perjantai 16. lokakuuta 2020

Smartdog-testissä

 Vatuloin pitkään varsinaisen pitkän testin, ja pentuversion välillä. Pentutestin ohjeellinen ikähaarukka on 4-7kk, ja Lakki oli jo paria päivää vaille 9kk. Aikuisten testi taas on tarkoitettu vuoden iästä eteenpäin. Testaajan kanssa neuvoteltuani hän antoi minun valita; voidaan kokeilla pitkää testiä ja jos pentu ei jaksa ja jotain jää tekemättä, ei tartte maksaa, toisaalta voin myös halutessani vielä tulla pentutestiin. Eroina on mm. se, pennuilla oli vain 3/5 eleestä, looginen päättely puuttui ja pennuilla oli lopuksi leikkihalu mikä aikuisilta puuttuu. Lakki haluaa leikkiä, oli mun syyni päätyä pentutestiin. :D

Testipäivä koitti ja ajettiin taas kukonpierun aikaan huitsin kuuseen. Paikalla odotti sellainen mörskä että piti hieraista silmiä ja tarkastaa että tähänkö se osoite todella toi... kyseessä oli koirahoitola, edelleen toiminnassa oleva, vaikka pihalta katsottuna se oli lähinnä oksettavan näköinen romu. Otin koirat ulos ja kaikki hajut sai pönenkin kävelemään ihan villat pörhössä, kummitustaloa varpaillaan pälyillen. Käytin niitä vähän tiellä pissalla, ja kumpikin lähinnä kyttäsi rakennuksia ja oli jännittynyt. Testaajan lisäksi pihaan karautti autolla ilmeisesti työntekijä. Heitin pönen autoon ja Lakin testi alkoi.

Aluksi vielä pihalla on vieraaseen ihmiseen suhtautuminen eli testaaja halusi kiinnittää aktiivisuusmittarin pennun valjaisiin. Hän oli kyykyssä ja kutsui koiraa nimeltä, ja Lakki oli ihan menossa ja kävikin haistelemassa ja antoi koskea. Sitten se työntekijä alkoi kolistella rakennuksessa sisällä, ja Lakki oli ihan varma että nyt sieltä tulee joku hirviö, se murisi ja veti häntää alas ja korvia linttaan ja jätti kyykyssä olleen testaajan. Testaaja sitten kutsui sitä uudelleen, ja pentu meni, mutta heti kun hän ojensi kätensä ottaakseen valjaasta kiinni, pentu peruutti pois edelleen rakennuksen suuntaan puhisten.

"Lakki suhtautui vieraaseen testaajaan ensikohtaamisessa avoimesti, mutta aktiivisuus-mittarin kiinnittäminen pantaan hieman jännitti sitä. Testin aikana Lakki oli testaajaa kohtaan avoin ja ystävällinen – koira on sosiaalinen vieraita ihmisiä kohtaan."

asteikolla 1 pelkää, torjuu kontaktin - 7 erittäin ystävällinen, riehakas Lakki on saanut numeron 5

Sisälle pentu meni reippaasti mun edellä, mutta kaikki villat pystyssä ja todella sen oloisena, että varautuu törmäämään hirviöön. Sain päästää koiran irti samalla kun itse täytin lomakkeen. Testaaja pahoitteli että tämä paikka nyt on sitten tällainen, hän oli kyllä etukäteen kysellyt ja antanut mitat minkä kokoisen huoneen tarvitsi, mutta se kellarikomeron näköinen läävä minkä hän oli saanut, ei "ihan" vastannut kriteereitä... se oli siis todella ahdas ja juuri ja juuri perseet seinää hipoen saatiin kaiketi kelvolliset etäisyydet. Ne on vakiot, piste jossa ohjaaja pitää koiraa ja piste jossa testaaja on, välimatka pitäisi olla aina sama. Meidän siirryttyämme sinne testihuoneeseen pentu sai edelleen tutkia paikkaa vapaana ja sitähän ei näkynyt, se siis itsenäisesti viipotti siellä ties missä asti. Jossain vaiheessa kutsuin "missäsäoot?" ja se tuli, en tiedä olisiko saanut, unohdin että tätä alkuakin arvioidaan. No ehkä hän jo näki että helvetin itsenäinen eläin on :D

"Lakki tutustui testin aluksi uuteen tilaan rauhallisesti ja pysyen enimmäkseen lähellä omistajaa. Koko testin ajalta mitattu keskimääräinen
Fitbarkilla mitattu aktiivisuus oli 36, mikä on samaa luokkaa kuin pentujen aktiivisuustaso testissä keskimäärin (30-50)."

