Kissojen kotoutuminen

En tiedä onko "kotoutuminen" ja "kotiutuminen" eri asia, ehkä? Kotiutuminen on kyllä hoidettu jo aikaa sitten, mutta syvempien suhteiden syntyminen on varmasti edelleen kesken, ja sitä nyt tarkoitan. Ajattelin taas laittaa jotain muistiin koska ei näitä sitten enää muista.

Kissat alkoi leikkiä keskenään n. 1,5kk yhteiselon jälkeen, joskin ekat hetket oli lyhyitä ja sellaisia, että kuvasin niitä videolle ja kysyin yhdistykseltä, että leikkiikö vai tappeleeko ne. 😁 Melkoisen rajua siis, ja vuorotellen jompi kumpi rääkyi ja sitten juostiin pitkin seiniä. Ne ei ehkä vaan ihan osanneet koska tämä on kyllä siistiytynyt sittemmin paljon. Välillä edelleen on kauheita ääniä, luulen että se on Nuts silloin kun se ei haluaisi leikkiä mutta Talvi yrittää väkisin. Nykyään ne kuitenkin leikkii joka päivä, usein monta kertaa päivässä. Aamulla se on tyypillisesti siistimpää pikku painiskelua ja iltaisin ne saa sellaisen hullunkohtauksen niinkuin koiranpennut ja juoksee pitkin seiniä ihan sekoina kunnes käyvät yöpuulle.

Ensimmäisen kerran näin niiden nuolevan toisiaan 4kk yhteiselon jälkeen, ja vierekkäin nukkumasta yllätin heidät 5kk jälkeen. Mun mielestä nämä kaikki kesti todella kauan. Toisaalta kyllähän ne verrattain nopeasti "tottui toisiinsa" ja oli valvottuina samoissa tiloissa reilun viikon kuluttua ensitapaamisestaan, mutta välit oli sitten pitkään sellaiset että ei ne toisiaan yritä tappaa mutta ei niillä myöskään minkäänlaisia lämpimiä tunteita ole.

Tällä hetkellä Talvi on ollut meillä 9kk ja Nuts vajaa 6kk, ja koirien kanssa on se tilanne, että varsinkin Talvi yrittää kovasti tehdä syvempää tuttavuutta. Vähän aiemmin syksyllä ne molemmat selkeästi kyttäsi Nahkaa ja se tuntui sellaiselta "mitäs me pienet", mutta Nahka ei kyllä arvostanut. Kissat siis yritti leikkiä sen kanssa aina kun se meni ohi, juoksi sen perässä jne. Nyt tuntuu että Talvi kiehnää eniten Lakin parissa. Se puskee sitä ja heittäytyy katolleen sen eteen, ja yrittää saada Lakin leikkimään. Lakki ei oikein ymmärrä mutta on kiinnostunut. Nutsin kanssa Lakilla on putki- ja pahvilaatikkoleikkejä, mutta nekin on vähän sellaista molemminpuolista hapuilua ja katkeaa helposti kun toinen ei tiedä miten pitäisi jatkaa. En oo kauheasti puuttunut, mun nähdäkseni kaikilla on kuitenkin ihan hyvä fiilis ja vaikka välillä mietin että kamalaa jos tulisi joku äksidentti ja koira saisi kissan kynsistä, niin jotenkin luotan siihen että ne osaa ratkaista tilanteet ilman että tarttee läväyttää kynnet esillä.

Tässä jotain random videoita. Syyskuussa Nuts leikkii Lakin hännällä ja Lakista se on kauheaa ja mitä enemmän se hämillään heiluttaa häntää, sen kovempaa kissa sitä läpsii. Pliis ota toi kissa pois -ilmeitä on nähty paljon. (Ja vaikka tekisi mieli huutonauraa niin tietenkin oon auttanut.)

Tässä ekoja kertoja kun näin kissojen kesken nuolemista. Vähän tuollainen väkisinnuolemisen tunnelma tiukkoine otteineen mutta silti:

Mun mielestä aluksi koirat tottui nopeammin kissoihin mutta kissat sitten kuitenkin lopulta olisi valmiita etenemään nopeammin, esim. nukkumaan niin että toinen on siinä. Tässä mielensä hyvin pahaksi pahoittanut russeli, kun hänen sängyssä on kissa ja sinne ei voi mennä. (Russeli nukkuu yöt aina omassa tietyssä pedissään eikä mikään muu talouden kymmenestä pedistä käy hänelle yöllä. Päivällä kyllä voi nukkua missä vaan.)

Joku toinen ilta sitten hirvittävän kiusallinen tilanne kun hän kyllä oli ekana sängyssään mutta sitten se hemmetin katti vaan tuli sinne kanssa! Ei uskalla edes hengittää ettei vaan koskisi kissaan ota se pois!!

Nyt marraskuussa on tosiaan nähty näitä kissa-lähentelee-koiraa-juttuja. Nahkaa taas ärsyttää kun se oli sylissä ensin ja sitten siihen vaan tulee kissa puskemaan! Lopputuloksena russeli kiusaantui ja poistui. Oon edelleen yrittänyt kannustaa kaikkia siihen, että jos ei oo hyvä, voi vaan poistua paikalta. Selkeästi koirien mielestä edelleen mukavuusalueen raja menee siinä, että kissat voi tehdä mitä haluaa mutta iholle ei saa tulla. Se on epäilyttävää.

