Peltojälkikoulutus

Järjestin tänään itse itselleni peltojälkiyksärin Lappeenrannassa. Tykkäsin kouluttajasta ja tätä voi suositella. Piti kyllä ensin varmistella että koetavoitteellinen koulutus onnistuu, kouluttajan oma kokemus jäi sivuilta itselleni vähän epäselväksi. Matkalla useaan otteeseen satoi ja kovin oli harmaata, mutta pellolla vettä ei tullut niskaan ollenkaan. Asteita oli kyllä vain +3 ja olin lopuksi niin syväjäässä kuin olla voi.

Lakille oli tehty valmiiksi jälki, joka oli muistaakseni noin 400m, kulmia oli ehkä 3 tai 4 ja esineitä 4. Alustan vaihto pitemmältä heinältä lyhyelle ja lopuksi takaisin. Ajettiin tunnin ikäisenä, tuuli kovaa. Muistuttelin autolla esineen luovutuksen hyppäämättä. Lakki ajoi ihan hyvän jäljen, joku kulma oli oikein näpsäkkä ja joku meni sen puoli liinanmittaa yli ja sen jälkeen siellä pyörittiin. Esineistä ekalla autoin luovuttamaan oikein, loput muisti itse.

Hymnille tein itse jäljen, jossa joka askeleella ruokaa, se taisi olla kokonaisuutena noin 180 askelta eli selvästi pisin mitä se on tehnyt (en epäile yhtään etteikö koira puksuttelisi enemmänkin, oma selkähän se pyllistellessä kärsii). Jälki alla olevan kuvan mukainen eli sinne ne kulmat vaan tempaistiin. Hymnillekin tuli kaksi alustan vaihtoa, pitkästä lyhyeen ja lopussa takaisin. Kulmat tallattiin niin, että sinne tuli "ruutu" eli astuttiin kulman jälkeen molemmat jalat vierekkäin, ja kulman jälkeisellä suoralla ekat 3-4 askelta normaalia lähempänä toisiaan. Lopussa oli "Kuosmasen loppu" eli jälki loppuu tyhjään.

Hybbe oli vallan jees. Osa kulmista meni tosi hyvin ja osassa ehti pyöriä. Pitkillä suorilla meinasi vauhti alkaa kiihtyä. Muutama nami sillä jäi syömättä sinne ja tänne. Loppu oli huono, se ehti pari askelta yli ja sitten bongasi sen mihin olin hypännyt pois jäljeltä ja olisi tietenkin jatkanut sinne kun itse olin jo heittänyt namit "viimeiseen" askeleeseen. Koutsin mielestä Hymnillä oli asiat niin hyvin että ei hänellä ole mitään sanottavaa. Toistoja vaan, ja nyt voisi ihan hyvin jo alkaa vähentää ruokaa niin että niitä yksittäisiä tyhjiä tulisi. Loppu oli hänestäkin huono ja sitä mietittiin. Syy miksi mulla ei ole siellä ruokapurkkia on se, että se tekee sille metsäjälki-ilmaisun eli lähtee tuomaan sitä, ja en halua yhtään vahvistaa tuomista pellolla. Nyt syksyllä kun ei ole enää muurahaisia, siellä voisi olla valmis avoin ruokapurkki, että koira voi vaan ruveta syömään. Siinä toki se miinus että jos vanhettaa jälkeä kovin kauan, sinne voi joku elukka mennä syömään sen. Voisi olla myös vaan ruokakasa. Nyt kun heitin ne namit sinne, koirahan saa palkan siitä että se kääntyy mua kohti mikä ei myöskään ole hyvä juttu, kun sitä nimenomaan yritetään esineellä sitten välttää. Tätä en ollutkaan tullut ajatelleeksi! Turha antaa sen missään vaiheessa kääntyä takaisin kohti ohjaajaa.

