Käyttäydytty... hyvin

Huh huh UH HUH.

Lakin tottistreenit kulki keväällä hyvin, ja jotenkin tuli vain sellainen olo, että nyt tai ei koskaan. Katselin paria vaihtoehtoa ja Lappeenrannan koe sattui aikatauluihin hyvin. Siellä oli myös naistuomari, minkä uskon sirun luvussa olevan Lakille vähemmän vaikea kuin mies. Kenttäkin oli sama missä töppöinen teki aikoinaan 95p.

Vieraskirjasta löytyi

Olin kauhuissani monta kertaa ja olin ihan viittä vaille perumassakin monta kertaa. Paikalla olo voisi olla vielä varmempi - Lakki saatiin treeneissä pari kertaa nousemaan. Varsinkin avustaja joka  ilman  omaa koiraa heittelee lelua ja hihkuu kuin hullu, oli aina vaikea; Lakin mielestä on tosi kurjaa jos jonkun tarttee leikkiä yksin ja hän kyllä mieluusti meni kaveriksi siihen. :D Jossain vaiheessa se alkoi olla siellä paikallaan sitten vähän turhan rauhallinen ja vaipua ajatuksiinsa, ja kerran se nousi kaverin luoksetulokutsulla pöllämystyneenä ja näytti heti itsekin ihan siltä että oho ei se ollutkaan mulle mutta enpäs keskittynyt yhtään. Tehtiin sitten muutama treeni niin että vapautin koiran mun luokse leluun, jotta saatiin vähän virettä ylemmäs. Paikalla olo tuntui silti aina vähän epävarmalta; ei siksi että se karkaisi kenenkään luokse vaan siksi että se saattaa unohtaa mitä oli tekemässä ja ruveta vaikka nuolemaan muniaan siellä ja sitten harhautua haistelemaan ja nousemaan... se voisi myös alkaa turhautua ja vinkua ja venkoilla, mutta sellaista ei kyllä ole pitkään aikaan tapahtunut, varoin etten aja sitä treeneissä sellaiseen tilanteeseen koska pentuna sille oli tosi vaikeaa olla aloillaan ja se vinkuna alkoi heti.

Myös henkilöryhmää voisi tehdä enemmän. Kestoa pitkään palkattomaan suoritukseen enemmän. Vierasta kenttää ja aloituksia enemmän. Blaa blaa... toisaalta sitten aina mietin että jos nyt jänistän ja ajattelen että menen vaikka syksyllä, onko se sitten kuitenkaan oleellisesti sen helpompaa kuin vaan mennä nyt. Ei se paikkiksesta kenenkään kimppuun lähde. Yritin myös ajatella niin että kyse on vain käyttäytymiskokeesta ja Lakki on ehdottomasti hallinnassa kaikissa tilanteissa ja se vaikka kuolisi mun puolesta. Se tekee taatusti parhaansa. Ei muutama henkilöryhmätreeni enemmän sitä miksikään oleellisesti tästä muuttaisi.

Nyt tai ei koskaan saatana.

Mutta kyllä mua oksetti kun koekirje tuli ja monta kertaa oli sellainen hirveä olo.

Koiria oli kokeessa kuusi. Olin paikalla varttia vaille. Sirun luku tehtiin ilmoittautumisen jälkeen ja se meni vallan jees. Tulivat parkkiksen puolelle lukemaan ja sanoivat että yksi koira kerrallaan autosta ulos. Jättäydyin viimeiseksi. Lakki meni reippaana edellä, otin sen istumaan ja pidin kuonosta kuten oon treeneissä tehnyt, ja näytin että löytyy alhaalta lapojen välistä ja se piippasikin heti. Vapautin koiran ja se hyppäsi mua vasten ja oli aivan jees. Turhaan mä tätäkin pelkäsin niin kauheasti... eihän se siitä tykkää ja ilme on mulkoilua mutta se on muutaman sekunnin juttu niin joutuu nyt vaan sietämään sen hetken epämukavuuden. Ehkä ikä ja kokemus tuo varmuutta ajastaan.

