksena joku 6-8 tuntuisi sopivalta että tila ei käy ahtaaksi. 😱 Yhdelle kukolle kolme on vähän vähän, joten niitä olisi hyvä olla ehkä se viisi ainakin. Mitä enemmän niitä on, sen enemmän ne syö ja toisaalta myös tuottaa munia. Viime kesänä esim viiden kanan munia tuli jossain vaiheessa niin ettei niitä mitenkään ehtinyt käyttää samaa tahtia.

Oon ajatellut että mieluummin aluksi vähän vähän, jotta on mahis sitten lisätä niitä, kun sellainen mielihalu tulee. Joskus varmasti pitää myös tipuhommia kokeilla mutta jos nyt ei ihan heti. Olisi myös kiva että ne olisi vähän eri ikäisiä, muuten mulla on jossain vaiheessa kanala täynnä mummokanoja jotka ei enää muni.

Kanojen yhdistämisen pitäisi olla melko helppoa. Aikuisen kukon voi vaan tuupata kanojen sekaan, jos kukko pitää uusia. Se kyllä ottaa paikkansa. Ihan nuorta pojankloppia taas ei kannata aikuisten kanojen sekaan suoraan laittaa, rouvat voi olla sellaiselle vähän häijyjä. Kanojen lisääminen parveen taas kannattaa ilmeisesti tehdä yöllä, eli käydä vaan hämärässä tuuppaamassa uudet samalle orrelle, niin aamulla ne sitten ihmettelee että ai säkin asut täällä eipä ole ennen nähty.  Jos lisää kovin nuoria kanoja aikuisten kanojen sekaan, niille voi rajata verkolla oman tilan jossa on niin pieni ovi että nuorikot mahtuu kulkemaan mutta aikuiset kanat ei. Sinne ne voi mennä turvaan jos niitä vähän höykyytetään ja esim syödä rauhassa. Yleensä yhdistäminen kaiketi menee ihan hyvin mutta on toki olemassa kaikenlaisia kanakiusaajia ja joskus homma voi vaatia enemmän vaivaa, eli alkuun niin että uudet ja vanhat on samassa rakennuksessa mutta verkolla erotettuina. Yhdistäminen voi myös epäonnistua, mutta sitten pitänee pohtia pitäisikö häirikön vaan tavata kirvestä... Tehokanat on tunnettuja siitä että ne kiusaa ja ne menestyy parhaiten vaan keskenään. Roduissa on kaiketi eroja sosiaalisuudessakin mutta lähtökohtaisesti kyllä niitä pitäisi aika helposti voida vaan lisätä. Yhtä kanaa ei kannata myydä vaan mielellään aina vähintään pareittain niin on sitten tuttu mukana turvana uudessa tilanteessa. Jonkinlainen polemiikki on ihan normaalia uuden nokkimisjärjestyksen selvittämisessä mutta esim verta vuotavat haavat ei ole.

No, toissapäivänä ajelin hakemaan kanaset. Mulla oli kaksi kissan boksia ja varalla vielä yksi pahvilaatikko mukana. Myyjä tuijottaa mua pitkään ja kysyn että onko näissä joku ongelma, niin hän räjähtää nauramaan ja sanoo että ei muuta mutta kun ne mahtuu kyllä ihan tohon yhteen boksiin vai miten hirveästi meinasit ottaa. 😂 No, en ole koskaan nähnyt näin pieniä kanoja, aiemmat oli tullessaan ihan aikuisia! Luoja että ne oli pieniä. Siitä niitä sitten vaan alettiin shoppailla. Oli vähän outoa valita värin perusteella. Otin ensin yhden selkeästi isomman tummanharmaan kanan, joka oli jäänyt aiemmasta myynnistä. Munathan on sen kolmisen viikkoa hautomakoneessa (tai kanan alla), joten sykli on se. Sitten löytyi hauska ruskea kukko ja sen perään vaaleamman ruskea kana. Yksi vaalean harmaa kana, ja sitten tuli se että jos se neljäs vielä. Se oli sitten taas uudempaa erää ja kaikkein pienin ja nuorin, ja myyjä sanoi että kyllä sen pitäisi olla kana mutta jos sattuu virhe niin sen saa tulla vaihtamaan, tai koska asun niin kaukana niin hän palauttaa rahat. Se oli sellainen mustavalkoinen jolla oli vähän keltaista päässä. Hän sanoi, että sen värisiä ei ole aiemmin ollut, ja luulee että musta valtaa alaa ja rintaan jää ehkä valkoisia pilkkuja, keltainen hävinnee kokonaan. Oli jättänyt itselleen yhden sellaisen kanssa. Hänellä on parikymmentä kanaa ja neljä kukkoa, eivät tappele. Olisihan niitä voinut sinne boksiin mättää vielä lisääkin, vähän sellainen karkkikauppahullaantuminen siinä meinasi tulla, mutta kanat maksaa 35e/kpl niin ajattelin että aloitetaan nyt näillä. Häneltä saa myöhemmin lisää tai jos niitä appenzellereitä joskus olisi mulle asti.

