sunnuntai 24. syyskuuta 2017








Professori voi hyvin <3 Kyllä hän kovasti taas tässä rytäkässä vanhentui, mutta miten ihanaa että kaikki mökkijutut kuitenkin vielä onnistuu. Nyt näyttäisi että mikään ei estä täydellistä kuntoutumista ja lääkkeistä eroon pääsemistä - menee mm. vauhdilla sinne sohvalle eikä gabapentiinin vähentäminen ole aiheuttanut mitään ongelmia, päin vastoin on virkeämpi kun saa sitä vain iltaisin. Lauantaina laiteltiin pihalamppuja, kannettiin halkoja liiteriin ja vietettiin M:n synttäreitä, sunnuntaina oltiin metsässä ja hukuttiin sen jälkeen suppiksiin. Varsinainen raitisilmamyrkytys taas hankittu mutta eipä mikään ole sen parempaa, kelitkin oli aivan huiput!

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Rallyn puolenvaihto edestä

On koiria, jotka osaa rally-tokon puolenvaihto edestä -tehtävän ihan luonnostaan eikä sitä tartte juurikaan opettaa, ja sitten on jälleen Sieni :) Sieni joka ei millään randon huitomisella pelitä, Sieni joka haluaa hyvin tarkkaan tietää mikä tarkoittaa mitäkin. Sieni joka on pitkä ja kömpelö koira ja joka inhoaa sitä että törmäämme toisiimme. Käsikohteella ulottuvuus ei riittänyt, joten käytin teleskooppivartista kosketuskeppiä saadakseni koiran riittävän pitkälle ulospäin. Alussa appari oli apuna palkkaamisessa, palkan suunta osoittautui jälleen kerran hyvin oleelliseksi, lisäksi palkan toimitus piti myös mennä kohdilleen suoraan sinne mihin halutaan - jos heitin itse ja palkka poukkoili yhtään, sen jälkeen poukkoili välittömästi myös koira.

Jotenkin liike ei kuitenkaan lähtenyt sujumaan, ja yritin virheellisesti auttaa koiraa liikkumalla itse, siis koiran tehdessä vaihdon hakeuduin itse niin että se oli uudella seuruupuolella kohdillaan. Vasta kun tajusin, että kannattaakin pysyä täysin paikoillaan ja opettaa se peruuttamaan uudelle seuraamispuolelle, lähti tämä homma loksahtamaan kohdilleen. Tässä tämän päivän treeni, missä oikealta vasemmalle tulee kerran virhe koiran kääntyessä väärin, muut onnistuu. Peruutus oli aluksi aika vaikeaa, mutta autoin koiraa hetken toistamalla kyseisen seuraamispuolen käskyä ja kannustamalla kovasti yrittämisestä. Tästä se nyt varmaan tulee valmiiksi ja voin sitten lisätä oman liikkeen mukaan :)

video

tiistai 19. syyskuuta 2017

Akupunktio 2

Blogi on kätevin paikka tallettaa muistiinpanot, siispä tänään oli akupunktio numero kaksi. Koira oli kummallisen juro jo klinikalle mennessä ja näytti kovin kireältä mennessään (kuitenkin oma-alotteisesti) haistelemaan tuttua lääkäriä, kelle tahansa muulle olisin jo sanonut, että älä koske, se puree sua ihan just. Sen jälkeen se linnoittautui mun tuolin alle ja alkuhöpinöiden jälkeen piti käskeä sieltä esiin. Laitettiin ensin laseria, rentoutui siinä aika kivasti. Neulat laitettiin nyt eri tavalla kuin viimeeksi, jolloin jätettiin etujalka kokonaan. Nyt aloitettiin siitä, ekan neulan antoi laittaa ihan ok, mutta toinen vasemman etutassun "ranteeseen" osui erittäin herkkään pisteeseen ja koira ulvahti ja kävi raivolla päälle! Onneksi mulla oli napakka ote valjaista, koira oli lattialla ja itse olin polvillani sen edessä pitämässä etuosaa kiinni. Siinä rytäkässä se riuhtoi niin, että raapaisi multa toisen tissin naarmuille. Jumalan kiitos minua se ei pure, joku toinen olisi ollut varmaan jo naamassa kiinni kun ei päässyt varsinaiseen kohteeseensa, eikä pakenemaan, ja mun naama nyt oli siinä hyvin hyvin tyrkyllä. On kuulemma sellainen piste että joillakin ihmisilläkin se on hyvin herkkä, neulan laittamisen jälkeen ei kuitenkaan enää pitäisi tehdä kipeää. Sen jälkeen se sitten kuitenkin jäykistyi ja oli ihan kauhusta kankeana loppujen neulojen laittamisen ajan. Tiesinpähän pidellä vielä vähän paremmin kiinni, takaa löytyi kanssa toinen piste mistä vähän vinkaisi. Note to self: ensi kerralla koiralle panta, helpompi estää päätä kääntyilemästä. Nyt pidin sitten toisella kädellä poskivilloista.

