Nuupahtanut Nuts

Kissat oli torstaina töiden jälkeen tarhassa, useampi päivä oli liian kovaa pakkasta mutta nyt lauhtui. En aluksi ajatellut tästä oikein mitään, mutta jälkeen päin jäin miettimään liittyikö tämä jotenkin tulevaan. Menin noin tunnin päästä hakemaan heitä sisälle, mutta Nuts ei halunnut tulla. Nehän siis menee itse bokseihin millä kuskaan ne ja ymmärtää selkeästi että se on keino sisään ja ulos, eikä niitä tartte mitenkään houkutella sinne, senkun avaa boksin oven. Pikemminkin estää ettei molemmat mene samaan laatikkoon. Se oli jälkeen päin ajateltuna jotenkin sen oloinen että sillä oli joku projekti kesken. No, vein Talvin sisälle ja kävin joskus toisen tunnin jälkeen kysymässä että joko nyt, ja silloin se tuli. Mulla on sisällä aikalailla aina odottamassa niille ruuat, oon ajatellut että kiva että ne tietää sen niin jos joskus joku vaikka karkaa, niin sisälle tuloa on voimakkaasti vahvistettu. Se vaan kiehnäsi ja pyöri kupillaan, latki vähän nestettä siitä ja saattoi närppiä muutaman suullisen, mutta oli jotenkin... ehkä kylläisen oloinen? No nostin kupin lattialle ja sen söi loppuun koira enkä ajatellut asiasta mitään.

"Syö sä vaan mun ruoka" sanoi maailman ahnein kissa koiralle.

Meni muutama tunti ja se oksensi keltaista/ruskeaa vaahtoa tai limaa. Perjantaina aamulla se ei halunnut syödä, eikä työpäivän jälkeenkään. Muutama nappula meni kun heittelin ja härnäsin niillä. Se oli ehkä vähän vaisu, kuitenkin koko ajan meidän kanssa, eikä vetäytynyt niinkuin silloin kerran aiemmin kun sillä oli vähän vastaavaa. Näin myös useita kertoja sen juovan, ei mitenkään erikoisen paljon, vaan ihan normaalisti.

Lauantaina aamulla se ei tullut edes katsomaan kun laitoin ruokia. Avasin Hillsin i/d-märkäruokapurkin mikä edellisellä kerralla oli hitti, mutta nyt ei ottanut sitäkään. Siinä sitten aamukahvia hörppiessä kokeilin tarjota sille kuohukermaa lusikalla ja kas ihmettä, sehän oikein hyökkäsi sen kimppuun, ja pari ruokalusikallista latki sitä. En tiedä olisiko mennyt enemmän, en antanut. Nämä ei ole kauheasti maitotuotteita syöneet ja epäilytti jos sen maha menee siitä sekaisin.

Lauantain se vietti aika lailla hellalla, tässä jo aika nuhjuuntunut ilme.

Lauantaina iltapäivällä se taas oksensi, ihan tyhjästä, ei siis liittynyt syömisiin mitenkään. Tuli alas hellan päältä ja alkoi oksentaa, samanlaista kellertävää nestettä. Meni sen jälkeen juomaan ja joi taas aika pitkään. Iltaa kohti se ei edelleenkään piristynyt, eikä kelvannut enää kerma eikä mikään muukaan. Tein sitten i/d:stä vedellä laimennettua tahnaa, ja laitoin siihen aimo lorauksen öljyäkin siltä varalta että sillä on joku tukos. Ruokaöljy vaan ei ole kovin toimivaa kun se imeytyy, pitäisi ostaa parafiiniöljyä. No, olin iloinen huomatessani että hän yritti tappaa mut eli niin väsynyt se ei ollut etteikö olisi vihannut kaikkea sitä mitä tein. Oli muuten litkuja kylppärin katossakin, mutta meni sitä kissaankin jonkun verran. Tässä vaiheessa vasta eristin hänet kylppäriin. Jätin sille sinne monenlaista ruokaa ja juomaa ja kävin illalla vielä toiseen otteeseen pakkoruokkimassa.

Aamulla se ei ollut koskenut mihinkään, laatikossa oli yhdet pissit, ja se kyyhötti pesässään karvat pörhöllään eikä tullut edes katsomaan minua. Soitin päivystykseen. Olis kannattanut erottaa ne jo aiemmin koska nyt mulla ei ollut tietoa esim. siitä koska se on kakannut viimeeksi.

Heitin sille mun hupparin päälle, kun se oli siinä nukkunut. Se alkoi kehräämään siitä. Kissathan kehrää paitsi mielihyvästä myös rauhoitellakseen itseään stressaavissa tilanteissa.

 

Päätin ottaa hänelle tukihenkilön mukaan, mutta lopulta hän oli vain automatkan aikainen seuramies eikä tullut klinikalle sisään. Talvi olisi varmaan ollut paras, ehkä kissa turvaa eniten toiseen kissaan jos kehenkään, mutta Talvia olisi saattanut itseäänkin jännittää. Nahkamiestä ei jännitä mikään klinikka ja olisi hän ollut yksi tuttu elementti minun lisäkseni. Olin ottanut sille vielä possun korvan mukaan, jotta se voisi syödä Nutsin vieressä sitä ja levittää mielihyvän hormoneja ympärilleen. Oli vaan sitä hässäkkää siinä niin että se nyt jäi autoon.

No, kissa rauhoitettiin heti kun sanoin että ei ole käsiteltävissä. Kävi vaakalla, painaa 2,5kg ja on silmin nähden kuihtunut ja huonon oloinen. Oli ihan sotkussa siitä eilisestä ruuastakin, eli ei ole jaksanut pestä itseään. Laitettiin tippaan nesteet valumaan. Ei kuumetta. Suu ja hampaat siistit, ei mainittavaa hammaskiveä. Röntgenissä ei onneksi mitään tukokseen viittaavaa ja kaikki näytti muuten siistiltä, mutta suolen loppuosassa näkyi aika paljon kakkaa, eli ei varmaan ole päivään tai pariin käynyt niillä asioilla. Vatsa oli tyhjä, ei aristanut sitä ja tuntui pehmeältä painellessa. Verikokeissa tulehdusarvot 80 (viite 0-8) ja verensokeri vähän koholla, mutta sitähän nostaa infektio ja stressi itse, ja ell ei ollut siitä huolissaan. Muuten kaikki ok. Klinikalla huomattiin että sen korvat, suupielet ja silmien ympärykset oli ihmeellisen punaisen helottavat ja korvat hieman kuumotti. Tällaista ei vielä eilen ollut, aamun hämärässä en kotona pannut merkille. Sai pahoinvoinninestoa, antibioottia ja nesteytystä, olisi voinut saada nestettä vielä enemmän, mutta lääkärillä oli kiire päästä lähtemään erittäin kivuliaan lehmän luokse. Meni sitä joku vajaa 300ml mikä on kai kuitenkin tuon kokoiselle sintille ihan hyvä määrä. Sillä on myös nenässä pieni vekki, minkä se mielestäni sai torstaina tarhassa olon jälkeen. Haava on niin pieni ja siisti että se tuskin itsessään on infektion syynä ts se ei siis ole ainakaan tulehtunut tai mitään.

Ihan kuin joku ihottuma mutta mistä se nyt tuli?

Joku infektio sillä nyt sitten tämän hetken arvauksen mukaan on, virus vai bakteeri, sitä ei tiedä. Sai antibiootit kotiin, myös kahdelle seuraavalle päivälle pahoinvoinninestoa suun kautta. Ell arveli, että ehkä sillä oli siellä tarhassa joku hiiri, myyrä, lintu tai joku ja sen kanssa nujutessa tuli raapaisu ja sitten se sai siitä elukasta, ei siitä haavasta, jonkun infektion. Onhan sitä Talvikin voinut huitaista tai kai se on voinut sen johonkin raapia itsekin.

