Nosekoe 2lk

Iitiän tanssilavalla NWS:n kokeissa. En olisi jaksanut mennä, mutta tuttu vkt vielä kyseli perään. Olen vissiin melko helposti ylipuhuttavissa, ja 2lk kokeet ei tosiaan tule täyteen, ei ollut nytkään vaikka minäkin tulin täytteeksi. Heillä oli ylituomari jolla on yleensä ollut tosi lyhyet ajat, ja sanoin ihan suoraan ettei töppöinen ehdi löytää mitään. Menin nyt sitten kuitenkin, kokemusta jokainen koe aina tuo. Ja alkaahan sen kanssa kaikki olla kauhean liikuttavaa vain siksi että jätkä on hei 13v. Kaikki ei elä niin kauaa tai jos elää, on kisaamisen estäviä lääkityksiä.

Pöne oli numerolla 8, kaksi tuomaria joista Laasanen autot + ulko ja Alamommo sisä + laatikot.

Ajoneuvot 3kpl, 2 hajua, 2min45sek (kolmas on kyllä siellä takana vielä)

Eka löytyi ekasta autosta toiselta puolelta koko härvelin kierrettyämme, keskimmäinen oli tyhjä ja toinen haju vikan auton edestä. Tuomarista ihan sikahieno pro-tason etsintä, hämmennyin kun kehuista ei tullut loppua :D Ekaa autoa pöne nuolaisi (!!) mutta tuomari ei pysynyt perässä eikä ehtinyt sitä nähdä.

Ulkoalue, lautaseinustaa jossa portaat, ulkorakennus ovineen ja pylväineen, keskellä pöytäryhmä, 2 hajua, 2min 45sek

Pöne veti suoraan ulkorakennuksen alalaitaan ja ilmaisi sinne, työnsi vielä nenän yhteen verhoilun koloseen. Väärin, se oli siirtymähaju pöytäryhmästä ja sen oli joku muukin ennen meitä ilmaissut. En tiedä alkaako sille ajatus rakoilla kun ei se ennen ikinä ole tällaisia tehnyt ja nyt teki viime kokeessakin. Tuomarikin harmitteli että niin vakuuttava ilmaisu että kyllä hänkin olisi uskonut. 

Sitten hetki odotuspisteellä ja sitten toiselle tuomarille sisään.

Sisäetsintä 2 hajua, 3min 15sek:

valtava terassialue jossa miljoona pöytäryhmää, reunassa kiersi puupenkki ja sen yllä paljon koloja ja ikkunalautaa ja saumoja. Aikaa siis olikin mutta muuten tämä oli ihan taattua Alamommoa :D Pöne oli jotenkin vähän outo, ei pelännyt hämärää ahdasta aluetta eikä isoa miestuomaria mutta jotenkin ei kunnolla ruvennut etsimään mistään vaan poukkoili (suti...oli liukasta) menemään vaan. Ehkä siinä tuli se kaaoksen tunne minusta kun en tiennyt mistä aloittaa. Vihaan tuollaisia välejä missä järjestys ei pysy lainkaan. Aika loppui eikä mitään löytynyt. Pöne oli hienosti etsinyt puureunan päällä yhtä saumaa pitkään mutta putosi pois sieltä just metriä ennen. Toinen haju jäi yhteen pöytäryhmäväliin missä se ei käynyt tai haisteli väärää reunaa.

Laatikoita:

33kpl isossa salissa pienellä alueella tosi tiiviisti epämääräisesti, ahdistus tästäkin kun en ikinä muistaisi jos se ohittaa jonkun. Piiloja kaksi ja aikaa 2min15sek. Otin lyhyen hihnan ja pidin sitä niin lyhyellä että se ei päässyt juoksemaan yhtään, ja jarrutin haistelemaan joka laatikon. Eka ilmaisu aika pian ja toista varten oltiin ehkä 2/3 käyty läpi. Toisessa vielä kysyin että ootko varma kun se oli jotenkin vähän hätäinen, ja hän sanoi olevansa. Tuomari kehui ilmaisuja.