Asteikolla 1 koira omistajan vierellä - 5 erittäin aktiivinen, tutustuu juosten Lakki on saanut 3.

Wooooot! Mä olen kyllä eri mieltä siitä että näkymättömissä se siellä sokkelossa huiteli ennen kuin kutsuin sitä.

Lakki kävi toistuvasti noustamassa etujalat pöydälle, jonka ääressä testaaja viritteli laitteitaan. Pöydän alla oli kassi, josta koira oli kanssa todella kiinnostunut, kutsuin sen pois murtautumasta sinne. Annoin meidän namit pöydälle, olin ruokkinut koiraa illalla vähemmän ja eväänä oli sekä juustoa, että maksamakkaraa. Mun mielestä Lakki ei kuitenkaan ollut lainkaan kiinnostunut testaajasta, vaan nimenomaan meni aina "mitäsäteet" katsomaan kun testaaja viritteli seuraavaa tehtävää.

Testi alkoi sylinteritestillä. Olin lähinnä iloinen siitä että ne namit maistuu ja se tekee jotakin.

"Lakki osoitti sylinteritestissä erittäin hyvää itsehillintää ja impulssikontrollia. Koira toimi siten, niin kuin se oli juuri oppinut edellisessä osiossa (otti namin sylinterin avoimesta päästä) eikä palkkio näköärsykkeenä häirinnyt sitä paljoakaan – vain ensimmäisellä ja viimeisellä kerralla kymmenestä se
kosketti lasiin. Aikuisilla koirilla sylinteritestin onnistumisprosentti on ollut keskimäärin 79 % ja susilla 77 % - Lakilla tämä oli 80 %. Lakki suoritti tehtävän rauhallisesti ja tarkkaavaisesti, se ei pelännyt sylinteriä."

Jatkettiin eleillä, ensin kädellä näyttämisellä, sitten kädellä ristiin, ja lopuksi katseella. Nyt en enää meinannut saada koiraa takaisin, se jäi aina namin saatuaan kyttäämään lisää.

"Lakki lukee ihmisen kehonkieltä erittäin hyvin saaden Eleet-osiossa 83 % oikein. Helpointa Lakille oli kädellä ristiin osoituksen (hartialinjan suunta) ymmärtäminen, siinä se sai kaikki oikein! Katseen suunnan tulkitseminen oli Lakille vaikeampaa aluksi, mutta parin yrityksen jälkeen se onnistui siinäkin hyvin. Lakki suoritti tehtävän rauhallisesti erittäin tarkkaavaisena, sen motivaatio säilyi hyvin vaikka
tehtävässä on paljon toistoja."

Sitten oli pieni tauko, käytiin ulkona asti. Sisälle palattuamme testaaja oli viritellyt v-aidan. Mua on kaikkien mun koirien kohdalla harmittanut se, että meillä on kotona kompostikehikoita portteina ja että oon niin urpo että oon kaikki koirat opettanut pysymään niissä niin, että annan koiran kaataa sen päälleen ja kerron vielä että noin ei saa tehdä. Tulee koiria, jotka kotona pysyy kehikon takana joka vain nojaa oviaukossa, olematta kiinni missään. Tulee myös koiria jotka tässä testitilanteessa pelkää sitä kahdesta peräkkäisestä kompostikehikosta muodostuvaa v-aitaa. Nyt en edes muista sanoinko, että mun koirat pelkää noita. Lakki lähti ihan heti kiertämään ja selkeästi tiesi mitä pitäisi tehdä, mutta se juoksi, siis todella juoksi, samalla vauhdilla sen koko höskän ympäri, vaikka takaosa oli auki. Se ei vaan halunnut mennä sinne kapeaan väliin. Sitten se siis tuli takaisin mun luokse, yritti vähän tassulla ja lähti uudelleen hiippailemaan. Se mietti vielä siellä avoimessa päässä että arvaako tonne väliin nyt tunkea vai kaatuuko ne kohta päälle ja akka on vihainen.

