Tanssikisat

Pitkästä, pitkästä aikaa lähdin vähän äkkilähdöllä tanssikisoihin. Mietin kyllä hetken SM-kisoja, mutta mun piti alun perin olla se lauantai töissä, enkä nyt tiedä onko vuoden kisatauon jälkeen kovin fiksua mennä suoraan SM-kisoihin. Sitten oli tarjolla tässä Lahti ja viikon päästä Jyväskylä, ja päätin että jompaan kumpaan niistä. En ehkä kuitenkaan oikein taas saanut treenattua - kun ei ole hallia, ja maassa on loskaa, on jokseenkin mahdotonta treenata mitään ohjaaja makaa maassa -liikkeitä. En saanut edes tehnyä ohjelmaa muuten kokonaisuutena ulkokentällä, kun sienet upposi kokkareisen loskaisen nurmen sekaan eikä koira nähnyt niitä. Lopulta sitten kuitenkin ilmoitin koirat Lahteen vikana mahdollisena ilmopäivänä, viikkoa ennen koetta.

No sitten tuli tuo irtokoiraepisodi, ja pöne veti sellaiset pultit että kielsin miestäkään pissattamasta niitä mun työpäivien aikana, kun pihassa on niin paljon liikennettä ja se oli miehen kanssa karjunut suoraa huutoa jollekin. Mun kanssa se menee paljon paremmin, mutta kyllä siitä näki, että kierroksilla käydään. VAU:n hallissa on niin ahdas se eteinen, paitsi että nyt se koko areena olikin siirtynyt eri puolelle rakennusta ja eteinen oli ehkä vähän vähemmän sumppu. Päätin, että mä en jaksa sitä väkisin yrittää saada sisälle, eli jos tuntuu että se kuristuu kauhuunsa jo ovella, antaa olla ja heitän sen vaan takaisin autoon sitten.

Sienen osalta taas ei oikein ollut mitään odotuksia. Suurin tavoite oli hakea inspistä alkaa taas treenata. Sienen ohjelmaa oli tehty vain hyvin pienissä pätkissä mitä kotona tai seuran sisätilassa mahtui tekemään. Hyvin mahdollista, että nyt kun kentällä on kolme sientä aiemman kahden sijaan, se karkaa jollekin ennen aikojaan. Hyvin mahdollista, että eteenmeno kusee ja sitten se loppu menee vähän sekaisin kokonaan jos se ei vie kärpässientä pois, vaan laittaa sen koriin tai jää vaan härväämään mun ympärille. Toisaalta mietin aamulla ajaessa, että on kyllä todella erikoista mikä saa aikuisen ihmisen laittamaan kangassieniä kentälle ja hyppimään siellä koiransa kanssa kaikkien muiden katsoessa, ja toisten vielä arvostellessa tätä suoritusta. Kohtuullisen perverssiä noin niinkuin tavallisen ihmisen näkökulmasta? Päätin, että kävi miten kävi, nauran sitten vain tälle oudolle harrastukselleni.

Aamu alkoi HTM:lla ja luokat meni alemmasta ylöspäin. Väkeä ei ollut paljoa paikalla ja sain pönen aivan hyvin sisään. Se tiesi missä ollaan, ja yritti vanhasta muistista kiskoa parkkipaikalla kohti aiempaa ovea :) Kehään tutustumisen suhteen oli jotenkin vähän outo päivä, virallisesti sille oli tietty aika mutta nytkin noin varttia ennen sitä ylituomari sanoi, että kehään voi mennä jo. Kävin muutaman kerran ohjelman läpi ilman koiraa. Kuulokkeet oli kyllä autossa joten hyppelin ilman musiikkia.

Pönen kanssa pääasiallinen tavoite oli itkettää kuuluttajaa ja se onnistui taas :D

"Vanhan koiran kanssa jokainen päivä on arvokas. Yhteistä elämää on takana enemmän kuin edessä. Pelkään jo etukäteen, että joskus unohdan, miltä tunnuit jalkaa vasten, miltä loistavat silmäsi näyttivät, miten ihan melkein kuoriuduit nahoistasi koska on vain niiiin ihanaaparasta.

Sinä olit minun ensimmäinen harrastuskoirani, enkä villeimmissä unelmissanikaan osannut kuvitella, miten paljon ehdimme harrastaa ja kisata eri lajeissa. Tässä vaiheessa tuloksetkin on jo täysin menettäneet merkityksensä. Tanssi on aina ollut itselleni kaikista lajeista kaikkein liikuttavinta, joten tanssimme vielä kerran tänään täällä - vain koska voimme."