Kysyin miten mä annan sille ne tabletit jos se ei niitä aio ottaa, niin ei sitten mitenkään. Kissojen kanssa on aina se realiteetti, että jos ei onnistu niin sitten ei onnistu. Jos se rupeaa syömään niin elättelen toiveita että suunnattoman ahneuden turvin lääkkeet menisi sitten jossain herkussa. Jos ei rupea, se on vietävä uudelleen tutkimuksiin ja sitten saa toki samalla valutettua aineet suoraan suoneen. Kysyin, miksei niitä ole suoraan pistettävässä muodossa, koska se nyt kuitenkin onnistuisi. Tappeluhan siitäkin seuraa, tai sitä edeltää, mutta kun ne suun kautta lääkkeet ei välttämättä mene edes minkään tappelun jälkeen siihen kissaan, piikki menisi. Kyllä jotain kuulemma on olemassa mutta kokeillaan nyt näillä ensin. Kissat kuulemma monesti toipuu myös aika hyvin itsestään kunhan se vaan alkaa syömään, ja jos se on virus niin siihenhän ei ab:t edes auta. Ne tulehdusarvot oli nyt sen verran koholla kuitenkin, ja kissan vointi silmin nähden huono, että katsoi perustelluksi kokeilla.

Hain vielä Nutriplussaa ja apteekista sellaisen pillerinantoruiskun. Ja muistin kotoa lähtiessä ottaa kynsisakset mukaan, ja ähäkutti perkele herätessä hän oli kynsiäkin köyhempi! Takajalat oli oikeastaan ihan ok mutta etujaloissa ne oli todella pitkät. Kai sitäkin vaan pitäisi taas jaksaa jatkaa harjoitella, siitähän ei tällä hetkellä tule yhtään mitään, kuten ei mistään muustakaan missä hänestä pitäisi millään tavalla pitää kiinni. Klinikalla on kuulemma hyvin yleistä että kissa rauhoitetaan suoraan. Jos eläin pelkää henkensä edestä ja yrittää tappaa kaiken ja paeta kauas pois, johan sen elimistö on niin kovilla että kaikki verikokeet ym antaa ihan väärät tulokset siksikin.

Kuva otettu kotiin palatessa, lähtiessä oli pimeää.

💝

Kotimatkalla hain sille myös kaikenlaista herkkua. Ell oli vanha tuttu vuosien varrelta ja sanoin hänellekin, että paatuneelle koiraihmiselle on varmaan tehnyt hyvää laajentaa maailmankuvaa kissoihin. Koiran nyt kuitenkin aina pakottaa. Joko se alkaa käskystä juomaan vettä tai ruokamömmöä itse kupista kun riittävän kauan jankuttaa, tai sitten jos sitä päättää juottaa ruiskulla niin sehän onnistuu. Koira ottaa ne lääkkeet mitä tarvitsee. Koira ei pure eikä raavi. Kissa taas... kissa jos ei halua tehdä jotain niin sitten se ei tee ja sellaista optiota että pakotetaan se, ei vaan ole. Arvon kissalle on nyt sitten monenlaista herkkua josko hän jotakin suostuisi ottamaan.

Kotiin tullessa boksissa oli huomattavasti aamua pirteämpi katti, mutta on hän vielä kaukana normaalista. Vein hänet nyt takaisin kylppäriin eristyksiin, jotta voin olla varma kuka on syönyt mitäkin ja käynyt vessassa millä asialla. Nutriplussaa ei huolinut, mutta sotkin sen hänen tassuunsa. Kaikki eiliset liemet oli turkissa kun ei ole jaksanut itseään pestä, mutta josko se nyt siitä piristyisi, niin saisi vähän poweria tahnasta. Lautasella oli maksamakkaraa, kinkkua ja eilistä i/d-mössöä, kupissa tuota kissanmaitoa ja toisessa kupissa vettä. Hän tuli siihen kiehnäämään ja puskemaan minua ja katsomaan tarjoiluja. Jonkun aikaa siliteltiin ja juteltiin niin sitten hän yhtäkkiä päätti maistaa vähän maksamakkaraa. En uskaltanut lopettaa perseen päältä rapsuttamista jos se oli hänen ruokahalun kytkimensä, joten aika pitkään siinä meni mutta hitaasti hän närppi sen koko rypäleen kokoisen nokareen minun kannustaessa vieressä. Jätin hänet sitten sinne ja hän on ihan hiljaa siellä ollut, mikä on vähän epänormaalia. Katsotaan muutaman tunnin nokosten jälkeen mikä on tilanne. Jos se nyt alkaa syömään niin tekisi mieli päästää se sieltä pois. Toisaalta pitäisi varmaan nyt nähdä ne yhdet kakat ja kokeilla illalla ekalla antibiootilla saako sen menemään. Kylppäristä hänet on helppo pyydystää, jos päästän sen koko asuntoon, täällä on korkeita paikkoja, sohvan alunen ym mistä en saa sitä mitenkään, jos se päättää hippasille ryhtyä. Siksi ehkä olisi varminta pitää se nyt vielä eristyksissä. Sitten kun hän alkaa protestoida siitä niin tietää senkin että ei ole enää huono olo.

Sellasta. Nyt voisi vaikka ottaa nokoset itsekin, oli vähän uneton yö. Talvi haluaa vielä sanoa että kyllä kiitos Nutriplussat tänne heti! Mulla oli lapsena hiiriä ja rottia ja tätä annettiin niille hengitystieinfektioiden oireisiin, ja nekin tykkäsi tästä ihan hulluna:

2024

Tälle(kään) vuodelle ei ollut oikein mitään tavoitteita.

Tammikuussa meinasin unohtaa Lakin 4v synttärit, kun muuton kanssa oli niin paljon puuhaa. Olen tuskaillut kolmen erilaisen koiran lenkkeilytarpeita. Pappa jaksoi vielä tunnin remmilenkkejä, mutta ei sitä lumikenkäilemään voinut ottaa.

Helmikuussa pappa vietti 15,5v välisynttäreitä. Muutettiin taloon. Irtisanoin usean yhdistyksen jäsenyyden, koska kaikki aika ja raha menisi talon kanssa, ja päätin vähentää tänä vuonna kokeissa käyntiä reilusti. Talvi kotiutui ja koirien totuttelu kissaan alkoi.

Maaliskuussa koirat oli olleet yli kolme kuukautta treenaamatta mitään, ja minulla oli siitä vähän huono omatunto; seurakoiraksi sopivampia rotuja on maailma pullollaan ja minun koirat on sitä paitsi tottuneet aika paljoon. Toisaalta oltiin edelleen niin ihastuksissa talosta ja pihasta että ei tehnyt mieli lähteä mihinkään, ja jälkeen päin en tiedä kärsikö ne nyt siitä kuitenkaan.

Huhtikuussa nahkiainen täytti 3v. Odotin kovasti lumien sulamista, että näkisin mitä kaikkea mun piha sisältää.

Toukokuussa Lakki kävi meidän kaikkien ekassa kolmosluokan nosekokeessa. Paju taas uinaili lääkärissä yhden pallin menetyksen ja hammashoidon ajan. Kaikkein vaikeinta oli pitää hänet pari viikkoa kytkettynä pihalla, sekös omaan pihaan rakastunutta russelia jurppi. Nuts kotiutui loppukuusta, ja koirille toinen kissa ei ollut mikään juttu, mutta kissa-kissa-ystävyyden muodostuminen olikin huomattavasti hitaampaa.

Kesäkuussa Lakki kävi oman seuran sisäetsintäkokeessa vetämässä nollat tauluun. Niin teki 11 muutakin koiraa ja voittaja voitti 13p:llä. En vieläkään tiedä mitä ihmettä siellä tapahtui, nollakoira oli kuulemma ollut ihan normaali ja sitten kukaan muu ei löydä mitään ja ilmaisee ihan mitä sattuu. Meni vähän harrastamismotivaatio taas. Kuun lopussa kanat kotiutui ja koirat sekosi niistä yllättävän vähän.

Heinäkuussa vietettiin kesälomaa ekaa kertaa elämässäni tekemättä yhtään mitään. Siis oltiin kotona ja käytiin pariin otteeseen mökillä, ei mitään "oikeita" reissuja tai tapahtumia. Oli ihanaa, ja vuosikymmenten haaveet oli juuri tässä kun tunsin oloni hullunkurisen sirkuksen tirehtööriksi istuessani pihalla kaiken maailman elukoiden keskellä.

Elokuussa pappa täytti 16v ja suunnitellusti pari viikkoa sen jälkeen poistui keskuudestamme. Vanhan koiran kuolema on toisaalta odotettu ja jopa jonkinlainen helpotus, toisaalta ero on aina repivä. Myös kanat tai sittemmin kukoiksi osoittautuneet siivekkäät lopetettiin ihan kuun lopussa, ja jäljelle jäänyt porukka tuntui todella vähältä. Paju kävi kahdessa nosekokeessa saadakseni muuta ajateltavaa.

