Möllirallit

Keskiviikkona möllikisoissa. Sienen ilmoitin VOI-luokkaan ajatuksella että se osaa kaiken, ohjaajaa ei jännitä, helpompaa kun eivät ole samassa luokassa ja niin pois päin. Pöne taas sai mennä kokeilemaan mestaria. Useamman tunnin saivat odottaa autossa ennen kuin ylemmät luokat alkoivat.

Sieni tuli autosta kivalla mielentilalla. Ohjaajaa sitten kuitenkin rupesi jännittämään meneeköhän tämä (=fiilis) hyvin ja koirakin valahti vähän jähmeäksi. Oudoin virhe oli eteentulossa sinnikkäästi mua vasten nouseminen, vähän oli rallyjutut unholassa kun tanssitemppuja vaan tehty. Peruutukseen ei lähtenyt normaalisti mukaan ja sekosin siinä omiin askeliini, siitä -10. Palkkasin spiraalissa yhdellä namilla, maalissa purkilla ja käytösruudussa sai jokusen yksittäisen namin, valahti silti kuumuuttaan vähän persiilleen enkä tiedä olisiko jaksanut istua kolmea minsaa. Päällimmäisenä "ihan kiva"-fiilis. Kyllähän se tekee mutta joudun kannustamaan, ja koko homma tuntuu siltä, että ei sitä haittaisi vaikkei oltaisi tultu lainkaan.

Ei tuo video kyllä niin huonolta näytä. Se ei vaan ole mikään räiskyvä persoona ja suorittaa itsensä näköisesti.

***

Pöne on niin eri maata. Otin sen kanssa haistapaska-tässä ei todellakaan ole mitään hauskaa -asenteen. Oltiin eka koirakko ja muistutin pihalla oikealta eteen tulon, tulppaanin ja jonkun ja niistä sai namit. Halliin vein sen lyhyessä remmissä ajatellen tiukasti "uskallapas sekoilla yhtään mitään". Muutama koira vain oli eikä ketään ihan oven pielessä, ei ongelmia.

Pönen kanssa ei tartte miettiä miten mennään kehään, sen kun mennään. Heti eka kyltti piti uusia, koira vaan pärskähteli intoaan eikä kuunnellut, teki tosi vinon eteen tulon ja palasi sivulle ennen kuin ehdin tehdä mitään. En voi juurikaan katsoa sitä, on pidettävä pää pystyssä ja niska vittumaisessa armeijakuriryhdissä. En myöskään juuri voi ylimääräisiä höpötellä, mutta eihän sitä yhtään tarttekaan tsempata ja kalastella pysymään matkassa. Se tunne kun voi vaan mennä, spiraalissakin vaan tuli se flow. Ei tarvii laskea montako kylttiä vielä on ja miettiä jaksaako se maaliin asti. Peruutukseen lähdin pönenkin kanssa aika vauhdilla eilä se ehtinyt mukaan, minusta se oli vinompi ja oletin että kymppi tulee. Liikkeestä seisomisessa joku aivopieru ja kääntyi vähän vastaan. Maalissa käskin tympeästi istua, kytkin sen ja seurautin pienellä alalla edestakaisin kaverin ajan loppumista odotellessa. Seisomista se ei kolmea minsaa tee, ja vastoin ennakkoajatusta päätin kuitenkin palkata sitä seisomiseen ja tehdä sellaisen ajan kuin tuntuu jaksavan. Ehkä minuutti meni, mielentila oli tosi kiva jo ennen kuin annoin ekaa namia. Käskin sen sitten maahan itse ennen kuin ehtii lösähtää, ja sai vielä pari namia sinnekin, ehkä turhaan. Kehästä seurattiin ulos tosi siivosti ja vastoin ajatusta palkkasin sen tästä pallolla. On niin vaikeaa jättää se täysin ilman mitään... ulkona se sitten alkoi vetää autolle, ei malttanut edes pissiä. Totesin että no mennään, mutta ei siellä oo mitään sulle, eikä tulekaan. Odotti selvästi vielä loppupalkkapurkkia ja hyvä vaan että sai huomata, että turha luulo.

Pöne hei, ei pihahdustakaan! Olit niiiin hieno! Kyllähän se tosi korkeassa vireessä oli ja piru kun se on niin nopea, mutta silti, paskapääasenne taitaa toimia :) Sillä tosiaan on riittävän kivaa yksinkin vaikken osallistu mitenkään.

Sieni saa nyt keskittyä freestylen kuninkuusluokkaan. Ehkä sen rallyt on toistaiseksi rallateltu, koefiilis on huhtikuun möllejä lukuunottamatta ollut laskusuunnassa. Tuollainen hullu mudi vaan niin sopii mun omaan temperamenttiin <3 Ei se oikein riitä, että koira joten kuten tekee, sen pitäisi joka solullaan HALUTA sitä itse. Se on se tunne mikä minua palkitsee ja motivoi ylipäänsä. En tiedä onko Sieni tulossa vanhaksi, vai onko se vaan kisannut liikaa, mutta se saa nyt kesän pitää kisataukoa kaikesta ja keskittyä tanssitemppujen treenaamiseen. Katsellaan FS VOI:n korkkaamista sitten syksyllä. Pöne korkatkoon viralliset rallyt kesän aikana. Sienen kanssa pitäisi myös varmaan taas tutkailla omaa asennetta, ja väkisin vääntämisen sijaan antaa koiran oikeasti itse valita. Pakko ei ole, jos ei tahdo. Aina kun olen mennyt kokeeseen sillä asenteella, että keskeytän heti jos se ei oikein ole mukana, se on tehnyt ihan kympin suorituksen.

Smartdog-raportit, Töppönen

KOKONAISARVIO TESTIN PERUSTEELLA
Töppönen ei ole erityisemmin kiinnostunut vieraista ihmisistä, eikä sitä kiinnosta tutustua tilaan, vaan se pysyttelee pääasiassa ohjaajan vieressä ja odottelee tehtäviä. Töppönen on hyvin motivoitunut tehtävistä ja se keskittyy loistavasti koko testin ajan. Töppönen on hiljaa testissä, eikä pura innostusta haukkumalla, mikä ei ole kovin yleistä tälle rodulle. Sylinteritestissä sekä V-aidassa Töppönen osoittaa hyvää itsehillintää, ainoastaan namikoneen kanssa (sosiaalinen oppiminen) Töppönen kiihtyy paljon, eikä kykene keskittymään kunnolla tehtävään. Tilaan liittyvä ongelmanratkaisu, V-aita, oli Töppöselle helppo - sen sijaan testin vaikein tehtävä, looginen päättely oli liian vaikea. Töppösellä on mahdottomassa tehtävässä molemmat ongelmanratkaisustrategiat, niin itsenäinen kuin ihmiseen tukeutuva, käytössä hyvin tasaisesti. Muistitehtävässä Töppönen saa hienosti ¾ oikein, mikä on hyvä suoritus. Töppönen ei paina nappia mallista sosiaalisen oppimisen tehtävässä – lähinnä suuren kiihtymisen takia. Töppönen on hyvin tehtävä- ja toimintaorientoitunut koira, ja keskittyy innolla tehtävien suoritukseen.





YKSITTÄISET OSA-ALUEET
ITSEHILLINTÄ
Itsehillintä on ominaisuus, joka on arkipäivässä hyödyllinen monella tavalla. Optimaalinen suoritus ongelmanratkaisussa tehdään usein kohtuullisen matalassa vireessä, kun taas liian kiihtynyt, tai passiivinen mielentila heikentää suoritusta. Itsehillintä on tärkeä ominaisuusluonnossa elävälle eläimelle ja se on myös osittain periytyvä ominaisuus. Hyvä itsehillintä on tärkeä myös koiran arkipäivässä sekä koulutuksessa. Koiran kyky hillitä ensimmäinen tunnereaktio ja käyttäytymismalli, helpottaa koiran hallintaa arkipäivän tilanteissa. Koira, joka kykenee kontrolloimaan omia impulssejaan, kykenee todennäköisesti paremmin esim. pitkäjänteiseen yhteistyöhön, kuin koira, jonka on vaikea kontrolloida omia mielihalujaan. Esimerkiksi laumassa metsästäminen vaatii susilta tarkkaa koordinoitua yhteistyötä, jossa yksilön on pidäteltävä suurtakin halua rynnätä liikkeelle, jotta
metsästys onnistuisi. Toisaalta olemme tarkoituksella jalostaneet rotuja, joissa haluamme koiran reagoivan nopeasti esim. saaliseläimen liikkeeseen tai uhkaan. Tällaisia ovat monet metsästyskoirat ja työkoirarodut, ja usein koira, jolla on jonkin verran impulsiivisuutta saattaa olla hyväkin harrastuskoira – toisaalta arki koiran kanssa saattaa olla haastavaa. Hyvin impulsiivinen koira saattaa olla hyvä harrastus ja kilpakoira lyhyehköihin suorituksiin, mutta pitkissä työtehtävissä, jotka vaativat keskittymistä ja rauhoittumista, tällaiset koirat eivät välttämättä ole parhaita yksilöitä.

Impulsiivisuutta mitattiin testissä sylinteritestillä sekä V-aita testillä. Sylinteritestissä koira opetettiin ensin syömään makupala päistä, ja sen jälkeen tilanne muuttui siten, että koira saikin nähdä palkkion. Hyvän itsehillinnän omaava koira pysyttelee pääasiassa juuri oppimassaan tavassa saada palkkio, kun taas koira, jonka on vaikea vastustaa impulsseja, innostuu helposti nähdessään palkkion ja pyrkii siihen käsiksi suorinta tietä lasin läpi. Töppösellä on hyvä itsehillintä ja impulssikontrolli sylinteritestissä. Sylinteritestissä koira toimii suurelta osin siten, kuin se juuri oppi edellisessä osiossa, (nami otetaan avoimesta päästä) eikä palkkio näköärsykkeenä häiritse koiraa ensimmäisen yrityksen jälkeen. Aikaisemmissa tutkimuksissa koirilla sylinteritestin onnistumisprosentti on ollut keskimäärin 79% ja susilla 77% - Töppösellä tämä oli 80%.

Sylinteritesti ei aina kerro koko kuvaa koiran impulsiivisuudesta ja testissä tulee
helpoimmin esiin voimakas, yhden tyyppinen impulsiivisuus, joka on yhteydessä koiran
aktiivisuuteen sekä myös rohkeuteen. Impulsiivisuus on monitahoinen ominaisuus, niin
ihmisellä kuin koirallakin.

