Hymnin esineilmaisu

Mulla on ollut koiria 18 vuotta (😮!!!) ja oon kouluttanut jos jonkinlaisia temppuja. Silti aivan mahdottomalta tuntui tuijotusilmaisu ja oikeastaan nyt myös tämä Hymnin jälkiesineen ilmaisu. Tein sille tähän sitä tuijotusta jonkin aikaa, kun kesällä kävin yksärillä hakemassa ohjeet että miten. Lopulta sitten kuitenkin alkoi tuntua siltä, että se on vähän överi tai vääränlainen pellolle. Hienohan se olisi, hieno kuin mikä, mutta tuijotukseen tartteisi ihan hirveästi kestoa että ohjaaja ehtii 10m liinan päästä koiran luokse. Lisäksi kun sellaista ei vaadita, mutta sen sijaan se asennon suoruus ja oikea paikka on arvostelukriteeri, niin ehkä pitäisi panostaa kuitenkin siihen.

Toinen asia mitä en näiden kaikkien vuosienkaan jälkeen ymmärrä on siis se, että miten se suoruus sitten pysyy tai pidetään. Ei hyväksytä (=palkata) vinoja, joo, mutta jos se koira menee vinoon, niin mitä siellä pellolla sitten tehdään? Siirretään esinettä metri ja annetaan uusi mahis, mutta jos se edelleen menee vinoon? Miten autetaan se suoraksi niin että se tajuaa siitä mitään? Monihan, minäkin, opettaa tähän sen että ohjaaja seisoo koiran päällä palkkaamassa. Jos koira on vinossa, ohjaaja voi pyytää sen jalkojen väliin ja menemään siitä maahan, jotta se olisi niin kuin olisi pitänyt olla, mutta en usko että eläin ymmärtää tästä yhtään mitään.

On myös mahdollista, että mun ajattelua värittää töppöisen ajat. Sehän ilmaisi maahan menemällä, ja sai mennä sinne ihan miten halusi, eli pääosin kääntyi aina samasta suunnasta mua kohti. Päätyi maahan "kello kolmeen". Sitten kun päätin käydä sen kanssa FH1, tein yhden kesän sulkeisia että pitää mennä suoraan. No ei siitä tullut mitään, siis joskus saattoi onnistua ja kokeessa ei kyllä ainakaan onnistunut, vaan heittäytyi vinoksi. Ehkä se on eri asia, kun se on nyt Hymnille alusta asti ihan eri tavalla rakennettu?

Tämä näyttää nyt tällaiselta:

Kyllä on työstetty pitkään ja hartaasti. Hymnillä nyt toki paitsi oli jo historiaa esineiden tuomisesta, ylipäätään hirveä himo ottaa asioita suuhun, ja tuntui että mä alitajuisesti pelkäsin sitä tosi paljon ja etenin siksi tarpeettoman hitaasti. Toistojenhan ei tartte eikä oikeastaan edes kannata onnistua 100% vaan vaan sen 80%. Jotenkin jäin jumiin siihen että mun pitää saada virheetöntä oppimista eikä se saa koskaan ehtiä ottaa sitä suuhun, ja paljon meni aikaa ja energiaa siihen että estelin sitä tapahtumasta. Pyh, jos ehtii ottaa niin esine pois koiralta, ei palkkaa ja uusi mahis, eihän siinä mitään sen kummempaa tapahdu. Ihan sama kuin jos menee vinoon tai jää tosi kauas niin ei palkkaa ja uusi yritys. Hymnikin joutui aluksi työstämään sitä että tätä ei kuulu ottaa ja sillä oli välillä aivan sikahauskoja "no take" -hetkiä.

