Ässät

Kanalan uudet asukkaat esittäytyvät! Hain heidät paikasta jonka nimi alkaa s-kirjaimella, niin heistä tuli s-sarjalaisia. Kanojen tilanteesta on enemmän kirjoitettu taloblogin puolella, joten en avaa sitä enää tähän.

Kerttu

Klaara

Hakattu Kyllikki

"Ruskeampi uusi", piti olla egger mutta taitaa olla joku maatiaissekoitus

"Sinisempi uusi", tämä on easter egger ja nimeltään Sinikka

Tämä ruskeampi on Synnöve

Verrokiksi ruskea Kaisa

Kylli

Synnöve

Ja sitten on tämä pönttöäkin pöntömmän näköinen appenzeller, joka pelkää kaikkea

"pääsispä pois täältä"

Koistine

Tänään näin hänen ekaa kertaa edes syövän mitään

Hän on todella siro

Sai nimekseen Siri

Synnöve munii, muut tiettävästi ei. Siis munii mutta ei ole meillä vielä munineet. Kyllikkikin on tällä viikolla tehnyt vain yhden munan, kai tämä kaikki on ollut hirveä stressi ja se vaikuttaa. Tällä hetkellä ovat Siri ja kukko toisella puolella ja muut toisella, tämä vaikuttaa parhaimmalta. Eggerit ja nuorikot ei mätsää juuri ollenkaan, Siriä nuorikot nokki eikä se halunnut tulla orrelta alas lainkaan. Toivon että kukko ottaa sen suojelukseensa ja saavat nyt olla erillään niin kauan, että Siri vähän rohkaistuu ja toisaalta että Kyllikin vahingot parantuu. Akuutein ongelma on tällä hetkellä se, että nuorikot ei ole tyytyväisiä ja ne kovasti haluaisi ulos. Synnöve syö kädestä, Sinikka ei, enkä uskalla päästää niitä vielä vapaaksi, ja tarhaan ei ole käyntiä kun kukko ja appenzeller majoittuu sillä puolella.

Rapatessa roiskuu

...tai miten sen nyt sanoisi.

Muutama päivä sitten huomasin että hän on yrittänyt viiltää verisuonensa auki:

Tänään sitten taisi ottaa osumaa ampparin kanssa. Tai en minä tiedä, mutta arvelen. Nopeasti turposi huuli. Ei kyllä missään vaiheessa vaivannut koiraa mitenkään, mutta hän nyt varmaan kantaisi lelua vaikka pää kainalossa.

Kaiken tämän lisäksi joku on nyt kahtena yönä kussut sisälle. Ei mitään isoa "en kerta kaikkiaan pysty pidättämään" -lammikkoa, vaan selvästi vähemmän. Ei taas yhtään jaksaisi tällaista. 😣 Ei sillä mitkään juoksutkaan vielä pitäisi alkaa...

Jälkiä

Menin lauantaina päivällä mökille. Äiti 💖 suostui tekemään Lakille kilometrin jäljen, joka oli suunniteltu niin, että saan auton mökkitien varteen jäljen alkuun parkkiin ja jälki päättyy mökin lähelle tien viereen. Äiti merkkasi lopun ja sitten kun olin saapunut ja lähdin ajamaan jälkeä, paineli sinne loppuun piiloon. Näin toimien siellä ei tarvitse odotella koko jäljen vanhenemisaikaa, toki ellei juuri halua tehdä niin. Kuulemma pressun alla maatessa koiraa odotellessa oli ihan oma tunnelmansa, ja kuulo herkistyy kun ei näe. Pelkät vesipisaroiden putoamiset pressulle kuulostaa ihan erilaiselta kuin jos seisoo ja katsoo. Metsähän tekee aina ihmiselle hyvää.