Syyskuussa oli Muotkan vaellus. Opettelin elämään ilman sinua. 16 vuotta on niin kauhean pitkä aika että tuntui pitkään orvolta, ainahan sinä olit ollut siellä.

Lokakuussa ei tapahtunut mitään tähdellistä. Mun koirablogi ei ole koskaan ollut näin hiljainen. Luonto alkoi vetäytyi talviunille ja silloin ei tarvitse itsekään jaksaa muuta kuin käydä töissä ja maata sohvalla.

Marraskuussa Pajulla oli yksi sisäetsintäkoe joka osoittautui kaikille vaikeaksi ja oli hukkareissu. Käsi leikattiin ja oli pitkä saikku, mutta ei oikein energiaa treenata mitään. Sen jälkeen tulin ensin flunssaan ja sitten se meni munuaisiin, ja yleiskunto romahti niin että lumessa lenkkeily piti aloittaa hyvin hitaasti.

Joulukuussa oli järjestämäni mudien tokopäivä, minkä missasin kuumeen vuoksi. Äkkilähtönä sitten Lakille SISA2 vaikka olin edelleen puolikuntoinen, mutta se meni ihan todella upeasti eikä minua siksi edes harmittanut yhtä täpärästi missattua piiloa vaille satanen.

Kauden saldo:

Lakki:
-kolme nosekoetta

Paju:
-kolme nosekoetta
-piilokiveksen poisto

Harrastusten ja kokeiden vähentäminen onnistui ja säästin ainakin pari tonnia rahaa verrattuna edelliseen vuoteen. Välillä oon kaivannut aktiivisempaa harrastamista, välillä en, mutta toivon silti ensi vuodelle vähän enemmän tapahtumia. Huomaan kaipaavani niitä ihmisiä. Maalla on edelleen huikeaa kun on pimeää ja hiljaista ja minusta on edelleen ihanaa olla yksin. Tai ei kai tällaisen lauman kanssa pienessä tuvassa järin ehdi yksinäisyyttä kokea kun mitään ei tosiaan tartte yksin tehdä 🤪 Mutta koiraharrastusyhteisöä on tullut vähän ikävä!

Hyvät joulut kaikille lukijoille! 🌲

Tuli ekaa kertaa tänä vuonna -20C pakkaset, mutta ei ole enää pappakoiraa puettavana. Hän inhosi kylmää ja sieti sitä vuosi vuodelta huonommin. Hän inhosi myös loskapaskaa eikä ole mitään syytä miksi hänen olisi pitänyt nähdä vielä tämäkin talvi. Mutta ei se silti estä mua kaipaamasta häntä...

Siellä jossain pappakoirien taivaassa on varmasti jatkuvasti +20C pilvipoutaa, ja siellä on joka yö myös kinkun paistamisen valvojaiset. 💔

SISA2

Lakilla oli eilen kakkosen sisäetsintänosekoe Varkaudessa, aamupäiväkoe (iltapäivällä olisi ollut ykkösen sisäetsintä johon hetken harkitsin Pajun ilmoittamista, mutta en sitten, ja hyvä niin, koska olen ollut kipeänä ja nytkin mietin viimeiseen saakka  jaksanko lähteä edes yhden koiran kanssa). Osallistujia oli vain viisi eikä koskaan ole ollut näin nopeaa koepäivää. Lakki oli vuorossa numerolla kolme, ekan etsintäkierroksen jälkeen ehti just kävellä vähän pitemmän kierroksen autolle ja istua hetkeksi sisään ja sitten pääsikin toiselle. Järjestäjän kulujen kannalta vajaat kokeet on kurjia mutta osallistujana oli kyllä huikeaa!

Lakki on niin helppo kun ei sitä tarvitse mitenkään valmistella. Ei tarvitse miettiä onko sitä aamulla riittävästi lenkitetty eikä koepaikalla tarvitse tehdä mitään temppuja, sen kun vie sen etsimään. Ehkä ainoa asia mihin kiinnitän huomiota on se, että Lakki onnellistuu omaa vuoroa odotellessa ja oman vuoron jälkeen. Jos ei, silloin sillä on jokin vinossa. Muukin kuin lakki 😁

Etsintäalueet oli melko ahtaat (harmi just silloin kun mulla oli kuvaaja mukana). Ensimmäinen alue sisälsi kaksi erillistä huonetta, siirtymätila ei kuulunut, ajanottajan toiminnan vuoksi oli määrätty aloittamaan vasemmanpuolisesta tilasta. Piiloja löytyi yksi molemmista huoneista, rullaverhossa ja lipaston alla pohjassa saavuttamaton. Lakki oli toiseksi nopein ja siitäkin ajasta meni ikuisuus saavuttamattoman varmentamiseen. Alla järjestäjän toimittamat kuvat, valitettavasti koko alueet ei näy.

Toinen etsintä sisälsi myös kaksi erillistä huonetta, tässä sai aloittaa mistä halusi. Otettiin isompi tila ensin, sieltä heti selkeä reaktio ovella olevaan käsipyyhepaperitelineeseen, mutta koira ei yltänyt siihen, ei selkeästi ilmaissut ja pelasin varman päälle jättämällä sen vielä ilmoittamatta. Siinä oli myös kaappia ym mistä se olisi periaatteessa voinut valua. Isossa tilassa ikkunaseinällä myös toinen selkeä reaktio, mutta ei löytöä, joten käytiin välissä pikkuhuoneessa missä ei ollut mitään koiraa kiinnostavaa, ja palattiin sitten selvittelemään näitä. Paperiteline oli oikein mutta toinen juuri täpärästi jäi ajan loputtua, ihan perus piilo pöydänjalassa. Lämmin patteri imaisi sen hajun ylös sieltä. Videolta näkee miten Lakki ratkoo asiaa ja se teki pienen pään liikkeen oikeaan suuntaan, kun minä just vedän sen pois sieltä ja sitten se menee taas hyppimään sinne saavuttamattomalle. Tässä siis tuli vähän tällainen kahden pilven hullaannus eikä koira oikein sitoutunut ratkaisemaan kumpaakaan. Pitäisi saada treenattua vähän lisää sinnikkyyttä, että kun pilvi tulee vastaan, sitä ei jätetä ja mennä etsimään jotain helpompaa. Tällä alueella siis piilot 2+0. Kakkosessa tällaisia saa olla ja piilot voi tosiaan olla joko molemmat samassa ja toinen alue on tyhjä, tai molemmissa yksi. Minusta nämä oli oikein hauskat pitkästä aikaa, ja oli kiva nähdä että tulkitsin koirasta ihan oikein mikä on tyhjä tila, enkä tuhlannut siellä ylimääräistä aikaa.

Hyvin pienen tauon jälkeen tosiaan uudestaan, ensin oli joku pienehkö kuvataidetila missä oli hirveästi hyllyjä ja "loosseja" ja arvelin että siellä on työlästä selvittää hajujen lähteet. Lakki nappasi heti lähdöstä kaappipiilon ja paineli sen jälkeen huoneen takanurkkaan pöydän alle ja plätsähti nopeasti sinne. No ei se sitten kovin työlästä ollutkaan... Lakki oli tämän alueen nopeinkin.

Viimeisenä oli taas kivan iso alue, valitettavasti ei saanut etsiä vapaana kuitenkaan. Lähdettiin kiertämään huonetta vastapäivään ja ensin tultiin kaapille, jossa hassu kuonon kokoinen kolo, johon se tuikkasi päänsä. Ehti tuikata useampaan kertaan ja skannasi kaappia siihen malliin että arvasin että se on saavuttamaton. Siitä tämän kokeen huonoin jatkamaan lähtö ja jäi vähän jumiin tähän löytöön, eikä sanallisesti jatkanut, mutta selkeästi kropalla ohjaamalla sitten uudelleen liikkeelle. Pian tultiin tuolille mistä se kiinnostui ja ilmaisi kun olin itse vielä toisella puolella, ja toisti sitten kuonokohdennusta niin kauan että kuittasin nähneeni. Lakki oli myös tämän alueen nopein vaikka ihan rauhassa mentiin!