 

Tänään ensimmäinen kerta kun näin Talvin nuolevan Lakkia 🥹. Lakki on kyllä ihan rentona tuossa, mutta hyvin pian tämän jälkeen nousi seisomaan, haisteli kissaa ja oli vähän hämillään oliko tämä nyt hyvä juttu vai ei.

Luulen, että tilanne kehittyy edelleen, ja mulla on korkeat odotukset sen suhteen, että joskus ne voi nukkua kuka vaan kenen tahansa vieressä. Olisi myös hauskaa jos ne oppisi leikkimään yli lajirajojen.

Nuts

Hetken mietin, että mun koirablogi alkaa olla kissablogi, mutta saahan mun blogi nyt olla sellainen kuin se on eikä sitä tartte selitellä kellekään. Ei nykyään monikaan enää taida jaksaa edes lukea mitään. Mä taas en kykene katsomaan edes minuutin mittaista videota, mutta luen ihan rajattomasti, jos aihe kiinnostaa.

Talvin kaveri lensi Suomeen 29.5. ja porukat sattui kulkemaan juuri silloin mökille, joten itse vältin yhden ajomatkan kun sälytin lentokenttäkeikan heille. Mulla on nyt ollut kolme tuontia enkä kertaakaan ole ollut kentällä hakemassa heistä ketään, että olisi se sinänsä ollut hauskaa kokea itse. Tämäkin tosin oli keskiviikkopäivä enkä mä ehdi työpäivänä heittää 460km keikkaa niin se siitä. Alun perin kissan piti mennä Espooseen hoitoon ja olisin hakenut sen seuraavana viikonloppuna, niin nyt vältyttiin siltä.

Tulokas majoittautui kylppäriin kuten aiempikin kissa aluksi. Pari päivää elukat vaan haisteli toisiaan ovien läpi. Kukaan ei ollut millänsäkään, tulokas oli tosi reipas (minun suhteen) ja vanha jengi viis veisasi. Suorastaan ihmettelin että vanhat ei olleet ollenkaan "mikä hitto täällä haisee".

Muutaman päivän jälkeen alettiin vaihtaa huoneita kotona, ja päästin hänet aitojen läpi katsomaan ekana Lakkia ja sitten pöneä. Hän on tosi utelias ja rohkea ja kiinnostaa kauheasti, mutta sitten myös jännittää. Vähän sellaista turhan rohkeaa suoraan kohti kävelemistä ja yhtäkkiä karvat pystyyn, sähinää, murinaa ja hui kauhiaa mikä toi on.

Koska kanat on vasta tulossa ja kanala on vielä tyhjillään, keksin laittaa kopin ja tarhan välisen reiän umpeen, ja kissat eri puolille. Ne oli alusta asti tosi rauhallisia, siis vähän sähinää ja sellaista, mutta ei mitään hyökkäilyjä tms. Joidenkin päivien kuluttua sitten vaan avasin välioven ja oltiin hetki samassa tilassa. Oon palkinnut niitä ruualla, mutta en oo vieläkään ihan varma onko se hyvä idea. Talvi on ollut vähän sellainen resurssiaggre tai ylipäätään "minä syön nyt suksi vittuun kuka ikinä oletkaan". Ja tulokas sitten taas tyhmänrohkeuttaan kävelee suunnilleen katsomaan toisen suuhun että mitä sulla on siinä. Mouruamisia, sähinöitä ja muutama nyrkki ollaan nähty, mutta ei ne ole kertaakaan meinanneetkaan toistensa kimppuun käydä. Alkuun mulla kyllä oli tarhassa mukana iso vanerilevy ja paksut hanskat, jos tarttee kissoja erotella.

Talvilla on sen sairastetun kissaruton takia loppuelämänsä tasapaino-ongelmia. Se kävelee välillä vähän hassusti ja se on huono kiipeilemään ja hyppimään, ei juurikaan edes yritä mitään extremejuttuja. Se on kyllä minusta myös tosi lihasköyhä ja on jo tässä 4kk aikana kehittynyt kyllä. Uusi neitokainen onkin melkoinen ninja ja se hyppää lattialta 2m korkealle ihan tuosta vaan. Otin alusta asti sen linjan, että keittiön tasot ja hella on kertakaikkiaan no go. Ruokapöydän suhteen luovutin, istukoon siinä kun siinä ei ole ruokia. Tasoilta se on jo noin sata kertaa nostettu alas, ja keksin myös virittää sinne foliota. Kissat kuulemma inhoaa sitä, saa nähdä, ei se ainakaan kertaakaan sen jälkeen ole sinne hypännyt. En tiedä oppiiko kissa luotettavasti pysymään poissa sieltä silloin kun kukaan ei ole valvomassa, mutta yritetään...

Hän sai nimekseen Nut ja nimen tarina on hänen omalla sivullaan.

