Jälkikoulutus pellolla

Jälkikoulutus pellolla on aivan eri asia kuin peltojälkikoulutus. Tämä oli oikeastaan pekokoirille suunnattu, jonkun reissun tukitapahtuma, mutta kysyin saako pk-koiran kanssa tulla vaikka ei siis todellakaan olla tehty, eikä tulla tekemään, pelastuspuolta. Toki saa, sanoivat. Erikseen sai ostaa teams-luennon perjantaille ja käytännön osuus oli pellolla tänään. Ensi sunnuntaina on vielä metsäpäivä, mutta sinne olen varalla.

Luennolla ei nyt ehkä tullut mitään oivalluksia, tosin mun kaverit aina sanoo että mitä ilotulitusta oikein odotat näin pitkän harrastamisen ja kokemuksen jälkeen. 😁 Koirakoita oli tänään kuusi ja se oli kyllä vähän liikaa, tai meillä meni7 tuntia että kaikki sai kaksi kierrosta. Aivot oli ihan soossia lopuksi. Lakki teki ekalla kierroksella itse tekemäni jäljen, jossa tosi monta kulmaa, tilan rajallisuuden vuoksi se oli "vain" 200m. Kaksi ekaa kulmaa tyhjiä, kouluttaja heitti sitä namilla kulmissa. Seuraavissa parissa esine kulman jälkeen palkkana ja ainakin yhden jälkeen ruokakasa. Tuuli aivan hirveän kovaa "oikealta" ja siellä oli neljä jo ajettua jälkeä, joista osassa paljonkin ruokaa, niin aika kivat häiriöhajut saatiin.

Jälki meni muuten aivan omalla tasolla, eka kulma oli hieno, muutama ihan kohtuu ok ja sitten yhden se tosi törkeästi oikaisi kokonaan. Koska en itse ollut ihan kartalla, hukattiin se jälki ja annoin sen nostaa uudelleen sieltä kulman jälkeiseltä osalta. Argh miten ärsyttää oma toiminta, just tätä ei pitäisi vahvistaa! Se lähti esineeltä liian haahuillen jo ja välimatkat oli tosiaan lyhyitä, ja sieltä tuuli painoi ne kaikki häiriöhajut just, niin näin nyt pääsi käymään.

Toisella kierroksella Lakille oli vieraan tekemä jälki. Tehtiin sille s-kaaria joissa oli ruokaa. Pari esinettä, yksi "ratsastaja" mistä jäljen tekijä kysyi etukäteen että käykö se vaikka se on tosi pieni ja kova (haju tarttuu huonosti). Joo, kyllä se sen ilmaisee, sanoin, ja hän sitten vannotti että jos koira ei löydä sitä niin mun pitää etsiä se itse. Ilmeisen tunnearvokas siis, ja mua kyllä alkoi hirvittää. Ei muuten, siis normaalisti Lakki ilman muuta ilmaisisi sen, mutta nyt kun siellä oli niin paljon sitä ruokaa niin mitä jos ruoka vie ja esineet jää... no ei hätiä, Lakki toimitti. Ihme kyllä se myös söi ne ruuat sieltä, tosin olin luennon ohjeiden mukaan antanut sille edellisella aterialla vain vähän normaalia pienemmän ruuan, että sillä olisi nälkä. En oikein tiedä mitä olen tästä mieltä, onko ok nälättää koiraa ihmisen harrastuksen takia? Toisaalta eihän se nyt siitä kuole että jonkun kerran tulee vähän kevyempi annos, ei se ilman jäänyt kokonaan.

Esineilmaisu on kuulemma ihan huikea (mä olin tyytyväinen siihen että muisti olla hyppäämättä, mutta kouluttaja tarkoitti enemmän sitä että koira todella haluaa löytää ja ilmaista ne ja koko ilmaisuketju näyttää tosi toimivalta eli koira myös palkkaantuu hyvin), koira on motivoitunut, ajaa hyvässä tunnetilassa ja nyt vaan pitäisi tehdä niitä namitettuja kulmia ja serpentiiniä. Kysyin että mä en oikein ymmärrä että jos siellä on ruokaa, niin sehän tekee tosi hyvin, mutta sitten kun sen ottaa pois, niin homma hajoaa. No eihän sitä ruokaa mistään muualtakaan voi häivyttää kerralla, ja vaatii vaan ihan hirveästi toistoja. En tiedä onko mulla resursseja sellaiseen ja tavallaan mitä väliä yhden fh-kokeen takia. Toisaalta kaikki tarkkuus mitä pellolla saadaan luotua, kantaa aina myös metsässä.

the ratsastaja

pikkusiskon mielipide siitä että hirveästi jälkiä ja hänen pitäisi vaan nahkiaisen pannassa kusasta ja mennä takaisin autoon

rotukirjo oli tosi kivan laaja!

