6kk

Mr. Turpakarva tänään jo puoli vuotta. 💖

Hän on reipas ja rohkea, hyvin omilla jaloillaan seisova persoona, jota ei monikaan asia ole maailmassa hätkähdyttänyt. Hän rakastaa tehdä asioita (=ruokaa jota siitä saa) ja on hyvin liikunnallinen ja fyysisesti todella kova koira, mutta hän kyllä viihtyy myös sohvalla ja kestää toimettomuutta hyvin. Hänet on helppo ottaa mukaan mihin vaan, koska hän suhtautuu kaikkeen niin mutkattomasti. Harrastuksissa hän on HYVIN keskittymiskykyinen ja tekisi varmaan omaa juttuaan vaikka ydinpommi räjähtäisi vieressä... Monesti olen miettinyt kuinka vilkas hän mielestäni on, mutta en oikein osaa nähdä sitä. Tulevaa luonnetestiä sitten joskus jo kovasti odotellaan, isällään on +250p ja vaikka se ei ole mikään kilpailu, on hauskaa että mullakin on käsissä nyt tosi erilainen koira kuin koskaan aiemmin.

Se on tullut jo selväksi että sellainen omanarvontunto on melkoinen. Russelia ei voi käskeä, sitä pitää pyytää. Kokovartaloluimun määrä on melkoinen jos sille erehtyy korottamaan ääntään, saati jos äänestä kuuluu että hermoa kiristää ja nyt v*ttu tartteis jo toimia. Sillä ei ole mitään tekemistä ohjaajaherkkyyden kanssa, koira ei siis paineistu vaan pikemminkin heittäytyy täysin yhteistyöhaluttomaksi. Mä en ikinä olisi uskonut puolikaan näistä jutuista ellen olisi itse nähnyt. Ei se ole koiraa kummempi mutta monessa tilanteessa paimenet ja terrierit nyt vaan käyttäytyy hyvin eri tavoin. 🤣 Voin myös hyvin nähdä miten näistä tulee ihan hirveitä; se passiivisaggressiivisen "vittu en!" vastustamisen voima on valtava ja koiralle olisi helppo antaa periksi, jos ei olisi yhtä junttura kuin minä olen.

Paju edustaa 26,5cm ja 6,1kg täyttä lihasta. Toivottavasti se ei enää paljoa kasva koska tissinvälikoiraksi se alkaa jo vaatia melko suuria tissejä. 🤣

Maastoja

Tällä viikolla tuli täyteen Lakin tämän kauden 30. metsäjälki ja koko elämän 40. hakutreeni.

Jäljistä pisin on ollut 450m kahdella kepillä ja valmiilla loppupalkalla, eikä koira ollut lainkaan sen oloinen, etteikö se jatkaisi edelleen. Sille on myös tehty mökillä muutama sellainen jälki, missä äiti on jäljen päässä maalimiehenä, ja viimeeksi yritin kuvata videota mutta kännykkä sekoili eikä mitään tallentunut. Koira ihan melkein lirauttaa ilopissit allensa, kun se liikuttuu siitä aina niin kovasti. Nämä on siis tehty niin, että ei ole nähty ennakkoon, vaan äiti on ollut mökillä valmiina ja me tullaan kaupungista autolla. Viimeisin tällainen meni myös melkoista hakkuuaukiota pitkin, mutta pohja ei ollut mikään ongelma.

Jäljellä ongelmia on kuitenkin viime aikoinakin riittänyt; milloin on liikaa vauhtia, milloin vauhti on ok mutta kepit meinaa jäädä silti, kun koira näyttää niin uppoutuneelta ettei se vaan huomaa niitä. Parin viimeisimmän jäljen perusteella ratkaisu näyttäisi olevan alkaa nyt vihdoin pidentää jälkiä. Lakki on täysin ilman ruokaa koulutettu ja se aloitti keppiruuduista, joista keppikaistaleiden kautta mentiin 50-100m jäljille, ja niitä aika paljon junnattiin. Pari viime treeniä kaikki kepit on nousseet ja palaset näyttää muutenkin loksahtelevan kohdilleen. Palkkausta on kanssa vaihdeltu; ruoka on ylipäänsä alkanut toimia taas tosi paljon paremmin ja joissain tilanteissa koira jopa asettaa sen lelun edelle. Jäljellä sillä on ollut joitakin treenejä valmis ruokapurkki lopussa odottamassa, mutta nyt lienee aika ottaa se taas pois, koska kaivattu vauhti ja eteenpäinpyrkimys on saatu. Jäljellä se on saanut välikepeillä lelun ja lopussa lelun jälkeen myös ruuan, taskusta siis, jos se ei ole ollut valmiina. Keppien ohittamiseen kokeilin myös palkata nopeasti yhdellä isolla namilla ja antaa heti luvan jatkaa, mutta silloin vauhti alkoi entisestään kiihtyä eikä kepit nousseet yhtään paremmin, ja uskon että ajan viettäminen kepillä sopii meille.

