tiistai 25. syyskuuta 2018

Ouluun ja takaisin

Viime viikonloppuna köröteltiin Ouluun. Viisi koiraa, viisi häkkiä, kaksi naista yöpymiskamoineen, rekvisiittoineen ym mahtui ihan hyvin tavalliseen henkilöautoon, vielä olisi muutaman pussukan johonkin rakoon tunkenut. :D Startattiin Merjan luota joskus kolmen jälkeen ja iltaysiin meni, että oltiin mökillä. Löydettiin airbnb.fi -palvelun kautta edullinen mökki Lumijoelta. Tuli pieni koukkaus vielä kisapaikalle, mutta eihän parikymmentä ylimääräistä kilsaa enää noilla matkoilla paljoa meinaa. Mökki osoittautui aivan ihanaksi vanhaksi pihapiiriksi, lampaitakin on kesäisin, nyt aitaus oli jo tyhjä ja eläimet viety pois. Oltiin ymmärretty huonolla englannilla kirjoitettu kuvaus vähän väärin, ja makkarin sijaan tiluksilla olikin täysin erillinen pieni nukkuma-aitta päärakennuksen vuodesohvan lisäksi. No ei se mitään, oikeastaan parempi, niin ei tarttenut kummankaan pitää koiria häkissä. Lämmiteltiin iltamyöhällä vielä sauna.






Lauantaina oli kellot soimassa seitsemältä, ja kasin maissa startattiin kohti kisapaikkaa. Oltiin hyvissä ajoin paikalla, ja valitettavasti juuri silloin alkoi kaatosade, jonka piti sadetutkan mukaan kestää iltapäivään. Onneksi paskatin koirani aamulla, pöne ei sellasessa kelissä tee kyllä mitään. Vitsailtiin jo matkalla, että olisi hienoa että tulisi näin pitkästä matkasta hylätty sen takia että koira tekee tarpeensa kehässä...






Kisat alkoi HTM:llä ja luokat meni ylimmästä alaspäin. Pöne starttasi avoimessa luokassa. Treenasin vähän lämppäalueella ja sitten koira sai maata häkissä, kun en kaatosateessa viitsinyt rampata autollakaan. Onneksi saatiin rauhallinen nurkka ja pöne oli ihan hiljaa koko n. tunnin, mitä se ehti odotella. Häkkialueelta kulku kehän ovelle meni hieman ahtaan sumpun läpi, ja mun piti ottaa pari namia käteen, että saan koiran vietyä ilman mitään välikohtauksia. Kauhukseni tajusin käveleväni kohti kehää koko helkkarin namipurkki kädessäni. Koira oli tietenkin jo nähnyt sen, ja ihan sama miten kauas sen laskisin tai yrittäisin salaa laskea, sen mielestä se olisi jätetty etäpalkka. Niin paljon kun nyt rallyssa on työstetty sitä virettä, panostettu valmistautumiseen ja mm. tehty oikein mudinrääkkäysluopumisia ennen omaa vuoroa, miten saatoin tehdä tällaisen perustavaa laatua olevan mokan?!? Teki mieli pyörtää takaisin ja olla menemättä lainkaan, kun niin tiesin mitä tästä seuraa. Harmi etten älynnyt syöttää koko purkkia siinä vielä koiralle, se olisi varmaan auttanut ainakin vähän. Joku olisi varmaan lahjoittanut mulle vähän lisää nameja, kun ne kaikki tosiaan oli siinä, että olisin saanut sitten Sienelle lämppänamit kanssa. Voi hyvä helvetti oikeasti.

Alku oli ihan hirveää sekoilua, koira tasan osaa jalkojen väliin väärinpäin -käskyn muttei nyt vaan kerinnyt kuunnella. Mulla meinasi hirttää kiinni jo siinä, treeneissä olisin ottanut siitä fyysisesti kiinni ja estänyt sitä rynnimästä, käskenyt maahan ja antanut rauhoittua hetken. En tiennyt mitä kisakehässä enää voi tehdä, joten videolla mun paniikkiratkaisu. Ihan kohtuuhyvin se nyt kuitenkin pysyi nahoissaan, en olisi yllättynyt vaikka olisi huutanut suoraa huutoa. Nyt se vinkui vaan pari kertaa, mutta musiikit oli niin kovalla ettei kuulemma kuulunut yleisöön, joten tuskin tuomareillekaan. Mutta olihan siinä aika monta omatoimista pois pullahtamista ja pyydetyt vaihdot ihan karmeaa roiskimista. Video oli fb:ssä ja paikan päälläkin tuli jo kommentteja, että voi miten ihana vireä veteraani. Voin jotenkin ymmärtää että vierasta saattaa hymyilyttää, mutta itse olen lähinnä pettynyt tietäen millainen työmäärä tämän asian kanssa on tehty. Ihan karmeeta paskaa, ei ollut omasta mielestäni kuman arvoinen suoritus. Pönelle 166p KM 2./5.. Ei sillä ole voittajaan tarvittavaa määrää positioita, joten treenatessa voidaan käydä vielä uudestaan esittämässä tämä ohjelma, paremmalla valmistautumisella.


