Neloset

Tiistaina Hymni 4kk ja torstaina nahka 4v. Neljä vuotta?!? Vastahan se tuli 😳

Nahka ei ole yhtään aikuistunut, jos aikuinen on asiallinen ja sellainen... hillitty aikuinen. Nahka on edelleen velmu keppostelija, jonka mielestä maailma on häntä varten. Hän on joko hyvin onnellinen tai hyvin pahastunut, "ihan kiva" ei oo hänen juttunsa. Nahkaa ei myöskään oikein missään tilanteessa voi luonnehtia rauhalliseksi, vaan hän on aina innoissaan. Hyvin innoissaan. Nahkaa katsoessa ei koskaan voi olla itse huonolla tuulella, koska joko se onnellisuus tarttuu, tai sitten hän on niin koomisen pahastunut että sekin vaan naurattaa. Toivottavasti nahka pysyy aina nahkana.

Hymni 4kk on edelleen iloinen hyppiäinen. 😍Hyvin eri tavalla iloinen kuin nahkiainen. Se ei vieläkään ole päässyt namien makuun, kun oma nappula pelittää niin hyvin, niin sillä on menty. Just loppui kasvattajalta mukaan saadut Brit (3kg) ja Monster (2kg) pussit ja avattiin itseni ostama 15kg Brit Care. Vaihdoin nappulan lennosta vastoin kaikkia ohjeita, mutta ei oo tullut mitään. On se saanut myös ohessa aikuisten nappulaa lenkkipalkkana ja pihalta etsittäväksi. En myöskään ole ikinä mitannut mitään määriä, vaan kokeillut pennun kylkiä. Enemmän on ollut hyvin hoikka ja on saanut välillä tietoisesti katsoa että se saa vähän enemmän ruokaa. Lihaa on syöty nappulan ohessa, ja kasvattajalta tuli pari purkkia jotain Monsterin purkkiruokaa, joka oli nannaa, mutta vissiin niin kallista, että tuskin tulee jatkossa sellaisia saamaan kuin korkeintaan herkkuna. Pennulle sopi kumpikin nappula ihan yhtä hyvin, ja tuo 15kg säkki kestää varmaan loppuvuoden, mutta nyt ei ole yhtään ajatuksia mitä sitten sen jälkeen. Ehkä se siirtyy sitten syömään samaa kuin aikuiset, koska edelleen oon sitä mieltä että jos kaikille menisi sama, se olisi helpointa. On mulla tilaa säilytellä säkkejä, ja jos kuppiin laittaa niin ihan sama vaikka jokaisella olisi omat nappulat, saahan ne eri määrän lisiäkin. Mutta kun ne syö niin vähän kupista, ja treeniliivin taskussa en ala kuljettamaan eri pusseja, tai pihalla rajaamaan kuka etsii heitettyjä nappuloita milloinkin.

Huomasin viikko sitten, että oon viime aikoina tosi vähän leikkinyt pennun kanssa. Treenitilanteissa se haluaa ruokaa, ja oon miettinyt myös sitä, että nosessa lelupalkattavat koirat on tosi paljon huonommassa asemassa kun yleensä koealueet on niin ahtaat. Lelu jos kierii palkkausalueelta etsintäalueelle, se on alueeseen vaikuttamista ja siitä tulee virheitä. Koiraa ei saa päästää irti (=hihnaa pois kädestä) että voisi heittää lelua yli hihnan mitan päähän muutenkaan, joten käytännössä Lakillekin annetaan kuula suuhun ja toivotaan ettei se pudota sitä ja kieritä sitä alueelle. Todella kökköä kun koira haluaisi että sitä heitellään ja sen kanssa nujutaan kunnolla. Sen takia en ole lainkaan yrittänytkään tunkea Hymnille etsintöihin tai edes niiden päätteeksi lelua, parempi vaan että siitä tulee ruokakoira. Pk-puolella sitten taas nykyään saa joissakin tilanteissa kokeessakin palkata lelulla ja vain lelulla, joten sinne se mahis olisi hyvä. Pk-puoli vaan taitaa olla niin kuollut, että turha miettiä sitä enää ollenkaan.

Rupesin nyt sitten kuitenkin erikseen leikittämään sitä täysin irrallaan treenitilanteista, ja hyvin leikkii. Mitään irroittamisia ei oo vielä edes mietitty, eikä kyllä kauhean ajatuksella tehty mitään muutakaan leikkiin liittyvää.

