Nuupahtanut Nuts

Kissat oli torstaina töiden jälkeen tarhassa, useampi päivä oli liian kovaa pakkasta mutta nyt lauhtui. En aluksi ajatellut tästä oikein mitään, mutta jälkeen päin jäin miettimään liittyikö tämä jotenkin tulevaan. Menin noin tunnin päästä hakemaan heitä sisälle, mutta Nuts ei halunnut tulla. Nehän siis menee itse bokseihin millä kuskaan ne ja ymmärtää selkeästi että se on keino sisään ja ulos, eikä niitä tartte mitenkään houkutella sinne, senkun avaa boksin oven. Pikemminkin estää ettei molemmat mene samaan laatikkoon. Se oli jälkeen päin ajateltuna jotenkin sen oloinen että sillä oli joku projekti kesken. No, vein Talvin sisälle ja kävin joskus toisen tunnin jälkeen kysymässä että joko nyt, ja silloin se tuli. Mulla on sisällä aikalailla aina odottamassa niille ruuat, oon ajatellut että kiva että ne tietää sen niin jos joskus joku vaikka karkaa, niin sisälle tuloa on voimakkaasti vahvistettu. Se vaan kiehnäsi ja pyöri kupillaan, latki vähän nestettä siitä ja saattoi närppiä muutaman suullisen, mutta oli jotenkin... ehkä kylläisen oloinen? No nostin kupin lattialle ja sen söi loppuun koira enkä ajatellut asiasta mitään.

"Syö sä vaan mun ruoka" sanoi maailman ahnein kissa koiralle.

Meni muutama tunti ja se oksensi keltaista/ruskeaa vaahtoa tai limaa. Perjantaina aamulla se ei halunnut syödä, eikä työpäivän jälkeenkään. Muutama nappula meni kun heittelin ja härnäsin niillä. Se oli ehkä vähän vaisu, kuitenkin koko ajan meidän kanssa, eikä vetäytynyt niinkuin silloin kerran aiemmin kun sillä oli vähän vastaavaa. Näin myös useita kertoja sen juovan, ei mitenkään erikoisen paljon, vaan ihan normaalisti.

Lauantaina aamulla se ei tullut edes katsomaan kun laitoin ruokia. Avasin Hillsin i/d-märkäruokapurkin mikä edellisellä kerralla oli hitti, mutta nyt ei ottanut sitäkään. Siinä sitten aamukahvia hörppiessä kokeilin tarjota sille kuohukermaa lusikalla ja kas ihmettä, sehän oikein hyökkäsi sen kimppuun, ja pari ruokalusikallista latki sitä. En tiedä olisiko mennyt enemmän, en antanut. Nämä ei ole kauheasti maitotuotteita syöneet ja epäilytti jos sen maha menee siitä sekaisin.

Lauantain se vietti aika lailla hellalla, tässä jo aika nuhjuuntunut ilme.

Lauantaina iltapäivällä se taas oksensi, ihan tyhjästä, ei siis liittynyt syömisiin mitenkään. Tuli alas hellan päältä ja alkoi oksentaa, samanlaista kellertävää nestettä. Meni sen jälkeen juomaan ja joi taas aika pitkään. Iltaa kohti se ei edelleenkään piristynyt, eikä kelvannut enää kerma eikä mikään muukaan. Tein sitten i/d:stä vedellä laimennettua tahnaa, ja laitoin siihen aimo lorauksen öljyäkin siltä varalta että sillä on joku tukos. Ruokaöljy vaan ei ole kovin toimivaa kun se imeytyy, pitäisi ostaa parafiiniöljyä. No, olin iloinen huomatessani että hän yritti tappaa mut eli niin väsynyt se ei ollut etteikö olisi vihannut kaikkea sitä mitä tein. Oli muuten litkuja kylppärin katossakin, mutta meni sitä kissaankin jonkun verran. Tässä vaiheessa vasta eristin hänet kylppäriin. Jätin sille sinne monenlaista ruokaa ja juomaa ja kävin illalla vielä toiseen otteeseen pakkoruokkimassa.