*** Töppösen ja Sienen toiminnassa oli suuri ero, siinä missä Sieni suuntasi ekan erehdyksen jälkeen loput kerrat suoraan sylinterin päähän, pöne meni joka kerta ensin kohti ruokaa ja väisti viime hetkellä. Minusta se ero näkyy niissä arjessakin. ***


ELEET
Eleiden lukukyky – osiossa testattiin miten hyvin koira löytää palkkion ihmisen eleiden vihjeen avulla. Koirien on yleisesti havaittu olemaan erinomaisia ihmisen eleiden lukijoita, jopa parempia kuin simpanssi, mutta tämä ominaisuus vaihtelee paljon koirien välillä. Ihmisen kommunikaation ymmärtämiseen ei aikaisempien tutkimusten mukaan vaikuta paljoakaan oppiminen tai intensiivinen koulutus, vaan se on kohtuullisen pysyvä ominaisuus, mutta tästä tarvitaan lisää tutkimuksia. Iälläkään ei ole havaittu olevan suurta vaikutusta eleiden lukukykyyn, ja jo kuusi viikkoisten pentujen on havaittu löytävän hyvin ruoan ihmisen vihjeen avulla. Eri rodut todennäköisesti eroavat toisistaan siinä miten hyviä ne ovat lukemaan ihmisen eleitä, ihmisen kanssa työhön jalostettujen rotujen on havaittu olevan keskimääräistä parempia lukemaan ihmisen eleitä. Tästä tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimusta, koska rotujen välisiä eroja ei ole tutkittu kunnolla.

Töppönen ymmärsi ihmisen eleitä kohtuullisesti saaden 63% oikein. Vaikein osio koiralle oli selkeästi alun käsieleet ja etenkin käsiele, jossa käsi ei jäänyt paikoilleen osoittamaan suuntaa. Myös yllättäen kädellä ristiin vihje, jossa keho kääntyy mukana, oli vaikea Töppöselle, vaikka se on yleensä koirille helpoin ele. Jalalla annettu vihje oli Töppöselle helppo, kuten myös katse-vihje.





ONGELMANRATKAISU - V-AITA

V-aita tehtävässä koiran oli ratkaistava spatiaalinen eli tilaan liittyvä ongelma, V-aidan sisälle laitettiin ruokaa ja koiran on tajuttava, että menemällä poispäin palkkiosta, koiran on mahdollista saavuttaa se. Tehtävä mittaa paitsi ongelmanratkaisun nopeutta, myös ongelmanratkaisutapaa ja itsehillintää. Näkyvä ruoka lähellä on houkutteleva, ja vaatii itsehillintää edetä ruoasta poispäin. Testi mittaa samalla myös ongelmanratkaisutapaa - koira voi myös tässä tehtävässä keskittyä pyytämään apua ohjaajalta, sen sijaan että ratkaisisi sen itse. Aikaisempien tutkimusten mukaan koirat ratkaisevat tehtävän keskimäärin n. 20—40 sekunnissa. Ongelmanratkaisukykyyn vaikuttaa aina myös aikaisempi kokemus ja oppiminen.

Töppönen ratkaisee tehtävän huippunopeassa ajassa 8 sekunnissa! Koiraa ei häiritse näkyvillä oleva ruoka, vaan se ymmärtää nopeasti edetä poispäin palkkiosta ensin sen saadakseen. Koira ratkaisee tehtävän itsenäisesti eikä pyydä apua ihmiseltä.


ONGELMANRATKAISU - MAHDOTON TEHTÄVÄ
Mahdottomassa tehtävässä testataan koiran ongelmanratkaisun strategiaa – itsenäinen vaiko ohjaajalta apua pyytävä. Tehtävä on aluksi helppo, mutta muuttuu mahdottomaksi ratkaista. Koiran tapaa ratkaista ongelma tarkkaillaan kahden minuutin ajan. Molemmat tavat ratkaista ongelma ovat hyviä, ja riippuukin lähinnä koiran käyttötarkoituksesta, kumpi tapa on parempi. Itsenäiseen työskentelyyn tulevan koiran olisi hyvä pyrkiä sinnikkäästi ongelman ratkaisuun. Apua pyytävä strategia on erinomainen silloin, kun koiralta vaaditaan suurta ohjattavuutta ja sitä, että se ongelmatilanteen kohdatessaan turvautuu ohjaajaan mieluummin kuin toimii itsenäisesti. Kotikoiralle apua pyytävä strategia on ehkä paras arkielämän hallittavuuden kannalta, mutta harrastuskoiralla, tai työkoiralla olisi hyvä olla edes jonkin verran itsenäistä tehtävän ratkaisua. Koulutuksella pystytään vaikuttamaan jonkin verran ongelmanratkaisu -strategiaan, esim. koiralla pystytään vahvistamaan ohjaajan apuun luottavaa strategiaa.

Töppösellä on käytössä molemmat ongelmanratkaisustrategiat hyvin tasaisesti – se käyttää 48% ajasta avun pyytämiseen ja 52% ajasta itsenäiseen työskentelyyn. Molempien strategioiden käyttäminen kertoo käyttäytymisen joustavuudesta, ja siitä että koira pystyy vaihtamaan ongelmanratkaisutapaa tarpeen tullen, eikä jumitu yhteen tapaan. Töppönen vaihtelee strategiaa useasti ja on molemmissa hyvin sinnikäs.

*** Olen tästä ehkä vähän eri mieltä, pöne käytti osan ajasta siihen, että se istui ja vinkui varsin kovaa, minkä mieltäisin enemmän luovuttamiseksi. En osaa ajatella, että se pyysi apua, enemmänkin kuvittelisin sen ajatelleen että tämä on mahdotonta eikä mikään auta. Se ei kuulostanut siltä, että koira yrittää saada apua, vaan siltä, että turhaumaa on jo vaikeaa käsitellä ja muria rääkätään. Se kyllä hyvin vaihtoi siitä poiskin ja meni paiskomaan kohdetta taas uudelleen. ***


MUISTI JA LOOGINEN PÄÄTTELY
Tämä tehtävä osio sisältää testin vaikeimman tehtävän. Loogisen päättelyn tehtävässä koiran on pääteltävä tyhjän astian perusteella palkkion sijainti (negaation kautta). Tämä on erittäin haastava koiralle, ja suuri osa koirista kiinnostuu tyhjästä astiasta sen vuoksi, että siihen kosketaan viimeiseksi. Koiran omaa päättelykykyä vaikeuttaa koiran herkkyys ohjaajan eleille ja kommunikoinnille – eli tässä tehtävässä testaajan viimeksi koskettama astia saattaa olla koiralle houkuttelevin, vaikka se on tyhjä. Vain noin 30% koirista ymmärtää tehtävän. Töppönen ei ymmärtänyt loogisen päättelyn tehtävää. Tehtävä on haastava, ja vain pieni osa testatuista koirista ratkaisee sen. Toiset koirat ovat erittäin herkkiä ihmisen kommunikoinnille, ja tässä tapauksessa testaajan viimeksi nostama kuppi
oli voimakkain vihje koiralle.

Toiset koirat luottavat ihmisen vihjeisiin ja eleisiin suunnattomasti, ja muisti vs osoitus - tehtävä mittaa tätä (tietokannassa nimellä: vihje vai oma päättely). Testaaja vihjaa koiralle namin ”väärän” sijainnin. Tässä vaikuttaa osittain koulutus. Töppöselle huijaus tehtiin jalalla vihjaten, koska käsivihjeet eivät olleet Töppöselle helppoja. Koirasi seurasi osaa testaajan vääristä vihjeistä, siitä huolimatta, että näki namin menevän toiseen astiaan. Koirilla tiedetään ennestään, että sen omaa päättelykykyä vaikeuttaa koiran suuri herkkyys ohjaajan eleille ja kommunikoinnille – tämä vaihtelee paljon yksilöiden välillä, ja myös rodulla saattaa olla siihen vaikutusta. Koulutuksella ja aikaisemmalla kokemuksella on myös merkitystä tähän. Koirasi on herkkä ihmisen kommunikoinnille (erityisesti jalka, ehkä myös katse), ja se kannattaa pitää mielessä niin koulutus kuin kilpailutilanteessa.

Muistin kesto -tehtävässä koiran täytyy muistaa tarkalleen kohteen sijainti lähellä toisiaan sijaitsevasta kolmesta astiasta minuuttien odottelun jälkeen. Muisti- tehtävässä pisin aikaviive oli 2min 30s – käytännössä koiran muisti on paljon pidempi kuin tämä, ja se saattaa muistaa useita kuukausia, jopa vuosia tiettyjä asioita ja paikkoja – näin pitkiä viiveitä on vain hankala testata testiolosuhteissa, ja siksi vaikeus tehtävässä luotiin kolmella samankaltaisella muistipaikalla. Tehtävä on vaikea, koska samanlaisia astioita on kolme ja ne ovat lähellä toisiaan. Koiran näköyhteys peitettiin – tämä siksi, että mikäli koira pitää katsekontaktin astiaan kokoajan, tehtävä ei mittaakaan muistia, joka tarkoittaa asian palauttamista uudelleen mieleen. Testissä oikein muistaminen vaatii, että koira käsittelee spatiaalista tietoa (oikean purkin sijainti), painaa sen mieleensä, sekä noutaa tiedon tietyn aika viiveen jälkeen.

Töppönen muisti oikein kolme (1min, 2min ja 2min 30s) aikaa neljästä (1min, 1min30s, 2min ja 2min 30s) mikä on erittäin hyvä suoritus. Testi vaatii paitsi hyvää muistia myös kykyä keskittyä ja kykyä odottaa. Muisti on yksi oppimisen tärkeimpiä edellytyksiä. Keskimäärin koirat muistavat tässä tehtävässä 2 aikaa oikein. Töppönen odottaa rauhassa, pientä ääntelyä lukuunottamatta.


SOSIAALINEN OPPIMINEN
Koirat pystyvät oppimaan toisiltaan ja myös ihmiseltä. Tällaista toisen käyttäytymisen seuraamista ja sen matkimista kutsutaan nimellä sosiaalinen oppiminen, ja vaikka se on eläimillä yleinen oppimistapa, käytetään sitä harvoin hyväksi esim. koiran koulutuksessa. Esim. ”Do as I do” koulutustapa pohjautuu ihmisen käyttäytymisen matkimiseen. Tässä testissä koiran spontaania mallista matkimista testattiin laitteella, jossa testaaja näytti ensin viisi kertaa tavan, miten ruoka saadaan laitteesta ulos, ja sen jälkeen koira sai 3 min aikaa puuhastella laitteen kanssa. Töppönen ei paina oikeaa nappulaa 3 min kuluessa koska koira kiihtyy paljon laitteesta. Kaikista testatuista koirista 63% painaa nappulaa, mutta näistä painaneista vain 43%:lla se on selkeästi mallista oppimista, loput painavat kokeiltuaan kaikkea mahdollista ja usein vahingossa.