Kanat matkustaa autossa hiljaa ja liikkumatta. Paska siellä jossain vaiheessa alkoi haista. Kotona mudit ei olleet lainkaan kiinnostuneita kanaboksista, Paju sen sijaan oli, mutta sillä oli taas enemmän sellainen flirtti-ilme kuin paisti-ilme. Joka kanoihin se on reagoinut aluksi näin, en tiedä mitä ihmettä se ajattelee. Nämä on niin pieniä että ei ole päässyt niitä verkon samalta puolelta katsomaan. Kanat oli aluksi vähän säikkyjä ja pysytteli kanalan kauimmaisessa reunassa, mutta kyllä ne sieltä sitten tuli ja alkoi touhuta. Kukko söi vuorokauden kuluttua kädestä ja eilen illalla tein niille puuroa, joka oli hitti. Tuoreita vihreitä ne ei ole lainkaan syöneet, mikä on jännä. En usko että ne on kauheasti mitään herkkuja saaneet, ja niiden pitäisikin pääasiassa syödä omaa kasvatusrehuaan, mutta ruoka on suuri valtti kesytyksessä. Myyjä sanoi, että kannattaa säännöllisesti käsitellä niitä, mutta nyt kun ne vielä pelkää sitä, en näe hyväksi pyydystää niitä sieltä päivittäin vain siksi että ne tottuisi siihen. En nyt mitään sylikanoja halua muutenkaan, toki olisi kiva että tarvittaessa ne osaa olla pideltävänä esim lääkitsemistä varten ja lopetuskin on aikoinaan huomattavasti helpompi tapahtuma jos eläin ei panikoi ja yritä pakoon.

Pajun sydänultra

Paju kävi ennen joulua lääkärissä. Jatkosta ei vissiin ole tullut kirjoiteltuakaan. Se lääkittiin silloin tosiaan Advocatella keuhkomadon varalta, mutta lääke ei vaikuttanut mitenkään mihinkään. Mietin asiaa itse. Sillähän on ihan pienestä pitäen ollut närästysoireita, joista ei oikein tiedä onko ne vai eikö ole. Se esim syö melko paljon heinää ja joskus keppejäkin, mutta sillä nyt on koko ajan joku projekti menossa muutenkin, niin vaikea sanoa. Se on enemmän sellaista että ohimennessä naukkailen vähän tuosta ja suullinen tuolta, kuin mitään pakonomaista ahtamista. Se söi jossain vaiheessa nuorena Nutriman digestion -nappulaa, ja muistaakseni se sopi hyvin mutta ei ne oireet kokonaan jääneet. Sitten sisältö muuttui, hinta nousi ja sekin jäi. Mutta ei se nuole mitään, ei maiskuta, ei ole oudoissa asennoissa tms.

Joka tapauksessa palasin miettimään että ehkä sitä närästää ja yskä johtuu siitä. Nappula vaihtui keväällä rasvaiseen Smurreen, mikä on päällisin puolin sopinut kaikille. Töppöinen söi viimeiset vuodet liha-kaurapuuroa kun sen maha ei oikein sietänyt enää muuta, ja aloitin kaurapuurolla ja kypsällä lihalla Pajullekin. Yskiminen loppui nopeasti. Olin tyytyväinen.

