Kissojen kotoutuminen

En tiedä onko "kotoutuminen" ja "kotiutuminen" eri asia, ehkä? Kotiutuminen on kyllä hoidettu jo aikaa sitten, mutta syvempien suhteiden syntyminen on varmasti edelleen kesken, ja sitä nyt tarkoitan. Ajattelin taas laittaa jotain muistiin koska ei näitä sitten enää muista.

Kissat alkoi leikkiä keskenään n. 1,5kk yhteiselon jälkeen, joskin ekat hetket oli lyhyitä ja sellaisia, että kuvasin niitä videolle ja kysyin yhdistykseltä, että leikkiikö vai tappeleeko ne. 😁 Melkoisen rajua siis, ja vuorotellen jompi kumpi rääkyi ja sitten juostiin pitkin seiniä. Ne ei ehkä vaan ihan osanneet koska tämä on kyllä siistiytynyt sittemmin paljon. Välillä edelleen on kauheita ääniä, luulen että se on Nuts silloin kun se ei haluaisi leikkiä mutta Talvi yrittää väkisin. Nykyään ne kuitenkin leikkii joka päivä, usein monta kertaa päivässä. Aamulla se on tyypillisesti siistimpää pikku painiskelua ja iltaisin ne saa sellaisen hullunkohtauksen niinkuin koiranpennut ja juoksee pitkin seiniä ihan sekoina kunnes käyvät yöpuulle.

Ensimmäisen kerran näin niiden nuolevan toisiaan 4kk yhteiselon jälkeen, ja vierekkäin nukkumasta yllätin heidät 5kk jälkeen. Mun mielestä nämä kaikki kesti todella kauan. Toisaalta kyllähän ne verrattain nopeasti "tottui toisiinsa" ja oli valvottuina samoissa tiloissa reilun viikon kuluttua ensitapaamisestaan, mutta välit oli sitten pitkään sellaiset että ei ne toisiaan yritä tappaa mutta ei niillä myöskään minkäänlaisia lämpimiä tunteita ole.

Tällä hetkellä Talvi on ollut meillä 9kk ja Nuts vajaa 6kk, ja koirien kanssa on se tilanne, että varsinkin Talvi yrittää kovasti tehdä syvempää tuttavuutta. Vähän aiemmin syksyllä ne molemmat selkeästi kyttäsi Nahkaa ja se tuntui sellaiselta "mitäs me pienet", mutta Nahka ei kyllä arvostanut. Kissat siis yritti leikkiä sen kanssa aina kun se meni ohi, juoksi sen perässä jne. Nyt tuntuu että Talvi kiehnää eniten Lakin parissa. Se puskee sitä ja heittäytyy katolleen sen eteen, ja yrittää saada Lakin leikkimään. Lakki ei oikein ymmärrä mutta on kiinnostunut. Nutsin kanssa Lakilla on putki- ja pahvilaatikkoleikkejä, mutta nekin on vähän sellaista molemminpuolista hapuilua ja katkeaa helposti kun toinen ei tiedä miten pitäisi jatkaa. En oo kauheasti puuttunut, mun nähdäkseni kaikilla on kuitenkin ihan hyvä fiilis ja vaikka välillä mietin että kamalaa jos tulisi joku äksidentti ja koira saisi kissan kynsistä, niin jotenkin luotan siihen että ne osaa ratkaista tilanteet ilman että tarttee läväyttää kynnet esillä.

Tässä jotain random videoita. Syyskuussa Nuts leikkii Lakin hännällä ja Lakista se on kauheaa ja mitä enemmän se hämillään heiluttaa häntää, sen kovempaa kissa sitä läpsii. Pliis ota toi kissa pois -ilmeitä on nähty paljon. (Ja vaikka tekisi mieli huutonauraa niin tietenkin oon auttanut.)

Tässä ekoja kertoja kun näin kissojen kesken nuolemista. Vähän tuollainen väkisinnuolemisen tunnelma tiukkoine otteineen mutta silti:

Mun mielestä aluksi koirat tottui nopeammin kissoihin mutta kissat sitten kuitenkin lopulta olisi valmiita etenemään nopeammin, esim. nukkumaan niin että toinen on siinä. Tässä mielensä hyvin pahaksi pahoittanut russeli, kun hänen sängyssä on kissa ja sinne ei voi mennä. (Russeli nukkuu yöt aina omassa tietyssä pedissään eikä mikään muu talouden kymmenestä pedistä käy hänelle yöllä. Päivällä kyllä voi nukkua missä vaan.)

Joku toinen ilta sitten hirvittävän kiusallinen tilanne kun hän kyllä oli ekana sängyssään mutta sitten se hemmetin katti vaan tuli sinne kanssa! Ei uskalla edes hengittää ettei vaan koskisi kissaan ota se pois!!

Nyt marraskuussa on tosiaan nähty näitä kissa-lähentelee-koiraa-juttuja. Nahkaa taas ärsyttää kun se oli sylissä ensin ja sitten siihen vaan tulee kissa puskemaan! Lopputuloksena russeli kiusaantui ja poistui. Oon edelleen yrittänyt kannustaa kaikkia siihen, että jos ei oo hyvä, voi vaan poistua paikalta. Selkeästi koirien mielestä edelleen mukavuusalueen raja menee siinä, että kissat voi tehdä mitä haluaa mutta iholle ei saa tulla. Se on epäilyttävää.

 

Tänään ensimmäinen kerta kun näin Talvin nuolevan Lakkia 🥹. Lakki on kyllä ihan rentona tuossa, mutta hyvin pian tämän jälkeen nousi seisomaan, haisteli kissaa ja oli vähän hämillään oliko tämä nyt hyvä juttu vai ei.

Luulen, että tilanne kehittyy edelleen, ja mulla on korkeat odotukset sen suhteen, että joskus ne voi nukkua kuka vaan kenen tahansa vieressä. Olisi myös hauskaa jos ne oppisi leikkimään yli lajirajojen.

