Mudien noseleiri 2025

Perinteinen mudiyhdistyksen Haunpaikan noseleiri tuli tänäkin vuonna. Hinta oli vaan niin suolainen 238e, että ajattelin heti, että nyt meni yli budjetin. Siihen saa lisätä vielä 700km edestä dieseliä. Sitten se kuitenkin jäi mieleen kummittelemaan ja lopulta täällä ollaan. Tämä taitaa olla mun neljäs kerta, kaksi ollaan oltu omalla porukalla ja yksi aiemmalla mudien leirillä. Meiltä ajaa 4,5h, joten päätin äkkiä ottaa jälleen myös perjantaille lomapäivän. Mukaan lähti pelkät mudit, kotona oli kissa- ja russelivahdit.

Laitoin etukäteen ennakkotietoja, kerroin siitä että ilmoitan koiria kokeisiin ja sitten vituttaa olla siellä, ja toivoin ylipäätään inspiraatiota treenaamiseen. Teknisistä asioista se, että liinassa vs vapaana on iso ero koirassa, ja että jos en näe että se on hajulla ja kutsun sitä jatkamaan muualle, sehän tulee ja jättää hajun. Hymnille oli toiveissa käyttää yksi Lakin ohjattu vuoro ja muuten treenata sen kanssa itsekseen.

Perjantaina starttasin kotoa joskus yhdeksän jälkeen, ja pysähdyin ekaa kertaa vähän ennen Tuuria pissattamaan heitä vähän väljemmässä paikassa jollain levikkeellä. Tuurin kyläkaupassa paloi käämit nopeasti, vaikka ei siellä arkipäivänä kahden maissa mikään varsinainen ruuhka ollut. Ostin pussin possunkorvasuikaleita, pari keittiökauhaa ja kahvimitan pyykinpesujauheen annosteluun ja pakenin ostamatta mitään ruokaa. Seuraavan pysäkki oli Kauhajoen Lidl ja sen jälkeen kävin ABC:lla hampurilaisella.

Mun auto 😍 

En oo koskaan nähnyt mitään tällaista 🥰

Ne lohkesi tuolleen levyinä

Nätisti matkusti muduaanit takana

Paikalle päästyämme paikalla oli yksi auto, yhteensä meitä tuli 6 autollista. Käytin Lakin erikseen pissalla ja otin sitten pennun, ja sitä jännitti ihan kauheasti kaikki. Siis ihan kauheasti, se pyrki vaan syliin. Autoissa rääkyvät koirat, koirien hajut, ihmiset, kaikki. Olis kannattanut kuitenkin ehkä ottaa ne yhdessä jos Lakki olisi tuonut turvaa, mutta yritin välttää sitä ettei se näe kun Lakki pöhkii, mutta pieleen meni kun aivan riittävästi pöhki itsekin. 😀 Tai sitten antaa sen ensin olla hyvä tovi vaikka autossa kuuntelemassa ja katselemassa. Nyt otettiin se suoraan aitaukseen missä pari ihmistä heitteli sille nameja, ja ympäristö oli turhan kuormittava ja tämä oli vähän kuin suoraan syvään päätyyn. No söi se kyllä koko ajan ja kerjäsi lisää, että niin kauhuissaan se ei ihan ollut. Vähän jäi silti huono mieli tästä, oma arviointivirhe.

Vein kamat huoneeseen ja hain sitten koirat. Sisällä hän yllättäen olikin paljon reippaampi, tosin kun lähdin alas kellarin rappuja huoneeseen, jotain tapahtui ja hän kieltäytyi tulemasta. Mulla oli toisessa kädessä yksi kassi, toisessa kädessä Lakki ja pentu, ja sitten kun se jumahti sinne ylätasolle ja Lakki veti alas, yritin ensin vähän vetää sitä että tules nyt sieltä vaan kun nyt on vähän hankala hetki ja kädet loppuu ja oon solmussa hihnoissa. No ei tullut ja alkoi rimpuilla. Sen jälkeen se sitten päätti että vaaralliset kamalat portaat, ja koko vkl treenattiin niitä. Ylöspäin tuli vahingossa jo lauantaina aamulla, kun oli niin tohkeissaan siitä että pääsi huoneesta. Alaspäin tuli lauantaina illalla. Portaat on melko jyrkät ja sen verran kapeat, että Hymni ei vaan niinku mahtunut yhdelle portaalle, ja jos etupää on alemmalla askelmalla ja takapää ylemmällä, oli tosi jyrkkä kulma. No mutta rohkenipas kuitenkin! Se helposti ensin jännittää aika monia asioita, mutta on riittävän toimintakykyinen että pääsee niistä kyllä yleensä vallan hienosti yli.

