Pakkasta

Nyt on ollut pari viikkoa pakkasta se +- 20C. No ei se sinänsä mitään kun Lapissa on ollut -40 🥶 Tämä vaan tuli aika äkkiä, yhtäkkiä vaan koko syksyn kestänyt vesisade loppui ja tuli kylmä. Lunta on tosi vähän, oon vissiin kahdesti tehnyt vähän lumitöitä, ja metsässä ja pellolla voi kävellä missä haluaa, ei joudu kahlaamaan. Sen verran sitä just on, että nahkiaisen takin alle menee, mudeilla ei mene.

Hymniä ei palele, muutaman kerran oon nähnyt sen nostavan hetken jotain kinttua. Lakkia sen sijaan on tänä talvena ruvennut palelemaan. En tiedä onko se keski-ikä vai johtuuko se siitä, että ei tosiaan ehtinyt tottua. Lakkikin oli nuorempana se jolla ei ollut koskaan kylmä, ja se saattoi olla -20:ssa alasti siinä missä töppöinen oli tuhdisti topattu. Lakilla on myös ihan todella massiivinen karvanlähtö ja sillä ei ole pohjavillaa yhtään. Joku on vielä saattanut pahentaa tilannetta kun sitä pöllyävää villaa on vaan niin kivaa nyppiä...

Nahkiainen on sitten ihan oma lukunsa ja sillä nyt täytyy olla -20c:ssa jotain päällä, sanoo järkikin. Löysin sille Torista tuollaisen Hurtan vanhan neopreeniliivin. Sieni joskus viimeisenä vuotenaan voitti sellaisen jostain arvonnasta, mutta nyt niitä ei enää valmisteta. Noutajakauppa tekee noutajakokoisia, mutta pienille koirille ei saa. Niitä myytiin "swimmer" -nimellä ja se on kai ajateltu kylmiin vesiin työkoirille. Sienen liivin annoin silloin pois, mutta jostain se tuli mieleen. Neopreenin pointti on se, että se tuntuu märkänäkin tosi lämpimältä. Kuvittelisin, että sellainen olisi nahkalle just hyvä nollakelille-pikkupakkasille, kun ojat on vielä sulia ja heinä märkää pellossa. Sellaiseen keliin ei oikein mikään takkikaan auta, kun ne kastuu läpi. Ajattelin myös että se voisi olla vaellukselle tosi hyvä, nahkalla on aina jokien ylitysten jälkeen kylmä kun se joutuu märkänä värjöttelemään paikoillaan kun ihmiset kuivaa jalkoja ja pukee housuja ja kenkiä takaisin. Se kyllä yleensä vaikuttaa lämpenevän kun jatketaan, mutta kurjaa odotella kylmissään.

Noita Hurtan  liivejä oli olemassa kirkas oranssi ja sitten tollanen camo. Olisin halunnut ehdottomasti sen oranssin, kun en metsästä enkä halua että mun koira maastoutuu peltoon. No ei löytynyt. Mittataulukon mukaan XS oli russelin koko, mutta osa mitoista tuntui senteissä liian pieniltä ja S olisi ollut lähempänä. Nahkalla on esim. tosi paksu kaula. No, käytettynä löytyy mitä löytyy ja lopulta kohtuuhintaan tuli vastaan camo XS, niin ajattelin että kokeillaan sitä. Senhän kuuluu olla sellainen vartalonmyötäinen makkarankuori.

Kaulasta puristaa, muuten hyvä

Neopreenia voi leikata kunhan ei saumojen poikki vetele. Tein kaulaan pienen halkion, mutta on se edelleen aika kireä. Lyhensin myös vähän mahan alustaa ettei se pissaa sinne.

Liivi on vaikuttanut todella hyvältä! Yllä olevissa kuvissa taisi olla jotain -10C. Mahan alla liivi on märkä mutta lämmin. Lumimöykkyjä ei kerry.