Vaellusjuttuja

Meinasin huvikseni kirjoitella vaellusjuttuja koirablogin puolelle, enemmän koiraharrastajan näkökulmasta. Vaelluskertomukset on aina kirjoitettu pikemminkin reissutarinoiksi kaikenlaisille lukijoille. Tätäkin on koottu useassa osassa pitkin syksyä, ja lisään jotain jos vielä muistuu mieleen.

Aloitetaan RUUASTA. Mun koirat syö tosi mutulla, koska ne syö milloin pelkkää lihaa, milloin pelkkää nappulaa ja milloin jonkinlaista sekoitusta. Nappulat heittelen pihalle ja kukin löytää minkä ehtii. Mitään annosmääriä ei siis ole olemassakaan, seuraan lähinnä koirien kylkiluita ja reagoin muutoksiin jos käsi niitä tuntee. Vaellukselle mittaan nappulat koiran kupilla niin, että laitan siihen sellaisen annoksen mikä silmän mielestä olisi Lakille iso ruoka, ja sitten uudelleen tyhjään kuppiin sen verran mikä olisi iso annos Pajulle. Tällä reissulla kahden koiran yhden päivän nappulat oli 350g. Pakkaan ne aina useampaan pussiin, koska joskus kauan sitten kun en tehnyt niin, pussi hajosi viikon aikana ja se se oli ärsyttävää. Suljettaviin pusseihin mahtui juuri sopivasti kahden koiran kahden päivän ruuat eli 700g per nyssäkkä, ja niitä oli kolme, yhteensä 2,1kg. Vaelluksella sitten en enää koskaan mitenkään mittaile ruokaa, vaan annostelen silmällä. Joskus annan kaiken illalla leirissä ja joskus pienen erän aamulla tai lounaalla. Siksikin on hyvä, että ruuat on pienemmissä pusseissa, niin pysyy paremmin tolkku ettei aluksi syötä liikaa ja sitten se loppuu kesken. Näinkin on joskus aluksi meinaan käynyt. Oon vielä yleensä kirjoittanut pusseihin päälle "su+ma", "ti+ke" jne jotta ne ei varmasti mene sekaisin ja jäljellä on se määrä mitä pitääkin.

Muotka 2024 - päivällisellä

Tämän lisäksi tulee sitten kuivaliha. Nyt viimeeksi kuivasin itse Vauhti-Raksun kalkkunaa, joskus oon ostanut valmiitakin. Koska kuivaaminen ei mitenkään liity kypsentämiseen, enkä välttämättä halua raahata raakaa lihaa rinkassani, niin paistoin lihan ensin pannulla. Kuivattavaan lihaan ei saa lisätä pannulle rasvaa, mieluummin tilkka vettä jos jotain on pakko. Sitten kun se on kypsää, kannattaa vielä paperilla painella enimmät rasvat ja kosteudet pois, ja sitten ei muuta kuin kuivuriin. Lihaa oli raakana ehkä joku 1,5-2kg, kuivatessa menee suunnilleen kolmasosaan. Tämä oli täysin lisänä ja käytin sitä välillä vaan juottoon ja välillä nappulan ohessa. Kuivaliha turpoaa tuskallisen hitaasti varsinkin kylmässä vedessä, mutta Lakki ainakin tuntui tykkäävänkin siitä enemmän rapeana, ainoa huono puoli vaan että se sitten janotti ihan hulluna ja yöllä piti päästä juomaan jos iltaruualla oli yhtään enempää kuivalihaa. Oon harkinnut pitäiskö Lakin rinkkaan ostaa oma pieni ruokatermos niin se voisi päivän aikana turvotella siellä koiran lihaa 😁

Lisäksi mulla on aina myös jotain snackseja, yleensä jotkut purtavat per päivä ja ne saa jollain tauolla. Possun saparot oli ehkä parhaita mutta en oo nähnyt niitä ikuisuuteen missään. Korvatkin olisi hyviä, ne on aika rasvaisia, mutta ne vie tosi paljon tilaa. Pointtina siis olisi kombo kevyt ja vähän tilaa vievän mallinen mutta mahdollisimman energiapitoinen ja suht nopeasti syötävä, kun tarkoitus ei ole viihdyttää koiraa vaan saada siihen kaloreita.

Ruokiin liittyy myös ruokakupit. On ollut taittokuppeja ja on ollut kausi ei-kuppeja-lainkaan, ja on ollut myös yksi-vuorottelukuppi-kahdelle-koiralle. Nykyiset siniset taittokupit painaa tosi paljon, yli 100g kappale, mutta mulla on myös yksi pienempi vihreä mikä on aika jees. Tällä kertaa toiselle oli ihmisiltä hylätty kovamuovinen kuppi. Sinänsä koirat kyllä syö ruokansa ihan mistä jäkälästä ne tarjotaankaan, mutta jos haluaa just vaikka juottaa tai lisätä sinne ruokaan jotain, pönellä oli lääkkeitä ja helteillä meillä on ollut Nutrisalia jne, niin aika hankalaksi menee jos ei ole sitä kuppia. Periaatteessa ne voi myös odottaa vuoroaan ja syödä yksi kerrallaan, mutta jotenkin se menee sitten säätämiseksi, varsinkin jos on huono sää tms ja haluaa itse äkkiä telttaan. Syötän koirat mieluiten teltan ulkopuolella, syynä Sieni joka söi monesti niin vauhdilla että sitten sille tuli paha olo ja se pulautti kaiken takaisin (syödäkseen sen toki uudelleen, mutta yhdet oksut teltassa riitti kitooooos).

Ylläs 2015

Pogostan kierros 2018 - kolmenkympin helle

Lakille on joskus ollut mukana 0,33L limupullossa öljyä energialisänä. Ei huono, mutta vie taas tilaa ja tuo painoa. Nuorempana se oli välillä vähän ronkeli syömään, niin rasvalla sai annoksen maistumaan paremmin.

Rinkan pikkutaskussa on aina nameja käden ulottuvilla, lähinnä porotilanteita varten.