"Lakki ratkaisi tehtävän nopeasti (32 sek) vaikka se hieman jännitti aitaa ja juoksi kertaalleen koko rakennelman ympäri menemättä aidan sisäle. Lakki ratkaisi tehtävän itsenäisesti kysymättä apua ihmisiltä." Rodun keskiarvo 60s, kaikkien rotujen keskiarvo 60s

Seuraavana oli mahdoton tehtävä. Lakki oli tosi kiinnostunut eväsboksista vasta kun testaaja otti sen pöydältä, ja harjoittelukierrokset meni helposti. Kansi siis ensin ei ole lainkaan kiinni ja koira opetetaan muutamalla toistolla siirtämään sitä kuonollaan. Sitten se laitetaankin kiinni ja vielä nippusiteillä solmuun niin, että se ei oikeasti siitä siirry. Olin etukäteen ajatellut, että pentu saattaa hyvin todeta, että pitäkää naminne. Toisaalta se on tehnyt niin paljon erilaisia aktivointileluja ja on löytänyt niiden kanssa sinnikkyytensä - ihan pienenähän se totesi heti että jos ruoka ei tuu ulos niin antaa olla, se ruoka ei vaan ollut hänen juttunsa. Koko testin ajan näkyi hyvin, että ei se ruoka sitä ihan kauheasti motivoi, mutta sen mielestä on tosi kiva puuhastella kaikenlaisia tehtäviä ja siinä sivussa voi kyllä syödäkin. Enemmän se kuitenkin haluaa ratkaista tehtäviä kuin saada ruokaa.

No se yllätti täysin ja päätti murtautua boksiin. Pari palaa se siitä puri irtikin. Yhtään ei tarttenut apua ja testaaja sai seistä laudan päällä ihan tosissaan, että sai sen paikoillaan pideltyä.

"Lakki pyrki ratkaisemaan mahdottoman tehtävän lähes yksinomaan (92 % ajasta) itsenäisesti yrittäen määrätietoisesti avata laatikkoa, saaden jopa rikottua sitä. Vain pienen hetken (5 % ajasta) se pyysi apua ihmisiltä (vilkaisi testaajaa, kävi omistajan luona). Lakki keskittyi tehtävään lähes koko kahden minuutin ajan, vain pienen hetken (3 % ajasta) se teki muuta (kävi vesikupilla)."

Sitten oli sosiaalinen oppiminen eli "namimaatti". Sellaista meillä ei ole, eikä Lakki ole nähnyt yhtään sellaista konetta ikinä missään. Testaajan ottaessa sitä pöydältä pentu oli taas, että vau, uusi iso aktivointikuula, mutta heti kun testaaja painoi nappia ja kone päästi äänen ja sylki namit ulos, Lakkia alkoi pelottaa se. Testaaja sanoi, että monet koirat pelkää sitä laitetta, siinä täytyy olla joku outo taajuus tms. Koneessa oli omat kovat namit, ja Lakki kyllä joka kerta kävi ne syömässä, mutta pääosin silleen pitkäksi kurottautuen eikä halunnut mennä koneen lähelle. Testaaja näytti muistaakseni viisi kertaa, että isosta napista painamalla tulee ääni ja ruoka, ja sitten koiraa ei enää kutsuttu pois vaan se sai jäädä koneen luokse. Jos se oppi mallista (ja se haluaa saada lisää nameja), sen pitäisi painaa nappulaa itse itselleen. Lakki teki sen ihan heti, mutta vain kahdesti, sen jälkeen se kävi mm. sekä mun että testaajan luona vinkumassa, teki painavan pään testaajan kädelle jne eli kaikin tavoin yritti sanoa että joo tajuan mitä pitäisi tehdä mutta tee sä niin mun ei tartte mennä ton vekottimen luokse. :D

 "Lakki painoi namikoneen nappia välittömästi ja oppi koneen käytön nopeasti osoittaen kykyä mallioppimiseen. Tässä tehtävässä Lakki kysyi hieman apua ihmisiltä, mutta toimi myös itsenäisesti, vaikka laite jännitti sitä. Monet koira - myös aikuiset koirat - pelkäävät laitetta. Se, että Lakki rohkeni käyttää laitetta aktiivisesti kertoo paljon koiran luonteesta. Sosiaalinen oppiminen vaikuttaa olevan Lakille luontaista, joten sitä kannattaa hyödyntää Lakin koulutuksessa. Opetustilanteessa kannattaa kannustaa koiraa heti pienestäkin oikeansuuntaisestakin käyttäytymisestä."