Se ehti olla kuukauden pari oireeton, kunnes alkoi Hymnin juoksut ja Paju meni hoitoon. Ohje oli antaa kaurapuuroa aamuin illoin lusikallinen, se tykkää siitä ja ottaa sen sellaisena. Epäilemättä se söi siellä vaikka sun mitä muutakin. Kotiin tullessa se yski taas, ja noin viikossa yskä yltyi selvästi. Sillä oli myös huono ruokahalu minkä laitan loppujuoksujen piikkiin. Lakki joka oli koko juoksun kotona, selkeästi ymmärsi että nyt ne meni jo, eikä ollut enää yhtään kiinnostunut, mutta Paju elätteli vielä toivoa. Se oli erittäin kiinnostunut nartun takapäästä ja flirttaili sille joitakin päiviä.

Sitten kun se siitä tokeni, lihapuuro maistui mutta yskä jatkui silti. Stressi itsessään toki voi pahentaa närästystä. Sillä piti olla tässä just hammaslääkäri, mutta peruin sen. Yskiminenhän on myös ihan klassinen sydämen vajaatoiminnan oire ja mua alkoi ahdistaa, että mitä jos se on kuitenkin sydänperäistä. Sillähän on se sivuääni. Sivuääni ja vajaatoiminta ei kyllä välttämättä mitenkään liity toisiinsa, ja ei sillä oikein muita oireita ole.

Väsymystä? No se saattaa edelleen joskus lenkillä pyllähtää istumaan odottamaan meitä. En tiedä onko tämä oire vai tapa. Sillähän kun myös kaikkia outoja tapoja on. Se myös läähättää paljon, on aina läähättänyt, mutta jos juoksee koko tunnin lenkin isojen perässä ja edestakaisin kohti minua, niin olen pitänyt sitä vain väistämättömänä seurauksena. Sehän ei oikeasti mitään kävelyaskelia ota ja on ihan hirveä säätämään. Kutsun sitä pirioravaksi. Kuvasin ihan videon lääkäriä varten, tämä on puolivälissä lenkkiä:

Että joo jos tämä on väsynyt russeli niin en kyllä halua edes tietää millainen se terve sitten olisi.

Yskä ei liity vuorokauden aikaan, ruokailuun, liikuntaan, lepoon tai oikeastaan mihinkään. Saattaa yskiä sohvalla ja saattaa yskiä lenkillä. Ennen ja jälkeen ruoan. Yskii päivällä ja yskii yöllä. Se ei ole mikään hirvittävä yskänpuuska vaan tyypillisesti köhähdys tai pari. Vähän sellainen niinkuin se olisi vetänyt vettä väärään kurkkuun, tai niin kuin se muuten selvittelisi kurkkuaan tai alkaisi kakoa.

Pentuna se ultrattiin Muuramessa, mutta sama ihminen ei näemmä enää ota vastaan. Se maksoi silloin 200e. Löysin nyt lähimmän Kouvolasta, hinta alkaen 360e. "Pikku" hinnan nousu. Lahden evidensia tarjosi alk. 400e mutta evidensia on sellainen etten edes kuse sinne päin ellei ole aivan pakko. Kouvolaan siis kävi tieni. Se on itse asiassa sama klinikka kuin missä Lakin hammasoperaatio tehtiin. Eri lääkäri toki.

Jo varattuani ajan yksi tuttu sanoi, että käytti koiraa sydänultrassa meidän kylällä ja se maksoi 265e talvella. Mitä ihmettä?!? Lääkäriä ei löydy Kennelliiton sydänlääkärilistalta ja klinikan sivuilla lukee että eivät tee virallista ultraa. Kysyin vähän miten se tapahtui niin jollain "kapulalla" oli ultrannut. Pajuun kyllä silloin laitettiin ihan ne lätkät kiinni. Tämä oli saanut myös mukaansa jotain käyriä. Pajun lapussa on hirveä lista jotakin lukuja mistä en ymmärrä mitään. Jäi nyt epäilys mikä ero näillä toimenpiteillä oli ja olisiko tämä riittänyt. Toisaalta sinne oli eka vapaa aika heinäkuun alkuun niin se siitä joka tapauksessa, en voi odottaa. Olisi vaellusta ja kaikkea tulossa. Jos koiralla ei ole sitä sydänvikaa siis ja sen uskaltaa ottaa mukaan.