Piti taas olla mahdollisimman paikoillaan jotta neulat ei lennä jaloista, joten pidin koiraa sen 15-20min istumassa mihin asentoon se jäi viimeisen neulan laiton jälkeen. Se alkoi nuokkua hyvin nopeasti ja sitten nojasi päällään mun käteen, millä pidin valjaista rinnasta kiinni. Jotenkin se jähmettyi eikä juurikaan edes yrittänyt käydä makuulle, toisaalta sille istuen odottaminen on tyypillistä. Sieni ei koskaan istu odottamassa mitään, se joko seisoo tai makaa.

Gabapentiini vähennetään tästä päivästä alkaen niin, että jatkossa saa vain iltaisin, viikon jälkeen jätetään sekin pois. Norocarp menee vielä kaksi viikkoa. Sain lisää lääkkeitä, nyt tämän keikan lääkkeisiinkin on mennyt liki satanen. Kokonaiskustannukset huitelee jossain varmaan 700-800 eurossa, riippuen nyt vähän lasketaanko esim. osteopaattireissuille bensat vai ei. No, eihän se ole kuin rahaa, mutta erään kerran olen harmitellut vakuutuksen irtisanomista. Veikkaan että se olisi tässäkin rytäkässä maksanut kerralla itsensä usean vuoden osalta takaisin.

Seuraavaksi hieronnan vuoro, sain erityiset ohjeet hierojalle välitettäväksi tassujen/jalkojen osalta, myös kotona voi kokeilla lempeästi painella jalkapöytien luita. Ajatuksena, että kaikki rankaongelmat alkaa alhaalta. Jos koira antaa hieroa muualtakin, voi niin tehdä, jos ei anna, jätetään takaosa vielä rauhaan. Akupunktiota vielä kolmas kerta 3-4 viikon kuluttua, aika varattava lähempänä. Ylläpitohoitona hieronta ja/tai laser, jos kokee että akupunktiosta hyötyä, sitäkin voi käydä ottamassa "vauhdiksi" säännöllisesti vaikka ennen hierontaa tms.

Ell muistutti vielä olemaan varovainen liikunnan lisäämisessä. Jos jossain on ollut noin suuri kipu, koira saattaa kyllä olla tällä hetkellä kivuton, mutta varoa silti käyttämästä hätätilassa olleita osia -> kuormittuu väärin jostain muualta. Lisäksi kertomani käytös sohvalle menosta mökillä (meni joitakin kertoja näennäisesti ongelmitta, välillä jäi vain katsomaan eikä yrittänytkään mennä) viittaa siihen, että jotain tuntemuksia on saattanut olla. Koira saattaa myös vaan ihmetellä että tuntuuko tämä joltakin vai ei, pahan kivun jälkeen siis "eikö mua satukaan" saattaa olla tosi oudon tuntuista sekin.