Aamulla se ei ollut koskenut mihinkään, laatikossa oli yhdet pissit, ja se kyyhötti pesässään karvat pörhöllään eikä tullut edes katsomaan minua. Soitin päivystykseen. Olis kannattanut erottaa ne jo aiemmin koska nyt mulla ei ollut tietoa esim. siitä koska se on kakannut viimeeksi.

Heitin sille mun hupparin päälle, kun se oli siinä nukkunut. Se alkoi kehräämään siitä. Kissathan kehrää paitsi mielihyvästä myös rauhoitellakseen itseään stressaavissa tilanteissa.

 

Päätin ottaa hänelle tukihenkilön mukaan, mutta lopulta hän oli vain automatkan aikainen seuramies eikä tullut klinikalle sisään. Talvi olisi varmaan ollut paras, ehkä kissa turvaa eniten toiseen kissaan jos kehenkään, mutta Talvia olisi saattanut itseäänkin jännittää. Nahkamiestä ei jännitä mikään klinikka ja olisi hän ollut yksi tuttu elementti minun lisäkseni. Olin ottanut sille vielä possun korvan mukaan, jotta se voisi syödä Nutsin vieressä sitä ja levittää mielihyvän hormoneja ympärilleen. Oli vaan sitä hässäkkää siinä niin että se nyt jäi autoon.

No, kissa rauhoitettiin heti kun sanoin että ei ole käsiteltävissä. Kävi vaakalla, painaa 2,5kg ja on silmin nähden kuihtunut ja huonon oloinen. Oli ihan sotkussa siitä eilisestä ruuastakin, eli ei ole jaksanut pestä itseään. Laitettiin tippaan nesteet valumaan. Ei kuumetta. Suu ja hampaat siistit, ei mainittavaa hammaskiveä. Röntgenissä ei onneksi mitään tukokseen viittaavaa ja kaikki näytti muuten siistiltä, mutta suolen loppuosassa näkyi aika paljon kakkaa, eli ei varmaan ole päivään tai pariin käynyt niillä asioilla. Vatsa oli tyhjä, ei aristanut sitä ja tuntui pehmeältä painellessa. Verikokeissa tulehdusarvot 80 (viite 0-8) ja verensokeri vähän koholla, mutta sitähän nostaa infektio ja stressi itse, ja ell ei ollut siitä huolissaan. Muuten kaikki ok. Klinikalla huomattiin että sen korvat, suupielet ja silmien ympärykset oli ihmeellisen punaisen helottavat ja korvat hieman kuumotti. Tällaista ei vielä eilen ollut, aamun hämärässä en kotona pannut merkille. Sai pahoinvoinninestoa, antibioottia ja nesteytystä, olisi voinut saada nestettä vielä enemmän, mutta lääkärillä oli kiire päästä lähtemään erittäin kivuliaan lehmän luokse. Meni sitä joku vajaa 300ml mikä on kai kuitenkin tuon kokoiselle sintille ihan hyvä määrä. Sillä on myös nenässä pieni vekki, minkä se mielestäni sai torstaina tarhassa olon jälkeen. Haava on niin pieni ja siisti että se tuskin itsessään on infektion syynä ts se ei siis ole ainakaan tulehtunut tai mitään.

Ihan kuin joku ihottuma mutta mistä se nyt tuli?

Joku infektio sillä nyt sitten tämän hetken arvauksen mukaan on, virus vai bakteeri, sitä ei tiedä. Sai antibiootit kotiin, myös kahdelle seuraavalle päivälle pahoinvoinninestoa suun kautta. Ell arveli, että ehkä sillä oli siellä tarhassa joku hiiri, myyrä, lintu tai joku ja sen kanssa nujutessa tuli raapaisu ja sitten se sai siitä elukasta, ei siitä haavasta, jonkun infektion. Onhan sitä Talvikin voinut huitaista tai kai se on voinut sen johonkin raapia itsekin.