Sitten arvottiin numerot, juoksuinen narttu sai automaattisesti kutosen ja minä vedin itselleni kolmosen. Nollakoira suorittaisi sekä juoksuisen ja vitosen parina ja me muut oltiin 1&2 ja 3&4. Lakki siis menisi ensin liikkeisiin, mikä oli ehkä kuitenkin se mitä toivoin mieluummin. Mieluiten olisin ollut kyllä vaikka ihan ykkönen.

Nelonen oli tosi mukava ohjaaja ja juteltiin siinä odotellessa, ja annettiin koirien katsella kauempaa toisiaan että tollanen. Hänellä oli bortsunarttu. Lakki oli tosi rento ja kivan tuntuinen ja mun kanat maistui tosi hyvältä. Kenttä on tuolla ylempänä kuin parkkis ja parkista ei näe sinne, eikä koirien kanssa saanut mennä ennen kuin edelliset on tulleet pois. Siinä siis piti odottaa valmiina varmaan jonkun viisi minuuttia. Lakki könysi mun jaloissa.

Ylös kun lähdettiin niin jätin palkat kauemmas parini esimerkkiä seuraten, en olisi muistanut tätäkään koska sekä nosessa että rallyssa ne saa julkisesti olla taskussa, pk:ssa ei. En siinä nyt kauheasti koiraa viritellyt, tuntui ettei ehkä tartte. Lakki tuli kivasti ilmoon, mutta ei oo koskaan harjoiteltu niin pitkää odotusta mitä parilla kesti mennä paikalla oloon. Se listalle. Seuruun lähtö silti vallan jees ja jotenkin me se pitkä pitkä kaavio tepsuteltiin. Henkilöryhmässä ehkä pikkasen jätättämistä, samoin vapaana seuruussa minusta alkoi tuntua siltä että loppuis nyt jo. Jäävät tein pysähtyen ja istumisessa sanon "odota" koska mun koira istuu automaattisesti kun pysähdyn ja se nyt vaan on mun tapa, tiesin että siitä tulee sanomista ja niin tuli :D "En kuullut ollenkaan istu-käskyä", ja halusi että jatkossa tiedostan tämän, mutta kun mun "istu" VOI olla "odota" eikä se kuulu hittojakaan kellekään kun siinä on yksi sana sallittu sanoa ja se voi olla vaikka siansaksaa jos se on  mun käsky. Maahan menossa meni ehkä vähän jotenkin vinoon, luoksetulo kivan kovaa loppuun asti, silti korrekti eteentulo ja hyvä sivulle siirtymä, muistin jaksottaa tämän. Seuraamisessa en oikein voi koska jos sanon sivu mutta en lähde heti, se kerkiää sekoilla siinä kaikkea, yleensä tarjoaa maahan menoa. Tämä on yksi asia mikä pitäisi kanssa korjata, sillä saa niin paljon tyylipisteitä. Jossain kohtaa seuruuta, ehkä vapaana ja jäävissä, se paikoin painoi vähän, mitä ei koskaan oo tehnyt, mutta se on tiedossa että jännitys saa sen yliyrittämään niin tämä menee varmaan sen piikkiin.

Paikkikseen kävi vähän vinoon, kerran vilkaisin olan yli kun pari teki jääviä niin makasi siellä ihan liiskana pää maassa, palatessani näytti että se oli jotenkin mutkalla tai vinossa, sivulle nousi ihan hyvin. Tuomarin kulmaan vinous ei varmaan sitten näkynyt.