Lakki tuntui koko kokeen tosi kevyeltä ohjata. Annoin sen mennä edeltä ja se meni, sitä joskus vaivannutta ohjauksen kyselyä ei ollut nyt yhtään. Vain toisella alueella aloin sörkkiä etsintää ja ehdottelemaan että katso tuolta, katso tuolta, ja silti ei löydetty sitä vaikka ohjasin kerran koiran pöydän allekin - nokka oli vaan liian korkealla. Tunnistan meidän tämän hetken tyyppiviaksi sen, että koira etsii niin hienosti ja mielellään korkeita, että perus matalat sitten kärsii. Lakki palkkautui kivasti sosiaalisesti, otin sen joka löydön jälkeen hyppäämään mun mahalle ja halailtiin hetki ennen jatkamista. Lopuksi hän onnellistui. Tuomari kehui vielä erikseen palkintojen jaossa, että tosi hienoa etsintää mutta harmillisesti yksi piilo jäi kun aika ehti hieman loppua kesken. Mua ei kyllä harmittanut ollenkaan, olin vain vilpittömän tyytyväinen. Kyllä siellä kolmosissa ehtii sitten tuskailla ihan riittävän kauan vaikka sinne ei ihan heti vielä pääs... joutuisi. Lakilla on kyllä vasta yksi sisäkakkosen satanen mutta silti. Satasia tuli tänään yksi, ja Lakki oli myös tuloksissa kolmas eli 87p. Hän on sellainen ikuinen keskimmäinen muutenkin. 🤭

Tämä tuli nyt tosi hyvään saumaan sikäli, että Lakin edellinen nosekoe oli kesäkuulta se ihme kokemus, missä kukaan ei löytänyt mitään ja kaikki ilmaisi ihan mitä sattuu. Mietin silloin, onkohan mun nosekoira mennyt jotenkin rikki, mutta tämä osoitti, että ei ole, se toimii oikein hienosti. 🤍

Oli mieluinen palkinto! Ai mitenniin ei ollut minun?!

Tässä vielä muutama video kun niitä nyt kerrankin kokeesta on. Tässä viimeisen alueen etsintä kokonaisuudessaan:

Erittäin hyvin tarkastattu saavuttamaton. Mulla on vähän traumoja näistä. Jos se olisikin saavutettava ja koira ilmaisee väärää kohtaa niin se on sitten nolla:

Tässä se jäänyt piilo ja pieni pään liike pöydän suuntaan, olisi varmaan mennyt sinne jos en olisi alkanut sörkkiä:

Mudien tokokoulutus

Järjestin mudeille tokopäivän, joka oli tänään, ja itsehän vietin sen reilu 38C kuumeessa kotona. No ilo järjestää toisille ja heittää omat rahat kankkulan kaivoon.

Oon tässä kuumehuuruissani miettinyt yrittääkö universumi sanoa mulle että unohda se toko ennen kuin kunnolla ehdit aloittaakaan.

Onneksi heissä on erinomaiset sairastamisominaisuudet 

Ilmeeni, kun en halunnu olla äipän kyljessä peiton alla kun se kylki oli liian kuuma, mut sit ku Lakki suostu menee jalkalakiksi minä niiiiin mieleni pahoitin

Kissojen kotoutuminen

En tiedä onko "kotoutuminen" ja "kotiutuminen" eri asia, ehkä? Kotiutuminen on kyllä hoidettu jo aikaa sitten, mutta syvempien suhteiden syntyminen on varmasti edelleen kesken, ja sitä nyt tarkoitan. Ajattelin taas laittaa jotain muistiin koska ei näitä sitten enää muista.

Kissat alkoi leikkiä keskenään n. 1,5kk yhteiselon jälkeen, joskin ekat hetket oli lyhyitä ja sellaisia, että kuvasin niitä videolle ja kysyin yhdistykseltä, että leikkiikö vai tappeleeko ne. 😁 Melkoisen rajua siis, ja vuorotellen jompi kumpi rääkyi ja sitten juostiin pitkin seiniä. Ne ei ehkä vaan ihan osanneet koska tämä on kyllä siistiytynyt sittemmin paljon. Välillä edelleen on kauheita ääniä, luulen että se on Nuts silloin kun se ei haluaisi leikkiä mutta Talvi yrittää väkisin. Nykyään ne kuitenkin leikkii joka päivä, usein monta kertaa päivässä. Aamulla se on tyypillisesti siistimpää pikku painiskelua ja iltaisin ne saa sellaisen hullunkohtauksen niinkuin koiranpennut ja juoksee pitkin seiniä ihan sekoina kunnes käyvät yöpuulle.

Ensimmäisen kerran näin niiden nuolevan toisiaan 4kk yhteiselon jälkeen, ja vierekkäin nukkumasta yllätin heidät 5kk jälkeen. Mun mielestä nämä kaikki kesti todella kauan. Toisaalta kyllähän ne verrattain nopeasti "tottui toisiinsa" ja oli valvottuina samoissa tiloissa reilun viikon kuluttua ensitapaamisestaan, mutta välit oli sitten pitkään sellaiset että ei ne toisiaan yritä tappaa mutta ei niillä myöskään minkäänlaisia lämpimiä tunteita ole.

Tällä hetkellä Talvi on ollut meillä 9kk ja Nuts vajaa 6kk, ja koirien kanssa on se tilanne, että varsinkin Talvi yrittää kovasti tehdä syvempää tuttavuutta. Vähän aiemmin syksyllä ne molemmat selkeästi kyttäsi Nahkaa ja se tuntui sellaiselta "mitäs me pienet", mutta Nahka ei kyllä arvostanut. Kissat siis yritti leikkiä sen kanssa aina kun se meni ohi, juoksi sen perässä jne. Nyt tuntuu että Talvi kiehnää eniten Lakin parissa. Se puskee sitä ja heittäytyy katolleen sen eteen, ja yrittää saada Lakin leikkimään. Lakki ei oikein ymmärrä mutta on kiinnostunut. Nutsin kanssa Lakilla on putki- ja pahvilaatikkoleikkejä, mutta nekin on vähän sellaista molemminpuolista hapuilua ja katkeaa helposti kun toinen ei tiedä miten pitäisi jatkaa. En oo kauheasti puuttunut, mun nähdäkseni kaikilla on kuitenkin ihan hyvä fiilis ja vaikka välillä mietin että kamalaa jos tulisi joku äksidentti ja koira saisi kissan kynsistä, niin jotenkin luotan siihen että ne osaa ratkaista tilanteet ilman että tarttee läväyttää kynnet esillä.

Tässä jotain random videoita. Syyskuussa Nuts leikkii Lakin hännällä ja Lakista se on kauheaa ja mitä enemmän se hämillään heiluttaa häntää, sen kovempaa kissa sitä läpsii. Pliis ota toi kissa pois -ilmeitä on nähty paljon. (Ja vaikka tekisi mieli huutonauraa niin tietenkin oon auttanut.)

Tässä ekoja kertoja kun näin kissojen kesken nuolemista. Vähän tuollainen väkisinnuolemisen tunnelma tiukkoine otteineen mutta silti:

Mun mielestä aluksi koirat tottui nopeammin kissoihin mutta kissat sitten kuitenkin lopulta olisi valmiita etenemään nopeammin, esim. nukkumaan niin että toinen on siinä. Tässä mielensä hyvin pahaksi pahoittanut russeli, kun hänen sängyssä on kissa ja sinne ei voi mennä. (Russeli nukkuu yöt aina omassa tietyssä pedissään eikä mikään muu talouden kymmenestä pedistä käy hänelle yöllä. Päivällä kyllä voi nukkua missä vaan.)

Joku toinen ilta sitten hirvittävän kiusallinen tilanne kun hän kyllä oli ekana sängyssään mutta sitten se hemmetin katti vaan tuli sinne kanssa! Ei uskalla edes hengittää ettei vaan koskisi kissaan ota se pois!!

Nyt marraskuussa on tosiaan nähty näitä kissa-lähentelee-koiraa-juttuja. Nahkaa taas ärsyttää kun se oli sylissä ensin ja sitten siihen vaan tulee kissa puskemaan! Lopputuloksena russeli kiusaantui ja poistui. Oon edelleen yrittänyt kannustaa kaikkia siihen, että jos ei oo hyvä, voi vaan poistua paikalta. Selkeästi koirien mielestä edelleen mukavuusalueen raja menee siinä, että kissat voi tehdä mitä haluaa mutta iholle ei saa tulla. Se on epäilyttävää.

 

Tänään ensimmäinen kerta kun näin Talvin nuolevan Lakkia 🥹. Lakki on kyllä ihan rentona tuossa, mutta hyvin pian tämän jälkeen nousi seisomaan, haisteli kissaa ja oli vähän hämillään oliko tämä nyt hyvä juttu vai ei.

