Teinin ohella se aikuinenkin sekoaa

Joitakin viikkoja sitten yksi meidän noseporukasta piti treenit heillä. Meiltä on sinne 40km. Otin kaikki mukaan, ja ekana pääsi Lakki. Paitsi että lähettäessäni sitä etsimään se ei suostu tekemään yhtään mitään. Siis vaan seisoo ja möllöttää. Aika pitkään sitä siinä patistelin ja sitten se oli sellaista että se etsi metrin ja jäi möllöttämään. No lopulta sitten koira autoon kun ei siitä tule mitään. Onneksi Paju ja Hymni halusi treenata. Lakkikin kävi kokeilemassa toista kierrosta sisällä ilpin alla ja siellä se oli aika normaali. Ulkona oli jotain +24 ja vähän nahkeaa, ja sehän on lämmölle herkkä, mutta oli ollut pitkään helteet ja ei se nyt noin ilmene ettei se tee yhtään mitään. 🤔

Alkuviikosta kotona tein mudeille jäljet. Lakin jälki alkoi metsästä ja meni sitten pellolle, se oli yhteensä reilu 500m. Alku oli kamalaa kiskomista enkä meinannut pysyä pystyssä sen perässä. Eka keppi metsässä jees. Toka keppi oli pellolla ja tahallaan kulmassa. Sekin ihan ok, mutta kun jatkettiin niin koira yritti melko räikeästi vetää sen kulman suoraksi enkä päästänyt, vaan pidätin liinalla kunnes se oikeasti ajoi sen kulman. Sitten tuli kasa ruokaa, ajattelin yllättää hänet mutta hän totesi että vittu mitä paskaa en syö. No älä. Jälki meni suoraan pellon laidassa. Se nosti koipea mistä toruin sitä. Sitten se jäljesti parikymmentä metriä, kavahti seuraavaa ruokasaa ja yritti mennä pellon reunalta ojaan jossa ei ole vettä, jolloin saatoin vähän kivahtaa sille että nyt loppuu sekoilu ja keskitytään siihen jälkeen. Minkä jälkeen se totesi että pidä ämmä jälkesi eikä taaskaan tehnyt yhtään mitään vaan jäi jurottamaan siihen.

Mikä sitä vaivaa? 😱

Lakki jota ei ole koskaan kielletty eikä pakotettu? Jolla on aina ollut korkea motivaatio ja jonka mielestä tekeminen itsessään on tosi palkitsevaa? Lakki?!

No minähän päätin että tämä ei ole monivalinta ja se jälki ajetaan. Se toinen ruokakasa oli piikin kärjessä ja tiesin että ollaan just siinä, ja jossain 50m päässä tulisi vika keppi. Kyllä me siinä ehkä joku viisi minuuttia seistiin ja minä sen kun jankutin että nyt se jälki. Sitten se vaan yhtäkkiä päätti että selvä ja nosti sen ja jatkoi. Kovin oli sellasta vaisua menoa, kepillä kyllä palkat ja kehut kelpasi ja se oli taas sellainen melko normaali itsensä.

Mitähän ihmettä oikeasti?

Ymmärrän että taloon tullut narttu ja lähestyvät juoksut voi laittaa pojan pään sekaisin, mutta että se yhtäkkiä noin totaalisesti kieltäytyy tuntuu tosi oudolta. Muuten se kyllä leikkii samaisen nartun kanssa, juoksee ja lenkkeilee enkä usko että se mitenkään kipeä olisi.

Tällä hän tienasi itselleen nyt ainakin kuukauden treenitauon. Oon merkannut kalenteriin 6 viikkoa. En tee sen kanssa yhtään mitään. Eilen piilotin pihalla isoja koiranmakkaran palasia ulkorakennuksiin. Kahdelle koiralle vuorotellen. Lakkia vitutti niin että piti ujeltaa useaan otteeseen jonkun muun vuorolla, mutta sanoin hänelle että kultaseni sähän et halunnut treenata niin sitten sulla ei ole treenejä. Luulen, että yritän mahdollisimman paljon jättää sitä kotiin myös kaikista treeneistä. Jos ei halua osallistua niin voi odottaa kotona, ei tartte tulla autoonkaan hengailemaan.

Että ei oo joo jälkikoetta tälle syksylle luvassa, ja onneksi en ilmoittanut sitä mihinkään noseen vaikka parikin kolmosen koetta olisi ollut tarjolla.