Tajusin että me myös treenataan laatikoita aivan väärin, ne on aina joko kahdessa rivissä tai ympyrässä, siististi ja helposti. Jokaisen kokeen jälkeen mulla on sellainen olo että ei mun koira osaa mitään, ja että oon ihan paska ohjaaja itse, ja että pitäisi päästä johonkin valmennukseen jos tätä haluaisi tosissaan tehdä. Jos treenaa joskus ja jouluna niin edes Lakki ei näytä ykkösessä sillä konstilla tuloksia saavan. Nosessa myös se osaavien treenikavereiden merkitys korostuu, ei oikein ole. Meidän kimppatreenit on sellaisia että sokkoja saa mutta yleensä niitä hajuja vaan lätkitään johonkin ilman mitään ajatusta.

Jos jotain hyvää niin edelliskerrasta viisastuneena en antanut sen ohittaa niitä laatikoita! Myös autot tein normi hihnassa ja liina oli vain sisällä ja ulkona.

Pönelle siis yhteensä 50p, surkein kakkosen tulos. Pisteethän ei nyt suoraan kerro kuitenkaan tässäkään lajissa miten sillä meni, ja ei tämä minusta sen huonoin koe ollut. Sillä on tänä vuonna joka kokeessa käynyt jotain tällaista outoa, hajupilven tai täysin väärän kohdan ilmaisuja. Se ei ole sille lainkaan tyypillistä ja luulen että sillä vaan alkaa ikä näkyä kognitiivisten taitojen rapistumisena. 😭 Ehkä se hetkeksi unohtaa mitä se oli tekemässä ja tulee vaan aivopieruja. Tässäkin kokeessa ulkona se pointtasi nenällä laudan raon, ihan kunnolla survoi nokkaa sinne, tuhahti ja oli hyvin vakuuttava ilmaisussaan, tuomarikin harmitteli että ei mistään olisi tiennyt epäillä ja hänkin olisi uskonut koiraa. Ehkä mun aina pitäisi kysyä siltä että ootko varma, silloin sen aivo ehkä palaisi nykyhetkeen. Tai sitten se on vaan liian vanha tähänkin ja tämä oli tässä. 💔

Palkintojen jaossa olin sitten lentää persiilleni kun hän yllättäen oli ajoneuvojen nopein pöne. Kehuttiin vielä että aivan pro ajoneuvoetsintä. Valitsin kiertosuunnat niin että me kyllä kierrettiin myös ne kaikki kokonaan ennen kuin löydöt tuli, enkä ymmärrä mitä ne muut siellä säätää jos tämä oli nopein ja niin erityisen hieno. Sehän on ihan sikahelppo opettaa ohjatuksi niin että ohjaaja vie ja koira skannaa. Ei tule hyppimisiä eikä herpaantumisia. Palkintojen jakaja sanoi että tämä taitaa myös olla kisojen vanhin koira, ja vastasin että 13v, jolloin kaikki alkoi huokailla ihastuksesta. Joku vielä sanoi että se oli kova koira ja kahmi yleensä kaikki palkinnot. Niin, aikana ennen vanhenevaa aivoa. 😭 Pöne sai M&M lahjakortin jossa ei lue summaa, mutta hän aikoo joka tapauksessa ostaa herkkuja. Itselleen. Murustakaan ei aio antaa kelleen.

"teistä ei tuu ikinä mitään"

 Kirjoitin tämän SPKL:n "Kansalliset lajit nousuun" -fb-ryhmään:

Oon nyt tässä viimeisen vuoden aikana junnun kanssa koulutuksissa käyneenä saanut useamman kerran joko rivien välistä, tai ihan suoraan, palautetta siitä että paska koira ja ei tosta tule koskaan mitään. Hämmennyn aina niin etten tajua sanoa vaikka että mulla on tuolla autossa toinen samanlainen paska 13v KVA, tai että mudi voitti haun SM-kultaa tässä muutama vuosi sitten. Ne ei ole bortsuja eikä belgejä, ja ehkä ne vaan on suurelle osalle täysiä kummajaisia ja ennakkoluulojen värittämiä. Sitä en ole koskaan tajunnut että kouluttaja tuomitsee rodun perusteella jonkinlaiseksi, katsomatta yksilöä lainkaan. Koskee kaikkia muitakin rotuja.