Tämä kuva on tältä päivältä (-15C), Nahkalla oli liivi ja sen päällä peruspomppa. Takki on ihan lumessa. Liivi on vain märkä ja koira kaiken alla lämmin. En nyt tiedä onko tässä jotain mitä en ole vielä tajunnut, mutta toistaiseksi olen aivan haltioissani! Nahka on vähän pieni meidän seikkailuihin ja matala maavara on lumessa ongelma. Ihan sama miten paljon sillä on vaatetta, jos vatsan puoli on täynnä ruumiinlämmön sulattamaa ja jäädyttämää lunta joka painaa koiraa vasten, sen täytyy tuntua tosi kylmältä. Liivi vaikuttaa poistavan tämän ongelman kokonaan. En ole vielä päättänyt yrittäisikö lähestyä Noutajakauppaa vai Hurttaa että tässä olisi kyllä ihan markkinarako. En tiedä miksi Hurtta lopetti näiden valmistuksen, eikö ne myyneet sitten kuitenkaan?

Lakki tartteisi ensisijaisesti tossut. Jos jaloilla on kylmä, muun koiran pukeminen kyllä jossain määrin saattaa myös auttaa. Vähän sama kuin ihmisillä, jos varpaat tai sormet palelee niin paitsi toppaamalla niitä, kannattaa topata koko kroppaa vähän enemmän, niin "lämpöä riittää" paremmin sinnekin missä se ongelma tuntuu. Tossut on lumessa vähän kököt, vaikka ne aika hyvin pysyy niin niitä saa silti sivusilmällä koko ajan kyttäillä. Itse tehdyt ei ole arvokkaita ja vaikka ne tuonne vakilenkeille putoaisi, kai ne sieltä kevään tullen viimeistään löytyisi. Mulle vaan tulisi paha mieli sellaisen tossun puolesta, joka koko talveksi häviäisi.

Hymnillä ei ole tossuja ollenkaan, joten joku päivä käynnistin ompelimon ja kavensin Sienen vaaleanpunaisia tossuja. Näissä on sisällä ruskeaa fleeceä, ja yhteen tuli aikoinaan värivirhe. Tein jotain muuta samalla kun ompelin tossuja ja aivot ei pysyneet mukana, ja kankaat meni väärin päin. 😀 Nyt oli hyvä hetki purkaa se kokonaan kun toinen sauma meni kavennuksen takia uusiksi, ja käänsin sen oikein päin.

"ei kyl olis tarttenu kamalaa tällainen"

Lisäsin myös heijastimet, kivempi etsiä taskulampun kanssa pellosta

Lisäksi vielä kiristin tarroja kun ne on vuosien myötä löystyneet

Nyt on töppösiä!

Oon miettinyt jotain sellasia klipsejä, millä lasten rukkaset voi kiinnittää haalariin, että ne jää roikkumaan jos penska pudottaa ne. Toimisikohan sellaiset jos laittaisi koiran tossut kiinni takkiin?

Onhan nämä takit nyt söpöjä!

-18C, oli hyvä vaatetus (nosekokeessa)

-20C, kuin myös

Tänään vihdoinkin lauhtui ja oli vain -15C, niin mentiin ihan kunnon lenkille. Mudeilla oli Hurtat ja he on kamalan söpöjä samiksia. Nahkalla on alla neopreeniliivi ja päällä peruspomppa. Mun tulkintani mukaan kaikilla oli oikein hyvä. Hymnikään ei paistunut vaikka mietin tartteeko se mitään. Tuuli oli kuitenkin kova ja pellolla se kävi ikävästi. Lisäksi se kylmän tunne ja pärjääminen on vaan niin... vaikea arvioida. Tai siis koira voi "pärjätä" ihan hyvin, mutta jos sillä on vähän kylmä ja se joutuu värjöttelemään niin se taas helposti vetää lihakset jumiin. Tietäähän sen itsekin että jos on hieman vilu niin sitä kävelee silleen "supussa" ja jäykistyy eri tavalla kuin jos voi liikkua rentona.