Janoja se on tehnyt aika vähän, paljolti vapaasti edelläni mennen ja jäljen nostaen, ja vain vähän lähetyksiä. Oikeastaan ihan silkkaa laiskuuttani; jos se menee kivasti ja etenee suoraan, oon antanut sen vaan mennä pysäyttämättä sitä lähetykseen. Jotain on tehty oikein, koska näissä kolmessakymmenessä jäljessä sillä on kerran merkintä "väärin" ja kerran "säätöä" ja kaikki muut jäljen nostot on menneet todella ilmiömäisen sujuvasti kerralla oikeaan suuntaan. Jana tuppaa olemaan sellainen asia, että jos sitä alkaa hieroa ja treenata, ongelmat vaan pahenee, ja siksi olen ihan tosi tosi tyytyväinen siihen miten olen sen kanssa toiminut. Lähetys myös helposti lisää kierroksia ja nyt kun se etenee rennolla ravilla tai korkeintaan maltillista laukkaa, nenä pysyy auki ja fokus oikeassa asiassa. Nyt kun laskin niin 30 jäöjestä 14 on tehty lähetyksen kautta, joten on niitä enemmän kuin fiilis olisi sanonut. Lähetysmatka on ollut max 10m.

Vieraan jäljellä ei ole mitään eroa omaan jälkeen, joten uskon, että maastojen osalta Lakki on ensi kaudelle hyvinkin koevalmis.

Haun osalta kausi on ollut tosi rikkonainen; kesällä meillä oli helteen ja murkkujuttujen (?) tai random haluttomuuden takia pitkä tauko, ja nyt syksyllä ryhmä on hajoillut ja treenejä on ollut lähinnä joskus ja jouluna. Se turhauttaa mua kovasti; mulla on niin paljon näitä koiria ja lajeja, että jos johonkin panostan, haluan tehdä sitä tosissani, mikään joskus ja jouluna ei ole mun juttuni. Oon ollut monta kertaa vaan lopettamassa, mutta nyt taas tänään oli niin mageet treenit että kyllä sielua kirvelisi jättää tämä tähän. Lakki on tehnyt tyhjiä, älliä ja haukkua, lähinnä yksi hau on riittänyt. Haussakin on taas ruokapalkka, lopuksi lelu. Toissatreeneissä radalla oli jotain outoa, mikä selvisi kun kaikki koirat kaarsi vasemmalla tosi voimakkaasti vinoon, ja etukulmaan sain minäkin lähettää varmaan kuudesti että sain sen sinne. Siinä oli vielä useampi tyhjä ja pistoja korjatessa ja koiraa saatellessa se ekaa kertaa ikinä meni epävarmaksi ja haluttomaksi lähtemään. Tuli aika pitkä, usean viikon tauko, ja nyt tänään otin sille paikkaavan treenin. Oltiin uudessa maastossa ja kaikille ukoille ääniavut. Koira oli aivan liekeissä ja se varsinkin toisella puolella haukkui kymmenkunta haukkua!

Ilmaisu mua on kanssa tämän kauden masentanut; haluaisin niin kauheasti kouluttaa välillä haukkuvan hakukoiran, kun en ole sellaista koskaan tehnyt, mutta pitkään näytti siltä ettei siitä tule mitään. Kaikki mudi-ihmiset sanoi, että anna sille aikaa, ja uskoin kyllä että kyllä se siitä röyhkeytensä löytää, mutta masensi silti. Nyt näyttää olevan valoa tunnelin päässä. En tietenkään ole painostanut koiraa tai yrittänyt sitä väkisin kaivella, eihän se edes auttaisi asiaa. Jospa se nyt siitä kuitenkin tulisi.

Haun osalta koira ei tule olemaan ensi kaudella koevalmis.

Esineruututreenit on olleet.... vaihtelevia. Kaikkinensa olen huomannut, että vähemmän on enemmän ja Lakki toimii paremmin kun ei treenaa liikaa. Toisaalta se raja siihen, että mopo karkaa käsistä, on sitten aika hiuksenhieno ja esim. perjantaina jälkitreenien yhteydessä esineruutu oli melkoista nenä kiinni juoksemista. Kaverin koira taas ei irronnut (Lakki kyllä kävi varmaan satasessa...) eikä reagoinut vaikka meni kahdesta esineestä tosi läheltä, ja lopuksi kun hain pönen tyhjentämään ruudun, oli tyyliin minuutissa kolmet kamat käsissä. Ajattelin eka että hajut ei nyt vaan yhtään liiku, mutta kyllä totuus taisi olla että junnut vaan oli ihan paskoja :D Lakilla siis periaatteessa on kyllä esineruutukin hyvällä mallilla ja se hakee sieltä useamman esineen ilman apuja. Ei varmasti jää ekaan kokeeseen meno siis tästä kiinni.