Lopuksi oli sitten se leikkiosuus. Se kassi, mihin pentu heti ekana oli ollut jo menossa. Täynnä erilaisia leluja, testaaja otti sieltä jonkun ja alkoi leikittää. Ja sittenhän leikittiin. Hän sanoi heti, että selkeästi lelu on tämän koiran juttu. Hän kokeili myös saada koiran irroittamaan namilla houkuttelemalla, ja totesi että koira on todella laskelmoiva; se teki ihan saman kuin irroittamista treenatessa eli hyökkää namiin ja samalla vauhdilla takaisin leluun, että saisi molemmat.

"Lakki innostui heti leikistä vieraan ihmisen kanssa vieraalla lelulla, eikä olisi halunnut lopettaa. Lelu voitti namin, vaikka ruokakin on Lakille hyvä palkkio. Lakki selvästi nauttii leikistä, joten lelua kannattaa käyttää palkkiona Lakin koulutuksessa."

Tavallaan se käyttäytyi todella itsensä näköisesti, toisaalta sen keskittymiskyky ja ehkä vähän sinnikkyyskin kuitenkin yllätti. Olen tiedostanut, että se oppii todella nopeasti, mutta silti mua hämmensi se että se oppi sen katse-eleen kahdella toistolla. Ehkä kaikkein suurin ylläri, ja toisaalta myös hyvin vaikuttava sellainen, oli sen sitoutuminen tehtäviin ja halu ratkaista nekin, jotka sitä jännitti. Se ei todella ole luovuttajatyyppiä. Pieni kuulapää. <3

"Lakki tutustui uuteen tilaan rauhallisesti ja suhtautui vieraaseen testaajaan avoimesti. Lakki suoritti tehtävät erittäin tarkkaavaisena ja motivoituneesti. Lakki osoitti sylinteritestissä erittäin hyvää itsehillintää ja toimi muutenkin hillitysti.
Lakki tulkitsee ihmisen kommunikointia erittäin hyvin saaden Eleet-osiossa 83 % oikein. Kädellä ristiin osoitus oli Lakille eleistä helpoin, siinä se sai kaikki oikein!
Ongelmanratkaisutehtävissä Lakki on vahvasti itsenäinen koira. Mahdottomassa tehtävässä Lakki pyrki lähes yksinomaan itsenäiseen ratkaisuun, kääntyen vain hyvin pieneksi hetkeksi ihmisten puoleen. Tilanhahmotukseen liittyvän V-aita tehtävän se ratkaisi nopeasti itsenäisesti, vaikka aita jännitti sitä. Samoin sosiaalisen oppimisen tehtävässä Lakki pystyi toimimaan aktiivisesti ja itsenäisesti, vaikka kone epäilytti sitä.
Lakki oli testin ajan hyvin motivoitunut ruuasta ja erityisesti tehtävistä itsestään. Lakki innostui myös leikistä testaajan kanssa välittömästi, ja lelu on sille arvokkaampi kuin ruoka. Lakin suurta leikkihalua kannattaa hyödyntää sen koulutuksessa!
Kaiken kaikiaan Lakki on itsenäinen, työintoinen, keskittymiskykyinen ja sinnikäs pentu, jolla on halu selvittää asiat haasteellisemmissakin tilanteissa."

sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Tuplasokkoja

Tehtiin eilen ekaa kertaa tuplasokkoja. Se tarkoittaa "tositilannetta" esim. peko- ja poliisikoirien hommissa; paikalla ei ole ketään kuka tietäisi missä jälki/kadonnut ihminen/etsittävä haju on, ja on todellakin vain luotettava koiraan. Piilon/jäljen on siis tehnyt eri ihminen kuin se joka tulee ohjaajan mukaan etsintään. Ihminen ja yhtä lailla koira oppii tarkkailemaan avustajaa; jäljellä takana kulkeva appari yleensä hidastelee jos koira menee vaikka yli kulmasta, nosessa mulla on kokeessakin käynyt niin että tuomari ei tullut katsomaan auton taakse edetessämme -> tiesin heti että ei siellä ole mitään kiinnostavaa, ja pyöräytin koiran takaisin alueelle jota tuomari seurasi. Koiralla on se nenä ja sen ei pitäisi saada mitään tahattomia tai tahallisia vihjeitä kesken etsinnän, jotta se oppisi myös luottamaan vain itseensä ja tekemään työt itsenäisesti. Ilmiössä ei siis ole kyse motivaation puutteesta tai tahallisesta sluibaamisesta - koirat nyt vaan menevät mieluiten sieltä missä aita on matalin, ja toisaalta jos treenaa paljon niin että tietää itse missä kohde on, koira ehkä alusta asti oppii että sen kuuluu seurata ohjaajan eleitä, eikä tehdä itsenäistä työtä. Mikäli aihe kiinnostaa, kannattaa googlata Clever Hans.