Lakille kaikesta arvosana erinomainen, "koira on aktiivinen ohjaajaa kohtaan ja suorittaa todella tasaisesti ja harmonisesti alusta loppuun saakka". Minusta se kyllä rehellisesti tuntui enemmän ööö niinku sievältä kuin voimakkaalta, mikä olisi mun toiveeni, mutta videota ei ole enkä älynnyt kysyä keneltäkään miten esim sen häntä oli. Haluaisin että häntä on kunnon kaarella eikä riipu alhaalla. Ymmärtääkseni arvosteluohje muuttuikin tuossa joitakin vuosia sitten ja nykyään siellä lukee jotain että iloinen, rento, harmoninen tms eikä enää niin että enemmän on automaattisesti parempi.

Kehuin aika tunteella sekä liikkeiden että paikkiksen jälkeen, hyppi mua vasten ja varsinkin paikkiksesta arvosteluun tullessa olis hamunnut remmin suuhunsa, mitä ei tietenkään saa tehdä niin hillitsin vähän. Oman arvostelun ajan hän makasi nätisti mutta parin vuorolla hän oli pääosin katollaan. Ei se ainakaan kovin paljoa painetta ottanut koska onnellistui, ja onnistuin välittämään hänelle tunteen olla hyvin tyytyväinen itseensä 💙

Kaupunkiosuus oli Taipalsaaren kirkonkylällä jossa ei ollut yhtään mitään. Puolet pääsi sinne ja puolet lähti kotiin tottisten jälkeen. Minä olin ensimmäinen kaupunkiosuuden suorittava. Ilmoittautuminen, henkilöryhmään tulo, auton luo meneminen, ohitus, lenkkeilijät, pyöräilijät, tolppaan ja ohitus. Otin Lakin sivulle kaikissa juttelutilanteissa ja se istui eikä korvaansa lotkauttanut. Lenkkeilijöiden ja pyöräilijän mennessä en tehnyt mitään, tai se oli reunassa ja toistin että reunaan ja se meni pitkällä remmillä mun etuviistossa nuohoamassa puskia eikä kiinnostunut kenestäkään. Vain koira meinasi jännittää; ohittavana oli rotikkanarttu ja iso musta koira on Lakista jännä kuten arvelinkin. Ohituksessa se nosti villat kevyesti pystyyn ja sanoi tuf! tuffff! ja olisi mennyt sitä kohti, mutta siinä vaiheessa otin sen hallintaan ja se oli sitten ihan ok. Seinässä ne oli kävelleet sen koiran kanssa vissiin useamman kerran siitä ohi, en kuullut mitään ääniä mutta loppuarvostelussa sain arvioin että muuten mun koiraa ei kiinnosta mikään mitä tässä on tehty mutta vieras koira sitä vähän häiritsee, mutta koska se ei ole aggressiivinen, ei se mitään.

Lakille siis tänään hyväksytty BH ja menolippu kohti Oikeita Kokeita!

Kuva (c) Lappeenrannan palveluskoirayhdistys

KEK2

Lakilla oli sunnuntaina meidän 16. nosekoe. Viime hetken tuomarimuutoksen takia se siirrettiin alkavaksi klo 16 ja siitäkin oltiin liki 45min myöhässä. Oli tosi kova tuuli ja epäiltiin että nollakoiran jälkeen tuomari vielä muutti jotakin. Niin saa toki tehdä, mutta aikaahan siihen menee ja kokeen alku viivästyy. Vastoin sitä mitä ihmiset yleensä luulee, nollakoira ei ole vain ajan määrittämistä varten, vaan tuomarilla on yleensä kyllä joku aika jo mielessä ja nollakoira tarkastaa että alue "toimii". Nollakoiran perusteella aikaa voi toki myös säätää mutta esim joskus kun töppöinen oli ykkösen nollana ja se meni suoraan piiloille niin että aika oli joka alueella 15sek, ei sellaisia tietenkään voi laittaa. Koirilla on niin erilaisia temperamenttejä, tapoja etsiä ja sattumakin vaikuttaa niin tuomarin ammattitaitoon kuuluu määritellä koeluokkaan ja kyseiseen alueeseen sopiva maksimiaika riippumatta nollakoiran tekemisistä.