Ensimmäinen oivallus tuli itselleni näistä kulmista ja tuulesta. Useimmiten kyllä rekisteröin mistä tuulee, myös esim. nosessa ja esineruudussa, mutta en mieti sitä sen enempää. Osaavan koiran tulee tottakai osata toimia kaikissa olosuhteissa, mutta koulutusvaiheessa tuulta kannattaisi ilman muuta hyödyntää. Kouluttajan mielestä tämä selittää sekä Lakin että Hymnin toiminnan:

Kulmat jotka sattui näin päin, meni todella hyvin

Ja näin päin taas tuuli painaa jäljentekijän ja jäljen hajua kulman jatkoksi ja koira usein menee yli ja lenkittää siellä

Tämä oli mielenkiintoista ja voi olla että juuri tästä se johtuu, kun välillä tuntuu että Lakki tekee pellolla ihan siistejä kulmia ja välillä ei todellakaan tee.

Toinen juttu mitä en ole koskaan kuullut, oli laittaa kulmiin maksamakkaraa, tai kun meillä ei nyt ollut sitä niin kissan märkis kävi kanssa. Siis vasta kulman jälkeen, ei koskaan ennen kulmaa, muuten se on enemmän houkuttelua kuin vahviste. Sitten kävellä sen yli että se liiskaantuu kengän pohjiin ja se sitten häviää siinä matkalla, hänen mielestä aika nopeasti katoaa eikä koirat esim kotona enää nuole saappaan pohjia 😁. Se pelkkä haju siellä kulman jälkeisellä parinkymmenen metrin matkalla vahvistaa. Hän käyttää osaavillekin koirille melkein aina ainakin jossain kohdalla jälkeä ruokaa vahvisteena. Kulmiin (lähinnä Hymnille) tosiaan kannattaa aluksi tehdä se "laatikko" vähän niinkuin paalullakin on, ja ekat askeleet voi olla vähän lyhyemmillä väleillä.

Lakille tehtiin tosiaan toinen lyhyt jälki niin, että kouluttaja liiskasi sitä märkistä sinne. Se oli ehkä jonkun 100m ja siellä oli kolme kulmaa, lopussa esine. Tuulen suuntakin huomioitu ja Lakki teki ihan sikahienot kulmat! Hän myös todellakin söi sitä märkistä, kun tavan nameistahan se pellolla on vähän sitä mieltä että nääh. Itse asiassa hän hullaantuu märkiksestä niin että esineen kohdalla mulkaisi sitä ja meni pokkana ohi että jos täällä olis vielä sitä märkäruokaa mieluummin. Lakki joka on hyvin esinevarma elukka?! 😂 No tämä hyvä muistutus että kaikkea ei kannata treenata yhtä aikaa. Otin koiran takaisin ja laitoin sen uudelleen jäljestämään kunnes ilmaisi esineen,  jouduin tekemään kahdesti. Sitten kun ei yrittänyt ohittaa sitä, luovutti nätisti mutta pureskeli esinettä aika kovaa, mikä kertoo siitä että vähän se otti tästä kierroksia. Kouluttaja sanoi että siellä ykkösen kokeessa kun on omat esineet, älä ota puista. Kankaisista tuomari ei näe hampaan jälkiä vaikka niitä olisi vähän pyöritelty suussa.