Talvella koirat ja vissiin kaikki muutkin juo huonommin, janon tunne jotenkin saattaa hävitä. Oon kiinnittänyt huomiota siihen, että nämä ei välttämättä joka päivä käy kupilla ollenkaan. Oon ruvennut juottamaan niitä kerran-pari päivässä. Tässä lenkiltä tultuamme oltiin hetki pihahommissa ja sitten vedettiin ryypyt ennen sisälle tuloa.

Kyllä mä tammikuussa elän mieluummin miinus kahdessakympissä kuin vesisateessa. Ei pidä valittaa. Ihanaa nyt kuitenkin että ainakin tämä viikonloppu pitäisi olla selvästi lauhempaa. Alkoi hermoa kiristää kun ei kunnolla ollut lenkille päässyt. Yksi ilta yritin mennä Pajun ja Hymnin kanssa, oli jotain -18C. Pajulla oli tossupuku ja takki. Hymnillä oli joku takki. Pajua vitutti ihan kauheasti eikä se liikkunut kunnolla siinä tossupuvussa. Sitten se onnistui löytämään ojan joka rusahti ja se plutasi sinne, tossut jäätyi nilkkaa myöten ihan koppuraksi. Riisuin sen siinä pellolla ja pistin pelkän takin takaisin. Koira piristyi kovasti ja alkoi liikkua, mutta oli sillä kylmä.

Töppösiä

Osteopaatin kanssa oli puhe niistä sisäsukista. Kokeilla, pysyykö jalat lämpimämpinä ja niiden nuoleminen/pureminen poissa, jos koiralla käyttää ulkona kunnon tossuja aina kun on pakkasta, ja sisällä ainakin öisin yösukkia. Ihminen, jolla ei ole lapsia ja joka ei välitä olla niiden kanssa missään tekemisissä noin muutenkaan, oli aika eksyksissä Tokmannin lastenosastolla :D Olisin halunnut sellaiset pörrösukat liukuesteillä, mutta ei nyt ollut. Valitsin halvimmat, oikean koon valinta tuntui kovin vaikealta silmämääräisesti.

Hillitöntä huutonaurua aiheutti se, että kaksi paria ei ollutkaan aivan samanlaisia sukkia. Toisessa parissa oli poliisi. Nyt sillä on sitten etujaloissa liikennevaloja ja stopmerkkejä, ja takaa tulee poliisi.

Sukat ei pysy jalassa tuollaisenaan. Kokeilin ensin pelkkää kuminauhasta ommeltua lenkkiä, mutta sukka valuu lenkin välistä. Ompelin nyt kokeeksi yhteen sukkaan kumilenkin kiinni, katsotaan miltä näyttää. Jos ei toimi, tehtävä sitten samanlaiset tarrat kuin varsinaisissa fleecetöppösissä. Laiska yrittää siis vain oikoa.

Ompelin nyt sitten vihdoin lisää fleecetöppösiä. Useamman talven nuo aiemmat olikin jo palvelleet ja lähes joka sukassa vähintään yksi alkava reikä. Ajattelin myös kokeilla pohjaan jotakin, jotta lumi ei sulaisi ja sukka kastuisi niin helposti joissakin olosuhteissa. Nahka olisi ehkä parasta, mutta ei nyt ollut mitään vanhaa mistä purkaa. Siispä päätin tehdä alapuolelle kaksinkertaisen fleecen. Tarranauhoja mun mallissa on kaksi, alempaa piti ihan hivenen nostaa ylemmäs, että asettuu tassussa oikeaan kohtaan.