KT: "Innokas koira, sujuva ohjelma. Temponvaihteluita hyvin."
määrä 43, laatu 41, tekninen yht 84, kumppanuus 43, koreografia 43, taiteellinen yht 85, YHT. 169

NB: "Ihanan innokas 'veteraani'. Mukava määrä positioita ja suuntia. Jonkin verran epätarkkuutta ja levottomuutta, etenkin positioiden haussa. Koreagrafiassa "odotteluhetkiä" ennen uuden musiikinkohdan alkua, näihin voisi miettiä sujuvampaa tekemistä."
määrä 41, laatu 38, tekninen yht 79, kumppanuus 42, koreografia 9, taiteellinen yht 81, YHT 160

SE: "Hyvin ohjattu nopeaa koiraa. Tiivistä seuruuta. Useampi temponvaihtelu. Hieman tokomainen seuruuasento välillä ohjaajalla :) Siihen voisi miettiä käsiliikkeitä."
määrä 42, laatu 43, tekninen yht 85, kumppanuus 43, koreografia 41, taiteellinen yht 84, YHT 169


Seuraavana oli vuorossa Sienen HTM ALO. Kuka urpo vie koiran, joka ei tykkää seuraamisesta, seuraamiskisaan?! No, minä vein :D Idea tuli hyvin lyhyellä varoitusajalla. Kisat ei tulleet täyteen, ja kun nyt sinne asti ollaan menossa, tuntui kivalta ajatukselta tukea järjestäjää maksamalla vielä yksi osallistuminen. Hetken harkitsin pönen FS AVOA kanssa, mutta neljä ohjelmaa olisi varmaan vähän liikaa itselle. Siispä annoin biisin ja Merja teki meille hyvin yksinkertaisen ohjelman, minimipituuteen 1.30.

Ohjelma meni ihan kivasti varsin loppuun saakka, kunnes piti tulla pätkä oikealla. Jalkojen välistä pujottelun jälkeen mun käsi vaan on jotenkin hassusti ja kiltein koirani luulee, että se on väliin-käsimerkki. Ja menee väliin ja siinä katoaa se meidän kolmas positio kokonaan. Pisteet mulle, että olen oppinut vähän improvisoimaan ja nytkin tajusin että ei helvetti, paitsi että yksi jää kokonaan esittämättä, lopputemput onnistuu vain oikealla ja mun on pakko saada koira pois välistä. Koska se ei osaa peruuttaa sieltä, astuin vaan sen yli. Kahden monipuolisen position pitäisi riittää ja niinhän se juuri teki :) Sienelle 163p KM 4./5.
video

KT: "Sujuva rauhallinen ohjelma. Peruutuksessa ja pyörimisessä hieman peppu jää matkasta, muuten kivan tiivistä seuruuta. Olisin voinut katsoa kauemminkin!"
määrä 40, laatu 40, tekninen yht 80, kumppanuus 41, koreografia 39, taiteellinen yht 80, YHT 160

NB: "Rauhallinen ohjelma. Muutamia epäselvyyksiä mutta pääosin kivaa seuraamista. Alun peruutus hieman vino. Hitaasta tahdista johtuen hieman lyhyen vaikutelman antava ohjelma."
määrä 41, laatu 40, tekninen yht 81, kumppanuus 42, koreografia 42, taiteellinen yht 84, YHT 165

SE: "Jäin kaipaamaan lisää! Olisin katsonut enemmän/kauemmin, nyt jäi ohjelman "kesto" lyhyeksi. Kun liikkuu hitaammin, ei ehdi näyttämään osaamista niin paljoa. Alokasluokkaan oikein mallikas ohjelma!"
määrä 40, laatu 43, tekninen yht 83, kumppanuus 42, koreografia 39, taiteellinen yht 81, YHT 164





Viimeisenä vuorossa oli freestyle, jossa Sieni osallistui ekaa kertaa voittajaluokkaan. En ole koskaan kisannut koiratanssin ylimmässä luokassa, enkä edes ajatuksella katsonut videoita. Ei siis oikein ole minkäänlaista tuntumaa miten vaikeita juttuja siellä pitäisi olla. Laskennallisesti kuulemma pitäisi olla ihan vähintään 15 temppua, mieluummin 20, niin ei haittaa jos jokin epäonnistuu. Lisäksi ne ei voi olla kaikki ohjaajan edessä tapahtuvia, vaan pitäisi olla haastavampia: itsenäisesti suoritettuja selin ohjaajaan tai kaukana ohjaajasta, ohjaajan ollessa häiriö omine liikkeineen tms. Lisäksi vaan istu-maahan-annatassu ei ole millään mittarilla teknisiä, kaivataan jotain omaperäisempää tai selkeästi vaativampaa. Tämä oli siis lähinnä nyt tällainen kokeilu, maksullinen treeni, mistä saadaan kirjallinen palaute jotta osataan kehittää ohjelmaa. Lisäksi Merja on jo kauan puhunut SM-kisoista, sinne saa osallistua millä tahansa voittajaluokan tuloksella. Eli kunhan ei paskanna kehään tai karkaa sieltä, saa jonkin tuloksen, jolloin voi ilmoittautua. Aiemmin kuulemma on riittänyt että on oikeus voittajaluokkaan (eli KUMA avosta), nyt sitä on vähän kiristetty. Harrastajamäärät on niin vähäiset, siksi ei ole tiukempaa kriteeriä. Kuulemma ihan vasta joku vuosi sitten ei ollut ollut tarpeeksi koiria, että koko SM-titteliä olisi edes jaettu, siksikin sinne kaivataan myös meitä "täytekoirakoita" jotka ei mistään titteleistä toki oikeasti kisaa.