Koira ei siis ollut nähnyt äitiä ennen tätä ja loppupalkka oli juuri niin mieluinen kuin arvelinkin. 🥰

(Video on 1,5x nopeutettu):

Hymnille tehtiin sitten illalla toisin päin, eli minä tein jäljen ja jäin sinne odottamaan, äiti tuli koiran kanssa perään. Jälki vanheni vain parikymmentä minuuttia ja siitä tuli 250m. Mietin kyllä pressua patjaksi viritellessäni että on aika lyhyt, mutta Lakin aiempi jälki rajasi alueen. Periaatteessa ikäero siihen alkoi olla 4-5h ja se olisi ollut hauska harhatreeni vetää sen yli, mutta olisin sitten halunnut ajaa sen itse jotta olisin nähnyt miten koira toimii. Hymnin jälki lähti hiekkatieltä metsään ja ohjasin tuomaan koiran tiellä sitä puolta niin se varmasti nostaa sen siitä. Yksi esine oli heti alussa, pieni hanska, käyttöesineet se ilmaisee vielä toistaiseksi varmemmin kuin kepit.

Ei, en pelkää että mun koekoirat menee rikki pelleilystä. Joskus 15 vuotta sitten olisin varmasti pelännyt kun en muusta tiennyt. Nyt ajattelen, että mitä enemmän erilaisia kokemuksia, sen parempi. Lisäksi uskon että ihan silkka vaihtelu on koirankin mielestä hauskaa.

Hymnin osalta mulla oli kyllä kaksi ohjetta:

1. Älä päästä irti liinasta. Tai jos päästät niin ei siinä mitään kauheaa tapahdu, siis ei koira häviä päiviksi tms. Se vaan laukkoo sitten sen jäljen yksin ja äiti jää rannalle ruikuttamaan, eli mitään se ei taatusti tottele jos karkuun pääsee. Sitten vauhti kasvaa ja tarkkuus kärsii ja se epäilemättä juoksee sen jäljen. Sellaista kokemusta se nyt ei välttämättä tartteisi että niinkin voi toimia.

2. Jos koira reagoi esineeseen, pitää pysähtyä ja odottaa että ilmaisee sen. Lakin osalta mulle olisi ihan sama, mutta Hymni on vielä niin alussa ja sen tausta on muutenkin täysin eri kuin Lakin; "on niin kiire ettei kerkii mitään esineitä". En halua vahvistaa sille yhtään sitä että juu ei tartte ja esineet voi jättää.

Hymni oli vissiin jäljestänyt aika lailla pihalta saakka, siihen tuli sitten parisataa metriä hiekkatietä alle ennen kuin varsinainen jälki alkoi 😁. Esineellä oli pysähtynyt ja vähän heittänyt sitä ja yrittänyt jatkaa, mutta äiti oli pysähtynyt myös ja aika pian koira oli sitten tuonut sen hanskan ihan just niinkuin on opetettu. Ja sieltä se sitten tuli! Makasin pressun päällä, en ollut siellä kokonaan sisällä. Vähän se ensin oli että huh mikä tuo on mutta aloin sitten heti kehumaan niin siitäkös hän riemastui.

Hymnin omistaja kommentoi "olipa onnellista 😍" ja se kyllä kuvaa hänen toimintaansa niin hyvin. Itse sanon usein myös että olipas se hengästyttävää. Toivon että elämä kohtelee meitä niin että hän ei menetä tätä asennettaan koskaan. ✨

Whatsappissa kun jakaa sijainnin, voi katsoa lähestymistä

Kovaa tulevat

Istuskelin ensin ja kun lähtivät pihalta, menin makuulle pressun päälle

Kyllä tuli pressun kanssa ikävä hakutreenejä.