Hänen oltuaan meillä kuusi päivää totesin, että hänelläkin on hirveän pitkät kynnet - niin oli Talvillakin tullessaan, tuskinpa niitä kukaan koskaan oli leikannut. Ne jäi kiinni joka paikkaan ja pelotti, että nyt kun aletaan yhä enemmän viettää aikaa kaikki elukat yhdessä, niin jos hän huitaisee jotakin niin siinä tulee pahaa jälkeä. Kynnet oli siis pakko lyhentää. Talvin kanssa puin itselleni kaiken maailman toppavarusteet päälle ja hyvä etten laittanut kypärää päähänkin siltä varalta että se vastustelee. En halua, että ne oppii, että väkivallalla pääsee, ja rimpuilevaa kissaa pitäisi pystyä pitelemään niin kauan että se lopettaa. No Talvihan istua köllötti sylissä eikä edes yrittänyt häipyä mihinkään. Sitä on palkattu joka kynnen jälkeen ja jos se haluaa häipyä, annettu sen mennä, mutta sitten menee myös namit takaisin kaappiin. Sen kanssa saa nykyään helposti 1-2 tassun kynnet leikattua kerralla.

Nutin kanssa laitoin vain hanskat käteen, otin kissan ja sakset, istuin alas ja nappasin sitä tassusta kiinni, ja sehän sai sellainen primitiivisen eläimellisen paniikkikohtauksen että oksat pois. Siinä on kissa kuin liukas saippua eikä sitä jeesuskaan pitele kiinni, varsinkaan kun ei ollut yhtään älynnyt varautua. Koska se homma nyt vaan olisi saatava hoidettua, kävin pukemassa lisää vaatteita, siirryin kylppäriin sen omaan tilaan ettei se pääse sinkoilemaan pitkin asuntoa, hain kissan uudelleen ja ei muuta kuin hommiin. Hän raukka luuli varmaan kuolevansa koska niin kauhea ääni siitä lähti, ja se rimpuili, raapi ja puri. Käärin sen "kissaburritoksi" ohjeiden mukaan ja otin sieltä pyyhkeestä aina yhden jalan kerrallaan esille. Saatiin kaikki leikattua ja sen jälkeen hän pakenikin nurkkaan ja mulkoili sieltä sen näköisenä että tapan sut jos vielä kosket muhun. En nyt jaksa edes murehtia kuinka paljon kaikki otti takapakkia, ja millainen homma on yrittää totuttaa se siihen hyvällä. Melkein tuli sellainen olo, että sille on sattunut joku ikävä kiinni otto, ansaan jääminen tms, kun se ei ollut mitään "hyi inhottavaa älä koske mun töppöstä" vai aivan täydellinen slaagi välittömästi. Ehkä mä myös vähän yliarvioin; nämähän on katukissoja, ja vaikka Nut varsinkin on todella rakastava ja syliin punkeava ja luottaa ihmiseen, eihän sillä varmaan ole ainakaan mitään hyviä kokemuksia kiinni pitelystä. Saati että kukaan olisi koskaan pidellyt sitä väkisin, leikannut kynsiä ja opettanut että se on ihan mukavaa ja paljon saa nameja.

No tietääpähän että seuraavat viikot hän sitten syö kaiken ruokansa niin että opetan sille kiinni pitämistä ja tassuihin koskemista. Hän on kuitenkin melkein yhtä ahne kuin Talvi, niin ruoka kyllä toimii motivaattorina.

Talvi on muutenkin nyt osoittautunut olevan melko leppoisa peräkammarin poika siinä missä Nut todellakin on "nuts" ja sieltä tulee täyslaidallinen välittömästi kun asiat ei häntä miellytä. Hän on myös hirveän kova karjumaan oven takana, jos on mielestään väärällä puolella. Tästä ollaan kanssa yritetty opetella eroon ja karjumisella ei kerta kaikkiaan mitään tapahdu, saati että ovi aukenisi. Se on kyllä jo selvästi vähentynyt. Täytyy myös muistaa että hän on tosiaan ollut nyt kuusi päivää Suomessa, ja sitä ennen kotihoidossa Rodoksella. Hänet on napattu kadulta, viety lääkäriin, väkisin käsitelty ja sterkattu ja sitten lennätetty Suomeen, niin onhan siinä koko elämä muuttunut täysin. Mikään rescue-eläin ei osaa olla mitenkään kiitollinen siitä että hänet on pelastettu ja hän sai kodin. Se on vain eläin joka elää tätä hetkeä vaistojensa ja kokemustensa summana, ja kuusi päivää on niin lyhyt aika sopeutua, että stressitasot on taatusti edelleen aivan katossa.