Sieni tuli kehään paremmin kuin ekassa esityksessä. Alussa pieni herpaantuminen ja kierähdys meinasi jäädä tekemättä. Myöskään maasta kumarrusasentoon ei tee alussa eikä peruutuksen jälkeen, huomasin että mulla oli kiireen tunne ja käskytin varmaan oudosti. Sitten se vaikein asia, mitä on ihan hirveästi treenattu, eli sienen vienti koriin ja sen jälkeen koko korin tuonti, onnistui niin hienosti ja sujuvasti että kehuin aivan törkeän kovaa. Korin tuonnin jälkeen tapahtuu jotain hassua, en olisi tajunnut ellei Merja olisi sanonut ja olisi katottu videolta: koira kuvittelee että heitän sille namin ja ottaa kopin! Laitoin vasemman käden lantiolle, koska tajusin että se näyttää varmaan tyhmälle miten pidän sitä. En ikinä ole pitänyt noin ennen, ja koiran mielestä se varmaan näyttää että mulla on käsi treeniliivin taskussa. Sitten kun kehun niin ylitsevuotavan tyytyväisenä, se on varma että palkka tulee. Onneksi ei jäänyt etsimään mitään maasta! Positiivista sinänsä että ilmeisesti sillä on suuri usko että palkka voisi tulla, eikä se tiedä että ollaan kokeessa missä palkkaa ikinä ei tule? Hassuin Sieni :)

Loppu oli ohjelman heikoin lenkki, siihen ei ole keksitty mitään järkevää ja siinä missä kaikki muu on oikein tekemällä tehty, se oli vain sellainen "tässä on pakko vielä tehdä jotakin". Siinä piti olla vähän pyörimistä ja pujottelua ja ehkä pari saksalaista täykkäriä ennen väliin menoa. Nyt sekin vähä epäonnistuu koiran päädyttyä väärälle puolelle, se ei osaa pyöriä oikealla ollenkaan niin hyvin kuin vasemmalla. Yleisöstä sanottiin, että siihen korin tuontiin asti hieno ohjelma, sitten näyttää että ohjaaja unohtaa koreografian ja/tai koira kieltää. Jep jep. Ihan ensi töikseen siihen loppuun pitää nyt oikeasti miettiä jotain järkevää. Sienelle 157p 2./3.


KT: "Sujuva ohjelma, koira työskenteli säntillisesti. Lisää vielä vaikeutta (teknisesti vaikeampia ja voisi olla enemmänkin) ja musiikin tulkintaa niin pisteet nousevat."
määrä 38, laatu 40, tekninen yht 78, kumppanuus 41, koreografia 40, taiteellinen yht 81, YHT 159

NB: "Hauska teema. Alussa liikkeiden suuntia kannattaa miettiä, ettei liikkeet jää ohjaajan taakse piiloon. Hienot sienestystemput. Muutamia suvantovaiheita etenkin lopussa, jossa tekeminen oli vähän vaisua. Musiikki hieman tasapaksu, joka ei anna ohjelmaan "draivia".
määrä 39, laatu 39, tekninen yht 78, kumppanuus 39, koreografia 38, taiteellinen yht 77, YHT 155

SE: "Hauska teema. Tempon vaihteluita voisi lisätä. Vaikeampia (teknisesti) liikkeitä vielä lisää. Koira suoritti hyvin siltä pyydetyt liikkeet."
määrä 36, laatu 38, tekninen yht 74, kumppanuus 41, koreografia 42, taiteellinen yht 83, YHT 157

Päästiin lähtemään kisapaikalta ehkä joskus viiden maissa, ja ajettiin ensin syömään kun oli ihan kauhea nälkä. Sitten käytiin Alkossa ja kaupassa ostamassa iltapalaa, ja ilta menikin kuohuviinin kanssa paljussa tähtitaivaan alla. Ai että! Sieni tuli ihan hulluksi kun mentiin paljuun, ei viitsitty päästää sitä karvaamaan vettä, epäilemättä olisi halunnut. Sunnuntaiaamuna nukuttiin vähän pitempään ja juoksutettiin sitten koiria vielä pellolla ja otettiin lisää kuvia. Kotimatka taisi alkaa joskus yhden maissa ja kyllä mulla yli kahdeksaan taas meni, että kotona olin. Huh huh, rankka reissu, mutta aivan mahtavaa oli!






lauantai 15. syyskuuta 2018

Tanssi tyttö tanssi

ajetaan kovaa, ollaan ihan hiljaa

"miten se edistää noin rumasti... ai sehän yrittää saada verhot pois edestä"

odottava tunnelma

kyl tarvii niin kauhiast miettii kaikkee

sienen pallo oli tänään pop

pönellä on hienoja kaukana tapahtuvia freestyletemppuja

harmi, että mukana on kovin usein myös ääni

kyllä, koira joka ei tykkää seuraamisesta, menee HTM:n

sillä on hienoin peruutus

ja biisi on ihana

ja mekko

odottava

sienen pallo

sähköjänis
jos heität koiraa päähän...

...ei pidä suuttua kostosta

sieni













Laatu ei päätä huimaa mutta muistot jää sitäkin kirkkaammiksi. Kaikkihan meistä varmaan pikkutyttöinä jossain vaiheessa halusi koiran. Isompana osa toteuttaa lapsuuden haaveensa. Osalle se on "vain koira", osa harrastaa jotakin, löytää aivan oman maailman, sellaisen mistä kersana ei osannut edes unelmoida. Sielujen sympatia viedään potenssiin sata laittamalla mekko päälle ja ottamalla kengät pois. No more words.

torstai 13. syyskuuta 2018

Rikkinäisiä leluja

Hierojalla Sienen jatkokäynnillä, pöne pääsi nyt kanssa, se on viimeeksi käynyt toukokuussa hierojalla ja elokuussa osteopaatilla.