Yksi ilta sattui sitten myös sellainen, että mentiin iltapissalle pellolle. Alkoi jo hämärä laskeutua. Käveltiin suoraan sorsastajan syliin. Ei tuullut yhtään eikä koiratkaan huomanneet mitään. Yhtäkkiä ne alkoi haukkua ja pelästyin niin että hyvä ettei sydän hypännyt rinnasta ulos. Puskassa seisoi maastovaatteissa joku tyyppi siinä ehkä 15m päässä. Hymni pelästyi haukkuvaa Lakkia ja juoksi mun taakse, nappasin liinasta kiinni kun en tiennyt miten kauas se säntää. Paju oli kiltisti siinä vieressä koko ajan, haukkui kyllä sekin. Lakkikin oli aika lähellä mua, ja joo tilanne oli niin kaoottinen että ei mun suusta tullut mitään järkevää. En osannut kutsua koiria kun ne oli jo melko lähellä ja en sitten saanut mitään sanottua. Lakki päätti sitten lähteä sitä hahmoa kohti haukkumaan ja siinä vaiheessa kaikki haukkuu, komennan Pajua pysymään aloillaan ja huudan Lakkia. Juu ei tule Lakki. Aika monta kertaa sai sille karjaista että se suvaitsi saapua takaisin, siinä sitten kytkin niitä ja yritin vaientaa niitä ja katsoa samalla että mikä helvetti siellä puskassa edes seisoo.

Sorsastaja ase tanassa. Oli nähnyt meidät jo kaukaa ja nauroi vaan että ei haittaa, kun useaan otteeseen pahoittelin kaikkea tapahtunutta. Sanoin kyllä myös että hitto että pelästyin itse, vähän niinku vihjauksena että olis kai sitä jotain voinut tehdä hänkin tullakseen aiemmin huomatuksi. No juteltiin sitten aika pitkään siinä ja nyt se oli tosi kiva kohtaamistilanne Hymnille, se istui nätisti ja rentona ja sai namia. Kaikki se ääni mikä näistä lähti oli saanut varmaan kilsan säteellä kaikki muutkin koirat haukkumaan pihoillaan ja niille sitten piti vielä vähän pöhähdellä jokaisen. Opin senkin, että vielä joitakin vuosia sitten siellä on ollut sorsia, mutta ei oo enää näkynyt. Oon luullut että ne vaatii lätäkön mitä täällä ei ihan lähellä ole, mutta eivät vaadi.

Treenitauon lisäksi Lakki tienasi sitten x-määrän fleksiä. 😫Vähän pitäisi luoksetuloa muistutella, mutta kun en varsinaisesti halua treenata sen kanssa nyt mitään niin vähän on hankala rasti tällainenkin. Tajusin nyt taas että nämä elää ihan pellossa. Ne saa tehdä mitä haluaa, niiden ei tartte arjessa odottaa mitään yms. Pitäisi ruveta ihan taas leikkimään hallintaa, tehdä paikalla oloa kesken lenkin, kutsua luokse kun niillä on jotain tosi kiinnostavaa, kieltää asioita joskus ihan vain siksi kun minä sanon ja niin edelleen. Jotta sillä olisi joku merkitys että kuunnellaan mitä sieltä mun suusta tulee. Jäin myös miettimään että pitäisikö niille kouluttaa vaikka joku maahan-käsky, millä ne lakoaisi kaikki (paitsi russeli ei kyllä mene märkään maahan), niin jospa tällaisessa äkillisessä tilanteessa missä en tiedä mitä mun pitäisi ensin tehdä, se vaikka tulisi mun suusta paremmin.

Kevennyksenä sata ja yksi tapaa pilata toisen treenit, tai ainakin toisen video, kun sua ei oteta mukaan, osa 13:

Joo'o. Muistan että kun Sieni tuli, töppöisellä lähti aivan lapasesta ja se selkeästi överipuolusti sitä. Lakin touhuissa on vähän samaa sävyä. Lakki on onneksi tosi paljon nöyrempi eikä se ole niin terävä. Tämäkin sen haukku oli enemmän vaan hau hau eikä sellaista aggressiivista että saa pelätä että se käy kiinni johonkin. Mitenkään sitä puolustelematta - koirahan ei tietenkään saa mennä vieraan luokse haukkumaan yhtään millään sävyllä. Hitto että hävettää. Ja vituttaa. Eniten se oma toiminta. Olipahan nyt sitten reilun 1,5v täällä asumisen jälkeen eka kerta kun törmättiin täällä ihmiseen (jos sitä taannoista autoa ei lasketa). Sekin on vähän ongelma kun niitä tilanteita on niin vähän, niin ei niitä pääse harjoittelemaankaan. No ainakin on nyt estettävä että tämä ei toistu ja sen takia ulkoilkoon mokoma hihnassa.