Pönelle taas vähän loikikas HTM AVO 164,33p, KUMA, sij. 1./2. Oli siellä siis muutama sellainen "missäsäoot???" -hetki, mutta pääosin kyllä hymyilytti vaan ja oli ihanaa tanssia pönen kanssa. Se on vaan niin maailman paras tunne, kun se vähän pompottaa ja sitä seuraamista voisi jatkaa vaikka miten kauan. Pönellä on nyt kaksi kumaa avosta, ja koska sillä ei ole voittajaan tarvittavaa määrää positioita eikä se enää niitä opi, niin haetaan se kolmas kuma ensi vuonna, jos terveyttä riittää. Koiratanssin säännöt muuttuu ensi vuonna ja koularit tulee käyttöön, joten kolmella kumalla avosta saa "HTM2"-tittelin.

Susanna Ekblom:
"Ihana veteraani :)
Ohjelma oli hieman lyhyt, mutta se oli kivasti rakennettu ja koira seurasi pääosin hyvin."
määrä 42, laatu 40, tekninen yht 82, kumppanuus 42, koreografia 42, taiteellinen yht 84, YHT 166

Katja Tamminen:
"Hallittu ohjelma jota oli ilo katsoa."

määrä 41, laatu 42, tekninen yht 83, kumppanuus 41, koreografia 40, taiteellinen yht 81, YHT 164

Nadja Böckerman:

"Säpäkkä & charmantti vanhempi herra!
Taitavaa positionhallintaa vaikka mukana myös ajoittain epätarkkuuksia.

Rauhallista ohjausta mutta myös vahvoja käsiohjauksia."

määrä 41, laatu 40, tekninen yht 81, kumppanuus 42, koreografia 40, taiteellinen yht 82, YHT 163

Pahin jännitys laantui siinä ja sitten oli taas piiiiiitkä tauko. HTM oli kisattu ehkä liki puoli tunti aikataulua edellä, ja siinä oli sitten 45min ruokis tuomareille. Taas ylituomari sanoi, että kehässä voi käydä tauolla treenaamassa :O ! En ole koskaan kuullut tällaisesta aiemmin, yleensä se kehään tutustuminen on sen 10min ja siellä voi olla aika paljon porukkaa, jolloin oikeasti siellä ei kauheasti kerkiä heilua (kun aikaa menee toisten väistelyyn). Kehään tutustumiseen saa viedä koiran, rekvisiitat ja lelupalkata, ruualla ei saa palkata ollenkaan eikä ruokaa saa viedä kehään lainkaan edes taskussa tai purkissa. Mulle tuli kiire hakea Sienikin autosta sisälle, kun siellä oli tosi vähän väkeä ja ajattelin että saan nyt hyvin treenattua pari kertaa eteenmenoa. Laitoin kosketusalustan ihan aidan viereen ajatuksena, että se muistaisi "eteen on ihan aidan juuressa". Koska siellä oli muitakin ja koirat ei kai saa olla vapaana (?), pidin sen hihnassa ja tein vain ihan lyhyeltä matkalta, siis max kehän puolivälistä etureunaan. Oikeassa esityksessä olisin takareunassa, mutta jotenkin luotin, että parempi "merkata" se aita niin kyllä se takaakin juoksee sinne päin, verrattuna jos olisin tehnyt takaa tyhjään, puoliväliin hallia. En kehdannut tehdä takaa eteen asti kun en ollut yksin. Annoin siis seisten kärpässienen suuhun ja lähetin koiran alustalle, josta sai cuzin. Kaksi toistoa riitti, sitten tehtiin namien kanssa häkkialueella muutama koriin laitto ja jotain pientä ja sitten palautin koiran autoon.

Hain Sienen sisään häkkiin, kun FS AVO (3 koiraa) alkoi. Heti perään vaihtui FS VOI, jossa oli kuusi koiraa, Sieni toiseksi viimeisenä. Ennen avoa meillä oli vielä yhteinen kehään tutustuminen, johon olin muistanut ottaa kuulokkeetkin mukaan. Mallasin sienten paikkoja (yritän aina katsoa jonkun sauman, pylvään kohdan tms, jotta ennen omaa vuoroa saan ne paikoilleen enää arpomatta missä on hyvä. Hirveän vastuullinen tehtävä tällainenkin.) ja kävin ohjelman ainakin kolme-neljä kertaa musiikin kanssa läpi. Kehä oli tosi iso, kisakirjeessä luki että 14x20m, mutta luulen että se oli vielä isompi. Ainakin mun perstuntuma sanoi niin. Se on hyvä, jotta saan ne sienet riittävän kauas. Oli aika luottavainen olo, että saan selkeät linjat ja kyllä tämä tästä.