Ruokien jälkeen vuorossa onkin toinen tärkeimmistä eli NUKKUMINEN. Jotkut kuulemma jättää koiran ulos juoksunarulla puuhun kiinnitettynä, ja toiset sentään ottaa sen teltan absidiin. Minun kultamussukat tietenkin nukkuu sisällä teltassa. Jos ei nukkuisi, minä varmaan valvoisin koko yön miettimässä miten ne pärjää ja onko ne vielä maisemissa. Kieltämättä joskus kaatosateen jälkeen märän koiran kanssa telttaan kömpiminen on aika kauheaa, toisaalta lohduttaudun sillä että yleensä se koira ei ole ainoa märkä asia ja kaikki on inhottavan nihkeää joka tapauksessa, kun levittelet omia vaatteita "kuivumaan".

Minulla on koirille yksi yhteinen pitkä makuualusta, paras hinta-laatu-pakkaussuhde on ollut Kaira Extreme Lämpöalusta. Se menee helposti rullalle ja juuri sopivasti Lakin rinkan päälle. Kolmen hengen teltassa koira-alusta on ihmisten välissä ja kahden hengen teltassa se menee hieman mun alustan alle. Koirat kyllä saattaa nukkua myös muualla, esim. mun jalkojen ja teltan seinän välissä paljaalla, mutta ajattelen, että kyllä ne itse tietää onko kylmä vai ei.

Takkien pakkaaminen on joka kerta yhtä arpomista ja sääennusteiden seuraamista. Tai Sieni oli helppo, ja Lakki on helppo; tyypit joilla ei koskaan ole kylmä ja ohut takki riitti aina. Töppöisellä oli selkä sökö ja se paleli todella helposti, epäiltiin että sillä oli joku ääreisverenkierron ongelma, sillä oli mm. aina kylmät tassut. Sille piti pakata useampi takki ja kylminä öinä sillä oli aina myös fleecetossut lämmittämässä niitä kylmiä töppösiä. Töppösen kanssa harvoin tuntui siltä, että sillä on liian kuuma. Paju taas on mun mielestä yllättävän karski eikä todellakaan mikään hienohelma, mutta kun on lyhytkarvainen ja pieni eläin, niin on selvää, että se ei lämmitä itse itseään niin kuin isommat. Paju sitten taas on herkkä myös sille, että sillä pitäisi olla sopiva, mutta ei liian kuuma. Sitten kun otetaan vielä huomioon se, että minusta mikään ei ole ihanampaa kuin lämmin russeli paljasta mahaa vasten, eli pitäisikö pukea koiraa niin vähän että sillä on kylmä että se pysyy mun makuupussissa, vai enemmän, että se nukkuu erillään?

Pöyrisjärvi 2019 - 💖

Takkien määrään en halua ottaa sen enempää kantaa, jokaisen täytyy tutustua itse oman koiransa  tarpeisiin, mutta materiaalista sanottakoon että villa on aivan ylivoimainen. Jos yksi takki riittää, suosittelen villaa, ja jos tarttee kerrospukeutua, suosittelen villaa alimmaiseksi. Se toimii märänkin koiran kanssa aika kivasti, pakkautuu suht pieneksi ja on kevyttä. Sen lisäksi oon kantanut mukana ainakin Hurtan Extreme Warmeria, Pompan Toppa- ja Peruspomppaa sekä russelille Jumppapomppaa, aikoinaan Back on Trackin kevyttakkia ja jotain nimettömiä "villapaitoja". Mulla on myös ollut koirille lasten makuupusseista tuunatut makuupussit, mutta ei ne oikein pysyneet niissä. Omaa toppatakkia oon myös käyttänyt koirien peittelyyn, en ehkä laskisi sitä ainoaksi ratkaisuksi, mutta jos tuntuu että illalla on kylmä niin heittää sen päälle, kyllä se sieltä sitten kömpii pois kun lämpenee.

Tuntsa 2020 - tyynyä en kanna koirille mutta joskus onnistuu lainata minun!

VARUSTEISTA ihmisiä aina ensin kiinnostaa koiran rinkka. Meillä on ikivanha Ezydogin rinkka ja uudempi Ruffwearin rinkka, mutta sekin on sen verran vanha, että en nyt äkkiä löytänyt edes googlella mallia. Joidenkin lähteiden mukaan koiralle voisi pakata jopa 30% sen painosta ainakin jos harjoittelee ensin (Lakki painaa 18kg -> 6kg), mutta en koskaan ikinä milloinkaan raaskisi. Pidän parin kilon painoakin jo melkoisena ja mieluiten jäisin selvästi alle sen. Joskus koiran rinkassa oli vähän koiran ruokaa, mutta vaikka se kuinka oli pakattu pusseihin ja vaikka kuinka yritin estää, niin esim. koiran mennessä ojaan juomaan hups vaan se oli siellä uimassa ja kosteus meni ruokiin, jotka sitten muhjuuntui. Sittemmin oon pakannut koiralle lähinnä kaikkea sälää; ylimääräisiä mustekaloja ja muita remeleitä, koirien pannat, varahihnan, nenäliinoja, ehkä vähän koirien snackseja ym.

Vasemmalla Ezydog ja oikealla Ruffwear -rinkat. Häkkilän polku 2017

Karhunpolku 2023 - yksin kahden koiran viemänä

Mun mielestä olisi tärkeää, että rinkkaa kantava koira saa välillä myös olla ilman sitä, jotta se voi liikkua normaalisti, venytellä ym. Yritän siis kantaa sitä välillä jonkun pätkän itse, ja vähintään leirissä toivoisin että koira saa hetken olla vapaana ennen telttaan menoa.

Muotka 2022 - taukojumpan tärkeys!