*** teknisesti ottaen koira kyllä painoi nappulaa ts. sai laitteesta ruokaa ulos, mutta se osui oikeaan kohtaan täysin vahingossa pahoinpidellessään koko konetta pitkin lattioita. Syöminen ei myöskään saanut sitä yhtään rauhoittumaan "sain sen toimimaan", vaan se jatkoi samalla raivolla niin kauan kuin annettiin. ***

AKTIIVISUUS: Koiran aktiivisuus mitattiin testissä FitBark aktiivisuusmittarilla, joka antaa minuuttikohtaisen aktiivisuuden keskiarvon. Koiran aktiivisuus mitattiin keskiarvona koko testissä oloajan. Testattujen koirien välillä on paljon eroa siinä, miten aktiivisia ne ovat testissä. Aktiivisuus käyttäytymisominaisuutena on yleensä hyvin voimakkaasti periytyvä ominaisuus, mutta se voi vaihdella paljon tilannekohtaisesti. Esim. vilkaskin koira saattaa olla hyvin rauhallinen uudessa tilanteessa, mikäli se kokee tilanteen pelottavana tai mikäli se rauhoittuu keskittymään tehtäviin.
Koirasi aktiivisuus oli testissä 24 mikä on keskimääräisen koiran aktiivisuustaso testissä.

***

Pötkösen tuloksissa eniten hämää se, että koira selvisi "liian hyvin" ja arjessa monessa tilanteessa näkyvää impulsiivisuutta ei tullut esille. Tai en tiedä onko se sitten impulsiivisuutta, huonohermoisuutta, reaktiivisuutta vai mitä. Kuvittelin kuitenkin, että koira "kilahtaa" testissä paljon aiemmin kuin vasta viimeisessä tehtävässä, että se alkaisi äännellä turhaumaansa ja että itsehillintää vaativat osuudet olisi sille vaikeita.

Minut yllätti se, että koira oli eleillä huijattavissa. Olen pitänyt sitä hyvin itsenäisenä sikäli, että se menee juuri sinne minne itse haluaa ja kuvittelee aina tietävänsä paremmin kuin muut.

Hyvä muisti ei yllättänyt. Se on pehmeä koira ja muistaa kaiken, vaikka tässä tapauksessa pehmeys ei ehkä niinkään liitykään asiaan. Samoin nopea ratkaisu V-aidalla ei yllätä, se on hyvä juuri tällaisissa.

Smartdog-raportit, Sieni

"KOKONAISARVIO TESTIN PERUSTEELLA

Sieni on erittäin avoin ja ystävällinen koira, joka tutustuu vauhdikkaasti uuteen tilaan. Sieni kuitenkin rauhoittuu paljon tekemisen myötä. Sylinteritestissä Sieni osoittaa hyvää itsehillintää, mutta jonkin verran impulsiivisuutta näkyy ehkä V-aidassa, jossa koira jumittuu lähelle ruokaa. Sieni lukee hyvin ihmisen elekieltä, mutta ei ole eleillä huijattavissa. Parhaiten koira ymmärsi jalan ja kehon liikettä ja vaikeimpia olivat alun käsieleet sekä viimeinen katse-vihje. Sieni ratkaisi tilaan liittyvän ongelman pienen miettimisen jälkeen, mutta testin vaikein tehtävä, looginen päättely, oli sille liian vaikea. Sieni on mahdottomassa tehtävässä enemmän itsenäinen ongelmanratkaisija, mutta se pyytää myös hieman apua tehtävän ratkaisuun. Muistitehtävässä Sieni saa puolet oikein, mikä on keskiarvoinen suoritus. Sieni painaa namikonetta sosiaalisen oppimisen tehtävässä, mutta se saattaa painaa vahingossa tai sitten koira katsoi mallia. Kaiken kaikkiaan Sieni vaikuttaa tasapainoiselta, erittäin sosiaaliselta ja itsevarmalta koiralta, joka keskittyy erinomaisesti tehtäviin, ja sillä on erittäin hyvä motivaatio koko testin ajan.

YKSITTÄISET OSA-ALUEET
ITSEHILLINTÄ
Itsehillintä on ominaisuus, joka on arkipäivässä hyödyllinen monella tavalla. Optimaalinen suoritus ongelmanratkaisussa tehdään usein kohtuullisen matalassa vireessä, kun taas liian kiihtynyt, tai passiivinen mielentila heikentää suoritusta. Itsehillintä on tärkeä ominaisuus luonnossa elävälle eläimelle ja se on myös osittain periytyvä ominaisuus. Hyvä itsehillintä on tärkeä myös koiran arkipäivässä sekä koulutuksessa. Koiran kyky hillitä ensimmäinen tunnereaktio ja käyttäytymismalli, helpottaa koiran hallintaa arkipäivän tilanteissa. Koira, joka kykenee kontrolloimaan omia impulssejaan, kykenee todennäköisesti paremmin esim. pitkäjänteiseen yhteistyöhön, kuin koira, jonka on vaikea kontrolloida omia mielihalujaan. Esimerkiksi laumassa metsästäminen vaatii susilta tarkkaa koordinoitua yhteistyötä, jossa yksilön on pidäteltävä suurtakin halua rynnätä liikkeelle, jotta
metsästys onnistuisi. Toisaalta olemme tarkoituksella jalostaneet rotuja, joissa haluamme koiran reagoivan nopeasti esim. saaliseläimen liikkeeseen tai uhkaan. Tällaisia ovat monet metsästyskoirat ja työkoirarodut, ja usein koira, jolla on jonkin verran impulsiivisuutta saattaa olla hyväkin harrastuskoira – toisaalta arki koiran kanssa saattaa olla haastavaa. Hyvin impulsiivinen koira saattaa olla hyvä harrastus ja kilpakoira lyhyehköihin suorituksiin, mutta pitkissä työtehtävissä, jotka vaativat keskittymistä ja rauhoittumista, tällaiset koirat eivät välttämättä ole parhaita yksilöitä.

Impulsiivisuutta mitattiin testissä sylinteritestillä sekä V-aita testillä. Sylinteritestissä koira opetettiin ensin syömään makupala päistä, ja sen jälkeen tilanne muuttui siten, että koira saikin nähdä palkkion. Hyvän itsehillinnän omaava koira pysyttelee pääasiassa juuri oppimassaan tavassa saada palkkio, kun taas koira, jonka on vaikea vastustaa impulsseja, innostuu helposti nähdessään palkkion ja pyrkii siihen käsiksi suorinta tietä lasin läpi. Sienellä on hyvä itsehillintä ja impulssikontrolli sylinteritestissä. Sylinteritestissä koira toimii suurelta osin siten, kuin se juuri oppi edellisessä osiossa, (nami otetaan avoimesta päästä) eikä palkkio näköärsykkeenä häiritse koiraa ensimmäisen yrityksen jälkeen. Aikaisemmissa tutkimuksissa koirilla sylinteritestin onnistumisprosentti on ollut
keskimäärin 79% ja susilla 77% - Sienellä tämä oli 80%.

Sylinteritesti ei aina kerro koko kuvaa koiran impulsiivisuudesta ja testissä tulee helpoimmin esiin voimakas, yhden tyyppinen impulsiivisuus, joka on yhteydessä koiran aktiivisuuteen sekä myös rohkeuteen. Impulsiivisuus on monitahoinen ominaisuus, niin ihmisellä kuin koirallakin.


ELEET
Eleiden lukukyky – osiossa testattiin miten hyvin koira löytää palkkion ihmisen eleiden vihjeen avulla. Koirien on yleisesti havaittu olemaan erinomaisia ihmisen eleiden lukijoita, jopa parempia kuin simpanssi, mutta tämä ominaisuus vaihtelee paljon koirien välillä. Ihmisen kommunikaation ymmärtämiseen ei aikaisempien tutkimusten mukaan vaikuta paljoakaan oppiminen tai intensiivinen koulutus, vaan se on kohtuullisen pysyvä ominaisuus, mutta tästä tarvitaan lisää tutkimuksia. Iälläkään ei ole havaittu olevan suurta vaikutusta eleiden lukukykyyn, ja jo kuusi viikkoisten pentujen on havaittu löytävän hyvin ruoan ihmisen vihjeen avulla. Eri rodut todennäköisesti eroavat toisistaan siinä miten hyviä ne ovat lukemaan ihmisen eleitä, ihmisen kanssa työhön jalostettujen rotujen on havaittu olevan keskimääräistä parempia lukemaan ihmisen eleitä. Tästä tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimusta, koska rotujen välisiä eroja ei ole tutkittu kunnolla.

Sieni ymmärsi ihmisen eleitä keskimäärin hyvin saaden 70% oikein. Vaikein osio koiralle oli selkeästi alun käsieleet, sekä viimeinen katseella vihjaus. Helpointa oli jalalla vihjaus sekä käsivihje, jossa keho kääntyy mukana.

ONGELMANRATKAISU - V-AITA
V-aita tehtävässä koiran oli ratkaistava spatiaalinen eli tilaan liittyvä ongelma, V-aidan sisälle laitettiin ruokaa ja koiran on tajuttava, että menemällä poispäin palkkiosta, koira on mahdollista saavuttaa se. Tehtävä mittaa paitsi ongelmanratkaisun nopeutta, myös ongelmanratkaisutapaa ja itsehillintää. Näkyvä ruoka lähellä on houkutteleva, ja vaatii itsehillintää edetä ruoasta poispäin. Testi mittaa samalla myös ongelmanratkaisutapaa - koira voi myös tässä tehtävässä keskittyä pyytämään apua ohjaajalta, sen sijaan että ratkaisisi sen itse. Aikaisempien tutkimusten mukaan koirat ratkaisevat tehtävän keskimäärin n. 20—40 sekunnissa. Ongelmanratkaisukykyyn vaikuttaa aina myös aikaisempi kokemus ja oppiminen.