Sitten kun oli pari koiraa ennen mua, tuli ihan karmea jännitys ja hyvä etten oksentanut. Yritin hokea itselleni, että virkattuja sieniä koiran kanssa harrastava aikuinen on vaan hupaisa ja mitä väliä millään. Kuuntelin kuulokkeilla Sienen musaa ja kävin ohjelmaa vielä läpi. Sitten tajusin, että edellinen on kehässä ja että Sieni on vain maannut häkissä - olisihan sitä nyt vähän voinut verrytellä ensin! Mutta ei ehdi enää, koiralta takki pois, kamat mukaan ja kehän laidalle. Jätin taas koiran makaamaan niin että se näki kun vein sienet, yhtä se ei katsonut mutta huusin sille että Sieni! ja osoitin sen sormella. Sitten vielä hetkeksi kehästä ulos, palkkasin joitakin temppuja nameilla jotka oli fleecen taskussa. Kun meidän vuoro oli, itseltä fleece ja koiralta panta ja hihna pois ja menoksi.

Alussa se jätti kierähdyksen tekemättä, sitten ennen ekan sienen hakua sen piti pysyä oikealla ja meidän tähystää vielä sieniä toisenkin kerran, mutta se jotenkin livahti jalkojen väliin enkä saanut sitä pois sieltä. Eikä se osannut sieltä sitten lähteä noutoon kun aika oli, ja lopulta kolmesti rääkäisin aika lujaa että hae. Peruutus meni ihan väärään suuntaan mutta siitä selvittiin. Hauskaa kun viikkoja ennen kisaa piirsin A-neloselle kartan meidän ohjelmasta, ja eihän lopulta mikään mennyt niin kuin olisi pitänyt :D Sitten kaikki meni jotakuinkin oikein siihen saakka, että mentiin kärpässienen luokse. Koira oli mun olalla, mutta siitä piti käskyttää ensin "alas" ja sitten "peruuta". Unohdin sanoa ekan ja yritin vain sanoa peruuta, eikä siitä tullut mitään muuta kuin sekoilua. Lopulta käskin sen maahan ihan mun viereen. Eteenmeno oli ihan järkyttävän hieno, vähän se lähti vinoon eikä ihan sinne mihin olin kehään tutustumisessa näyttänyt, mutta kuvistakin näkee että se vetää laukkaa ja se oli siis kaikin puolin reipas ja itsevarma :) Pk-puolella eteenmeno tehdään seuraamisesta eli koira on saanut 10-15 askelta suuntaa, lisäksi siinä on sanallisen käskyn lisäksi käsimerkki apuna eikä se minusta ole mikään vaikea liike opettaa. Tanssissakin koira hyppää mun yli kun makaan ja saa siitä vähän niinkuin suunnan, mutta mä tosiaan makaan enkä voi antaa sille mitään apuja ja sen pitäisi ymmärtää itse " mene eteen" -käsite ja osata tehdä se vain sanalla. Nyt se siis onnistui :) Treeneissäkin olin vasta tajunnut etten ole oikeastaan tehnyt sitä paluuta, eli eteenmenon päätteeksi sanon "kiitos" ja "tule" ja sen pitäisi jättää se myrkkysieni sinne. No sehän tietty otti sen takaisin mukaansa kun tätä edeltävällä viikolla älysin ekan kerran kokeilla, ja niin meinasi käydä nyt kokeessakin, mutta sain sen käskytettyä. Sitten piti tulla elvytys, jota on joka ilta treenattu kotona, mutta Sieni oli vallaton ja hyppi mun yli ja lopulta istui melkein mun naamalle. Nousin ylös ennen kuin nenä on perseessä oikeasti, ja pyysin sitä elvyttämään kerran vielä kun istuin. Sen se teki ja oli ihan suu auki, hyvä ettei haukkunut samalla! Loppu meni kuten piti, mutta oltiin vähän aikataulusta edellä ja se kerkesi aika pitkään olla loppuasennossa, mutta ei se mitään.