Hymnissä on vähän samaa kuin pienessä Lakissa oli, ja taisi olla töppöisessäkin, että se inhoaa rajoittamista. Lakki sai slaagin kaikesta estämisestä (aidat, ovet, kiinni pitely, sylissä olo silloin kun ei huvittanut jne), Hymniä vituttaa lähinnä aidat. Aiemmista koirista vihdoin oppineena Hymniä en ole opettanut pelkäämään kompostikehikoita (antanut sen kaataa niitä ja torunut siitä), joten sehän ei niissä pysy. Pitää jossain vaiheessa ehkä ihan nätisti opettaa, että vaikka voit siirtää niitä niin silleen ei saa tehdä. Huomaa, että minusta on kadonnut vuosien varrella kaikki "sen pitää" -ajatukset, ja koulutan enää vain asioita joita oikeasti tarvitsen. Hassua että joskus luulin, ja ylipäätään oli vallalla sellaiset ajatukset, että koiran pitää kunnioittaa porttia ja ihminen kulkee aina ensin ovista ja blaa blaa blaa, tai muuten se koira ottaa johtajuuden ja sitten tulee kauheasti kaikkia ongelmia. 😂 

Kynsien leikkuu on ollut vähän vaikeaa, ei lainkaan siksi että pentu ei antaisi koskea tassuihin saati sillä olisi vielä mitään mielipidettä siitä, vaan ihan vaan siksi, että aina kun se tulee mulla mieleen, pentu ei todellakaan ole väsynyt, ja sitten ei vaan kädet riitä kun se kiemurtelee sylissä ja yrittää lähinnä nuolla naamaa ja purra nenästä. Etutassuja ollaan hoidettu raapimalaudalla, se oppi sen kerrasta ja tykkää siitä. Takatassuja ollaan leikattu niin, että pentu on mun sylissä, istun pöydän ääressä ja pöydän reunalla on nuolumatto minkä parissa se ahertaa. Melko akrobaattinen toimenpide itselle mutta onnistuu. Jos olisi appari joka pitäisi pentua sylissä ja antaisi sen purra nenäänsä, niin kynnet olisi nopea ja helppo napsia. Pitäisi alkaa opettaa tassusta kiinni pitelyä ja rauhoittumista siinä ensin ihan vaan ilman mitään kynsisaksia.

Joitakin viikkoja sitten oli kausi, kun se oppi haukkumaan ja haukkui kaikelle. Ja ei millekään. Nyt on selvästi alkamassa pöhkimiskausi. Ekojen muuttolintujen saavuttua oli hauska tilanne tuolla pellolla. Poikia juoksuttaisi, mutta se on ehdottomasti nou-nou, meillä on sellainen diili että vapaana oleminen loppuu siihen kun mitään aletaan jahtaamaan. Varsinkin nahkasta oli melko työlästä luopua joutsenparista, sen näkee siitä että se menee ensin vähän kohti ja sitten tulee kauhean tohkeissaan takaisin. Otin siinä vielä videota että näin hienosti se mun pentukin pysyy mun vierellä (tai sitten se kohta juoksee niitä kohti, who knows), mutta joo, ei tarttenut mitään luopumisia esitellä kun se pelkäsi niitä ja alkoi ihan kauhea tuf, tuf, tufffffff!!! 😂

Oon kuvannut kaikki etsintätreenit ja aika paljon laitellut niitä koiran omistajalle (Hymni on sijoituksessa, jos mennyt joltain lukijalta ohi), kun meillä on niin paljon välimatkaa että livenä ei paljoa tulla tapaamaan. Nykyään on niin helppoa kuvata ja sillä tavalla hän on vähän niinkuin mukana ja näkee koiraa ja sen kehitystä. Tajusin tässä joku päivä, että muutaman minuutin syvänuuhkutustreeni on varmaan koiralle todella intensiivinen. Hymnihän tekee, ja oon yrittänyt muistaa että vähemmän on enemmän ja suunnittelen treenit kyllä aina niin, että toistoja ei tule paljoa. Nyt tuli ylipäätään sellainen olo, että antaa olla kokonaan vähän aikaa. Ollaan menossa viikon päästä Haunpaikkaan mudien noseleirille, ja halusin sitä ennen tiettyjä taitoja, mutta nyt ne on saavutettu niin pidetäänpä koko viikko taukoa nenähommista nyt. Samalla sitten innostuin muista asioista, ja oon nyt sheipannut sille ymmärryksen eri kohteiden päälle menosta ja hinkannut seisomakoroketta (jolla aion alkaa opettaa eri seuruupositioita (koiratanssiin), kunhan seisominen on ensin vakaa; mielellään ja sinnikkäästi tarjoaa väliin istumista, maahan menoa  ja alustan kaivamista 😁). Hymni tarjoaa kivasti, mutta on se ihan normaali mudi myös silleen, että nopeasti palaa käpy jos ei pieni koira ymmärrä. Turhautuessaan se on mun eka koira joka haukkuu, silleen komentavalla äänellä. Ei vingu. Oon kyllä myös yrittänyt vahvistaa kaikenlaista röyhkeyttä ja varonut yhtään edes ajattelemasta että ei noin. Niin mä mun jokaisen pennun kohdalla oon muka yrittänyt, mutta silti niistä tulee aikuisena turhan kilttejä. Pois lukien töppöinen. Ehkä se ei ole kiinni ohjaajan käytöksestä vaan enemmän pennun luonteesta.

