Hieronnat

Pojilla kävi uusi koirahierojaopiskelija ihan siitä ilosta että satuin bongaamaan mainoksen; hän tulee kotiin ja ottaa 15e/koira 😯 (Normaalisti täällä maksaa 35-40e/koira, pk-seudulla kai vielä enemmän? Ja nykyään asun niin hevonkuusessa että moni varmaan laskuttaisi kilsatkin.) Mitään näkyviä oireita ei kellään ollut, mutta tuolla rahalla heitä nyt voisi ihan vain hemmotellakin.

Sanoin etukäteen, että Lakkia on hierottu mutta sillä on ollut yli vuoden tauko kun aktiiviharrastaminen loppui talon ostoon, ja se saattaa olla aluksi vähän pidättyväinen tai hitaasti lämpiävä. Pajua taas ei ole koskaan käsitelty, mutta se on erittäin suuhun punkeava ja paikoillaan oleminen on hänen ongelmansa. No suussa ja sylissähän ne molemmat oli, ja meni taas niin yli että Lakki olisi nylkyttänyt hierojaa... Töppöisellähän oli kanssa sellaista joskus ja kertoohan se jostakin. Lakki on kyllä nykyään poikkeuksetta vieraiden sylissä, mutta en tiedä onko siinä jotain jännää silti sen mielestä kun se helposti just menee tälleen yli. Nuorena se oli selvästi pidättyväisempi, tai silloinkin halusi itse mennä vieraiden luo, nousi heitä vasten ja halusi haistella, mutta jos sitä yritti koskea se poistui paikalta ja jos sitä piti väkisin kiinni (ell) se murisi. Vähän kiusaa itseä kun en oikein tiedä mikä on se "oikea Lakki" ja mikä opittua. Töppöinen taas ei koskaan ollut yhtään kiinnostunut kenestäkään ja jos sitä väkisin koski, se murisi ja puri. Mun mielestä näitä käytöksiä on hirveän vaikea sanoilla kuvailla, mitä eroa on pidättyväisellä, aralla, epäsosiaalisella ja hitaasti lämpiävällä?

Otettiin Lakki ensin, ja Lakissa olikin melkoiset jumit vasen taka - - oikea etu. Luultavasti liukastumisen peruja kun se oli sellainen selkeä ketju. Lakki piti suurimman osan ajasta sellaista hiljaista vinkunaa ja välillä halusi huolestuneena tuijottaa hierojaa silmiin. Välillä se väisteli kipeitä kohtia ja tarjosi mahaansa, tällainen se on ennenkin ollut. Miten ystävällinen tapa sanoa että ei tunnu hyvältä, siinä missä toinen murisee tai puree. Tosi hyvin antoi ventovieraan käsitellä eikä mitään jäänyt tekemättä siksi että koira ei olisi antanut tai halunnut koska vieras ihminen.

Pajulla oli aluksi todellisia ongelmia rauhoittua, mutta kun tajuttiin että sille ei voi puhua eikä sitä voi katsoa niin sitten se aika tosi kivasti malttoikin olla kyljellään. Rapsuttelin sitä itse koko ajan silleen hyvin verkkaiseen tahtiin ja kevyesti samalla pitelin aloillaan. Heti jos sitä erehtyi katsomaan, alkoi vimmattu hännän heiluminen ja sitten koira pomppasi suutelemaan. Pajulla oli selässä joku lukko joka onneksi aukesi hyvin ja koira silmin nähden rentoutui. Oikea polvi, se puoli mitä se pompottaakin, oli tosi tukossa polven alta, mutta kuulemma vaikea sanoa kumpi on syy ja kumpi seuraus. Sitä käsiteltäessä toinenkin takajalka tärisi, mutta lopuksi koiralla oli kuitenkin ihan silmät ummessa ja se oli muuten tosi rento. Jännää. Etuosassa sillä ei ihme kyllä ollut mitään, vaikka tuolla pomppimisen määrällä olisi kuvitellut olevan.

Uusintakäynti voisi olla paikallaan keväällä liukkaiden kelien lähdettyä ja sitten hän kyllä nätisti sanoi, että 3,5v koiraa olisi voinut joskus aiemminkin hieroa 🙈 Tai että ehkä sitä seuraava kerta voisi olla aiemmin kuin kolmen vuoden päästä... vaikka ei ole aktiivista harrastuskäyttöä niin kyllähän nuo vetää ihan helvetillistä rallia tuolla, ja esim. tämä talvi on ollut todella haastava jatkuvan liukkauden takia, niin on aivan perusteltua tsekata ne vähän useammin. Se on vaan aina jäänyt. Joo, vähän hävettää, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Kissat oli ihan kauheita ja yritti tunkea väkisin sekaan koko ajan. Talvi myös hyödynsi sen että Lakkia vähän niinkuin pideltiin aloillaan ja se tuli toistuvasti kierimään Lakin selkää vasten 😂 (Mun kissat haluaisi nukkua koirien kanssa, mutta koirista se on edelleen epämukavuusalueella ja jos kissa osuu koiraan, koirat poistuu paikalta. Talvi taisi tajuta että nyt on mun hetkeni lämmitellä Lakissa!)