Sitten jään aina miettimään, että jos mulla on mudi, niin ei kukaan ole mua pakottanut ottamaan sellaista. Suomessa aikuisten ihmisten on hyvin helppoa ostaa just sen rotuinen koira minkä ne haluaa. Jos mulla on se paska mudi niin se johtuu siitä että olen HALUNNUT sellaisen. Vaikka se olisi jonkun muun mielestä ihan käsittämätöntä niin makuja on kuulkaa melko monia. En minäkään ymmärrä monia rotuja mutta ei tulisi mieleenkään mennä aukomaan päätään niille ketkä niistä tykkää.

Kaikki ei harrasta myöskään lajia eikä ainoa tavoite ole SM-pallit, luojan kiitos löytyy myös rotujen harrastajia jotka haluaa rodun x ja tekee sen kanssa sitten mitä tekee, kaikki tulokset on plussaa.

Mä nyt pahoitin mieleni sen verran että tuskin ihan äkkiä tekee mieli mennä mihinkään maksulliseen koulutukseen näyttämään typerää koiraani. Ikävää lähteä sieltä aina kotiin lytättynä. Sinänsä saa nyt myös miettiä miksi ulkopuolisen mielipide vaikuttaa niin paljon - toisaalta minä kyllä edelleen tykkään ihan hirveästi mun koirasta ja olen sitä mieltä että siitä tulee vielä oikein hyvä. Mutta kyllähän se nyt vähän tympii maksaa viiskymppiä kun käteen ei jää muuta kuin haukut rodusta eikä päästä itse asiaan lainkaan.

Vanhan koiran kanssa kymmenen vuotta sitten JK2-kokeessa muut osallistujat nauroi ensin että mikä villakoira toi on, onko niilläkin pk-oikeudet, hör hör. Tehtyämme 295p ja voitettuamme kiistatta kaikki ne truu pk-koirat ne samat ihmiset tuli hattu kourassa uudelleen kysymään että ai mikä se rotu olikaan ja mikä tyyppi tää on. Tällaisen marginaalirodun kanssa sellaiseen tottuu, ja eihän se nyt mikään ihmekoira ollut eikä aina tollasia settejä vetänyt sekään, mutta tuo vaan jäi ikuisesti mieleen.

Pk-puoli hiipuu jatkuvasti ja harrastajat vähenee. Toinen kurja rotuun liittyvä juttu on se, että minunkin hakuryhmässä on ihminen jonka rodulla ei vielä ainakaan ole pk-oikeuksia. Hän pelkää jatkuvasti sitä että saa selitellä miksi hän sitten harrastaa pk-lajeja moisen höpöhöpökoiran kanssa. Kannattaisi kaikkien muistaa että pk-puoli kaipaa ihan jokaista harrastajaa; jos heidän rodulle ei koskaan saada oikeuksia, ehkä hän joskus ottaa eri rotuisen palveluskoiran. Tai jos hän viihtyy hyvin piireissä niin varmasti osallistuu järjestämään kokeita niille "oikeille koirille". Sen sijaan jos rodun vuoksi lytätään, ihminen takuulla katoaa ja vaihtaa lajia ja se siitä, ikuisesti.