Kokonaisuutena Hymni on mun mielestä helppo pentu. Tottakai nyt sillä varauksella että mudi ei ole yleisesti ottaen kenelle tahansa tallaajalle "helppo rotu" koska esim. hillitön reaktionopeus, taipumus olla teräviä ja ylipäätään älykkäänä ketjuttaa asioita nopeasti, mutta Hymni on helppo mudinpoikanen. Tottakai voi olla, että koska tämä on nyt mun kuudes (tai seitsemäs, jos hetken meillä hoidossa ollut lainapentu lasketaan) pentu, jotain alkaa osata itsekin ja tietää mitä tekee, mihin tarttee puuttua ja mihin ei jne. Ja sitten oon paljon miettinyt sitä mikä on omakotitalon merkitys. Hymni ei ole koskaan ollut lenkillä hihnassa eikä sitä ole koskaan kutsuttu kytkettäväksi. Sen ei ole koskaan tarvinnut opetella sitä, että kadulla pöllyäviä lehtiä ei voi jahdata koska jää auton alle, jne jne. Sellainen meistä itsestäänselvä on pienelle pennulle todella kuormittavaa, tai siinä vaiheessa kun koko maailma on uusi ja ihmeellinen, on tosi työlästä yrittää samalla koko ajan pitää mielessä että sitä, tätä ja tota ei sitten saa tehdä. Ainoa asia minkä Hymni on joutunut opettelemaan koko ajan muistamaan, on se, että kissoja ei saa jahdata (ja se on jo tosi hyvällä mallilla). Mitään muuta systemaattisen kiellettyä sillä ei ole. Ei edes ihmisten pureminen, ja se tekee sitä tosi vähän. Pahimman villin iskiessä nousee vain pois saatavilta niin se siitä. Se ei ikinä hyöki lahkeisiin eikä käsiin. Yhden maalla kasvaneen pennun jälkeen en vielä vetäisi mitään johtopäätöksiä, mutta varovaisesti oon miettinyt mikä merkitys sillä on, että pentu saa olla villi ja vapaa vs. kaupungissa sen on pakko heti oppia hillitsemään itseään monissa eri tilanteissa.

Pentu omakotitalossa on tosi paljon helpompi kuin pentu kerrostalossa. Ei tartte asiakseen viedä sitä ulos, sen kun avaa oven. Nyt se on vielä siinä iässä että se mielellään menee sisään ja ulos. Aluksi ihan pienenä se ei oikein lähtenyt ulos, ja kohta varmaan on se vaihe kun sisäään tulo ei niin nappaisi. Pihatouhuissa pentu saa kivasti tekemistä ja liikuntaa ilman että varsinaisesti itse järjestää sille sitä. Jos siis joku päivä ei jaksa mennä lenkille eikä tehdä sen kanssa mitään, niin kyllä se tuolla ihan itsekseenkin, tai poikien kanssa, touhuaa vallan tyytyväisenä, eikä siitä illalla sisällä sitten huomaa että "ei ole tehty mitään". Ja sitten vielä se pointti, minkä huomaan itseäni stressanneen, on naapureiden puute; ei tartte murehtia jos meiltä jotain ääniä kuuluu. Hymni on alusta saakka ollut todella lunki yksin olija, mutta esim. Lakkihan ei ollut, ja kyllä olisi ollut paljon vähemmän murhetta jos ei olisi joutunut ajattelemaan pennun hyvinvoinnin lisäksi myös naapureiden pinnan mittaa.

Ja lopuksi vielä sellainen uutinen, että nahka on vihdoin pehmennyt ja alkanut leikkimään Hymnin kanssa. Yleensä vain silloin kun luulee, että kukaan ei näe, eli kun ne on kahdestaan ulkona. 😀 Niiden leikki on sellaista kohteliasta yhdessä juoksemista.