Töppösen kanssa ei ollut lainkaan kuumottavaa se, etten tiennyt piilojen paikkoja, se on sellainen luottomyyrä eikä tee valeita tms, mutta tehtiin lisää haastetta niin, että minä en tiennyt montako piiloa alueella on. Kuvaaja kyllä tiesi piilojen määrän, muttei sijainteja. Otin itselleni myös maksimiajan. Olipahan jännää, mutta ehdimme annetussa ajassa todeta kaiken löytyneeksi!

Pennulle pyysin tosi maltilliset alueet ja helpot piilot, ei mitään kikkailua, yksi per alue. Oli kyllä hurjan tuntuista palkkailla vain ja toivoa parasta. (Oikeassahan se oli :)) Hyvin voi aloittaa tällaiset treenit jo hyvin uraputkensa alussakin olevan koiran kanssa. Se, jos mikä, kehittää ohjaajan luottoa koiraan.

perjantai 2. lokakuuta 2020

Edistystä näkyvissä!

Hah haa, nyt kun mun pentu on 8,5kk, voi vihdoinkin sanoa sen edistyneen jossakin. Se siis osaa jotain ihan oikeasti :)

Edellisessä postauksessa kirjoitin, että pentu teki ekaa kertaa valmiin esineruudun näkemättä etukäteen mitään. Nyt se on tehnyt myös kaksi esineen hakua samasta n. 20x50m ruudusta, ja se meni oikein hyvin. Ei ollut lainkaan ihmeissään ekan palkkauksen jälkeen. Esineet oli takanurkissa ja sitten n. 35m syvällä aikalailla sivurajoilla, ettei ne mene liian lähelle toisiaan. Se toi ne lähemmät, mutta kyllä se siellä takanakin poukkoili, Vasen takakulma oli tosi vaikea, pöne sai siis hakea kaksi jäljelle jäänyttä ja kesti noin viisi lähetystä, lähemmäs itsekin menemisen ja melkein hermojen menetyksen ennen kuin se sai hajun siitä ja löysi sen. Lakki oli ehkä jotenkin ihan pikkasen nuupea ja palautus ei ollut ollenkaan niin vauhdikas kuin yleensä, jälkimmäinen esine myös putosi siltä hyvin lähellä minua.

Hakutreeneissä, numerossa 20., päätin teemaan sopien vähän kokeilla, ja se teki 2/6 valmiina ilman mitään apuja. Kolmoselle oli tosi hieno suora pisto, vitosella vähän kaarsi eteen ja palasi. Yllätyin silti. Totta kai tuttu metsä on tuttu metsä mutta kyllä sillä jonkinlainen ajatus syvästä suorasta pistosta on jo.

Pitkäkestoinen käsikosketus pääsi ekaa kertaa sirunlukuun eka kotona miehen kanssa, ja sitten tutun treenikaverin taholta kentällä. Sujui hienosti. Ai että, tästä oon niin ylpeä. Uskon, että itsevarmuus tulee onnistumisten ja rutiinin myötä, ja siksi ei tässä vaiheessa ole vielä mikään kiire saada vieraita. Uskon, että kannattaa treenata aluksi sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa pentu on rento ja luottavainen.

Tänään tein metsälenkin jälkeen sitten keppijäljen. Sunnuntaina on pitämäni metsäjälkikurssin vika kerta, ja oon kyllä antanut muille läksyjä, mutta itse en ole tehnyt yhtään mitään, ja mun oli tarkoitus toimia demokoirana ja osallistua Lakin kanssa kurssille myös. Pellolla on pari kertaa käyty, mutta tulin sitten kuitenkin siihen tulokseen, että ehkä nyt toistaiseksi jätän sen FH:n ja teen pellolla vain pohjia metsään. Viimeisin kerta pellolla oli ajatus tehdä kaksi jälkeä, mutta ekalla se söi sen verta nihkeästi (söi, muttei ollut lainkaan sellainen AAAA RUAKAAAAAAAAAA!!!11 niinkuin pitäisi olla, niin jätin toisen kokonaan tekemättä. Mun pitää melkein pitää se 1-1,5vrk täysin syömättä ennen pellolle menoa, jotta se raivoisa ahneus tulee esiin, ja se ei oikein ole vielä kasvavan pennun kanssa mukava ajatus.