Lapsuudenystävät

Lakilla oli pienenä saman ikäinen tyttöystävä Alli. Treenattiin yhdessä hakua ja käytiin lenkillä. Alli muutti ensin Suomessa ja tänä kesänä se lähti ulkomaille. Ei olla nähty moneen vuoteen.

Kuva (c) Allin äiskä 

Hymnin paras lapsuudenystävä on tietenkin sen sisko Mesi. Älytön tuuri että harvalukuisessa rodussa pentuesisarus päätyy samalle kylälle. Siskoa parempaa leikkikaveria ei olekaan, se kasvaa henkisesti ja fyysisesti melkoisen samaa tahtia ja on siksi aina just sopivaa seuraa.

Ja nyt Mesi muuttaa 800km päähän. 🥺

Kuva (c) Mesin äiskä 

Ehkä ottaa niin koville siksi, että tykkäsin heistä kummastakin ihan oikeasti, sekä koirista että emännistä, ja se on paljon se tällaiselta mun kaltaiselta ihmisvihaajalta.

Hymnin kootut jatkuu

 Hain k-raudasta aitaa.

"Voi vitut ei ois tarvinnu"

Sunnuntaina otin vain Hymnin ja Pajun lenkille. Oltiin jo tulossa takaisin, pellolta omalle tielle, kun yhtäkkiä mutkassa kiiluu valo ja kyllä, sieltä ryömii auto...!! No Paju tuli nätisti mutta Hymni alkaa haukahdella eikä todellakaan kuule, eikä näe mitään. Se ei varsinaisesti mennyt autoa kohtikaan, vaan hyppeli vähän sinne sun tänne. Ai luoja että oli poksahtaa suoni päästä. Luulin, että peltojen viljelijä tulee tarkistamaan tilanteen, mutta autossa oli kaksi pappaa joilla on joskus 20v sitten ollut mökki jossain lähellä ja nyt he oli vain katselemassa paikkoja. 🙄😂 Tuohan ei siis ole mikään varsinainen autotie ollenkaan, siitä ajetaan vaan koneilla pellolle, ja vähän he oli nyt hölmistyneitä että mitenhän siellä saa auton käännettyä. "Ei hätää, ei me päälle ajeta", he sanoi, ja vastustin kiusausta tokaista että ei kuulkaa haittaa vaikka ajaisitte! Selitin sitten jotain vaan että se on nuori koira ja kyllä sen pitäisi todella kun kutsutaan, vaikka ei täällä koskaan ketään näe ja siksi pelästyin ihan hirveästi itsekin. Se kyllä välillä tuli Pajun viereen istumaan ja sai muutaman namin, mutta ei sitä kiinni siitäkään olisi saanut. Papparaiset kyseli karttamerkinnöistä ja jätin heidät sitten kääntämään autoa ja kipitin reippaasti kotiin, että ehdin pois alta ennen kuin he tulisi takaa mun ohi. Ja vein tuhman koiran suoraan sisälle.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun täällä asuessa, reilun 1,5v aikana, näin lenkillä ketään. Heräsi ajatus että kaipa se tuhmikki pitäisi liinassa pitää lenkilläkin, kun ei se hallinnassakaan selvästi ole, mutta jos seuraavaa vastaantulijaa saa odottaa vuoden niin ei ole kauhean tehokasta koulutusta se. Nyt pitäisi varmaan lavastaa tällaisia tilanteita ja muutenkin järjestää sellaisia, että sillä on jotain muuta mielessä, mutta jos kutsu käy niin silloinhan jumaliste tullaan.

Tästä suivaantuneena aloin virittelemään pihalle tuota aitaa, joka toiveistani huolimatta ei ole itse itseään asentanut. Aloitin alhaalta, koska siellä oli helppoa. Ylempänä missä olemassa oleva parempi aita loppuu, on tosi tiheään kuusia, enkä osannut päättää pitäisikö uusi aita pujotella samoista väleistä vai oikaisisiko vähän ja aitaisi ne kuuset sinne sisälle niin että uusi aita tulisi vähän pihalle päin. Jäisi joku metrin kaistale aitojen väliin, mutta hällä väliä mulle. Jäi nyt vähän kesken. Tämä 25m rulla riittänee juuri tähän pitkän sivun osalle, mutta sitten on vielä koko alapihan lyhyempi sivu, se taitaa olla kanssa vaan matalalla lammasverkolla. Pitänee ehkä ostaa toinenkin rulla niin olisi sitten kerralla kaikki kunnossa.

Kuka sanoi että pennut on ihania niin voi tulla täältä hakemaan yhden teinikoiran joka on ihan perseestä!