Luulen, että tilanne kehittyy edelleen, ja mulla on korkeat odotukset sen suhteen, että joskus ne voi nukkua kuka vaan kenen tahansa vieressä. Olisi myös hauskaa jos ne oppisi leikkimään yli lajirajojen.

Vaellusjuttuja

Meinasin huvikseni kirjoitella vaellusjuttuja koirablogin puolelle, enemmän koiraharrastajan näkökulmasta. Vaelluskertomukset on aina kirjoitettu pikemminkin reissutarinoiksi kaikenlaisille lukijoille. Tätäkin on koottu useassa osassa pitkin syksyä, ja lisään jotain jos vielä muistuu mieleen.

Aloitetaan RUUASTA. Mun koirat syö tosi mutulla, koska ne syö milloin pelkkää lihaa, milloin pelkkää nappulaa ja milloin jonkinlaista sekoitusta. Nappulat heittelen pihalle ja kukin löytää minkä ehtii. Mitään annosmääriä ei siis ole olemassakaan, seuraan lähinnä koirien kylkiluita ja reagoin muutoksiin jos käsi niitä tuntee. Vaellukselle mittaan nappulat koiran kupilla niin, että laitan siihen sellaisen annoksen mikä silmän mielestä olisi Lakille iso ruoka, ja sitten uudelleen tyhjään kuppiin sen verran mikä olisi iso annos Pajulle. Tällä reissulla kahden koiran yhden päivän nappulat oli 350g. Pakkaan ne aina useampaan pussiin, koska joskus kauan sitten kun en tehnyt niin, pussi hajosi viikon aikana ja se se oli ärsyttävää. Suljettaviin pusseihin mahtui juuri sopivasti kahden koiran kahden päivän ruuat eli 700g per nyssäkkä, ja niitä oli kolme, yhteensä 2,1kg. Vaelluksella sitten en enää koskaan mitenkään mittaile ruokaa, vaan annostelen silmällä. Joskus annan kaiken illalla leirissä ja joskus pienen erän aamulla tai lounaalla. Siksikin on hyvä, että ruuat on pienemmissä pusseissa, niin pysyy paremmin tolkku ettei aluksi syötä liikaa ja sitten se loppuu kesken. Näinkin on joskus aluksi meinaan käynyt. Oon vielä yleensä kirjoittanut pusseihin päälle "su+ma", "ti+ke" jne jotta ne ei varmasti mene sekaisin ja jäljellä on se määrä mitä pitääkin.

Muotka 2024 - päivällisellä

Tämän lisäksi tulee sitten kuivaliha. Nyt viimeeksi kuivasin itse Vauhti-Raksun kalkkunaa, joskus oon ostanut valmiitakin. Koska kuivaaminen ei mitenkään liity kypsentämiseen, enkä välttämättä halua raahata raakaa lihaa rinkassani, niin paistoin lihan ensin pannulla. Kuivattavaan lihaan ei saa lisätä pannulle rasvaa, mieluummin tilkka vettä jos jotain on pakko. Sitten kun se on kypsää, kannattaa vielä paperilla painella enimmät rasvat ja kosteudet pois, ja sitten ei muuta kuin kuivuriin. Lihaa oli raakana ehkä joku 1,5-2kg, kuivatessa menee suunnilleen kolmasosaan. Tämä oli täysin lisänä ja käytin sitä välillä vaan juottoon ja välillä nappulan ohessa. Kuivaliha turpoaa tuskallisen hitaasti varsinkin kylmässä vedessä, mutta Lakki ainakin tuntui tykkäävänkin siitä enemmän rapeana, ainoa huono puoli vaan että se sitten janotti ihan hulluna ja yöllä piti päästä juomaan jos iltaruualla oli yhtään enempää kuivalihaa. Oon harkinnut pitäiskö Lakin rinkkaan ostaa oma pieni ruokatermos niin se voisi päivän aikana turvotella siellä koiran lihaa 😁

Lisäksi mulla on aina myös jotain snackseja, yleensä jotkut purtavat per päivä ja ne saa jollain tauolla. Possun saparot oli ehkä parhaita mutta en oo nähnyt niitä ikuisuuteen missään. Korvatkin olisi hyviä, ne on aika rasvaisia, mutta ne vie tosi paljon tilaa. Pointtina siis olisi kombo kevyt ja vähän tilaa vievän mallinen mutta mahdollisimman energiapitoinen ja suht nopeasti syötävä, kun tarkoitus ei ole viihdyttää koiraa vaan saada siihen kaloreita.

Ruokiin liittyy myös ruokakupit. On ollut taittokuppeja ja on ollut kausi ei-kuppeja-lainkaan, ja on ollut myös yksi-vuorottelukuppi-kahdelle-koiralle. Nykyiset siniset taittokupit painaa tosi paljon, yli 100g kappale, mutta mulla on myös yksi pienempi vihreä mikä on aika jees. Tällä kertaa toiselle oli ihmisiltä hylätty kovamuovinen kuppi. Sinänsä koirat kyllä syö ruokansa ihan mistä jäkälästä ne tarjotaankaan, mutta jos haluaa just vaikka juottaa tai lisätä sinne ruokaan jotain, pönellä oli lääkkeitä ja helteillä meillä on ollut Nutrisalia jne, niin aika hankalaksi menee jos ei ole sitä kuppia. Periaatteessa ne voi myös odottaa vuoroaan ja syödä yksi kerrallaan, mutta jotenkin se menee sitten säätämiseksi, varsinkin jos on huono sää tms ja haluaa itse äkkiä telttaan. Syötän koirat mieluiten teltan ulkopuolella, syynä Sieni joka söi monesti niin vauhdilla että sitten sille tuli paha olo ja se pulautti kaiken takaisin (syödäkseen sen toki uudelleen, mutta yhdet oksut teltassa riitti kitooooos).

Ylläs 2015

Pogostan kierros 2018 - kolmenkympin helle

Lakille on joskus ollut mukana 0,33L limupullossa öljyä energialisänä. Ei huono, mutta vie taas tilaa ja tuo painoa. Nuorempana se oli välillä vähän ronkeli syömään, niin rasvalla sai annoksen maistumaan paremmin.

Rinkan pikkutaskussa on aina nameja käden ulottuvilla, lähinnä porotilanteita varten.

Ruokien jälkeen vuorossa onkin toinen tärkeimmistä eli NUKKUMINEN. Jotkut kuulemma jättää koiran ulos juoksunarulla puuhun kiinnitettynä, ja toiset sentään ottaa sen teltan absidiin. Minun kultamussukat tietenkin nukkuu sisällä teltassa. Jos ei nukkuisi, minä varmaan valvoisin koko yön miettimässä miten ne pärjää ja onko ne vielä maisemissa. Kieltämättä joskus kaatosateen jälkeen märän koiran kanssa telttaan kömpiminen on aika kauheaa, toisaalta lohduttaudun sillä että yleensä se koira ei ole ainoa märkä asia ja kaikki on inhottavan nihkeää joka tapauksessa, kun levittelet omia vaatteita "kuivumaan".

Minulla on koirille yksi yhteinen pitkä makuualusta, paras hinta-laatu-pakkaussuhde on ollut Kaira Extreme Lämpöalusta. Se menee helposti rullalle ja juuri sopivasti Lakin rinkan päälle. Kolmen hengen teltassa koira-alusta on ihmisten välissä ja kahden hengen teltassa se menee hieman mun alustan alle. Koirat kyllä saattaa nukkua myös muualla, esim. mun jalkojen ja teltan seinän välissä paljaalla, mutta ajattelen, että kyllä ne itse tietää onko kylmä vai ei.

Takkien pakkaaminen on joka kerta yhtä arpomista ja sääennusteiden seuraamista. Tai Sieni oli helppo, ja Lakki on helppo; tyypit joilla ei koskaan ole kylmä ja ohut takki riitti aina. Töppöisellä oli selkä sökö ja se paleli todella helposti, epäiltiin että sillä oli joku ääreisverenkierron ongelma, sillä oli mm. aina kylmät tassut. Sille piti pakata useampi takki ja kylminä öinä sillä oli aina myös fleecetossut lämmittämässä niitä kylmiä töppösiä. Töppösen kanssa harvoin tuntui siltä, että sillä on liian kuuma. Paju taas on mun mielestä yllättävän karski eikä todellakaan mikään hienohelma, mutta kun on lyhytkarvainen ja pieni eläin, niin on selvää, että se ei lämmitä itse itseään niin kuin isommat. Paju sitten taas on herkkä myös sille, että sillä pitäisi olla sopiva, mutta ei liian kuuma. Sitten kun otetaan vielä huomioon se, että minusta mikään ei ole ihanampaa kuin lämmin russeli paljasta mahaa vasten, eli pitäisikö pukea koiraa niin vähän että sillä on kylmä että se pysyy mun makuupussissa, vai enemmän, että se nukkuu erillään?