Lopuksi hää kyllä erittäin hyvällä halulla söi muutamat nappulat mitä ell sille antoi. Sieni kävi vaa'alla ja painoi 21,0kg, pönen vuorolle mennessä aulassa oli niin hirveä ruuhka ja joku istui kerrostalon kokoisen koiran kanssa vaa'an vieressä, niin enpä sitten viitsinyt pakottaa koiraa vielä sinnekin, kun sitä muutenkin sai vetää perässään sisälle koko klinikalle. Nyt kun vähän niitä kokeilin, niin oikeastaan Sieni ei tunnu kyljistä huonolta, kylkiluut tuntuu kyllä, mutta pöne on ihan hirveän turvonnut. Se myös haisee pahalle, pitänee joku päivä pestä ne. Sienikin haisee, mutta enemmän huonosti kuivuneelle, pöne haisee sellaiselle sairaalalle.

***

Illalla se ensimmäistä kertaa koko sairausloman aikana mallasi ihan oikeasti takaosankin venytystä! On niistä neuloista joku apu oltava.

Rallyvideot

Pyysin eilisiin treeneihin kaveria valitsemaan mulle mes-luokan radan. Tutustuin siihen itse vasta paikan päällä. Rata oli joku Lintenhoferin helppo kisarata. Päätin etukäteen palkata Sienen kyltillä "oikea täyskäännös" (vaikeahko) ja maalissa kytkeä koiran, siirtyä käytösruutuun, ottaa asennon ja palkata hetken kuluttua siitä. Merkkiä se ei oikein osaa, tai en tiedä mitä käskyä käyttäisin, tässä mun säätö ja käsieleet sotkee ja koira on hämillään tekemässä pk-eteenmenoa. Muutenhan tuolla on parikin kohtaa missä olisi tullut -10 tuplaistumisen takia, en kuitenkaan ole niistä huolissani, minusta on hyvä että koira on aktiivinen. Oikean puolen perusasento kaipaa vahvistusta ja kyltit rutiinia vain. Videon alku valitettavasti oli mennyt pimeäksi joten tässä välipalkalta loppuun.

Pönen otin suoraan autosta virittelemättä mitenkään. Väsyttävä vaikutus hermokipulääkkeissä sopii sille hyvin :p En edes muista koska se olisi tehnyt kokonaista rataa näin seesteisesti. Ja tuo sen häntä, hää on vaan niin parhain <3 Ei sitä tiedä jos se tuosta kuntoutuu ja innostuisin vielä rallystakin sen kanssa. Vaikka totuus kyllä on että kisavire on jotain ihan muuta...


sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Mökillä

Perjantaina mentiin kuitenkin mökille, vaikka ei ensin oikein ollut fiilistä palata ongelmien alkujuurille. Sohva eristettiin kompostikehikoilla, yöksi koiralle oli häkki, ettei mitään varmasti satu kun ei olla näkemässä. Eniten ne portaat ahdisti jo mennessä. Koiraakin ensin ahdisti, selvästi muisti että noissa rapuissa ei hyvä heilu. Pyysin sen tulemaan, ja vissiin se itsekin sitten huomasi että enää ei satu. Ehkä se vähän normaalia vähemmän ramppaa niissä, eli pönöttää terassin sijaan pihan nurmikolla. Pihalla sai varsinkin tullessa hillitä kovin, olisivat ihan väkisin riehaantuneet leikkimään keskenään. Myös kaikki lelut piti ottaa pois, tuli ihan hulluksi niistä. Se ei oikein ymmärrä että voisi pitää lelua, mutta ei saa ravistaa eikä vetää kenenkään kanssa, ei ihmisen eikä Sienen.

Lauantaiaamulla osa oli kaupassa, osa ulkona, minä tiskasin ja pöne nukkui tuvan lattialla. Tiedostin, että sohva jäi ilman kompostikehikoita, mutta ei kai se nyt sinne mene. Oli ihan hiljaista, joten kuulisin kyllä jos koira nousee. Hetken päästä vilkaisin ja kas ihmettä, siellähän hää oli rullalla sohvalla... :O Sen jälkeen sohva oli ilman esteitä, ihan vauhdilla normaalilla tyylillä se sinne meni.