Hymnin toisen kierroksen piti olla esineilmaisua siinä parkkipaikalla. Mietin etukäteen kannattaako sen tehdä ensin jälki ja sitten ilmaisua vai toisin päin, ja arvelin että jälki ensin, koska se on kuitenkin aika kierroksilla ja siinä se ainakin tasaantuu. Ei tule sitten niin paljoa esineiden kanssa sekoilua. No ei tullut ei, kun hän oli sitä mieltä, että täällähän on näitä jälkiä joka puolella (Lakin kissanruokajälkikin muhi silloin aika lähellä) ja kuka jaksaa jotain kuppasia esineitä haluan kaikki jäljet minulle!! Oikeastaan olin aika yllättynyt, luulin että meillä oli jo tämä vaihe ohi. Kotonahan saatiin kesällä hyvä sopu siitä, että ensin tehdään mitä minä haluan ja sitten heitellään hetki palloa, kun jossain vaiheessa kaikki mun ehdotukset oli niin tyhmiä että se vaan karkasi vähän väliä hakemaan lelua. Nyt tuli kyllä taas niinku märkää rättiä kasvoille, ei pääse ohjaaja ylpistymään. No oli se oikeasti vähän kuutamolla ihan uudesta paikastakin (tehnyt ilmaisua vain olkkarissa ja omalla pihalla), ajatteli kaiholla vaan niitä jälkiä, tarjosi sitten siinä perusasentoa ja kaikkea ja kun ei kelvannut niin alkoi sitten vaan hyppiä päin ym.

Totesin lopulta että ei tästä nyt oikein tule mitään niin laitettiin koira autoon ja käytiin vaan teoriaa. Nyt se jäi tosi kauas ne toistot mitä se suostui tekemään, ja kouluttaja varoitti että noita ei pidä hyväksyä. Heillä oli treeniryhmässä joku koira joka oppi ilmaisemaan jo esineen hajusta tosi kaukaa. Sanoin että enemmän sen ongelma kotona on se että se haluaisi ottaa ne ja menee niin lähelle että mua alkaa kuumottaa. Tässä pitäisi silti muistaa 80% onnistumisprosentin sääntö. Jos tekee jatkuvasti satasta, treenaa liian mukavuusalueella. Eli suomeksi, se etäisyys pitää hioa kohdilleen ja sitä tehdessä saa tulla 20% virheitä eikä niitä pidä pelätä. Jos koira ottaa esineen suuhun, otetaan se rauhallisesti siltä pois ja se siitä.

Hymnin asento näytti nyt siltä että se on aika suora. Kannattaisi opettaa se että ohjaaja seisoo koiran takana tai jopa hajareisin sen päällä, ja pudottelee sieltä nameja esineelle. Tähän myös ehdottomasti eri palkkasana, tätä olin miettinyt jo itse. Jessillä kääntyy katsomaan mua. Kokeiltiin nyt suunaksua ja se tuntui paljon paremmalta. Toki jos keksisi jonkun ihan uuden niin voisi olla sellainenkin. Zipit ja zupit ei vaan sovi yhtään mun suuhun. Kouluttaja ehdotti että se voisi olla myös naksutin, mutta epäilen että ei riitä varmaan kädet.

Asennolla ei tosiaan ole sääntöjen mukaan väliä, mun pitää itse päättää haluanko että se on joku vai saako koira valita. Ja koesääntö taas ei edellytä esineen tuijottamista. Siihen tarttee aika paljon kestoa, jos koiran pitäisi tuijottaa siihen saakka että ohjaaja tulee 10m liinan päästä sen luokse ja ottaa esineen. Koska se sitten saa lopettaa? Kokeessa et voi sanoa sille mitään mennessäsi sen luokse.

Sitten niistä esineistä se mun tuhannen taalan kysymys eli mitä tehdä kun se koira sitten siellä jäljellä joskus on vinossa. Just oli kuulemma SM:ssä käynyt yhdelle koiralle niin, että kovan takatuulen takia oli mennyt esineen yli ja kääntyi sieltä ilmaisemaan sen. Se menee hylkyyn mutta 3-luokassa yksi esine on vain 3p. Treeneissä hän oli sitä mieltä että ei koskaan jättäisi koiraa täysin palkatta vaikka ilmaisu olisi mikä, esineiden arvo häviää nopeasti kun jälki on niin itsessään palkitsevaa. Piti parhaimpana sitä että ohjaaja menee esineelle ja siirtää sitä vaikka pari metriä eteenpäin ja koira saa uuden mahiksen ilmaista. Jos tämä kovasti alkaa kusta pellolla niin se pitää toki heti irroittaa sieltä ja korjata erikseen.