Kysyin miten mä annan sille ne tabletit jos se ei niitä aio ottaa, niin ei sitten mitenkään. Kissojen kanssa on aina se realiteetti, että jos ei onnistu niin sitten ei onnistu. Jos se rupeaa syömään niin elättelen toiveita että suunnattoman ahneuden turvin lääkkeet menisi sitten jossain herkussa. Jos ei rupea, se on vietävä uudelleen tutkimuksiin ja sitten saa toki samalla valutettua aineet suoraan suoneen. Kysyin, miksei niitä ole suoraan pistettävässä muodossa, koska se nyt kuitenkin onnistuisi. Tappeluhan siitäkin seuraa, tai sitä edeltää, mutta kun ne suun kautta lääkkeet ei välttämättä mene edes minkään tappelun jälkeen siihen kissaan, piikki menisi. Kyllä jotain kuulemma on olemassa mutta kokeillaan nyt näillä ensin. Kissat kuulemma monesti toipuu myös aika hyvin itsestään kunhan se vaan alkaa syömään, ja jos se on virus niin siihenhän ei ab:t edes auta. Ne tulehdusarvot oli nyt sen verran koholla kuitenkin, ja kissan vointi silmin nähden huono, että katsoi perustelluksi kokeilla.

Hain vielä Nutriplussaa ja apteekista sellaisen pillerinantoruiskun. Ja muistin kotoa lähtiessä ottaa kynsisakset mukaan, ja ähäkutti perkele herätessä hän oli kynsiäkin köyhempi! Takajalat oli oikeastaan ihan ok mutta etujaloissa ne oli todella pitkät. Kai sitäkin vaan pitäisi taas jaksaa jatkaa harjoitella, siitähän ei tällä hetkellä tule yhtään mitään, kuten ei mistään muustakaan missä hänestä pitäisi millään tavalla pitää kiinni. Klinikalla on kuulemma hyvin yleistä että kissa rauhoitetaan suoraan. Jos eläin pelkää henkensä edestä ja yrittää tappaa kaiken ja paeta kauas pois, johan sen elimistö on niin kovilla että kaikki verikokeet ym antaa ihan väärät tulokset siksikin.

Kuva otettu kotiin palatessa, lähtiessä oli pimeää.

💝

Kotimatkalla hain sille myös kaikenlaista herkkua. Ell oli vanha tuttu vuosien varrelta ja sanoin hänellekin, että paatuneelle koiraihmiselle on varmaan tehnyt hyvää laajentaa maailmankuvaa kissoihin. Koiran nyt kuitenkin aina pakottaa. Joko se alkaa käskystä juomaan vettä tai ruokamömmöä itse kupista kun riittävän kauan jankuttaa, tai sitten jos sitä päättää juottaa ruiskulla niin sehän onnistuu. Koira ottaa ne lääkkeet mitä tarvitsee. Koira ei pure eikä raavi. Kissa taas... kissa jos ei halua tehdä jotain niin sitten se ei tee ja sellaista optiota että pakotetaan se, ei vaan ole. Arvon kissalle on nyt sitten monenlaista herkkua josko hän jotakin suostuisi ottamaan.

Kotiin tullessa boksissa oli huomattavasti aamua pirteämpi katti, mutta on hän vielä kaukana normaalista. Vein hänet nyt takaisin kylppäriin eristyksiin, jotta voin olla varma kuka on syönyt mitäkin ja käynyt vessassa millä asialla. Nutriplussaa ei huolinut, mutta sotkin sen hänen tassuunsa. Kaikki eiliset liemet oli turkissa kun ei ole jaksanut itseään pestä, mutta josko se nyt siitä piristyisi, niin saisi vähän poweria tahnasta. Lautasella oli maksamakkaraa, kinkkua ja eilistä i/d-mössöä, kupissa tuota kissanmaitoa ja toisessa kupissa vettä. Hän tuli siihen kiehnäämään ja puskemaan minua ja katsomaan tarjoiluja. Jonkun aikaa siliteltiin ja juteltiin niin sitten hän yhtäkkiä päätti maistaa vähän maksamakkaraa. En uskaltanut lopettaa perseen päältä rapsuttamista jos se oli hänen ruokahalun kytkimensä, joten aika pitkään siinä meni mutta hitaasti hän närppi sen koko rypäleen kokoisen nokareen minun kannustaessa vieressä. Jätin hänet sitten sinne ja hän on ihan hiljaa siellä ollut, mikä on vähän epänormaalia. Katsotaan muutaman tunnin nokosten jälkeen mikä on tilanne. Jos se nyt alkaa syömään niin tekisi mieli päästää se sieltä pois. Toisaalta pitäisi varmaan nyt nähdä ne yhdet kakat ja kokeilla illalla ekalla antibiootilla saako sen menemään. Kylppäristä hänet on helppo pyydystää, jos päästän sen koko asuntoon, täällä on korkeita paikkoja, sohvan alunen ym mistä en saa sitä mitenkään, jos se päättää hippasille ryhtyä. Siksi ehkä olisi varminta pitää se nyt vielä eristyksissä. Sitten kun hän alkaa protestoida siitä niin tietää senkin että ei ole enää huono olo.