Nut on tässä jo ehtinyt pudota vessanpönttöön, jossa onneksi oli vain hiusharjasta revittyjä karvoja. Opettelin Talvin tultua laittamaan pöntön kannen aina kiinni, mutta ei Talvi sinne koskaan ole meinannutkaan hypätä, eräs sen sijaan heti ekoina päivinään hyppäsi. Pääsi itse pois ja oli hyvin närkästynyt kastuttuaan, mun naurusta ei tullut loppua. Nut on myös kerran jättänyt tassunsa oven väliin ja kerran se karkasi kylppäristä, Talvi oli onneksi uunin päällä syömässä omaa aamupalaansa ja koirat ulkona, niin ei tullut mitään hallitsematonta kohtaamista. Ollaan harjoiteltu myös sitä, että ovista ei rynnitä ja että jos laitan jalan esteeksi, niin sieltä ei sitten voi punkea. Hän kyllä todellakin on sellainen nuts ettei tosikaan!

Viidentänä päivänä yhteinen illallinen, haetaan ehdollistumaa että kaverin läsnäolo tietää RUAKAAAA

Sitten muutama alkupäivien video talteen. Tässä hän ekaa kertaa tuvan puolella:

Ekaa kertaa Talvin kanssa nokakkain:

Sellainen tyyppi:

Kaiken maailman porttien kanssa eläminen on tosi rasittavaa, enkä ikinä suostuisi tällaiseen pitemmän päälle. Onni sinänsä että mulla on niin pieni talo, koska jos olisi helppo järjestää erillisiä huoneita, voisin hyvin kuvitella, että alkaisin ottaa näitä kotihoitoon eli siinä välissä kun ne tulee Rodokselta mutta Suomessa ei ole vielä uutta kotia. Onneksi sinne kentälle on myös niin pitkä matka ettei kukaan sellaista jaksaisi ajella vaikka kulut korvattaisiin. Yksi projekti mikä mua edelleen joskus voisi kiinnostaa, olisi ottaa loukutettu kissaemo pentuineen tuonne vintille asumaan, ja kesyttää ne pennut (ja emokin) ja etsiä niille sitten uudet kodit. Tällainen mahis varmaan olisi paikallisen esyn kautta, mutta ei se nyt ainakaan tän vuoden juttuja ole. Nyt kun saa nämä nykyiset elukat tulemaan toimeen ilman että ketään täytyy pitää minkään oven takana, niin ei kyllä ole uutta tutustuttamista näkyvissä ihan lähielämässä. (No ne kanat, mut niiden kanssa ei ole sitä huolta, että joka kerta kun meet p*skalle niin yks kissa karkaa väärälle puolelle ovea ja sitten ne tappaa toisensa jne.)

Aina kun tulee uusi lemmikki, se edellinen alkaa yhtäkkiä olla "vanha" ja tuttu 🤍

Kuin kissat ja koirat, osa 3

Tämä olkoon tämän tarinan viimeinen osa. Kissa on nyt ollut meillä vajaa 2kk. Edellinen osa jäi siihen vaiheeseen, että eläimet oli, kissan aloitteesta, valvotusti samassa tilassa ja palkkasin niitä paljon väistämisestä. Pikku hiljaa en sitten enää erotellut niitä öisin ja lopulta enää yksinoloihinkaan. Jos kaikki meni jatkuvasti hyvin valvottuna, niin vaikea uskoa, että ne yhtäkkiä työpäivän aikana päättäisi tappaa toisensa. Etukäteen tuntui, että mistä sitä tietää koska uskaltaa edetä, mutta nyt voisin sanoa että kyllä sen sitten vaan tietää. Varsinkin jos yrität pitää kissan eri puolella aitaa ja se vaan toistuvasti punkee sieltä pois, niin usko kissaa. 😃

Jonkun aikaa oli aluksi ihan sellaista tunnustelua kuinka toimitaan, ja eläimet paljon katsoi toisiaan, että jos mä kävelen tästä tai teen näin, niin mitä sä teet. Ei siis ihan rentoa olemista, vaan pientä kyttäämistä ja korostunutta tarkkailua. Joitakin tilanteitakin oli, mä kyllä yritin aina estää kissaa menemästä pönen kupille, mutta en ihan joka kerta onnistunut ja kerran se otti osumaa niin että sille tuli pieni hampaan jälki otsaan. Se onneksi parantui hyvin, eikä kissa alkanut pelätä koiraa, mutta ehkä vihdoin oppi että sinne toisen kupille nyt vaan ei voi mennä. Edelleen se kyllä menee hirveän lähelle katsomaan mutta ei enää yritä punkea syömään. Ruokailutilanteet on muutenkin vähän kuumottavia ja vaikka aluksi yritin opettaa, että kissa saa aina vikana (saavat ikäjärkässä muutenkin, en usko että se on välttämättä mikään laumahierarkia, se nyt vaan on jäänyt tavaksi), niin helpommalla pääsee, kun antaa sille ensin ja saa sen pois siitä härväämästä. Aiemmin sillä oli vähän sellaista resurssiaggrea ja se mielellään mätki koiria tassulla turpaan kun laitoin ruokia kuin varmistaakseen että kaikki on hänelle, mutta se jäi onneksi nopeasti pois. En ole mikään kissaguru mutta oon kouluttanut sitä kuten koiran kanssa tekisin; huonosta käytöksestä nostin sen aidan taakse pois tilanteesta. Lisäksi se ehkä ihan vaan tajusi että täällä kaikki saa ruokaa eikä se lopu kesken. Nykyään se puskee ihan hulluna ja yleensä myös kaatuilee mun jalkoihin kun laitan heidän ruokia. 😂

Kissaa ei voi leikittää onkilelulla jos koirat on sisällä. Kaksi nuorimmaista menee siitä aivan tiloihin, siis enemmän siitä lelusta kuin leikkivästä kissasta. Kissaa myös selkeästi arveluttaa jos esim pöne liikkuu, se helposti keskeyttää leikin ja jää katsomaan tuleeko se tänne. Luulen että sille on ehkä joskus tapahtunut jotain kun se on uppoutunut saalistamaan.