Laahasin sellaista kahden jalan levyistä kaistaletta, laitoin alkuun pari namia, ja sitten kepit oli 2-3m välein ja niitä oli kuusi. Joskus kauan sitten kokeilin lähteekö se spontaanisti jäljestämään tällaista, eikä se lähtenyt, joten nytkin vähän arvelutti tajuaako se tästä mitään ja yrittääkö vain rynnätä etsimään ukkoja tai esineitä. No, se yllätti taas ja tajusi oikein hyvin, mutta sitten tuli sellainen ongelma että meidän tuomalla ilmaisu on näköjään vaihtunut muotoon "otan sen suuhun ja jatkan matkaa". :D Piti aika voimakkaasti estää liinalla ja auttaa kutsumalla, että sain kepit itselleni. Se oli jotenkin saman oloinen kuin joitakin päiviä aiemmin siellä esineruudussa, ihan kuin vähän haluton tuomaan. Aika jännää, niin vahva kuin se nouto on ollut, mutta ehkä sillä nyt heräilee joku omiminen. Katsellaan. Palkaksi se sai lenkillä taskussa ollutta Naturista ja autosta löytyi yksi kissan märkäruokapussi. Lopetin 3. tai 4. kepin jälkeen ja siitä sai pussin, ja sekös häntä miellytti. Sai lopuksi vielä pallon, mutta sitä taas oikein ei olisi halunnut. Se on nyt hyvää vauhtia ehdollistumassa että kaikista nenähommista palkkana on aina ruokaa. En oikein tiedä olisiko musta kuitenkin kivempaa palkata se lelulla?

Veljeä nähtiin tuossa joku päivä, kävivät meillä. Vähän jännitti, miten 8kk junnut enää tulee toimeen, Lakki olisi varmasti se tosikko. Ihan hetkellinen jäykistyminen nähtiin mutta sitten lähti, ja kovaa. Kyllä tuollaisille nuorukaisille parasta rymyseuraa on toinen samanlainen, en oo nähnyt leikkien menevän kenenkään kanssa niin tasaväkisesti ja yksiin. Lakki on selkeästi "ison koiran näköinen" eli sekä isompi, että rakenteeltaan täysin erilainen, selkeästi vähemmän sosiaalinen ja selkeästi vähemmän vilkas. Lysti myös leikkii "paremmin", sillä on ihana raivokas ravistelu ja Lakin leikki on siihen nähden tosi "dieseliä".

Kuvia ja videoita olisi mutta tämä uusi blogger on tosi kökkö enkä millään jaksa ladata niitä tänne, pitäisi laittaa sekä puhelimesta, että koneelta. Tässä tämän päivän metsälenkiltä, pitkäkaula ja lyhytkaula:


2lk nosekokeessa

Vihdoinkin! Julkisuuteen on kerrottu todella vähän, mutta ilmeisen moni asia niin sanotusti kusi, kerta sujuva Kennelliiton mukaantulo venyi vuodenvaihteesta syyskuulle. Sitten oli toki välissä koronat ja kaikki seisoi varmaan senkin takia. Mutta pienet 9kk epämääräistä aikaa jolloin kokeita ei voinut anoa eikä kukaan tiennyt sanoa kauanko vielä kestää...

Ekat Kennelliiton alaiset kokeet oli sitten 26.-27.9., samana viikonloppuna sekä Oulussa että Siilinjärvellä. Saatiin paikka Siilinjärvelle, mitä pidin lottovoittoon verrattavissa olevana juttuna. Sitten vaan toivottiin että koira pysyy kunnossa ja korona loitolla. Ajelin lauantaina mökille ja kielsin niitä riehumasta pihassa, ettei pönestä nyt vaan revähdä mitään päivää ennen koetta. Lakki sai kyllä touhuta, tulisi pitkä päivä autossa.