Sellasta. Nyt voisi vaikka ottaa nokoset itsekin, oli vähän uneton yö. Talvi haluaa vielä sanoa että kyllä kiitos Nutriplussat tänne heti! Mulla oli lapsena hiiriä ja rottia ja tätä annettiin niille hengitystieinfektioiden oireisiin, ja nekin tykkäsi tästä ihan hulluna:

2024

Tälle(kään) vuodelle ei ollut oikein mitään tavoitteita.

Tammikuussa meinasin unohtaa Lakin 4v synttärit, kun muuton kanssa oli niin paljon puuhaa. Olen tuskaillut kolmen erilaisen koiran lenkkeilytarpeita. Pappa jaksoi vielä tunnin remmilenkkejä, mutta ei sitä lumikenkäilemään voinut ottaa.

Helmikuussa pappa vietti 15,5v välisynttäreitä. Muutettiin taloon. Irtisanoin usean yhdistyksen jäsenyyden, koska kaikki aika ja raha menisi talon kanssa, ja päätin vähentää tänä vuonna kokeissa käyntiä reilusti. Talvi kotiutui ja koirien totuttelu kissaan alkoi.

Maaliskuussa koirat oli olleet yli kolme kuukautta treenaamatta mitään, ja minulla oli siitä vähän huono omatunto; seurakoiraksi sopivampia rotuja on maailma pullollaan ja minun koirat on sitä paitsi tottuneet aika paljoon. Toisaalta oltiin edelleen niin ihastuksissa talosta ja pihasta että ei tehnyt mieli lähteä mihinkään, ja jälkeen päin en tiedä kärsikö ne nyt siitä kuitenkaan.

Huhtikuussa nahkiainen täytti 3v. Odotin kovasti lumien sulamista, että näkisin mitä kaikkea mun piha sisältää.

Toukokuussa Lakki kävi meidän kaikkien ekassa kolmosluokan nosekokeessa. Paju taas uinaili lääkärissä yhden pallin menetyksen ja hammashoidon ajan. Kaikkein vaikeinta oli pitää hänet pari viikkoa kytkettynä pihalla, sekös omaan pihaan rakastunutta russelia jurppi. Nuts kotiutui loppukuusta, ja koirille toinen kissa ei ollut mikään juttu, mutta kissa-kissa-ystävyyden muodostuminen olikin huomattavasti hitaampaa.

Kesäkuussa Lakki kävi oman seuran sisäetsintäkokeessa vetämässä nollat tauluun. Niin teki 11 muutakin koiraa ja voittaja voitti 13p:llä. En vieläkään tiedä mitä ihmettä siellä tapahtui, nollakoira oli kuulemma ollut ihan normaali ja sitten kukaan muu ei löydä mitään ja ilmaisee ihan mitä sattuu. Meni vähän harrastamismotivaatio taas. Kuun lopussa kanat kotiutui ja koirat sekosi niistä yllättävän vähän.