Pöyrisjärvi 2019 - 💖

Takkien määrään en halua ottaa sen enempää kantaa, jokaisen täytyy tutustua itse oman koiransa  tarpeisiin, mutta materiaalista sanottakoon että villa on aivan ylivoimainen. Jos yksi takki riittää, suosittelen villaa, ja jos tarttee kerrospukeutua, suosittelen villaa alimmaiseksi. Se toimii märänkin koiran kanssa aika kivasti, pakkautuu suht pieneksi ja on kevyttä. Sen lisäksi oon kantanut mukana ainakin Hurtan Extreme Warmeria, Pompan Toppa- ja Peruspomppaa sekä russelille Jumppapomppaa, aikoinaan Back on Trackin kevyttakkia ja jotain nimettömiä "villapaitoja". Mulla on myös ollut koirille lasten makuupusseista tuunatut makuupussit, mutta ei ne oikein pysyneet niissä. Omaa toppatakkia oon myös käyttänyt koirien peittelyyn, en ehkä laskisi sitä ainoaksi ratkaisuksi, mutta jos tuntuu että illalla on kylmä niin heittää sen päälle, kyllä se sieltä sitten kömpii pois kun lämpenee.

Tuntsa 2020 - tyynyä en kanna koirille mutta joskus onnistuu lainata minun!

VARUSTEISTA ihmisiä aina ensin kiinnostaa koiran rinkka. Meillä on ikivanha Ezydogin rinkka ja uudempi Ruffwearin rinkka, mutta sekin on sen verran vanha, että en nyt äkkiä löytänyt edes googlella mallia. Joidenkin lähteiden mukaan koiralle voisi pakata jopa 30% sen painosta ainakin jos harjoittelee ensin (Lakki painaa 18kg -> 6kg), mutta en koskaan ikinä milloinkaan raaskisi. Pidän parin kilon painoakin jo melkoisena ja mieluiten jäisin selvästi alle sen. Joskus koiran rinkassa oli vähän koiran ruokaa, mutta vaikka se kuinka oli pakattu pusseihin ja vaikka kuinka yritin estää, niin esim. koiran mennessä ojaan juomaan hups vaan se oli siellä uimassa ja kosteus meni ruokiin, jotka sitten muhjuuntui. Sittemmin oon pakannut koiralle lähinnä kaikkea sälää; ylimääräisiä mustekaloja ja muita remeleitä, koirien pannat, varahihnan, nenäliinoja, ehkä vähän koirien snackseja ym.

Vasemmalla Ezydog ja oikealla Ruffwear -rinkat. Häkkilän polku 2017

Karhunpolku 2023 - yksin kahden koiran viemänä

Mun mielestä olisi tärkeää, että rinkkaa kantava koira saa välillä myös olla ilman sitä, jotta se voi liikkua normaalisti, venytellä ym. Yritän siis kantaa sitä välillä jonkun pätkän itse, ja vähintään leirissä toivoisin että koira saa hetken olla vapaana ennen telttaan menoa.

Muotka 2022 - taukojumpan tärkeys!

Ei-vetävät koirat on minulla fleksissä ja vetävä (Lakki on ainoa) vetoliinassa ja -vyössä. Ja koska tämä on koirablogi, niin kerrottakoon, että on ne kyllä välillä vapaanakin. Mutta ihan samoilla säännöillä kuin kotonakin; silmän kantamattomissa ei huidella, käskyjä totellaan ja mitään ei jahdata. Yleensä en ehkä ekana tai tokanakaan päivänä kauheasti pidä irti, koska silloin niissä on virtaa. Toki jos pakko on esim. vesistön tai kivikon ylityksen takia, niin sen hetken, mutta sitten heti takaisin naruun. Päivien kuluttua sitä virtaa ei niinkään enää ole, tarkoitan siis sellaista ylimääräistä pöllöenergiaa. Päin vastoin ne saattaa kumpikin vapaaksi päästettynä marssia mun takana 😂 Päätän pääasiassa maaston (näkee kauas) ja oman fiiliksen (huvittaako niitä pitää silmällä vai ei) perusteella. Paju, joka on fleksissä eikä kanna mitään, ei mun mielestä mitenkään edes hyödy vapaana olosta, mutta Lakki jolla on rinkka ja joka vetää koko ajan, hyötyisi.

Tuntsa 2020 - vetää minkä kerkiää  (Lakki on 6kk joten täällä sillä ei ollut rinkkaa)

Pöyrisjärvi 2019 - hetken vapaana

Fleksiä ei kannata kytkeä suoraan rinkan mahavyöhön, koska se löystyy ärsyttävästi. Joku ihan tavallinen vyö sinne alle vyötärölle, niin se ei paina rinkan kanssa.

Rinkkaa kantavalla koiralla ei ole erikseen valjaita vaan se on kytketty rinkastaan, fleksikoirilla on. Kaikille on aina myös varuilta pannat mukana. Ennen minulla oli ketjupannat, nykyään Biothane on aivan ylivoimainen materiaali. Nylon tms kastuu kuitenkin ja alkaa äkkiä haista pahalle. Hihnojakin on aina yksi ylimääräinen, joku ihan perus remmi mitä arjessakin käytetään.

Säämiskä on ollut koirien kuivaamista varten. On sillä aika paljon telttakangastakin kuivailtu. Jos sataa edelleen kun oot menossa telttaan, ei sitä koiraa kauheasti viitsi siinä kuivailla vaan äkkiä sisälle vaan. Jos taas ei enää sada, ei myöskään viitsi kuivata, kun kyllä se kuivuu itsestäänkin huomenna ja se makuupussi minkä se kastelee, myös. Ei se kyllä mitään painakaan ja viimeeksikin olin jättämässä sen pois, mutta viime hetkellä työnsin mukaan.

Tossuja kivikkoja ym varten mun koirilla ei koskaan ole ollut, enkä ole kaivannutkaan. Vain fleecetossut lämpöä varten. Tassuja täytyy kuitenkin tarkkailla.

Ylläs 2015 - kinttuhuollossa

Koirien sadetakit on kanssa yksi asia mistä en oikein tiedä. Ne vie hirveästi tilaa. Jos sataa vaan välillä, seuraavana päivänä kuivuu kyllä. Jos sataa koko ajan, kaikki on joka tapauksessa märkää ja siinä ei ole mitään väliä onko ne koirat enemmän vai vähemmän märkiä. Kerran mulla oli ne syksyllä parin päivän reissulla mukana. Satoi käytännössä koko ajan ja Lakki kyllä pysyi huomattavan kuivana sen alla, mutta tosiaan kun sitten teltassa on minun läpimärät housut, paita, hattu, rinkka jne jne jne, niin mitä väliä.

Ensiapulaukku sisältää kipulääkettä, ripulilääkettä, kyypakkauksen, ihmisten pienet kynsisakset, pinsetit, pihkavoidetta, Bepanthenia, sideharsoa ja itseensä liimautuvaa sidettä, lisäksi ihmisten laukusta koirillekin käy ainakin desinfiointiaine, silmähuuhde ja kortisonivoide. Ensiapulaukku on jotenkin... mitä enemmän olen vaeltanut, sen enemmän se ahdistaa minua. Tai nimenomaan sen puutteet ahdistaa. Joskus ihan alussa ei meillä ollut kuin ehkä laastareita ja jotain perus kipulääkettä ja suuri kuolemattomuuden illuusio. Sittemmin vaelluksilla mun koirille on sattunut ainakin maa-ampiaispesä, epäilty kyynpurema/muu kummallinen ontuma ja shokkiin meneminen, mäkäräishyökkäys ja shokki, vähäisempiä ötökänpuremia ja parikin melko pahaksi äitynyttä ripulia. Lisäksi olen tehnyt useita reissuja selkäsairaan töppöisen kanssa ja sille piti olla kauhea arsenaali kipulääkkeitä mukana. Toisaalta silloin oli hyvää se että niitä lääkkeitä oli; Tramalia, gabapentiiniä, tulehduskipulääkkeitä. Yhden sairaan koiran varjolla ne oli käytettävissä muillekin. Kaikkein pahin painajainen olisi ehkä joku sellainen, että koiran rinnasta menisi oksa läpi, se putoaisi jostakin ja murtaisi raajansa tai joku iso haava. Eläinlääkärit ei oikein ymmärrä eikä anna vahvempia kipulääkkeitä varmuuden vuoksi, olen kyllä yrittänyt. Soitat apua ja viet sen lääkäriin jos jotain sattuu. Ai, ihanko totta? Kun olet erämaassa x kilometrin päässä autolta, niin olisi kyllä helvetin kiva jos voisi lääkitä sen koiran tajuttomaksi kun hetki sieltä kestää päästä mihinkään.... ostettiin tänä vuonna Garminin hätälähetin, joka on tarkoitettu ihmisten evakuoimiseen sos-tilanteessa, mutta tuo se vähän mielenrauhaa siihenkin että jos sen koiran rinnasta törröttää karahka ja se vuotaa kuiviin siinä ihmetellessä, niin ainakin voisi yrittää tehdä jotakin.