Pöne oli muuten varsin ok, mutta etujaloista se sai samanlaisen raivarin kun viime talvena. :O Toukokuussa muistan että mua vähän jännitti onkohan jaloissa taas jotain, mutta en ole kirjoittanut siitä mitään ja muistankin että antoi ihan normaalisti hieroa ne. Nyt se nykäisi vauhdilla jalan pois ja pomppasi pystyyn, murahti ja saman tien hyppäsi sekä mun että hierojan naamalle ja nuolaisi kerran, tämä kaikki ilman että kukaan kerkesi silmää räpäyttää. Oikein sellainen klassinen pönen "anteeksi että mun pitää sanoa tämä, mutkun sattuu". Tai oletan että kohta sattuu, lähestytte huonoa aluetta. Joka kerta se kuitenkin tuli ihan nätisti pyytämällä takaisin ja kävi kyljelleen. Laitettiin laseria, oikean puolen etujalkaan hieroja sai tehdä eli pitää jalkaa kädessä ja sivellä sitä laserlaitteella. Vasemmasta oli niin ärhäkkä, edelleen siis onneksi vain pomppasi murahtaen pois eikä ruvennut sen enempää jäykistelemään saati puremaan, että lopulta tehtiin niin että koiran maatessa kyljellään minä pidin tassua kädessä ja hieroja vain liikutteli laseria. Tämä oli koiralle ok. Katsottiin myös sen jalkoja, sillä jäi taannoisesta patin kahdesti poistosta karvat hassusti mutkalle ja toisessa jalassa näyttää olevan patti, mutta se on vain karvapyörre. Hieroja olisi halunnut kokeilla, mutta kun koira ei antanut, ei ruvettu vänkäämään. Jotenkin siis turvonneen näköinen vasen etujalka sekä ranteen kohdalta, että mahdollisesti ihan tassun päältä. Siitä missä sen kuuluisia olla tasainen, niin pönellä on selkeästi sellainen kaareva.

Nivelrikko, varpaiden tai ranteen tai molempien. :( Se nuoleekin niitä jalkojaan taas aika lailla, tosin se aloitti tassujen nuolemisen alle vuotiaana, muistan kun ekan kerran vein sen lääkäriin sen takia ja sille annettiin Malaseb-hiivashampoota ja sitten sitä kylvetettiin mökillä pesuvadissa, siitä on kuvakin missä se seisoo etujalat yhdessä vadissa ja takajalat toisessa. Eikä siitä ollut paskankaan hyötyä, eikä mistään muustakaan mitä tässä 10v aikana on kokeiltu. Se on aina nuollut jalkojaan aivan liikaa, mutta herra yksin tietää miksi.

Tai sitten vain nyt kuitenkin esim. hellekesän runsaasta uimisesta ärtynyt, sillähän on varsin huono tekniikka ja se räpiköi ainakin lelulle mennessä edelleen etujaloilla. Olen melko varma, että varpaat on suorastaan kouristavan harallaan ja siinähän ne sitten rasittuu. Pitää seurailla, ja mietittiin kyllä että tollasen osan kuvaaminen onnistuisi varmaan ilman rauhoitusta. Se on nukutettu niin monesti viime vuosina etten millään viitsisi. Olisi kuitenkin ihan kiva tietää jos rikkoa todella on, se on kyllä syönyt vuosia Sienen nivelravinteita kanssa vain varmuuden vuoksi, mutta silti. Cartrophen-pistoksetkin kuulemma toimii noihin usein varsin hyvin. Voi kökköjen kökkö kun ihan aina pitää olla jotakin :( Tässä se nyt on, syy miksi ei kannata ottaa koiria kovin pienellä ikäerolla - ne vanhenee yhtä aikaa ja silloin vaan alkaa olla sitä, tätä ja tota kremppaa ja se on kamalan masentavaa. Jotenkin nyt ihmeellinen juttu kuitenkin, miksi se välillä oli ihan ok ja nyt taas selkeästi kipeä? Pitää nyt seurailla ja varmaan huomenna soitettava klinikalle ja kysyttävä onko mahdollista kuvata niin että pitelen sitä vaan itse, vaikkei ihan heti niihin kuviin nyt juoksisikaan.

Sieni oli pääosin oikein ok, mutta joitakin pieniä kireyksiä löytyi vielä niin lavan alueelta kuin takaakin, joten ihan hyvä että oli toinen käynti perään.

Mun yksi treenikaveri kerran sanoi itsestään, että "mulla on vaan näitä rikkinäisiä leluja". Hänellä kolme tavoitteelliseen pk-/pekoharrastukseen otettua koiraa ja kaikissa jotain isompaa kremppaa niin että yksikään ei ole niissä lajeissa mihin alun perin oli haave ja tavoite. Noin lähtökohtaisesti ei ehkä ole kauhean kivaa kutsua koiraa leluksi, mutta jotenkin tuo vetosi mun sieluuni ja jäi mieleen. Rikkinäisillä leluilla leikitään mitä pystytään ja mietitään että ehkä, ehkä joskus osuu sellainen satumainen tuuri että saisi käsiinsä yhden ehjän.

maanantai 10. syyskuuta 2018

Sieni kävi taannoin siellä eläinlääkärissä näyttämässä hampaitaan. On joo toinen poskihammas hyvä jossain vaiheessa poistaa kun ei se siitä itsestään tule ikinä paremmaksikaan muuttumaan, tosin tämän lääkärin mielestä siinä on enemmänkin kuoppa kuin lohkeama (tai ehkä mä vaan ymmärsin edellisen lääkärin puheista väärin, ei se haljennut siis ole). Ei juurikaan hammaskiveä ja muut hampaat niin vähän kuluneet, että ei niiden ainakaan pitäisi mitään kovia kipuja aiheuttaa. Lohkeama saattaa välillä vähän vihloa tai sitten ei, ei oikein uskonut että koiran vetäytyminen ja suun maiskutus johtuisi siitä yhdestäkään hampaasta. Koko totuus paljastuu toki vasta sitten suun rtg-kuvauksen yhteydessä.

