Narttujen vaivat...

Hymnin toiset juoksut loppui toukokuun puolivälissä-lopussa. Muistan pitkään niiden jälkeen katsoneeni, että sen peräpäähän jäi ehkä hienoinen turvotus eikä se palautunut ihan sellaiseksi kuin ennen juoksuja. Juoksujen loppumisesta on nyt siis noin 1,5kk, vähän reilu (vaikea sitä ihan tarkkaan on sanoa koska ne loppui).

Pojat alkoi olla kummallisen kiinnostuneita sen pissoista. Viikko sitten ne molemmat roikkui sen takapuolessa nenineen. Sittemmin Paju alkoi nuolla kaikkea missä se on istunut ja nyt molemmat on yrittäneet sen selkään. Paju enemmän kuin Lakki.

Sillä on siis vähän niinkuin uudet juoksut ilman että sillä on juoksut. 😳

Syö ja juo normaalisti, pissaa normaalisti ja pissa myös tulee kunnolla, ei siis mitään tulehdustyylistä tiputtelua. Ei vuoda mitään. Ei ole kuumetta, ihan asiakseni mittasin (38,3). Koira on virkeä ja aivan normaali. Välillä se nuolee alapäätään mutta ei sitäkään mitenkään silmiinpistävän paljon, siis en näe sitä tapahtuvan edes päivittäin, niin en osaa sanoa onko se normaalia vai oire jostakin.

Hän itse murisee liehitteleville pojille tai ainakin Pajulle, eikä ole missään vaiheessa ollut yhtään suostuvainen mihinkään. Ei käyttäydy muutenkaan niin kuin juoksujen aikaan käyttäytyi.

Tätä on nyt siis jatkunut reilun viikon, ja jos sillä olisi kohtutulehdus, sehän olisi jo edennyt ja koiran pitäisi olla tässä vaiheessa selvästi huonossa kunnossa. Kohtutulehdus ymmärtääkseni usein vuotaa erittäin pahan hajuista ja sairaan väristä eritettä, tai vielä vaarallisempi muoto joka ei vuoda ulospäin vaan erite kertyy sisälle, mutta sekin nostaa korkean kuumeen ja koira menee äkkiä todella huonoon kuntoon ja hoidon viivästyessä kuolee verenmyrkytykseen. Ajankohta 1-2kk juoksujen loppumisesta täsmäisi kyllä mutta tämä koira on aivan liian virkeä ollakseen mädäntymässä sisältä. Ja mahdollinen tulehdus ehkä saisi urokset olemaan kiinnostuneita mutta ei se nyt astumista provosoisi...? Plus että kohtutulehdus on kyllä yleensä enemmän vanhempien koirien vaiva, näin nuori ei ole mikään tyyppipotilas joskaan eihän se mahdotonta olisi.

En oo vieläkään päättänyt voinko viedä nartun lääkäriin vain siksi että urokset käyttäytyy oudosti. Jos uroksia ei olisi, en tietäisi koko asiasta yhtään mitään. Ei se nyt hirveän sairas voi olla kun siitä itsestään ei näe mitään.

Nartuilla voi kuulemma olla jotain "välijuoksuja" mutta vähän jäi epäselväksi miten ja miksi. Ilmeisesti sellaisesta ei kuitenkaan voi tulla tiineeksi, enkä ole erotellut koiria. Sehän tästä puuttuukin että vahinko kävisi 😂 Googlella löytyi myös "split heat" eli juoksu voi keskeytyä ja jatkua myöhemmin loppuun, mutta kyllä se minusta ihan normaali juoksu oli se edellinen.

Koiran kasvattaja ei osannut sanoa asiaan mitään ja omistaja on samoilla linjoilla mun kanssa, että seuraillaan nyt vielä. Kai se välijuoksukin jossain vaiheessa hiipuu ja menee ohi?