Ensimmäinen nuolaisu nahkiaisen korvaan:

Noin viikkoa myöhemmin nahkiainen ajatteli kanssa nuolaista kissaa, mutta tassusta tulee. "Vaikeita noi kissat" t. nahka

Talvi alusta saakka iski silmänsä Pajuun ja tuntui että se ajatteli ihan kuin että mitäs me pienet. Se siis selkeästi valitsi Pajun ja alkoi ekana hieroa tuttavuutta sen kanssa. Ehkä vähän yllättäen kissa on kuitenkin ollut se, joka on halunnut edetä paljon nopeammin kuin koirat. Ensimmäiset yritykset leikkiä, ensimmäiset nuolemiset, ensimmäiset viereen nukkumaan menemiset, kaikki on olleet kissan aloitteita Pajulle. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, että perseet vastakkain voidaan sohvalla nukkua, mutta varsinaisesti mitään kasautumista ei ole nähty. Lakilla oli pitkään "hui en kai vaan koske kissaan" -kauhu ja se siirtyi aina jos kissa tuli edes metrin päähän sohvalle nukkumaan. Nyt ehkä hänenkin kanssa karvojen kärjet voi just osua toisiinsa.

 Tässä katti tapailee leikkiä mutta nahka ei ymmärrä, hienosti poistuu paikalta:

Kissan leikkejä koirat ei vielä ymmärrä ollenkaan. Kissa tarjoaa leikkiä köllimällä selällään ja kevyesti heilauttamalla tassulla kun koira menee ohi. Kissa aluksi pelkäsi koirien keskenäistä leikkiä ja häipyi visusti paikalta, mutta nyt sitä ei mitkään ärinät hetkauta ja se katsoo hyvinkin läheltä. Oon yllättänyt kissan itsekin leikkimästä koirien pehmoleluilla, mutta ei ne koskaan samaan aikaan ole samoilla leluilla meinanneetkaan leikkiä. Ehkä nuo tuollaiset leikit ei oikein kohtaa. Kissa haluaisi vaania ja saalistaa ja mun koirat taas sisällä leikkii pehmoilla vetoleikkejä.

Tässä nahka ehtii hieman nuolla kissaa kunnes tulee taas tassusta että nyt riittää. Lakki on sitä mieltä että kyllä on vaikeita noi kissat huh onneksi mun perse on sinne päin:

Loppujen lopuksi minusta tutustuttaminen eteni paljon nopeammin ja helpommin kuin mitä olin kuvitellut. Tällä kokemuksella lähtisin tähän koska tahansa uudestaan. Toisaalta uskon että suuri merkitys oli sillä että alku tehtiin rauhassa aitojen takaa kaikkien turvallisuudentunteesta huolehtien. Jos koira pääsee kerrankin jahtaamaan kissaa, ja kissa pakenee ja pelkää, mennään pitkälle pakkaselle. Sen takia huolehtisin tavalla tai toisella että niin ei kertaakaan tapahdu. Esim. koiran voisi pitää kytkettynä. Pöne mullakin oli ekoja kertoja kissan kanssa samalla puolella aitaa niin, että pöne oli pannasta kiinni remmissä joka oli mun jalan alla. Koska se ei kuule enää kunnolla ja epäilin että jos tulee joku tilanne, koira ei ole mun kontrollissa. Koskaan ei mitään tapahtunut ja parin toiston jälkeen luovuin tästä.

Uskon myös että koirien hyvä hallinta ja jo olemassa olevat "käy siihen" (maahan), "odota" (älä liiku) ja "pois" -käskyt auttoi kovasti, koska ainakin toista osapuolta pystyi ohjaamaan sanallisesti kun elukat oli ekoja kertoja samalla puolella aitaa. Ja tottakai se, että kissa oli kuitenkin koiriin tottunut ja lähtäkohtaisesti hyvin reipas ja sosiaalinen. Joka tapauksessa asiassa pitää tietenkin elää ja edetä sen hitaamman osapuolen mukaan, sitä ei pidä ruveta hoputtamaan vaikka toinen olisi paljon valmiimpi.

Sitten vielä random kuvia:

hirvee tilanne kun kissa vei nahkiaisen sängyn!

jos sattuu makaamaan kissan pään päällä ni sitte sattuu? kissa vaan tyytyväinen kun kerrankin pääsi jonkun iholle :D

voi jo onnellistua vaikka katti on melkein iholla <3

mikä kissan pallo? en oo nähny

he pienet

Jännä nähdä, löytääkö he joskus yhteisiä leikkejä, pinoutuuko ne samaan sänkyyn tai nuoleeko ne toisiaan ihan antaumuksella. Mulle kuitenkin ehdottomasti riittää tämä nykyinen tilanne, että kaikki on rentoja eikä kukaan kiusaa tai toisaalta pelkää ketään. On ollut tosi antoisaa katsoa kun eri lajin eläimet tutustuu toisiinsa.