Pajun hieroja

Alkuviikosta joku ilta oli jo hämärä, kun käytin heidät alapihalla pissalla ennen nukkumaan menoa. Oon ruvennut menemään mukaan Hymnin sisäsiisteyskasvatuksen takia, joskus käydään tiellä ja joskus alapihalla. Ne kusee kaikki varmemmin kun "käydään jossain" vs jos ne vaan on keskenään ulkona. Satoi ja nurtsi ja kaikki oli märkää. Kääntyessäni takaisin koirat meni edellä ja russelillahan on tunnetusti aina kiire, vielä kiireempi kuin mudeilla. Paju hyppäsi märältä nurmikolta märälle aitan kuistille sellaisen ihan pikkuisen loikan, kuisti on siis ehkä 20cm maan tasoa ylempänä siinä kohtaa.

Ensin se plätsähti siihen kuistille rinnalleen ja koska vauhtia oli hirveästi, se heitti voltin niskojen kautta itsensä ympäri ja lopuksikaan ei jäänyt jaloilleen vaan jotain siinä vielä pyörähti. Sydän jätti lyönnin väliin ja olin aivan varma että nyt siltä meni niska poikki tai jotain ja tästä tuli lähtö päivystykseen. No russeli nousee ylös, ravistelee eikä inahdakaan. Ei onnu mitään ja jatkaa laukalla jonottamaan sisälle. En löytänyt siitä mitään kohtaa mitä se olisi aristanut.

Sain sille hierojan tälle päivälle, sama tyyppi joka kävi tammikuussa. Meillä ei ole vieläkään mattoja lattialla pennun takia, mutta hieroja sanoi että pienen koiran voi muutenkin hyvin ottaa sohvalla. Kissat oli tarhassa ja jätin Lakin ulos, ja Hymnin pistin kongin kanssa makkariin portin taakse. Häntä vitutti moinen vapauden rajoittaminen ja se jaksoi kitistä siellä melkein koko ajan, ja alkoi vasta puolivälissä syömäänkin. En oo koskaan ennen nähnyt että se ei söisi. Hierojan tullessa pihaan Hymni jäi liinasta aitan tolppaan kiinni, ja kun kävin irroittamassa sen, se ryntäsi täysillä portille poikien perään haukkumaan. Se ei ole koskaan tavannut tätä tyyppiä, mutta siellä se hyppi syliin niinku pojatkin. Haukahteli kyllä mutta enemmän sellaista innostunutta yksittäistä kuin lainkaan tuf-tuf-tuf-tyyliä. Mietin pitkään etukäteen että olisiko sen parempi olla sisällä tai vaikka autossa kun vieras tulee, mutta toisaalta haluaisin alleviivata sille että silloin kun meidän pihaan tulee joku, on oikein toivottavaa ilmoittaa siitä. Tämä meni varmaan ihan hyvin!

Paju ei olisi aluksi taas malttanut ollenkaan rauhoittua. Viime kerrasta viisastuneena pistin sille pannan ja pitelin sitä vain kiinni, yritettiin olla edes kauheasti kehumatta ja mitään nameja ei ollut tilanteessa. Ensin se sekoili muuten vaan ja sitten alkoi väistellä kipeitä alueita, samalla tavalla kääntää mahan esille kuin Lakkikin tekee. Loppua kohti kyllä rentoutui ja ehkä viimeiset 10min oli aivan veltto suorastaan. En kyllä uskaltanut itsekään liikahtaa ettei lumous purkaudu siinä.

Olihan siinä kaikkea, eniten toisessa etujalassa/lavassa, rinnassa ja pitkissä selkälihaksissa, varsinkin vasemmalla puolella. Aukesi kuitenkin kaikki. Hymni pääsi sitten vielä portin takaa hyppimään sohvalle hierojan päälle. Sanoin sille että et sä olisi tänne halunnut ja samalla mietin että olis varmaan hyvä aika ruveta sillekin jotain kylkimakuuta vähän pohjustamaan, koska jos Pajun on vaikea maata aloillaan niin Hyppins on silkka mahdottomuus..... Mietin myös aina että ärsyttääköhän hierojaa paljon vai tosi paljon ne sekoilevat koirat jotka punkee kaikki eri puolilta syliin, mutta en jaksa kauheasti niitä hillitä, koska (ei ne tottele kuitenkaan 😂 ja) nehän ne hänen asiakkaita on niin kestäköön perkele!

Lopuksi hän kysyi että saunooko se ja kun vastasin että joo, niin saunan lämpö tekisi nyt oikein hyvää russelin lihoille. Ja pari päivää olisi hyvä ottaa rauhassa mutta koiran ulos menoa ovella katsellessaan totesi itsekin että voi olla helpommin sanottu kuin tehty.

Sellaisilla eväillä viikonlopun viettoon!