Tehtävä tuotti aluksi jonkin verran vaikeuksia Sienelle, mutta se ratkaisi sen 3 min määräajan puitteissa (45 sekunnissa). Koira ratkaisee tehtävän itsenäisesti eikä pyydä apua ihmiseltä, ja Sieni jumittuu hetkeksi lähelle ruokaa. V-aita tehtävä mittaa paitsi ongelmanratkaisua, mutta myös impulssikontrollia – koiran on lähdettävä poispäin palkkiosta saadakseen sen. Tämä on erityisen vaikea koirille, joiden on vaikea hillitä impulssejaan. Tässä näkyy hieman impulsiivisuutta koiralla.


ONGELMANRATKAISU - MAHDOTON TEHTÄVÄ
Mahdottomassa tehtävässä testataan koiran ongelmanratkaisun strategiaa – itsenäinen vaiko ohjaajalta apua pyytävä. Tehtävä on aluksi helppo, mutta muuttuu mahdottomaksi ratkaista. Koiran tapaa ratkaista ongelma tarkkaillaan kahden minuutin ajan. Molemmat tavat ratkaista ongelma ovat hyviä, ja riippuukin lähinnä koiran käyttötarkoituksesta, kumpi tapa on parempi. Itsenäiseen työskentelyyn tulevan koiran olisi hyvä pyrkiä sinnikkäästi ongelman ratkaisuun. Apua pyytävä strategia on erinomainen silloin, kun koiralta vaaditaan suurta ohjattavuutta ja sitä, että se ongelmatilanteen kohdatessaan turvautuu ohjaajaan mieluummin kuin toimii itsenäisesti. Kotikoiralle apua pyytävä strategia on ehkä paras arkielämän hallittavuuden kannalta, mutta harrastuskoiralla, tai työkoiralla olisi hyvä olla edes jonkin verran itsenäistä tehtävän ratkaisua. Koulutuksella pystytään vaikuttamaan jonkin verran ongelmanratkaisu -strategiaan, esim. koiralla pystytään vahvistamaan ohjaajan apuun luottavaa strategiaa.

Sieni pyrkii ratkaisemaan mahdottoman tehtävän enimmäkseen itsenäisesti (73%). Koiralla on kuitenkin molemmat ongelmanratkaisustrategiat käytössä, sillä se pyytää myös ohjaajalta apua ratkaisuun (27%). Sieni on sinnikäs molemmilla strategioilla, ja lopettaa itsenäiseen työskentelyyn.

MUISTI JA LOOGINEN PÄÄTTELY
Tämä tehtävä osio sisältää testin vaikeimman tehtävän. Loogisen päättelyn tehtävässä koiran on pääteltävä tyhjän astian perusteella palkkion sijainti (negaation kautta). Tämä on erittäin haastava koiralle, ja suuri osa koirista kiinnostuu tyhjästä astiasta sen vuoksi, että siihen kosketaan viimeiseksi. Koiran omaa päättelykykyä vaikeuttaa koiran herkkyys ohjaajan eleille ja kommunikoinnille – eli tässä tehtävässä testaajan viimeksi koskettama astia saattaa olla koiralle houkuttelevin, vaikka se on tyhjä. Vain noin 30% koirista ymmärtää tehtävän. Sieni ei ymmärtänyt loogisen päättelyn tehtävää. Tehtävä on haastava, ja vain pieni osa testatuista koirista ratkaisee sen.

Toiset koirat luottavat ihmisen vihjeisiin ja eleisiin suunnattomasti, ja muisti vs osoitus - tehtävä mittaa tätä (tietokannassa nimellä: vihje vai oma päättely). Testaaja vihjaa koiralle namin ”väärän” sijainnin. Tässä vaikuttaa osittain koulutus. Sientä ei hämätty tässä tehtävässä ”väärillä” testaajan vihjeillä, vaan se päätteli itse näkemänsä perusteella missä palkkio on, eikä antanut osoitusten häiritä. Suurin osa koirista ei seuraa testaajan väärää vihjettä, vaan menee sinne, minne namin näki menevän.

Muistin kesto -tehtävässä koiran täytyy muistaa tarkalleen kohteen sijainti lähellä toisiaan sijaitsevasta kolmesta astiasta minuuttien odottelun jälkeen. Muisti- tehtävässä pisin aikaviive oli 2min 30s – käytännössä koiran muisti on paljon pidempi kuin tämä, ja se saattaa muistaa useita kuukausia, jopa vuosia tiettyjä asioita ja paikkoja – näin pitkiä viiveitä on vain hankala testata testiolosuhteissa, ja siksi vaikeus tehtävässä luotiin kolmella samankaltaisella muistipaikalla. Tehtävä on vaikea, koska samanlaisia astioita on kolme ja ne ovat lähellä toisiaan. Koiran näköyhteys peitettiin – tämä siksi, että mikäli koira pitää katsekontaktin astiaan kokoajan, tehtävä ei mittaakaan muistia, joka tarkoittaa asian palauttamista uudelleen mieleen. Testissä oikein muistaminen vaatii, että koira käsittelee spatiaalista tietoa (oikean purkin sijainti), painaa sen mieleensä, sekä noutaa tiedon tietyn aika viiveen jälkeen.

Sieni muisti oikein kaksi (pisintä) aikaa neljästä (1min, 1min30s, 2min ja 2min 30s) mikä on keskimääräinen suoritus tässä tehtävässä. Testi vaatii paitsi hyvää muistia myös kykyä keskittyä ja kykyä odottaa. Sieni odottaa hienosti ja hiljaa.


SOSIAALINEN OPPIMINEN
Koirat pystyvät oppimaan toisiltaan ja myös ihmiseltä. Tällaista toisen käyttäytymisen seuraamista ja sen matkimista kutsutaan nimellä sosiaalinen oppiminen, ja vaikka se on eläimillä yleinen oppimistapa, käytetään sitä harvoin hyväksi esim. koiran koulutuksessa. Esim. ”Do as I do” koulutustapa pohjautuu ihmisen käyttäytymisen matkimiseen. Tässä testissä koiran spontaania mallista matkimista testattiin laitteella, jossa testaaja näytti ensin viisi kertaa tavan, miten ruoka saadaan laitteesta ulos, ja sen jälkeen koira sai 3min aikaa puuhastella laitteen kanssa. Sieni painaa oikeaa nappulaa ensimmäisen kerran 45 sekunnin kuluttua esimerkistä. Sieni saattoi ottaa mallia esimerkistä, tai sitten se vahingossa painoi oikeaa paikkaa. Se, että koira yrittää ylipäätään selvittää tehtävää, kertoo paljon myös koiran luonteesta: koiralla on halua selvittää, miten namit saadaan sekä rohkeutta manipuloida laitetta. Kaikista testatuista koirista 63% painaa nappulaa, mutta näistä painaneista vain 43%:lla se on selkeästi mallista oppimista, loput painavat kokeiltuaan kaikkea mahdollista ja usein vahingossa.

AKTIIVISUUS: Koiran aktiivisuus mitattiin testissä FitBark aktiivisuusmittarilla, joka antaa minuuttikohtaisen aktiivisuuden keskiarvon. Koiran aktiivisuus mitattiin keskiarvona koko testissä oloajan. Testattujen koirien välillä on paljon eroa siinä, miten aktiivisia ne ovat testissä. Aktiivisuus käyttäytymisominaisuutena on yleensä hyvin voimakkaasti periytyvä ominaisuus, mutta se voi vaihdella paljon tilannekohtaisesti. Esim. vilkaskin koira saattaa olla hyvin rauhallinen uudessa tilanteessa, mikäli se kokee tilanteen pelottavana tai mikäli se rauhoittuu keskittymään tehtäviin. Koirasi aktiivisuus oli testissä 19. Koira on keskimääräistä rauhallisempi testitilanteessa."

***

V-aitatestin jumittamisesta tuli tuloksia lukiessa heti ekana mieleen, että ehkä tässä on syy miksen ole koskaan saanut takapalkkaa oikein toimimaan. Koiran on vaikea luopua siitä. Samassa voi olla syy rallyn houkutuksessa jähmimiseen. Olen vain ajatellut, että koira on niin kiltti ja tietää ettei saa, mutta haluaisi silti, ja sitä ahdistaa se sisäisen ja ulkoisen halun ristiriitatilanne, mutta ehkä se onkin sille vain oikeasti työlästä vastustaa kiusausta ja siksi se luimii.

Seuraavaksi jäin miettimään jälleen kerran tuota itsenäisyyttä. V-aidalla se ei kertaakaan kysynyt multa mitään, ja mahdottomassa tehtävässäkin se toimi tosi paljon itsenäisemmin ja "päättäväisemmin" kuin pöne. Sieni ei missään kohtaa myöskään ollut sen oloinen, että se meinaisi luovuttaa, kun homma ei ratkea. Se näytti ihan itseltään testissä eikä toiminut mitenkään oudosti, mutta silti se koira joka mulla siellä oli, oli kaukana siitä, mikä mulla joskus on treeneissä. Miten maailmassa sama koira voi olla passivoituva, luovuttaa helposti, pelätä virheitä? Miten olen ikinä onnistunutkin kohtelemaan sitä niin huonosti, että testissä hyvin itsenäinen ja itsevarma suorittaja on muuttunut mun käsissä aivan erilaiseksi? Miten sama koira voi olla testissä niin itsenäinen ja viis veisata minusta, mutta silti saamme edelleen kehuja meidän suhteesta, se makaa nytkin pää mun varpailla ja on vaan niin minun perääni? Toisaalta metsälenkillä se itsenäisyys näkyy, olen aina ajatellut, että eksän saksanseisoja opetti sen pentuna huitelemaan vähän turhan kaukana, mutta ehkä se olisi sellainen ilman huonoja opetuksiakin. Aika lottovoitto, että sama koira on sitten kuitenkin niin minun perääni, että se käy tiuhaan ilmoittautumassa, ja myös niin nöyrä, että se tulee huudettaessa pois minkä vaan elukan perästä tai mistä tahansa muualtakin. Eihän se muuten olisi lainkaan irtipidettävissä!

Kolmanneksikin pohdin eleitä, kädellä osoittamista ja kaikkea mihin sellaista on yritetty koulutuksessa käyttää. Esim. perinteinen näyttöruutu, missä haluttu paikka käydään näyttämässä koiralle, ja sen pitäisi osata juosta sinne. Tällainen kuulemma "yleensä toimii paimenkoirilla hyvin". Ei meillä, ja nyt sain vahvistuksen, että ykkösryhmäläiseni ei vain ymmärrä niitä eleitä silti, vaikka sen "pitäisi". Sieni on myös ihan arjessa poikkeuksellisen huono ymmärtämään osoittamista, jos esim pallo on hukassa ja minä näen sen, koira ei. Se ei vaan tajua. Sitä on ollut vaikea välillä uskoa ja olen saattanut komentaa koiraa, että tuossa noin nyt!