Koirakoita oli 16 ja Lakki oli arvottu toiseksi viimeiseksi.

Etukäteen mietin etten halua edes onnistua ja saada satasta, koska syyskuussa on tulossa Suomen ekat nosen SM-kisat jossa olen vkt enkä voisi osallistua koiran kanssa. Lokakuussa on tulossa Suomen ekat nosen rotumestikset jossa on vaan 1lk ja 2lk ja Lakin pitäisi olla vielä kakkosissa että voisin osallistua sinne kun itse ne olen järjestänytkin. 🤷 Mitä ihmettä kukaan sitten menee kokeeseen jahtaamaan sitä vikaa luokkanousutulosta?

Kotona katselin karttaa ja huomasin että matkalla on Sienijärvi.

Päätin ottaa kaikki mukaan ja lähteä pari tuntia etuajassa. Katsoin kartasta sopivan kääntöpaikan josta oli pieni matka metsän läpi rantaan. Piti olla puolipilvistä ja koirat voisi uida Sienijärvessä ja sitten vaan hengailisin mättäällä.

Suunnitelma päättyi siihen että tiellä oli puomi. Olisin voinut kävellä siitä, jos siinä olisi ollut tilaa jättää auto. Siirryin bussipysäkille etsimään puhelimen kartoista toista vaihtoehtoa, mutta kaikilla teillä oli joko liikaa taloja tai puomi. Kartassa näkyi kyllä myös tuo puomi mihin matkani tyssäsi, en vain ollut huomannut sitä, kun ei tullut mieleenkään tarkastaa asiaa.

Päätin sitten lähteä kohti koepaikkaa ja katsoin siitä matkalta pari vaihtoehtoa, päättyvä tie missä ei ole taloja. Ajan auton johonkin ja käyn vähän lenkillä, kun koirat ei olleet vielä käyneet. Paras oli joku kuppainen metsäautotie mitä ehdin ajaa ehkä 50m kunnes puomi! Eikä ollut yhtään tilaa kääntää joten peruutin sieltä pois.

Mitä ihmettä täällä on kun kaikilla on tiet lukossa?!

Vittuunnuin niin että ajoin Hankasalmen Jari-Pekan (huoltoasema ken ei tiedä) pihaan ja istuin sen kaksi tuntia autossa odottamassa. Hain subin ja ajoin loput 10min koepaikalle ja mietin että voisin ajaa suoraan kotiin. Paska päivä. Turha päivä. Argh.

Miten voi yksi puomi pilata koko päivän?!

Paska päivä

Saavuttaa meidät

No siellä sitä oltiin joten ei auta kuin aloittaa. Uimasää alkoi uhkaavasti näyttää siltä että kohta tulee vettä enemmänkin.

Ensin oli sisä+ajoneuvo ja sitten laatikot (sisällä) + ulko (katettu terassi, paikka oli tanssilava ja sisätilakin kylmä).

Kerta se on ensimmäinenkin kun mun sairaus haittaa koetta. 🙄Juuri ennen mun vuoroa verensokerit romahti ja vaikka mätin sokeria naamaan, siitä seuraa huono olo ja kestää hetken että nielty ruoka imeytyy verenkiertoon ja auttaa. Mietin jo että käyn kysymässä voiko se viimeinen koirakko tulla ennen minua että saan hetken aikaa toipua, mutta en sitten jostain syystä tehnyt niin. Alhainen verensokeri aiheuttaa aivosumua ja päätöksen teon vaikeutta joten se osaltaan kuuluu oireisiin. Tuntui että jalat ei kanna ja ajatus ei pysy kasassa mutta sitten se oli meidän vuoro ja ei muuta kuin menoksi .