Muutama ajatus mitä jäi mieleen:

-jäljen voi koska tahansa keskeyttää, apparilla on paalu mukana ja hän laittaa sen siihen mihin jäätiin, voi sitten käydä ajamassa myöhemmin loppuun tai käydä toisen koiran kanssa tyhjentämässä

-osaavaa koiraa kielletään heti jos se jää kovasti pällistelemään jotakin tms. Aloittelevan kanssa voi odottaa että se itse jatkaa ja kehua sitten, mutta osaava koira saa palautetta jos ei keskity. Tämä oli ihan kevyt "äp" ja sitten "jälki", ei mitään liinalla reuhtomista tms.

-appari palkkaa heidän porukoissa paljon, se voi olla ruokaa (joku vähän isompi nami, esim kokonainen lihapulla) tai lelu. Esim. ne kulmat: tyhjä kulma ja kun suoriutuu siitä, appari heittää palkan sinne koiran eteen. Helpompaa kun joku muu tekee sen, kun itsellä liina käsissä.

-keskellä jälkeä voi aivan hyvin täysin vapauttaa koiran ja hillua sen kanssa ihan hulluna. Sitten vaan kerätään kamat kasaan ja aivot mukaan ja jatketaan. Mä oon kyllä palkannut esineillä hyvinkin riemukkaasti milloin itsekin pellossa maaten, mutta ihan siis vaikka siinä kulmassa missä appari heittää koiralle pallon. Ihmiset monesti jotenkin varoo nostamasta sitä koiran virettä mutta se on opeteltava asia antaa sen nousta palkatessa ja sitten taas keskitytään jälkeen.

-palkkaa lelulla jos koira suinkin leikkii, se vaan tuottaa erilaista voimaa kuin ruoka. Se voi olla esineillä tai lopuksi tai että ensin saa ruokaa ja sitten leikitään ja siitä palkaksi saa vielä lisää ruokaa, ihan  miten vaan, mutta yritä saada johonkin ujutettua myös lelupalkka.

-oli tosi erilaisia koiria ja erilaisia ongelmia, yhdellä mm. keväällä purrut kyy naamaan jäljellä 😮 ja sattuneesta syystä hänestä jäljen nosto on ollut sen jälkeen erittäin arveluttavaa. Varsinaista motivaatio-ongelmaa ei ollut kellään mutta kaikesta huolimatta jäi kyllä sellainen olo, että onhan se Lakki ihan saakelin sinnikäs ja sitä ei mitkään haasteet hidasta yhtään. Ei häviä töppöiselle yhtään missään.

Kotimatkan valaisi kuu

Lisää kanakuvia

Syksyn aurinko ja yöllä ollut pikkupakkanen tekee ihanat värit! Tytöt ulkoilee edelleen viidestään, Sinikka ja appenzelleri ei tule tarhaankaan. Sinikka kyllä kävi tarhassa Koistisen kanssa, ehkä hänestä se ei ole turvallista ilman miesseuraa. Samalla kun muut ulkoilee, olen jaellut heille herkkuja sisällä. Sinikka ei ota kädestä mutta ei se muuten mitenkään aran oloinen ole, toisin kuin appenzelleri. En kyllä ole mitenkään houkutellutkaan kun ihan vaan suoraan ruvennut heittelemään heille niitä nameja.

Tällaisista hapsuverhoista he kulkee nyt hyvin, mutta vain yksinkertaisista. Jos laittaa sisälle toiset, kulku tyssää.

Huomaa, että kaikki vihreä kelpaa nyt ihan eri tavalla kuin kesällä. Ehkä he tietää että vähiin käy ennen kuin loppuu kokonaan?