***

Äiti toi koiran mulle töihin ja sitten ajettiin tukka putkella. Plussaa että aikoja oli vielä neljältä olemassa niin ei tarvinnut taas ottaa jotain lomaa tätä varten. Paikan päällä koira oli aivan hirveillä kierroksilla, luuli varmaan olevansa menossa noseen. Painoi 9,1kg (!!) mutta sillä oli paksu Nahka-panta mikä tekee varmaan parisataa grammaa. Se ei ole koskaan painanut noin paljon. Se ei kyllä myöskään ole yhtään lihonut vaan täyttä lihasta.

Jotenkin se oli aika levoton ja läähätti hirveästi.

Edellisellä kerralla koira pantiin kyljelleen, mutta nyt se seisoi. Toimenpide oli paljon nopeampi. Jäin miettimään, että jollain kapulalla se nytkin husi, joten ehkä tämä oli sama mitä meidän kylästä olisi saanut...?

"Vastaanotolla Paju on virkeä. Auskultaatiossa sydämessä systolinen sivuääni astetta 1/6. Rytmi tasainen. Syke 104/min. Hengitysäänet normaalit. Limakalvot vaaleanpunaiset ja kosteat. Pinnalliset imusolmukkeet tunnustellen normaalit.

Ultraäänitutkimuksessa todetaan yleiskuvaltaan siisti sydän. Ei sydämen laajentumaa tai seinämäpaksuuntumaa todettavissa. Ei väliseinäreikiä todettavissa. Sydämen supistuvuus normaalin rajoissa. Aortan ja keuhkovaltimon virtausnopeudet normaalin rajoissa. Vasemmassa eteis-kammioläpässä lievä prolaps sekä asteeltaan merkityksetön vuotovirtaus. Oikea eteis-kammioläppä silmämääräisesti siisti eikä vuotovirtauksia todeta.

Ei selkeää sydänsairautta osoitettavissa tällä tutkimuksella. Alkavaa läppärappeumaa vasemmassa eteis-kammioläpässä ei voida täysin poissulkea. Suosittelen sydänäänten kuuntelua vuosittain. Mikäli sivuääni voimistuu, on ultraäänitutkimus syytä uusia."

Mysteeriksi siis jäi edelleen. Sydänperäistä se ei ainakaan varmasti nyt ole, mikä on tavallaan helpotus, se lienee kuitenkin vakavin vaihtoehto. Toisaalta se olisi ollut lääkittävissä. Ell ehdotti kokeilemaan ensin kuurin Histec-allergialääkkeellä jos se on siitepölystä. Joulukuussa alkanut vaiva.....? Sitten hän korjasi että jos sillä on nielu ärtynyt jostain syystä ja siitepöly voi nyt pahentaa asiaa. Jos ei muutosta, palaisi närästykseen, siihen oli tullut joku uudehko valmiste mitä suositteli kuurina kokeilemaan seuraavaksi. Ei yhtä aikaa, että tietää mikä auttoi. Histeciä oli kotona, mutta muistan että taannoisen märäkäisepisodin jälkeen selvittelin sitä, kun tunturissa sitä koiriin hätätilanteessa tuikkasin ilman tietoa saako sitä edes antaa niille. Siitä oltiin aika eri mieltä toimiiko se koirilla ollenkaan ja jos niin annostuksen pitäisi joidenkin mielestä olla suhteessa paljon suurempi kuin ihmisille.

Jos olisi rajattomasti rahaa ja resursseja, veisin sen nielun tähystykseen, mutta kun ei ole, niin kokeillaan nyt taas poissulkea asioita. Pitäisi varmaan jossain vaiheessa myös kokeilla tiukkaa ruokavaliota. Se on nyt syönyt kypsää kaurapuuroa ja joko sikaa, sikanautaa tai kalkkunaa kypsänä, lisäksi vähän rasvaisia Smurren nappuloita. Ottaa vaikka kalapohjaisen nappulan missä ei ole kauraa, koska voihan se olla ihan mikä vaan mikä sitä närästää. Eilen se nuoli illalla nukkumaan käytämme pitkään omia etutassujaan, mitä se ei todellakaan yleensä tee. Töppöisellä se oli tyypillisin närästysoire.