Ei-vetävät koirat on minulla fleksissä ja vetävä (Lakki on ainoa) vetoliinassa ja -vyössä. Ja koska tämä on koirablogi, niin kerrottakoon, että on ne kyllä välillä vapaanakin. Mutta ihan samoilla säännöillä kuin kotonakin; silmän kantamattomissa ei huidella, käskyjä totellaan ja mitään ei jahdata. Yleensä en ehkä ekana tai tokanakaan päivänä kauheasti pidä irti, koska silloin niissä on virtaa. Toki jos pakko on esim. vesistön tai kivikon ylityksen takia, niin sen hetken, mutta sitten heti takaisin naruun. Päivien kuluttua sitä virtaa ei niinkään enää ole, tarkoitan siis sellaista ylimääräistä pöllöenergiaa. Päin vastoin ne saattaa kumpikin vapaaksi päästettynä marssia mun takana 😂 Päätän pääasiassa maaston (näkee kauas) ja oman fiiliksen (huvittaako niitä pitää silmällä vai ei) perusteella. Paju, joka on fleksissä eikä kanna mitään, ei mun mielestä mitenkään edes hyödy vapaana olosta, mutta Lakki jolla on rinkka ja joka vetää koko ajan, hyötyisi.

Tuntsa 2020 - vetää minkä kerkiää  (Lakki on 6kk joten täällä sillä ei ollut rinkkaa)

Pöyrisjärvi 2019 - hetken vapaana

Fleksiä ei kannata kytkeä suoraan rinkan mahavyöhön, koska se löystyy ärsyttävästi. Joku ihan tavallinen vyö sinne alle vyötärölle, niin se ei paina rinkan kanssa.

Rinkkaa kantavalla koiralla ei ole erikseen valjaita vaan se on kytketty rinkastaan, fleksikoirilla on. Kaikille on aina myös varuilta pannat mukana. Ennen minulla oli ketjupannat, nykyään Biothane on aivan ylivoimainen materiaali. Nylon tms kastuu kuitenkin ja alkaa äkkiä haista pahalle. Hihnojakin on aina yksi ylimääräinen, joku ihan perus remmi mitä arjessakin käytetään.

Säämiskä on ollut koirien kuivaamista varten. On sillä aika paljon telttakangastakin kuivailtu. Jos sataa edelleen kun oot menossa telttaan, ei sitä koiraa kauheasti viitsi siinä kuivailla vaan äkkiä sisälle vaan. Jos taas ei enää sada, ei myöskään viitsi kuivata, kun kyllä se kuivuu itsestäänkin huomenna ja se makuupussi minkä se kastelee, myös. Ei se kyllä mitään painakaan ja viimeeksikin olin jättämässä sen pois, mutta viime hetkellä työnsin mukaan.

Tossuja kivikkoja ym varten mun koirilla ei koskaan ole ollut, enkä ole kaivannutkaan. Vain fleecetossut lämpöä varten. Tassuja täytyy kuitenkin tarkkailla.

Ylläs 2015 - kinttuhuollossa

Koirien sadetakit on kanssa yksi asia mistä en oikein tiedä. Ne vie hirveästi tilaa. Jos sataa vaan välillä, seuraavana päivänä kuivuu kyllä. Jos sataa koko ajan, kaikki on joka tapauksessa märkää ja siinä ei ole mitään väliä onko ne koirat enemmän vai vähemmän märkiä. Kerran mulla oli ne syksyllä parin päivän reissulla mukana. Satoi käytännössä koko ajan ja Lakki kyllä pysyi huomattavan kuivana sen alla, mutta tosiaan kun sitten teltassa on minun läpimärät housut, paita, hattu, rinkka jne jne jne, niin mitä väliä.

Ensiapulaukku sisältää kipulääkettä, ripulilääkettä, kyypakkauksen, ihmisten pienet kynsisakset, pinsetit, pihkavoidetta, Bepanthenia, sideharsoa ja itseensä liimautuvaa sidettä, lisäksi ihmisten laukusta koirillekin käy ainakin desinfiointiaine, silmähuuhde ja kortisonivoide. Ensiapulaukku on jotenkin... mitä enemmän olen vaeltanut, sen enemmän se ahdistaa minua. Tai nimenomaan sen puutteet ahdistaa. Joskus ihan alussa ei meillä ollut kuin ehkä laastareita ja jotain perus kipulääkettä ja suuri kuolemattomuuden illuusio. Sittemmin vaelluksilla mun koirille on sattunut ainakin maa-ampiaispesä, epäilty kyynpurema/muu kummallinen ontuma ja shokkiin meneminen, mäkäräishyökkäys ja shokki, vähäisempiä ötökänpuremia ja parikin melko pahaksi äitynyttä ripulia. Lisäksi olen tehnyt useita reissuja selkäsairaan töppöisen kanssa ja sille piti olla kauhea arsenaali kipulääkkeitä mukana. Toisaalta silloin oli hyvää se että niitä lääkkeitä oli; Tramalia, gabapentiiniä, tulehduskipulääkkeitä. Yhden sairaan koiran varjolla ne oli käytettävissä muillekin. Kaikkein pahin painajainen olisi ehkä joku sellainen, että koiran rinnasta menisi oksa läpi, se putoaisi jostakin ja murtaisi raajansa tai joku iso haava. Eläinlääkärit ei oikein ymmärrä eikä anna vahvempia kipulääkkeitä varmuuden vuoksi, olen kyllä yrittänyt. Soitat apua ja viet sen lääkäriin jos jotain sattuu. Ai, ihanko totta? Kun olet erämaassa x kilometrin päässä autolta, niin olisi kyllä helvetin kiva jos voisi lääkitä sen koiran tajuttomaksi kun hetki sieltä kestää päästä mihinkään.... ostettiin tänä vuonna Garminin hätälähetin, joka on tarkoitettu ihmisten evakuoimiseen sos-tilanteessa, mutta tuo se vähän mielenrauhaa siihenkin että jos sen koiran rinnasta törröttää karahka ja se vuotaa kuiviin siinä ihmetellessä, niin ainakin voisi yrittää tehdä jotakin.