Luulen että tähän olisi hyvä olla vielä muutama erillinen taito:

-osata käskystä kääntyä perse kohti ohjaajaa seisomaan, tämä on koiratanssissa paljon käytetty temppu

-osata käskystä mennä lähemmäs. Hymni ehkä ymmärtää tämän, oon käyttänyt sitä jos jää liian kauas

-osata luopua palkasta niin, että se voisi aika usein olla siellä pellossa parin askeleen päässä esineestä, ja luvalla saisi ilmaisun jälkeen ottaa sen sieltä. Vain silloin palkan suunta olisi aidosti edessä. Vaikka ohjaaja heittää sen koiran yli sen eteen, se kuitenkin tulee takaa, ja se taas ylläpitää kiusausta kääntyä katsomaan koska se tulee

Mutta en silti ymmärrä miksi se ei alkaisi vinoutua ja jos kun alkaa niin mitä sitten teen.

Talven aikana tähän pitäisi varmasti vielä vaihtaa myös lelu. Ei tule varmasti ruoka riittämään jäljellä missä sitä ruokaa on muutenkin.

Ja sitten näin videon missä eteisessä oli namivana joka johti esineelle. Koira söi namit ja ilmaisi esineen. Kokeilin tätä Hymnille mutta se meni tosi kiusaantuneeksi. Pitää opettaa sille ensin erikseen se namivana ja että saa ottaa. Tällähän sitä voi sitten treenata tositilannetta vastaavaksi ja talven kun hinkkaa niin keväällä voi sitten mennä suoraan pellolle!

Jälkikoulutus pellolla

Jälkikoulutus pellolla on aivan eri asia kuin peltojälkikoulutus. Tämä oli oikeastaan pekokoirille suunnattu, jonkun reissun tukitapahtuma, mutta kysyin saako pk-koiran kanssa tulla vaikka ei siis todellakaan olla tehty, eikä tulla tekemään, pelastuspuolta. Toki saa, sanoivat. Erikseen sai ostaa teams-luennon perjantaille ja käytännön osuus oli pellolla tänään. Ensi sunnuntaina on vielä metsäpäivä, mutta sinne olen varalla.

Luennolla ei nyt ehkä tullut mitään oivalluksia, tosin mun kaverit aina sanoo että mitä ilotulitusta oikein odotat näin pitkän harrastamisen ja kokemuksen jälkeen. 😁 Koirakoita oli tänään kuusi ja se oli kyllä vähän liikaa, tai meillä meni7 tuntia että kaikki sai kaksi kierrosta. Aivot oli ihan soossia lopuksi. Lakki teki ekalla kierroksella itse tekemäni jäljen, jossa tosi monta kulmaa, tilan rajallisuuden vuoksi se oli "vain" 200m. Kaksi ekaa kulmaa tyhjiä, kouluttaja heitti sitä namilla kulmissa. Seuraavissa parissa esine kulman jälkeen palkkana ja ainakin yhden jälkeen ruokakasa. Tuuli aivan hirveän kovaa "oikealta" ja siellä oli neljä jo ajettua jälkeä, joista osassa paljonkin ruokaa, niin aika kivat häiriöhajut saatiin.

Jälki meni muuten aivan omalla tasolla, eka kulma oli hieno, muutama ihan kohtuu ok ja sitten yhden se tosi törkeästi oikaisi kokonaan. Koska en itse ollut ihan kartalla, hukattiin se jälki ja annoin sen nostaa uudelleen sieltä kulman jälkeiseltä osalta. Argh miten ärsyttää oma toiminta, just tätä ei pitäisi vahvistaa! Se lähti esineeltä liian haahuillen jo ja välimatkat oli tosiaan lyhyitä, ja sieltä tuuli painoi ne kaikki häiriöhajut just, niin näin nyt pääsi käymään.

Toisella kierroksella Lakille oli vieraan tekemä jälki. Tehtiin sille s-kaaria joissa oli ruokaa. Pari esinettä, yksi "ratsastaja" mistä jäljen tekijä kysyi etukäteen että käykö se vaikka se on tosi pieni ja kova (haju tarttuu huonosti). Joo, kyllä se sen ilmaisee, sanoin, ja hän sitten vannotti että jos koira ei löydä sitä niin mun pitää etsiä se itse. Ilmeisen tunnearvokas siis, ja mua kyllä alkoi hirvittää. Ei muuten, siis normaalisti Lakki ilman muuta ilmaisisi sen, mutta nyt kun siellä oli niin paljon sitä ruokaa niin mitä jos ruoka vie ja esineet jää... no ei hätiä, Lakki toimitti. Ihme kyllä se myös söi ne ruuat sieltä, tosin olin luennon ohjeiden mukaan antanut sille edellisella aterialla vain vähän normaalia pienemmän ruuan, että sillä olisi nälkä. En oikein tiedä mitä olen tästä mieltä, onko ok nälättää koiraa ihmisen harrastuksen takia? Toisaalta eihän se nyt siitä kuole että jonkun kerran tulee vähän kevyempi annos, ei se ilman jäänyt kokonaan.