Sisäalueella oli kaksi piiloa, aikaa 5:00 ja sai etsiä vapaana. Etukäteen mietin että se on joko hihnassa järjestyksessä tai vapaana poukkoillen, mikä olisi toki koirasta hauskempaa, ja tässä tajunnan tilassa oli selvää että päästin vaan koiran irti ja yritin pysyä perässä. Sai aloittaa mistä vaan etulinjalta ja vein Lakin keskelle, mistä se paineli oikealle ja sieltä kierrettiin vastapäivään. Parissa kohtaa se oli kiinnostunut ja jumitti pitkään, varmaan liian pitkään jos olisin tajunnut liikuttaa eteenpäin. Eka löytö vasemmalla seinällä keskimmäisen pöytäryhmän seinän puoleisen pöydän jalan alta, sinne piti vähän survoutua. Sitten ei mitään, aika loppui. Toinen jäi vasemmalle ihan lähtöön baaripöydän jalan alle, Lakki oli katsonut siinä vain korkeaa.

Hienoa aina kun tyrii heti ekan ja se meni siinä 😄 No ei pelkoa luokkanoususta siis. Ajoneuvoilla, yksi piilo ja 2:30, ehdittiin tehdä koko kierros ilman mitään ja sitten sanoin taas ääneen että voi nyt helvetti. Uudella kierroksella eri suuntaan vaisu reaktio ja tarkennus, haju ei ehkä tullut kovin hyvin? Meidän vuorolla oli sitten kovan tuulen lisäksi alkanut myös sataa. Ja mulla ei ollut edes sadetakkia mukana.

Lakki oli hyvin onnellinen pallosta. Poikkeuksellisen onnellinen.

Nosekuula goes paskainen

Odotellessa koin hyvin vahvan ahaa-elämyksen siitä että minä olen meidät tänne ilmoittanut ja ajanut ja on minun vastuulla että koiralla on kivaa.

Tauon jälkeen jonotettiin uudelleen sisälle ja hän kieri lattialla ja halusi sitten liiskautua mun rintaa vasten kun istuin portailla. Itketti.

Laatikoista ei ole kuvaa mutta siellä oli ämpäreitä, laukkuja ja laatikoita, yksi piilo ja 2:15. Lakki lähti taas oikealle ja vastapäivään ja kohdalle tullessa ilmaisi laukun, työnsi oikein pään sen taskuun.

Ulkoalueella kaksi piiloa ja muistaakseni 4:30. Lakki lähti vasenta reunaa ylös ja tutki hirveän kauan seinällä olevaa postilaatikkoa ja sitten oikeaa takanurkkaa ja kiipesi siellä pystyyn toistuvasti. Ei kuitenkaan mitään ja meillä oli oikea-keskietuala vielä katsomatta, ja heti kun vein sitä sinne, se otti rampin luiskan alta hajun. Sitten palattiin ensin postilaatikolle mutta kun ei niin ei, maltoin pitää pään kylmänä. Lakki kävi kerran hyppimässä mua vasten ja sanoin sille että mä en osaa sua auttaa. Takaseinälle palattiin ja se nousi nyt pystyyn vähän eri kohdassa ja sai hajusta kiinni puunvärisen seinällä olevan hyllykön sisäpuolelta.

Oli kiva juosta heittelemään palloa sen jälkeen.

Lakille siis 85p. Satasia tuli kuusi ja kaveri nousi kolmosiin. Koirakoiden taso on noussut hirveästi, koska nykyään ei ole mitenkään tavatonta että satasia tulee näin paljon. Joskus pari vuotta sitten oli normaalia ettei niitä tullut välttämättä läheskään joka kokeessa yhtään.