Muotka 2022 - mäkäräishyökkäyksestä shokkiin

Ylläs 2015 - ampiaiset

Kaikki tapaturmat ei tarvitse ensiapulaukkua, mutta nyt kun näistä kauhuista puhun, niin kerrottakoon että Lakki on pienenä pudonnut korkealta penkalta jokeen ja siinä olisi voinut olla hukkuminen lähellä.

KOULUTUKSESTA en ole ikinä ajatellut, että vaellusta varten koirille tartteisi opettaa mitään mitä en muutenkin opettaisi. Pentujen kanssa olen tykännyt nukkua yön tai pari teltassa kotipihassa tai mökillä, vaikka en hetkeäkään usko että siitä tulisi ongelma ilmankaan. Oleellisinta on mun mielestä tunne-ehdollistuminen eli jos sen pennun haluaa telttaan totuttaa, huolehtia että se on todella rättipoikkiväsynyt jotta se varmasti sammuu heti ja oppii, että teltassa levätään, ei touhuta. Mun koirat on vähän liian hyvin telttaorientoituneita koska ne taas ei oikein tahdo osata levätä ilman sitä telttaa, eli jos haluaisi pitää esim. lounastauon ilman että laittaa telttaa pystyyn. Kesällä laitan aina sisäteltan jotta koirat pääsee ötököiltä suojaan, mutta syksyllä ei olisi tarvinnut sen takia, mutta kuitenkin sitten siksi että ei ne muuten oikein kunnolla rauhoittuneet.

Riippusillat, vesistöjen ylitykset ym ei minusta pitäisi olla mikään juttu, eikä ole minun koirille koskaan ollut. En tiedä muuttuisiko mieli, jos osuisi käsiin esim todella alusta-arka yksilö. Hassu ajatus että niitä pitäisi jotenkin erikseen treenata ja epäillä suostuuko koira tulemaan. Tietenkin ne tulee ja pääsee sieltä mistä minäkin. Russeli on välillä vähän pieni ja virtaavissa vesissä se on fleksissä jotta sitä pystyy ohjaamaan eikä virta vie poloista. Isompiakin koiria oon joskus kantanut jokien yli, jos on vaikka juuri suunnitteilla leiriytyä ja olisi kiva että koira pysyy kuivana.

Koitajoki 2020 - tyylinsä kullakin

Pöyrisjärvi 2019 - leiriydytään heti joen jälkeen joten pidetään koira kuivana

Nuortti 2021 - joen ylitys

Muotka 2022 - hieman pieni joen ylittäjä mutta fleksi ohjaa

Tärkein vaelluskoiran taito on mun mielestä se, että se ei katoa kuin pieru saharaan heti kun silmä välttää, ja että se ei varasta ruokaa tai ratsaa ihmisten kamoja edes yksin teltassa ollessa. En nyt koiranruokasäkkiä jättäisi siihen saataville, mutta rinkan sisällä se voi olla aivan rauhassa, vaikka itse käyn hakemassa vettä, vessa-asioilla tmv. Samoin kun ihmiset syö niin koirat makaa aloillaan eikä vie leipää kenenkään kädestä. Toisaalta myös pienet tauot juomista, kartan katsomista ym varten; koiran tulisi olla suht paikoillaan härväämättä, ja leiriä aamulla kasaan laitettaessa saa leikkiä mutta ei ihan jaloissa.

Plussaa poseeraamistaidoista ja ihan arkiset pois edestä, käy siihen ja odota on varmaan eniten käytössä.

TAVOISTA jäi pitkäksi aikaa päälle selkäsairaan töppöisen kanssa se, että aina ensimmäisenä leiriytyessä minä aloin laittaa telttaa ja äiti pukea koiraa. Sen villatakki oli yleensä jossain todella nopeasti saatavilla, että koira saatiin puettua kun se on vielä lämmin. En tiedä oliko sillä mitään väliä, mutta koskaan ei reissussa pahoja selkäkipuja koettu. Nyt kun koirien pukemisella ei nykyisten kanssa ole kiire, ollaan yleensä laitettu teltta yhdessä, tai sitten toinen laittaa ja toinen lähtee hakemaan vesiä. Jotenkin silti syvällä ihmisessä asuu se ajatus, että ensin hoidetaan koirat ja sitten aletaan hoitaa itseä. Koiratkin kyllä suorastaan jonottaa sinne telttaan ja heti kun se on valmis, lasken ne sisälle, sään ja tilanteen mukaan joko suoraan, tai sitten niille on avattu sinne alustoja ja koirat puettu. Sitten voi ruveta ihmettelemään mitä itselleen tekisi ekana. Oikeasti kai fiksuinta olisi ensimmäisenä varmistaa oma toimintakyky, mutta harvoin on niin kertakaikkisen kylmä, nälkä tms että sillä olisi niin väliä. Jos olisi tosi kylmissään, ottaisin kyllä oman takin päälleni heti ekana kun saan rinkan pois selästä, siinä ei montaa sekuntia mene.

Pöyrisjärvi 2019 - äiti pukemassa ekana koiraa

Ja tässä vielä tällainen "näin ne irti olevat koirat juoksee valtoimenaan porojen perässä" -video, tänä vuonna Muotkalta:

Joskus vielä olisi ehkä hauskaa tehdä yksi reissu täysin ilman koiria. En koe, että ne rajoittaa vaelluksella mitään, mutta olisi hauskaa kokea se, että olisi kerrankin vastuussa vain itsestään. Nähtäväksi jää toteutanko tämän joskus.

SISA1

Pajun kanssa oman seuran nosekokeessa, ykkösen sisäetsintä. Mietin pitkään ilmoittautumista, koska mulla on kättä leikattu ja siinä on vielä tikit, ja sitä pitää varoa, eikä sillä voi nostaa mitään. No koska oma seura ja koe lähellä, niin päätin silti mennä. Jos on korkeita ja pitäisi nostaa koiraa niin se nyt jää sitten vaan tekemättä. Ei olis kannattanut, aika paljon meni omaa huomiota siihen että varo nyt ettet vahingossa koske vetävän koiran remmiin vammaisella kädellä jne jne.