Testissä koira oli hyvin motivoitunut ja jos pöne ehkä mahdottomassa tehtävässä alkoi miettiä, että tämä on mahdoton ratkaista, Sieni ei miettinyt. En tiedä onko pöne vaan ylimaallisen fiksu ja älyää asioita mitä tavalliset koirat ei älyä, vai oliko kyse vain sinnikkyydestä jota Sienellä riitti. Miksi mulla on paljon kokemuksia tilanteista, joissa koira ei vaan viitsi jatkaa? Esineruudussa ja metsäjäljellä on usein ollut sellainen olo, että kyllä se hetken tekee, mutta homma ei ole sen mielestä oikeastaan lainkaan kivaa ja sitten se menee sellaiseksi pikkusieväksi välttelyksi. Testissä toki oli ruokaa koko ajan näkyvissä tai ihanjustmelkein saatavilla, mikä varmasti kannusti jatkamaan. En kai sitten vaan ole saanut sille samaa tunnetta, että palkka on ihan just varmasti tulossa? Ja koska tekeminen itsessään ei ole siitä riittävän kivaa, se ei oikein aina viitsisi.

Testaaja sanoi suullisessa palautteessa, että koirani käyttää yrityksen ja erehdyksen taktiikkaa. Testissä se ei saanut erehdyksestä mitään sanallista palautetta eikä kukaan edes ajatellut että voi ei teit virheen, joissain tehtävissä oikea kuppi vaan otettiin pois, mutta sekään ei koiraa lannistanut lainkaan. Sen olen jo todennut vuosia sitten, että sille ei kärsi sanoa lainkaan mitään ohotteluja, saati suuremmin kieltää virheistä. Silti sen sinnikkyys testissä yllätti minut.

 
Tiistaina oltiin oman seuran BH-koetalkoissa +28 asteen hauteessa. Sienen piti hiihtää tottis juoksunartun parina, ja sitten se oli kaupunkihäirikkönä kanssa. En edes yrittänyt mitään seuraamisia, talutin kaavion vain remmilenkkeilynä. Toisen pitkän suoran lopussa se hetken tarjosi seuraamista. Jäävät oli jähmeät ja luoksetulo hitaahko, osin sään takia, mutta kyllä sitä taas ahdisti. En tiedä minkä se mieltää "nyt ollaan tottiksessa" ja mikä erottaa sen muista lajeista, mutta jostain se sen vaan ottaa. Pilasin koiran sillä, että odotin sen olevan jotakin mihin se ei koskaan yltänyt, ja jatkuva riittämättömyyden tunne teki tuhonsa. Anna anteeksi. Lupaan kuitenkin etten enää ikinä vie sua oikeaan pk-kokeeseen, saat olla vain rally- ja tanssikoira, koska niissä lajeissa olet täydellinen sellaisena kuin olet.

Onneksi illan pelasti tuomarin loppukiitos: "täydellinen kaupunkiosuuden nollakoira, ei häirinnyt mitenkään ketään". Ja kyllä se tottiksen lopuksi heitti voltteja kun kehuin, ehkä sille ei jäänyt täysin paska mieli siitä.

Kuvat ovat tanssileirin majoituspaikan pihasta. Koko viikonlopun mulla oli uskomattoman hyvä mieli siitä, että niissä piireissä se rotujen kirjo, hyväksyntä ja kaikkien kannustus on jotain mitä pk-puoli ei meille koskaan edes vilaukselta väläyttänyt... olen aina pitänyt itseäni eniten pk-harrastajana, mutta en mä enää tiedä mikä mä olen ja mikä edes haluan olla. Sieni on laittanut mut kohtaamaan niin monta omaa heikkouttani ja miettimään valintojani. Kultaisin Sieni <3 En usko, että tulen koskaan saamaan vastausta ylempänä miettimiini kohtiin. Koirakin täytti tuossa lauantaina jo 7v, mutta ehkäpä nyt on vihdoin aika tehdä rauha, keskittyä asioihin joista me molemmat tykätään ja lakata miettimästä muuta. Aloin jo opettamaan sille paria uutta temppua ja syksyksi on tanssikisa katsottu. :)

Koiratanssileirillä

Osallistuimme koko tiimin voimin Tahtitassujen koiratanssileirille Kuralan Kartanossa Pöytyällä (=jossain Turun suunnalla täältä katsottuna). Kilometrejä tuli viikonloppuna liki 700, onneksi kaveri otti mut kyytiin eikä tarvinnut itse ajaa lainkaan. Neljä koiraa ja kahden naisen tavaratkin saatiin ihan nätisti mahtumaan autoon, ekalla yrityksellä, ilman kiroilua ja uudelleen pakkaamisia. Leiri sisälsi yhden temppukoulutuksen, yhden ryhmäkoulutuksen eri teemoissa, yhden esiintymiskoulutuksen tanssiopen kanssa ilman koiria sekä harjoituskisan, jossa jokaisella oli 5min aikaa tehdä kehään menoja, vaikeita kohtia ohjelmasta, koko ohjelman tai mitä nyt halusi, ilman arvostelua tai tuomarointia. Minulla oli temput la aamulla, teemaryhmä la iltapäivällä, harjoituskisa su aamulla ja esiintymiskoulutus su päivällä. Onneksi ei jäänyt mitään su iltapäivälle, en jaksanut silloin enää edes kuunnella toisten juttuja, omien tekemisestä puhumattakaan.

Sienen yhteishyppyyn tehtiin etäisyyttä. Olen kokeillut siihen vähän kaikkea saamatta kunnon edistymisiä. Näytin ensin missä ollaan. Ensinnäkin koira on todella kiinni mun taskussa, mistä palkat on aina tulleet. Ei auta, että heitän namin koiran taakse, kun se kuitenkin tulee mun suunnasta. Ensinnäkin takapalkka käyttöön, tai appari palkkaamaan takaa, sujuvoittaa kovasti kun ei tartte itse käydä välissä täyttämässä kuppia. Kerroin kokeilleeni takapalkkaakin, mutta luopuminen on vähän tahmeaa ja koira jää helposti jumiin siihen, eikä oikein pysty sitten enää hyppäämään. Muutettiin tehtävää niin, että apparilta palkan haettuaan kutsuin koiran ja pyysin käsikosketuksen. Tämä välitehtävä rikkoi sopivasti ajatuksen irti takapalkasta. Käsikosketuksesta ei palkattu. Sitten koiralle käsky odottaa ja ottaa itse haluttu etäisyys ja siitä hyppykäsky. Kriteeriksi se, että yrittää hypätä suoraan ottamatta ensin yhtään askelta mua kohti. Jos hyppää mua kohti, se ei haittaa, jos vaan ponnistaa suoraan ilmaan kävelemättä ensin.

Kannattaa myös kokeilla hyppyä alustan päällä, pitempäänkin kuin yhden kerran mitä minä tein joskus. Pari viikkoa tai pari kuukautta voi hyvin kestää, että asia alkaa edetä. Hihna tms koiran edessä on lähinnä itselle merkkinä. Kannattaa myös kokeilla jotain paikallaan/taaksepäin tehtävää temppua hypyn perään ennen palkkaa, vähentää koiran ajatusta siitä, että hyppy = palkka ohjaajalta. Esim. pyörähdys, peruutus tai maahan meno. Ja muistettava, että kun aletaan kouluttaa jotain uutta (etäisyys), käytös usein huonontuu tilapäisesti (hypyt ei ole niin ilmavia), se ei haittaa yhtään vaan riittää että yrittää ja että ponnistaa suoraan. Näyttävyys kyllä palaa kun koira ymmärtää mitä haetaan.

kuunnellaan ohjeita

sieni ruinaa koutsilta lisää keksejä kun hää selittää mulle jotain :D

hypätään!

vauhdilla käteen

hypätään!

pieni tauko

tässä lähtee ponnistamaan oikein ja saa palkan

vauhdilla takapalkalle

Pönen ryhmä oli "ääntely ja kuuntelu". Tehtiin ensin lyhyen selityksen ja pienen lämpän jälkeen 1min ja sitten 1,5min palkaton seuruusetti ihan täysin improvisoiden. Sitten tehtiin myös vähän freestylea ja rally-tokoa palkatta. Koira teki kaiken aikasen korkealla mutta kuitenkin vielä hallinnassa ja hiljaa, ihan yksi tai kaksi pientä vinkaisua pääsi. En saanut tästä koulutuksesta oikein mitään, kouluttaja sanoi lopuksi vaan ettei osaa sanoa mitään muuta kuin että onnittelut onnistuneesta treenistä. Tietysti voi olla vaikea kommentoida, jos ongelmaa ei saada esiin, mutta silti... pöne parka oli vain tämän takia mukana ja se sitten vietti koko viikonlopun häkissä joko autossa tai yöllä meidän huoneessa :/ Treenasin kyllä sen kanssa ulkokentällä sekä la että su, mutta jos olisin tiennyt että hukkareissu tulee, olisi pötkönen voinut jäädä kokonaan matkastakin.

surviainen

lentävä kieppi

jalalla koreasti

pöne on paketissa

Harkkakisan lähtölistat julkaistiin tahallaan vasta aamulla vähän ennen päivän aloitusta. Oltiin vuorossa 4/16. Koska Sieni ei mene enää ikinä esittämään AVO-ohjelmaa eikä VOI-ohjelmaa ole vielä lainkaan mietitty, päätin että se tekee edellisen ohjelman alusta n. 20sek ja saa sitten ylläripalkan. En halunnut ottaa treeniliiviä kehään, kun ei sitä kokeessakaan ole, mutta palkkapurkki ei mahtunut mun taskuun. Sovin, että sanon kuuluvasti "ole hyvä" ja silloin kaveri heittää sen kehään koiran selän takaa sen huomaamatta. Vein koiran kehään ja laitoin sen maahan odottamaan kun vien korin ja sienet. Siinä sitten säädin niiden kanssa, piti saada sellainen kulma että haluamassani kohdassa koira on selin yleisöön. Tullessani itse kohti koiraa ja ottaessani aloitusasentoa selin siihen, unohdin sanoa sille että odota vaan vielä, ja se nousi vähän hämillään tullakseen katsomaan mua, että mitäs tässä nyt niinkun. Ohjasin sen nätisti takaisin, onneksi se ei pahastunut. Sieni on äärimmäisen herkkä sille, että sitä ei pitäisi "kadottaa" ja laittaa sitä tekemään väärin vain siksi, että itse unohdan ohjeistaa miten toimitaan.