Pari ekaa versiota meni taas purkaessa ja kiroillessa. Kärsivällisyys ei ole hyveeni, ja vaikka muuten tykkään suunnitella ja kirjoittaa ylös asioita, ommellessa olen enemmän sellainen että perstuntumalla mennään sen kummemmin miettimättä ja sitten hoetaan v****a, kun meni väärin. Ja puretaan ja tehdään uudelleen. Laitetaanpa nyt ohje ylös, jos joku muu haluaa kokeilla, tai jos itse vaikka ensi kerralla kertaisin tästä ensin. Nopeaa niitä on tehdä kun muistaa mitä tekee.

Aloitetaan laittamalla kankaat ojoon. Alin on sisäpuolelle jäävä jalan alapuolinen kangas, keskellä on jalan alapuolelle tuleva ulkokangas ja päällä on jalan päälle tuleva kangas. Päälle päin oleva on nurja puoli, ja siihen piirretään vaikka vanhasta sukasta ääriviivat malliksi. En muista miten ekaa kertaa tein sukkia, varmaan mittasin koiran jalat ympäryksiä mittanauhalla ja yrityksen ja erehdyksen kautta sain sopivan koon. Sukan olisi hyvä olla mahdollisimman pieni, liika tila ei asetu jalkaan hyvin. Toisaalta mitä vähemmän ylimääräistä, sen hankalampaa se on vetää jalkaan, varsinkin etujalkaan missä viides varvas on edessä.

Kun kaava on piirretty, päällimmäinen kangas otetaan kasasta pois ja sen toiselle puolelle, eli ulkopuolelle, merkataan tarrojen paikat. Kierrätin tarrat vanhoita tossuista, noita on niin ärsyttävää ommella ja vanhat oli vielä ihan jees. Tarvitaan siis tarranauhan molempia osia, sitä karkeaa ja sileää ja väliin tulee joustavaa leveää kuminauhaa. Muista ommella tarranauhat vastakkain, että tarttuvat puolet menevät vastakkain, kun koko setti on kiertänyt jalan ympäri.

Ommellaan merkattuihin kohtiin tarranauhat. Itse ompelen sileän osan reunoistaan kokonaan kiinni.

merkin kohtaan tulee tarranauhan yläreuna

Kiinnittämisen jälkeen ne kannattaa taittaa näin kiinni itseensä, jotta eivät ole tiellä jatkossa.

Sitten ommellaan kahden jäljelle jääneen palan yläreuna kiinni toisiinsa. Tämä jää siis varreksi ja pitää sisäkankaan kiinni ulkokankaassa, eikä jalka mene sinne väliin. Pelkkä siksakki riittää.

Palautetaan kaikki kolme kangasta päällekkäin. Tarrat jää väliin ja päälle näyttää tältä:

Ommellaan suoralla viivan mukaisesti. Yläreunoihin kannattaa vahvistaa kunnolla, siihen kohdistuu suurin rasitus kun sukkaa puetaan jalkaan. Samoin varpaiden kärki, kynnet puhkaisee sinne eniten reikiä. Lopuksi leikataan ylimääräiset pois. En ole jaksanut ommella reunoja uudelleen siksakilla tms, eikä ole ollut tarvetta.

Käännetään sukka ja avataan tarrat.

Ja sitten kiroillaan taas. Mies tuli keittiöön tekemään ruokaa ja samalla kun juttelin sen kanssa, meni kankaat väärin päin. Ruskean piti siis olla sisäpuolella, mutta yksi on nyt erilainen töppönen. En jaksanut alkaa enää purkamaan, ei ole väliä :D Mutta osoituksena siitä kuinka helposti jotakin menee pieleen jos ei keskity siihen mitä tekee...

Töppöselle keltaiset ja Sienelle liilat. Väri on kuvassa aika outo, ja kuvat on muutenkin kännykkäräpsyjä vain.

Nämä pysyy jalassa pääosin tosi hyvin. Joskus kyllä irtoaa, mutta siksi yritin nyt uuteen erään valita värikkäitä kankaita. Aiemmat oli mustat ja valkoiset, jotka ei erotu mustasta koirasta (onko sillä ne vielä jalassa) eikä valkeasta hangesta (mihin putosi) kovin hyvin.