Päivän tai pari voisi nyt yrittää pitää heitä levossa ja liukastelematta, mutta kun piha on täynnä jäätä niin aika mahdoton tehtävä voi olla.

Lakki 5v

Lakki tänään 5v! Hän on toisaalta hieman hullu ja toisaalta hyvin järkevä, ja voisi toivoa että hän pysyy aina juuri tuollaisena. 🤍

Mun puhelimen näyttö hajosi ja ostin uuden. Olin jo pitkään ajatellut siirtää kuvat ja videot ulkoiselle kovalevylle ja poistaa ne puhelimesta, ja nyt oli hyvä hetki tehdä se, eikä turhaan siirtää niitä uuteen luuriin muun datan mukana. Katsoin muutaman töppöisen videon ja varmistin että viimeisen päivän koirat ja kanat pihalla -videot tuli ehjänä mukaan.

Yöllä näin unta, missä hän oli vanha, kuuro ja sokea. Oltiin jossain kerrostalossa tosi korkealla. Yhtäkkiä näin, että hän kävelee parvekkeen avoimesta ovesta partsille ja suoraan vaan kohti reunaa. Siinä oli sellainen betonimuuri. Ei saatana se putoaa tuolta, ajattelin ja aloin huutaa sille ja juosta sen perään. Mutkun se ei kuule enää. Odota, pysähdy, älä mene sinne, mutta se vaan jatkoi kävelemistä ja kiipesi muurille ja pudottautui suoraan alas enkä ihan ehtinyt tarraamaan sen karvoihin kiinni. Ei ei ei ei ei ei ei!!! Kumarruin kuitenkin katsomaan aidan yli ja se makasi mahallaan jalat sammakkoasennossa ja niska niin vääntyneenä että tiesin että mitään ei ole tehtävissä. Nurmi oli tosi vihreää ja oli aivan hiirenhiljaista. Tiesin myös että se ei ollut vahinko, vaan se oli päättänyt tappaa itsensä, ja tiesi koko ajan mitä oli tekemässä, enkä olisi voinut estää sitä vaikka olisin tehnyt mitä.

Jännää, ihan kuin alitajunta haluaisi vihjailla että se olisi pitänyt lopettaa aiemmin?

En ole nähnyt näin selviä unia kenenkään kuolemasta.

💔

Terapianahkana jälleen

Nahkainen oli toista kertaa koirattomaksi jääneen talouden terapianahkana, nyt myös yötä, oikeastaan sellainen niinku yhden yön juttu. 🤭

Silloin kun töppöinen tuli, halusin nimenomaan "yhden ihmisen koiran" ja kuvittelin että on jotenkin hienoa olla koiralle koko maailma. No sitten tuli Sieni, joka opetti, että se pirskahtelevan onnellisuuden ja ehdottoman rakkauden lähde on täysin ehtymätön, eikä se ole millään tavalla minulta pois, vaikka mun koira jakaisi sitä muillekin. Nyt tuntuu että omassakin rinnassa läikähtää kun pikkuinen nahkiainen on voinut osaltaan tehdä hyvää ja jakaa sitä eteenpäin.

Mutta se mikä hämmentää on se, että hän oli siellä yöllä pitänyt jotain omia bisneksiään eikä ollut oikein nukkunut omassa pedissä, ei sängyssä eikä sohvallakaan vaan rumpannut edestakaisin. (Kotona kun se käy nukkumaan, siltä on taju veke aamuun asti eikä se todellakaan vaihda paikkaa mihinkään). Ja sitten se oli vienosti istunut ja tuijottamalla ilmoittanut että haluaisi ottaa nallen nojatuolista, siis vähän niinkuin pyytänyt lupaa. Mikä vieraskorea paskiainen, kotona hän ei kyllä pyytele lupia mihinkään vaan on nimenomaan erikoistunut varastamaan kaiken mikä lähtee 😂 Lakki parka on ollut ihan hukassa kotona, mikä on ollut myös tosi jännää, koska silloin kun töppöinen lähti, kukaan ei kertaakaan millään tavalla kaivannut sitä tai reagoinut muutokseen. Lakki ja Nakki nyt on sellaiset paita ja perse että ehkä niiden suhde on vaan ihan eri sfääreissä. Jäin kyllä vähän miettimään että ajatteliko nahka olinko tuhma miksi mut on annettu pois ja ajatteliko Lakki että mihin se meni tuleeko se enää koskaan takaisin. 🥺