Tehtiin siis selän takaa etupuolelle kierto ja syliin istuminen, alas, kumarrus, korin haku, kumarrus, kumartaen odottaminen että nousen ja siitä kiljahdus "ole hyvä!!". Koira oli sinkoamassa jonnekin muttei tiennyt missä palkka olisi, mutta ennen kuin se ehti lähteä mihinkään, purkki tipahti jo kehään ja tämä oli erittäin onnistunut yllätyspalkkaus :) Jollekin toiselle mitään tällaisia yleisöstä lentäviä ylläreitä ei kuunaan kannattaisi tehdä, esim pönelle ei missään nimessä, se kyttäisi seuraavat sata kertaa josko taas jostain tippuisi taivaan lahjana ruokaa.

Mulla ei mennyt varmaan minuuttiakaan, joten periaatteessa 4 olisi ollut vielä jäljellä. Mietin vielä aamulla hetken että otan pönen hollille ja vaihdan koiraa ja teen senkin kanssa jotain, mutta sitten Sienen palkkauksessa olisi ollut kiireen tuntu ja pönen häkistä ottamisessa myös, ja se ei ikinä tuota mitään hyvää, niin anti olla.

Esiintymiskoulutus tuntui aluksi suorastaan ahdistavalta, ja sanoinkin, että en ole sitten yhtään mikään esiintyjä, en musikaalinen enkä tanssillinen, ja että toko- ja pk-tausta näkyy minussa tosi vahvasti. Jos joskus olen suunnitellut jossain ohjelmassa vähän tekeväni jotain itse, olen kuitenkin kokeissa jännittäessäni unohtanut. Lisäksi sanoin, että pelkään tämän koiran kanssa, että hillumalla itse kovin suureellisesti varastan shown siltä, kun se on enemmänkin kaunis, ei vauhdikas tai erityisen näyttävä esiintyjä. Koutsi oli aivan super ihana ja yhtäkkiä huomasin, että ei muakaan enää hävetä tai jännitä :) Vaikka se ilman koiraa ohjelman esittäminen ensin ilman musaa ja sitten musan kanssa tuntuikin kyllä aika tyhmältä. Keskityttiin ensin niihin kohtiin, jotka sanoin ottavani sellaisenaan VOI-ohjelmaan. Lopussa jäi kyllä hieman aikaa ja sain vähän ajatuksia myös niihin pätkiin, mitä pitää jollain tavalla muuttaa tai vaihtaa kokonaan eri jutuiksi.

Ensinnäkin tarina on kuulemma tosi symppis ja aivan ihana, ja itse pitäisi unohtaa ajatus että nyt pitää esiintyä, tanssia tai tehdä jotain tiettyä. Tärkeintä on vain eläytyä tarinaan, olla sen koiran kanssa siellä metsässä retkellä ja liikkua enemmän niinkuin oikeasti liikkuisi, ja nauttia niinkuin oikeasti nauttisi. Tällöin en myöskään vie huomiota koirasta.

-alussa kun koira ekan kerran kumartaa, nostan pienesti hattua sille

-kävelypätkä, jossa ollut kieppejä 3-4kpl (jähmii kisoissa, nämä pitää muuttaa), pujottelua (saattaa jähmiä siinäkin) ja lopussa kasia mun seistessä paikoillaan -> tähän jonkinlainen kävely olisi kiva, koska pitäähän meidän mennä sinne metsään, on mun mielipiteeni siis. Voisiko koira vaikka vaan seurata, tehdä esim yhden kiepin, sitten siihen voisi tulla pysähdys missä koira tekisi vaikka kurre-asennon (ei osaa) tai muun paikalla tehtävän tempun. Kävellessä pitäisi tähystellä ympäriinsä käsi lipassa ja etsiä niitä sieniä, ei tokojäykkää seuraamista. Olisi tosi kiva jos jaksaisi opettaa vaikka sellaisen, että koirakin osaisi kääntää päätä vasemmalle ja oikealle ja voitaisiin samassa tahdissa katsella maisemia

-peruutuspätkä: olisi tosi kiva jos ohjaaja voisi peruuttaa itse poispäin, olisi paljon hienomman näköistä kuin nykyinen missä kävelen koiraa kohti tai poljen paikoillani

-käsirenkaan läpi hyppääminen (olen laskenut korin maahan): kokeile saako korin jotenkin mukaan siihen, kori vasten jalkaa ja koira hyppää sieltä välistä tms, nykyinen korin laskeminen ensin on vähän irrallinen, köpsän näköinen liike

-sienten haku: koiran lähdettyä pyörähdä itse + peruuttele poispäin. Nämä mun on pitänyt aiemminkin tehdä, en ole saattanut kisoissa muistaa...

-koiran tuodessa ekaa sientä, kumarru tosi suureellisesti sitä vastaan niin että toinen polvi osuu melkein maahan, ota korista vaikka kahdella kädellä reunasta kiinni ja ojenna sitä kohti koiraa, vastaanota sieni "VAU!" -ilmeellä. Ekaa sientä voisin haistaa, maistaa tai ottaa sen ainakin käteen ja katsoa sitä kun koira on laittanut sen koriin.

-toinen sieni otetaan vastaan yhtä suureellisesti, mutta haistamista tms ei, yhteishypyt on tosi kivat

-loppuasennossa (koira istuu syliin) kori lähemmäs, ihaile saalista (nyt kori on jätetty vähän sivuun, koira himoitsee sieniä ja saattaa ottaa korista, jos ovat kovin lähellä. Mieti haittaisiko, vaikka ottaisi loppuasentoon sienenkin? Voisiko koira pitää koko koria?)
-omaa osuutta treenattava todella paljon ilman koiraa, jotta osaa unissaankin mitä piti tehdä missäkin. Tällöin koepaniikissakin muistaa paremmin omat liikkeet.

Sitten yleisiä muistiinpanoja:

-käsimerkkien ongelma on se, että olet niiden vanki. Ei haittaa, jos sitten aina teet sellaisia koreografioita missä voit tehdä käsillä sellaisen liikkeen, mutta jos haluaisikin joskus laittaa kädet eri tavalla... mieti siis mitkä käsimerkit tarvitsisi häivyttää ja mitkä voisi pitää

-ennakoiva liike helpottaa erottelua ja on yleisön silmiin huomaamaton tapa auttaa koiraa kovasti. Esim. jos on esine joka koiran pitää sekä kiertää että mennä sen päälle, aina ennen kiertoon lähetystä koira menee ohjaajan selän takaa ("takaa-kierrä") ja aina ennen päälle lähetystä yksi askel pujottelua

("pujottele - hoplaa"). Koirat on kovia ketjuttamaan ja tekemään kaavoja ja tässä sitä kannattaa hyödyntää. Toisaalta sitten ei oikein voi tehdä erottelua pelkillä "kierrä" ja "hoplaa" -käskyillä, ja jos haluaa että koira oikeasti kuuntelee, tämä vähän sotii sitä vastaan.

-uutta asiaa opetellessa, käsiapua häivyttäessä (esim ohjaajan kiertäminen) kehu heti kun alkaa tehdä oikein, älä odota, että on tehnyt loppuun asti. Eli heti kun lähtee yrittämään ohjaajan takaa, ala kehua. Jos purskahtaa kehusta takaisin eikä tee loppuun, kehuit liian innostavasti, kokeile uudestaan. Tärkeää että saa tukea ja palautetta yrittämisestä.

-selän takaa tassujen laitto ohjaajan olalle: appari hyödyttää aluvaiheissa kovasti. Laita huppari ja huppu päähän, niin ei raavi niskaa. Itselle namit molempiin käsiin ja apparin palkattua ensin ohjaaja palkkaa sitten itse. Mieti mitä haluat, jos yksi jalka yhdelle olalle, palkkaa molemmista käsistä mahdollisimman keskeltä selkää. Jos haluat koiran ensin toiselle puolelle ja sitten vaihtavan puolta, palkkaa vaan toisella kädellä. Puolen vaihtamisen saa usein helposti niin, että palkan jälkeen koputtaa toisen puolen etujalkaa -> koira(n pää) tulee katsomaan mitä teet.

-selän päälle hyppääminen ohjaajan ollessa kontallaan: appari helpottaa kovasti tässäkin aluksi. Jos pakko tehdä yksin, opeta pyyhe targetiksi ja heitä pyyhe selkääsi. Takaa on huomattavasti helpompaa tulla kuin sivusta, pääsee suoraan eikä joudu kääntymään hypätessään. Monesti koiria vähän hirvittää ohjaajan "tallominen" joten palkkaa sinnikkäästi kun yrittää, vaikka hyppäisi ylös ja samalla vauhdilla kauhistuneena alas "kääks mähän liiskaan sut". Kyllä se siitä suttaantuu.

-jalkojen välistä puolenvaihto peruuttaen / kasi ohjaajan jalkojen välistä tai ympäri peruuttaen: jaa lohkoihin ja ajattele erillisiä, aloita ohjaajan edessä tehtävistä, selän takana vaikein alue. Esim. jalan ali peruutus: erikseen jalkojen alla menevä osa ja sitten suoristuminen uuden puolen perusasentoon -> treenaa erillisinä osina.

-käsiavut esim ohjaajan ympäri peruuttamisessa: jotta voit ohjata koiraa namilla, opeta sille jokin "pieni hetki, odota just siinä niin kuin olet, kohta tulee lisää ohjeita" -sana jotta saat kädet vietyä itsesi ympäri oikeaan asentoon, eikä koira lähde niiden mukaan

-positioiden hakua kannattaa tehdä paljon temppujen avulla: sivu - pyöri - sivu ja sitten toisaalta kuuntelua sivu - pyöri - viereen jne. Ohjelmassakin on joskus kiire ja mitä enemmän koiralla on varmuutta hakeutua kiihdyttävän tempun jälkeen takaisin oikeaan paikkaan, sen sujuvampaa on ohjelmakin, vaikka juuri kyseistä temppua ei ohjelmassa olisi lainkaan

-htm-positiot etujalat hiirimatolla tai kokovartalokorokkeella. Vasta kun tarjoaa sujuvasti, nimeä.

