Menin lauantaina päivällä mökille. Äiti 💖 suostui tekemään Lakille kilometrin jäljen, joka oli suunniteltu niin, että saan auton mökkitien varteen jäljen alkuun parkkiin ja jälki päättyy mökin lähelle tien viereen. Äiti merkkasi lopun ja sitten kun olin saapunut ja lähdin ajamaan jälkeä, paineli sinne loppuun piiloon. Näin toimien siellä ei tarvitse odotella koko jäljen vanhenemisaikaa, toki ellei juuri halua tehdä niin. Kuulemma pressun alla maatessa koiraa odotellessa oli ihan oma tunnelmansa, ja kuulo herkistyy kun ei näe. Pelkät vesipisaroiden putoamiset pressulle kuulostaa ihan erilaiselta kuin jos seisoo ja katsoo. Metsähän tekee aina ihmiselle hyvää.
Koira ei siis ollut nähnyt äitiä ennen tätä ja loppupalkka oli juuri niin mieluinen kuin arvelinkin. 🥰
(Video on 1,5x nopeutettu):
Hymnille tehtiin sitten illalla toisin päin, eli minä tein jäljen ja jäin sinne odottamaan, äiti tuli koiran kanssa perään. Jälki vanheni vain parikymmentä minuuttia ja siitä tuli 250m. Mietin kyllä pressua patjaksi viritellessäni että on aika lyhyt, mutta Lakin aiempi jälki rajasi alueen. Periaatteessa ikäero siihen alkoi olla 4-5h ja se olisi ollut hauska harhatreeni vetää sen yli, mutta olisin sitten halunnut ajaa sen itse jotta olisin nähnyt miten koira toimii. Hymnin jälki lähti hiekkatieltä metsään ja ohjasin tuomaan koiran tiellä sitä puolta niin se varmasti nostaa sen siitä. Yksi esine oli heti alussa, pieni hanska, käyttöesineet se ilmaisee vielä toistaiseksi varmemmin kuin kepit.
Ei, en pelkää että mun koekoirat menee rikki pelleilystä. Joskus 15 vuotta sitten olisin varmasti pelännyt kun en muusta tiennyt. Nyt ajattelen, että mitä enemmän erilaisia kokemuksia, sen parempi. Lisäksi uskon että ihan silkka vaihtelu on koirankin mielestä hauskaa.
Hymnin osalta mulla oli kyllä kaksi ohjetta:
1. Älä päästä irti liinasta. Tai jos päästät niin ei siinä mitään kauheaa tapahdu, siis ei koira häviä päiviksi tms. Se vaan laukkoo sitten sen jäljen yksin ja äiti jää rannalle ruikuttamaan, eli mitään se ei taatusti tottele jos karkuun pääsee. Sitten vauhti kasvaa ja tarkkuus kärsii ja se epäilemättä juoksee sen jäljen. Sellaista kokemusta se nyt ei välttämättä tartteisi että niinkin voi toimia.
2. Jos koira reagoi esineeseen, pitää pysähtyä ja odottaa että ilmaisee sen. Lakin osalta mulle olisi ihan sama, mutta Hymni on vielä niin alussa ja sen tausta on muutenkin täysin eri kuin Lakin; "on niin kiire ettei kerkii mitään esineitä". En halua vahvistaa sille yhtään sitä että juu ei tartte ja esineet voi jättää.
Hymni oli vissiin jäljestänyt aika lailla pihalta saakka, siihen tuli sitten parisataa metriä hiekkatietä alle ennen kuin varsinainen jälki alkoi 😁. Esineellä oli pysähtynyt ja vähän heittänyt sitä ja yrittänyt jatkaa, mutta äiti oli pysähtynyt myös ja aika pian koira oli sitten tuonut sen hanskan ihan just niinkuin on opetettu. Ja sieltä se sitten tuli! Makasin pressun päällä, en ollut siellä kokonaan sisällä. Vähän se ensin oli että huh mikä tuo on mutta aloin sitten heti kehumaan niin siitäkös hän riemastui.
Hymnin omistaja kommentoi "olipa onnellista 😍" ja se kyllä kuvaa hänen toimintaansa niin hyvin. Itse sanon usein myös että olipas se hengästyttävää. Toivon että elämä kohtelee meitä niin että hän ei menetä tätä asennettaan koskaan. ✨
 |
| Whatsappissa kun jakaa sijainnin, voi katsoa lähestymistä |
 |
| Kovaa tulevat |
 |
| Istuskelin ensin ja kun lähtivät pihalta, menin makuulle pressun päälle |
Kyllä tuli pressun kanssa ikävä hakutreenejä.
Ihmiset on kaikissa asioissa tosi rajoittuneita ja käyttää palkkana lähes pelkästään lelua ja ruokaa. Palkka on yhtä kuin vahviste ja vahviste on jotain yksilölle siinä tilanteessa mieluisaa. Ihmisiä rakastavalle koiralle se ihminen siellä jäljen päässä voi siis olla aivan huikea juttu, varsinkin jos sitä käyttää vaan silloin tällöin yllärinä. Tai sitten tällaisille jotka rakastaa vain omiaan, jos sinne saa sen tutun, jota ei ole hetkeen nähty. Lakille on tehty myös esim. sellaisia, että oon pyytänyt että jälki loppuu uimamahdollisuuteen. Tässähän vain oma mielikuvitus on rajana!