Hymni pääsi pe illalla treenitilaan ja oli siellä erittäin jees, aivan normaali itsensä. Tehtiin eka ihan ruokakasojen etsintää että olisi helppoa ja kivaa, Jonna piilotti ne valmiiksi. Itse istuin lattialla ja pentu veti koko tilan läpi ihan itse, ei tarttenut saatella. Leikittiin villisti raippalelulla, ja tehtiin vielä pari namipallon etsintää. Nyt Jonnakin oli jo tosi kiva eikä pentua jännittänyt. Jossain vaiheessa illalla keittiössä pentu pääsi penkille nuolemaan hänen lautasensa ja siellä se sylissä oli. Tämän jälkeen se oli niin väsynyt että näytti ihan siltä että sammuu pystyyn. Menin hetkeksi huoneeseen niiden kanssa, ja se simahti välittömästi. En sitten raaskinut nousta joten vietin tunnin tai toisenkin siellä pennun alustana, ja piti ihan käyttää tahdonvoimaa että jaksoin vielä nousta ja viedä ne iltapissalle ym.

Iltapissalla käytiin 21.30 maissa. Mulla oli pissipaperia mukana, mutta en laittanut niitä lattialle, ajattelin käyttää sen kerran yöllä ulkona ja toivoa että se riittää. Heräsin vähän ennen kolmea ja mietin melkein puoli tuntia, veisikö sen nyt ulos vai selviäisikö se aamukuuteen. Millään ei olisi jaksanut, mutta lopulta päätin että nyt jos olisin heti mennyt niin olisin jo takaisin nukkumassa. Hienosti tuli ulos asiat ja aamulla vähän ennen seitsemää sitten Lakin kanssa aamupissalle. Ennen päivän aloitusta Hymni kävi treenitilassa jumppaamassa erilaisten korokkeiden kanssa, oli reipas.

Meillä oli peräti 9 ohjaajaa ja 9 treenaavaa mudia, melkein kaikilla kuitenkin useampi mukana; jos laskin oikein niin osallistujien mudeja oli 16 kpl, yksi holsku, ja talon kolme mudia ja yksi tsekki. Jostain syystä kukaan muu ei taaskaan ollut innoissaan yhteiskuva-ajatuksesta. Jaettiin meidät kahteen ryhmään niin että yksi ryhmä treenasi kerralla, jokaiselle tuli kaksi kierrosta. Koulutustilan yhteydessä on kivat odotteluloossit ja otin Lakin tarkoituksella sinne, että tuli sitä odottelua tehtyä. Osa piti koiran huoneessa tai autossa ja haki sen vain omalle vuorolleen.

Lakki oli ekan ryhmän neljäs koira. Eka kierros tehtiin "kasaa", jossa haju jokaisen toiston myötä siirtyi. Lakki oli vapaana, mutta mun tehtävä oli pysytellä mielikuvitusliinan mitan päässä mukana. Tämähän taisikin olla helppo ratkaisu liinassa vs vapaana -kuiluun! Tässä ei nyt muuten mitään ihmeellistä, mutta nähtiin tosi hyvin, että oma liike ohjaa Lakkia tosi kivasti. Kättä "tules katsomaan täältä" käytetään vaan kun on tarve saada se juuri täsmälliseen kohtaan tai justnytheti tulemaan, muutoin siirryn itse ja käytän omaa rintamasuuntaa vinkkaamaan että seuraavaksi täältä kun oot valmis siellä missä nyt oot. Jännä, että taisi tämäkin ongelma ratketa ihan tällä. 😆

Toisella kierroksella Lakki meni luokkaan, jossa oli kaksi hajua. Tehtiin kokeenomaisesti ja taas koira irti, mutta mun piti pysytellä sen näkymättömän liinan päässä eikä jäädä kauempaa ihailemaan. Kysyin palkkaanko ekan löydön jälkeen ja sovittiin että katsotaan tilanteen mukaan. No, Lakki etsi siellä 4,5min eikä mitään löytynyt. Alkoi hengitys kiihtyä ja hieman vinkua, ja sitten vähän silmäili ja mallasi jotain tuolia mihin kouluttaja oli koskenut. Näytti siltä, että alkaa mennä hermo kun mitään ei löydy. En oikein ollut nähnyt mitään reaktioitakaan missään. Kouluttaja sitten alkoi kysellä mihin mun mielestä pitäisi mennä, ja yksi pieni nurkka/väli oli käymättä, sen osasin sanoa. Lakki etsi sieltä korkeaa, ja vasta kun ohjasin sen, nyt sillä kädellä, lattialistaan, selkeä kiinnostuminen ja ilmaisu. Tämän treenin pointti oli kuulemma se, että nämä molemmat oli tarkoituksella tiedetty erityisen hankalasti leviäviksi. Toinen jätettiin iltapäivälle ja palkattiin koira tästä.

Hymni oli huoneessa yksin ihan asiallisesti ainakin sillä tiedolla, että kaikki oli ehjää 😀 Eikä sieltä mitään hullua huutoa kuulunut. Yksi koiran alunen oli saanut vähän kyytiä, ja toki kaikki syötävä, pannat, hihnat ja mun vaatteet oli saavuttamattomissa.