Saa nähdä maltanko olla lokakuuhun asti kisaamatta, kun on se kuitenkin niin koukuttavaa. Eikä nyt sillä että se eka piilo olisi muutenkaan tietenkään välttämättä löytynyt 😄 mutta harmitti että eka kierros meni piloille oman olon takia. Kerrankin oli ihanan iso alue ja sai etsiä koko rahan edestä! Koe loppui vähän vaille 21 ja kotona olin 22.30. Maanantaina soi kello 5.15.... ensi kerralla muistan sitten myös että tällaiset iltakokeet ei sovi mulle ja perun ja otan rahat takaisin kiitos. Sinänsä kiva että saivat toisen tuomarin koska muutenhan koko koe olisi pitänyt perua. Muistan myös että ehkä ei kannata suunnitella kokeen yhteyteen muuta koska epäonnistuminen jurppii niin kovin ja pilaa kokeenkin.

ALOHYV89

Koska ei kuulemma ole kiva pitää hulluja jännityksessä, niin tulos olikin heti otsikossa.

Ilmoitin Lakin hänen toiseen rally-tokokokeeseensa taas melko pikaisen päätöksen perusteella vain reilu viikkoa ennen koetta. Olin kyllä silmäillyt Virkkua aiemmin, mutta ei mulla ole mikään kiire saada sille mitään rallytitteliä, niin en ollut miettinyt sen enemmän aikatauluja. Sitten näin mainoksen että tuolla on vielä tilaa eikä meillä ollut tullut sille viikonlopulle mitään muutakaan tekemistä, niin miksipä ei. Sinänsä hassua koska ei mulla ollut ikinä mitään suunnitelmaa tehdä sen kanssa ylipäätään rallya. Mulle se on oikeastaan kaikkien koirien kanssa ollut aina sellainen täytelaji muiden ohessa - ja ehkä jos olisi vähän enemmän panostanut, töppöinenkin olisi kerinnyt saada sen viimeisen valiotuloksensa. Toisaalta kun se nyt on sellainen sivulajien sivulaji mulle niin eipähän siksi myöskään paljoa harmita. Täytyy sanoa että en myöskään itse arvosta esim RTK1 tai RTK2 "oikeilla" harrastuskoirilla lainkaan. RTK1 Lakilla ei tunnu miltään mutta RTK1 Pajusta olisin kyllä ylpeä. Joo tiedän että joku bortsukin voi olla yksilönä tosi haastava ja sille tällainen koulari suuri saavutus, enkä tarkoita vähätellä sitä työtä mitä sekin tietenkin kaikilta vaatii koska yksikään pentu ei osaa valmiiksi istumaahanseuraa, mutta esim jalostusta varten joku tollanen ei kyllä kerro koirasta yhtään mitään. Suoritus on niin lyhyt, koira on koko ajan hihnassa, ja ohjaaja saa kehua, kannustaa ja ohjata minkä kerkiää, lisäksi kun esim seuruuta ei arvostella niin se voi olla kauheaa haahuilua tai kontaktin sijaan koira vaan pälyilee ympäristöä ja silti voi jäädä ihan satanenkin. Siksi esim RTK1, tokon TK1 ja vaikka palveluskoirien JK1 on "arvoltaan" mulle hyvin erilaisia.

Tämä pohjustuksena sille että jäin vähän itsekin ihmettelemään että rupesin sitä rallya nyt kuitenkin. 😁 Lakki ei osaa edes avoimen juttuja mutta äkkiäkös ne olkkarissa sille opettaisi. Oikeaa puolta se teki pentuna vähän kropankäytön vuoksi mutta ei muista enää edes oikeaa perusasentoa. Kyllä sen päätavoitteet on ja tulee olemaan ihan muualla, mutta mistä sen tietää jos rally voisi olla vaikka talvilaji meille. Lakki on kuitenkin siihen huomattavasti soveltuvampi kuin töppöinen oli ja toistaiseksi uskon että se kestäisi pyörittelyä paljon rauhallisempana kuin eräs jota jatkuva käskytys ja temput kuumotti kovin.