Nahkan hammaslääkäri

Nahgelssiini kävi eilen hammaskiven poistossa (klinikalla P., kun yhden naisen A. jonne olisin vienyt, on lomalla.). Painoi 8,2kg. Toimenpide meni hyvin. Olin pyytänyt että katsoo samalla nukutuksella nieluun, jos sieltä löytyisi jotain yskän selittävää, mutta ei löytynyt ei. Olivat yrittäneet hereillä provosoida yskää painelemalla sitä kurkusta mutta ei ollut antanut edes yskänäytettä. Aika moni on kysynyt onko mulla sitä videolla, ja välillä jää sellainen olo että eikö edes uskota jos ei ole videolla todistaa... Köhähdys on sellainen yksittäinen ja kun se tulee ja alkaa kaivaa kameraa esille, niin meni jo, eli ei ole nauhalle koskaan osunut. Ymmärrän toki että itse kuulemalla voisi yrittää päätellä mistä se johtuu, mutta onko niitä vaihtoehtoja kauheasti muutenkaan. 🤔

Russeliryhmästä googlasin yskää ja löytyi useampi jotka oli pitkän Axilur-kuurin jälkeen lakanneet yskimästä. Hain sille nyt ensin ne närästyslääkkeet ja syödään kuuri sitä. Seuraavaksi madotetaan. Hampaat hoitanut ell ei ollut antanut mitään ohjeita mitä seuraavaksi kannattaisi tehdä tai tutkia. Äiti toimi koiran autonkuljettajana eikä ollut älynnyt kysyä. Ai että ärsyttää, monesti ennenkin on ollut eri koirien kanssa sellainen olo, että itse pitää tietää suunnilleen mitä tutkitaankiin ja vaatia vastauksia tai muuten ketään ei kiinnosta ottaa koppia tilanteesta. Tätäkin on nyt ihmetelty kolmessa eri paikassa ja ymmärrän että on rikkonaista, mutta olen kyllä aina toimittanut kattavan yhteenvedon mitä on jo tutkittu ja kokeiltu.

Jos jollain lukijalla on hyviä ideoita niin otetaan vastaan! Kertauksena: perusverikokeet ok, sappi ultrattu ok, sydän ultrattu ok, ulostenäytteessä ei löydöksiä mutta lääkitty silti Advocatella mahdollisia keuhkomatoja varten, ei vaikutusta. Närästystä hoidettu ruokavaliolla, ei vaikutusta. Nyt suu hoidettu ja nielu tarkastettu, ei mitään selittävää. Ei ole missään vaiheessa tarttunut lauman muihin koiriin saati kissoihin. Yskä on ennemmin kuivaa kuin limaista, sellainen kakomisen kaltainen ääni, alkoi siitä kun kävi juomassa ja köhähti sen jälkeen. Esiintyy riippumatta vuorokauden ajasta, aktiviteetista tai levosta, syömisestä. Enemmän yksittäinen köh kuin mikään massiivinen yskänpuuska, saattaa kyllä sanoa peräkkäin useaan kertaan köh. Ja muuten siis ihan normaali, syö, juo, käy ja kukkuu. Ei oksentelua. Ei näytä vaivaavan koiraa itseään mutta joku syyhän tälle on oltava.

Hammastunturin vaellus

Kuun alkupuolella käytiin Hammastunturin erämaassa. Vaelluskertomus erillään mutta tähän muutama koira-asia.

Paju kieltäytyi syömästä menomatkalla teltassa. Ehkä sillä oli huono olo tai jotain, ajattelin. No sehän ei meinannut syödä seuraavinakaan päivinä mitään. Innoissaan odottaa ruokaa, tulee kupille mutta kääntyy pois, mitä ihmettä? Herkut sille kyllä maistui, myös kovan possunkorvan pisteli, että jotenkin epäilyttää että suussa olisi mitään. Nappuloita se jotenkin suostui syömään kun niitä syötti yksitellen kädestä. Rinkan taskusta kovat lihanamit kyllä maistui joka kerta kanssa, että en ymmärrä. Sillä oli mukana Smaakin kalaa ja mudeilla Smurrea. Toisina kertoina se söi paremmin omaansa ja toisina sitä rasvaista Smurrea. Ei mitään logiikkaa.