Kylli on vähän kuin joku halloween-kana... mutta harja on ruvennut kasvamaan takaisin

Sinikka syö lihapullat luukulta, mutta ei tule ulos

"Kesämekossa alkaa olla kylmä". Keijunmekko oli jäätynyt yöllä, nyt jo sulaa.

Kyllikki lähti yhtäkkiä sisälle - varma munahätä

He ruskeat

Munittuaan hän miettii mis kaikki on

"Täällähän me rypäleen alla"

Vähän ahdistaa jättää heidät yksin pihalle, mutta en minä jaksa siellä koko päivää pööpöillä vahtimassa. Vaara uhkaa paitsi ilmatilan lisäksi maasta; yksi ilta yllätin ketun nuolemasta koiran kuppia mun kuistilla. Ei siinä mitään mutta meillä on aidattu piha, tai ilmeisen "aidattu" siis. Nahka ja Hymni antoi sille lähdöt ja oikein usutin ne sen perään. Onneksi ne myös palasi sieltä eli kettu meni aidan läpi mutta koirat muisti pysyä pihalla. Tuolla on yksi nurkka vielä missä on pelkkää lammasverkkoa, veikkaan että tulee siitä läpi. Pitäisi hoidella se loppuun, viime vuonnahan lisäsin pienisilmäistä ja korkeampaa verkkoa kun Hymni meni aidoista. Verkkoa meni kaksi 25m rullaa ja vielä jäi joku 10m pätkä tekemättä.

Ei kai se kettu nyt keskellä päivää tule... (eipä.)

Mutta en laittanut viisinumeroista summaa tähän jotta voin pitää kanoja pienessä tarhassa. Haluan että ne voi ulkoilla vapaana kun ne siitä niin kovasti nauttii, ja on se nyt vaan sanoinkuvaamattoman ihanaa kun menet pihalle ja jostain vaappuu kanalauma kysymään herkkuja. Vapaana pidossa on riskinsä. Niin on koirienkin kanssa ja olen päättänyt sen tietoisen riskin ottaa.

Kanoja

Tytöt kävi pitkästä aikaa ulkona, ekaa kertaa sitten uusien tulon tasan kaksi viikkoa sitten. Appenzeller on edelleen niin arka että suljin sen ensin sisälle. En ole kyllä nähnyt sitä edes ulkotarhassa mutta vapaaksi sitä ei ainakaan auta päästää, häviää vielä kuin pieru saharaan.

Synnöve ihan muina synnöveina ekaa kertaa retkellä

Kerttu

Hänellä on niin kaunis tuo nykerölakki

Peltojälkikoulutus

Järjestin tänään itse itselleni peltojälkiyksärin Lappeenrannassa. Tykkäsin kouluttajasta ja tätä voi suositella. Piti kyllä ensin varmistella että koetavoitteellinen koulutus onnistuu, kouluttajan oma kokemus jäi sivuilta itselleni vähän epäselväksi. Matkalla useaan otteeseen satoi ja kovin oli harmaata, mutta pellolla vettä ei tullut niskaan ollenkaan. Asteita oli kyllä vain +3 ja olin lopuksi niin syväjäässä kuin olla voi.

Lakille oli tehty valmiiksi jälki, joka oli muistaakseni noin 400m, kulmia oli ehkä 3 tai 4 ja esineitä 4. Alustan vaihto pitemmältä heinältä lyhyelle ja lopuksi takaisin. Ajettiin tunnin ikäisenä, tuuli kovaa. Muistuttelin autolla esineen luovutuksen hyppäämättä. Lakki ajoi ihan hyvän jäljen, joku kulma oli oikein näpsäkkä ja joku meni sen puoli liinanmittaa yli ja sen jälkeen siellä pyörittiin. Esineistä ekalla autoin luovuttamaan oikein, loput muisti itse.

Hymnille tein itse jäljen, jossa joka askeleella ruokaa, se taisi olla kokonaisuutena noin 180 askelta eli selvästi pisin mitä se on tehnyt (en epäile yhtään etteikö koira puksuttelisi enemmänkin, oma selkähän se pyllistellessä kärsii). Jälki alla olevan kuvan mukainen eli sinne ne kulmat vaan tempaistiin. Hymnillekin tuli kaksi alustan vaihtoa, pitkästä lyhyeen ja lopussa takaisin. Kulmat tallattiin niin, että sinne tuli "ruutu" eli astuttiin kulman jälkeen molemmat jalat vierekkäin, ja kulman jälkeisellä suoralla ekat 3-4 askelta normaalia lähempänä toisiaan. Lopussa oli "Kuosmasen loppu" eli jälki loppuu tyhjään.