Videolla treenijuttuja

Rokotukset

Hymni sai tänään toiset rokotukset. Klinikan edessä kadulla oli taas joku koirarähinä kun saavuin autolla siihen, ja kuunneltiin sitten tällä kertaa lasien läpi kun koirat räyhää ja kukaan ei tee mitään. Hymni sanoi tuf tuff. Nahka oli autossa mukana, Lakki ei, mutta Hymni ehti ottaa vaikutteita jo tältä rähinältä ja oli autosta tullessaan sitten ihan tuffff itsekin. Tuf pyöräilijä tuf tuulessa lentävä lehtikasa tuf ei oikeastaan mitään missään kunhan sanoin. Tuf eläinlääkäri kyykyssä ovella pyyhkimässä ovea rätillä!!! Tuli ihan omin jaloin sisään, tosin ehti luikahtaa ulos just kun olin sulkemassa ovea, ja piti uudelleen pyytää että tuu nyt. (Hymni on muutenkin ovien kanssa jotenkin poikkeuksellisen hasardi, se aina päättää viime hetkellä vaihtaakin puolta ja on monesti melkein jäänyt väliin). Oli aluksi melko jännää, mutta rentoutui nopeasti, ja tehtiin eka punkkiasiat kuntoon niin pentu sai haistella rauhassa ennen kuin huomio siirtyi häneen. Heittelin sille nappuloita pitkin lattiaa ja sitten se jo juoksi niiden perässä ihan ok. Pöydälle tuli itse, sai käydä pari kertaa maassa ja sitten nostettiin pöytä. Lääkäri taas tutki pentua ja naksautteli sille, minä palkkasin. Vähän se mulkoili ja oli sen oloinen ettei olis haitannut vaikka lääkäri olisi häipynyt, mutta ei mitenkään väistellyt saati murissut tms. Tiedän että on paljon mudeja, usein ne on narttuja, jotka on just tuollaisia, ja en oikein aiemmin ymmärtänyt kun mulla on ollut vaan niitä jotka murisee ja/tai puree, mutta nyt pystyn kuvittelemaan sen miltä näyttää koira joka ilmentää että hyi vittu onks pakko koskee mutta joka kuitenkin seisoo omilla jaloillaan siinä,vailla aikomustakaan häipyä tai alkaa aggreksi.

Rokotus kirvelee kun siinä on rabies, ja ell halusi että nostan pennun heti alas kun hän vetää neulan pois, ja palkkaan sitä siellä. Hymni ei vinkunut ollenkaan mutta alkoi rapsuttaa niskaa. Ell:n ajatus siis on se että eläin ei yhdistäisi sitä epämukavaa tunnetta pöydällä oloon, saati häneen, vaan se hetkellinen inhottava fiilis tulisi lattialla. Aika kovaa se sitä niskaa kapsutti eikä ihan joka nappulan perään kerinnyt siksi juosta, mutta oli myös possunkorvasuikale niin annoin sen sille suuhun, se voitti rapsuttelun tarpeen kirkkaasti.

Hymni painoi klinikan vaa'alla 5,5kg. Se painoi saman sunnuntaina kotona, ostin kotiin vaa'an joitakin viikkoja sitten. En tiedä valehteleeko jompi kumpi vaaka vai eikö se oikeasti ole kasvanut viidessä päivässä yhtään. Hymni oli viimeeksi noin 35cm korkea, tässä tosin suuri virhemarginaali kun yksin se on hieman vaikeaa. Suomen pienin mudinarttu on muistaakseni ollut 37cm joten eihän se kovin paljoa tuota isompi edes ole. 😶

Klinikalta ulos tullessa oli paljon reippaampi pentu. Kyllä se vaan edelleen hyötyisi jos sen kanssa jaksaisi käydä ihmisten ilmoilla. Mutkun en tiedä, enhän mä koskaan käy muutenkaan, niin miksi sen pitäisi sellaiseen oppia? Ainoa skenaario mikä jotenkin tulee mieleen on se, jos joskus sen elinaikana pitäisi muuttaa takaisin keskustaan. Toisaalta kun ei se nyt mikään ihan kellarissa kasvanutkaan ole niin kyllä suht normaali aikuinen koirakin sopeutuu uuteen tilanteeseen. Blaah, olin nytkin ajatellut että käyn niiden kanssa jäätelöllä, nahka oli siksi mukana. Alkuviikon oli +16C ja tänään +3, ja mulla oli vain fleecehuppari, eikä jäätelökioskia oltu edes tuotu siihen mihin ajattelin, niin ajoin kauppaan ja kotiin.

