Palvelusmudit

Tänä vuonna pk-kokeissa on käynyt kolme mudia Lakin lisäksi. Pienen pieni, mutta sitäkin sinnikkäämpi joukko. 💚 Mun on hyvin vaikeaa kuvitella, että mulla koskaan olisi mitään bortsua tai malia. Runsaslukuisissa roduissa joku muu on taatusti saavuttanut jo ihan kaiken mitä voi saavuttaa. Tuntuuko se enää miltään? Eihän se yhteishenki voi olla ollenkaan samanlainen? En tarkoita että mikään koira itse itsensä valioksi kouluttelisi, vaan tittelit vaatii aina aikaa, osaamista ja panostusta ihmiseltä ja jotain ominaisuuksia myös siltä koiralta.

Olen todella, todella ylpeä Lakin JK2:sta. En siksi, että se koulari nyt olisi itsessään kovin kummoinen tai kertoisi koirasta mitään. Siksi, että se oli niin vaikea saada; ja ei nyt taas riittämättömän osaamisen takia vaan siksi, että niitä kokeita ei vaan ole ollut. Miten turhauttavaa, että ei edes saa mahdollisuutta näyttää mitä osaisi. Tiedän, että Lakki tekee JK3:kin, kunhan mahdollisuus tulee. Kolmosen koulari alkaa olla mun mielestä jo aika arvostettava, mutta kyllähän se käyttövalioituminen siellä kutkuttelisi.

Olen kokeen jälkeen miettinyt paljon töppöistä. Mikään ei poista sitä faktaa että olihan hän huikea pieni suuri mies. Hän on edelleen rotunsa ainoa kaksoisvalio TVA & KVA. Hän oli sitkeä ja sinnikäs. Muistan edelleen miltä sen seuruu tuntui, kun se painautui pohjetta vasten, muistan sen palon hänen silmissään ja muistan sen tunteen kun sitä olisi vaan voinut jatkaa auringonlaskuun. Maastoissa hän oli melko huonosti ohjattavissa koska omasta mielestään tiesi kaiken itse eikä todellakaan tarttenut neuvoa. Ne vauhdikkaat janat ja hienot jäljen nostot ja täysien pisteiden esineruudut...

...vai onkohan aika vaan kullannut muistot?

Töppöinen oli terävä. Suurinta osaa sen koetottiksista leimasi se, että se ahdistui parista. Siihen aikaan ajateltiin, että sellaisen koiran pitää pelätä enemmän ohjaajaa kuin ympäristöä, jotta se pysyy auki ohjaajalle eikä vaan pälyile ympäristöä. Kyllä sitä nypittiin hihnalla ja nappailtiin niskasta. Luojan kiitos olen kymmenessä vuodessa kehittynyt itsekin kouluttajana, mutta totuus on, että eihän heissä ole kovin paljoa mitään samaa. Lakki ei ole lainkaan terävä. Lakki on kiltti poika, joka haluaa tehdä oikein. Lakin motivaatio tulee enemmän sen sisältä. Töppöinen teki monenlaisia asioita siksi, että jos ei tehnyt, ohjaaja suuttui.

Töppöisen tullessa vanhaksi, ja hänen kuolemansa jälkeen, ajattelin monta vuotta, että hän nyt vaan oli aivan omaa luokkaansa, eikä kukaan koskaan voi yltää läheskään samaan. Ei varmasti tulekaan yltämään ainakaan tulosten määrässä. En kyllä tiedä onko se enemmän kiinni koirista vai ohjaajasta, siis jos olisin se sama nuori itsekin, jolla oli loputon palo mennä ja tehdä?

Nyt en enää usko, että hän oli mitenkään erityisen ihmeellinen. Siis olihan hän ja sitten tavallaan kuitenkaan ei ollut. Koirien vertailu on typerää mutta tykkään silti tehdä niin, ja suoraan sanottuna ajattelen, että Lakki on jopa töppöistäkin parempi jälkikoira. Se on paljon se.

Töppöisen suurin haaste oli se jumalaton terävyys. Se oli arjessa todella raskasta. Terävyys on taipumus reagoida aggressiivisesti uhkaan. Sitten kun hän oli pehmeä ja epävarma, niin niitä uhkiahan hänen maailmassaan riitti. Terävyys oli varmasti myös hänen menestyksensä yksi suurin lähde. Miten helppoa sellaiseen koiraan oli lyödä lisää kaasua. Miten se itse nostatti virettä esim. hallintaan otosta. En ikinä uskonut että sanon tätä, mutta kyllä mulla on sitä terävyyttä vähän ikäväkin. Lakissa ei ole mitään tällaista. Yhtään.

Mutta aika on kullannut muistot. Onneksi mulla on aatamin aikaiset vanhat blogit tallessa. Kaivelin huvikseni hänen vanhoja metsäjälkikoekertomuksiaan.

Eihän siellä ole mikään mennyt läheskään täydellisesti. Eikä se estänyt häntä käyttövalioitumasta.

"If there is a will,

there will be a way"