-haukkuminen tai haistelu ei koskaan ole itse ongelma, vaan aina oire jostakin muusta

Smartdog-testissä

Omalla kylällä järkättiin Tiiran testaus. Viime vuoden luennon yhteydessä muistan ajatelleeni, että jumaliste että on kallista. Reilussa vuodessa olen muuttunut ja vaikka mun koirat on jo liian vanhoja että tuollaisen testin kertomaa informaatiota voisi enää koulutuksessa hyödyntää, mua vaan kiinnosti silti. En tiennyt yhtään mitä odottaa, ja vatuloin asian kanssa niin viime tippaan, etten saanut enää peräkkäisiä aikoja, vaan meni eri päiville. Ehkä ihan hyvä niin, 1,5h setti on melkoinen pakerrus tälle ohjaajallekin.

Vein ensin Sienen, koska pelkäsin, että pönen jälkeen Sieni ei voi tuntua miltään muulta kuin vaisulta. Sieni näytti itseltään ja toisaalta sen saama arvio ei lainkaan pitänyt paikkaansa, se oli paljon "parempi" kuin ikinä osasin kuvitellakaan. Tarkempi analyysi tulee kahden viikon sisällä sähköpostiin, mutta käytiin loppupalautteessa läpi seuraavaa: Koira on rotuisekseen erittäin itsenäinen, ratkoo tehtäviä sinnikkäästi ja määrätietoisesti eikä juurikaan kysele apua. Se ei kiihdy eikä turhaudu mutta on kuitenkin toiminnallinen, ei luovuta missään, varsinkin mahdottoman tehtävän se kerta kaikkiaan erittäin suuresti päätti ratkaista ja siinä meinasi hampaat mennä kun se päätti purra sen rikki kun tassut ei auttaneet. Sillä on hyvä itseluottamus eikä sitä haittaa lainkaan, että mm. eleiden lukemisessa se on läpeensä surkea ja menee usein väärälle kupille (ja jää ilman nakkia). Puhuttiin lopuksi vielä siitä miten se voi samalla olla niin itsenäinen ja silti niin herkkä minulle, ja miten meillä on ollut niin paljon niitä kaikkia harrastusongelmia, passivoitumista ym. Kuulemma se on vain päättänyt olla minun koirani ja se on se ainutlaatuinen suhde mikä saa sen käyttäytymään eri tavalla kuin mitä sen "perusluonne" muuten on. Yllätyin kovasti, miten se voi olla niin herkkä minun kulmakarvan kurtulle mutta luki niin huonosti testaajaa. Se pääasiassa vain killitti häntä silmiin eikä katsonut yhtään eleitä. Kontakti on toki opetettu käytös ja hyvin vahva, mutta silti! Samoin yllätti miten sinnikkäästi se jaksoi ja että sitä tosiaan ei haitannut että esim. muistiosuudessakin se meni väärille kupeille, sitten se vaan samalla vauhdilla vaihtoi katsomaan viereistä eikä heittänyt lainkaan sille "voi ei miten paska sieni olen, parasta kun en tee enää mitään" -vaihteelle. Tiira sanoi, että on varmasti erinomainen harrastuskoira ja hirveän kiva ja harvinaisen tasapainoinen muutenkin (ja toivottavasti sillä on tehty pentuja koska olisi varmasti annettavaa rodulleen), joten voin taas kerran mennä katsomaan peiliin, kerro kerro kuvastin, ken on maassa paskin ohjaaja... puhuttiin vielä siitä, että nuoruusvuosien "perinteinen" koulutus on varmasti isossa roolissa ja epäonnistumiseen ja virheisiin on liitetty hurja painolasti. Se jaksaa tosi pitkään yrittää lannistumatta, kun ei koe, että tekee väärin, ts. kukaan ei sanonut sille mitään tai estänyt sitä tekemästä väärin. Sille oli tyypillistä yritä ja erehdy -tekniikka, mistä myös yllätyin. Eli nyt voidaan olla ihan täysin varmoja siitä, että koira olisi paljon "parempi" jos ohjaaja ei olisi pilannut sitä, ja että kaikki passivoituminen ja muu paska on täysin itse aiheutettua, ei pelkkää ominaisuuksien puutetta.

Pöne oli sitten seuraavana päivänä. Heti alussa on impulsiivisuus-itsehillintä-osuus, jossa koiralle näytetään kuinka se saa namin putken päästä. Sitten sitä muutetaan visuaalisesti niin, että koira näkee namin suoraan mutta sen pitää kiertää vähän saadakseen sen. Toistoja tehdään aina sama määrä, olisko ollut vajaa 10. Sieni tökkäsi päänsä seinään vain kerran ja yhdesti meinasi, mutta teki viime hetkellä mutkan. Voin vain kuvitella miten pöne hakkaa naamansa ruttuun. Muuten yritin olla kauheasti etukäteen miettimättä, siitä sanoin, että koira on pidättyväinen ja jos sille ehtii tulla eläinlääkärifiilis, se käyttäytyy tosi eri tavalla kuin "normaalisti" (mikä nyt sitten on normaalia...). Tiira lupasi olla hyvin cool itse.

Alku menikin hyvin, ei mitään konflikteja, ja kun pöne näkee että annan namipussin vieraalle tädille ja täti sanoo sille vain taikasanat "ole hyvä" eikä pyydä mitään saati yritä lääppiä, pönehän on erittäin messissä. Ei se hakannut päätänsä siihen putkeenkaan kovin montaa kertaa, mutta meinasi kyllä muistaakseni ihan joka toistolla ja väisti vasta aivan viime tipassa. Pöne selvisi muutenkin "ihan hyvin" aivan viimeiseen tehtävään asti. Viimeisenä on älypeli, jossa nappia painamalla laite piippaa ja sen jälkeen sylkee nameja ulos. Koiralle näytetään neljä tai viisi kertaa miten äänimerkki ja ruoka tulee ja sitten on sen vuoro yrittää itse. Pöne on pelannut laitteella kerran tai ehkä kaksi koirien peli-illassa, oppimatta kuitenkaan mitenkään kovin hyvin miten se toimii. Periaatteessa kuitenkin on tuttu. Siinä siihen saakka mudiksi mukavan rauhallinen, hyvin keskittyvä ja hiljainen koirani floppasi aivan täysin, ja kun hermo menee, alkaa väkivalta ja kiroilu. Laite piti ottaa siltä pois ennen 2min ajan päättymistä, ettei se hajoa. Tiiran mielestä koiran luontainen pidättyväisyys ja epäluuloisuus ihmisiä/koiria/paikkoja/kaikkea kohtaan toimii kivasti "jarruna", tutuissa jutuissa se sitten päästää itsensä valloilleen ja käyttäytyy enemmän noin.

Kokonaisuutena erittäin motivoitunut koira, jolta tuskin paukut loppuu missään harrastuksessa kesken, ja joka n. 50/50 tekee itsenäisesti ja kysyy apua. Mahdottomassa tehtävässä se yllätti mut pitämällä paljon pitempiä taukoja kuin Sieni. Ei se luovuttanut, mutta istui ja vinkui, ja sitten taas yritti väkivaltaa, välillä tarjosi perusasentoa ja maaten ilmaisua. Noin ylipäänsä se ei ollut myöskään kauhean hyvä eleiden lukemisessa ja siinä missä Sieni mentyään väärälle oli vaan "ai, se ei olekaan täällä", pöneä kyllä kuumotti enemmän ja sen ajatukset lähenteli välillä tasoa "ai, miten niin se ei ole täällä, siis mitä vi**ua?!?!" ja siinä sai purkit kyytiä.

Lopuksi oli hyvää aikaa kysellä meidän ongelmista. Ensinnäkin puhuttiin ääntelystä harrastuksissa. Pöne on koira, jolle ei sovi minkäänlaiset kaavat, vaan olisi erittäin tärkeää rikkoa niitä heti kun koiralle on syntynyt eka "ai tämä menee näin" -ajatus. Se esitti testin aikana hyvin sen, että sen vire pysyy uusissa jutuissa tosi sopivana ja se keskittyy kivasti, mutta heti kun tehtävä on tuttu, koira lietsoo itsensä ihan eri sfääreihin. Lisäksi se, että (koe)kokenut koira osaa laskea rally-kylttien määrän ja/tai suorituksen keston minuuteissa, on varmasti aivan totta, ja olisi tärkeää treenata todella erilaisia juttuja ja rikkoa kaikkia mahdollisia kaavoja. Tiira ehdotti meille jotain täysin uutta lajia, mutta harmi vaan kun ollaan kokeiltu melkein kaikkea :D Do as i do:a kannattaisi kokeilla, sanoin että yritin kerran, mutta ei se lähtenyt kylmiltään sujumaan niin annoin olla. Matkimisen periaate pitäisi toki ensin opettaa koiralle. Hyvä olisi muutenkin rikkoa kaavoja jo heti autolla, esim jäljelle mennessä jäädäkin tielle tekemään rallya, tai mennä treenihalliin mutta ottaa kirja ja lukea sitä tunti tai puoli päivää ja antaa koiran ihmetellä itsekseen ja sitten vain kotiin. Toisaalta joskus on kuitenkin pakko aloittaa se treeni jos sen meinaa tehdä, ja arveltiin että koira kyllä oppii olemaan rauhassa noi kaikki "temppuilut" mutta kun homma oikeasti alkaa, vire ryöpsähtää sitten kuitenkin.