Ihmiset on kaikissa asioissa tosi rajoittuneita ja käyttää palkkana lähes pelkästään lelua ja ruokaa. Palkka on yhtä kuin vahviste ja vahviste on jotain yksilölle siinä tilanteessa mieluisaa. Ihmisiä rakastavalle koiralle se ihminen siellä jäljen päässä voi siis olla aivan huikea juttu, varsinkin jos sitä käyttää vaan silloin tällöin yllärinä. Tai sitten tällaisille jotka rakastaa vain omiaan, jos sinne saa sen tutun, jota ei ole hetkeen nähty. Lakille on tehty myös esim. sellaisia, että oon pyytänyt että jälki loppuu uimamahdollisuuteen. Tässähän vain oma mielikuvitus on rajana!

Palvelusmudit

Tänä vuonna pk-kokeissa on käynyt kolme mudia Lakin lisäksi. Pienen pieni, mutta sitäkin sinnikkäämpi joukko. 💚 Mun on hyvin vaikeaa kuvitella, että mulla koskaan olisi mitään bortsua tai malia. Runsaslukuisissa roduissa joku muu on taatusti saavuttanut jo ihan kaiken mitä voi saavuttaa. Tuntuuko se enää miltään? Eihän se yhteishenki voi olla ollenkaan samanlainen? En tarkoita että mikään koira itse itsensä valioksi kouluttelisi, vaan tittelit vaatii aina aikaa, osaamista ja panostusta ihmiseltä ja jotain ominaisuuksia myös siltä koiralta.

Olen todella, todella ylpeä Lakin JK2:sta. En siksi, että se koulari nyt olisi itsessään kovin kummoinen tai kertoisi koirasta mitään. Siksi, että se oli niin vaikea saada; ja ei nyt taas riittämättömän osaamisen takia vaan siksi, että niitä kokeita ei vaan ole ollut. Miten turhauttavaa, että ei edes saa mahdollisuutta näyttää mitä osaisi. Tiedän, että Lakki tekee JK3:kin, kunhan mahdollisuus tulee. Kolmosen koulari alkaa olla mun mielestä jo aika arvostettava, mutta kyllähän se käyttövalioituminen siellä kutkuttelisi.

Olen kokeen jälkeen miettinyt paljon töppöistä. Mikään ei poista sitä faktaa että olihan hän huikea pieni suuri mies. Hän on edelleen rotunsa ainoa kaksoisvalio TVA & KVA. Hän oli sitkeä ja sinnikäs. Muistan edelleen miltä sen seuruu tuntui, kun se painautui pohjetta vasten, muistan sen palon hänen silmissään ja muistan sen tunteen kun sitä olisi vaan voinut jatkaa auringonlaskuun. Maastoissa hän oli melko huonosti ohjattavissa koska omasta mielestään tiesi kaiken itse eikä todellakaan tarttenut neuvoa. Ne vauhdikkaat janat ja hienot jäljen nostot ja täysien pisteiden esineruudut...

...vai onkohan aika vaan kullannut muistot?

Töppöinen oli terävä. Suurinta osaa sen koetottiksista leimasi se, että se ahdistui parista. Siihen aikaan ajateltiin, että sellaisen koiran pitää pelätä enemmän ohjaajaa kuin ympäristöä, jotta se pysyy auki ohjaajalle eikä vaan pälyile ympäristöä. Kyllä sitä nypittiin hihnalla ja nappailtiin niskasta. Luojan kiitos olen kymmenessä vuodessa kehittynyt itsekin kouluttajana, mutta totuus on, että eihän heissä ole kovin paljoa mitään samaa. Lakki ei ole lainkaan terävä. Lakki on kiltti poika, joka haluaa tehdä oikein. Lakin motivaatio tulee enemmän sen sisältä. Töppöinen teki monenlaisia asioita siksi, että jos ei tehnyt, ohjaaja suuttui.

Töppöisen tullessa vanhaksi, ja hänen kuolemansa jälkeen, ajattelin monta vuotta, että hän nyt vaan oli aivan omaa luokkaansa, eikä kukaan koskaan voi yltää läheskään samaan. Ei varmasti tulekaan yltämään ainakaan tulosten määrässä. En kyllä tiedä onko se enemmän kiinni koirista vai ohjaajasta, siis jos olisin se sama nuori itsekin, jolla oli loputon palo mennä ja tehdä?