"Olisi ehkä vielä pitänyt vähän enemmän viritellä koiraa. Nyt olin vaan niin tyytyväinen kun se oli rauhassa eikä pärissyt tuomarille tai ratamestarille, istui vaan aivan lunkina. Maasto oli nuorta koivikkoa, missä kasvoi paikoin reilusti saniaisia ja janalla oli pari risukasaa. En ole koskaan treenannut sellaisissa paikoissa, mun janat taitaa olla turhan siistejä ja selkeitä jossain sammalmetsässä... no, käskystä koira lähti todella epävarmasti ja hitaasti kävelemällä ja siinä ekan risukon kohdalla alle 10 metrissä jäi pyörimään pari metriä janasta sekä oikealle että vasemmalle. Se tekee niin yleensä jos kyseessä on riista, ja jäljen tekijä sanoikin myöhemmin että mentyään tekemään jälkeä vierestä oli pölähtänyt lintuparvi. Pyöriessään koira jäi liinastaan kiinni risukasaan, yritti tempoa itseään irti onnistumatta, jolloin meikätyttö hihkaisee "voi sä olet jäänyt kiinni! mä tuun irroittamaan!" ja menin kiskomaan sen irti sieltä. Heti tehtyäni tuli mieleen, että oliskohan mun pitänyt kysyä lupa tai katsoa edes olan yli taakseni mitä tuomari on mieltä, mutta kröhöm, meni jo... lisäksi mähän olin vain parin metrin päässä koirasta kun janalla etäisyyden pitäisi aina olla se 10m! Koira sitten pyöri siinä jotain hyvin epävarmana, jolloin annoin sille uuden käskyn "jälki". Olisi ehkä kannattanut ottaa se sivulle ja lähettää kokonaan uudelleen, koska nytkin heti tajusin että mistä se tietää mihin suuntaan lähteä ja eihän tästä nyt tule vittujakaan. No kuin sattuman kaupalla se lähti suunnilleen oikeaan suuntaan janaa pitkin, eteni edelleen kovin hitaasti. Tarkasteli vielä jotain mutta jatkoi eteenpäin ja nosti sitten selvästi jäljen oikealle, jolloin hämmästyin niin että liina tipahti käsistäni ja hypähdin ottaakseni sen maasta kiinni." (jana 37/40p)

"Itse jälkikaavio alkoi piikillä ja kulmalla ja eka keppi oli jossain usean sadan metrin päässä, ja koiran jäljestys oli kaikkinensa hyvin epätyypillistä ja vaisua. Normaalisti reilusti kiskova koira meni löysillä liinoilla hyvin hitaasti ja epävarmasti ja oli kyllä tuskaisat olot sen takana kun mitään ei edes löytynyt pitkään aikaan. Ollaankohan me jäljellä lainkaan? Saniaisissa näkyi kyllä selkeä ura eli joku siitä oli kävellyt, mutta miksi koira kävelee niin hitaasti? Mitä ihmettä? Yritin kerran vähän patistaa että jälki, mutta ei se siitä sen enempää ottanut vauhtia. En uskaltanut paljoa edes pidättää kun ajattelin, että se ehkä lopettaa kokonaan... Ekalla kepillä kehut tuli sitten täydestä sydämestä ja koirakin vähän piristyi. Kaikkinensa näki, että saatananmoinen helle oli rankkaa."

"Alle kaksi minuuttia, kolme esinettä, työskentelystä aloitti että tekee hyvin, menee mihin laitetaan, etsii järkevällä vauhdilla, löytää, tuo ja luovuttaa kauniisti joten ilman muuta täydet pisteet eli yhteensä 30p. Siinä vaiheessa sitten saatoin vähän kiljaista koiralle ja selittää sitten tuomarille, että kiitos, siitä tuli tämän myötä Suomen Käyttövalio! Hän sitten vastasi että onnea käyttäytymisvaliolle, hyvin on suorittanut."

"Siirryttiin siinä janan kohdalle, juttelin koiralle että jälkihommia ja pistin sen maahan kun katsoin janan takamerkit. Ihan metri janan oikealla puolella meni joku kuppanen polku ja kysyin saanko lähettää siitä. Ei saa. Mudi oli edelleen jossain ihme sekotilassa ja välillä sanoi yksittäisiä "hau!" ja välillä vähän vinkui ja kiljahteli. Olis pitänyt viritellä vielä uudestaan että jälkihommia olisi. Tai olisi pitänyt ottaa se sivulle ja tehdä kunnon lähestyminen janan suuntaisesti. Nyt mä kutsuin sen siitä jotenkin vaan sivulle ja olin jo valmiina lähetyspaikalla. Käskykin oli joku hiljainen "jälki..." ja mudi parka oli ihan kuutamolla. Se otti pari askelta, sitten tarkisti jonkun 6-7m vasempaan, saman verran oikeaan, siinä oli varmaan ollut kanssa niitä lintuja tai sitten se vaan tutkaili että mitähän täällä pitäis olla kun ei nyt oikein ole mitään mutta jotain toi akka selkeästi odottaa. Hermostuksissani liikuin askeleen tai pari eteenpäin, tiedän että niin ei saa tehdä ennen kuin liina on suorana, mutta jotenkin ajatuksissani arvelin että oma eteneminen auttaisi koiraakin. No ei, mudi jopa jäi seisomaan ja katsomaan minua, mitä se ei kyllä koskaan tee. Otin sen uudestaan sivulle ja juttelin että otetaas nyt ihan uudestaan, jälki pitäis löytää, missä jälki. Uusi lähetys "JÄLKI!!" ja vahva käsimerkki eteen, nyt ampaisi normaaliin tyyliinsä täysiii. Ihan pikkasen se kiersi jonkun puun tai jotain ja poukkasi hetkeksi vähän sivuun, muuten varsin suora ja jälki leikkasikin janan jossain puolivälissä jo. Varma nosto oikealle ja hyvä etten hämilläni jäänyt siihenkin jotain säätämään kun odotin että takaa huudetaan jotain perään :D" (jana 32/40p)