Puhuttiin vähän enemmän siitä elokuisesta vatsataudista ja koiran syömisistä noin ylipäänsä. Epäili, että mässytys voisi olla ihan närästystä ja muu epämääräinen kipuoireilu kanssa siihen liittyvää, ja halusi kokeeksi aloittaa sille vatsansuoja-/närästyslääkkeet. Minä en tähän uskonut, mutta nyt kun noita on viikko syöty, muutos koirassa on ollut silmin nähtävä ja normaali Sieni on palannut. Se osallistuu kotona ja on iloisena mukana treeneissä. Se on myös ilmoitettu Oulun kt-kisaan 22.9., noissa lääkkeissä on viikon dopingvaroaika joten laskettiin ne jo klinikalla niin että lopetus osuu kohdilleen. Sitten jos oireet palaa, en tiedä mitä tehdään, siis lääkitys toki otetaan takaisin ja kisat perutaan, mutta eihän se voi lopun elämäänsä noita syödä?

Sieni on aina ollut todella teräsvatsainen koira, sille voi syöttää ihan mitä vaan ja vaihtaa ruuan täysin lennosta. Se on myös meidän kävelevä biojäteastia ja syö kaiken mahdollisen nahistuneista tomaateista omenan kantoihin, ihmisten mielestä liian vanhaksi päässeet leikkeleet ja saunamakkarat, kalan nahat sun muut. Toivon, että tämä outo oireilu on nyt sen vatsataudin peruja ja koira palautuu täysin normaaliksi. Nyt se on syönyt lähinnä koiran ruokaa (nappulaa, lihaa, Naturista treeneissä) ja olen yrittänyt muistaa vihanneksia pilkkoessani ohjata roskat vieressä odottavan koiran kidan sijasta bioskaan. Myös kaikki lisät on olleet pääasiassa tauolla, välillä olen kokeeksi antanut jotakin, ei ole kyllä ollut eroa koirassa. Sinkkihän ainakin on ihan kuuluisa närästyksen aiheuttaja, samoin kai nivelravinteissa on eroja että toiset sietää jotakin ja toiset jotakin. Mutta voisiko vuosia toimineet tuotteet yhtäkkiä alkaa ärsyttää? Voiko olla niin, että vatsataudin jäljiltä normaalisti hyvin siedetyt jutut ei nyt sovikaan ja esim ihan noi huonosti sujavat raa'at kasvikset on pahasta? Ell ainakin oli sitä mieltä, että niin rajusta taudista suolistolla kestää kyllä paljon pitempään toipua kuin mitä päälle päin näyttää.

Yksi juttu, mikä mua sen syömisissä on ihmetyttänyt, on ruuan jälkeen röyhtäily ja oksentaminen. Se alkoi joskus aikuisiällä, ei ole tehnyt sitä aina. Se ahmii niin vauhdilla että hetken päästä tulee valtava röyhtäisy tai pahimmillaan kasa juuri syötyä ruokaa. Sellainen lokerokuppi, joka on tarkoitettu hidstamaan ruokailua, toimi aluksi aika hyvin, mutta koira oppi nuolemaan ruuat siitä niin että vaiva palasi. Auttaisi varmaan myös jos kuppi olisi lattiatasoa korkeammalla, eikä hotkiessa menisi asennon takia niin paljoa ilmaa samalla, mutta en ole keksinyt sellaista systeemiä mikä toimisi. Voimaa astiaan hyökkäämisessä on sen verran että kuppi lentää pitkin seiniä. Pitäisi olla joku superpainava keraaminen astia, metallikuppi ei ole oikein hyvä tässä asiassa. Joka tapauksessa ainakin oksentaminen takuulla ärsyttää elimistöä ja olisihan se hyvä saada loppumaan. Pitää nyt taas panostaa tähänkin vähän, olen vaan todennut että ei mahda mitään.

Ruokinnasta tulee mieleen vähän aikaa sitten fb-keskusteluryhmästä löytämäni ajatus. Ihmiset suhtautuu hyvin eri tavalla siihen, kantaako nameja lenkillä mukana vai ei. Jonkun mielestä koiran pitää totella ilmankin ja kasvatus ja koulutus on eri asioita, eikä mitään nameja kuulu pitää taskussa. Minuun kolahti ajatus siitä, että koira kuolee jos sitä ei syötä, ja koska syöttäminen on pakko tehdä jollain tavalla, miksi ei ottaisi siitä hyötyjä samalla irti. Eli vahvista niitä toivottuja arjen taitoja ja käytöksiä. Oikeastaan aika hassua, että sellainen tapa on edes keksitty, että koira kuuluu ruokkia kupista.