Kuin kissat ja koirat, osa 2

Talvi (se katti) on nyt ollut meillä kuusi päivää, ja vaikka on tuntunut että enhän minä "tee mitään", niin paljon asioita tapahtuu silti. Toisaalta on tämä aitojen kanssa eläminen ja tuntikausien aivopesu ollut melko työlästä. Yöt ja työpäivät he olivat erillään, mutta heti kotiin tultuani vietin käytännössä koko illat niin, että palkkailin eläimiä molemmille puolille aitaa. Nopeasti päästiin siihen, että välissä oli vain yksi aita, ei mitään tyhjää tilaa. Nopeasti myös päästiin siihen, että eläimet söi ihan rentoina vaikka välimatkaa oli vain metri. Aluksi syötin niitä koko ajan pelkästä toisen nähtävänä olemisesta, mutta parissa päivässä muutin peliä enemmän niin, että palkkaa tuli erityisesti rentoudesta, painon siirtämisestä poispäin ja katseen kääntämisestä pois kun ensin on katsottu. Kissaa myös kehräämisestä. Paju tuntui että se "suorittaa kaunista katsomista" mutta on oikeasti melko vietereillä, mutta se nyt on sille tyypillistä kun se menee ruuasta niin tiloihin. Onneksi Talvikin on tosi ahne ja sitä on ollut helppo palkata ihan millä vaan.

Kissa alkoi olla päivien myötä yhä vaikeampi saada pysymään aidoissa. Lakki pelkää noita kehikoita ja kissa kun rymisytteli niitä, Lakki usein poistui paikalta. Aina kun koirat oli poissa, päästin kissan koko taloon, jotta hajut sekoittuu ja paikat tulee sillekin tutuksi. Kerran myös vaihdoin koko illaksi niin, että siirsin kissan leirin makkariin, piti vaan viedä sille vessakin sinne kun en tiedä yhtään kuinka usein kissat käy vessassa ja pelkäsin sänkyni puolesta (hän on kyllä alusta asti tehnyt kaiken just sinne minne pitää).

Vielä eilen tuntui, että kynnys ottaa aidat joskus pois on valtavan korkea. En vaan edes tiedä pitäisikö pelätä että koira rävistää kissalta nirrin veke, vai että kissa raapii koiralta silmät päästä? Tänään se sitten vain tapahtui, jätin talon kissalle kun käytin koirat lenkillä, ja sitten koiria sisään ottaessa nostin hänet ensin uunin päälle. Hänpä ei siellä kauaa viihtynyt vaan pomppasi alas kaikkien koirien keskelle, ja ajattelin että no katsotaan.

Pönellä ja Talvilla oli jo kerran aidan läpi tilanne. Pöne kun ei näe enää paljoa mitään, niin se vaan mielellään tuijottaa, mikä taitaa olla myös kissojen maailmassa epäkohteliasta. Väliä heillä oli ehkä metri. Talvi sähisi pönelle, mitä pöne ei kuullut tai ymmärtänyt, ja sitten kissa huitaisi tassulla ilmaa, jonka pöne kyllä rekisteröi ja haukahti/rähähti takaisin, jolloin katti kyllä otti jalat allensa. Tällainen samanlainen toistui tänään ilman aitaa. Jotenkin tuntuu, että Talvi ihan tahallaan kokeilee kuinka minkäkin koiran kanssa voi käyttäytyä. Lakki ja Nakki on jo tassun alla ja niitä jos vaan pistävästi tuijottaa, ne väistää. Pöne ei väistä, ja lopulta taas koira rähähti ja katti häipyi. Olen nyt tässä koko illan antanut heidän olla muuten vapaasti, mutta palkkaan edelleen paljon pois kääntymisiä ja istun pönen sängyn vieressä. Talvia kiinnostaa pöne kaikkein eniten ja se yrittää toistuvasti tunkea sen sänkyyn, vaikka me kaikki yritetään sanoa, että huono idea. Aion antaa pönen itse komentaa kissaa sen verran, että se oppii, että sen luokse nyt vaan ei ole kellään mitään asiaa. Vahdin vaan vähän vieressä että rähähdys riittää. Pöne on kyllä 15,5-vuotiaaksi koiraksi ihan helvetin nopea edelleen, mutta kai tuollainen kissa on vielä nopeampi. Arveluttaa silti edelleen se että en tiedä kumman puolesta pitäisi pelätä.

Mutta aika hyvältä vaikuttaa! Edelleen he saavat kyllä olla yöt ja yksinolot eri tiloissa. Talvi on luonnostaan ymmärtänyt tosi hyvin, että kun valot sammutetaan niin sitten nukutaan. Mun yöt on pyhiä ja meillä oppii koirat, ja saa luvan oppia kissatkin, välittömästi sen, että öisin täällä on sitten aivan hiljaista tai muuten tulee ruumiita.