Hymni koulussa 😍

Lakin setti

Paskaa tää odottelu 

Saavuttamattomien alkeita toiselle koiralle (vihreä kori, niitä helppo lisätä päällekkäin kun tarvii lisää syvyyttä)

Lounaan jälkeen jatkettiin. Lakki teki ekana huoneesta sen toisen hajun mikä aiemmin jäi. Kouluttaja oli käynyt vaihtamassa siihen tuoreen hajun, jotta se olisi vähän helpompi, kun osa aloittelevista teki sen rajatulla alueella kanssa. Lakki kävi ensin ekalla tai siis sillä aiemman kierroksen löydöllä ja raapi sitä. 😳 Se oli muutenkin koko ajan tänne tilaan uudelleen tultuamme vähän sen oloinen, että perkele miten ärsyttävää. Sitten kierrettiin koko tila ja palattiin lähdön oikealle puolelle sohvalle, missä se myös alkoi raapia tyynyjä pois paikoiltaan. 😂 Lakki ei ole yhtään piilojen pahoinpitelijätyyppiä! Siellähän se oli sohvan yläreunassa. Tämä oli kuulemma aiempien koulutusten perusteella vaikeaksi tiedetty, vaikka se näyttää helpolta mutta eipä vaan leviä. Ehkä pitäisi vähän muistuttaa sitä ilmaisua, koska tuollainen ei ole sille lainkaan tyypillistä!

Hymni kävi välissä pari kertaa ulkona ja treenasi portaita, ja vahingossa tulikin ne sitten kokonaan ylös kun oli niin innoissaan kun vihdoin pääsi. Iltapäivän viimeinen ohjattu vuoro oli nyt Hymnille. Pentu tuli omalla vuorollaan ihan reippaasti treenitilaan, mutta sitten kun siinä istui kymmenkunta tätiä rivissä ja naamat tuijotti, häntä vähän jännitti. Toisaalta heti kun otettiin ruuat ja varsinkin roadkill-raippalelu esille, tädit lakkasi häiritsemästä, hän keskittyy tosi kivasti tekemiseen ja se varmaan tuo sille myös jännässä tilanteessa turvaa. Heiteltiin ensin vähän nappuloita ja leikittiin lelulla; ei kannata yrittää kouluttaa pennulle mitään niin kauan ennen kuin koira on rento. Nopeasti se oli ihan oma itsensä ja sitten kouluttaja alkoi piilottaa namipalloa. Asetelma pysyi samana mutta pallo meni toisto toistolta vähän pidemmälle, tässä toki tärkeää välillä palauttaa se ihan lähtöön, jotta ei jo rakenneta koiraa joka juoksee lähdöstä... Hymni oli oikein hyvä! Pennun kanssa tärkeää säilyttää maltti ja pitää toistomäärä kohtuullisena, ja muistaa joka treenissä että halutaan kouluttaa nenää, ei jalkoja. Tähän ei nyt oikein tullut mitään kommenttia muuta kuin että hyvältä näyttää ja jatkaa samalla tavalla.

Illalla alkoi olla aika väsynyttä väkeä, ei ne oikein keskenään siellä huoneessa tainneet malttaa nukkua, jos eivät varsinaisesti riehuneetkaan. Niin kauan kun itse olin paikalla niin nukkuivat heti. Hymni kävi vielä treenitilassa etsimässä ruokaa reikäseinältä ja pari ruokakasaa muuten, ja teki alustatreeniä hyppimällä erilaisten tasojen päälle. Sitä en edelleenkään ymmärrä mihin mahaan se oikein syö. 😀

Taas odotellaan

Illalla tuli vielä Malva-mudinpoikanen käymään. Hän on samalta kasvattajalta kuin Hymni, pari viikkoa nuorempi pentue, ja pikkuisina he ovat vilistäneet samassa talossa. Pidettiin sukukokous aitauksessa eli pennut ja kummankin isä. Hymni vähän yritti leikkiä Malvan kanssa, mutta se irvisteli vaan, niin ei pelit lähteneet. Poikia Hymni mielisteli ja oli heille hyvin pieni.

Malvallakin on kassi

Iskän kaa

Yöllä nukuttiin taas ihan ok, käytin pentua kolmen jälkeen ulkona, ja vahingoilta vältyttiin nytkin. Aamulla ajattelin reippaana viedä sen reikäseinälle etsimään vähän mutteria. Eka toisto meni hyvin, mutta sitten kun siirsin esinettä, pennulla paloi käämit ihan kokonaan. Miten niin se ei ole enää siellä missä se äsken oli?!? Puri tiiliä, raapi sitä ja turhautui kauheasti, mitä se ei kyllä yleensä tee. Ei tullut yhtään mitään tästä vaikka yritin ohjata sitä lähemmäs uutta kohtaa, ei lähtenyt haistelemaan vaan palasi pahoinpitelemään ekaa kohtaa. Totesin sitten vaan että joo nyt on väsynyt pentu ja annoin olla. Reikätiilejä voisi hommata muutaman kotiin. Sinänsä hauska huomio, että tällä yksilöllä väsymys ilmenee näin. Sehän ei mitenkään aina tapahdu niin, että koira vaan lakkaa tekemästä, vaan se voi ruveta tekemään kaikkea outoa. Paju pienenä Haunpaikassa taas lähti vaan juoksemaan tilaa ympäri kun se ei kyennyt enää ja aivot tilttasi.