Hybbe oli vallan jees. Osa kulmista meni tosi hyvin ja osassa ehti pyöriä. Pitkillä suorilla meinasi vauhti alkaa kiihtyä. Muutama nami sillä jäi syömättä sinne ja tänne. Loppu oli huono, se ehti pari askelta yli ja sitten bongasi sen mihin olin hypännyt pois jäljeltä ja olisi tietenkin jatkanut sinne kun itse olin jo heittänyt namit "viimeiseen" askeleeseen. Koutsin mielestä Hymnillä oli asiat niin hyvin että ei hänellä ole mitään sanottavaa. Toistoja vaan, ja nyt voisi ihan hyvin jo alkaa vähentää ruokaa niin että niitä yksittäisiä tyhjiä tulisi. Loppu oli hänestäkin huono ja sitä mietittiin. Syy miksi mulla ei ole siellä ruokapurkkia on se, että se tekee sille metsäjälki-ilmaisun eli lähtee tuomaan sitä, ja en halua yhtään vahvistaa tuomista pellolla. Nyt syksyllä kun ei ole enää muurahaisia, siellä voisi olla valmis avoin ruokapurkki, että koira voi vaan ruveta syömään. Siinä toki se miinus että jos vanhettaa jälkeä kovin kauan, sinne voi joku elukka mennä syömään sen. Voisi olla myös vaan ruokakasa. Nyt kun heitin ne namit sinne, koirahan saa palkan siitä että se kääntyy mua kohti mikä ei myöskään ole hyvä juttu, kun sitä nimenomaan yritetään esineellä sitten välttää. Tätä en ollutkaan tullut ajatelleeksi! Turha antaa sen missään vaiheessa kääntyä takaisin kohti ohjaajaa.

Ensimmäinen oivallus tuli itselleni näistä kulmista ja tuulesta. Useimmiten kyllä rekisteröin mistä tuulee, myös esim. nosessa ja esineruudussa, mutta en mieti sitä sen enempää. Osaavan koiran tulee tottakai osata toimia kaikissa olosuhteissa, mutta koulutusvaiheessa tuulta kannattaisi ilman muuta hyödyntää. Kouluttajan mielestä tämä selittää sekä Lakin että Hymnin toiminnan:

Kulmat jotka sattui näin päin, meni todella hyvin

Ja näin päin taas tuuli painaa jäljentekijän ja jäljen hajua kulman jatkoksi ja koira usein menee yli ja lenkittää siellä

Tämä oli mielenkiintoista ja voi olla että juuri tästä se johtuu, kun välillä tuntuu että Lakki tekee pellolla ihan siistejä kulmia ja välillä ei todellakaan tee.

Toinen juttu mitä en ole koskaan kuullut, oli laittaa kulmiin maksamakkaraa, tai kun meillä ei nyt ollut sitä niin kissan märkis kävi kanssa. Siis vasta kulman jälkeen, ei koskaan ennen kulmaa, muuten se on enemmän houkuttelua kuin vahviste. Sitten kävellä sen yli että se liiskaantuu kengän pohjiin ja se sitten häviää siinä matkalla, hänen mielestä aika nopeasti katoaa eikä koirat esim kotona enää nuole saappaan pohjia 😁. Se pelkkä haju siellä kulman jälkeisellä parinkymmenen metrin matkalla vahvistaa. Hän käyttää osaavillekin koirille melkein aina ainakin jossain kohdalla jälkeä ruokaa vahvisteena. Kulmiin (lähinnä Hymnille) tosiaan kannattaa aluksi tehdä se "laatikko" vähän niinkuin paalullakin on, ja ekat askeleet voi olla vähän lyhyemmillä väleillä.