Kuin kissat ja koirat

Meille tuli eilen kissa. Ihmeen moni tuttu yllättyi kun oon kuulemma niin koiraihminen eikä koskaan olleet kuvitelleet että ottaisin kissan. No, olen kyllä haaveillut kissastakin about aina, mutta kolmen syyn takia sellaista ei ole vielä koskaan ollut. Ensinnäkin koirat on helppo ottaa mukaan reissuille, enkä ole halunnut sitoa itseäni kotiin hoitajaa vaativan lemmikin takia. Jyrsijöitä on kyllä ollut mutta ne pärjää viikonlopun yksin. Nyt kun tänne talon pihaan on tarkoitus ottaa niitä kanojakin, niin sitten niitä ei-mukaan-otettavia on jo niin paljon että hoitaja on hankittava. En siis kyllä reissaa mitenkään paljoa, mutta tämä on kuitenkin asia joka tulee huomioida jokaisen lemmikin kanssa. Toisekseen vuokra-asunnot on toisten omaisuutta ja jos meinaa kovin laajoja kiipeilyjuttuja laittaa seinille, lienee korrektia kysyä lupaa, toiset vuokranantajathan ei oikein haluaisi että edes tauluille porataan reikiä. Omiin seiniin voi porata ihan miten haluaa. Kolmanneksi en myöskään jaksaisi tapella isännöitsijän, naapurin tai kenenkään kanssa siitä millaisen ulkotarhan voin rakentaa parvekkeelle/pihalle; omaan pihaan voi laittaa just sellaisen kuin haluaa sattuu tulemaan. Nämä kaksi muuta on ehkä kuitenkin sovittavissa olevia asioita, mutta tuo ensimmäinen on se mikä minua eniten on pidellyt.

Kissan valinta on esitelty taloblogissa joten ei siitä tässä enempää, koirien blogiin ajattelin kirjoittaa eläinten tutustuttamisesta. Kyllä minua hieman mietityttää miten asia etenee. Selvää on myös se, että en pidä kotonani eläimiä jotka stressaa toisiaan tai tappaa toisensa välittömästi jos portti unohtuu joskus auki, eli jos ne eivät opi tulemaan toimeen niin viimeiseksi tulleen on lähdettävä. Olen tämän myös sanonut kissaa ottaessani. Tämä riski nyt lienee ainakin teoreettisena joka kerta kun ottaa uuden koiranpennunkin, mutta koirat tuntuu paljon helpommilta hallita. En tarkoita että koiriakaan voi pakottaa tutustumaan ja tulemaan tovereiksi; tutustuminenhan nimenomaan edellyttää että kaikilla on turvallinen olo ja ne oppivat luottamaan toisiinsa, ja sitä et voi käskeä tapahtumaan. Mutta mulla on ollut koiria vajaa parikymmentä vuotta ja niitä osaan lukea. Kissoista en tiedä vielä paljoa mitään. Vietin kyllä vielä kotona asuessani paljon aikaa löytöeläintalolla vapaaehtoisena ja olin yleensä kissojen karanteeniosastolla, eli siellä mihin ne ekana tulivat ja olivat kaikkein arimpia. Olin silloin melkoinen velho kissojen kanssa ja opin toimimaan niin etten juuri saanut osumaa. Veikkaan, että tatsi on vähän unohtunut tässä ajassa.

kuva (c) kotihoitokoti

Koirat oli hoidossa kun hain kissan Helsingistä, ja kotimatkalla nappasin koiratkin autoon. Kotiin tullessamme kannoin kissan boksissaan kylppäriin, mihin olin sisustanut hänelle huoneen. Kävin siellä illan mittaan  muutaman kerran vessa-asioilla ja hän tuli joka kerta kiehnäämään jalkoihini ja oli hyvin reipas. Koirat pidin näkösuojan takana usean metrin päässä, kylppärin oven ohi kyllä mennään ulos, mutta siinä ei hengailtu vaan siirryttiin vain, ja siinä oli pahvilaatikko edessä ettei eläimet nähneet toisiaan. Koirat ei oikein olleet kiinnostuneita ollenkaan. Ajattelin, että ollaan pari päivää ensin niin, että eläimet haistaa toisensa, ja katsotaan sitten miten edetään. Ihmisen mielestä siinä "ei tapahdu mitään" mutta eläimet kyllä tietää että heitä on täällä muitakin, ne tottuu toistensa läsnäoloon ilman että mitään pahaa pääsee tapahtumaan. Jos ne vaan heittäisi suoraan yhteen niin on erittäin todennäköistä että joku pelkää jotakuka ja toinen jahtaa toista, ja ensivaikutelmasta on aina myöhemmin hankalampaa päästä vaikka ne saattaisi silti oppia tulemaan toimeen. Mutta ei välttämättä. Sen takia uskon, että parasta edetä rauhassa ja yrittää estää ikäviä tapahtumia koskaan tapahtumasta, ja palkita eläimiä toivotusta käytöksestä.