Muotka 2022 - mäkäräishyökkäyksestä shokkiin

Ylläs 2015 - ampiaiset

Kaikki tapaturmat ei tarvitse ensiapulaukkua, mutta nyt kun näistä kauhuista puhun, niin kerrottakoon että Lakki on pienenä pudonnut korkealta penkalta jokeen ja siinä olisi voinut olla hukkuminen lähellä.

KOULUTUKSESTA en ole ikinä ajatellut, että vaellusta varten koirille tartteisi opettaa mitään mitä en muutenkin opettaisi. Pentujen kanssa olen tykännyt nukkua yön tai pari teltassa kotipihassa tai mökillä, vaikka en hetkeäkään usko että siitä tulisi ongelma ilmankaan. Oleellisinta on mun mielestä tunne-ehdollistuminen eli jos sen pennun haluaa telttaan totuttaa, huolehtia että se on todella rättipoikkiväsynyt jotta se varmasti sammuu heti ja oppii, että teltassa levätään, ei touhuta. Mun koirat on vähän liian hyvin telttaorientoituneita koska ne taas ei oikein tahdo osata levätä ilman sitä telttaa, eli jos haluaisi pitää esim. lounastauon ilman että laittaa telttaa pystyyn. Kesällä laitan aina sisäteltan jotta koirat pääsee ötököiltä suojaan, mutta syksyllä ei olisi tarvinnut sen takia, mutta kuitenkin sitten siksi että ei ne muuten oikein kunnolla rauhoittuneet.

Riippusillat, vesistöjen ylitykset ym ei minusta pitäisi olla mikään juttu, eikä ole minun koirille koskaan ollut. En tiedä muuttuisiko mieli, jos osuisi käsiin esim todella alusta-arka yksilö. Hassu ajatus että niitä pitäisi jotenkin erikseen treenata ja epäillä suostuuko koira tulemaan. Tietenkin ne tulee ja pääsee sieltä mistä minäkin. Russeli on välillä vähän pieni ja virtaavissa vesissä se on fleksissä jotta sitä pystyy ohjaamaan eikä virta vie poloista. Isompiakin koiria oon joskus kantanut jokien yli, jos on vaikka juuri suunnitteilla leiriytyä ja olisi kiva että koira pysyy kuivana.

Koitajoki 2020 - tyylinsä kullakin

Pöyrisjärvi 2019 - leiriydytään heti joen jälkeen joten pidetään koira kuivana

Nuortti 2021 - joen ylitys

Muotka 2022 - hieman pieni joen ylittäjä mutta fleksi ohjaa

Tärkein vaelluskoiran taito on mun mielestä se, että se ei katoa kuin pieru saharaan heti kun silmä välttää, ja että se ei varasta ruokaa tai ratsaa ihmisten kamoja edes yksin teltassa ollessa. En nyt koiranruokasäkkiä jättäisi siihen saataville, mutta rinkan sisällä se voi olla aivan rauhassa, vaikka itse käyn hakemassa vettä, vessa-asioilla tmv. Samoin kun ihmiset syö niin koirat makaa aloillaan eikä vie leipää kenenkään kädestä. Toisaalta myös pienet tauot juomista, kartan katsomista ym varten; koiran tulisi olla suht paikoillaan härväämättä, ja leiriä aamulla kasaan laitettaessa saa leikkiä mutta ei ihan jaloissa.

Plussaa poseeraamistaidoista ja ihan arkiset pois edestä, käy siihen ja odota on varmaan eniten käytössä.

TAVOISTA jäi pitkäksi aikaa päälle selkäsairaan töppöisen kanssa se, että aina ensimmäisenä leiriytyessä minä aloin laittaa telttaa ja äiti pukea koiraa. Sen villatakki oli yleensä jossain todella nopeasti saatavilla, että koira saatiin puettua kun se on vielä lämmin. En tiedä oliko sillä mitään väliä, mutta koskaan ei reissussa pahoja selkäkipuja koettu. Nyt kun koirien pukemisella ei nykyisten kanssa ole kiire, ollaan yleensä laitettu teltta yhdessä, tai sitten toinen laittaa ja toinen lähtee hakemaan vesiä. Jotenkin silti syvällä ihmisessä asuu se ajatus, että ensin hoidetaan koirat ja sitten aletaan hoitaa itseä. Koiratkin kyllä suorastaan jonottaa sinne telttaan ja heti kun se on valmis, lasken ne sisälle, sään ja tilanteen mukaan joko suoraan, tai sitten niille on avattu sinne alustoja ja koirat puettu. Sitten voi ruveta ihmettelemään mitä itselleen tekisi ekana. Oikeasti kai fiksuinta olisi ensimmäisenä varmistaa oma toimintakyky, mutta harvoin on niin kertakaikkisen kylmä, nälkä tms että sillä olisi niin väliä. Jos olisi tosi kylmissään, ottaisin kyllä oman takin päälleni heti ekana kun saan rinkan pois selästä, siinä ei montaa sekuntia mene.

Pöyrisjärvi 2019 - äiti pukemassa ekana koiraa

Ja tässä vielä tällainen "näin ne irti olevat koirat juoksee valtoimenaan porojen perässä" -video, tänä vuonna Muotkalta:

Joskus vielä olisi ehkä hauskaa tehdä yksi reissu täysin ilman koiria. En koe, että ne rajoittaa vaelluksella mitään, mutta olisi hauskaa kokea se, että olisi kerrankin vastuussa vain itsestään. Nähtäväksi jää toteutanko tämän joskus.

SISA1

Pajun kanssa oman seuran nosekokeessa, ykkösen sisäetsintä. Mietin pitkään ilmoittautumista, koska mulla on kättä leikattu ja siinä on vielä tikit, ja sitä pitää varoa, eikä sillä voi nostaa mitään. No koska oma seura ja koe lähellä, niin päätin silti mennä. Jos on korkeita ja pitäisi nostaa koiraa niin se nyt jää sitten vaan tekemättä. Ei olis kannattanut, aika paljon meni omaa huomiota siihen että varo nyt ettet vahingossa koske vetävän koiran remmiin vammaisella kädellä jne jne.

Koe oli lentoasemalla, ollaan joskus treenattukin siellä ja silloin jäi sellainen olo että hajut liikkuu jotenkin vähän oudosti.

1. Pieni huone, 1:30

Tänne olisi saanut päästää koiran irti, ja se olisi varmasti onnistunut eli kesken etsinnän se ei olisi karannut mihinkään, mutta palkkausalue oli tosi lähellä toisen alueen lähtöä ja mun olis pitänyt kytkeä koira ennen palkkaamista ettei se olisi vahingossa livahtanut siinä jo seuraavalle. Koska koiran remmin lukon räpeltäminen on yhdellä kädellä melko hankalaa, päätin että antaa olla ja menin vain lyhyessä hihnassa. Olis pitänyt ottaa pitkä liina ja jäädä tässä kokonaan ulos itse. No nyt olin sitten koko ajan koiran perseessä ja tiellä, tosin ei se tätä olisi pelastanut vaikka olisin ollut missä. Koiralla meni tyypilliseen tapaan vähän liian lujaa eikä se oikein etsinyt vaan juoksi ja sekoili vain. Paperin mukaan meillä on mennyt vain 15s mutta sinä aikana se kerkesi kolme kertaa työntää päänsä toiseksi takimmaiseen saappaaseen, kaataa sen viereisenkin saappaan, juosta huoneen pari kertaa ympäri ja alkaa sitten runnella sitä ekaa saapasta. Tämän ilmaisi kuulemma melkein kaikki muutkin, ja olis kiva tietää että mitä ihmettä siinä oikein oli. Oikea haju olisi ollut heti lähdössä vasemmalla pitkän penkin päädyssä, merkattu punaisella nuolella. Tämän löysi 4/20 koiraa...