Koe oli lentoasemalla, ollaan joskus treenattukin siellä ja silloin jäi sellainen olo että hajut liikkuu jotenkin vähän oudosti.

1. Pieni huone, 1:30

Tänne olisi saanut päästää koiran irti, ja se olisi varmasti onnistunut eli kesken etsinnän se ei olisi karannut mihinkään, mutta palkkausalue oli tosi lähellä toisen alueen lähtöä ja mun olis pitänyt kytkeä koira ennen palkkaamista ettei se olisi vahingossa livahtanut siinä jo seuraavalle. Koska koiran remmin lukon räpeltäminen on yhdellä kädellä melko hankalaa, päätin että antaa olla ja menin vain lyhyessä hihnassa. Olis pitänyt ottaa pitkä liina ja jäädä tässä kokonaan ulos itse. No nyt olin sitten koko ajan koiran perseessä ja tiellä, tosin ei se tätä olisi pelastanut vaikka olisin ollut missä. Koiralla meni tyypilliseen tapaan vähän liian lujaa eikä se oikein etsinyt vaan juoksi ja sekoili vain. Paperin mukaan meillä on mennyt vain 15s mutta sinä aikana se kerkesi kolme kertaa työntää päänsä toiseksi takimmaiseen saappaaseen, kaataa sen viereisenkin saappaan, juosta huoneen pari kertaa ympäri ja alkaa sitten runnella sitä ekaa saapasta. Tämän ilmaisi kuulemma melkein kaikki muutkin, ja olis kiva tietää että mitä ihmettä siinä oikein oli. Oikea haju olisi ollut heti lähdössä vasemmalla pitkän penkin päädyssä, merkattu punaisella nuolella. Tämän löysi 4/20 koiraa...

2. Isompi huone 2:00.

Tänne päästin vapaaksi ja jättäydyin kauas itse. Vähän vielä sekoilua ja juoksentelua mutta pystyi paljon paremmin jo etsimään. "Ilmaisi" sohvasta yhtä poimua mutta en uskonut, ei haju voi olla sellaisessa enkä tiedä oliko se edes oikea ilmaisu. Tähän oli sitten aika moni muu kosahtanut joten pisteet mulle siitä että käskin koiran jatkaa. Sitten se kiipeili tuolla valkoisella pöydällä ennen kuin siirrettiin kohti lähtöä, ja sitten työtuolin alta tuolin jalasta ilmaisu jonka hyväksyin ja se oli oikein. Pajun aika 1:10. Tämän taas löysi huikeat 6/20 koiraa.

Tauon jälkeen seuraavalle kierrokselle mennessä taas ihan kauhea veto, mutta sisällä lämppähajujen jälkeen piti vielä odottaa niin laittoi omaehtoisesti makuulle! Tässä vaihdoin sille pitemmän liinan, tai talkoolainen auttoi mua vaihtamaan sen. Näitä ei saanut etsiä vapaana.

3. Turvatarkastusalue portteineen ja hihnoineen, 2:00

Tässä reagoi vahvasti heti lähdössä olevaan lipastoon ja tutki sitä joka suunnasta, mutta ei saanut mistään kiinni. Pyörätuolin raadot ei kiinnostaneet ollenkaan mutta kävi siellä kun kehoitin. Toisella seinällä ilmaisi yhtä saranaa useita kertoja, mutta en uskonut. Lähtökohtaisesti oon sitä mieltä, että jos ohjaaja ei voi uskoa koiran ilmaisua, sen koiran paikka ei ole sillä hetkellä lainkaan kokeessa. Onhan se koiralle tosi epäreilua. No aika loppui ja sehän se olisi ollut. -1vp nuolaisu sieltä lipastolta. Haju tuli kuulemma läpi sinne ja moni jumittui lipastoon eikä edes ehtinyt peremmälle. Pisteet mulle siitä että itse liikutin koiran jatkamaan kun siitä ei mitään noussut. En tässäkään mennyt ajan loppumisen jälkeen ottamaan piiloa ja koira siis vaan jäi palkatta. En yleensä palaa piilolle osoittelemaan koiralle että tuossa se olisi ollut. Tuomarin mielestä niin kannattaisi tehdä, tai ainakin viedä koira sinne, ei nyt ehkä osoittaa sormella että tuossa. En tiedä, töppöisellä oli tapana jättää piiloja koska etsiminen oli niin palkitsevaa, niin sen kanssa oli ainakin se logiikka että jos et ilmaise niin sitten se jää ja palkatkin jää saamatta. Olis kiva tietää miten koira sen ajattelee.

Tämän löysi tasan yksi koira! 😶

4. Isompi odotusaula, 2:30

Aika kattava etsintä tuli tehtyä, koira kolmesti ilmaisi pöydän alla olleen lehtitelineen kahvaan mutta joku ei taas uskonut. Pyysin sen pöydän päälle koska minä olisin laittanut sinne korkean valkotaulun saumaan mihin iso koira yltäisi lattialta ja pieni pöydältä, ja se potki suunnilleen kaikki haarukat lattialle mutta ei siellä mitään kiinnostavaa ollut. Lopulta kun 30s jäljellä tuli, vein sen sinne mitä se oli jo aiemmin useaan kertaan ilmaissut ja silti yllätyin kun tuomari sanoi että oikein. 😫 -1vp jostain raapaisusta, kai se jollain ilmaisulla raapi piiloa. Pajun aika 2:19,8 ja tämän taas löysi kaikki muut paitsi yksi.

Sain moitteita siitä että pienempi paha uskoa väärää ilmaisua kuin olla uskomatta oikeaa, mutta en tiedä oonko samaa mieltä. Se luottamus on vähän sellainen kaksisuuntainen asia että jos koira sekoilee ekalla niin miten kerätä itsensä että seuraavalla kuitenkin uskoisi sitä? Jos koira ei ole luotettava niin miten siihen voi uskoa? Tällaisen koiran paikka ei tosiaan mun mielestä ole missään nimessä kokeessa vaan sen tulee treenata niin kauan että ohjaaja alkaa taas luottaa siihen ja uskoo sitä ekalla ilmaisulla. Mulla on paha tapa tehdä tätä kaikkien muidenkin kanssa että alan kokeessa varmistelemaan että näytä uudelleen, ja nyt havahduin siihen että tätä pitäisi itse työstää ja päästä siitä eroon.