En ikinä syöttäisi koiraa kädestä kotona. Mutta erämaassa ei ole kiva olla syömättömän koiran kanssa ja siinä sitä tekee mitä vaan temppuja. Paju on ahne koira ja tällainen ei ole sille kyllä mitenkään tyypillistä. En usko, että kyse on mistään sellaisesta että opetin sen nirsoilemaan, kyllä sillä on joku oikea syy. Syöminen parani kotona ja varsinkin lihaa vetelee niinku aina. Pitäisi varata sille nyt se hammaslääkäri ja pyytää samalla nukutuksella katsomaan nieluun niin pitkälle kuin näkee.

Hymni muutaman kerran ronklasi kanssa ruokien kanssa, mikä oli todella outoa sekin. Hymni oli pentuna ihan sairaan ahne ja sehän pitkään treenasi pelkällä nappulalla, kun se meni aivan tiloihin siitäkin. Joskus puolen vuoden iässä nappulan arvo alkoi vähentyä. Ei se kyllä kuppiin ole sylkenyt koskaan joten aika outo fiilis jäi siitäkin.

Lakki, jolle parivuotiaana raahattiin vaellukselle varalle kissan märkistä, jotta sen saa syömään jotain kun se oli huonosyömäiseksi tiedetty, veteli joka kerta kaikkien muidenkin syömättä jääneet annokset. 😳 En siis usko että nappulat oli pilalla tai mitään. Jos mun pitäisi kuvailla mun koiria niin Hymni on ahnein, sitten Paju ja vikana Lakki.

Lakki kantoi rinkkaa siihen saakka kunnes sille tuli tassuhaava. Rinkassa oli mustekaloja ja kiinnitysremmejä, keittimen alusta, koirien taittokupit ja mun näkkileivät. Ne säilyi tosi hyvin ehjänä! Tassuhaaverin jälkeen mun rinkka oli jo sen verran tyhjentynyt että sulloin Lakin rinkan omaani. Hymnille voisi miettiä rinkkaa kanssa. Saa sinne jotain kevyttä ulkoistettua.

Koirien kannalta oli taas huono ajoitus ja liikaa ötököitä. En tiedä onko se nyt se ilmastonmuutos, ei siellä yleensä kesäkuun ekalla viikolla vielä ole tällainen tilanne. Aina ennen sanottiin että ennen juhannusta tai sitten elokuun alusta voi mennä. Ei taida enää pitää paikkaansa. Ensi vuonna tekisi ehkä mieli yrittää uudelleen ruskavaellusta. Viimeeksihän syyskuussa oltiin t-paidoissa ja jotain polttiaisia oli edelleen, eikä ruskasta tietoakaan.

Rouvat ovat täällä

Kanalaprojekti tuli maaliin ja oli aika hakea eläimet. Tosin krhm, he ovat 6-9-viikkoisia eli ihan neitejä vasta. Kana alkaa munia noin 20 viikon ikäisenä rodusta ym riippuen. Tässä vähän kananostojuttuja koiraihmisille. Moni asia on samalla tavalla ja moni eri.

Kanojen valinta oli omanlaisensa projekti. Sen tiesin heti, että ei taida malttaa rajoittua yhteen rotuun ja ryhtyä säilyttäjäksi (linkki). Niin mukava kuin ajatus muuten olisi ollutkin. Olen seuraillut somessa useita kanalan pitäjiä. Kanojen kanssa tuntuu menevän niin, että siitosmunia saa melko helposti. Pois lukien nyt jotkut super harvinaiset rodut. Munista ihmiset haudotuttaa tipuja lähinnä omaan tarpeeseen tai sitten ennakkovarauksesta. Kanan luovutusikä on kuusi viikkoa, silloin niistä pitäisi nähdä myös sukupuolet ja ne pärjää ilman lisälämmitystä. Nuorempiakin tipuja myydään, hinta on toki alhaisempi kun sukupuolet ei ole selvillä, mutta ne tarvitsee erityiset olot, lämpölampun ym, niin sellaiseen en nyt halunnut ryhtyä. Selkeästi kevät ja alkukesä on kanamarkkinoiden aikaa, ja monella joita katsoin, jonot meni huhtikuussa jo kesäkuulle. Toki riippuen kanatipujen määrästä joku "välimyynti" saattaa onnistua. Kanalan piti tulla toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla, joten kesäkuun alku tai puolivälikin sopi oikein hyvin.

