Teinin ohella se aikuinenkin sekoaa

Joitakin viikkoja sitten yksi meidän noseporukasta piti treenit heillä. Meiltä on sinne 40km. Otin kaikki mukaan, ja ekana pääsi Lakki. Paitsi että lähettäessäni sitä etsimään se ei suostu tekemään yhtään mitään. Siis vaan seisoo ja möllöttää. Aika pitkään sitä siinä patistelin ja sitten se oli sellaista että se etsi metrin ja jäi möllöttämään. No lopulta sitten koira autoon kun ei siitä tule mitään. Onneksi Paju ja Hymni halusi treenata. Lakkikin kävi kokeilemassa toista kierrosta sisällä ilpin alla ja siellä se oli aika normaali. Ulkona oli jotain +24 ja vähän nahkeaa, ja sehän on lämmölle herkkä, mutta oli ollut pitkään helteet ja ei se nyt noin ilmene ettei se tee yhtään mitään. 🤔

Alkuviikosta kotona tein mudeille jäljet. Lakin jälki alkoi metsästä ja meni sitten pellolle, se oli yhteensä reilu 500m. Alku oli kamalaa kiskomista enkä meinannut pysyä pystyssä sen perässä. Eka keppi metsässä jees. Toka keppi oli pellolla ja tahallaan kulmassa. Sekin ihan ok, mutta kun jatkettiin niin koira yritti melko räikeästi vetää sen kulman suoraksi enkä päästänyt, vaan pidätin liinalla kunnes se oikeasti ajoi sen kulman. Sitten tuli kasa ruokaa, ajattelin yllättää hänet mutta hän totesi että vittu mitä paskaa en syö. No älä. Jälki meni suoraan pellon laidassa. Se nosti koipea mistä toruin sitä. Sitten se jäljesti parikymmentä metriä, kavahti seuraavaa ruokasaa ja yritti mennä pellon reunalta ojaan jossa ei ole vettä, jolloin saatoin vähän kivahtaa sille että nyt loppuu sekoilu ja keskitytään siihen jälkeen. Minkä jälkeen se totesi että pidä ämmä jälkesi eikä taaskaan tehnyt yhtään mitään vaan jäi jurottamaan siihen.

Mikä sitä vaivaa? 😱

Lakki jota ei ole koskaan kielletty eikä pakotettu? Jolla on aina ollut korkea motivaatio ja jonka mielestä tekeminen itsessään on tosi palkitsevaa? Lakki?!

No minähän päätin että tämä ei ole monivalinta ja se jälki ajetaan. Se toinen ruokakasa oli piikin kärjessä ja tiesin että ollaan just siinä, ja jossain 50m päässä tulisi vika keppi. Kyllä me siinä ehkä joku viisi minuuttia seistiin ja minä sen kun jankutin että nyt se jälki. Sitten se vaan yhtäkkiä päätti että selvä ja nosti sen ja jatkoi. Kovin oli sellasta vaisua menoa, kepillä kyllä palkat ja kehut kelpasi ja se oli taas sellainen melko normaali itsensä.

Mitähän ihmettä oikeasti?

Ymmärrän että taloon tullut narttu ja lähestyvät juoksut voi laittaa pojan pään sekaisin, mutta että se yhtäkkiä noin totaalisesti kieltäytyy tuntuu tosi oudolta. Muuten se kyllä leikkii samaisen nartun kanssa, juoksee ja lenkkeilee enkä usko että se mitenkään kipeä olisi.

Tällä hän tienasi itselleen nyt ainakin kuukauden treenitauon. Oon merkannut kalenteriin 6 viikkoa. En tee sen kanssa yhtään mitään. Eilen piilotin pihalla isoja koiranmakkaran palasia ulkorakennuksiin. Kahdelle koiralle vuorotellen. Lakkia vitutti niin että piti ujeltaa useaan otteeseen jonkun muun vuorolla, mutta sanoin hänelle että kultaseni sähän et halunnut treenata niin sitten sulla ei ole treenejä. Luulen, että yritän mahdollisimman paljon jättää sitä kotiin myös kaikista treeneistä. Jos ei halua osallistua niin voi odottaa kotona, ei tartte tulla autoonkaan hengailemaan.

Että ei oo joo jälkikoetta tälle syksylle luvassa, ja onneksi en ilmoittanut sitä mihinkään noseen vaikka parikin kolmosen koetta olisi ollut tarjolla.