No, kokeessa oli 20 koirakkoa, ja kaksi ekaa sijoittui 75p:llä ja kolmas sai 50p, että jotain mätää tässä nyt oli ylipäätään. Joskus ykkösen kokeista tulee nykyään tyyliin 18/20 satasta, ja nämä piilot ei olleet mitenkään millään mittarilla vaikeita. Ei yhtään korkeaa eikä yhtään ongelmaa. Valeita tuli ihan hirveästi, ja vaikka aina sanotaan että jos ekat tekee valeita niin muut menee helposti siihen samaan, niin emmä oikein tiedä siitäkään ilmiöstä. Hyvähän se olisi treenata niin, että joku koira etsii vaikka kongia ja ilmaisee sitä, ja sitten ne kerätään pois ja laitetaan tilaan (tietenkin eri kohtiin) hydrolaattia. Näin pääsisi vahvistamaan koiralle sitä että toisen koiran ilmaisun haju ei ole merkityksellinen. Kun koira ilmaisee, se alkaa odottaa palkkaa ja siitä erittyy tietty, jonkinlainen mielihyvän haju, minkä muut koirat sitten äkkiä yhdistää hydrolaattiin ja siitä se kierre alkaa ja kohta koira ilmaisee jotain kohtaa minkä joku muukin on ilmaissut. Mutta en silti oikein tiedä onko se ainoa syy miksi niin moni ilmaisi tänään vääriä paikkoja. Osa sanoi parkkiksella että koira ei reagoinut lämppähajuun ollenkaan, mutta Paju kyllä reagoi todella hyvin.

No yhtä kaikki, laitetaan nyt taas muistiin että jos ei huvita aamulla herätä viideltä ja mennä pimeään metsään lenkittämään koiraa, niin ehkä ei kannata sitten ilmoittaa sitä kokeeseenkaan. Tämä siis kertakaikkiaan ei ole sellainen suoraan yöunilta autoon ja autosta etsimään -koira, niin kuin ei ollut töppöinenkään. Parasta olisi treenata sen kanssa kotonakin vielä jotain ennen lähtöä niin se ei olisi ehkä niin helvetin virittynyt ja kierroksilla. Toisaalta, onhan sillä tapahtunut suurta kehitystä ja nykyään se kuitenkin ainakin sen ekan alueen jälkeen pystyy kasaamaan itsensä! Se etsi kakkosta kaksi minsaa eikä saanut palkkaa vaikka ilmaisi oikeaa kohtaa ja siihen perään 2:20 kolmosta ja ilmaisi siinäkin useamman kerran ilman palkkaa ennen kuin lopulta ymmärsin. Sinnikkyyden puutteesta sitä ei voi syyttää, toisaalta se voisi pontevammin ilmaista että tässä se on eikä tulla pois piilolta ja jatkaa etsimistä. Sitäkin voisi nyt treenata.

olin hyvä otan nyt kaikki nakit

Eli Pajun saldo 50p -4vp sij. 9./20. Sillä on nyt koekirjassa 3x50p ja 3x75p, osa sisä ja osa KEK. Neljä näistä on ollut kyllä hyvin lähellä parempaa tulosta, yksi oli ihan fiasko mielentilallisesti ja tämä vika ilmeisen vaikea kaikille. Silti musta välillä tuntuu että vien höpökoiran kanssa koepaikan joltain "paremmalta" ja että pitäisikö vaan antaa olla kun ei me nyt kyllä kovin hyviä olla.

Lakin kanssa treenaamista

Mä olen tässä viimeisen kuukauden aikana milloin innostunut koiratanssista, milloin ollut menossa jälkikokeeseen (B, niitä ei vaan ole) ja nyt viimeisimpänä keksin että Lakillahan on tokon alokasluokka kaukokäskyjä vaille valmis. Ja kai sitä kimppapaikallaoloa voisi joskus treenata kun se on tehnyt vain pk-tyylillä.

Koiratanssissa innostus tyssää aina musiikkiin. Musta on ihan käsittämättömän vaikeaa etsiä sopivaa biisiä. Jossain vaiheessa sain hienon idean uudelleenkäyttää töppöisen ja/tai Sienen musiikkeja. Töppöisen HTM menisi varmaan suoraan Lakille, Sienen on ehkä liian hidas. Koiratanssissa säännöt ei lainkaan ota kantaa siihen montako kertaa samaa ohjelmaa voi esittää, mutta eihän kukaan käytännössä jaksa montaa otosta täsmälleen samaa. Aika harva myöskään siirtää ainakaan kokonaisia ohjelmia koiralta toiselle, mutta sinänsä sitäkään ei siis mikään kieltäisi. Mä olen niin nobody että kukaan tuskin edes muistaisi että samat biisit oon jo käyttänyt vuosia sitten.

Mutta jotenkin se vaan tuntui niin.... tylsältä. Sitähän se olisi.

Rupesin kuitenkin kouluttamaan Lakille uusia temppuja. Sehän ei osaa paljoa mitään. "Hali" osoittautui käsittämättömän vaikeaksi koska sen mielestä ei vaan kerta kaikkiaan voi nostaa tassuja ohjaajan olan päälle. Sain komeaa huutoa aikaiseksi,, turhautuu edelleen nopeasti ja näyttävästi. Mä olin jotenkin ihan unohtanut tämän puolen tästä koirasta.