"Maasto oli niin karmeaa että oli pakko päästää liina käsistäni, se oli koko ajan jossain risussa kiinni. Suopohjaista, mutta maassa paljon sinne jätettyjä puunrunkoja/oksia, hirveetä rypemistä. Isoja ojia taidettiin ylittää ainakin neljästi. Kepit numero 1, 3 ja 4 se ilmaisi korrektisti itse. Kakkonen oli suopursujen keskellä, koira jäljesti ihan päältä, mutta ei vain huomannut sitä. Onneksi mä huomasin ja otin talteen. Ennen vitosta koira sähelsin ojan molemmin puolin, lenkitti ihme kuviota ja olin jo varma että meillä on hukka. Molskahdin itse tässä kohtaa toisella jalalla ojaan, toisen olin dipannut jo aiemmin (miksen voinut kastella vaan yhtä jalkaa? :P). Jälkeen päin kuulin, että jäljen tekijällä oli ollut ongelmia löytää ylityspaikkaa ojalle ja oli etsinyt sellaista kohtaa mistä pääsee yli - siksi koirakin pyöri siinä. Koira sai onneksi jäljestä kiinni, mutta meni vitoskepin yli, se oli heti siinä. Mäihä että osuttiin sille eikä koira nostanut jälkeä vasta sen jälkeen! Poimin senkin itse taskuuni. Sitten mentiin suoraan ja ihmettelin, että on jo viisi keppiä kun tuntuu tosi lyhyeltä matkalta vasta. Pian siellä häämöttikin tie, ja aloin vasta keräillä liinaa käsiini kun mudi oli jo polleana tiellä että wohoo siistii! Kutoskeppi oli jäänyt siihen, astuin melkein päälle itse." (JK3)

"Ruutuun tultiin eri linjassa miten se oli, se oli "vasempaan" aika paljon vinossa. Tuuli ei ollut kovin voimakas. Lähetin ensin vasemmalta etukulmasta. Koira eteni ehkä 10m ja jäi ihmettelemään. Voi vittu, ajattelin minä, se ei vaan voi nyt alkaa jallittaa. Käskin nätisti "menevaan" ja huiskaisin kädellä. Lähti, joskin aika hämillään. Ehkä se ei yritä kusettaa, vaan sotkee nyt ruudun jäljen janalle jostain syystä? No, sai hajun keskellä edessä olevasta esineestä ja toi sen. Piristyi vähän tästä. Lähetn uudestaan vasemmalta edestä, halusin koiran menevät takarajalle asti. Jotain säätöä siinä vähän oli, mutta pian tuli esine vasemmasta takakulmasta. Haa, kaksi esinettä ja aikaa vielä hyvin! Siirryin noin puoliväliin etulinjaa ja lähetin siitä. Koira ei irronnut taakse ollenkaan. Kävi aika monta kertaa ulkona oikean sivurajan väärällä puolen ja pyöri siellä. Huusin sen ainakin kerran pois ja lähetin uudestaan, mutta sinne se vaan jotenkin aina meni. Oikea takanurkka kokonaan tsekkaamatta ja keski-takaosaa muutenkin! Siirryin ihan oikeaan etukulmaan ja huusin koiran samalla tulemaan luokse, ajattelin lähettää sen siitä, josko se menisi rajaa pitkin taakse asti. No kas kummaa, koira alkaa pyöriä ihan edessäni ja mäkin näen että siinä on harmaa villasukka, ihan etukulmassa! Onneksi en ehtinyt sanoa mitään, tai vahingossa nostaa sitä itse, vaan odotin vaan kädet ojossa hiljaa kun koira tarkensi ja nosti sen mulle. Vittu mitä kikkailua koko ruutu :D Työskentelystä täydet alun patistelusta huolimatta, ja kaikki esineet, eli 30/30. JUMALAUTA YKKÖNEN!"

"Töppönen oli vähän vaisu jo heti janalla. Eteni hitaasti ravilla, ihan luotisuoraan, nosti jäljen ehkä puolivälissä janaa oikeaan. No sehän oli väärä jälki, joten kutsuin koiran takaisin (tuli!) ja lähetin uudestaan. Ehkä 5m päässä koira nosti uuden jäljen, taas oikeaan. Nyt sain luvan jatkaa. Luulen, että se otti tuulen puutteesta huolimatta ilmavainun jo siitä oikeasta jäljestä. Janalta kuitenkin täydet 40p." (JK3)

"Koira oli ruutuun mennessä tosi outo, vaisu, haluton, jotenkin ihan kujalla. En meinannut saada sitä sivulle alun lähetystä varten, vissiin neljä käskyä, että herra viitsi tulla tarpeeksi lähelle ja suoraan. Lähetin vasemmalta sivurajalta. Lähti todella nihkeästi ja jotenkin vaan niiiiiin oudosti ja epätyypillisesti. Irtosi vajaa puoliväliin ja tutkaili siellä jotain mustikkamätästä. Olin kuullut, että ekan kilpailijan (haku, 2 koirakkoa, ne oli ruudussa ensin) koira oli kussut kolmesti ruutuun. Annoin koiran haistella vähän aikaa, kun en ollut varma oliko siinä mättäässä just esine, mitä se tarkensi. No mitään ei tapahtunut, joten kusiahan se varmaan lussutti. Karjaisin että nyt töihin sieltä stna. Kutsuin koiran pari kertaa takaisin luokse ja lähetin uudestaan eri kohdasta. Ei irronnut takarajalle asti ja ravaili siellä hämillään, katseli oikeaan missä se jälki oli ollut, ja meni monen monta kertaa ulos alueelta juuri oikealle. Pysähteli ruudussa katsomaan minuun, mitä ei todellakaan normaalisti tee. En tiennyt yhtään mikä ihme sillä on, mietin keskeytänkö ja käyn antamassa sille kyytiä, onko se kipeä, puriko sitä käärme jäljellä tms tms. No sitten löytyy oikeasta takarajasta joku rukkasmytty, koira kiikuttaa sen laiskaa laukkaa mulle. Sen jälkeen piristyi vähän ja taisi jopa himpan laukata ruudussa, mutta aikahan se loppui. Työskentelystä tyydyttävä ("koira odottaa kovasti ohjeita ohjaajalta, ei oikein tee mitään" - koira josta normaalisti sanotaan että se ei korvaansa lotkauta vaikka ohjaaja jotain yrittäisi neuvoa!) ja yksi esine = 15p." (15/30p)