Esineille kannattaa myös opettaa joku tuijotuskäsky. Mulla on nosessa uudelleenkohdennukseen sana, pitää kokeilla toimiiko se tässä. Epäilen että ei, nosessa koira pyrkii niin lähelle piiloa kuin pääsee ja tässä pitäisi vaan kääntää silmät sinne esineeseen.

Ja sitten sen tosiaan voisi opettaa ilmaisemaan sen palkkapurkin niin sitä voisi käyttää. Toisaalta en tiedä mitä ajattelen koko asiasta. Miksi koiran pitää vielä ilmaista palkka, eikö sen saa vaan ottaa? Vähän niinkuin ihmiselle ojennettaisiin palkka mutta sitten vedetään käsi ja rahat pois ja sanotaan että heitä vielä voltti että saat nämä. Tykkäisin enemmän ajatuksesta että ensin tehdään temppuja mistä saa  palkkaa, tai että se palkka on suoraan otettavissa jos se on siellä valmiina.

Lakin esineen luovutuksen jälkeen koira otetaan sivulle ja siinä voi treeneissä koiran nähden heittää yhden namin ihan lähelle. Oon kokeillut heittää jonnekin 5m päähän mutta siinä se usein ryntää niin kovaa ja saattaa viis veisata koko namista. Lähemmäs, niin ei ryntää. Jännä. Saa sen jäljestämään heti ja lähtö on siistimpi. Yhtä lailla tämä käy asennossa ilmaisevalle koiralle. Paalun tuijottamisen voi kanssa opettaa vaikka samalla tavalla, tulee siihen hollille, pudottaa sen namin sinne ja päästää kun tuijottaa.

Hymni näytti siltä että sitä ärsyttää mahan alta tuleva liina. Sanoin että uskon, ekat treenit meni siihen kun se samalla potki liinaa. Sanoin että oon ajanut pellolla pannassa erotellakseni lajit koirille. Kouluttaja ehdotti että voisihan ne olla vaan eri valjaat ja miksei eri liinakin. En tiedä, kuinka paljon mun koirat tiedostaa mitä niillä on päällä, ja tajuaako ne edes valjaat vs panta -eroa. Siis huomaa varmasti mutta miettiikö ne sitä ollenkaan.

Pellolle pitäisi myös olla eri käsky kuin metsäjäljen janalle. Mitä se "jälki" muka tarkoittaa? Metsässä ryntää 50m suoraan niin se leikkaa jossain vaiheessa sen ja nosta se siitä. Pellolla laita pää alas ja jälki alkaa siitä. Ehdottomasti eri sana.

Olipas kivaa ja voisi vaikka mennä myöhemmin uudestaan. Harhoista en ehtinyt kysyä ollenkaan.

Lakin kinttu

Ja sitten taas mennään. 😣 Ken ei muista niin viime vuonna meni puoli talvea tassuhaavoja parannellessa. Jäätä ja kovaa lunta kauhulla odotellessa.

Tämä oli alun perin vasemmassa etutassussa pieni viilto, oletan että tullut ihan omalla pihalla kun tuhatta ja sataa juostaan ja joku terävä kiven reuna jäänyt alle. Nyt se on vähän "auennut" ja näyttää reiältä. Pieni onneksi mutta kyllä se sitä vähän keventää. Ja lutkuttaisi, onneksi nyt sentään älyää laittaa tötsän päähän heti.

En tiedä onko hänellä vaan heikko kinttunahkamateriaali vai mitä sille pitäisi tehdä. Sinkki-biotiiniä saa. Rasvalisää ei oo nyt vähään aikaan saanut. Pitäisikö niitä kinttuja ihan rasvata jollain tummelilla? Joustavampi nahka varmaan kestää kolhuja paremmin.