Auto starttasi kukonpierun aikaan. Olin päättänyt, että oon vaan kiitollinen mahiksesta päästä kokeilemaan, enkä ota mitään paineita, mutta kummasti ne paineet sitten paikan päällä tuli kuitenkin. Pöne oli numerolla 3. Koe alkoi laatikko (sisällä)- ja sisäetsinnällä. Laatikoita oli 34kpl, piiloja yksi ja laatikot oli pienessä huoneessa aivan vieri vieressä. No selvisipä tässä vaiheessa mulle sekin, että 1,2m väli koski vain hajutestiä :D Koskaan ei ole tällaista treenattu, ja muistin myös että siellä voi olla niitä häiriöhajuja mitä ei myöskään olla treenattu. Ikinä, yhtään millään muulla kuin ruualla, ja ruokaa nyt kokeessa kaiketi juuri ei voi olla.

Laatikoista ei ole kuvaa, mutta tässä sisäalueet:




Kaksi erillistä aluetta, ja sattumalta kai täsmälleen samat kuin mitkä oli vuosi sitten eri tuomarin sisäetsintäkokeessa erillisinä. Nyt niille oli yhteensä aikaa 4min, piiloja kaksi, ja koska 2lk:ssa ei saa olla tyhjiä tiloja, hajut on yksi kummassakin. Huoneiden välissä oli pieni tila mikä ei kuulunut etsintäalueeseen mutta oli koealuetta ts. sinne ei saisi tiputtaa nameja.

Laatikoilla taisi olla aikaa 1:30. Pöne juoksi suoraan oikealle laatikolle, mutta tarkensi todella hämmentävän pitkään, ja kävi jo mielessä että ilmaiseeko se nyt jotain muttereita sieltä mulle, mutta uskoin koiraa. Pönelle tästä päivän nopein aika, taisi olla jotakin 12s. Se olisi ollut vielä puolet nopeampi jos tarkennus ei olisi ollut niin huolellinen. :D

Sisäalueella ajattelin, että tuomari on ajatellut että kaikki aloittaa lähtöä lähempänä olevasta lasikopista ja etenee sitten suoraan tuohon avaraan lokerikkotilaan, niin tein päin vastoin. Pöne kävi koko tilan läpi, ja reagoi kaappirivien molemmin puolin. Lähempänä lähtöä olevalla puolella en saanut sitä nousemaan ylös, joten arvelin että ei se siellä ole, mutta korkea tässä jossain on. Aikaa oli mennyt jo aika lailla, joten tein peliliikkeen ja heitin koiran lasikoppiin. Sielläkin kerettiin pyöriä koko huone ja liki kaikki pinnat ja alkoi jo kuumottaa, kun varma ilmaisu tiskipöydän seinustalle (en muista enää mikä se kohta oli, mulla katoaa päästä treeneissäkin alta aikayksikön, mihin koira just ilmaisi). Sitten juoksujalkaa jatkamaan lokerikkoja ja pian pöne nousi sinne kauemmalle puolelle ja kurotteli useita kertoja saamatta kuitenkaan hajusta kiinni, niin heitin riskillä että löytö, ei ihan yllä. Oikein! Kylläpä oli hyvä mieli mennä palkkaamaan. Aikaa meni kolme minuuttia ja pari sekkaa.

Sitten tuli pitkä, pitkä tauko. Whatsapp-ryhmä on tosi kätevä, niin kerkesi siinä treenata pennun kanssa ja kävelyttää niitä vuorotellen, ilman että tartti huolehtia missä mennään. Lounastauon jälkeen oli loppuihin alueisiin tutustuminen; ensin autot ja sitten vikana ulkoalue:


Ajoneuvoja oli neljä (peräkärryn edessä oli samaan suuntaan auto, jossa kärry oli kiinni, se ei vaan näy), aikaa kaksi minuuttia ja piiloja kaksi. Pienin osallistuva koira oli niin pieni, että peräkärryn sivureunat oli liian korkealla (piilot saa olla ajoneuvoilla max pienimmän osallistuvan koiran kuonon korkeudella -> älä tuhlaa aikaa liian korkeisiin kohtiin! Syy on se että ajoneuvoja vasten ei saa nousta, niin tasapuolisuuden nimissä pienen koirankin pitää yltää niihin jalat maassa, jotta kiusaus nousta ei ole sen suurempi kuin isoimmillekaan). Seurautin peräkärryn takaosaan ja annoin pönen valita suunnan; se lähti kuvasta katsottuna oikeaa reunaa kohti auton nokkaa, ja ilmaisi pelkääjän puolen etukulmasta jostakin. Siitä heitin sen katsomaan noi pienet kotterot. Pöne tarkensi, jäi mulkoilemaan tuomaria jota se ei vielä siihen mennessä ollut pelännyt vaikka tilaisuus oli (isot miehet on pelottavia), ja meni maahan tuomaria katsoen. Pyysin sitten vielä näyttämään että niin missä se olikaan, ennen kuin ilmoitin löydön. Ja siihen taas paloi aikaa, ajoneuvoilta kuitenkin tälläkin säädöllä 3. sija.