"Jana oli tosi harvaa, kuivahkoa mäntymetsää. Koira lähti todella hitaasti, hidasta ravia. Jossain ehkä puolivälissä janaa se taisi tsekata vasempaan takaviistoon ja kääntyi sitten oikeaan yläviistoon. Sinne se sitten lähti ja mä tajusin hämmästykseltäni sentään juuri ja juuri mennä perään - eihän sen tartte tosiaan olla 90 asteen kulma! Odotin että tuomari huutaa että väärä jälki ja mitä helvetin sähellystä ja että meidät on hylätty, ja kas kummaa meinasin kaatua koiraani joka oli maassa. Eka keppi kolme-neljä liinanmittaa janalta!" (JK2, 295p, jana 40/40p)

"43p. Hyväksytyn rajahan on se 70. Yksi teki vielä meitä huonomman tottiksen ja yksi sai maailman vituttavimman 69p. Kolmella eli puolella oli tottiksesta riittävästi pisteitä koulariin. Tuomari kätteli, katsoi silmiin, ja sanoi "olen vilpittömästi pahoillani tästä". Vastasin, että niin minäkin. Olisikohan mun pitänyt keskeyttää aiemmin? Mentiin varmasti aivan toimintakyvyn rippeillä mutta mentiinpä kuitenkin." (JK2, ei tulosta)

***

Tämähän ei todellakaan ole ollut mitään voittojen ilotulitusta ja pelkkiä onnistumisia.

Lakki on varmasti aivan täydellinen lakkina. 💖

PAJÄ2B

Kirjoitin jo aiemmin, vahingossa rallykokeeseen jouduttuani, että jäin ekalle varasijalle jälkikokeeseen. Ilmoitin Lakin myös toiseen kokeeseen, missä oli sähköposti-ilmo, mutta sieltä ei kuulunut mitään. Kunnes sitten tiistaina viikolla ennen koetta, tuli viestiä että olen nyt ekalla varasijalla ja heti iltapäivällä perään, että nyt olisi koepaikka, haluanko ottaa sen vastaan. No kyllä kiitos haluan vaikka tämä tuli nyt aika äkkiä! Varasijalle jäätyäni en tietenkään saanut aikaiseksi muistutella tottista siltä varalta että pääsen kokeeseen. Siinä sitten paniikissa kaivamaan säännöt esille, että mitä siellä edes pitikään tehdä. Tajusin myös mm. että esineruudussa pitää tuoda kolme (/4) esinettä, enkä tiedä onko se kauhean usein tehnyt sellaista ainakaan palkatta. Toisaalta palkattomuus nyt ei ole meidän mikään suurin ongelma missään. Päin vastoin, jossain vaiheessa kaikki treenit jumitti kun koira ei tavoittele ulkoista palkkiota, eikä sen mahiksen poisto kiinnosta sitä yhtään. Sitä motivoi eniten itse tekeminen.

Tottiksessa tehdään 2B:ssä pelkkä pitkä suora remmissä, koko kaavio ja henkilöryhmä vapaana, liikkestä istu, liikkeestä maahan ja luokse, tasamaanouto ohjaajan omalla kapulalla, eteenmeno ja paikalla olo 20m ohjaaja selin.

Onneksi mun luottoystävä Anni lähti tiistaina sateeseen ulkotottikseen ja saatiin vielä torstaille hallitottikset. Muistuttelin sirun luvun, kokeiltiin kapulan heitto niin että appari siirtää sitä (nykyään avustaja siirtää kokeessa jos ohjaaja ei osu merkatulle alueelle), tehtiin eteenmenot palkalle ja paikkista häiriössä. Itse treenasin kotona paikkista itsekseni leluja ja ruokaa heittelemällä, ja tein yhden syvän esinekaistaleen missä sai juosta. Olin koko edellisen viikon nysvännyt pientä aluetta pellolla, mutta hyvin irtosi. Tein myös yhden tosi pitkän janan, mikä meni hyvin.

Koepäivänä lupasi sadetta ja vähän se sateli, pääosin aamulla jäljelle lähtiessä ja sitten just ennen meidän tottista. Sirut luettiin huoltoaseman parkkiksella, ja vaikka mielestäni valmistelin koiran siihen, se oli koko ajan parkkiksella tuijotellut muita koiria silleen "wau, onkohan noi tyttöjä" ja tuli vissiin kuitenkin vähän yllärinä kun tuomari kumartui päälle. Koira väisti, palautin sen asemiin ja otettiin uudelleen. Onneksi se ei sanonut mitään, ei koira eikä tuomari. Siru löytyi nopeasti, sanoin että se on tosi takana lapojen välissä, niin ei turhaan sohi lukijan kanssa kaulasta.

Jäljelle saatiin numero 3. Osoittautui, että meitä oli kaksi koiraa 1A, yksi koira 1B ja kolme koiraa 2B. Mun jälki oli viimeinen. Jonkun aikaa saatiin odotella ja sitten ajettiin kauheaa isoa terävää soraa olevaa tietä joku kilometri. Pelkäsin että renkaat puhkeaa. Maastothan Utissa on hienot. Taustalla kuului koko ajan ampumista, siellä on niitä armeijan alueita. En olisi ehkä edes kiinnittänyt huomiota, sen verta vaimeaa se oli, mutta yksi koira oli paukkuarka ja paineistui siitä kovasti. Jana oli tosi loivaan ylämäkeen. Koira lähti kevyellä laukalla, eteni ehkä 10m ja otti jyrkästi vasempaan, se meni ihan nenä maassa ja mun mielestä jäljesti jotain. Mietin vaan että olipas tämä muka lähellä. Kerkesi edetä just liinan mitan kunnes luopui siitä ja palasi itse janalle, ja osasi edetä sitä luotisuoraan takamerkkiä kohti, tässä vaihtoi raville. Olin aika hämilläni, mutta eihän siinä auta kuin kävellä koiran perässä. Sitten se teki vielä toisen lyhyemmän sakaran vasemmalle ja jatkoi taas sieltä janalinjaa eteenpäin. Ja minä kun olen tuskaillut sen kanssa etten saa sitä menemään suoraan, niin tämä kyllä näytti että se ymmärtää tästä paljon enemmän kuin olen luullut. No ihan melkein takamerkille päästiin ja nyt ehdin miettiä että juma oliko se jälki siellä alussa kuitenkin ja nyt se hylkäsi sen, mutta otti sitten siitä jäljen, määrätietoisesti oikeaan ja sinne paineltiin ilman että kukaan huusi perään mitään. (Tuomari huutaa "takaisin janalle" jos suunta on väärä, joten hiljaisuus on aina hyvä merkki.)