Oli siellä la illalla sitten tämän näköistä, en tiedä kenen toimesta

Päätettiin mennä sunnuntai samalla järjestyksellä mutta ei 1-5 x 2 ja sitten 6-9 x2 vaan koko porukka 1-9 ja sitten toinen kierros. Tuli koirille vähän pidemmät tauot. Vein heidät aamupissan jälkeen autoon, kun aurinko paistoi, oli selkeästi lämpimämpi ja arvelutti räjähtääkö sänky uudelleen.

Aamun ekalla kierroksella Lakki teki luokassa etsinnät liinassa. Ekana otettiin saavuttamaton metallihäkkyrän sisältä, Lakki aika pitkään taas mallasi mistä ilmaisisi ja kiersi sitä ympäri, annoin kiertää kun treeneissä oltiin. Samalla se useaan otteeseen niiasi, vähän niinku mallaa ilmaisua mutta ei lukitse sitä vielä, kuinka söpöä 😀 Seuraavana selkeä reaktio huoneen nurkassa, jossa valkotaulua ym ja metallinen koppi. Meni ensin koppiin ja otti sieltä nurkasta piilon. Oli silti edelleen kiinnostunut valkotaulun suunnasta, ja osoittautui että siellä olikin toinen, sinne ei oikein päässyt ilmaisemaan ja Lakki sai pohtia sitä, lopulta se luikerteli sinne ihme välistä. Tässäkin näkyi, että kun ei päässyt tekemään maahanmenoa, se olisi voinut ruveta raapimaan piiloa.

Toisella kierroksella oli ulkoalueita, ensin kylmä vaja, jossa kaksi piiloa. Tehtiin liinassa. Ensin joku tavarakasa, missä selkeä reaktio, aika pitkään etsi oikeaa kohtaa mutta sitten lukitsi vähän väärän. Pyysin tarkentamaan ja sitten se rupesi taas raapimaan, wtf! No löytyi se sieltä lopulta. Tämäkin oli tarkoituksella tällainen häijy, kouluttaja kouluttaa niin paljon, että selkeästi tuntee tilansa. Sen jälkeen sitten tuli se liinassa nysvääminen hetkeksi, ja se kääntyi mua kohti ja tuli oikealle sivulle kysymään että mitä mä nyt teen. En tehnyt mitään, ja lähti sitten itse jatkamaan. Jännä. Ehkä tämäkin on sellainen itse aiheutettu tilanne, kun kokeessa on kiireen tunne niin sitä alkaa sohimaan että äkkiä nyt ja siitä se kierre lähtee. Sitten tultiin nurkkaan, missä oli rullalla patja ja jotain muuta sälää, ja Lakki riemastui siitä patjasta kauheasti 😍

Ulkona oli vielä pari kasaa renkaita, lasten kiipeilyjuttuja ym, oikein sellaiset tekemällä tehdyt läjät missä mudit sai toteuttaa itseään ja luvan kanssa kiipeillä. Lakilla oli ihan tosi hauskaa, ekasta kasasta haju löytyi putkesta mihin nokka just mahtui sisään, ja toisesta jostain ylhäältä. Lakki ei ollut mitenkään väsyneen oloinen ja se olisi kyllä vielä jaksanut, mutta kolmatta kierrosta ei ehdittäisi pitää.

Otin Hymnin vielä itsekseni sisälle sillä aikaa kun muut teki toisen kierroksen loppuun, ja se sai etsiä kolme pientä purkkia joissa oli nappulaa ja vähän märkäruokaa. Mitään niin hyvää se ei vielä olekaan saanut ja kyllä oli silmät pullahtaa päästä. Tällaista aivot narikkaan -hommaa se jaksoi hyvin tehdä ja keskittyä siihen.

Kokonaisuutena jäi ihan hyvä mieli, erityisesti pennun kanssa oli tosi kiva huomata miten se reipastui. Sille teki varmasti nyt tähän saumaan tosi hyvää tällainen keikka. Lakilta osalta mun muut ongelmat ehkä ratkesi, mutta motivaatiopula ei, joten saapa nähdä. Lakki tuntui ihan joltain vaihdokkaalta kaikkien kaltaistensa keskellä; se ei kovin paljoa turhaudu, se ei huuda treenitilanteessa eikä muutenkaan kun on menossa tai tulossa tai kuulee ääniä tms, ja se selviää aivan hyvin kolmosen kokeen 5-6 palkattomasta löydöstä ilman että vire heilahtaa mihinkään suuntaan. Tosi monen treenin aihe oli se palkan odotus ja turhauma (=ohjaajalle karjuminen) jos sitä ei tulekaan. Lakki tuntui ihan joltain epämudilta. Siinä olis jollekin kiva nosekoekoira, harmi sinänsä että mun motivaatio kuoli.