Töppöinen on saanut kanssa jäljestää ja hakea esineitä aina kun meillä treenit on, ja hitto että se kyllä on kova koira ja tittelinsä täysin ansainnut. Jos nosessa joskus tuntuu ettei se haistakaan enää kunnolla, niin metsässä sellaista ei kyllä ole ollenkaan. Se myös vetää jäljellä niin kovaa että pelottaa ettei selkää satu.

Se tottis sitten. Eteen tulo on nytkähtänyt aimo harppauksen eteenpäin; aloitin sen korokkeella ja käytin käsikosketustakin apuna, ja sain kyllä oikean näköistä käytöstä mutta se ei oikein ilman apuja toiminut. Rehellisyyden nimissä myönnettäköön että muutama imutustreeni välissä oli avain edistymiseen. Erottelua se vielä vaatii paljon, mutta nyt on kuitenkin tehty luoksetuloja lyhyeltä matkalta. Pitkällä matkalla vauhti on niin karmean kova että pokka pettää aina ja palkkaan ennen törmäystä :p Siinä on yksi työmaa siistiä sitä, toisaalta on ollut niin ihanaa kun se tulee ihan miljoonaa ja haluaisin kuitenkin pitää sen vauhdin.

Nouto on ongelma, paluuvauhti kuolee koska koira on aivan liian tyytyväinen kapulan saatuaan. Se ei myöskään irroita siitä eikä vaihda leluun, ellei mun käsi ole kapulassa kiinni. En saa siis vauhdissa palkattua sitä millään. Tämä vaatisi melkein jonkun viisaamman apua.

Hyppy on myös ongelma, sitä on kyllä vähän itsekseen tehty mutta eipä se tekniikka siitä mihin parane. 60-70cm hyppää, yksittäisiä 80cm tehnyt kanssa, ja näissä on kolhaissut varpaita. Ei kuitenkaan muistele pahalla vaan yrittää uudelleen. En usko lainkaan etteikö se voisi sitä metristä hypätä, mutta jotain apua me tähänkin tarvitaan. Sillä on valtava ponnistusvoima ja se on rotuisekseen iso koira, mutta sen pitäisi oppia se oikea tekniikka.

Paikalla olo menee noin 1,5 minuutissa ja pysyy kevyessä häiriössä; bestiksen lelupalkkaus ja ohjaajansa iloiset "täällä!" kutsut oli vähän liikaa, ja Lakki alkoi heiluttaa heille häntää ja kaula pitkällä kuikuili sinne. Puutuin siihen välittömästi, en tietenkään kieltämällä koiraa, vaan menemällä palkkaamaan ja vapauttamaan sen, ennen kuin virhe tapahtuisi ja koira nousisi. Muistan kyllä edelleen, että pikkupentuna epäilin etten ikinä saa sitä olemaan rentona paikalla olossa. Mielentila on ihan sikahyvä ja sellaisena haluan sen pitää, joten aikaa ja häiriötäkin on lisätty tosi maltilla.

Seuruu on jätetty tarkoituksella vähän vähemmälle, sekin kaipaisi nyt vaikka ihan kirjallista muistiota siitä millaisia palikoita pitäisi seuraavaksi tehdä. Liikkeelle lähdöt ei oikein menneet kuten piti; sivu-käskyllä koira ehtii yliyrittää ja tarjota ties mitä maahan menoja ja korjailla asentoaan jos en heti lähde liikkeelle. Matkaa on tehty vaan lennosta ja erikseen sivulle tuloja, mutta niiden yhdistäminen ei mennytkään ihan helposti. Käännöksiä voisi kanssa alkaa erikseen nyt taas työstää, palaan varmaan korokkeille. Sitten pitäisi päättää millaisen täyskäännöksen haluaa tehdä.

Ampumista ei ole tehty yhtään, eikä henkilöryhmää. Sirunlukua varten koira opetteli tekemään käsikosketusta vieraalle (palkka minulta) ja se on varmasti hyvä tukitreeni. Sitä pitäisi alkaa ottaa vieraampien kanssa myös.

Esteet, varsinkin A, sitä vetää puoleensa ja se karkaa sinne helposti jos kovin lähellä olemme. Ehta mudi. :D

Lakki jaksaa tehdä 1-2 tottistreeniä viikossa. Välillä kyllä voisi hieroa tekniikkaa vähän matalammassa vietissä, esim niitä eteen tuloja, sivulle-maahan-erottelua jne. Se normaali treeni missä se käy niin kierroksilla, on vaan kuluttavaa.

Leikittelin ajatuksella, että ottaisi varovaisen tavoitteen päästä ensi kaudella kokeisiin. Mulla pitää olla joku tavoite, että jaksan treenata kunnolla, mutta pelkään että se kääntyy sitten itseään vastaan ja alan kiirehtiä. Oon edelleen ihan tosi tyytyväinen siihen miten hitaasti ja huolellisesti sen kanssa on edetty, enkä halua nytkään pilata mitään alkamalla ahnehtia.

siellä makaa :)