Jälkeen päin luulen, että se takajälki valui sieltä rinteestä ja se tarkisti sitä. Tuomari ei oikein sanonut tähän mitään, kun lopulta saatiin ennen tottiksia jana-arvostelut niin saisi edetä määrätietoisemmin, täydellinen jäljen nosto. Niistä poukkoiluista ei sanonut mitään vaikka kysyin että mitäköhän siinä tapahtui. Janalta 28p (/30).

Jäljellä alku oli aika epävarmaa, koira ei oikein ottanut tuntumalle ollenkaan vaan eteni hitaasti, ja kehuin sitä useaan otteeseen että hyvä jälki. Ekan kepin jälkeen tahti kiristyi ja liinan päässä oli normaali tuntuma. Sieltä niitä keppejä sitten nousi. Jossain vaiheessa ehkä 4. ja 5. kepin välissä oli kanssa pätkä kun koira tarkisteli hirveästi ja eteneminen oli hidasta. Sitten ruvettiin tulemaan jo kohti autoa, koirakin moneen otteeseen jäi tutkimaan jotain mättäitä että nyt sen vikan kepin pitäis ruveta olemaan. Auto senkun lähenee ja ei mitään, vähän patistelin sitä että nyt se jälki eikä tässä ilmavainulla keppejä pyöritä etsimässä. Pitää tehdä treeneissä tällainen että se meneekin auton vierestä tien yli tms, nyt sillä on liian vahva oletus että kun auto näkyy, se loppuu. No mikä helpotus kun se selkeästi oikeasti alkoi tarkentaa vikaa keppiä joku 10m autolta, ja mulla on jumalauta ne kaikki kuusi!!!

Ah arvotavarat

Mulla oli kepeille pieni vyölaukku, treeniliivin vetoketjut on rikki

Lähdettiin 11.13, jäljestysaikaa on 30min ja antoi meille siirtymään 10min, ettei tartte kaahata niitä renkaita puhki. Oltiin autolla 11.37 eli 24min siinä meni. Rauhoittelin itseäni että ei ole kiire, kyllä mä ehdin palauttaa ne kepit, mutta tämä on silti aina vähän kökköä kunnon loppupalkan sijaan paiskata koira äkkiä autoon ja hippulat vinkuen menemään.

Tämä on laitettu autolla päälle, ei vasta janalla, siksi matkaa yli kilometri

Esineruutu oli ihan siinä vieressä ja sinne mentiin numerojärkässä. Tässä vaiheessa selvisi, että 1B koiran jälki oli pitänyt tehdä uudelleen ja hän odotti sen vanhentumista. Hänet siirrettiin viimeiseksi eli minä menin esineruutuun viidentenä. Sellaista avaraa metsää missä jonkun verran kivenlohkareita. Aloitin vasemmasta etukulmasta. Lakki lähti ihan jees ja irtosi hyvin, mutta vauhti oli sellaista maltillista laukkaa sen normaalin kaahailun sijaan. Irtosi kuitenkin tosi hyvin että ei siinä mitään. Ei edennyt ihan vas.takakulmaan, vaan poukkoili sieltä about takalinjaa oikeaan takakulmaan, missä hävisi hetkeksi näkyvistä ison kuusen uumeniin tai taakse ja kun näin sen taas, sillä ehkä oli musta lompakko suussa. Kehuin vaikka en ollut varma. Oli sillä. Toinen esine tuli ihan edestä 5m syvältä ja sitten kolmannella lähetyksellä koira paineli vasemmasta etukulmasta (??? vähän outo suunta) ulos, ja kutsuin sen kesken kaiken takaisin. Se ihme kyllä jopa totteli. Vielä neljäs lähetys ja niin tuli kolmas esine, sekin ehkä about keskeltä jos ihan sieltäkään. Luovutti 1. ja 3. mun edessä seisten (esine-etsintätreenit pellolla on tuottaneet tulosta!!), kakkosen hyppäsi päin. Palautukset oli nekin vähän hidasta laukkaa. Tuomari sanoi että voisi työskennellä hieman voimakkaammin varsinkin just palautuksissa, mutta saatte silti täydet 30p. Lakki sai kuulansa ja rapsutin sen persettä kyykyssä kun tuomari halusi kätellä, niin hän kyykkäsi kanssa ja kätteli mua sinne alas 😂

Sitten ajettiin vajaa puoli tuntia kentälle ja odotettiin siellä että viimeinen koira sai jälkensä ajettua. Tässä sitten numerot taas vaihtui ja musta tuli 6., eli viimeisen parin viimeinen koirakko. Kaikki paitsi yksi 1A-koira oli tuloksessa kiinni, mutta hänkin halusi tehdä tottiksen, mistä hatunnosto. Järjestäjä halusi aloittaa A-tottiksilla, musta se on vähän outoa. B:t voi kuulemma siirtyä pois siksi aikaa jos ei halua kuulla paukkuja. Eikö olis helpompaa tehdä ne B:t eka ja sit jos vaikka oman vuoron jälkeen kuuleekin, niin se ei enää vaikuta suoritukseen.