***

Tiistaina käytiin M&M pentutreffeillä. Paikalla oli kaksi samaa koikkerinpentua, jotka oli maaliskuussa koirakoulun leikkitunnilla, ja ne oli tosi villejä silloin. Ehdin jo miettiä että mitähän tästä tulee, ja päätin että jos Hymni yhtään näyttää siltä että ei oo kivaa niin lähdetään pois. No nyt se olikin just sopivasti isompi sekä henkisesti että fyysisesti ja leikit meni tosi kivasti yksiin!  Ne oli 12-viikkoisia. Toisen kanssa Hymni leikki ja toinen jäi vähän kolmanneksi pyöräksi. Hymni kävi myös moikkaamassa kaikkia ihmisiä, ihan siis omasta aloitteestaan ilman että kukaan edes katsoi sitä. Puolen tunnin ajasta oli ehkä 5min jäljellä, kun tytöillä tuli joku riita ja napattiin ne hetkeksi kiinni. Sen jälkeen Hymniä ei enää huvittanut ollenkaan, nostin sen hetkeksi syliin ja kokeilin vielä laskea uudelleen alas, mutta se vaan luimi ja tuli mun jalkoihin, niin mentiin sitten aitauksen toiselle puolelle hengailemaan. Hyvin pystyi tarjota maahan menoja vaikka muut kaksi jatkoi leikkiä. Oikein hyvä kokemus oli!

Luulen, että hänestä tulee melkoisen tosikko aikuisena, ja tuskin leikkii vieraiden koirien kanssa. Siitä on nytkin jo niin selkeästi nähtävissä että kun se vetää porot nokkaan jostain niin se oli sitten siinä. 😁

Maata näkyvissä

 Lumet on sulaneet vauhdilla ja rapa senkun roiskuu, kun pentu painelee menemään!

Näitä helvetin luita löytyy edelleen joka lenkillä. Lakki on ainoa joka niitä ottaa, ja sekin kyllä irroittaa ja jättää ihan nätisti. Sitten se tulee hakemaan namia ja sanon joka kerta "et koske mua sillä kinttuisella suulla!!!"

"kepissäni roikkuu jotain ylimääräisiä painoja" t. Lakki

Nahqu nauttii

Ekoja lintuja pentu pelkäsi, sittemmin ei oo välittänyt niistä mitään. Isoja juoksuttaisi jos antaisi mutta se on ankarasti kielletty niin hekin on sitten ihan cool.

Välillä vaan kaasu hirttää kiinni, ei voi mitään:

Valitettavasti näyttää siltä että he jakaa monttuintohimon:

He kasautuu 🤍

Hymnos 15 viikkoa ja etsintätaitojen rakentelua

Katselin vanhoja youtube-videoitani ja Lakki on vastaavassa iässä (tai jo pari viikkoa nuorempana) opetellut eukaa purkkiradalla ja esineiden tuontia. Hymni ei ole koskaan ollut tekemisissä hydrolaatin kanssa, eikä se ole harjoitellut noutoa, lelujen palautusta toki hieman. Hymni menee ruuasta niin tiloihin, että sitä ei nyt ainakaan voi palkata ruualla lelujen kanssa, tai tapahtuu kuten Pajulla, ja lelua ei enää oteta. Luulen että sen noutoharjoittelu saa vielä odottaa, vaikka mietin kyllä sulien metsälänttien lisääntyessä että ai miten ihanaa olisi päästä tekemään pentuesineruutua. Sille voisi esitellä noudon jollain puruluulla kuten Pajulle tehtiin. Toisaalta lelu - ruoka - lelu - vaihtarit pitää ajaa sisään joka tapauksessa joskus, niin luulen, että vähän vanhempana se on valmiimpi siihen, että sitten esineen tuonti on helppo vaan sheipata. Pysyyhän ne metsät sitten sulina myöhemminkin!

Hymni alkaa olla nyt siinä vaiheessa, että pitäisi kai vähän miettiä, mitä tekee ja miksi tekee. Sen tulevaa lajivalikoimaa; jos peltojälkeä haluaa pitää mahdollisena, jälkikepit pitäisi opettaa ilmaisemaan maahan menolla. Nosen osalta ilmaisua ei rajaa kuin omat mieltymykset, joten saisiko olla maahan menoa vai tuijotusta vai koskemista? Noseen sama vai eri ilmaisu kuin muualle? Huoh siinäpä taas päätös.