En oikein tiedä mikä tän pointti oli. Itse olen harrastanut sen sataa eri lajia ja kisannut niissä, mutta pk-puoli on aina ollut se omin juttu. Vanhan koiran kanssa ajattelin aina että ajatelkaa mitä haluatte, kyllä mä näytän mistä kana pissii, mutta ikää kun tulee niin ehkä sitä ei vaan jaksa enää. Harrastamisen pitäisi olla ennen kaikkea mukavaa ja sitä se omissa porukoissa toki onkin, mutta just nyt tuntuu että viitsiikö sitä enää mihinkään koulutukseen tai kokeeseen mennä ottamaan paskaa niskaan. Mullekaan ei koskaan mitään belgiä tai bortsua tule vaan vaihdan sitten vaan näiden höpöhöpökoirieni kanssa lajit muualle.

Ehkä mä toivon että jokainen vähän tsekkaisi omaa asennettaan ja osaltaan auttaisi saamaan nämä lajit nousuun, eikä karkota yhtään harrastajaa. Ei sun tartte tykätä siitä friikkikoirasta eikä haluta sellaista itsellesi mutta omalle omistajalleen sekin on maailman rakkain ja parhain, ja valtaosa meistä kuitenkin toivottavasti harrastaa koiran kanssa eikä koiralla, joten niillä mennään mitä on tullut valittua.

 

514 tykkäystä, 241 kommenttia. Eikä oikeastaan yhtään haistapaska-äläviitsi-meininkiä mitä pelkäsin ja mietin viitsinkö edes kirjoittaa. Sain ihan sikakannustavia kommentteja ja paljon erilaisia kokemuksia. Osa sanoo, että kummajaiskoira on otettu hyvin vastaan, mutta paljon oli samanlaista tunnelmaa kuin minullakin. Kamalaa, tosi kamalaa. Paras kommentti mitä sain, oli, että yksikään harrastus ei pitäisi olla sellainen jota varten "pitää kehittää paksumpi nahka", enkä voisi olla enempää samaa mieltä.

Tämän kirjoituksen kirvoitti hyppytekniikkakoulutus, jonka teoria oli kyllä ihan jees joskin tuttua asiaa minulle, mutta esim. lämmittelyn tärkeyden kertaaminen lienee hyvästä koska lämppään edelleen puutteellisesti joka lajissa. Sen sijaan osuus koirien kanssa oli aivan ala-arvoista, kaikkien osallistujien koirat oli kouluttajan mielestä tuhannen jumissa eikä kukaan päässyt oikein tekemään itse asiaa, eikä saanut mitään vinkkejä kuinka sitä hyppyä sitten treenataan kun ne jumit on hoidettu. Juttelin muutaman ihmisen kanssa ja heille jäi minun lisäkseni sellainen olo että kaikki muutkin koki tulleensa lytätyksi ja että "paska koira". Minulle hän sanoi ihan avoimesti että noi mudit nyt on tollasia vaikeita kun ne on niin itsenäisiä ja itsepäisiä eikä luontaisesti ole motivoituneita tekemään ohjaajan kanssa. Harmi kun hämmennyn aina niin etten tajua kuin seistä monttu auki ja tuijottaa että mitä ihmettä mä just kuulin. Monenlaista ongelmaa minullakin on mudien (töppösen) kanssa ollut mutta motivaatio tehdä eri lajeja ei kyllä koskaan ole ollut sillä listalla. Lakki sai ehkä taas ihan ansaitusti tällaisen kommentin koska ruoka sitä ei kiinnostanut yhtään, eikä se oikein tajunnut rimpulaa rimaestettä ja tuli aluksi ohi ja ali. Kouluttajan mielestä koira ei vain ole motivoitunut tekemään mun kanssa mitään. No leikittiin sitten hänen toiveesta kahden lelun leikkiä ja väärin meni sekin kun Lakki halusi pitää lelua ja kieriä sen kanssa mun jaloissa odottaen samalla maharapsuja. Kyllä se leikki ja vaihtoi joka kerta mutta hakeutui silti aina sen yhden kanssa asentoon. Paska koira ja paska suhde. Sitten hän halusi että mennään estettä yhdessä että juoksen koiran vierellä, ja joo se hyppäsi niskat kenossa tuijottaen samalla mulla ollutta lelua. Juuri se tekniikka mitä haluankin, not! Tän pointti ei selvinnyt mulle koskaan... ai niin ja aluksi hän olisi halunnut kokeilla koiran lihaksia ja sanoin että sopii yrittää jos se antaa. Koira ei korvaansa lotkauttanut ihmisille kun kentälle tultiin, ja kun hän meni kyykkyyn ja kutsui sitä, se meni moikkaamaan. Antoi silittää kaulasta ja oli siinä ihan suht fine, mutta kun hän ojensi kättä pitemmälle, koira yritti peruuttaa, jolloin hän nappasi pannasta ja koira rupesi murisemaan. Tilanne jäätyi siihen ja piti itse sanoa että päästä nyt herran tähden irti siitä. Hän sitten vielä ehdotti että minä tulen pitämään kiinni että hän saa kokeilla, johon vastasin että en tule kun en halua sitä pakottaa kun se mielipiteensä selkeästi toi esille. Se mikä liikutti melkoisesti, oli että koira tuli pyytämättä pois sieltä ja kävi lelunsa kanssa kierimään mun jalkoihin, eli sille ei kyllä jää mitään pelkoa tms noista tilanteista, ei kytännyt kouluttajaa eikä ketään muutakaan yhtään sen jälkeen. Mutta olipa nyt silti vähän tyhmä tilanne ja olisi ehkä pitänyt heti sanoa että ei saa koskea. (Ja vähän kyllä ahdistaa, miten se sirun luku sille koskaan koulutetaan, koska pitäähän sitä voida sitten koskea... toisaalta jotenkin yritän uskoa että tämä on vain pieni itseluottamuksen puute, ja aikuistuessaan se kyllä kohenee. Ei nyt toki itsestään ilman treeniä varmasti ala sujua, mutta en jotenkin usko että se on paljosta kiinnikään, että se sietäisi sen hyvillä mielin kokematta tarvetta kieltäytyä.)