Eka pari saamassa arvosteluja

Mun tottispari oli ihana ja oli kyllä muutenkin kiva päivä ja hyvää seuraa. Ei oikeastaan edes kauheasti enää jännittänyt. Lakki oli autossa aivan liian löysä, mutta en uskaltanut sitä kauheasti hetsata, kun paikkis oli ekana. Ilmoon jees, ei välittänyt parin valkkarinartusta mitään, tosin olin valmiina ja torppasin ekan vilkaisuyrityksen heti kun se meinasi ilmetä. Enemmän siis Lakilla olisi nyt sellaista "iih onko tytttöjä" kuin mitään aggrea tms. Lakkihan ei lähtökohtaisesti ole kauhean kiinnostunut muista koirista ollenkaan.

Paikkiksessa ei mitään, mua kyllä ahdisti ja parin maahanmenon jälkeen saatoin kääntyä niin että näin olan yli mitä mun selän takana tapahtuu. No ei tapahtunut mitään, Lakki oli siellä oikein rennon oloisena. Tämä erinomainen.

Siirryttiin kentän alkuun ja kytkin koiran, kun liikkeet alkaisi remmissä seuruulla, niin tuomari rääkäisee että koira irti. No selvä selvä. Laitoin sen siihen maahan sitten vaan. Lakki oli taas tai edelleen liian löysä, mutta tässäpä ei enää oikein hetsailla ja tuntui vähän siltä että mopo pitäisi saada käyntiin että sillä voi lainkaan ajaa. Liikkeiden aloitukseen päästyäni kysyin että kytkenkö mä koiran nyt, niin tuomari sanoi että joo, parin tehdessä eteenmenoa paikkiskoira on vapaana jotta nähdään että se pysyy hallinnassa, ja se kytketään vasta tässä kun remmissä seuruu alkaa. Selvä selvä. Rasittavan pitkään selitti ennen joka liikettä mitä mun pitää tehdä. Hihnakin oli väärin oikeassa kädessä, se pitää pitää vasemmassa. Remmissä seuruu oli aikamoista laahustamista, ei se nyt sen oloinen ollut että jäisi matkasta, mutta aika sunnuntaikävelyllä oli. Lopun perusasennon seisoi. Tästä ehkä hyvä. Vapaana seuruussa aika sama, vauhdinmuutoksista piristyi selvästi ja oli siellä lyhyttä kivaa pätkää, mutta tuomarikin sanoi että koira vähän vapaamatkustaa ja näkee että tavaraa olisi, mutta se ei tänään oikein anna itsestään mitään. Henkilöryhmässä taisin antaa lisäkäskyn ja tämäkin oli varmaan liikkeenä hyvä. Liikkeestä istumisessa lakosi maahan, taas. Se ei ole yhtään kertaa kokeessa tehnyt sitä ja mua alkaa ärsyttää tämä. Nyt se ei ollut mitenkään ahdistuneen oloinen, ei siis vaan viitsinyt keskittyä sen vertaa ja huomasin että mun teki mieli ärjäistä sille, että herää perkele. Puutteellinen. Liikkestä maahan ja luokse oli musta oikein näpsäkkä, tuomari olisi toivonut vielä nopeampaa maahan menoa ja voimakkaampaa luoksetuloa, erittäin hyvä. Noutokapulaa telineestä hakiessa meinasi karata mun selän takaa A-esteelle??? Siinä tuli sellainen "Lakkimissäsäoot"-parkaisu. Kapula se ei sitten lentänyt sinne ruutuun mihin piti ja appari kävi siirtämässä sitä. Kokeiltiin tämä treeneissä tiistaina ja Lakki se vaan piti kontaktia minuun ja oli ihan että joo tämä on häiriötreeni, en koske toisten kapuloihin, eikä meinannut sitten lähteä noutokäskyllä mihinkään. Ennakoin tämän ja annoin sille todella kimeän käskyn ja nytkäytin vähän vasenta jalkaa että nyt sitten menet kanssa. Musta tämäkin oli ihan jees, tiputti raville kyllä pari metriä ennen minua ja ennakoi aavistuksen sivulle tuloa, toisaalta luoksarin ja tämän sivulle tulot oli napakat ja täydet, vuosi sitten kokeessa muistaakseni meinasi jäädä kaikki edestä sivulle tulot vajaiksi. Tämäkin oli ehkä erittäin hyvä tai pelkkä hyvä, tuomari toivoi sitä voimaa vähän joka osaan. Eteenmenoon virittelin aika roimasti kun ei se tuomari katsonut yhtään. Paikkiksessa ollessani katselin että ei se tuomari katsonut parinkaan seuruuta läheskään koko aikaa, vaan kirjoitteli pitkät tovit papereihinsa kesken liikkeiden. 😁 No Lakkihan sitten meinasi karata ja hitto se seuruu oli sellaista että perse oli seuruupaikalla ja koira ainakin kerran nykäisi lähteäkseen. En uskaltanut korjata seuruuta sanomalla seuruukäskyäkään, kun pelkäisin että ihan sama mitä sanon, se ampuu siitä kuuhun. Valmisteleva osuus on sen 10-15 askelta niin meikä 9,5 askeleen jälkeen antaa käskyn ja sinne paineli tanner tömisten luotisuoraan. 💙💥 Mun mielestä tämä oli erittäin erinomainen mutta tuomari antoi vain erittäin hyvä koska olisi saanut reagoida maahan menoon nopeammin. Noooo ehkä siinä oli pieni viive mutta minusta se alkoi kyllä heti reagoida, jos vaan pitää täydestä vauhdista ensin kääntyä kohti ohjaajaa ja sitten mennä alas, niin kyl siinä hetki menee. Tai kaksi hetkeä t. Lakki.