Joitakin viikkoja sitten siirsin pennun etsimään namipalloa ruokakasojen sijaan. Namipallo haisee selkeästi vähemmän, mikä nyt olikin vähän niinkuin se koko pointti, mutta pentu ei osannut spontaanisti lähteä etsimään sitä kun olin piilottanut sen valmiiksi. Leikittiin ensin sillä ja opetin koiralle miten se avataan, ja että se on ylipäätään kiva juttu. Sitten harjoiteltiin kotona niin, että pidin pentua kiinni ja heitin pallon sen nähden lelukasaan, ja pyöräytin koiraa niin että se menetti suoran katsekontaktin ja päästin sen sitten heti etsimään. Näin saatiin nopeasti namipallon etsintä selitettyä hänelle, ja sitten siirryinkin jo tekemään etsintää samalla tavalla kuin ruuan kanssa aloitin; pentu on mun sylissä ja laitetaan pallo piiloon, ja sitten vien pennun johonkin mistä päästän sen etsimään. Kokeilin myös laittaa pennun narulla kiinni seinään, jossa se siis odottaisi ja näkisi kun piilotan pallon, mutta se onnistui rimpuilemaan pannan auki ja karkasi perään. En nyt ihan haluaisi vahvistaa tällaistakaan touhua. Luulen, että se olisi nyt jo ihan valmis siihen, että ei näe koko piilotusta, ja ainakin näissä tutuissa paikoissa lähtisi jo rutiinilla etsimään. Oon myös tehnyt sille nyt vähän kaavaa lähetykseen, mitään käskyä ei ole, mutta pidän pannasta ja näytän kädellä.

Ruokakasojen etsimisen hylkäämiseen oli muitakin syitä. Ensinnäkin tein liikaa sitä, että mulla oli samassa tilassa useita kasoja. Pentu alkoi olla niin kierroksilla, että se kävi ensin etsimässä kaikki ja vasta sitten alkoi syödä, ja sittenkin kun tajusin virheeni ja mulla oli enää yksi kasa per tila, se söi vähän, lähti kuitenkin vielä tarkistamaan onko muuta, ja palasi sitten syömään loppuun. En tiedä oliko sekään oikea ongelma, mutta tämä mua alkoi kiusaamaan niin, että halusin että se loppuu. Nyt voi jo kahden mudin kokemuksella sanoa, että niille se etsiminen on niin itsessään palkitsevaa, että tulee se vaihe kun löytämisellä ei ole mikään kiire muutenkaan. Jos pentu esittää tällaista jo primäärivahvisteella, ruualla, niin hydrolaatille se ei sitten takuulla malta senkään vertaa jäädä. Lisäksi se tosiaan alkoi näyttää enemmän vauhkolta juoksemiselta, kuin tarkalta nuuhkuttelulta, joten ruokien pakkaaminen pallon sisään vähensi hajun määrää juuri sopivasti, että pitää vähän enemmän keskittyä. Pallon avaaminen myös katkaisee etsimiskierteen ja toistaiseksi ainakaan se ei ole kertaakaan hylännyt palloa etsiäkseen jotain lisää. Mietin jossain vaiheessa, että tähän voisi puuttua ihan vaan ottamalla pennun hylkäämän namipallon pois ja antamalla sen tuhrata tyhjässä tilassa minkä haluaa. Se tuntuu kuitenkin tässä vaiheessa aika rajulta ja siltä, että hommaan tulee sellaista painetta, mitä en siihen halua. Toivotaan nyt vaan, että ongelma pysyy poissa pallon kanssa.

Tässä yksi video, ja toinen. Joo, kaivamista tulee, ja kaiken muun ohessa pitäisi ehkä päättää myös onko se ongelma vai ei. Musta se on vaan hauskaa kun hän on melko tomera, mutta nosessahan se on iso virhe ja sinne sitä ei saisi päästää. Toisaalta namipallon ja hydrolaatin etsiminen on sitten tosi eri asioita, ja jotenkin en nyt kuitenkaan osaisi pitää tätä tässä vaiheessa ongelmana. Namipallolla tai millä tahansa valmiilla palkalla lähtökohtaisesti sen saa ottaa kun löytää, ja jos ottaminen vaatii kaivamista niin kaivakoon. Hydrolaatilla taas opetetaan erikseen että siihen ei saa koskea.

"Kolikkopeliä" on tehty nyt kolme treeniä ja joo, piti jo teipata kolikko lattiaan kun se meinasi olla mahassa. Tässä tämän päiväinen sarja, näitä oli yhteensä kolme. Ottaen huomioon mun surkean osumatarkkuuden, nenä hakeutuu kolikolle kuitenkin tosi kivasti jo! Tässä olisi siis pointtina vaan heitellä nameja kohteen päälle niin tiuhaan, että koiran nokka pysyy siinä ja silmätkin mieluummin alas kohdetta kohti, eikä vilkuillen mihinkään. Mitä paremmin osut juuri kohteeseen, sen paremmin se koira tekee, tämä on aivan armotonta. Tässä mulla oli taas turvotettua nappulaa, edelliset oon tehnyt kuivalla, kun en ole enää pennun ruokaa turvottanut, kunnes nyt asiakseni muistin laittaa nappulaa tekeytymään. Kuivat nappulat varsinkin sisällä liukkaalla lattialla kimpoilee ihan mihin sattuu. Parasta olisi, että ne pudota plätsähtää siihen mihin tippuu, eikä hyppää ollenkaan. Nämä turvotetut sitten taas vaan jää kädessä kiinni toisiinsa ja on hankalaa saada noin nopeasti toisella kädellä otettua tasan yksi nappula toisesta kädestä. No, videoltakin näkee että ei se ole niin vakavaa, ja pentu aina palaa kolikolle, vaikka välillä nappula lentää mihin sattuu.