Esineen laittoa koriin se olikin yllättäen pentuna tehnyt. Oon monesti sanonut, että mä en muista sen pentuvuodesta läheskään kaikkea, kun olin silloin niin sekaisin surusta. Ihmettelin miten se lähti menemään niin sujuvasti, mutta katsaus omaan youtubeen paljasti että sehän on tehnyt sellaista. Tämä onnistuu hyvin jos kori on mun kädessä ja käsikin voi olla suorana irti kropasta, mutta heti jos käsi ei koske koria, pakka hajoaa. Ja huuto alkaa. 😁

Joku kauko-/irtoamisliike pitää jo alossa olla, ja yleensä se on nouto tai kierto. Lakille keksin jotain mitä se tekee arjessa; laatikkoon sulloutuminen. Siihen vaan etäisyyttä ja se on siinä. Muutama treeni tehtiin pihassa. Tämän se ymmärsi heti eikä huutanut mulle!

Sitten ollaan treenattu vähän jalkojen välissä -positiota ja oikealla seuraamista. Oikea on edelleen sellainen että jos palkkaa parin askeleen välein, se sujuu. Jos ei, koira liukenee selän takaa vasemmalle. Töppöisellä oli tämä ihan sama. Vadin päällä takapään käyttö myös oikealla on tosi hyvää. Jotain oon osannut alusta asti tälle koiralle opettaa...

No se jäi vähän hautumaan. Alokasluokan B-tottiksesta siltä ei puutu kuin liikkeestä istuminen. BH:ssa tein sen niin että pysähdyin itse ja nyt se pitäisi tehdä liikkeestä. Jotenkin edelleen vituttaa se koko B-tottis. Vituttaa hirveästi myös se eka koe ja se mitä parin kanssa tapahtui. Pitäisi päästä treenaamaan vieraiden kanssa ennen kuin mihinkään kokeeseen viitsisi uudelleen mennä. En tiedä jäikö koiralle vai minulle isompi mörkö siitä, voi olla että minulle, mutta silti. Joka tapauksessa sitä istumista on hierottu kotona, ja se on varmaan siinä kuuluisassa "kyllä se kotona osaa" -vaiheessa. Pitäis tehdä istu-maahan-erotteluita ainakin. Ja siis mitään kokonaisuuksia tai paikkista tai mitään ei ole treenattu ollenkaan, että ei se nyt ihan tästä vaan olisi kokeeseen valmis. Paikkista olisi niin helppoa tehdä arjessa mutta en vaan  koskaan saa aikaiseksi.

Sitten hyppäsinkin siihen tokoon 😂 Siellähän on alokasluokassa ymmärtääkseni 1min paikalla makuu ohjaaja näkyvissä, seuraaminen, liikkeestä maahan meno, luoksetulo, hyppy kutsumalla, noutokapulan pito ja ne kaukokäskyt i-m-i-m joltain muutaman metrin matkalta. Ja sillähän periaatteessa olisi palikat kaikkeen muuhun paitsi kaukoihin. Mitään se ei ole koskaan tehnyt liikkurin kanssa jne jne mutta tuskin se nyt iso juttu olisi.

Aloin sitten vähän kokeilemaan niitä kaukojen asentojen vaihtoja ja voi hyvää päivää taas! Sählää kuin töppöinen konsanaan ja ehtii tehdä sata asiaa enemmän kuin olisi tarkoitus. Saan sekä etujalka- että takajalkatekniikan tulemaan, mutta jos näitä oikeasti haluaisi nyt sille opettaa, niin pitäisi jotenkin ottaa kädessä olevasta namista luopuminen heti mukaan. Muuten se tekniikka on sellaista myllerrystä 😂 Lakki puhuu korokkeita hyvin ja oikeastaan sille voisi kokeilla ihan sitä, että etu- tai takajalat on korokkeella ja siitä vaan pyytää asentoja. Sienellehän niitä seisomisen sisältäviä vaihtoja opetettiin näin ja tekniikka tuli siinä itsestään, jos koira ymmärtää "pidä jalat korokkeelle" ja "seiso" -sanat niin koroke pakottaa sen tekemään halutulla tekniikalla.

Huomaa, että koko vuonna ei ole ollut mitään tavoitteita. Tunnen itseni ja tiedän, että siihen loppuu treenaaminen, en vaan saa aikaiseksi opettaa mitään huvin vuoksi -juttujakaan. Joskus tuntuu että mielikuvitus ei riitä keksimään mitään kivaa, mutta voisihan sitä vaikka ottaa vaan tokon ylempien luokkien liikkeet tai rallyn kaikki kyltit niin siinä sitä olisi temppu poikineen opetettavana.

Tokossahan valioituu nykyään voittajaluokasta (tottelevaisuusvalio, TVA), ja erikseen sitten ylimmästä luokasta (erikoistottelevaisuusvalio, ETVA). Sain itseni kiinni pohtimasta että voisihan sitä tokoakin taas ruveta ja voittajaluokka olisi jotenkin paljon maltillisempi. Mä en tykkää evl:ssä niistä paikkis/luoksetuloliikkeistä missä osa makaa paikallaan ja osa juoksee. Vissiin ne yleensä menee tosi hyvin eikä mitään satu, mutta en ikinä uskaltaisi viedä edes Lakkia sellaiseen, pikkuisesta nahkasta nyt puhumattakaan. Jotenkin ihan tarpeetonta turvallisuudella leikkimistä. Kai siinä on pointtina kuunnella vain omia käskyjä ja viis veisata naapurin, mutta olisihan ne hurtat sitten voinut laittaa vaikka tekemään kaukojen vaihtoja rivissä. Se elementti että yksi juoksee ja muut pysyy tai ei pysy paikallaan katsomassa sitä, tuntuu vaan niin pelottavalta.

Mutta yllättävää kyllä, ajatus ruudusta tai tunnarista tuntuu oikeastaan ihan hauskalta! Johan tässä melkein kymmenen vuotta tokotaukoa taisi tullakin... en nyt sano että tämäkään innostus kantaa montaa viikkoa pidemmälle, mutta ainakin on ollut hirveän hauskaa opettaa sille uusia juttuja ja muistaa taas millainen se on.