Arvostelussa alkoi sitten keksiä töppöisenomaisia sekoiluja ja vinkui välillä, jeesus miten ärsyttävää. Sitähän ei enää arvostella ja sinänsä ihan sama mutta jos mun koirat on käy siihen -käskyllä niin siellähän ollaan hiljaa  ja piste. Tätäkin on nyt Lakin kanssa treenattava ennen kuin ongelma räjähtää käsiin.

Arvostelu oli pääosin just sitä että koira kyllä tottelee ohjaajaa ja on hallinnassa, mutta näkee että se pystyisi paljon parempaankin, nyt on vähän löysää ja se ei oikein keskity kunnolla. Tällä esityksellä kuitenkin 82p. Väärä asento on suoraan muistaakseni -7p jos koko liike on 10p, niin sehän olisi ollut kuitenkin 89p jos se olisi sattunut kuuntelemaan mitä sanottiin. Jos ja jos, inhoan tällaista jossittelua. Jos tädillä olisi munat, se olisi setä, mutta näillä mennään.

Lakille silti 280p, 1-tulos ja sehän oli 2B koirien paras loppupistemäärä, joten sijoituskin 1./3.

kuva kesältä Kannuksesta (c) Jonna

Mutta Lakki 💚💚💚 Minähän olen aina tiennyt että hän on huikea jälkikoira, sanoisin melkein että töppöistäkin parempi ja se on paljon se. Ei oikeastaan enää edes harmita se tyhmä B-tottis, onhan tämä nyt kuitenkin ensisijaisesti maastolaji ja nehän hän hoiti liki täydellisesti. Tänäänkin metsässä sen perässä kävellessä jossain tokan ja kolmannen kepin välissä vaan hymyilin ja ajattelin että oon niin kiitollinen siitä että me ollaan täällä. Nyt aion leijua hyvän tovin enkä rupea vielä murehtimaan sitä, miten vaikeaa niihin kolmosen kokeisiin on päästä....

Nosiainen kehiin

Meidän oma seura järjesti tänä viikonloppuna laatikko1 (pe ilta), kek2 (la) ja kek3 (su) -kokeet. Lopulta päädyin talkoisiin kakkoseen ja osallistumaan itse vain ykköseen. Jotenkin ei nyt tuo kolmosluokka taas nappaa yhtään, kun ei sieltä ole mitään saavutettavaa. Lakki ei ole pitkään aikaan edes treenannut. Ei ole kukaan muukaan näistä, mutta päädyin tempaisemaan nahkiaisen laatikoille! Nahkiainen nosessa on tietenkin nosiainen.

Ilmoittautumisen ja kokeen välissä oli pari viikkoa, joten siitä alkoi armoton treeni. Nahkallahan on kaikkien osioiden kokeissa sellaisia laatikoita, missä se on ollut useita kertoja alueen nopein, ja sellaisia laatikoita, missä se ei ole löytänyt ollenkaan. Edes lopuksi kun oikea laatikko on osoitettu. Luulen, että kysymys on hajun leviämisestä, ja että se ei oikein osaa ilmaista saavuttamattomia.

Treenattiin ahkerasti. Tein ihan perus laatikoita, pääasiassa vain yhden kuvion, yksi etsintä, löydöstä todella kunnollinen maksalaatikko/kissanruokapurkkipalkka ja se oli siltä päivältä siinä. Toisina päivinä tein saavuttamattomia ihan normi etsinnässä, sekä sisällä että ulkona. Lähtötilanne oli se, että jos ei saa nenää hajulle, hän mieluummin jättää sen kokonaan eikä ole löytävinään. Se ei jää nuohoamaan siihen että jossain tässä se on, en vaan osaa päättää mistä ilmaista, niinkuin esim Lakki tekee. Se vaan hyvin vähäeleisesti hylkää sen.

Koepäivänä mun piti olla iltavuorossa, mutta se vaihtuikin kollegan poissaolon takia aamuun. Ehdin siis hyvin kotiin ja käyttää koirat lyhyellä lenkillä pellolla. Nahka ei todellakaan ole se koira jonka voi työpäivän jälkeen hakea suoraan kokeeseen. Sitten ajeltiin naapuripitäjään, koepaikka oli käytöstä poistettu seurakunnantalo.

Nahka olo suoritusvuorossa viimeisenä. Mervi oli kolmosena ja tuli oman vuoronsa jälkeen kuvaamaan mulle. Ei jännittänyt yhtään. Nahka kiskoi ihan hulluna ovelle, onneksi ei tarvinnut kauaa odotella. Lämpällä varma reaktio purkkiin, palkkailin aika monta ilmaisua.

Kaikilla alueilla oli aikaa 2:30 (ihan hirveästi!)

Ekalla alueella tosi nopeasti oikealle laatikolle. Se ilmaisi ja itsekin vähän niinkuin kohotti kulmakarvaa siinä samalla että oho olipas tämä nopea. Hämmennyin ja kesti hetki ilmoittaa löytö.

Toisella laatikot oli hajanaisemmin pienissä ryhmissä. Tässä lähdettiin just väärään suuntaan ja kerettiin käydä melkein kaikki läpi ennen oikealle tuloa. Tässä se myös keilasi aika monta laatikkoa mennessään, siis vähän niinkuin kävelee laatikon kulmaa päin jolloin se liikahtaa. Ja ihan tasan tekee sen tahallaan, mutta kiltti tuomari ei antanut virheitä. Kohdalle tullessa varma ilmaisu.

Kolmannella alueella kävi kanssa sama väärän suunnan valinta, eli kierrettiin vastapäivään ja löytö jäi loppuun. Tässä olin just ilmoittamassa löytöä kun koira irroitti ilmaisun, joten jäin odottamaan mitä se tekee. Olin päättänyt että en hätäile. Se sitten vaan otti vähän eri kohdan samasta laatikosta, jolloin ilmoitin, ja sehän se oli.

Neljännelle mennessä meinasi alkaa jännittää kun tämähän on mennyt jo aivan liian hyvin tähän mennessä. No siitä taas hyvin nopeasti oikealle laatikolle ja se olikin siinä!