Sama koskee aktivointileluja, kongeja, namin piilotuksia sun muita. Osan mielestä ne on kivoja juttuja ja osa ajattelee, että koira saa kyllä tarpeeksi muutakin tekemistä, eikä tarvitse sellaisia hilavitkuttimia. Itse heitin kesällä muuton yhteydessä kaikki pahasti kuluneet aktivointipallerot roskiin, enkä ole ostanut uusia, vain kaksi kongia jäi. Kai mäkin elättelin luuloa siitä, että niillä on "oikeaa tekemistä" eikä tarvita sellaisia huonon omatunnon paikkaajia. Väittäisin, että 99% koirista ei ole mitenkään edes lähellekään ylirasittuneita tekemisen määrästä, ja lisäaktivointi juurikin sen oman ruuan parissa olisi vain oikein tervetullut puuha koiran mielestä. Vaikka se eläin olisi ihan tyytyväinen ilmankin, se ei tarkoita, etteikö se kovasti ilahtuisi jos jotain muuta olisi tarjolla. Aktivointilelut on myös toimiva ratkaisu meidän oksentamisongelmaan - hitaampi syömisvauhti auttaa aina ja kaikki pysyy sisällä.


vanha vanha kuva, tuttu tilanne

lauantai 8. syyskuuta 2018

MESHYV 82

Käytiin tänään rally-tokokisoissa Laukaassa, mutta ei suinkaan ralliSienen kanssa, vaan vetäisin pötkösen kehiin! Meillä oli 25.8. oman seuran ekat viralliset kisat, jossa olin koetoimitsijana. Tuomari unohti houkutuksessa olleet lelut meidän kentälle, ja kun sumplittiin aikataulujamme miten saataisiin ne hänelle takaisin, hän itse sanoi olevansa menossa tänään Laukaaseen tuomaroimaan ja että viimeeksi kun on ollut yhteydessä järjestäjään, kokeessa oli hyvin tilaa. Minähän olen tunnetusti yllytyshullu ja koska Sieni ei ole treenannut rallya koko kesänä, enkä oikein tiedä onko mulla siinä sen kanssa enää mitään mielenkiintoa tavoitella yli 95p suorituksia, päätin että nyt tai ei koskaan on töppösen mahdollisuus. Kyseessä oli ulkokoe. Ei töppönenkään ole rallya ajatuksella kesän aikana treenannut, mutta sen kanssa pystyy tekemään aivan eri määriä treeniä ja kaksi viikkoa aikaa riittäisi siten paljon paremmin.

Pöne on treenannut kuumeisesti myös tanssia, nimenomaan takapään käyttöä ja pysähdyttäessä seisomaan jäämistä (eri käsky siihen toki) eri positioissa. Olen aika hyvin saanut siltä kitkettyä sen automaatti-istumisen suoralla pysähdyttässä. Se vaan aiheutti sitten yllättäen sen ongelman, että eihän se rallyssakaan istu ja mun pitää aina tarkistaa. Voisihan sitä kai vaan aina sanoa "istu", mutta kyseessä on koira joka keskittyy sen paremmin mitä vähemmän mä sille juttelen, ja vältän kaikkea tarpeetonta käskyttämistä. En siis viitsisi joka kerta sanoa "istu", jos se istuu jo, ääntelyn riski kasvaa ja koira myös helposti alkaa yliyrittää - "toi sanoo istu mutta mä istun jo, joten ehkä se haluaa että menen vaikka maahan tai korjaan perusasentoa tai ainakin silloin saa steppailla koska se on niin tyhmä eikä tiedä mitä haluu".

Edellisenä iltana omalla kentällä hajosi sitten täysin jokin niin peruskauraa oleva kuin istu - käännös vasempaan - istu (koira oikealla), se vaan rynnisti sieltä käännöksestä aina niin vauhdilla ja päätyi jonnekin etuviistoon vinoon, eikä oikein suostunut itse ymmärtämään mikä menee pieleen. Hinkattiin tunti putkeen, siis koira oli kentällä mutta oli siinä nyt pari käy siihen -taukoa. Saatoin myös aika painokkaasti sanoa sille, että miten voit olla muistamatta mikä se viereen on ja tollanen se ei ainakaan ole. Ihan kuin siitä olisi mitään apua, mutta joskus vaan hermo menee minullakin edelleen. Niin se vaan aina joka tauolta tuli laukalla jatkamaan, ei voi kuin ihmetellä mistä se kaikki motivaatio tulee, miksi sen mielestä jotkut höpöhöpötemput on niin kivoja ja miksi pitää olla niin kiire kaikessa. Toiset ne on vaan syntyneet voittamaan ja toiset luovuttaa paljon helpommin, koirassa on ehkä joku sisäsyntyinen tarve ratkaista sille tarjotut ongelmat?

Olisi voinut hermostuttaa, mutta pönen kanssa on niin monesti nähty, että paska kenraali tietää hyvää koetta. Sille tehtiin aina jäljelläkin ennen koetta niin vaikea treeni, jossa tavoitteena oli että koira hukkaa jäljen, ja jäljetys keskeytetään autoon viemällä. Silloin se oli aina ihan hitokseen tarkka ja huolellinen seuraavalla kerralla, eli kokeessa, ettei niin vaan toistamiseen kävisi. En jaksanut perjantai-illalla saati lauantaina aamulla enää käydä lenkillä, pari päivää on ollut kurkku kipeä ja nenä ruvennut vuotamaan ja nyt alkoi tuntua että kuumekin nousee. Ne tuomarin lelut nyt ehtisi viedä joku toinenkin kerta, mutta jos ulkokisaan pönen kanssa meinaa, tämä saattaa olla tän syksyn viimeinen mahis eikä kukaan tiedä elääkö koko koira enää ensi keväänä, niin nyt on mentävä vaikka paareilla kantaen. Onneksi pöne on aamun torkku ja sen vire on aamukokeessa todnäk vähemmän kauhea kuin iltapäivän puolella. Mestari alkoi siis klo 10.