Laitoin viestiä yhdelle jonka somejutuista olen tykännyt, esittelin itseni ja tilani ja pääsin jonoon. En tiedä yhtään miten kanoja on tapana ostaa, en nyt niin seikkaperäisesti kertonut kuin esim koiran kasvattajalle olisin, mutta kuitenkin lyhyesti. Tulevien kanojeni rotu ja kanta tuli siis tällä tavalla tässä ohessa päätetyksi ja he ovat piikkiöläisiä maatiaisia. Maatiaiskana on siis nimenomaan ihan rotu, toisin kuin esim "maatiaiskissa" viittaa ei-rotukissaan tai saattaa olla mikä vaan sekoitus. Suomalaisilla maatiaiskanoilla on kymmenen eri kantaa ja niitä ei saa sotkea keskenään, eikä muihin rotuihin. Tai ei siinä mitään pahaa tapahdu jos niin tapahtuu, mutta silloin ne muuttuu sekarotuisiksi. Sekarotuisia tai roturisteytyskanoja kutsutaan sekuleiksi. "Sekuli".

Googlaa lisää jos alkuperäisrodut kiinnostaa.

Muniva maatiaiskana maksaa yleensä ainakin 50e jos niitä on ollenkaan tarjolla. Yleensä tosiaan jokaisella on aikuisia vain se määrä mitä itselle haluaa, ja munia haudotaan vain tilauksesta, niin sellaisia ylimääräisiä munintaikäisiä lintuja ei vaan ole myynnissä. Toki joku joskus esim lopettaa harrastuksen ja silloin taas on tyypillisesti koko lauma kerralla myynnissä.

Sukupuolitunnistettu kuuden viikon ikäinen kananuorikko maksaa 30-45e, kukon saa monesta paikasta kaupan päälle tai erikseen sellainen maksaa 5-20e. Tiput on iästä riippuen parista eurosta kymppiin kappale. Tuotantoeläimillä hinta tyypillisesti nousee eläimen iän myötä, esim viikoittain, siihen on ajateltu sen ruokintakustannukset eli mitä pitempään sitä on kasvatettu, sen enemmän on ollut kulujakin ja siksi hinta on enemmän.

Koska mun kanala on aivan uusi, tautiasioitakin kannattaa miettiä. Kanoilla on tiettyjä tarttuvia tauteja, joista osasta pääsee käsittääkseni eroon vain lopettamalla eläinten pidon, pitämällä esim talven yli tilan tyhjillään ja aloittamalla sitten uudelleen. Osa vaatii melko massiivisen saneerauksen jos ne meinaa pysyvästi hävittää. Jotkut taudit on vain kiusallisia ja aiheuttaa haittaa olematta kuitenkaan hengenvaarallisia, osa on vakavampia ja johtaa eläinten kuolemaan.

Kanoja myydään sekä testattuina että "terveen oloisista, oireettomista mutta testaamattomista" parvista. Upouusiin tiloihin suositellaan ottamaan eläimet vain testatuista parvista.

Tässä myyjän video ei-vielä-luovutusikäisistä tipuista, joiden joukossa munkin kanat on:

Kanarotuja on maailmalla hirveästi, googlella tulee liikaa vaihtoehtoja ja en nyt lähtökohtaisesti halua mitään mitä kellään muulla ei koko maassa ole ja minkä saatavuus on olematon. Niiden pitäisi olla sen verran karaistuja että ne pärjää maatiaisten kanssa talvella kun lämpö pysyy vähän plussalla. Jotkut rodut vaatii jonkun +15C läpi vuoden ja sellaisia en halua. Lisäksi kanoja on tosi eri kokoisia, jättejä, kääpiöitä ja siltä väliltä, ja olen ymmärtänyt että olisi hyvä että ne olisi aika saman kokoisia. Myös kukon kanssa.