Jännää, että töppösen kanssa mulla on aina ollut sellainen olo, että mulla on hyvä koira ja aivan sama mitä kukaan siitä ajattelee. En muista että koskaan olisi ollut toisin, edes sen nuoruudessa vaikka se silloin oikeasti oli epävarma ja tekninen. Ehkä meille ei koskaan osunut yhtään kouluttajaa joka olisi saanut mut epäilemään sitä. Sienen kanssa taas totuin siihen ja olin itsekin sitä mieltä, että tää nyt on vaan tällainen, ja se oli hirveää. Olen hirveän pahoillani siitä että annoin kenenkään saada mut uskomaan niin, ja jäin itsekin kiinni puutteisiin enkä keskittynyt vahvuuksiin. Nyt Lakin kanssa olen lähinnä hölmistynyt; koirani haukkuva kouluttaja ei saa mua olemaan samaa mieltä ja tykkään siitä edelleen ihan hirveästi, mutta mietin vaan että miten pihalla mäkin mahdan olla kun näen siinä niin erilaisia asioita kuin muut. Puutteellinen motivaatio? Itsepäinen? Wooooot? Lakki eläisi kiitoksella ja on sielultaan sellainen kiltti poika joka todella haluaa tehdä oikein, jos vaan ymmärtää mitä halutaan. Koira jolle tekeminen itsessään on palkitsevaa ja jota joo ei se ruoka oikein motivoi, ja joka leikkiikin "väärin" ja on vaan vähän... outo. Ymmärrän sen, mutta en ymmärrä lainkaan niitä asioita mistä meitä nytkin syytettiin. Vituttaa ihan suunnattomasti maksaa tällaisesta viiskymppiä ja nyt olen ihan yhtä pihalla mitä sen hypyn kanssa pitäisi tehdä, kuin ennen tätä koulutustakin. Jos nyt joskus johonkin vielä sen kanssa menen, niin pitää varmaan etukäteen kysyä että olisko mahdollista ettet sanallakaan arvostele rotua tai mun koiraa vaan keskityttäis siihen perkeleen asiaan mikä tän koulutuksen otsikko on. Että jos osaisit auttaa opettamaan jotain siihen liittyvää ja saataisi eteenpäin vievä treeni tällä meidän tasolla missä nyt olemme. Saatana.