Nyt en enää usko, että hän oli mitenkään erityisen ihmeellinen. Siis olihan hän ja sitten tavallaan kuitenkaan ei ollut. Koirien vertailu on typerää mutta tykkään silti tehdä niin, ja suoraan sanottuna ajattelen, että Lakki on jopa töppöistäkin parempi jälkikoira. Se on paljon se.

Töppöisen suurin haaste oli se jumalaton terävyys. Se oli arjessa todella raskasta. Terävyys on taipumus reagoida aggressiivisesti uhkaan. Sitten kun hän oli pehmeä ja epävarma, niin niitä uhkiahan hänen maailmassaan riitti. Terävyys oli varmasti myös hänen menestyksensä yksi suurin lähde. Miten helppoa sellaiseen koiraan oli lyödä lisää kaasua. Miten se itse nostatti virettä esim. hallintaan otosta. En ikinä uskonut että sanon tätä, mutta kyllä mulla on sitä terävyyttä vähän ikäväkin. Lakissa ei ole mitään tällaista. Yhtään.

Mutta aika on kullannut muistot. Onneksi mulla on aatamin aikaiset vanhat blogit tallessa. Kaivelin huvikseni hänen vanhoja metsäjälkikoekertomuksiaan.

Eihän siellä ole mikään mennyt läheskään täydellisesti. Eikä se estänyt häntä käyttövalioitumasta.

"If there is a will,

there will be a way"

"Olisi ehkä vielä pitänyt vähän enemmän viritellä koiraa. Nyt olin vaan niin tyytyväinen kun se oli rauhassa eikä pärissyt tuomarille tai ratamestarille, istui vaan aivan lunkina. Maasto oli nuorta koivikkoa, missä kasvoi paikoin reilusti saniaisia ja janalla oli pari risukasaa. En ole koskaan treenannut sellaisissa paikoissa, mun janat taitaa olla turhan siistejä ja selkeitä jossain sammalmetsässä... no, käskystä koira lähti todella epävarmasti ja hitaasti kävelemällä ja siinä ekan risukon kohdalla alle 10 metrissä jäi pyörimään pari metriä janasta sekä oikealle että vasemmalle. Se tekee niin yleensä jos kyseessä on riista, ja jäljen tekijä sanoikin myöhemmin että mentyään tekemään jälkeä vierestä oli pölähtänyt lintuparvi. Pyöriessään koira jäi liinastaan kiinni risukasaan, yritti tempoa itseään irti onnistumatta, jolloin meikätyttö hihkaisee "voi sä olet jäänyt kiinni! mä tuun irroittamaan!" ja menin kiskomaan sen irti sieltä. Heti tehtyäni tuli mieleen, että oliskohan mun pitänyt kysyä lupa tai katsoa edes olan yli taakseni mitä tuomari on mieltä, mutta kröhöm, meni jo... lisäksi mähän olin vain parin metrin päässä koirasta kun janalla etäisyyden pitäisi aina olla se 10m! Koira sitten pyöri siinä jotain hyvin epävarmana, jolloin annoin sille uuden käskyn "jälki". Olisi ehkä kannattanut ottaa se sivulle ja lähettää kokonaan uudelleen, koska nytkin heti tajusin että mistä se tietää mihin suuntaan lähteä ja eihän tästä nyt tule vittujakaan. No kuin sattuman kaupalla se lähti suunnilleen oikeaan suuntaan janaa pitkin, eteni edelleen kovin hitaasti. Tarkasteli vielä jotain mutta jatkoi eteenpäin ja nosti sitten selvästi jäljen oikealle, jolloin hämmästyin niin että liina tipahti käsistäni ja hypähdin ottaakseni sen maasta kiinni." (jana 37/40p)