Hymni tarjoaa tässäkin helposti maahan menoa, mutta oon vielä poistanut ne, siis jättänyt palkkaamatta kuono+maahan-yhdistelmiä ja ottanut silloin kolikon hetkeksi pois. Tämähän on negatiivinen rangaistus eli palkkion mahdollisuuden poistaminen, minkä pitäisi vähentää ko. käytöstä, ja Hymni ymmärtää tätä todella hyvin eli tarjoaa sen jälkeen seisten kuonoa. Kolikkopelin (se kohdehan on sitten oikeasti se mitä se koira etsii, hydrolaattipurkki, tai kongi, tai mikä vaan) alkuperäinen idea lienee vain tarjota jakamaton huomio halutulle kohteelle ja saada sitä nopeasti ja tehokkaasti vahvistettua paljon, mutta tällähän voisi helposti opettaa sen ilmaisunkin. Vähän lisää kestoa tuijotukseen, ihan kosketus tai sitten antaa tarjota niitä maahan menoja siihen.

Kolikkopelin nimi on kolikkopeli, eikä sillä siis ole mitään tekemistä kolikon kanssa. Mulla nyt sattumalta on kirjaimellisesti kolikko, kun en osannut päättää millä aloittaisin. Nykyään se kongi on muodissa noseharrastajienkin keskuudessa ja mua ärsyttää kaikki muoti-ilmiöt. On totta, että kongilla on selviä etuja hydrolaattiin verrattuna; kiinteä esine haisee eri tavalla kuin haihtuva liuos, ja lisäksi kongia on helppo leikata pienemmiksi paloiksi jolloin hajun määrääkin voi hallita. Kongi ei tarkoitan tässä sellaista kokonaista kongia, tai toki sillä voi aloittaa, mutta sitten se leikellään palasiksi ja pienimmät voi olla niin pieniä, että hyvä että näet niitä itse. Sillä saa sitten kivaa syvänuuhkutusta aikaiseksi, kun opettaa koiran etsimään niitä. Jos kouluttaa jotain työkoiraa niin sillä voi olla merkitys, mutta nosessa ajattelen itse, että aivan turha vaiva. Tiedän myös nosekoiria, joilla aika ei tahdo riittää, kun ne nuuhkuttaa niin helvetin huolella ja hitaasti.

Mun kaikki koirat on opetettu suoraan hydrolaatille. Töppöinen aloitti nosen ollessaan jotain 10v ja se toki oli siihen mennessä etsinyt jo vaikka mitä muuta. Lakki ja Paju aloitti pentuina ja opiskeli suoraan hydrolaatin ilman mitään harjoitushajua. Mutta koska uutta on hauskaa oppia itse niin en tiedä... oon niin jäärä että vituttaa pelkkä ajatus kongista, mutta voisihan vaikka noita kolikoita käyttää alkuun. Toisaalta kolikkoa ei saa paloiteltua ja tollanen on aika iso, ei ehkä niinkään että se haisisi mun tarpeisiin liikaa, mutta sitä ei saa esim. reikätiiliin piiloon kun se ei mahdu sinne. Namipallollakin voi tehdä monenlaisia asioita, mutta sitä nyt ei varsin saa mihinkään piiloon, niin se ei pelkästään riitä. Hymni ei vielä osaa yhtään etsiä silmillä, mutta sekin vaihe varmasti vielä tulee.

Oon ollut ihan todella laiska ja toistoja on vähän. Pentu kyllä tekisi enemmänkin, mutta mihinkäs tässä olisi kiire. Jotenkin luontevasti tulee sellainen jaksottainen treenaus, että esim. pari päivää tehdään joka ruualla jotain aiheeseen liittyvää, ja sitten saattaa mennä viikko ettei tehdä ollenkaan.