Lakille tehtiin tosiaan toinen lyhyt jälki niin, että kouluttaja liiskasi sitä märkistä sinne. Se oli ehkä jonkun 100m ja siellä oli kolme kulmaa, lopussa esine. Tuulen suuntakin huomioitu ja Lakki teki ihan sikahienot kulmat! Hän myös todellakin söi sitä märkistä, kun tavan nameistahan se pellolla on vähän sitä mieltä että nääh. Itse asiassa hän hullaantuu märkiksestä niin että esineen kohdalla mulkaisi sitä ja meni pokkana ohi että jos täällä olis vielä sitä märkäruokaa mieluummin. Lakki joka on hyvin esinevarma elukka?! 😂 No tämä hyvä muistutus että kaikkea ei kannata treenata yhtä aikaa. Otin koiran takaisin ja laitoin sen uudelleen jäljestämään kunnes ilmaisi esineen,  jouduin tekemään kahdesti. Sitten kun ei yrittänyt ohittaa sitä, luovutti nätisti mutta pureskeli esinettä aika kovaa, mikä kertoo siitä että vähän se otti tästä kierroksia. Kouluttaja sanoi että siellä ykkösen kokeessa kun on omat esineet, älä ota puista. Kankaisista tuomari ei näe hampaan jälkiä vaikka niitä olisi vähän pyöritelty suussa.

Hymnin toisen kierroksen piti olla esineilmaisua siinä parkkipaikalla. Mietin etukäteen kannattaako sen tehdä ensin jälki ja sitten ilmaisua vai toisin päin, ja arvelin että jälki ensin, koska se on kuitenkin aika kierroksilla ja siinä se ainakin tasaantuu. Ei tule sitten niin paljoa esineiden kanssa sekoilua. No ei tullut ei, kun hän oli sitä mieltä, että täällähän on näitä jälkiä joka puolella (Lakin kissanruokajälkikin muhi silloin aika lähellä) ja kuka jaksaa jotain kuppasia esineitä haluan kaikki jäljet minulle!! Oikeastaan olin aika yllättynyt, luulin että meillä oli jo tämä vaihe ohi. Kotonahan saatiin kesällä hyvä sopu siitä, että ensin tehdään mitä minä haluan ja sitten heitellään hetki palloa, kun jossain vaiheessa kaikki mun ehdotukset oli niin tyhmiä että se vaan karkasi vähän väliä hakemaan lelua. Nyt tuli kyllä taas niinku märkää rättiä kasvoille, ei pääse ohjaaja ylpistymään. No oli se oikeasti vähän kuutamolla ihan uudesta paikastakin (tehnyt ilmaisua vain olkkarissa ja omalla pihalla), ajatteli kaiholla vaan niitä jälkiä, tarjosi sitten siinä perusasentoa ja kaikkea ja kun ei kelvannut niin alkoi sitten vaan hyppiä päin ym.

Totesin lopulta että ei tästä nyt oikein tule mitään niin laitettiin koira autoon ja käytiin vaan teoriaa. Nyt se jäi tosi kauas ne toistot mitä se suostui tekemään, ja kouluttaja varoitti että noita ei pidä hyväksyä. Heillä oli treeniryhmässä joku koira joka oppi ilmaisemaan jo esineen hajusta tosi kaukaa. Sanoin että enemmän sen ongelma kotona on se että se haluaisi ottaa ne ja menee niin lähelle että mua alkaa kuumottaa. Tässä pitäisi silti muistaa 80% onnistumisprosentin sääntö. Jos tekee jatkuvasti satasta, treenaa liian mukavuusalueella. Eli suomeksi, se etäisyys pitää hioa kohdilleen ja sitä tehdessä saa tulla 20% virheitä eikä niitä pidä pelätä. Jos koira ottaa esineen suuhun, otetaan se rauhallisesti siltä pois ja se siitä.

Hymnin asento näytti nyt siltä että se on aika suora. Kannattaisi opettaa se että ohjaaja seisoo koiran takana tai jopa hajareisin sen päällä, ja pudottelee sieltä nameja esineelle. Tähän myös ehdottomasti eri palkkasana, tätä olin miettinyt jo itse. Jessillä kääntyy katsomaan mua. Kokeiltiin nyt suunaksua ja se tuntui paljon paremmalta. Toki jos keksisi jonkun ihan uuden niin voisi olla sellainenkin. Zipit ja zupit ei vaan sovi yhtään mun suuhun. Kouluttaja ehdotti että se voisi olla myös naksutin, mutta epäilen että ei riitä varmaan kädet.