Rallykokeessa

Kerran vuodessa rallykisoissa (ja ekaa kertaa kertalisenssillä, ei ole kisakoiraa..). Omaa kenttää pitemmälle ei nyt ajettu mutta ei valioitunut ei, oli oikein kiva ja rento mutta teki taas muutaman ylimääräisen voltin. Ekan uusin ja sen jälkeen annoin olla kun mahis meni jo. Kellä helvetillä tulee edes mieleen tehdä puolenvaihdossa jalkojen välistä pikainen maahan meno ohjaajan alla ja jatkaa samalla vauhdilla oikeaa tehtävää? No töppöisellä, ei oo häpee olla nopee, t. pöne 13v 😎🙄

Se ei oikein kuule enää ja sanoin etukäteen tuomarille että käskytän siksi aika kovaa, ettei ihmettele. En tiedä oliko tässä pientä yliyrittämistä; se lukee huulilta ja teki nyt vähän turhan herkästi kaikkea vaikka vain hymyilin tms? Onhan sillä aina ollut normaalin kuulon aikanakin aika omatoimisia muuveja joten sinänsä ei mitään outoa tässäkään. Lähellä mutta niin kaukana, kolmoisvalioituminen...

 

Sydänultra

Olipahan melkoinen keissi... toisilla rokotuksilla silloinen ell kuuli "hakkaavan, konemaisen sivuäänen joka viittaa PDA:n". Pentutarkissa tai ekoilla rokotuksilla mitään ei kuulunut, eikä pennulla ole ollut kasvattajan luona tai meillä mitään sydänvikaan viittaavia oireita. PDA:n voi leikata yliopistollisella Helsingissä, ja koirat toipuu siitä hyvin jos selviävät leikkauksesta (aortta saattaa revetä ja sitten se on menoa) tai leikkaamattomana elinajan ennuste on keskimäärin 1-2v. Google ei löydä kauheasti sairaskertomuksia, luulen että tästä ei vaan puhuta koska tapaukset voi kaikessa hiljaisuudessa unohtaa... yleensä se siis todetaan jo ennen luovutusikää joten pentu voidaan operoida ja jättää kotiin, tai sitten sairas pentu vain katoaa eikä sitä koskaan edes rekisteröidä. Toivottavasti olen väärässä.

Pennun rokotuksilla tutkinut ja sivuäänen kuullut ell kehoitti tulemaan uudelleen kerran kuussa kuunneltavaksi. Hänen toimintansa ei missään vaiheessa ollut mitenkään luottamusta herättävää, ja selvää oli heti alusta asti, että sen sijaan että ramppaan siellä ja maksan varmaan sen 70e/kerta, maksan mieluummin kerralla jonnekin toisaalle mistä saan faktaa enkä vain sitä mitä sattuu kuulumaan. Sydänultraa ei täällä kylässä ole, ja vaihtoehtoina oli Lahti tai Jyväskylä (Muurame). Päädyin jälkimmäiseen. Keissi maksoi 200e ja voin todella lämpimästi suositella, lääkäri oli todella mukava ja aivan suunnattoman pätevä ja ystävällinen.