Selasin lähinnä facebookin munanettiä ja muita kanaryhmiä. Torissa kyyläsin myös myytäviä kanoja vaikka en sieltä mitään aikonut ostaa. Siellä taisin kuitenkin ekaa kertaa törmätä sellaiseen rotuun kuin appenzeller. Kuvassa oleva kana oli mustavalkoinen, myöhemmin mulle selvisi että niitä on myös ainakin ruskeavalkoinen variaatio kanssa. Sitten niillä on sellainen aivan kauhean näköinen tupsu päässä ja ne on todella koomisen näköisiä. 😂 Oon myös lapsesta asti tykännyt appenzeller-nimisestä juustosta ja ajattelin että tämä on hauska sattuma. Niitäkin kyselin parista paikasta, munia olisi saanut mutta nuorikoita saati aikuisia kanoja ei. Ajattelin että ei sillä ole niin kiire, voin myös alkuun aloittaa vain noilla kolmella. Sittemmin löysin yhden paikan ja olen nyt jonossa sinne.

Tuotantokanalassa kanoja voi olla, ja tyypillisesti on, 9 kappaletta neliöllä eli mun kanalaan mahtuisi lain mukaan yhdeksänkymmentä kanaa. Tai no kanojen tilaa on 8m2 joten sellainen 70 kappaletta. Mun mielestä näin tässä vaiheessa ajatuksena joku 6-8 tuntuisi sopivalta että tila ei käy ahtaaksi. 😱 Yhdelle kukolle kolme on vähän vähän, joten niitä olisi hyvä olla ehkä se viisi ainakin. Mitä enemmän niitä on, sen enemmän ne syö ja toisaalta myös tuottaa munia. Viime kesänä esim viiden kanan munia tuli jossain vaiheessa niin ettei niitä mitenkään ehtinyt käyttää samaa tahtia.

Oon ajatellut että mieluummin aluksi vähän vähän, jotta on mahis sitten lisätä niitä, kun sellainen mielihalu tulee. Joskus varmasti pitää myös tipuhommia kokeilla mutta jos nyt ei ihan heti. Olisi myös kiva että ne olisi vähän eri ikäisiä, muuten mulla on jossain vaiheessa kanala täynnä mummokanoja jotka ei enää muni.

Kanojen yhdistämisen pitäisi olla melko helppoa. Aikuisen kukon voi vaan tuupata kanojen sekaan, jos kukko pitää uusia. Se kyllä ottaa paikkansa. Ihan nuorta pojankloppia taas ei kannata aikuisten kanojen sekaan suoraan laittaa, rouvat voi olla sellaiselle vähän häijyjä. Kanojen lisääminen parveen taas kannattaa ilmeisesti tehdä yöllä, eli käydä vaan hämärässä tuuppaamassa uudet samalle orrelle, niin aamulla ne sitten ihmettelee että ai säkin asut täällä eipä ole ennen nähty.  Jos lisää kovin nuoria kanoja aikuisten kanojen sekaan, niille voi rajata verkolla oman tilan jossa on niin pieni ovi että nuorikot mahtuu kulkemaan mutta aikuiset kanat ei. Sinne ne voi mennä turvaan jos niitä vähän höykyytetään ja esim syödä rauhassa. Yleensä yhdistäminen kaiketi menee ihan hyvin mutta on toki olemassa kaikenlaisia kanakiusaajia ja joskus homma voi vaatia enemmän vaivaa, eli alkuun niin että uudet ja vanhat on samassa rakennuksessa mutta verkolla erotettuina. Yhdistäminen voi myös epäonnistua, mutta sitten pitänee pohtia pitäisikö häirikön vaan tavata kirvestä... Tehokanat on tunnettuja siitä että ne kiusaa ja ne menestyy parhaiten vaan keskenään. Roduissa on kaiketi eroja sosiaalisuudessakin mutta lähtökohtaisesti kyllä niitä pitäisi aika helposti voida vaan lisätä. Yhtä kanaa ei kannata myydä vaan mielellään aina vähintään pareittain niin on sitten tuttu mukana turvana uudessa tilanteessa. Jonkinlainen polemiikki on ihan normaalia uuden nokkimisjärjestyksen selvittämisessä mutta esim verta vuotavat haavat ei ole.