Yksi ilta sattui sitten myös sellainen, että mentiin iltapissalle pellolle. Alkoi jo hämärä laskeutua. Käveltiin suoraan sorsastajan syliin. Ei tuullut yhtään eikä koiratkaan huomanneet mitään. Yhtäkkiä ne alkoi haukkua ja pelästyin niin että hyvä ettei sydän hypännyt rinnasta ulos. Puskassa seisoi maastovaatteissa joku tyyppi siinä ehkä 15m päässä. Hymni pelästyi haukkuvaa Lakkia ja juoksi mun taakse, nappasin liinasta kiinni kun en tiennyt miten kauas se säntää. Paju oli kiltisti siinä vieressä koko ajan, haukkui kyllä sekin. Lakkikin oli aika lähellä mua, ja joo tilanne oli niin kaoottinen että ei mun suusta tullut mitään järkevää. En osannut kutsua koiria kun ne oli jo melko lähellä ja en sitten saanut mitään sanottua. Lakki päätti sitten lähteä sitä hahmoa kohti haukkumaan ja siinä vaiheessa kaikki haukkuu, komennan Pajua pysymään aloillaan ja huudan Lakkia. Juu ei tule Lakki. Aika monta kertaa sai sille karjaista että se suvaitsi saapua takaisin, siinä sitten kytkin niitä ja yritin vaientaa niitä ja katsoa samalla että mikä helvetti siellä puskassa edes seisoo.

Sorsastaja ase tanassa. Oli nähnyt meidät jo kaukaa ja nauroi vaan että ei haittaa, kun useaan otteeseen pahoittelin kaikkea tapahtunutta. Sanoin kyllä myös että hitto että pelästyin itse, vähän niinku vihjauksena että olis kai sitä jotain voinut tehdä hänkin tullakseen aiemmin huomatuksi. No juteltiin sitten aika pitkään siinä ja nyt se oli tosi kiva kohtaamistilanne Hymnille, se istui nätisti ja rentona ja sai namia. Kaikki se ääni mikä näistä lähti oli saanut varmaan kilsan säteellä kaikki muutkin koirat haukkumaan pihoillaan ja niille sitten piti vielä vähän pöhähdellä jokaisen. Opin senkin, että vielä joitakin vuosia sitten siellä on ollut sorsia, mutta ei oo enää näkynyt. Oon luullut että ne vaatii lätäkön mitä täällä ei ihan lähellä ole, mutta eivät vaadi.

Treenitauon lisäksi Lakki tienasi sitten x-määrän fleksiä. 😫Vähän pitäisi luoksetuloa muistutella, mutta kun en varsinaisesti halua treenata sen kanssa nyt mitään niin vähän on hankala rasti tällainenkin. Tajusin nyt taas että nämä elää ihan pellossa. Ne saa tehdä mitä haluaa, niiden ei tartte arjessa odottaa mitään yms. Pitäisi ruveta ihan taas leikkimään hallintaa, tehdä paikalla oloa kesken lenkin, kutsua luokse kun niillä on jotain tosi kiinnostavaa, kieltää asioita joskus ihan vain siksi kun minä sanon ja niin edelleen. Jotta sillä olisi joku merkitys että kuunnellaan mitä sieltä mun suusta tulee. Jäin myös miettimään että pitäisikö niille kouluttaa vaikka joku maahan-käsky, millä ne lakoaisi kaikki (paitsi russeli ei kyllä mene märkään maahan), niin jospa tällaisessa äkillisessä tilanteessa missä en tiedä mitä mun pitäisi ensin tehdä, se vaikka tulisi mun suusta paremmin.

Kevennyksenä sata ja yksi tapaa pilata toisen treenit, tai ainakin toisen video, kun sua ei oteta mukaan, osa 13:

Joo'o. Muistan että kun Sieni tuli, töppöisellä lähti aivan lapasesta ja se selkeästi överipuolusti sitä. Lakin touhuissa on vähän samaa sävyä. Lakki on onneksi tosi paljon nöyrempi eikä se ole niin terävä. Tämäkin sen haukku oli enemmän vaan hau hau eikä sellaista aggressiivista että saa pelätä että se käy kiinni johonkin. Mitenkään sitä puolustelematta - koirahan ei tietenkään saa mennä vieraan luokse haukkumaan yhtään millään sävyllä. Hitto että hävettää. Ja vituttaa. Eniten se oma toiminta. Olipahan nyt sitten reilun 1,5v täällä asumisen jälkeen eka kerta kun törmättiin täällä ihmiseen (jos sitä taannoista autoa ei lasketa). Sekin on vähän ongelma kun niitä tilanteita on niin vähän, niin ei niitä pääse harjoittelemaankaan. No ainakin on nyt estettävä että tämä ei toistu ja sen takia ulkoilkoon mokoma hihnassa.