Herran tähden, tähän mennessä kaikki löydetty! Tuomari sanoi iltapäivän alueisiin tutustumisessa, että tuli annettua aamulla liikaa aikaa kun melkein kaikki löysi sisältä, niin otetaan se nyt sitten takaisin. Ulkoalue oli ihan saakelin iso, piiloja kaksi, ja aikaa vain 2,5min. Oli jokseenkin epätodellinen olo alueisiin tutustumisessa, ja eka moka oli se että alkaa spekuloida missä se voisi olla ja mihin itse ainakin laittaisi. Tuossa on tollanen lattiakaiva keskellä, ja kai täälläkin nyt on yksi korkea, ja ja ja. Ainoa asia, mitä pitäisi miettiä, on se, miten teen kattavan etsinnän annetulle alueelle, annetussa ajassa. Unohda kaikki arvailut missä se voisi olla ja missä ei. Reunojen mukulakiville ei ollut syytä mennä, eli ne kuului alueeseen vaan siltä osin mitä tukevalta maalta yltää haistelemaan. Ekassa kuvassa oikea puoli, toisessa vasen reuna:



Pönehän sitten lähti ja rynnisti. Annoin sen päättää suunnan, ja se kaarsi heti lähdöstä oikeaan. Ylemmässä kuvassa tolppien takana lähellä sinistä ovea oli roskis, se näkyy vähän kun kuvaa zoomaa. Pöne pyörähti ulos alueelta sinisen oven luokse, ja rääkäisin sen pois sieltä. Sitten juostiin alueen oikeaa reunaa tuonne keskelle, missä oli tuo puoliympyrän muotoinen hyllykö. Sieltä se veikeästi ilmaisi ylhäältä alaspäin eli piilo oli ehkä sillä keskimmäisellä tasolla. Niissä pystyi siis istumaan, se oli sellainen joku penkki, mikälie systeemi. Tultiin sitten alueen vasenta reunaa, käytiin keskellä tarkastamassa se lattiakaivo, ja pyörittiin vielä etualalla pylväitä vasten nousemassa (pyysin), kun tuli 30s jäljellä -ilmoitus. En minä tiennyt enää yhtään mihin pitäisi mennä, kun oltiin käyty koko alue läpi. Pöne haistel pylväitä intensiivisesti, mutta ei ilmaissut mitään, ja sanoin itsekin ääneen että ei täällä oo mitään missä tarra voisi ylhäällä edes olla. Sitten kun kuvittelin että kohta aika loppuu, heitin hatusta yhden pylvään kohdalla että löytö, ylhäällä. Tiesin kyllä ettei ole, mutta sama se on arvata. No ei ollut ei, oli siellä roskiksessa, jonka ohi pöne oli vaan juossut. Tuomari harmitteli, että ei riitä että juoksee koko alueella, joka kohdassa pitäisi myös etsiä. :( Luulen, että jos en olisi niin ärhäkästi komentanut sitä takaisin sen mentyä sen oven luota yli alueelta, se olisi voinut löytää. Se ehkä oli jopa hajulla silloin... mun hirveä hätäily ja kiireen tunne sai koirankin jättämään hajun, ehkä. Ei se ainakaan mikään hieno etsintä ollut, aina pitäisi olla sen verta kartalla että kelaa päässään valmiiksi mihin vielä menee kun aika alkaa loppua. Mä en ollut, ja ihan ansaittu luokkanousutuloksen saamatta jääminen tämä oli.

Yhteensä siis 90p, -2vp ja sija 6.

Mutta meillä oli kivaa <3 Hän on kyllä niin huikea nose-eläin! Kennelliiton myötä tuli uudet kisakirjat joten pöne sai vielä yhden sellaisenkin kokoelmiinsa. :D Alla olevissa kuvissa hän joko odottaa muikeana vuoroaan tai on muikeana vuoronsa jälkeen.