No, toissapäivänä ajelin hakemaan kanaset. Mulla oli kaksi kissan boksia ja varalla vielä yksi pahvilaatikko mukana. Myyjä tuijottaa mua pitkään ja kysyn että onko näissä joku ongelma, niin hän räjähtää nauramaan ja sanoo että ei muuta mutta kun ne mahtuu kyllä ihan tohon yhteen boksiin vai miten hirveästi meinasit ottaa. 😂 No, en ole koskaan nähnyt näin pieniä kanoja, aiemmat oli tullessaan ihan aikuisia! Luoja että ne oli pieniä. Siitä niitä sitten vaan alettiin shoppailla. Oli vähän outoa valita värin perusteella. Otin ensin yhden selkeästi isomman tummanharmaan kanan, joka oli jäänyt aiemmasta myynnistä. Munathan on sen kolmisen viikkoa hautomakoneessa (tai kanan alla), joten sykli on se. Sitten löytyi hauska ruskea kukko ja sen perään vaaleamman ruskea kana. Yksi vaalean harmaa kana, ja sitten tuli se että jos se neljäs vielä. Se oli sitten taas uudempaa erää ja kaikkein pienin ja nuorin, ja myyjä sanoi että kyllä sen pitäisi olla kana mutta jos sattuu virhe niin sen saa tulla vaihtamaan, tai koska asun niin kaukana niin hän palauttaa rahat. Se oli sellainen mustavalkoinen jolla oli vähän keltaista päässä. Hän sanoi, että sen värisiä ei ole aiemmin ollut, ja luulee että musta valtaa alaa ja rintaan jää ehkä valkoisia pilkkuja, keltainen hävinnee kokonaan. Oli jättänyt itselleen yhden sellaisen kanssa. Hänellä on parikymmentä kanaa ja neljä kukkoa, eivät tappele. Olisihan niitä voinut sinne boksiin mättää vielä lisääkin, vähän sellainen karkkikauppahullaantuminen siinä meinasi tulla, mutta kanat maksaa 35e/kpl niin ajattelin että aloitetaan nyt näillä. Häneltä saa myöhemmin lisää tai jos niitä appenzellereitä joskus olisi mulle asti.

Kanat matkustaa autossa hiljaa ja liikkumatta. Paska siellä jossain vaiheessa alkoi haista. Kotona mudit ei olleet lainkaan kiinnostuneita kanaboksista, Paju sen sijaan oli, mutta sillä oli taas enemmän sellainen flirtti-ilme kuin paisti-ilme. Joka kanoihin se on reagoinut aluksi näin, en tiedä mitä ihmettä se ajattelee. Nämä on niin pieniä että ei ole päässyt niitä verkon samalta puolelta katsomaan. Kanat oli aluksi vähän säikkyjä ja pysytteli kanalan kauimmaisessa reunassa, mutta kyllä ne sieltä sitten tuli ja alkoi touhuta. Kukko söi vuorokauden kuluttua kädestä ja eilen illalla tein niille puuroa, joka oli hitti. Tuoreita vihreitä ne ei ole lainkaan syöneet, mikä on jännä. En usko että ne on kauheasti mitään herkkuja saaneet, ja niiden pitäisikin pääasiassa syödä omaa kasvatusrehuaan, mutta ruoka on suuri valtti kesytyksessä. Myyjä sanoi, että kannattaa säännöllisesti käsitellä niitä, mutta nyt kun ne vielä pelkää sitä, en näe hyväksi pyydystää niitä sieltä päivittäin vain siksi että ne tottuisi siihen. En nyt mitään sylikanoja halua muutenkaan, toki olisi kiva että tarvittaessa ne osaa olla pideltävänä esim lääkitsemistä varten ja lopetuskin on aikoinaan huomattavasti helpompi tapahtuma jos eläin ei panikoi ja yritä pakoon.