Jos koira ääntelee, Tiiran mielestä mikään "käske se maahan rauhoittumaan" ei toimi ollenkaan, ei ainakaan tällaiselle, joka vaan patoaa itseään siinä. Jos lapsi odottaa joulupukkia niin ettei meinaa nahoissaan kestää, ja käsket sen istumaan paikoilleen penkille ettei se härvää ympäriinsä, sitten se istuu ja odottaa. Ei odotus lakkaa istumalla, päin vastoin mahdollisesti mielentila vain pahenee, koska ei pääse purkamaan stressiä esim liikkumalla, vaan joutuu olemaan paikoillaan. Ei se odotus katoa sillä, että asento tai paikka on määrätty. Koiraltakaan. Puhuin meidän kotoalähtöongelmista (normi lenkille meno ei saa sitä esiin, mutta jos olen pakannut ja ollaan lähdössä autolla reissuun, tai jos koko perhe lähtee, tai on eväsreppu mukana, tai muuta spesiaalia, koira alkaa tosi helposti kiljahdella ja koska tietää että inhoan steppaamista ja se on siltä kielletty, se sitten istuu, tärisee ja vinkuu, mikä on melkein yhtä ärsyttävää) ja toisaalta ongelmista koesuorituksissa. Aivan oleellista on miettiä mitä koira odottaa (palkkaa, ulos pääsyä) ja vähentää odotusarvoa. Käytännössä siis palkataan vähemmän ja harvemmin ja kotona jos vaan viitsisi, pakkailisi kamoja ja tekisi lähtövalmistelut ja sitten vaan purkaisi kaiken pois eikä kukaan lähde minnekään. Sitä kun jaksaisi riittävästi ja hyvin aidon tuntuisesti tehdä, niin että esim vain joka kymmenes pakkaaminen oikeasti johtaisi lähtöön, koiran odotusarvo olisi enemmän "tuskin tässä lähdetään kuitenkaan mihinkään" eikä se enää odottaisi sitä niin kovasti, että tartteisi huutaa. Kieltämällä tai millään helpolla vippaskonstilla tällaisia asioita ei voi ratkoa. Tämä kyseinen koira olisi vähemmän stressaantunut, jos sillä ei olisi niin paljon sitä kiihdyttäviä asioita, joiden kaavan se tuntee ja jolloin se alkaa jo hyvin aikaisessa vaiheessa odottaa jotakin. Se on hyvin nopea ketjuttamaan ja siksi se muodostaa näitä kaavoja paljon enemmän kuin jokin toinen koira. Tunnetilaa muuttaakseen täytyy siis muuttaa sitä mitä koira kokee, ei sitä, mitä se tekee. Tekeminen on vain oire ja syy on aina henkisellä puolella.

Toinen mistä kysyin, on terävyyden aiheuttamat ongelmat lenkillä. Sitä ei juurikaan uskalla pitää enää irti, koska jos se näkee jonkun ennen minua, se ottaa huutoraivarit ja minä pelästyn sitä, karjaisen aivan liian kovaa mistä koira ottaa vain lisää vauhtia jne. Se ei kuule eikä näe mitään näissä hetkissä. Nykyisessä impulsiivisuustestissä (se läpinäkyvä putki, jossa nakki näkyy houkuttelevasti suoraan edessä, mutta pitää kiertää vähän saadakseen sen) se pärjäsi kuitenkin ihan ok, siis vaikka sen piti aina mennä ensin suoraan kohti jos sen kuitenkin saisi siitä, niin viime hetkellä se kuitenkin väisti eikä vaan hakannut päätänsä siihen. On kuulemma toisenlainen vähän vastaava laite suunnitteilla, siinä ehkä olisi ollut enemmänkin ongelmia, tässä se siis pärjäsi vielä muistaakseni juuri keskiarvon "tasoisesti" tai ei ainakaan oleellisesti "huonommin". Pääasiassa kuitenkin tuo ongelma johtuu reaktiivisuudesta, ja kaikki mun huutaminen vain lisää vettä myllyyn ja on koiran mielestä luultavasti hyvin palkitsevaa. Koska se fiksoituu niihin kaavoihin hyvin nopeasti, tässäkin voisi kokeilla lavastaa tilanteen ja kun koira lähtee rääkymään, tuhahtaa itse oikein korostetun rauhallisesti että taidat olla aika hölmö, sitten kun se lopettaa, huutaa laiskasti että tuu pois sieltä ja palkata se ohjaajan luona. Veikkaan kyllä että ilme olisi näkemisen arvoinen, koira varmaan hämmentyisi täysin, että ei tän näin pitänyt mennä. Tiira ehdotti myös pitkää pitkää liinaa, jolloin itsellä olisi teoriassa reaktioaikaa eikä sitä peräsuoli pitkällä karjumisefektiä ehkä tulisi. Käytännössä koira on hyvin nopea ja liina luultavasti jossain muualla kuin suoraan mun jalan alla, ja pelkäisin että selkä niksahtaa jos stoppaisin sen täydestä vauhdista liinalla, niin olen kyllä enemmän fleksin kannalla. Eipä se kyllä lenkillä enää tee mitään muuta kuin jolkottele mun edellä, hetkellisen hepulin ajaksi jossain aukealla sen voi kyllä laskea irti. Eipä se nyt niin haittaisi (vähentäisi sen liikuntamäärää) vaikkei se kaikkia lenkkejä irti olisikaan, tosin se kyllä fleksissä peitsaa mitä pidän huonona selälle. Minusta on vain tosi surullista, että olen epäonnistunut näin tärkeässä asiassa. Koiran pitäisi saada olla vapaana, mutta kun se ei ole luotettava eikä tietyissä tilanteissa tottele, eihän sitä voi pitää irti. Täälläkin perämetsissä outoihin kellonaikoihin kuitenkin aina joskus voi joku tulla.

Tästä päästään seuraavaan, mitä olen testien jälkeen nyt miettinyt taas tosi paljon. Helposti sitä yhden tai kahden koiran omistaneena kuvittelee, että minä koulutin sen niin hyvin ohittamaan, ja kaikki joilla on ohitusongelmia, on tyhmiä eikä vaan ole osanneet. Sano sille ettei saa rähistä! Totuus on kuitenkin se, että koirissa on hyvin erilaisia persoonia ja parin piskin otannassa todennäköisyys sille, että koira nyt vaan sattuu olemaan "helppo" jossakin asiassa, on todella suuri. Joku toinen koira on hyvin haastava samassa asiassa, eikä se ole sen omistajan vika tai osaamisen puute, vaan jokin koiran persoonallisuudessa oleva ominaisuus. Minun mudi on terävä, sillä on historiassa paljon rääkymiskäytöstä vahvistavia tapahtumia, sen itsehillintä ei ole parhaimmasta päästä, sen on vaikea vastustaa kiusausta, sillä on taipumus lietsoutua hirveisiin kierroksiin ja sen persoona nyt vaan on sellainen. On totta, että jos itse olisin ollut osaavampi ja olisin osannut kouluttaa sitä jo nuorena eri tavalla ja tajunnut kiinnittää eri asioihin huomiota, lopputulos olisi varmasti erilainen. Toisaalta mulla on tuo toinen koira, jota on aikalailla yhtä hyvin tai huonosti koulutettu eikä sille koskaan ikinä milloinkaan tulisi mieleen juosta karjumaan yhtään kenellekään. Mun ei ole koskaan tarvinnut edes yrittää sanoa sille, että niin ei saa tehdä, koska se nyt ei vaan tunne minkäänlaista tarvetta tehdä sellaista. Yritän nyt tälla sanoa, että jos on jokin ongelma, kannattaisi yrittää olla armollinen itselleen. Ei kaikkea todellakaan voi muuttaa. Lopputulos oli siis jotakin siihen suuntaan, että ei mikään luoksetulon vahvistaminen tai tottelemattomuudesta rankominen varsinkaan luultavasti muuta asiaa miksikään. Se tapahtuu niin automaattisesti koiralta, ja ainoa keino muuttaa kaavaa olisi saada koira itse muuttamaan omaa ajatustaan. Tiira ehdotti sellaista kyllästämistä, että jos näitä saisi järjestettyä ainakin kymmenen joka lenkille, käytös varmaan hyvin nopeasti alkaisi sammua. Uskon, mutta sitä varmaan pitäisi myös tehdä tosi pitkään, koska historia toisenlaiselle reaktiolle on niin pitkä jo. Puhuttiin myös ihan remmiohituksista, ja niissäkin ongelma on se, että en ole itse osannut, olen saanut niin erilaisia ohjeita ja kokeillut sitä, tätä ja tota, että koira on varmasti sekaisin kuin seinäkello. Koira tekee myös sellaista, että eväsretkellä varsinkin jos se ei ole saanut mitään, niin sitten kun muut alkaa olla valmiita, se saa huutoraivarit johonkin suuntaan ja tulee sieltä heti itse takaisin "lopetin, saanko nyt keksin". Se on ketjuttanut senkin ihan itse ja Tiira vahvisti, että varmasti on totta ja tällaista kyllä tapahtuu. Kertoi esimerkin jostain perheestä, jolla oli pari kolme suursnautseria ja yksi pieni joku yorkki tms. Mini meni aina eväsretkellä parinkymmenen metrin päähän ja sanoi siellä "väy!", jolloin henkivartijat tulivat katsomaan mikä on. Sillä aikaa mini hiippaili takaisin ihmisten luo ja sai ainoana syödä kaikki murut mitä eväistä annettiin. Kun isot palaili takaisin, mini meni uudelleen toiseen suuntaan tekemään saman tempun. Tällaista ne kyllä osaa tehdä. Meidän remmiohituksissa on varmaan vähän samaa, että koira on niin hyvin kouluttanut mut pellekseen ja se murahtaa johonkin, jolloin mulla nopeasti palaa käämi ja hermostun, mikä on sen mielestä vain hupaisaa. Tai sitten se lopettaa ilman käskyä ja näyttää taas siltä, että anna karkkia. Mä taidan oikeasti nyt kokeilla sitä, että otan kuulokkeet päähän ja yritän olla kuulematta ja ärsyyntymättä yhtään, ja katson mitä käytökselle tapahtuu kun en yritäkään tehdä sille yhtään mitään.

Raportteja ja tietokantaan pääsyä odotellessa! Suosittelen kyllä lämpimästi, arvokas on mutta olihan se ihan eri tasoista tieteeseen perustuvaa tutkimusta kuin perus lte/MH. Testi ei ole mikään älykkyystesti tai millään tavalla mittaa koiran paremmuutta missään asiassa. Siinä kartoitetaan vain persoonallisuutta ja kaikki ratkaisut on ihan yhtä "oikein".

Lisää rallikuvia

ihanaa että oot niin lunki, mutta hei pliis aamu oli vasta alkanut...?? :D

pyörähdys

tässä aika yhdenaikainen valkovuokko

tässä olen jo myöhässä

houkutus

unohdin viikko sitten leipasta herttaisimmalle ystävälleni synttärikakun ja nyt se sano että hyppää ämmä kaivoon :c

lähtö onnistuu

liikkeessä kutsu koira, saisi tulla reippaammin, tulee kiire seuraavalla kyltillä

pöne odottaa kun teen pikaisen rataantutustumisen

-1 kontr, et saisi talloa mun jaloille

laukkaatko sä seuruussa?! ainakin pompotat ja minusta se on ihanaa.

270 oikeaan koira oikealla, myöhässä olet

ai että tuota voimaa

-1 kontr jälleen, liiska mikä liiska <3

Kuvat (c) Eija Taipalinen