Esineilmaisu on kuulemma ihan huikea (mä olin tyytyväinen siihen että muisti olla hyppäämättä, mutta kouluttaja tarkoitti enemmän sitä että koira todella haluaa löytää ja ilmaista ne ja koko ilmaisuketju näyttää tosi toimivalta eli koira myös palkkaantuu hyvin), koira on motivoitunut, ajaa hyvässä tunnetilassa ja nyt vaan pitäisi tehdä niitä namitettuja kulmia ja serpentiiniä. Kysyin että mä en oikein ymmärrä että jos siellä on ruokaa, niin sehän tekee tosi hyvin, mutta sitten kun sen ottaa pois, niin homma hajoaa. No eihän sitä ruokaa mistään muualtakaan voi häivyttää kerralla, ja vaatii vaan ihan hirveästi toistoja. En tiedä onko mulla resursseja sellaiseen ja tavallaan mitä väliä yhden fh-kokeen takia. Toisaalta kaikki tarkkuus mitä pellolla saadaan luotua, kantaa aina myös metsässä.

the ratsastaja

pikkusiskon mielipide siitä että hirveästi jälkiä ja hänen pitäisi vaan nahkiaisen pannassa kusasta ja mennä takaisin autoon

rotukirjo oli tosi kivan laaja!

Muutama ajatus mitä jäi mieleen:

-jäljen voi koska tahansa keskeyttää, apparilla on paalu mukana ja hän laittaa sen siihen mihin jäätiin, voi sitten käydä ajamassa myöhemmin loppuun tai käydä toisen koiran kanssa tyhjentämässä

-osaavaa koiraa kielletään heti jos se jää kovasti pällistelemään jotakin tms. Aloittelevan kanssa voi odottaa että se itse jatkaa ja kehua sitten, mutta osaava koira saa palautetta jos ei keskity. Tämä oli ihan kevyt "äp" ja sitten "jälki", ei mitään liinalla reuhtomista tms.

-appari palkkaa heidän porukoissa paljon, se voi olla ruokaa (joku vähän isompi nami, esim kokonainen lihapulla) tai lelu. Esim. ne kulmat: tyhjä kulma ja kun suoriutuu siitä, appari heittää palkan sinne koiran eteen. Helpompaa kun joku muu tekee sen, kun itsellä liina käsissä.

-keskellä jälkeä voi aivan hyvin täysin vapauttaa koiran ja hillua sen kanssa ihan hulluna. Sitten vaan kerätään kamat kasaan ja aivot mukaan ja jatketaan. Mä oon kyllä palkannut esineillä hyvinkin riemukkaasti milloin itsekin pellossa maaten, mutta ihan siis vaikka siinä kulmassa missä appari heittää koiralle pallon. Ihmiset monesti jotenkin varoo nostamasta sitä koiran virettä mutta se on opeteltava asia antaa sen nousta palkatessa ja sitten taas keskitytään jälkeen.

-palkkaa lelulla jos koira suinkin leikkii, se vaan tuottaa erilaista voimaa kuin ruoka. Se voi olla esineillä tai lopuksi tai että ensin saa ruokaa ja sitten leikitään ja siitä palkaksi saa vielä lisää ruokaa, ihan  miten vaan, mutta yritä saada johonkin ujutettua myös lelupalkka.