Nahkan synttärit

Kyl vetää muikeaksi kun on suu täynnä sientä

Nahqu on kasvattajan mukaan tuo ensimmäinen pökäle 

Äiti 😂 😂 😂 😂 😂 

Nahka sai vuosi sitten oman tuolin ja nyt se sai siihen pehmusteet 😆

Neloset

Tiistaina Hymni 4kk ja torstaina nahka 4v. Neljä vuotta?!? Vastahan se tuli 😳

Nahka ei ole yhtään aikuistunut, jos aikuinen on asiallinen ja sellainen... hillitty aikuinen. Nahka on edelleen velmu keppostelija, jonka mielestä maailma on häntä varten. Hän on joko hyvin onnellinen tai hyvin pahastunut, "ihan kiva" ei oo hänen juttunsa. Nahkaa ei myöskään oikein missään tilanteessa voi luonnehtia rauhalliseksi, vaan hän on aina innoissaan. Hyvin innoissaan. Nahkaa katsoessa ei koskaan voi olla itse huonolla tuulella, koska joko se onnellisuus tarttuu, tai sitten hän on niin koomisen pahastunut että sekin vaan naurattaa. Toivottavasti nahka pysyy aina nahkana.

Hymni 4kk on edelleen iloinen hyppiäinen. 😍Hyvin eri tavalla iloinen kuin nahkiainen. Se ei vieläkään ole päässyt namien makuun, kun oma nappula pelittää niin hyvin, niin sillä on menty. Just loppui kasvattajalta mukaan saadut Brit (3kg) ja Monster (2kg) pussit ja avattiin itseni ostama 15kg Brit Care. Vaihdoin nappulan lennosta vastoin kaikkia ohjeita, mutta ei oo tullut mitään. On se saanut myös ohessa aikuisten nappulaa lenkkipalkkana ja pihalta etsittäväksi. En myöskään ole ikinä mitannut mitään määriä, vaan kokeillut pennun kylkiä. Enemmän on ollut hyvin hoikka ja on saanut välillä tietoisesti katsoa että se saa vähän enemmän ruokaa. Lihaa on syöty nappulan ohessa, ja kasvattajalta tuli pari purkkia jotain Monsterin purkkiruokaa, joka oli nannaa, mutta vissiin niin kallista, että tuskin tulee jatkossa sellaisia saamaan kuin korkeintaan herkkuna. Pennulle sopi kumpikin nappula ihan yhtä hyvin, ja tuo 15kg säkki kestää varmaan loppuvuoden, mutta nyt ei ole yhtään ajatuksia mitä sitten sen jälkeen. Ehkä se siirtyy sitten syömään samaa kuin aikuiset, koska edelleen oon sitä mieltä että jos kaikille menisi sama, se olisi helpointa. On mulla tilaa säilytellä säkkejä, ja jos kuppiin laittaa niin ihan sama vaikka jokaisella olisi omat nappulat, saahan ne eri määrän lisiäkin. Mutta kun ne syö niin vähän kupista, ja treeniliivin taskussa en ala kuljettamaan eri pusseja, tai pihalla rajaamaan kuka etsii heitettyjä nappuloita milloinkin.

Huomasin viikko sitten, että oon viime aikoina tosi vähän leikkinyt pennun kanssa. Treenitilanteissa se haluaa ruokaa, ja oon miettinyt myös sitä, että nosessa lelupalkattavat koirat on tosi paljon huonommassa asemassa kun yleensä koealueet on niin ahtaat. Lelu jos kierii palkkausalueelta etsintäalueelle, se on alueeseen vaikuttamista ja siitä tulee virheitä. Koiraa ei saa päästää irti (=hihnaa pois kädestä) että voisi heittää lelua yli hihnan mitan päähän muutenkaan, joten käytännössä Lakillekin annetaan kuula suuhun ja toivotaan ettei se pudota sitä ja kieritä sitä alueelle. Todella kökköä kun koira haluaisi että sitä heitellään ja sen kanssa nujutaan kunnolla. Sen takia en ole lainkaan yrittänytkään tunkea Hymnille etsintöihin tai edes niiden päätteeksi lelua, parempi vaan että siitä tulee ruokakoira. Pk-puolella sitten taas nykyään saa joissakin tilanteissa kokeessakin palkata lelulla ja vain lelulla, joten sinne se mahis olisi hyvä. Pk-puoli vaan taitaa olla niin kuollut, että turha miettiä sitä enää ollenkaan.

Rupesin nyt sitten kuitenkin erikseen leikittämään sitä täysin irrallaan treenitilanteista, ja hyvin leikkii. Mitään irroittamisia ei oo vielä edes mietitty, eikä kyllä kauhean ajatuksella tehty mitään muutakaan leikkiin liittyvää.

Hymnissä on vähän samaa kuin pienessä Lakissa oli, ja taisi olla töppöisessäkin, että se inhoaa rajoittamista. Lakki sai slaagin kaikesta estämisestä (aidat, ovet, kiinni pitely, sylissä olo silloin kun ei huvittanut jne), Hymniä vituttaa lähinnä aidat. Aiemmista koirista vihdoin oppineena Hymniä en ole opettanut pelkäämään kompostikehikoita (antanut sen kaataa niitä ja torunut siitä), joten sehän ei niissä pysy. Pitää jossain vaiheessa ehkä ihan nätisti opettaa, että vaikka voit siirtää niitä niin silleen ei saa tehdä. Huomaa, että minusta on kadonnut vuosien varrella kaikki "sen pitää" -ajatukset, ja koulutan enää vain asioita joita oikeasti tarvitsen. Hassua että joskus luulin, ja ylipäätään oli vallalla sellaiset ajatukset, että koiran pitää kunnioittaa porttia ja ihminen kulkee aina ensin ovista ja blaa blaa blaa, tai muuten se koira ottaa johtajuuden ja sitten tulee kauheasti kaikkia ongelmia. 😂 