***

Muuten 15 viikon Hymni jaksaa hyvin lenkkeillä meidän normi arkilenkin (~3,5km, 45min), mutta en oo kyllä joka päivä ottanut sitä sinne mukaan. En kyllä työpäivinä joka päivä edes lenkkeille, tai viime viikollakin kävin usein aamuisin 20-30min kierroksen lähipellolla ja sitten töiden jälkeen oltiin vaan pihalla. Joka tapauksessa siis olen vielä rajoittanut sen menoa ettei se liikaa rasitu. Sinänsä pentuhan ei  mene rikki omaehtoisesta liikunnasta, mutta se omaehtoinen on sitä pihalla oloa, ei porukalla lenkillä, missä se ei ehkä osaa ilmaista kun ei enää jaksa, ja "ylittää voimansa" kun pakko pysyä muiden mukana. Eihän tuollainen kevyt ja terve rotu siitäkään rikki mene, jos niin joskus käykin, mutta joka tapauksessa minusta on tässä vaiheessa parempi lenkkeillä mieluummin vähän vähän kuin yhtään liikaa.

Rupesin myös puuttumaan ääneen käyttöön lenkille lähtiessä ja leikkiessä. Ei jaksa sellaista hullua huutoa ja se on tällä hetkellä Hymni josta eniten ääntä lähtee. Saa nähdä onnistuuko tämä. Mun koirathan ei oikein kukaan ei oppineet sitä että voit leikkiä mutta oo hiljaa, ja ne lakkaa sitten kokonaan leikkimästä. Hymnillä se lähtö on sellaista että se roikkuu Lakissa ja rähisee sille, tai juoksee Pajun perässä, törmäilee siihen ja räksyttää sen naamalle, niin ei sinänsä haittaisi vaikka lopettaisi tuollaiset hommat kokonaan.

Pentu ei enää nuku öitä niin hyvin kuin tullessa, ja oon miettinyt oonko mä vahingossa vahvistanut tuota. Tuntuu että unta ei vaan riitä niin paljon, ja sitten se alkaa touhuilla omiaan. Se kyllä touhuaa niin nätisti, että ei se mua haittaa (nukun toki korvatulpissa koska muuten herään jokaisen koiran jokaiseen kyljen kääntöön), mutta monesti kun herään muuten niin jaaha sillä onkin joku projekti just menossa. Aamuisin se myös usein nousee sängyn laidalle tökkimään mua, siinä oon varonut että "en herää". Sänkyyn se ei vieläkään pääse ja sitten kun alkaa pääsemään, ei saa tulla. Työpäivisin se sen sijaan edelleen nukkuu tosi hyvin ja paljon, joten luulen, että unen kokonaismäärä nyt vaan jakautuu tälleen. Paju ja muistaakseni Lakkikin taas oli aika eri maata ja Paju ainakin oli öisin ihan tainnoksissa mutta mitään päikkäreitä se ei juuri ehtinyt ottaa ollenkaan.

Hymni on edelleen työpäivät yksin omassa tilassa. En usko, että isoja tarttee enää sen takia eristää, ettei pienin mene vahingossa rikki, mutta lähinnä noiden uniasioiden takia olen antanut vielä olla. Jos ne päästää yhteen, veikkaan että sitten ei enää maltakaan niin paljoa nukkua. Mitään haittaa tai vaivaa yhden portin laittamisesta ei ole, niin tiedä vaikka antaisi mennä koko vuoden tälleen.

Pientä pöhkimistä se on aloitellut, lähinnä sisällä, jos ulkoa kuuluu jotain outoja ääniä. Yksi päivä tuhisi olkkarista kissalle joka kylppärissä kuopi hiekkalaatikon reunoja. Isot kun ei lähde mukaan, niin tietää, että jotain höpöä se on. Lähinnä siis auton tuleminen pihaan on sellainen mitä isotkin kommentoi, ja saa kommentoida, että huomaan itse.

Tarpeensa se tekee edelleen lähes joka yö sisälle, pissaa varsinkin saattaa olla melko paljon, siis normaaleja lätäköitä mutta useita. Mutta jos se touhuilee niin tulee jano ja sitten pissattaa. Kakat onneksi pääosin eteiseen eli selkeästi pyrkii jo mahdollisimman kauas, niin en välttämättä herää paskan käryyn. Sama tilanne työpäivisin.

Silmämääräisesti Hymni alkaa olla nyt selvästi Pajua korkeampi.

Ja vielä yksi juttu, mistä oon ollut tyytyväinen: pentua ei ole koskaan kytketty lenkillä eikä sille vapaaksi pääseminen ole mikään juttu, kun se on aina vapaana. Kaikille tulee jossain vaiheessa se lälläspieru entäs jos en annakaan kiinni / tule autoon -vaihe, mutta ehkä tälle ei! Toisaalta se toinen puoli että tuota remmissä kävelyä voisi asiakseen jossain vaiheessa vähän harjoitella...

Vihdoinkin hän on päässyt nahkiaisenmutkaan 🥰