Tänään siis ajettiin toiseen alokasluokan kokeeseemme Imatralle. Vielä löytyy lähiseudulta koepaikkoja joissa en ole itsekään koskaan käynyt! Alokasluokka oli vikana iltapäivällä ja ajamaan piti lähteä vasta vähän ennen yhtä. Kivaa ettei tartte laittaa kelloa soimaan viideltä mutta eipä siinä aamulla oikein mitään saanut aikaiseksi ja koko päivä meni tällaisen takia silti. Mieluummin melkein sitten kuitenkin olisin aamulla vuorossa niin olisi ajoissa takaisinkin.

Ei jännittänyt yhtään etukäteen enkä viikolla edes miettinyt koko asiaa. Perjantaina meillä oli treenit missä tein parin kyltin juttuja ja muistutin ne alon meille vaikeimmat temput. Hyvin muisti kaiken ja tänään ne ei edes sattuneet radalle. Vuosien mes-kisaamisen jälkeen kyllä nuo alo-radat vaan edelleen näyttää niin höpöiltä; lyhyiltä ja yksinkertaisilta. En ollut rataan tutustumisessakaan kovin pitkään ja vissiin kaikki muut jäi sinne kun mä jo lähdin.

Alokasluokassa oli (vaan) 12 koiraa ja Lakki oli niistä neljäs. Hallin, joka oli pikemminkin sellainen varastohalli kuin hallihalli, edustalla oli teline jossa piti olla radalla olevan numero, mutta joku unohti kääntää sitä ja yhtäkkiä kuulin että joku huutelee numero 36:a joka olin minä - kyltissä oli 32. Istuin ja luin kännykällä iltasanomia mutta ei muuta kuin koira autosta ja kipin kapin hallin taakse jossa sisäänmeno oli. Yllätyin sitten siitä että suunnilleen vissiin kaikki loput 7 oli siellä tupeksimassa jo kanssa, ja hallin ja kallion välissä oli melkoisen kapea käytävä mistä sinne ovelle mentiin. Miksi kukaan haluaa tulla jonoon seisomaan jos on vielä sata koiraa ennen sinua??? Jos koiraa tarttee lämpätä ja temputtaa niin kaikilla muilla hallin sivuilla oli tilaa ihan hitokseen, mutta ei, pakko pakkautua sinne. No onneksi Lakki oli yllättävän lunki ja pujoteltiin koirien läpi kohti ovea. Siinä seisoi talkoolainen ja edellinen koira oli vielä radalla, niin hetki piti odottaa. Mun jälkeen seuraavana vuorossa oleva oli tunkenut mun perässä sinne ovelle johtavalle kujalle ja tuntui että pitää katsoa taakse kun tuntui että se koira hönkii mun perseelle koko ajan. Se tuli tosi lähelle ja se koira vaan tuijotti Lakkia, joka kyllä onneksi käänsi selän sille kun pyysin ja oli ihan lunkina. Se ohjaaja oli hirveän pahantuulinen ja nyppi sitä koiraa hihnasta ja jurpatti koko ajan että ei sitä, ei tätä, nyt sivulle, et ota sitä keppiä sieltä, nyt heti tänne. Alkoi vituttaa ihan todella ja jälkeen päin harmitti etten tajunnut sanoa sille että mee muualle meuhkaamaan kun toi vie fiiliksen kaikilta muiltakin. Tai olis voinut ihan kysyä että jos jännittää noin paljon niin pitäiskö yrittää tehdä asialle jotakin koska eihän se sen koiran vika ole. Sitten alkoi vituttaa että vitutti jonkun muun tekemiset enkä vaan keskittynyt omiini. Lopulta kun päästiin halliin sisälle, ovelta oli noin metri kehään jossa lähtö oli taas noin metrin päässä, eli aivan liian vähän tilaa mun lämppärutiineille jotka on sellaisia pk-kentän mittaisia. Toimitsija muistutti että kengät piti ottaa pois ja potkaisin ne jalasta. Siitä oli kyllä aluksi puhe ja lähetti veisi ne sinne ovelle mistä poistuminen. Vein sitten Lakin vaan melkolailla nollatilassa alkuun, se taisi vielä luulla olevansa menossa noseen.