Kynsien leikkuu on ollut vähän vaikeaa, ei lainkaan siksi että pentu ei antaisi koskea tassuihin saati sillä olisi vielä mitään mielipidettä siitä, vaan ihan vaan siksi, että aina kun se tulee mulla mieleen, pentu ei todellakaan ole väsynyt, ja sitten ei vaan kädet riitä kun se kiemurtelee sylissä ja yrittää lähinnä nuolla naamaa ja purra nenästä. Etutassuja ollaan hoidettu raapimalaudalla, se oppi sen kerrasta ja tykkää siitä. Takatassuja ollaan leikattu niin, että pentu on mun sylissä, istun pöydän ääressä ja pöydän reunalla on nuolumatto minkä parissa se ahertaa. Melko akrobaattinen toimenpide itselle mutta onnistuu. Jos olisi appari joka pitäisi pentua sylissä ja antaisi sen purra nenäänsä, niin kynnet olisi nopea ja helppo napsia. Pitäisi alkaa opettaa tassusta kiinni pitelyä ja rauhoittumista siinä ensin ihan vaan ilman mitään kynsisaksia.

Joitakin viikkoja sitten oli kausi, kun se oppi haukkumaan ja haukkui kaikelle. Ja ei millekään. Nyt on selvästi alkamassa pöhkimiskausi. Ekojen muuttolintujen saavuttua oli hauska tilanne tuolla pellolla. Poikia juoksuttaisi, mutta se on ehdottomasti nou-nou, meillä on sellainen diili että vapaana oleminen loppuu siihen kun mitään aletaan jahtaamaan. Varsinkin nahkasta oli melko työlästä luopua joutsenparista, sen näkee siitä että se menee ensin vähän kohti ja sitten tulee kauhean tohkeissaan takaisin. Otin siinä vielä videota että näin hienosti se mun pentukin pysyy mun vierellä (tai sitten se kohta juoksee niitä kohti, who knows), mutta joo, ei tarttenut mitään luopumisia esitellä kun se pelkäsi niitä ja alkoi ihan kauhea tuf, tuf, tufffffff!!! 😂

Oon kuvannut kaikki etsintätreenit ja aika paljon laitellut niitä koiran omistajalle (Hymni on sijoituksessa, jos mennyt joltain lukijalta ohi), kun meillä on niin paljon välimatkaa että livenä ei paljoa tulla tapaamaan. Nykyään on niin helppoa kuvata ja sillä tavalla hän on vähän niinkuin mukana ja näkee koiraa ja sen kehitystä. Tajusin tässä joku päivä, että muutaman minuutin syvänuuhkutustreeni on varmaan koiralle todella intensiivinen. Hymnihän tekee, ja oon yrittänyt muistaa että vähemmän on enemmän ja suunnittelen treenit kyllä aina niin, että toistoja ei tule paljoa. Nyt tuli ylipäätään sellainen olo, että antaa olla kokonaan vähän aikaa. Ollaan menossa viikon päästä Haunpaikkaan mudien noseleirille, ja halusin sitä ennen tiettyjä taitoja, mutta nyt ne on saavutettu niin pidetäänpä koko viikko taukoa nenähommista nyt. Samalla sitten innostuin muista asioista, ja oon nyt sheipannut sille ymmärryksen eri kohteiden päälle menosta ja hinkannut seisomakoroketta (jolla aion alkaa opettaa eri seuruupositioita (koiratanssiin), kunhan seisominen on ensin vakaa; mielellään ja sinnikkäästi tarjoaa väliin istumista, maahan menoa  ja alustan kaivamista 😁). Hymni tarjoaa kivasti, mutta on se ihan normaali mudi myös silleen, että nopeasti palaa käpy jos ei pieni koira ymmärrä. Turhautuessaan se on mun eka koira joka haukkuu, silleen komentavalla äänellä. Ei vingu. Oon kyllä myös yrittänyt vahvistaa kaikenlaista röyhkeyttä ja varonut yhtään edes ajattelemasta että ei noin. Niin mä mun jokaisen pennun kohdalla oon muka yrittänyt, mutta silti niistä tulee aikuisena turhan kilttejä. Pois lukien töppöinen. Ehkä se ei ole kiinni ohjaajan käytöksestä vaan enemmän pennun luonteesta.