Iltapäivällä käytiin vähän metsässä, kun pihahommat oli saatu tehtyä. Pöne sai olla osan aikaa keskellä lenkkiä vapaana. Vähän piti taas hillitä ottamasta isoja keppejä tai muuten kovin riehaantumasta. Iltaa kohti se oli mielestäni epänormaalin väsynyt, eikä illalla halunnut enää mennä sohvallekaan, kävi siinä vieressä katsomassa muttei yrittänyt hypätä ja rupesi lattialle nukkumaan. Luulen, että kolmen viikon hissuttelun jälkeen päivä pihahommissa ja se tunnin metsälenkki oli aika rankka suoritus. Yritettiin laittaa se iltapäivällä vähäksi aikaa sisälle, mutta eihän se siellä halunnut olla, eikä ollut sydäntä erottaa sitä pois joukosta kun se nyt vastoin kaikkien uskomuksia vielä palasi mökillekin.




Yön vietti varmuuden vuoksi häkissä. Aamulla oli kerran tai kaksi sohvalla, mutta teki vähän samaa kuin eilen illalla, että meni siihen lähelle muttei yrittänytkään hypätä sinne. Oltiin kuitenkin usean tunnin metsälenkillä pääasiassa tietä ja hyvin helppoa mäntykangasta pitkin, ja siellä se kyllä oli erittäin virkeä eikä missään liikkeessä ollut mitään ongelmaa. Muutamat hepulit piti pysäyttää heti alkuunsa. Ojassa kävi juomassa ja pääsi sieltä ihan normaalisti poiskin. Pihalle tullessa se oli taas sitten vähän outo, putsattiin sieniä grillikatoksessa ja sitten kaikki muut lähti sisälle, niin pöne jäi nukkumaan yksin grillille. Samoin aamulla kun pakattiin eväät metsään, pönehän ei normaalisti meinaa kestää nahoissaan lainkaan, niin nyt se makasi siellä sohvalla eikä hievahtanutkaan. Se on sellainen s**tanan säätäjä normaalisti, että kun se käyttäytyy kuin normaali koira eikä sekoile koko ajan menemään, tuntuu että siinä on jotain vikaa... no ehkäpä ne hermokipulääkkeet sitä sen verran väsyttää tai turruttaa, ettei se jaksa säätää. Mitenkään kipeän oloinen se ei muuten kyllä ole. Sunnuntai-illan kahden auton pakkailut ja kotiin lähdöt sai sen kyllä vinkumaan kuten yleensäkin, ja laitoin sen sitten autoon jo vaikka muut vielä saunoikin. Auto on ainoa paikka missä se rauhoittuu lähtöstressistä, onpahan varmistanut olevansa kyydissä. Mutsi kun meni sitten vielä sanomaan heipat mun autoon pönelle, pöne se mulkoili että ei tartte tulla koskemaan, ettei vaan ole joku juoni ja yritetä huijata muria pois kuormasta!





Sieni se oli onnellinen päästessään saunaan. Ja ylipäänsä mökille, kun pönen härkkiminen kiellettiin niin sehän juoksi itsekseen pallo suussa noin sata kierrosta pitkin pihaa. Sieni se haluaisi juoksukaverin.

Luin yhden entisen treenikaverin blogista tokokoekertomuksen ja katsoin videon. Tuli sellainen olo, että Sieni ei kyllä olisi noista jutuista nauttinut. En tiedä, nauttiiko se rally-tokostakaan, pitäisi varmaan taas videoida muutamat treenit. Tämän sairastumisen aikana oma motivaatio treenata mitään kisajuttuja on pudonnut taas pykälän alemmas. Jos tässä jotain pentua alkaa miettiä, niin en tiedä voinko edes hyvällä omatunnolla kasvattajalle sanoa mitkä lajit mua eniten kiinnostaa ja missä ne tavoitteet olisi - mitä jos se motivaatio ei sitten tulekaan? Mökiltä kotiin ajaessani mietin viime kesää ja Sienen vepe- ja koiratanssitulosta. Tuntui hassulta, eikä koiratanssikokeestakaan ole kuin reilu kuukausi. Se on silti kuin eri maailma. Rallyn osalta tökkii se poispäin peruutus niin kovasti, että ei huvita kouluttaa mitään muitakaan puuttuvia osasia.