Siis nahka 5v yhdeksännessä nosekokeessaan ja sen eka satanen, vihdoinkin! Säätö ilmaisujen kanssa maksoi meille ekan sijan, mutta aivan sama. Kaikki on videolla ja olen niin tyytyväinen siihen, että se kävelee ja että se ilmaisee kaikki laatikot heti kohdalle tullessa, eikä jätä niitä ja käy ensin katsomassa mitä kaikkea muutakin täältä löytyy. Ehkä hän haluaa olla laatikkonahka. 😍Ne on niin selkeitä visuaalisia kohteita, että tällaisen ihan liki häiritsevän vilkkaan koirankin ajatus pysyy kasassa. Sille ei missään vaiheessa tullut sitä aivot lepattaen ympäriinsä sekoilua. Joka alueella se kyllä kerkesi vilkaista että tuolla on ajanottajan kintut mutta ei jäänyt yhtään kiinni potentiaaliseen uuteen ystävään, vaan suuntasi sekä henkisesti että fyysisesti kohti laatikoita.

Nahkalle siis 100p 0vp LN sij. 2./6.!

Minä: löytö!
Tuomari: oikein!
Minä: hyvä nakkiiiii!!!
Tuomari: siis MIKSIKÄ sä just kutsuit sitä?!?

Borrelioosi

Asia ei sinänsä ehkä kuulu koirablogiin, mutta jos mulla ei olisi niitä, tuskin tätäkään olisi tapahtunut. Metsissä rymyävät koiraihmiset on varmasti riskiryhmää.

Se on siis minulla.

Tänä vuonna on ollut aivan hirveästi punkkeja. Mun koirilla kyllä on vain tappava, ei karkottava myrkky, mutta koirissa käveleviä punkkeja sai alkukesästä poistaa kymmeniä. Poistin jokusen kävelevän myös itsestäni. Reilu pari viikkoa sitten mun käsi osui kyljessä johonkin möykkyyn, ja peilistä katsoi hyvin syönyt lihava punkki. Onneksi just taivuin itse poistamaan sen. Putsasin alueen ja jäin seuraamaan. Ehkä viikon jaksoin joka päivä tarkistaa sen, sittemmin enää harvemmin. Borrelioosin itämisaika on 3-30vrk, joten suosittelen että jos näin käy, tsekkaa alue kuukauden ajan joka päivä.

Muutama päivä sitten saunan jälkeen sain vilkaisemaan sitä peilistä, ja mikäs se siellä olikaan. Ensimmäinen ajatus oli, että mikä vittu tuo on ja voitko vaan hävitä kitooooos. No ei hävinnyt ei, vaikka monta kertaa kävin uudelleen peilin edessä katsomassa sitä. Ei oo todellista. Nyt mulla on se.

Ei muuta kuin googlettamaan, onko tämä päivystysasia. Kello oli noin 21.30. Yön selkään ei tartte rynnätä mutta lääkäriin on syytä mennä "viipymättä". Pihlajalinnalla on chatti missä lääkäri olisi vielä ollut auki, se maksoi jotain 80e. Harkitsin hetken että hoidan tämän heti, ei siksi että olisi niin kiire, saati että täällä saisi yöllä lääkkeitä yhtään mistään. Enemmänkin siksi että aamulla menisi sitten varmasti koko aamu jonottessa kun chatti klo 8 aukeaa. Olin menossa kymmeneen töihin ja ärsyttää jos ei ehdi mitään.

No, odotin sitä aamua ja koko aamun siinä tosiaan kesti. Asian hoidettuani vauhdilla apteekin kautta töihin. Hyvinvointialueen chattikin on näköjään enää ilmainen hoitajan osalta mutta kun hän siirsi minut lääkärille, se maksaa noin 15e, puolet siitä jos menisi livenä käymään. Hirveän tarkkaan tenttasi oireet (joita ei ole) ensin hoitaja ja sitten uudelleen lääkäri. Mutta jeesuksen kiitos tämä hoitui etänä. Eikä nyt taas sen hinnan takia, vaan siksi, että täältä ajaa sinne puoli tuntia ja kiirevastaanotolla ajat on muistaakseni viitteellisiä ja siellähän sitten istutaan ja työtunnit senkun paukkuu miinukselle.

Nyt mulla on sitten antibiootit kaksi viikkoa 3x vrk. 😳 Kuolee borreliat ja kuolee varmaan kaikki muukin.

Vähän meinaa ahdistaa. Ei borrelioosi, senhän pitäisi alkuvaiheessa löydettynä hoitua pitkällä kuurilla hyvin ja siitä tuskin tulee mitään. Mutta ne antibiootit. Sain neljä vuotta sitten allergisen reaktion antibiooteista. Olin saanut osastolla ainakin toista niistä suoraan suoneen, ja kotiutuessa kuurit jatkui suun kautta. Ehdin olla pari päivää kotona ennen kuin se tapahtui, ja epäselväksi jäi miksi se tuli niin viiveellä, ja oliko se vaan toinen niistä, vai molemmat yhdessä. En ole koskaan ollut allerginen yhtään millekään niin kyllä se niiden lääkkeiden piikkiin menee. Kerroin huoleni lääkärille ja hän sanoi, että tämä mitä nyt saan, on eri aine. Apteekin henkilö sanoi että eri on joo, mutta jonkinlaista sukua sille toiselle mitä sain aiemmin. Minun kuuri sisältää kolme pakettia ja otin nyt alkuun vaan yhden siltä varalta että jotain tulee ja se pitää vaihtaa. Ei jää sitten niin paljoa hukkaan.

Joo, ja se ei tunnu miltään. Ei kutise eikä ole mitään yleisoireita. Siksi on niin tärkeää seurata poistokohtaa, se punainen rinkula käsittääkseni aina johtaa ab-kuuriin.