Heinäkuussa vietettiin kesälomaa ekaa kertaa elämässäni tekemättä yhtään mitään. Siis oltiin kotona ja käytiin pariin otteeseen mökillä, ei mitään "oikeita" reissuja tai tapahtumia. Oli ihanaa, ja vuosikymmenten haaveet oli juuri tässä kun tunsin oloni hullunkurisen sirkuksen tirehtööriksi istuessani pihalla kaiken maailman elukoiden keskellä.

Elokuussa pappa täytti 16v ja suunnitellusti pari viikkoa sen jälkeen poistui keskuudestamme. Vanhan koiran kuolema on toisaalta odotettu ja jopa jonkinlainen helpotus, toisaalta ero on aina repivä. Myös kanat tai sittemmin kukoiksi osoittautuneet siivekkäät lopetettiin ihan kuun lopussa, ja jäljelle jäänyt porukka tuntui todella vähältä. Paju kävi kahdessa nosekokeessa saadakseni muuta ajateltavaa.

Syyskuussa oli Muotkan vaellus. Opettelin elämään ilman sinua. 16 vuotta on niin kauhean pitkä aika että tuntui pitkään orvolta, ainahan sinä olit ollut siellä.

Lokakuussa ei tapahtunut mitään tähdellistä. Mun koirablogi ei ole koskaan ollut näin hiljainen. Luonto alkoi vetäytyi talviunille ja silloin ei tarvitse itsekään jaksaa muuta kuin käydä töissä ja maata sohvalla.

Marraskuussa Pajulla oli yksi sisäetsintäkoe joka osoittautui kaikille vaikeaksi ja oli hukkareissu. Käsi leikattiin ja oli pitkä saikku, mutta ei oikein energiaa treenata mitään. Sen jälkeen tulin ensin flunssaan ja sitten se meni munuaisiin, ja yleiskunto romahti niin että lumessa lenkkeily piti aloittaa hyvin hitaasti.

Joulukuussa oli järjestämäni mudien tokopäivä, minkä missasin kuumeen vuoksi. Äkkilähtönä sitten Lakille SISA2 vaikka olin edelleen puolikuntoinen, mutta se meni ihan todella upeasti eikä minua siksi edes harmittanut yhtä täpärästi missattua piiloa vaille satanen.

Kauden saldo:

Lakki:
-kolme nosekoetta

Paju:
-kolme nosekoetta
-piilokiveksen poisto

Harrastusten ja kokeiden vähentäminen onnistui ja säästin ainakin pari tonnia rahaa verrattuna edelliseen vuoteen. Välillä oon kaivannut aktiivisempaa harrastamista, välillä en, mutta toivon silti ensi vuodelle vähän enemmän tapahtumia. Huomaan kaipaavani niitä ihmisiä. Maalla on edelleen huikeaa kun on pimeää ja hiljaista ja minusta on edelleen ihanaa olla yksin. Tai ei kai tällaisen lauman kanssa pienessä tuvassa järin ehdi yksinäisyyttä kokea kun mitään ei tosiaan tartte yksin tehdä 🤪 Mutta koiraharrastusyhteisöä on tullut vähän ikävä!

Hyvät joulut kaikille lukijoille! 🌲

Tuli ekaa kertaa tänä vuonna -20C pakkaset, mutta ei ole enää pappakoiraa puettavana. Hän inhosi kylmää ja sieti sitä vuosi vuodelta huonommin. Hän inhosi myös loskapaskaa eikä ole mitään syytä miksi hänen olisi pitänyt nähdä vielä tämäkin talvi. Mutta ei se silti estä mua kaipaamasta häntä...

Siellä jossain pappakoirien taivaassa on varmasti jatkuvasti +20C pilvipoutaa, ja siellä on joka yö myös kinkun paistamisen valvojaiset. 💔

SISA2

Lakilla oli eilen kakkosen sisäetsintänosekoe Varkaudessa, aamupäiväkoe (iltapäivällä olisi ollut ykkösen sisäetsintä johon hetken harkitsin Pajun ilmoittamista, mutta en sitten, ja hyvä niin, koska olen ollut kipeänä ja nytkin mietin viimeiseen saakka  jaksanko lähteä edes yhden koiran kanssa). Osallistujia oli vain viisi eikä koskaan ole ollut näin nopeaa koepäivää. Lakki oli vuorossa numerolla kolme, ekan etsintäkierroksen jälkeen ehti just kävellä vähän pitemmän kierroksen autolle ja istua hetkeksi sisään ja sitten pääsikin toiselle. Järjestäjän kulujen kannalta vajaat kokeet on kurjia mutta osallistujana oli kyllä huikeaa!