Kuvituskuvana yksi nahgelssiini muuten vaan

Treenejä

Ollaan koetettu vähän aktivoitua. Lakille pitäisi varmaan alkaa kyttäillä jälkikokeita. 2B:ssä tulee ykköseen verrattuna jäävät liikkeestä, siis siellä ei saa enää itse pysähtyä niinkuin BH:ssa ja 1B:ssä saa, nouto ja eteenmeno. Sehän osaa ne kaikki kyllä, mutta ei niitä ole pariin vuoteen tehty, niin jospa vähän kerrattaisiin. Olisi sitten se tottis "valmis" jos koepaikan sattuu jostain saamaan.

Hymnin osalta taas alkaa hävettää että se on jo tuon ikäinen eikä se osaa mitään. Talvella on hankalaa treenata sisällä, kun kaikki muut pitää teljetä johonkin, mutta nyt ei ole edes mitään tekosyytä kun pihalla olisi tilaa. Ei vaan tule tehtyä. Totuushan on että ihminen löytää aikaa ja mahiksia sille mikä sitä riittävästi kiinnostaa. Hymni on niin hillitön elukka, että sen kanssa treenaaminen on ihan sikahauskaa, ja välillä mietin että en tiedä haittaisiko mua jos ei koskaan oltaisi koevalmiita missään (tottelevaisuuslajissa). Toisaalta ajattelen itse, että palveluskoirat pitää kouluttaa ja BH nyt on vaan yksi maininta siitä, että kyllä se jotain tottelee. Siis että olishan se ihan suotavaa käydä.

Hymnin kanssa on tuntunut, että se seuraaminen ei etene mihinkään. En oikein tiedä miten sitä edes tekisi. Jos teen vadilla pyöriminen -> askel toiselle vadille -> pyöriminen ja lisään sinne niitä askelia yksi kerrallaan (näin Lakki tehtiin), niin se tekee teknisesti kivasti mutta on mun makuun pikkasen matalassa vireessä. Ei hypi. Jos yritän imuttaa, se ei ajattele mitään, mutta jos ruoka on vähän ylempänä kädessä niin siinä se esittää kivaa virettä, melko paljon sekoilua ja erittäin epätasalaatuista seuraamista. Siellä siis vaan ehtii tapahtua ihan kauheasti kaikkea. Tämähän on selkeästi pykälää vilkkaampi kuin Lakki, ja se varmasti tekee osan; se ei vaan kykene tällä hetkellä keskittymään sitä kymmentä askelta tms.

***

en tiiä mikä mua vaivaa kaikki mun koirat kaatuu

"juma noita heittotaitoja"

Maastoja ollaan tehty jonkun verran. Tällä hetkellä Lakin pitäisi eniten treenata pitempää janaa ja se ikuisuusongelma, takajälki, roikkuu edelleen mukana. En kyllä enää tiedä mitä sille pitäisi tehdä. Esineruudussa sillä on nyt ollut pari sellaista treeniä, että kolmea esinettä haettaessa se kolmas ei meinaa löytyä, ja sillä tulee vähän uskon puute.  Tähän vaan lisää rutiinia että niin kauan kun lähetän sut, siellä on kyllä vielä jotain. Palkattomuus itsessään ei oo mikään juttu.

Hymni on tehnyt alkeis-esineitä lenkillä, edelleen. Siis että sidon koiran puuhun, vien 50-60m päähän esineen ja tuun takaisin. Pelkkää irtoamista. Menee tosi kivasti. Erikseen isompaa aluetta niin, että se on ollut katsomassa esineiden viennin. Jonkun kerran tehnyt ilmankin, mutta sitten on tarttenut kuitenkin käydä näyttämässä. Tuontiosuus pelittää nyt aika hyvin ja oon vahtinut että en kehu heti kun ottaa esineen, ettei palautus tule riippuvaiseksi siitä.