Asennolla ei tosiaan ole sääntöjen mukaan väliä, mun pitää itse päättää haluanko että se on joku vai saako koira valita. Ja koesääntö taas ei edellytä esineen tuijottamista. Siihen tarttee aika paljon kestoa, jos koiran pitäisi tuijottaa siihen saakka että ohjaaja tulee 10m liinan päästä sen luokse ja ottaa esineen. Koska se sitten saa lopettaa? Kokeessa et voi sanoa sille mitään mennessäsi sen luokse.

Sitten niistä esineistä se mun tuhannen taalan kysymys eli mitä tehdä kun se koira sitten siellä jäljellä joskus on vinossa. Just oli kuulemma SM:ssä käynyt yhdelle koiralle niin, että kovan takatuulen takia oli mennyt esineen yli ja kääntyi sieltä ilmaisemaan sen. Se menee hylkyyn mutta 3-luokassa yksi esine on vain 3p. Treeneissä hän oli sitä mieltä että ei koskaan jättäisi koiraa täysin palkatta vaikka ilmaisu olisi mikä, esineiden arvo häviää nopeasti kun jälki on niin itsessään palkitsevaa. Piti parhaimpana sitä että ohjaaja menee esineelle ja siirtää sitä vaikka pari metriä eteenpäin ja koira saa uuden mahiksen ilmaista. Jos tämä kovasti alkaa kusta pellolla niin se pitää toki heti irroittaa sieltä ja korjata erikseen.

Esineille kannattaa myös opettaa joku tuijotuskäsky. Mulla on nosessa uudelleenkohdennukseen sana, pitää kokeilla toimiiko se tässä. Epäilen että ei, nosessa koira pyrkii niin lähelle piiloa kuin pääsee ja tässä pitäisi vaan kääntää silmät sinne esineeseen.

Ja sitten sen tosiaan voisi opettaa ilmaisemaan sen palkkapurkin niin sitä voisi käyttää. Toisaalta en tiedä mitä ajattelen koko asiasta. Miksi koiran pitää vielä ilmaista palkka, eikö sen saa vaan ottaa? Vähän niinkuin ihmiselle ojennettaisiin palkka mutta sitten vedetään käsi ja rahat pois ja sanotaan että heitä vielä voltti että saat nämä. Tykkäisin enemmän ajatuksesta että ensin tehdään temppuja mistä saa  palkkaa, tai että se palkka on suoraan otettavissa jos se on siellä valmiina.

Lakin esineen luovutuksen jälkeen koira otetaan sivulle ja siinä voi treeneissä koiran nähden heittää yhden namin ihan lähelle. Oon kokeillut heittää jonnekin 5m päähän mutta siinä se usein ryntää niin kovaa ja saattaa viis veisata koko namista. Lähemmäs, niin ei ryntää. Jännä. Saa sen jäljestämään heti ja lähtö on siistimpi. Yhtä lailla tämä käy asennossa ilmaisevalle koiralle. Paalun tuijottamisen voi kanssa opettaa vaikka samalla tavalla, tulee siihen hollille, pudottaa sen namin sinne ja päästää kun tuijottaa.

Hymni näytti siltä että sitä ärsyttää mahan alta tuleva liina. Sanoin että uskon, ekat treenit meni siihen kun se samalla potki liinaa. Sanoin että oon ajanut pellolla pannassa erotellakseni lajit koirille. Kouluttaja ehdotti että voisihan ne olla vaan eri valjaat ja miksei eri liinakin. En tiedä, kuinka paljon mun koirat tiedostaa mitä niillä on päällä, ja tajuaako ne edes valjaat vs panta -eroa. Siis huomaa varmasti mutta miettiikö ne sitä ollenkaan.

Pellolle pitäisi myös olla eri käsky kuin metsäjäljen janalle. Mitä se "jälki" muka tarkoittaa? Metsässä ryntää 50m suoraan niin se leikkaa jossain vaiheessa sen ja nosta se siitä. Pellolla laita pää alas ja jälki alkaa siitä. Ehdottomasti eri sana.

Olipas kivaa ja voisi vaikka mennä myöhemmin uudestaan. Harhoista en ehtinyt kysyä ollenkaan.