Lakki on niin helppo kun ei sitä tarvitse mitenkään valmistella. Ei tarvitse miettiä onko sitä aamulla riittävästi lenkitetty eikä koepaikalla tarvitse tehdä mitään temppuja, sen kun vie sen etsimään. Ehkä ainoa asia mihin kiinnitän huomiota on se, että Lakki onnellistuu omaa vuoroa odotellessa ja oman vuoron jälkeen. Jos ei, silloin sillä on jokin vinossa. Muukin kuin lakki 😁

Etsintäalueet oli melko ahtaat (harmi just silloin kun mulla oli kuvaaja mukana). Ensimmäinen alue sisälsi kaksi erillistä huonetta, siirtymätila ei kuulunut, ajanottajan toiminnan vuoksi oli määrätty aloittamaan vasemmanpuolisesta tilasta. Piiloja löytyi yksi molemmista huoneista, rullaverhossa ja lipaston alla pohjassa saavuttamaton. Lakki oli toiseksi nopein ja siitäkin ajasta meni ikuisuus saavuttamattoman varmentamiseen. Alla järjestäjän toimittamat kuvat, valitettavasti koko alueet ei näy.

Toinen etsintä sisälsi myös kaksi erillistä huonetta, tässä sai aloittaa mistä halusi. Otettiin isompi tila ensin, sieltä heti selkeä reaktio ovella olevaan käsipyyhepaperitelineeseen, mutta koira ei yltänyt siihen, ei selkeästi ilmaissut ja pelasin varman päälle jättämällä sen vielä ilmoittamatta. Siinä oli myös kaappia ym mistä se olisi periaatteessa voinut valua. Isossa tilassa ikkunaseinällä myös toinen selkeä reaktio, mutta ei löytöä, joten käytiin välissä pikkuhuoneessa missä ei ollut mitään koiraa kiinnostavaa, ja palattiin sitten selvittelemään näitä. Paperiteline oli oikein mutta toinen juuri täpärästi jäi ajan loputtua, ihan perus piilo pöydänjalassa. Lämmin patteri imaisi sen hajun ylös sieltä. Videolta näkee miten Lakki ratkoo asiaa ja se teki pienen pään liikkeen oikeaan suuntaan, kun minä just vedän sen pois sieltä ja sitten se menee taas hyppimään sinne saavuttamattomalle. Tässä siis tuli vähän tällainen kahden pilven hullaannus eikä koira oikein sitoutunut ratkaisemaan kumpaakaan. Pitäisi saada treenattua vähän lisää sinnikkyyttä, että kun pilvi tulee vastaan, sitä ei jätetä ja mennä etsimään jotain helpompaa. Tällä alueella siis piilot 2+0. Kakkosessa tällaisia saa olla ja piilot voi tosiaan olla joko molemmat samassa ja toinen alue on tyhjä, tai molemmissa yksi. Minusta nämä oli oikein hauskat pitkästä aikaa, ja oli kiva nähdä että tulkitsin koirasta ihan oikein mikä on tyhjä tila, enkä tuhlannut siellä ylimääräistä aikaa.

Hyvin pienen tauon jälkeen tosiaan uudestaan, ensin oli joku pienehkö kuvataidetila missä oli hirveästi hyllyjä ja "loosseja" ja arvelin että siellä on työlästä selvittää hajujen lähteet. Lakki nappasi heti lähdöstä kaappipiilon ja paineli sen jälkeen huoneen takanurkkaan pöydän alle ja plätsähti nopeasti sinne. No ei se sitten kovin työlästä ollutkaan... Lakki oli tämän alueen nopeinkin.