-oli tosi erilaisia koiria ja erilaisia ongelmia, yhdellä mm. keväällä purrut kyy naamaan jäljellä 😮 ja sattuneesta syystä hänestä jäljen nosto on ollut sen jälkeen erittäin arveluttavaa. Varsinaista motivaatio-ongelmaa ei ollut kellään mutta kaikesta huolimatta jäi kyllä sellainen olo, että onhan se Lakki ihan saakelin sinnikäs ja sitä ei mitkään haasteet hidasta yhtään. Ei häviä töppöiselle yhtään missään.

Kotimatkan valaisi kuu

Lisää kanakuvia

Syksyn aurinko ja yöllä ollut pikkupakkanen tekee ihanat värit! Tytöt ulkoilee edelleen viidestään, Sinikka ja appenzelleri ei tule tarhaankaan. Sinikka kyllä kävi tarhassa Koistisen kanssa, ehkä hänestä se ei ole turvallista ilman miesseuraa. Samalla kun muut ulkoilee, olen jaellut heille herkkuja sisällä. Sinikka ei ota kädestä mutta ei se muuten mitenkään aran oloinen ole, toisin kuin appenzelleri. En kyllä ole mitenkään houkutellutkaan kun ihan vaan suoraan ruvennut heittelemään heille niitä nameja.

Tällaisista hapsuverhoista he kulkee nyt hyvin, mutta vain yksinkertaisista. Jos laittaa sisälle toiset, kulku tyssää.

Huomaa, että kaikki vihreä kelpaa nyt ihan eri tavalla kuin kesällä. Ehkä he tietää että vähiin käy ennen kuin loppuu kokonaan?

Kylli on vähän kuin joku halloween-kana... mutta harja on ruvennut kasvamaan takaisin

Sinikka syö lihapullat luukulta, mutta ei tule ulos

"Kesämekossa alkaa olla kylmä". Keijunmekko oli jäätynyt yöllä, nyt jo sulaa.

Kyllikki lähti yhtäkkiä sisälle - varma munahätä

He ruskeat

Munittuaan hän miettii mis kaikki on

"Täällähän me rypäleen alla"

Vähän ahdistaa jättää heidät yksin pihalle, mutta en minä jaksa siellä koko päivää pööpöillä vahtimassa. Vaara uhkaa paitsi ilmatilan lisäksi maasta; yksi ilta yllätin ketun nuolemasta koiran kuppia mun kuistilla. Ei siinä mitään mutta meillä on aidattu piha, tai ilmeisen "aidattu" siis. Nahka ja Hymni antoi sille lähdöt ja oikein usutin ne sen perään. Onneksi ne myös palasi sieltä eli kettu meni aidan läpi mutta koirat muisti pysyä pihalla. Tuolla on yksi nurkka vielä missä on pelkkää lammasverkkoa, veikkaan että tulee siitä läpi. Pitäisi hoidella se loppuun, viime vuonnahan lisäsin pienisilmäistä ja korkeampaa verkkoa kun Hymni meni aidoista. Verkkoa meni kaksi 25m rullaa ja vielä jäi joku 10m pätkä tekemättä.

Ei kai se kettu nyt keskellä päivää tule... (eipä.)

Mutta en laittanut viisinumeroista summaa tähän jotta voin pitää kanoja pienessä tarhassa. Haluan että ne voi ulkoilla vapaana kun ne siitä niin kovasti nauttii, ja on se nyt vaan sanoinkuvaamattoman ihanaa kun menet pihalle ja jostain vaappuu kanalauma kysymään herkkuja. Vapaana pidossa on riskinsä. Niin on koirienkin kanssa ja olen päättänyt sen tietoisen riskin ottaa.

Kanoja

Tytöt kävi pitkästä aikaa ulkona, ekaa kertaa sitten uusien tulon tasan kaksi viikkoa sitten. Appenzeller on edelleen niin arka että suljin sen ensin sisälle. En ole kyllä nähnyt sitä edes ulkotarhassa mutta vapaaksi sitä ei ainakaan auta päästää, häviää vielä kuin pieru saharaan.

Synnöve ihan muina synnöveina ekaa kertaa retkellä

Kerttu

Hänellä on niin kaunis tuo nykerölakki