Sitä pitänee hakea jo valmiiksi jotain vedenpitävä suojatossuja, sama ongelma tuli kevättalvella. Nyt se on vaan käynyt pissalla ja sisälle tullessa kuivattu jalka.

Ja joo, voi olla sattumaa ja huonoa tuuria että tällainen viilto tuli. Jännä vaan että yhdelläkään mun muulla koiralla ei ole koskaan ollut minkäänlaista tassuhaavoja, ja Lakilla on sitten kaikkien muidenkin edestä....

***

Keskiviikkona kinttu ei silmämääräisesti ole parantunut yhtään.

"Lakki et kai nuole kinttua siellä alla?" "En en"

Ei se siitä kauhean kiinnostunut ole ja on valvottuna ollut ilman kuuppaa. Onhan miehen saatava hoitaa intiimihygieniaa ja helpompi juodakin. Silloin toki tossu jalassa, se kintun nuolaisu käy niin äkkiä ja sen oon oppinut että se räjähtää siitä tosi nopeasti niin se todella tulee estää.

Surkeinta on pitää koira sisällä ja estää juoksuleikit pikkusiskon kanssa.

Ässät

Kanalan uudet asukkaat esittäytyvät! Hain heidät paikasta jonka nimi alkaa s-kirjaimella, niin heistä tuli s-sarjalaisia. Kanojen tilanteesta on enemmän kirjoitettu taloblogin puolella, joten en avaa sitä enää tähän.

Kerttu

Klaara

Hakattu Kyllikki

"Ruskeampi uusi", piti olla egger mutta taitaa olla joku maatiaissekoitus

"Sinisempi uusi", tämä on easter egger ja nimeltään Sinikka

Tämä ruskeampi on Synnöve

Verrokiksi ruskea Kaisa

Kylli

Synnöve

Ja sitten on tämä pönttöäkin pöntömmän näköinen appenzeller, joka pelkää kaikkea

"pääsispä pois täältä"

Koistine

Tänään näin hänen ekaa kertaa edes syövän mitään

Hän on todella siro

Sai nimekseen Siri

Synnöve munii, muut tiettävästi ei. Siis munii mutta ei ole meillä vielä munineet. Kyllikkikin on tällä viikolla tehnyt vain yhden munan, kai tämä kaikki on ollut hirveä stressi ja se vaikuttaa. Tällä hetkellä ovat Siri ja kukko toisella puolella ja muut toisella, tämä vaikuttaa parhaimmalta. Eggerit ja nuorikot ei mätsää juuri ollenkaan, Siriä nuorikot nokki eikä se halunnut tulla orrelta alas lainkaan. Toivon että kukko ottaa sen suojelukseensa ja saavat nyt olla erillään niin kauan, että Siri vähän rohkaistuu ja toisaalta että Kyllikin vahingot parantuu. Akuutein ongelma on tällä hetkellä se, että nuorikot ei ole tyytyväisiä ja ne kovasti haluaisi ulos. Synnöve syö kädestä, Sinikka ei, enkä uskalla päästää niitä vielä vapaaksi, ja tarhaan ei ole käyntiä kun kukko ja appenzeller majoittuu sillä puolella.

Rapatessa roiskuu

...tai miten sen nyt sanoisi.

Muutama päivä sitten huomasin että hän on yrittänyt viiltää verisuonensa auki:

Tänään sitten taisi ottaa osumaa ampparin kanssa. Tai en minä tiedä, mutta arvelen. Nopeasti turposi huuli. Ei kyllä missään vaiheessa vaivannut koiraa mitenkään, mutta hän nyt varmaan kantaisi lelua vaikka pää kainalossa.

Kaiken tämän lisäksi joku on nyt kahtena yönä kussut sisälle. Ei mitään isoa "en kerta kaikkiaan pysty pidättämään" -lammikkoa, vaan selvästi vähemmän. Ei taas yhtään jaksaisi tällaista. 😣 Ei sillä mitkään juoksutkaan vielä pitäisi alkaa...