"Itse jälkikaavio alkoi piikillä ja kulmalla ja eka keppi oli jossain usean sadan metrin päässä, ja koiran jäljestys oli kaikkinensa hyvin epätyypillistä ja vaisua. Normaalisti reilusti kiskova koira meni löysillä liinoilla hyvin hitaasti ja epävarmasti ja oli kyllä tuskaisat olot sen takana kun mitään ei edes löytynyt pitkään aikaan. Ollaankohan me jäljellä lainkaan? Saniaisissa näkyi kyllä selkeä ura eli joku siitä oli kävellyt, mutta miksi koira kävelee niin hitaasti? Mitä ihmettä? Yritin kerran vähän patistaa että jälki, mutta ei se siitä sen enempää ottanut vauhtia. En uskaltanut paljoa edes pidättää kun ajattelin, että se ehkä lopettaa kokonaan... Ekalla kepillä kehut tuli sitten täydestä sydämestä ja koirakin vähän piristyi. Kaikkinensa näki, että saatananmoinen helle oli rankkaa."

"Alle kaksi minuuttia, kolme esinettä, työskentelystä aloitti että tekee hyvin, menee mihin laitetaan, etsii järkevällä vauhdilla, löytää, tuo ja luovuttaa kauniisti joten ilman muuta täydet pisteet eli yhteensä 30p. Siinä vaiheessa sitten saatoin vähän kiljaista koiralle ja selittää sitten tuomarille, että kiitos, siitä tuli tämän myötä Suomen Käyttövalio! Hän sitten vastasi että onnea käyttäytymisvaliolle, hyvin on suorittanut."

"Siirryttiin siinä janan kohdalle, juttelin koiralle että jälkihommia ja pistin sen maahan kun katsoin janan takamerkit. Ihan metri janan oikealla puolella meni joku kuppanen polku ja kysyin saanko lähettää siitä. Ei saa. Mudi oli edelleen jossain ihme sekotilassa ja välillä sanoi yksittäisiä "hau!" ja välillä vähän vinkui ja kiljahteli. Olis pitänyt viritellä vielä uudestaan että jälkihommia olisi. Tai olisi pitänyt ottaa se sivulle ja tehdä kunnon lähestyminen janan suuntaisesti. Nyt mä kutsuin sen siitä jotenkin vaan sivulle ja olin jo valmiina lähetyspaikalla. Käskykin oli joku hiljainen "jälki..." ja mudi parka oli ihan kuutamolla. Se otti pari askelta, sitten tarkisti jonkun 6-7m vasempaan, saman verran oikeaan, siinä oli varmaan ollut kanssa niitä lintuja tai sitten se vaan tutkaili että mitähän täällä pitäis olla kun ei nyt oikein ole mitään mutta jotain toi akka selkeästi odottaa. Hermostuksissani liikuin askeleen tai pari eteenpäin, tiedän että niin ei saa tehdä ennen kuin liina on suorana, mutta jotenkin ajatuksissani arvelin että oma eteneminen auttaisi koiraakin. No ei, mudi jopa jäi seisomaan ja katsomaan minua, mitä se ei kyllä koskaan tee. Otin sen uudestaan sivulle ja juttelin että otetaas nyt ihan uudestaan, jälki pitäis löytää, missä jälki. Uusi lähetys "JÄLKI!!" ja vahva käsimerkki eteen, nyt ampaisi normaaliin tyyliinsä täysiii. Ihan pikkasen se kiersi jonkun puun tai jotain ja poukkasi hetkeksi vähän sivuun, muuten varsin suora ja jälki leikkasikin janan jossain puolivälissä jo. Varma nosto oikealle ja hyvä etten hämilläni jäänyt siihenkin jotain säätämään kun odotin että takaa huudetaan jotain perään :D" (jana 32/40p)