tekninen, tosi paljon oikeaa, mielestäni vaikea rata
Olin paikalla puoli yhdeksän aikaan, kävelytin koiria vähän ja sitten käytin hiekkaparkkista treenaamiseen. Tein muistaakseni neljä kierrosta: ekalla vaan seuraamista vasemmalla ja oikealla lelulla palkaten. Koira olisi halunnut juosta lelun kanssa ja mätkiä itseään kylkiin sillä, mutta en laskenut sitä hihnan mittaa pitemmälle, tämä on aina vähän kökkö ero treeneissä ja kokeessa lämppäämisen suhteen. Toisella kierroksella erottelua: jääviä, eri sivuille tuloa, edestä takakautta tai suoraan sivuille tuloja, näistä ruokapalkkaa. Kolmas ja neljäs jäi aikaan että ratapiirros oli jo tullut, ja siellähän oli istu-käännös oikeaan-istu ja istu-täykkäri oikeaan-istu koira oikealla, myös mm. 270 oikeaan koira oikealla ja peruutus oikealla. Naksuttelin sille takapään käyttöä ja peruutuksessa seisomisasennossa pysymistä. Lopussa alkoi tulla jo muitakin, joten pelattiin vähän look at that -peliä muilla koirilla.. Koira ei ollut missään vaiheessa mitenkään pitelemätön, vaan mielentila oli alussakin jo ihan hyvä. Koiriin se suhtautui rennosti. Joskus olen mennyt siihen ansaan, että "eihän se nyt tunnu yhtään hurjalta" ja jättänyt lämpät väliin ja sehän sitten kostautuu... nyt ainakin tuli veivattua. Yleensä en tykkää koepaikalla treenaamisesta, ja jos tarvii lämpätä vireen takia, suosittelen aina että tekee jotain ihan muuta. Se on kurjaa jos treenaa radalla olevia temppuja ja jokin ei sujukaan, niin siitä sitten hyvällä mielentilalla kehään, not.

Oltiin numero 7 eli puolivälissä. Autolta ei montaa kymmentä metriä ollut, joten hain koiran kun edellinen meni kehään. Käytin sen pissalla nurkan takana ja sitten tultiin odottelemaan. Yritin välttää enää palkkaamasta sitä ainakaan tyhjästä, joten peruuteltiin ja tehtiin oikeaa perusasentoa ja sitten se makasi odottamassa. Oli aika kivan tuntuinen, suorastaan rauhallinen, ja tosi ok ihmisten ja koirien suhteen. Käytösruudun valvoja oli mies ja sillä oli hassu hattu ja kertissadetakki, vähän jännitti aiheuttaako se huutoraivarin. Vähän myös jännitti se, että rata meni aika läheltä käytösruutua, mä en oikein ymmärrä miksi se pitää olla se minimi 3m (?) etäisyys kun tilaa olisi enempään. Jos joku koira meinaa karata kaverin luokse tai herpaantuu muuten toisesta, kyllä se tapahtuu vähän pidemmälläkin välillä. Siihen jäisi kuitenkin ohjaajille reaktioaikaa edes vähän, noilla 3m matkoilla kukaan ei kerkiä tehdä mitään jos joku koira lähtee. Minusta se vaan on tarpeetonta riskinottoa.