Lähtökohtaisesti suhtaudun erittäin nihkeästi siihen, että jalostetaan koiria, joille pitää tehdä tonnin erikoiskirurgiaa että ne jää henkiin. Sairasta, todella sairasta, enkä halua olla osallisena sellaisessa. Sydänultran varattuani ultraava ell käski miettiä valmiiksi suhtautumista leikkaukseen, koska jos pumpussa on jo pahoja vikoja, leikkaus pitäisi tehdä aika pian, tai siitä ei ole hyötyä jos tuhoa on jo tullut. Ei leikata, ei helvetissä aleta leikkaamaan. Päivät pitkät pidin sitä sylissä ja haistelin sen päälakea ja mietin että miten voisin olla niin kylmäpäinen että laittaisin päälle päin oireettoman nahkiaisen vaan piikille, ja pitäisikö se lopettaa sitten heti vai odottaa että sydän uupuu ja oireet iskee. Loppu kai tulee näillä sitten aika nopeasti eikä siihen pure lääkkeet; PDA on virheellinen verisuoniyhteys sydämessä ja veri kiertää väärin mikä kuormittaa sydäntä kovasti. Ei se onneksi kuitenkaan siihen ultrapöydälle ole kuolemassa, sanoi kasvattaja, mietitään sitten sen jälkeen mitä tehdään.

Sivuääni sieltä kyllä kuuluu, mutta ultraaja sanoi heti stetoskoopit päässään että ei kyllä kuulemansa äänen perusteella ekana epäilisi kuitenkaan PDA:ta. Sitten pantiin koira kyljelleen, kaiken maailman klipsit siihen kiinni, minä pidin etupäätä ja hoitaja takapäätä. Hetken se vastusteli ja yritti ylös ja sen jälkeen oli niin kiltti että sitä kilvan kehuivat. Mä en voi enää ikinä mennä ultraan ilman että silmille palaa kuvat imusolmukesyövästä, joten oikeastaan en olisi halunnut edes katsoa vaikka lääkäri tosi tarkkaan selitti ja näytti kaiken mitä näytöllä viuhui. Sydänultra on vähän eri kaliiberin kone kuin se tavallinen Näkyi eri väreillä eri suuntaiset virtaukset, kone piirsi sen sata eri käyrää siitä mitä pumpussa oli meneillään, laski veren virtausnopeuksia ja kaikkein hauskinta oli kun kuultiin kaiuttimesta sen sydämen sykkivän. Melko kuumottavaa oli kun siirryttiin kammioista ja läpistä sinne missä ne PDA-muutokset olisi jos on; aorttaan ja keuhkovaltimoon. Mutta ei ollut. Lääkäri sanoi että hän kyllä löytää syyn sivuäänelle ja niin kauan tässä pengotaan, mutta lopputulos oli että pumppu on niin priimaa kuin olla voi. Harmiton ja sydämen rakenteesta tai toiminnasta täysin riippumaton sivuääni, seurataan kun muuten asiaa lääkäriin, jos ääni muuttuu niin uusi ultra mutta toistaiseksi täyttä käyttöä vaan ja hyvää syksyä. Näitä kuulemma joskus on jotka jää mysteeriksi mistä ne johtuu kun mitään vikaa ei ole nähtävissä. He olisivat halunneet kaapata Pajun ja sekä ell että hoitaja kilvan syöttivät sille nameja lopuksi, eikä meinattu päästä lähtemään kun "mä haluan antaa vielä yhden kun se on niin IHANA!".

Voi nahkiainen. <3

Jos olisi energiaa, tekisi mieli palata papereiden kanssa klinikalle, mutta ei kai se lääkäri mitään varsinaista virhettä tehnyt. Pentutarkissa hän kyllä ainoana on tuntenut tai "tuntenut" sen pallin ja sen jälkeen siitä ei ole mitään havaintoa kellään, ja sydän on pentutarkissa ok ja toisella rokotuksella hän kuulee kuoleman sairauden, joten herää epäilys että pentutarkkia ei ole kovin huolellisesti tehty. Varsinkin kun tällä rokotuskäynnillä hän oli todella kauhean sählä ja hätäinen enkä osannut muuta kuin kulmakarvat koholla monttu auki seistä toljottamassa kaikkea mitä tapahtui. Pahaa mieltä hän ainakin melkoisesti sai aikaiseksi lausumalla ääneen noita PDA-epäilyitään.

Paistaa se aurinko joskus sinne syvälle risukasaankin, perkele.