Seuraavana aamuna päästin kissan tutustumaan taloon kun koirat oli teljetty ulos (nuoriso) tai makkariin (pöne, he pönet eivät ulkoile vesisateella). Eteiseen se tuli reippaasti, mutta tuvan puolelle ei uskaltanut, vaikka kovasti kiinnosti. Istuin sen kanssa eteisessä sitten ehkä 15min ja sitten palautin hänet kylppäriin. Arvelin, että hän on niin reipas, että mun kompostikehikot ei saata häntä kauaa pidellä, ja aika nopeasti se oppi koukkimaan tassulla niin että ne tosiaan irtoaa vaikka ne oli naulalla karmeissa kiinni. Mun koirat pelkää kehikoita ja pysyy taatusti niissä, mutta kissapa ei näytä pelkäävän. Kerran sitten tuli tilanne että kissa karkasi kylppäristä eteiseen, ja eteisen ja tuvan välillä on vielä koiraportti jonka päällä on mun pyyhe. Koirat meni sinne katsomaan mikä eteisessä rapistelee ja kissa sähähti ja paineli takaisin kylppäriin. En tiedä onko tällaisetkin huonoja kokemuksia joita pitäisi välttää, toisaalta minusta kissa sai kokemuksen että kun se sähähtää ja poistuu, kukaan ei tule sen perään vaan se saa olla rauhassa niinkuin halusi? Ja sen taas pitäisi lisätä luottamusta siihen että sinua kuunnellaan.

Päivällä vaihdoin alusia niin, että kissalla ollut kylppärin matto (se nukkui vissiin koko yön sen päällä) tuli koirien puolelle ja kissa sai koira-alustan. Kukaan muu kuin töppöinen ei oikein ollut kiinnostunut, mutta se sitten imppasi kissan hajuista mattoa kaikkien muidenkin edestä. Ehkä sen dementoituneet aivot tuotti sille jotain flashbackeja menneisyydestä? Mun kavereilla oli kissoja ja kyläiltiin heillä paljon kun pöne oli nuori.

Tehtiin myös muutama treeni niin, että kissa oli eteisessä ja sen puolella oli koiraportti, ja välissä oli parin metrin tyhjä loossi jossa itse seisoin, ja mun toisella puolella kompostikehikko ja koirat sen takana. Heittelin kummallekin puolelle nameja ja eläimet näki toisensa, otin siis näkösuojan siksi aikaa pois. Tämä meni hyvin. Kissakin on onneksi tosi ahne. Tein myös erikseen niin että mulla oli ensin pelkkä Paju joka pysytteli paikoillaan, ja sitten toisella kertaa pelkkä Lakki joka makasi käskyn alla ja söi nameja ja kissa seurasi kauempaa ja sai kanssa muutamia heiteltyjä nameja, tämäkin meni hyvin.

lopetettuani altistuksen peitin taas näkymät mutta hän huijaa ja haluaisi edelleen katsella koiria pyyhkeen alta

Hän on nyt sitä mieltä että ei todellakaan aio pysytellä enää kylppärissä, ja pudottaa ne aidat toistuvasti. Hän ei ole vielä ainakaan vaikuttanut mitenkään kovalta hyppimään eikä kiipeilemään, joten en usko, että se ihan spontaanisti heti ainakaan hyppää koiraportin pyyhkeen päälle. Hirveästi sitä selvästi kiinnostaa, mutta onneksi se on kuitenkin vähän varovainen koirien suhteen, pelkäsin nimittäin jo että jos se marssii suoraan puskemaan niitä yhtä tuttavallisesti kuin minuakin, mun koirat on kyllä kauhuissaan että mikä hitto tuo on ja siitä seuraa tilanteita. Sunnuntain oon vielä kotona mutta maanantaina töihin mennessä pitää sulkea se vessaan ihan oven taakse, ja teljetä se niin että valvomatta täällä ei ainakaan synny mitään kohtaamisia. En nyt muuten oikein juuri nyt osaa hahmottaa mitä seuraavaksi kannattaa tehdä, varmaan siis katsellaan toisiamme portin läpi vielä useita kertoja ja yhdistetään siihen syöminen (ihan klassinen ehdollistuminen, näkee toisen ja siitä seuraa mukavia asioita), ja järjestän kissalle erikseen mahdollisuuksia tutustua taloon niin että koirat ei ole täällä. Mulla on useampi projekti tuossa, putkia ja hyllylevyjä joista pitää rakentaa hänelle kiipeilyreittejä seinille, että pääsee sitten ylös pois koirien ulottuvilta. Niittipyssyn ostin ja naulojakin on mutta puuttuu kynsien pitävä materiaali, päästävä siis mattokaupoille ja jotain sisalköyttä voisi myös kokeilla. Mulla on myös katsottuna kivan näköinen kiipeilypuu ja paitsi että se maksaa aika paljon ja pitäisi ehkä säästää kun rahaa on nyt mennyt niin hirveästi kaikkeen, ne on myös loppu kaikkialta mutta tilasin saatavuusilmoituksen ja katsotaan sitten kun niitä on taas tarjolla.

Elämme jänniä aikoja, toivottavasti kaikki menee hyvin!