2. Isompi huone 2:00.

Tänne päästin vapaaksi ja jättäydyin kauas itse. Vähän vielä sekoilua ja juoksentelua mutta pystyi paljon paremmin jo etsimään. "Ilmaisi" sohvasta yhtä poimua mutta en uskonut, ei haju voi olla sellaisessa enkä tiedä oliko se edes oikea ilmaisu. Tähän oli sitten aika moni muu kosahtanut joten pisteet mulle siitä että käskin koiran jatkaa. Sitten se kiipeili tuolla valkoisella pöydällä ennen kuin siirrettiin kohti lähtöä, ja sitten työtuolin alta tuolin jalasta ilmaisu jonka hyväksyin ja se oli oikein. Pajun aika 1:10. Tämän taas löysi huikeat 6/20 koiraa.

Tauon jälkeen seuraavalle kierrokselle mennessä taas ihan kauhea veto, mutta sisällä lämppähajujen jälkeen piti vielä odottaa niin laittoi omaehtoisesti makuulle! Tässä vaihdoin sille pitemmän liinan, tai talkoolainen auttoi mua vaihtamaan sen. Näitä ei saanut etsiä vapaana.

3. Turvatarkastusalue portteineen ja hihnoineen, 2:00

Tässä reagoi vahvasti heti lähdössä olevaan lipastoon ja tutki sitä joka suunnasta, mutta ei saanut mistään kiinni. Pyörätuolin raadot ei kiinnostaneet ollenkaan mutta kävi siellä kun kehoitin. Toisella seinällä ilmaisi yhtä saranaa useita kertoja, mutta en uskonut. Lähtökohtaisesti oon sitä mieltä, että jos ohjaaja ei voi uskoa koiran ilmaisua, sen koiran paikka ei ole sillä hetkellä lainkaan kokeessa. Onhan se koiralle tosi epäreilua. No aika loppui ja sehän se olisi ollut. -1vp nuolaisu sieltä lipastolta. Haju tuli kuulemma läpi sinne ja moni jumittui lipastoon eikä edes ehtinyt peremmälle. Pisteet mulle siitä että itse liikutin koiran jatkamaan kun siitä ei mitään noussut. En tässäkään mennyt ajan loppumisen jälkeen ottamaan piiloa ja koira siis vaan jäi palkatta. En yleensä palaa piilolle osoittelemaan koiralle että tuossa se olisi ollut. Tuomarin mielestä niin kannattaisi tehdä, tai ainakin viedä koira sinne, ei nyt ehkä osoittaa sormella että tuossa. En tiedä, töppöisellä oli tapana jättää piiloja koska etsiminen oli niin palkitsevaa, niin sen kanssa oli ainakin se logiikka että jos et ilmaise niin sitten se jää ja palkatkin jää saamatta. Olis kiva tietää miten koira sen ajattelee.

Tämän löysi tasan yksi koira! 😶

4. Isompi odotusaula, 2:30

Aika kattava etsintä tuli tehtyä, koira kolmesti ilmaisi pöydän alla olleen lehtitelineen kahvaan mutta joku ei taas uskonut. Pyysin sen pöydän päälle koska minä olisin laittanut sinne korkean valkotaulun saumaan mihin iso koira yltäisi lattialta ja pieni pöydältä, ja se potki suunnilleen kaikki haarukat lattialle mutta ei siellä mitään kiinnostavaa ollut. Lopulta kun 30s jäljellä tuli, vein sen sinne mitä se oli jo aiemmin useaan kertaan ilmaissut ja silti yllätyin kun tuomari sanoi että oikein. 😫 -1vp jostain raapaisusta, kai se jollain ilmaisulla raapi piiloa. Pajun aika 2:19,8 ja tämän taas löysi kaikki muut paitsi yksi.

Sain moitteita siitä että pienempi paha uskoa väärää ilmaisua kuin olla uskomatta oikeaa, mutta en tiedä oonko samaa mieltä. Se luottamus on vähän sellainen kaksisuuntainen asia että jos koira sekoilee ekalla niin miten kerätä itsensä että seuraavalla kuitenkin uskoisi sitä? Jos koira ei ole luotettava niin miten siihen voi uskoa? Tällaisen koiran paikka ei tosiaan mun mielestä ole missään nimessä kokeessa vaan sen tulee treenata niin kauan että ohjaaja alkaa taas luottaa siihen ja uskoo sitä ekalla ilmaisulla. Mulla on paha tapa tehdä tätä kaikkien muidenkin kanssa että alan kokeessa varmistelemaan että näytä uudelleen, ja nyt havahduin siihen että tätä pitäisi itse työstää ja päästä siitä eroon.

No, kokeessa oli 20 koirakkoa, ja kaksi ekaa sijoittui 75p:llä ja kolmas sai 50p, että jotain mätää tässä nyt oli ylipäätään. Joskus ykkösen kokeista tulee nykyään tyyliin 18/20 satasta, ja nämä piilot ei olleet mitenkään millään mittarilla vaikeita. Ei yhtään korkeaa eikä yhtään ongelmaa. Valeita tuli ihan hirveästi, ja vaikka aina sanotaan että jos ekat tekee valeita niin muut menee helposti siihen samaan, niin emmä oikein tiedä siitäkään ilmiöstä. Hyvähän se olisi treenata niin, että joku koira etsii vaikka kongia ja ilmaisee sitä, ja sitten ne kerätään pois ja laitetaan tilaan (tietenkin eri kohtiin) hydrolaattia. Näin pääsisi vahvistamaan koiralle sitä että toisen koiran ilmaisun haju ei ole merkityksellinen. Kun koira ilmaisee, se alkaa odottaa palkkaa ja siitä erittyy tietty, jonkinlainen mielihyvän haju, minkä muut koirat sitten äkkiä yhdistää hydrolaattiin ja siitä se kierre alkaa ja kohta koira ilmaisee jotain kohtaa minkä joku muukin on ilmaissut. Mutta en silti oikein tiedä onko se ainoa syy miksi niin moni ilmaisi tänään vääriä paikkoja. Osa sanoi parkkiksella että koira ei reagoinut lämppähajuun ollenkaan, mutta Paju kyllä reagoi todella hyvin.

No yhtä kaikki, laitetaan nyt taas muistiin että jos ei huvita aamulla herätä viideltä ja mennä pimeään metsään lenkittämään koiraa, niin ehkä ei kannata sitten ilmoittaa sitä kokeeseenkaan. Tämä siis kertakaikkiaan ei ole sellainen suoraan yöunilta autoon ja autosta etsimään -koira, niin kuin ei ollut töppöinenkään. Parasta olisi treenata sen kanssa kotonakin vielä jotain ennen lähtöä niin se ei olisi ehkä niin helvetin virittynyt ja kierroksilla. Toisaalta, onhan sillä tapahtunut suurta kehitystä ja nykyään se kuitenkin ainakin sen ekan alueen jälkeen pystyy kasaamaan itsensä! Se etsi kakkosta kaksi minsaa eikä saanut palkkaa vaikka ilmaisi oikeaa kohtaa ja siihen perään 2:20 kolmosta ja ilmaisi siinäkin useamman kerran ilman palkkaa ennen kuin lopulta ymmärsin. Sinnikkyyden puutteesta sitä ei voi syyttää, toisaalta se voisi pontevammin ilmaista että tässä se on eikä tulla pois piilolta ja jatkaa etsimistä. Sitäkin voisi nyt treenata.

olin hyvä otan nyt kaikki nakit

Eli Pajun saldo 50p -4vp sij. 9./20. Sillä on nyt koekirjassa 3x50p ja 3x75p, osa sisä ja osa KEK. Neljä näistä on ollut kyllä hyvin lähellä parempaa tulosta, yksi oli ihan fiasko mielentilallisesti ja tämä vika ilmeisen vaikea kaikille. Silti musta välillä tuntuu että vien höpökoiran kanssa koepaikan joltain "paremmalta" ja että pitäisikö vaan antaa olla kun ei me nyt kyllä kovin hyviä olla.