Kokonaisuutena Hymni on mun mielestä helppo pentu. Tottakai nyt sillä varauksella että mudi ei ole yleisesti ottaen kenelle tahansa tallaajalle "helppo rotu" koska esim. hillitön reaktionopeus, taipumus olla teräviä ja ylipäätään älykkäänä ketjuttaa asioita nopeasti, mutta Hymni on helppo mudinpoikanen. Tottakai voi olla, että koska tämä on nyt mun kuudes (tai seitsemäs, jos hetken meillä hoidossa ollut lainapentu lasketaan) pentu, jotain alkaa osata itsekin ja tietää mitä tekee, mihin tarttee puuttua ja mihin ei jne. Ja sitten oon paljon miettinyt sitä mikä on omakotitalon merkitys. Hymni ei ole koskaan ollut lenkillä hihnassa eikä sitä ole koskaan kutsuttu kytkettäväksi. Sen ei ole koskaan tarvinnut opetella sitä, että kadulla pöllyäviä lehtiä ei voi jahdata koska jää auton alle, jne jne. Sellainen meistä itsestäänselvä on pienelle pennulle todella kuormittavaa, tai siinä vaiheessa kun koko maailma on uusi ja ihmeellinen, on tosi työlästä yrittää samalla koko ajan pitää mielessä että sitä, tätä ja tota ei sitten saa tehdä. Ainoa asia minkä Hymni on joutunut opettelemaan koko ajan muistamaan, on se, että kissoja ei saa jahdata (ja se on jo tosi hyvällä mallilla). Mitään muuta systemaattisen kiellettyä sillä ei ole. Ei edes ihmisten pureminen, ja se tekee sitä tosi vähän. Pahimman villin iskiessä nousee vain pois saatavilta niin se siitä. Se ei ikinä hyöki lahkeisiin eikä käsiin. Yhden maalla kasvaneen pennun jälkeen en vielä vetäisi mitään johtopäätöksiä, mutta varovaisesti oon miettinyt mikä merkitys sillä on, että pentu saa olla villi ja vapaa vs. kaupungissa sen on pakko heti oppia hillitsemään itseään monissa eri tilanteissa.

Pentu omakotitalossa on tosi paljon helpompi kuin pentu kerrostalossa. Ei tartte asiakseen viedä sitä ulos, sen kun avaa oven. Nyt se on vielä siinä iässä että se mielellään menee sisään ja ulos. Aluksi ihan pienenä se ei oikein lähtenyt ulos, ja kohta varmaan on se vaihe kun sisäään tulo ei niin nappaisi. Pihatouhuissa pentu saa kivasti tekemistä ja liikuntaa ilman että varsinaisesti itse järjestää sille sitä. Jos siis joku päivä ei jaksa mennä lenkille eikä tehdä sen kanssa mitään, niin kyllä se tuolla ihan itsekseenkin, tai poikien kanssa, touhuaa vallan tyytyväisenä, eikä siitä illalla sisällä sitten huomaa että "ei ole tehty mitään". Ja sitten vielä se pointti, minkä huomaan itseäni stressanneen, on naapureiden puute; ei tartte murehtia jos meiltä jotain ääniä kuuluu. Hymni on alusta saakka ollut todella lunki yksin olija, mutta esim. Lakkihan ei ollut, ja kyllä olisi ollut paljon vähemmän murhetta jos ei olisi joutunut ajattelemaan pennun hyvinvoinnin lisäksi myös naapureiden pinnan mittaa.

Ja lopuksi vielä sellainen uutinen, että nahka on vihdoin pehmennyt ja alkanut leikkimään Hymnin kanssa. Yleensä vain silloin kun luulee, että kukaan ei näe, eli kun ne on kahdestaan ulkona. 😀 Niiden leikki on sellaista kohteliasta yhdessä juoksemista.

Videolla treenijuttuja

Rokotukset

Hymni sai tänään toiset rokotukset. Klinikan edessä kadulla oli taas joku koirarähinä kun saavuin autolla siihen, ja kuunneltiin sitten tällä kertaa lasien läpi kun koirat räyhää ja kukaan ei tee mitään. Hymni sanoi tuf tuff. Nahka oli autossa mukana, Lakki ei, mutta Hymni ehti ottaa vaikutteita jo tältä rähinältä ja oli autosta tullessaan sitten ihan tuffff itsekin. Tuf pyöräilijä tuf tuulessa lentävä lehtikasa tuf ei oikeastaan mitään missään kunhan sanoin. Tuf eläinlääkäri kyykyssä ovella pyyhkimässä ovea rätillä!!! Tuli ihan omin jaloin sisään, tosin ehti luikahtaa ulos just kun olin sulkemassa ovea, ja piti uudelleen pyytää että tuu nyt. (Hymni on muutenkin ovien kanssa jotenkin poikkeuksellisen hasardi, se aina päättää viime hetkellä vaihtaakin puolta ja on monesti melkein jäänyt väliin). Oli aluksi melko jännää, mutta rentoutui nopeasti, ja tehtiin eka punkkiasiat kuntoon niin pentu sai haistella rauhassa ennen kuin huomio siirtyi häneen. Heittelin sille nappuloita pitkin lattiaa ja sitten se jo juoksi niiden perässä ihan ok. Pöydälle tuli itse, sai käydä pari kertaa maassa ja sitten nostettiin pöytä. Lääkäri taas tutki pentua ja naksautteli sille, minä palkkasin. Vähän se mulkoili ja oli sen oloinen ettei olis haitannut vaikka lääkäri olisi häipynyt, mutta ei mitenkään väistellyt saati murissut tms. Tiedän että on paljon mudeja, usein ne on narttuja, jotka on just tuollaisia, ja en oikein aiemmin ymmärtänyt kun mulla on ollut vaan niitä jotka murisee ja/tai puree, mutta nyt pystyn kuvittelemaan sen miltä näyttää koira joka ilmentää että hyi vittu onks pakko koskee mutta joka kuitenkin seisoo omilla jaloillaan siinä,vailla aikomustakaan häipyä tai alkaa aggreksi.