"Maasto oli niin karmeaa että oli pakko päästää liina käsistäni, se oli koko ajan jossain risussa kiinni. Suopohjaista, mutta maassa paljon sinne jätettyjä puunrunkoja/oksia, hirveetä rypemistä. Isoja ojia taidettiin ylittää ainakin neljästi. Kepit numero 1, 3 ja 4 se ilmaisi korrektisti itse. Kakkonen oli suopursujen keskellä, koira jäljesti ihan päältä, mutta ei vain huomannut sitä. Onneksi mä huomasin ja otin talteen. Ennen vitosta koira sähelsin ojan molemmin puolin, lenkitti ihme kuviota ja olin jo varma että meillä on hukka. Molskahdin itse tässä kohtaa toisella jalalla ojaan, toisen olin dipannut jo aiemmin (miksen voinut kastella vaan yhtä jalkaa? :P). Jälkeen päin kuulin, että jäljen tekijällä oli ollut ongelmia löytää ylityspaikkaa ojalle ja oli etsinyt sellaista kohtaa mistä pääsee yli - siksi koirakin pyöri siinä. Koira sai onneksi jäljestä kiinni, mutta meni vitoskepin yli, se oli heti siinä. Mäihä että osuttiin sille eikä koira nostanut jälkeä vasta sen jälkeen! Poimin senkin itse taskuuni. Sitten mentiin suoraan ja ihmettelin, että on jo viisi keppiä kun tuntuu tosi lyhyeltä matkalta vasta. Pian siellä häämöttikin tie, ja aloin vasta keräillä liinaa käsiini kun mudi oli jo polleana tiellä että wohoo siistii! Kutoskeppi oli jäänyt siihen, astuin melkein päälle itse." (JK3)

"Ruutuun tultiin eri linjassa miten se oli, se oli "vasempaan" aika paljon vinossa. Tuuli ei ollut kovin voimakas. Lähetin ensin vasemmalta etukulmasta. Koira eteni ehkä 10m ja jäi ihmettelemään. Voi vittu, ajattelin minä, se ei vaan voi nyt alkaa jallittaa. Käskin nätisti "menevaan" ja huiskaisin kädellä. Lähti, joskin aika hämillään. Ehkä se ei yritä kusettaa, vaan sotkee nyt ruudun jäljen janalle jostain syystä? No, sai hajun keskellä edessä olevasta esineestä ja toi sen. Piristyi vähän tästä. Lähetn uudestaan vasemmalta edestä, halusin koiran menevät takarajalle asti. Jotain säätöä siinä vähän oli, mutta pian tuli esine vasemmasta takakulmasta. Haa, kaksi esinettä ja aikaa vielä hyvin! Siirryin noin puoliväliin etulinjaa ja lähetin siitä. Koira ei irronnut taakse ollenkaan. Kävi aika monta kertaa ulkona oikean sivurajan väärällä puolen ja pyöri siellä. Huusin sen ainakin kerran pois ja lähetin uudestaan, mutta sinne se vaan jotenkin aina meni. Oikea takanurkka kokonaan tsekkaamatta ja keski-takaosaa muutenkin! Siirryin ihan oikeaan etukulmaan ja huusin koiran samalla tulemaan luokse, ajattelin lähettää sen siitä, josko se menisi rajaa pitkin taakse asti. No kas kummaa, koira alkaa pyöriä ihan edessäni ja mäkin näen että siinä on harmaa villasukka, ihan etukulmassa! Onneksi en ehtinyt sanoa mitään, tai vahingossa nostaa sitä itse, vaan odotin vaan kädet ojossa hiljaa kun koira tarkensi ja nosti sen mulle. Vittu mitä kikkailua koko ruutu :D Työskentelystä täydet alun patistelusta huolimatta, ja kaikki esineet, eli 30/30. JUMALAUTA YKKÖNEN!"