Viimeisenä oli taas kivan iso alue, valitettavasti ei saanut etsiä vapaana kuitenkaan. Lähdettiin kiertämään huonetta vastapäivään ja ensin tultiin kaapille, jossa hassu kuonon kokoinen kolo, johon se tuikkasi päänsä. Ehti tuikata useampaan kertaan ja skannasi kaappia siihen malliin että arvasin että se on saavuttamaton. Siitä tämän kokeen huonoin jatkamaan lähtö ja jäi vähän jumiin tähän löytöön, eikä sanallisesti jatkanut, mutta selkeästi kropalla ohjaamalla sitten uudelleen liikkeelle. Pian tultiin tuolille mistä se kiinnostui ja ilmaisi kun olin itse vielä toisella puolella, ja toisti sitten kuonokohdennusta niin kauan että kuittasin nähneeni. Lakki oli myös tämän alueen nopein vaikka ihan rauhassa mentiin!

Lakki tuntui koko kokeen tosi kevyeltä ohjata. Annoin sen mennä edeltä ja se meni, sitä joskus vaivannutta ohjauksen kyselyä ei ollut nyt yhtään. Vain toisella alueella aloin sörkkiä etsintää ja ehdottelemaan että katso tuolta, katso tuolta, ja silti ei löydetty sitä vaikka ohjasin kerran koiran pöydän allekin - nokka oli vaan liian korkealla. Tunnistan meidän tämän hetken tyyppiviaksi sen, että koira etsii niin hienosti ja mielellään korkeita, että perus matalat sitten kärsii. Lakki palkkautui kivasti sosiaalisesti, otin sen joka löydön jälkeen hyppäämään mun mahalle ja halailtiin hetki ennen jatkamista. Lopuksi hän onnellistui. Tuomari kehui vielä erikseen palkintojen jaossa, että tosi hienoa etsintää mutta harmillisesti yksi piilo jäi kun aika ehti hieman loppua kesken. Mua ei kyllä harmittanut ollenkaan, olin vain vilpittömän tyytyväinen. Kyllä siellä kolmosissa ehtii sitten tuskailla ihan riittävän kauan vaikka sinne ei ihan heti vielä pääs... joutuisi. Lakilla on kyllä vasta yksi sisäkakkosen satanen mutta silti. Satasia tuli tänään yksi, ja Lakki oli myös tuloksissa kolmas eli 87p. Hän on sellainen ikuinen keskimmäinen muutenkin. 🤭

Tämä tuli nyt tosi hyvään saumaan sikäli, että Lakin edellinen nosekoe oli kesäkuulta se ihme kokemus, missä kukaan ei löytänyt mitään ja kaikki ilmaisi ihan mitä sattuu. Mietin silloin, onkohan mun nosekoira mennyt jotenkin rikki, mutta tämä osoitti, että ei ole, se toimii oikein hienosti. 🤍

Oli mieluinen palkinto! Ai mitenniin ei ollut minun?!

Tässä vielä muutama video kun niitä nyt kerrankin kokeesta on. Tässä viimeisen alueen etsintä kokonaisuudessaan:

Erittäin hyvin tarkastattu saavuttamaton. Mulla on vähän traumoja näistä. Jos se olisikin saavutettava ja koira ilmaisee väärää kohtaa niin se on sitten nolla:

Tässä se jäänyt piilo ja pieni pään liike pöydän suuntaan, olisi varmaan mennyt sinne jos en olisi alkanut sörkkiä:

Mudien tokokoulutus

Järjestin mudeille tokopäivän, joka oli tänään, ja itsehän vietin sen reilu 38C kuumeessa kotona. No ilo järjestää toisille ja heittää omat rahat kankkulan kaivoon.

Oon tässä kuumehuuruissani miettinyt yrittääkö universumi sanoa mulle että unohda se toko ennen kuin kunnolla ehdit aloittaakaan.

Onneksi heissä on erinomaiset sairastamisominaisuudet 

Ilmeeni, kun en halunnu olla äipän kyljessä peiton alla kun se kylki oli liian kuuma, mut sit ku Lakki suostu menee jalkalakiksi minä niiiiin mieleni pahoitin