Susanna Ekblom:
"Noudot ja koriin viennit kivoja. Koira ei aina tainnut kuulla käskyjä, joka rikkoi sujuvuutta. Parilla kiva/iloinen yhteistyö."

määrä 39, laatu 40, tekninen yht 79, kumppanuus 40, koreografia 38, taiteellinen yht 78, YHT 157

Katja Tamminen:
"Hyvin suunniteltu ohjelma, joitain epävarmoja kohtia koiralla."

määrä 41, laatu 39, tekninen yht 80, kumppanuus 41, koreografia 39, taiteellinen yht 80, YHT 160

Nadja Böckerman:
"Pääosin sujuva ohjelma, joitain epäselviä kohtia. Hienoja erotteluja rekvisiitan kanssa."

määrä 40, laatu 40, tekninen yht 80, kumppanuus 41, koreografia 39, taiteellinen yht 80, YHT 160

Sertin saa voittajaluokassa (ja kuman alemmissa), kun koira saa vähintään 80p sekä teknisestä että taiteellisesta eli yhteensä vähintään 160p. Kuitenkaan siis esim. 79 ja 81 ei käy, vaan molemmista pitää olla vähintään se 80p. Kolmella sertillä tulee koiratanssivalioksi. Kaksi tuomaria olisi antanut Sienelle sertin, mutta kolmannen pisteet laski keskiarvoa juuri niin, että lopputulos oli 159p. :O Tämä ylitti kaikki odotukset silti ja mielestäni ne kiellot oli niin selkeitä, etten tätä sertin arvoisena itse pitäisi, joten sinänsä ei nyt yhtään harmitakaan että se oli jo noin lähellä. Koiratanssiohjelma on taide-esitys, ja jotta se on erinomainen esitys, siinä on aika vähän sijaa millekään kielloille, epäselvyyksille, äänen korottamiselle tai muulle sotkulle. Sen pitäisi olla sujuvaa ja kevyen näköistä ohjaamista, jossa ohjauseleet on taidokkaasti häivytetty ihmisen liikkeeseen, eikä äänikään nouse musiikin yli.

Vuosi sitten samoilla tuomareilla viesti oli selkeä, tarvitaan enemmän ja vaikeampia liikkeitä. Rohkaisevaa on nyt se, että ehkä vihdoin ymmärsin mikä siihen auttaa ja tämä uusi kärpässieniosuus on siis nyt se kaivattu vaikeus. Nadjalta olisi voinut kysyä, tarkoittaako hän erottelulla sieni koriin - koko korin tuonti -kohtaa (siinäkin pitkään mukelsi samaa sientä, jonka oli juuri laittanut koriin) vai sitä eteenmenoa, että vie kärpässienen eteen tyhjään eikä koriin. Veikkaan jälkimmäistä. Tässä jäi nyt vielä tekemättä se selän takana peruutus ohjaajan istuessa polvillaan, mikä on mielestäni kanssa vaikea liike, joten kun se onnistuu, siitä pitäisi saada lisää pisteitä. Ja ylipäänsä me nyt todella kaivattaisiin isoa hallia, missä saisi tehtyä koko ohjelmaa niin että kaikki sälät on kerralla esillä, kuten kokeessakin on. Moni kohta kaipaa vaan pientä sujuvuutta loksahtaakseen kohdilleen. Parasta tässä päivässä oli se, että vuoden treenaamattomuuden jälkeen nyt vihdoinkin sain sen kaipaamani motivaatiopuuskan. Mua vaivasi masennus siitä, etten oikeasti ymmärrä tätä lajia enkä tiedä mitä pitäisi parantaa, tai lisätä. "Vaikeampia liikkeitä" on kuitenkin aika epämääräinen, vaikka yleisesti siis vaikeana pidetään selän takana ja/tai kaukana tehtäviä juttuja. Mutta nyt mä tiedän mitä me treenataan :) !

Sienelle siis 159p, sij. 2./6. Ei tullut tässä kisassa yhtään sertiä. Ei ole helppoa ei.

Videot on olemassa mutta en tiedä haluanko laittaa niitä tänne. Ei tee mieli katsoa edes itse niitä nyt ihan heti. :D kuvat (c) Merja mun väsyneellä järkkärillä. Runko varmaan kuolee kohta koska aivan kammottavaa suttua.