Jäljellä kokeiltiin pari treeniä niin, että laitettiin sinne pehmeät esineet. Ne jälkikepit kun edelleenkin on vaiheessa. Se nostaa ne kivasti, mutta luulen, että nyt sillä on mennyt lajit sekaisin. Se lenkkeili juoksujen aikaan jälkivaljaat ja -liina perässä laahaten. Niissä yritän myös lähettää sen jäljelle, josta löytyy samanlaisia esineitä kuin esineruudusta, jossa taas jään seisomaan paikoilleni ja hänen pitäisi älytä painella 50m päähän. Viimeisin jälkitreeni meni ihan perseelleen. Hänellä oli ne juoksut ja hän ehkä oli hieman herkkä sen takia. Ekana esineet, missä ruudun vasen sivuraja oli koneura ja ruutu nousi aika jyrkkään ylämäkeen. Sain käydä varmaan neljästi takanurkassa heilumassa että sain sen lopulta sinne asti. Sitten kun lähdettiin jäljelle, hän ei olisi lähtenyt ollenkaan. Jäljen nosto oli kummallisen vaisu, tutki jälkeä molempiin suuntiin muttei lähtenyt kumpaankaan ja oli vaan jotenkin tosi outo. No siitä päästiin liikkeelle ja pari ekaa esinettä meni hyvin. Koirakin tuntui aika normaalilta, tosin se läähätti ihan hirveän kovaa, eikä mulla ollut vettä mukana. Tämä oli niitä ekoja +20C päiviä. Sitten tuli piikki, se jäi liinasta kiinni ja saatuani sen irti oksista se päätti että en muuten jäljestä enää. Siinä sitä koiraa kannustettiin, kehoitettiin, yritettiin käskeä ja vaikka sun mitä, mutta kun ei niin ei. No istuin sitten mättäälle itse ja sanoin jäljen tekijälle, että sori mutta tässä nyt kestää mikä kestää, mutta pois ei tulla ja tämä koirahan jäljestää sen loppuun. Vikalle esineelle ei ollut kuin ehkä joku 100m. Kyllä siinä varmaan joku vartti meni, sitten sain koiran lähtemään polkua pitkin. Jostain sen täytyy se leikata, mutta se jäi varmaan meidän taakse. No takaisin päin tultiin vähän metsän puolella ja se meni ihan kivasti mun edellä. Sitten se nappasi sen ja ajoi ihan reippaasti loppuun. Jännä juttu, oletan että tämä liittyy niihin juoksuihin, koska se ei kyllä todellakaan ole mikään luovuttajatyyppi noin niinkuin normaalisti. Mun mielestä tämä oli silti tosi hyvä treeni siitä, että periksi antaminen ei ole vaihtoehto. Muistan että töppöisenkin kanssa on seisty metsässä katselemassa taivaalle ja on Lakkikin tainnut joskus tehdä niin.

Luulen, että nyt pitäisi kuitenkin saada ne jälkikepit sinne ja pitää esineet esineruudussa. Lisäksi pitää panostaa virittelyihin; ennen esineruutua viskaan autolla yhden esineen puskaan ja koira saa nostaa sen mulle. Jäljelle mennessä kyseessä on keppi, paitsi että nyt kun sillä on ne samat esineet siellä, niin eihän se erottelu toimi. Oon mennyt vähän perse edellä puuhun, tuli aivan liian pitkään annettua sen jäljestää niillä ruokapurkeilla. Mutkun se oli niin hauskaa ja hän oli hyvin motivoitunut.

"tiedän että tää on lavastettu ja sä kuvaat"

paras palveluslakki 💙

"mutta mitäs täällä takataskussa on"

"hmmm..."

"minä otan tämän"

"ei vitsi mä olen hyvä hyyyyb"

"ota koppi tää tulis ny"

tähän kiteytyy jotenkin niin tämä elämä hänen kanssaan 💚

***

Lakki on kokeillut kerran sitä uutta esine-etsintää. Se tuntuu ihan höpöltä. Luin kyllä jostain koeohjeesta, että jos koira ylittää alueen oliko se nyt metrillä, niin alkaa pisteet ropista. Eli jos ampaisee täysillä viiteenkymppiin ja ohjaaja ehtii kutsua takaisin kun on kolmessa kympissä menossa, niin hylätty tulla pätkähti, kun kympissä pitäisi pysyä 😂 Noin muutenhan se nyt ei ollut juttu eikä mikään. Pitäisi vaan jotenkin erotella esineruudusta ja opettaa olemaan välittämättä alueen rajamerkeistä, jos ne voi olla maassa niinkuin tarkkuusruudussa.

Hakua edelleen joskus mietin, jos saisi sen oman ryhmän ja kysyisi itse itselleen luvat. Ei vaan taida löytyä niitä sitoutuneita treenaajia tarpeeksi ja mä en jaksa sitä kitumista sitten.