Rokotus kirvelee kun siinä on rabies, ja ell halusi että nostan pennun heti alas kun hän vetää neulan pois, ja palkkaan sitä siellä. Hymni ei vinkunut ollenkaan mutta alkoi rapsuttaa niskaa. Ell:n ajatus siis on se että eläin ei yhdistäisi sitä epämukavaa tunnetta pöydällä oloon, saati häneen, vaan se hetkellinen inhottava fiilis tulisi lattialla. Aika kovaa se sitä niskaa kapsutti eikä ihan joka nappulan perään kerinnyt siksi juosta, mutta oli myös possunkorvasuikale niin annoin sen sille suuhun, se voitti rapsuttelun tarpeen kirkkaasti.

Hymni painoi klinikan vaa'alla 5,5kg. Se painoi saman sunnuntaina kotona, ostin kotiin vaa'an joitakin viikkoja sitten. En tiedä valehteleeko jompi kumpi vaaka vai eikö se oikeasti ole kasvanut viidessä päivässä yhtään. Hymni oli viimeeksi noin 35cm korkea, tässä tosin suuri virhemarginaali kun yksin se on hieman vaikeaa. Suomen pienin mudinarttu on muistaakseni ollut 37cm joten eihän se kovin paljoa tuota isompi edes ole. 😶

Klinikalta ulos tullessa oli paljon reippaampi pentu. Kyllä se vaan edelleen hyötyisi jos sen kanssa jaksaisi käydä ihmisten ilmoilla. Mutkun en tiedä, enhän mä koskaan käy muutenkaan, niin miksi sen pitäisi sellaiseen oppia? Ainoa skenaario mikä jotenkin tulee mieleen on se, jos joskus sen elinaikana pitäisi muuttaa takaisin keskustaan. Toisaalta kun ei se nyt mikään ihan kellarissa kasvanutkaan ole niin kyllä suht normaali aikuinen koirakin sopeutuu uuteen tilanteeseen. Blaah, olin nytkin ajatellut että käyn niiden kanssa jäätelöllä, nahka oli siksi mukana. Alkuviikon oli +16C ja tänään +3, ja mulla oli vain fleecehuppari, eikä jäätelökioskia oltu edes tuotu siihen mihin ajattelin, niin ajoin kauppaan ja kotiin.

***

Tiistaina käytiin M&M pentutreffeillä. Paikalla oli kaksi samaa koikkerinpentua, jotka oli maaliskuussa koirakoulun leikkitunnilla, ja ne oli tosi villejä silloin. Ehdin jo miettiä että mitähän tästä tulee, ja päätin että jos Hymni yhtään näyttää siltä että ei oo kivaa niin lähdetään pois. No nyt se olikin just sopivasti isompi sekä henkisesti että fyysisesti ja leikit meni tosi kivasti yksiin!  Ne oli 12-viikkoisia. Toisen kanssa Hymni leikki ja toinen jäi vähän kolmanneksi pyöräksi. Hymni kävi myös moikkaamassa kaikkia ihmisiä, ihan siis omasta aloitteestaan ilman että kukaan edes katsoi sitä. Puolen tunnin ajasta oli ehkä 5min jäljellä, kun tytöillä tuli joku riita ja napattiin ne hetkeksi kiinni. Sen jälkeen Hymniä ei enää huvittanut ollenkaan, nostin sen hetkeksi syliin ja kokeilin vielä laskea uudelleen alas, mutta se vaan luimi ja tuli mun jalkoihin, niin mentiin sitten aitauksen toiselle puolelle hengailemaan. Hyvin pystyi tarjota maahan menoja vaikka muut kaksi jatkoi leikkiä. Oikein hyvä kokemus oli!

Luulen, että hänestä tulee melkoisen tosikko aikuisena, ja tuskin leikkii vieraiden koirien kanssa. Siitä on nytkin jo niin selkeästi nähtävissä että kun se vetää porot nokkaan jostain niin se oli sitten siinä. 😁

Maata näkyvissä

 Lumet on sulaneet vauhdilla ja rapa senkun roiskuu, kun pentu painelee menemään!

Näitä helvetin luita löytyy edelleen joka lenkillä. Lakki on ainoa joka niitä ottaa, ja sekin kyllä irroittaa ja jättää ihan nätisti. Sitten se tulee hakemaan namia ja sanon joka kerta "et koske mua sillä kinttuisella suulla!!!"

"kepissäni roikkuu jotain ylimääräisiä painoja" t. Lakki

Nahqu nauttii

Ekoja lintuja pentu pelkäsi, sittemmin ei oo välittänyt niistä mitään. Isoja juoksuttaisi jos antaisi mutta se on ankarasti kielletty niin hekin on sitten ihan cool.

Välillä vaan kaasu hirttää kiinni, ei voi mitään:

Valitettavasti näyttää siltä että he jakaa monttuintohimon:

He kasautuu 🤍