"Töppönen oli vähän vaisu jo heti janalla. Eteni hitaasti ravilla, ihan luotisuoraan, nosti jäljen ehkä puolivälissä janaa oikeaan. No sehän oli väärä jälki, joten kutsuin koiran takaisin (tuli!) ja lähetin uudestaan. Ehkä 5m päässä koira nosti uuden jäljen, taas oikeaan. Nyt sain luvan jatkaa. Luulen, että se otti tuulen puutteesta huolimatta ilmavainun jo siitä oikeasta jäljestä. Janalta kuitenkin täydet 40p." (JK3)

"Koira oli ruutuun mennessä tosi outo, vaisu, haluton, jotenkin ihan kujalla. En meinannut saada sitä sivulle alun lähetystä varten, vissiin neljä käskyä, että herra viitsi tulla tarpeeksi lähelle ja suoraan. Lähetin vasemmalta sivurajalta. Lähti todella nihkeästi ja jotenkin vaan niiiiiin oudosti ja epätyypillisesti. Irtosi vajaa puoliväliin ja tutkaili siellä jotain mustikkamätästä. Olin kuullut, että ekan kilpailijan (haku, 2 koirakkoa, ne oli ruudussa ensin) koira oli kussut kolmesti ruutuun. Annoin koiran haistella vähän aikaa, kun en ollut varma oliko siinä mättäässä just esine, mitä se tarkensi. No mitään ei tapahtunut, joten kusiahan se varmaan lussutti. Karjaisin että nyt töihin sieltä stna. Kutsuin koiran pari kertaa takaisin luokse ja lähetin uudestaan eri kohdasta. Ei irronnut takarajalle asti ja ravaili siellä hämillään, katseli oikeaan missä se jälki oli ollut, ja meni monen monta kertaa ulos alueelta juuri oikealle. Pysähteli ruudussa katsomaan minuun, mitä ei todellakaan normaalisti tee. En tiennyt yhtään mikä ihme sillä on, mietin keskeytänkö ja käyn antamassa sille kyytiä, onko se kipeä, puriko sitä käärme jäljellä tms tms. No sitten löytyy oikeasta takarajasta joku rukkasmytty, koira kiikuttaa sen laiskaa laukkaa mulle. Sen jälkeen piristyi vähän ja taisi jopa himpan laukata ruudussa, mutta aikahan se loppui. Työskentelystä tyydyttävä ("koira odottaa kovasti ohjeita ohjaajalta, ei oikein tee mitään" - koira josta normaalisti sanotaan että se ei korvaansa lotkauta vaikka ohjaaja jotain yrittäisi neuvoa!) ja yksi esine = 15p." (15/30p)

"Jana oli tosi harvaa, kuivahkoa mäntymetsää. Koira lähti todella hitaasti, hidasta ravia. Jossain ehkä puolivälissä janaa se taisi tsekata vasempaan takaviistoon ja kääntyi sitten oikeaan yläviistoon. Sinne se sitten lähti ja mä tajusin hämmästykseltäni sentään juuri ja juuri mennä perään - eihän sen tartte tosiaan olla 90 asteen kulma! Odotin että tuomari huutaa että väärä jälki ja mitä helvetin sähellystä ja että meidät on hylätty, ja kas kummaa meinasin kaatua koiraani joka oli maassa. Eka keppi kolme-neljä liinanmittaa janalta!" (JK2, 295p, jana 40/40p)

"43p. Hyväksytyn rajahan on se 70. Yksi teki vielä meitä huonomman tottiksen ja yksi sai maailman vituttavimman 69p. Kolmella eli puolella oli tottiksesta riittävästi pisteitä koulariin. Tuomari kätteli, katsoi silmiin, ja sanoi "olen vilpittömästi pahoillani tästä". Vastasin, että niin minäkin. Olisikohan mun pitänyt keskeyttää aiemmin? Mentiin varmasti aivan toimintakyvyn rippeillä mutta mentiinpä kuitenkin." (JK2, ei tulosta)

***

Tämähän ei todellakaan ole ollut mitään voittojen ilotulitusta ja pelkkiä onnistumisia.

Lakki on varmasti aivan täydellinen lakkina. 💖

***

Siellä on! 😍