Menin kehään kun ajanottajat oli poistuneet paikoilleen ja keskellä oli enää tuomari ja sihteeri. Olin silti liian ajoissa, koska ne kirjoitti vielä tosi pitkään, ilmeisesti palautetta edelliselle. Kerkesin miettiä, saako kehästä vielä poistua kun on kerran tullut, koira oli siis hihnassa yhä. En ollut varma, joten koira makasi ja minä yritin pysyä rauhallisena. Pöne katseli sadetakkimiestä ja kehuin sitä siitä, oli kaikin puolin tosi rauhallinen. Lopulta päästiin aloittamaan ja yllätyin suuresti, kun nollavire kantoi yhä ja tuntui tarpeelliselta jopa vähän kannustaa koiraa! Ei mulla nyt sellainen olo ollut että se jää matkasta, mutta ei se lainkaan painanut eikä pompottanut eikä edistänyt, vaan seurasi silleen pikkusievästi varmaan teknisesti just sopivan takana, niin huh huh. Hypyllä vire selkeästi nousi, ja siitä pari ykkösen virhettä, vino hypyn jälkeen ja seuraavasta eteentulosta odotettu kontrolli, koira liiskaantuu aina ihan jalkoja vasten. Peruutus tuntuikin kaaokselta ja olin varma että ehti istua, mutta mitäpä sellaisia uusimaan kun ei se sen paremmin menisi kuitenkaan. Hypähti muistaakseni sekä hypyn jälkeen että peruutuksesta eteenpäin lähdettäessä perusasennossa (oikealla), niistä ei kuitenkaan näemmä virheitä. Sitten valkovuokolle asti kivasti, mutta siellä joku ihmeen aivopieru, minusta koira oli kontaktissa mutta ehkä se just ajatteli jotain muuta, koska pyörähdyskäskyyn reagoi vaan sätkähtämällä "kääk mikä se oli". Uusittiin se, silti -3 TVÄ eli jotain säätöä siinä oli, varmistelin ehkä liikaa että nyt kääntyy tai sitten se oli vaan epätarkka (heitti liian ison voltin?). Sitten mentiin taas loppuun asti sujuvasti, ohjaus oli kevyttä ja koira aivan erilainen kuin eilen illalla kenraaleissa, nyt se kuunteli mitä tilataan eikä vain arponut mitä sattuu tulemaan. Maalissa käskin sen painokkaasti istua välttääkseni kaikki riehaantumiset, kytkin, siirsin vähän kauemmas (kr-koirasta) ja käskin maahan. Oli tosi rauhallinen ja vastoin kaikkia suunnitelmiani kehuin sitä parilla sanalla hiljaa jutellen. Sitten halusin odottaa, aiemmat mitä katsoin olivat menneet jo käytösruutuun ja sitten se sadetakkimies tuli myöhemmin, tuoli oli alle 2m päästä kyltistä mikä sekin on minusta ihmeellistä miksi se pitää tunkea niin lähelle. Ihminen on aivan eriarvoinen häiriö, toiset haluaa ehkä kuollakseen moikata, toiset pelkää ja suurimmalle osalle se lienee aika se ja sama. Minä odotin niin kauan, että sadetakkimies meni edellä ja seurautin sitten koiran niin, ettei menty suoraan kohti ukkoa, vaan kierrettiin kaarros. Asento oli istuen edessä, otin perusasennon ja jätin siitä. Oli tosi kiva, rennon tuntuinen, alkuun pitkään kontaktissa vain minuun, sitten vilkaisi pari kertaa ratakoiraa, kehuin aina niillä hetkillä. Jossain vaiheessa meinasi myös katsella ukkelia, tiedän että jos se aikansa tuijottaa ja ihminenhän yleensä katsoo takaisin, moni alkaa katsoa silmiinkin siinä kun koira katsoo ensin, niin sitten saattaisi ihan tyhjästä tulla räyh. Mulla ei ole mitään "katso"-sanaa, on sille pentuna sellainen opetettu ja ehkä olisi hyvä nyt muistuttaa, mutta nyt kutsuin sitä varovasti nimellä ja käskin painokkaasti istua, niin jätti ukkelin katselut siihen. Loppua kohti radalla tullessaan vuorossa oleva koirakko piti aikamoista ääntä, siinä oli ne jäävät ja aina kun radalta tuli "MMMMMAAAHAN!!!1", minä sanoin yhtä kovasti että istu. :D Ohjaaja myös alkoi kannustaa koiraansa ihan tosi riehakkaasti, sitä pöne toljotti niskat nyrjällään. Annoin sen välillä katsoa mutta jos aika venyi kovin moneksi sekunniksi, kutsuin sitä taas varovasti nimellä ja käskin istua. Jos kovin kovaa kutsuu omaansa, sehän pomppaa siitä ylös, niin vähän hankala homma, se katso minua -sana olisi kyllä kätevä. Pitäis vissiin tänkin koiran kanssa joskus ihan niinkuin treenata tätä... mutta siis ihan super kivassa mielentilassa istua, rata oli lyhyt ja kaikki teki sen nopeasti joten tässäkin meillä oli vielä ehkä 20s aikaa jäljellä toisen tultua maaliin. Ukko sanoi "aika" ja alkoi heti nousta itse, mutta minä pidin taas pääni ja kun koira alkoi katsoa liikehdintää, käskin painokkaasti "odota" ja istutin sitä vielä ainakin 5s, ukkokin painui takaisin penkkiinsä sen näköisenä että uskaltaako tästä mennä vai ei :) Olisi mun puolesta mennyt ohi, mutta en halua, että vieraan sanoma "aika" tulee olemaan mikään vihje suorituksen päättymiselle ja siksi en heti lähtenyt. Olen ylpeä siitä, että vuosien kokemus näkyy nyt edes siinä, että tällaisissa jutuissa osaan pitää pääni ja tehdä kuten minä, maksava asiakas, haluan.

Ulos seurautin sen ja koira oli rehellisesti pihalla kuin lumiukko, olisi mennyt katsomaan avoinna olevaa varastokoppia eikä odottanut lainkaan että joko nyt syödään. Tein pari temppua ja palkkasin yksittäisillä nameilla ja sitten kuljetin sen nameja heitellen tielle, missä käytiin pissalla ja otettiin valokuva. Kuvausasennosta vapautin sen "ole hyvä" -sanoilla ja silloin se alkoi hulluna vetää autolle, kuten yleensä tekee kehästä tullessa. Pikkusen myöhässä tajusi että oltiin kokeessa ja autolla joskus on ollut jotain palkkaa :) Nyt ei saanut kuin yhden namin vesikuppiinsa että rupesi juomaan.



Ehkä, ehkä, ehkäehkäehkä kaikkien näiden vuosien jälkeen olen vihdoin oppinut valmistautumaan oikein ja ohjaamaan paremmin. Se oli ihan hiljaa ja todella rento, ei haittaa yhtään että hieman matalassa vireessä, siis tykkäisin ehdottomasti korkeammasta mutta ainakin työ on tuottanut tulosta kun saatiin se noinkin alas ja siihen pitää olla tyytyväinen. Tällaisen onnistumisen jälkeen jaksaa taas pari huutokonserttiakin, joten ei muuta kuin uutta koetta katselemaan. Sienen kanssa treenasin vähän parkkiksella pönen vuoron jälkeen, Sieni oli ihan liekeissä. Se kiljahteli autossa jo aiemmin kuin hain pöneä treenisessioilleen. Hassua, olisikohan se oikeasti halunnut kisata? Samanlainen se oli niissä omissa kokeissa kun ne oli mulla talkoopäivän ajan autossa ja käytin pari kertaa pissalla. Takuulla tiesi että nyt on koe, mutta availi ääntään aina kun menin autolle "joko nyt on mun vuoro??". Hassu eläin. Ehkä pitäis senkin kanssa treenata vähän rallya ja katsoa pari yhteistä koetta noille, on sillä se yksi 94p ja onhan se ihan mahdollista saada ysivitosia, mutta edellyttää että kuut ja tähdet osuu kohdilleen aina ratapiirroksesta alkaen niin en tiedä maksaako se vaivaa.