Kyllä se siitä ihan hyvin lähti ja oli varmaan oikein kivassa rallyvireessä, itse rehellisesti tykkäisin vähän korkeammasta. Olisin antanut meille toisesta eteentulosta -1 vino, ja sitten lopuksi mietin että en kyllä varmistanut istuiko se sivulle niissä molemmissa. Tulostaulu kertoi 89p ja luulin että juuri siinä oli meidän virheet, mutta lappu paljasti totuuden; -10 istu, maahan, kierrä koira -kyltiltä missä se oli ehtinyt tehdä tuplaistumisen ilman että edes huomasin sitä. -1 kontrolli on taas juoksun jälkeisestä normaali vauhti -kyltiltä, eikä hajuakaan mistä se olisi voinut tulla. Sillä kyllä on tapana välillä tuuppia mua kuonollaan joten se on paras arvaukseni.

Maalin jälkeen kehää oli vielä varmaan yli 10 metriä ja vasta sitten loppui kehänauha ja halli ja tultiin ulos missä sai palkata. Leikitin Lakkia ja poistuin siis hallista sukkasillani asfaltille, kun se kenkälähetti sitten alkoi kiljua mun perään että kengät, kengät, KENGÄT!!!!!1 Huikkasin sille vaan että joojoo otan ne kohta, ja ajattelin hiljaa mielessäni että mä kyllä palkkaan ensin koiran kunnolla ja mietin niitä kenkiä vasta sitten.

Kengät.

Kaiken kaikkiaan jäi vähän typerä olo kaikesta.

Ei enää koskaan ennalta tuntemattomaan halliin jos ei ole joltain tietoa että siellä on reilusti tilaa. Ensi kerralla tavoite myös keskittyä vain siihen omaan juttuun vaikka muut tekisi mitä, ja valmistella koira kunnolla siihen mitä ollaan menossa tekemään. Lakki on kyllä sillä tavalla hyvin helppo eläin että ei haittaa vaikkei se pääse etukäteen pällistelemään hallia, hyvin pystyi keskittymään silti. Sen voi myös tempaista suoraan autosta eikä tartte mitään lämppätemppuja, mutta se on ollutkin mun tavoite, aina. Pitäisi nyt vaan opettaa sille joku ahtaan tilan vireen nosto ja aktivoituminen koska meidän muuvit on sisäkokeisiin aivan liian tilaa vieviä. Eikä niitä ehkä pk-kokeissakaan ihan sellaisina ainakaan voi tehdä...

Satasia tuli kaksi ja useita ysillä alkavia joten ei oltu lähellekään palkintoja, mutta nuoren koiran kanssa jokainen kokemus on aina arvokas sinänsä.

"Jos ehtii tehdä tuplaistumiset pitäis saada tuplapisteetkin - ja vielä erikseen bonusta jos ohjaaja ei edes huomaa!" t. Lakki

Grillikauden avajaiset

Muuttaessamme tänne joulukuussa vannotin pöneä, että elät sitten kevääseen saakka, jotta saadaan oman pihan grillikausi korkattua. Tänään oli se päivä kun grillikin saatiin vihdoin kasaan 🍖

Pöne on vanhemmiten ruvennut pelkäämään savun hajua, esim mökillä jos takka työntää savut sisään. Koira steppaa ja vinkuu kuin sanoakseen että olemme vaarassa. Jos sitä ei laske pakenemaan ulos, se ei oikein kykene rauhoittumaan. Valitettavasti kaasugrilli aiheutti hieman samanlaisen efektin ja koira hiihti partsille ja sisälle. Pekoni saatiin kuitenkin kypsäksi ja ehkäpä hän vielä oppii että kaasun haju ei ole vaaraksi. Tällaisestakin huomaa että vanhuus ja dementia tekee outoja asioita.