Kissoja ottaessani ei jotenkin käynyt mielessäkään että joudun kirjoittamaan tällaista.
Kissat söi eilen illalla kanan sydämiä ja märkäruokapussin pohjat. Pumput oli olleet jääkaapissa jo aika monta päivää ja mietin, mahtaako ne vielä olla kunnossa. Päätin että jos eläimet syö niitä niin sitten ne on. Hyvällä halulla meni kaikki kuten aina.
Yöllä kävin (kyttäämässä revontulia, turhaan, ja) vessassa puolen yön maissa, ja sitten aamulla kello soi 5.50. Tallustelin silmät sikkurassa taas vessaan ja siinä pöntöllä istuessani aloin katsoa pikkumattoa, joka oli ihan täynnä jotain ruskeaa. Hetki sitä piti siinä ihmetellä ennen kuin selvisi että se on oksennus ja siinä on sydämen paloja ja kokonaisia märkäruuan möykkyjä. Se koko matto oli siinä eli näytti siltä että jonkun maha oli todella kääntynyt ympäri ja kaikki tullut kaaressa ulos.
Talvi pyöri jaloissa ja Nutsia ei näkynyt missään, joten arvasin kumpi heistä on kipeä. Oli vähän kiire päästä ajallaan lähtemään, mutta kun se ei kutsuista huolimatta tullut, alkoi ahdistaa ja oli pakko etsiä se. Kävi jo mielessä että entä jos se on yöllä karannut ovesta tms. Ei löydy sohvien eikä sänkyjen alta vaikka taskulamppu kädessä konttailin etsimässä. Ei ole jäänyt mihinkään kaappiin. Lopulta könysin vielä vintille. Mulla on tarkoitus ostaa portaikkoon ihan oikea ovi, kun yläkerta on vain puolilämmintä tilaa ja talvella sieltä tulee kylmää. Nyt siinä on vaan päällystetty kompostikehikko ja roikkuvia mattoja ym tilkitsemässä vetoa. Nuts pääsee sinne kyllä silti, ja nytkin kun pääsin itse kaikkien esteiden läpi ylös, se suostui tulemaan näkyville. Jäi möllöttämään siihen eikä tullut luokse asti, mutta ainakin se on elossa, ja totesin että jos sulla on paha olo niin senku oot yksin siellä. Kissat jotenkin vielä koiria selvemmin vetäytyy jos niillä ei ole kaikki hyvin. Painelin alas ja lähdin kokeeseen.
Kolmen maissa olin kotona, ja hän oli kyllä laskeutunut keskuuteemme alakertaan, mutta ei ollut eteisessä vastassa (hän on aina), vaan istui tuvan lattialla. Antoi mennä luokse ja silittää, mutta ei kehrää eikä puske. Oksua ei ole tullut lisää, kävin tutkimassa yläkerrankin, ja hiekkiksellä on kaikki kuten aina eli ripulia sillä ei ole. Talvi on erittäin virkeä ja vähän nyt ihmetyttää että jos ne sydämet oli pilalla, niin miksi toinen oireilee ja toinen ei...? Heittelin niille vähän nappuloita ja Talvi syö ihan sekona, Nutsia ei kiinnosta. Se kyllä liikkuu mutta on kovin vaisun oloinen, normaalisti hyvin virkeä, iloinen ja elinvoimainen katti. Jopa rasittavuuteen saakka. Kaduin heti joka kertaa kun olen menettänyt hermoni sen takia että sen pitää tunkea itsensä joka paikkaan. Piristy.
Kyllä mä kuvittelin että kissoillekin voi tulla kaikkea mutta jotenkin silti ajattelin että ne käy lääkärissä enemmän hammaskiven poistossa, sterkassa (no nää on jo käyneet ennen kuin tuli mulle, mutta yleensä) ja rokotuksilla, ja ehkä joku tapaturma voisi olla Nutsille ominaista. Mutta että kissa alkaa oksentaa ja kieltäytyy syömästä, sellainen ei käynyt mielessäkään. Mistä se jonkun vatsataudin olisi saanut? Ja jos se ruoka oli pilalla niin miksi vain toinen oireilee?
Kysyin yhdistykseltä neuvoja ja kyllähän sitä nyt pitäisi yrittää saada edes juomaan/syömään jotain nestemäistä, ja jos ei, niin sitten se olisi mentävä lääkäriin. Absurdi tilanne että maailman ahnein elukka kieltäytyy syömästä ja ilta meneekin nyt siinä, että koetan keksin sille toinen toistaan parempia herkkuja.
***
Päivitys 17.45:
Ei mene mikään liha, märkäruoka, kovat eikä pehmeät namit, rupesi olemaan jo melko epätoivo ja suunnittelin että sotken seuraavaksi sen turkkiin jotain jotta se joutuu putsaamaan itseään ja nielisi siinä jotakin. Kalkkunaleikkelettä sain ihan pienen siivun menemään kun aika pitkään sitä tyrkytin, mutta toista ei kyllä ottanut ja alkoi olla vittuuntunut siihen että läiskin sen naamalle kinkkua, niin luovutin ennen kuin sain tassua.
Sitten muistin yhden jutun millä on aika monta kertaa houkuteltu koira syömään leikkauksen, mahataudin ym jälkeen. Onkohan sitä vielä, muistan että yksi purkki oli mutta siitä oli päiväys mennyt ja saatoin syöttää sen loppukesästä koirille. Ole pliis vielä kaapissa, ja se oli! Kerrankin jotain hyvää siinä että unohtaa syöttää vanhan ruuan pois.
En tiedä mitä paskaa tuo on mutta mulla on aina kaikki olleet ihan hulluna siihen, ja tosiaan se on sairaana ollut useaan kertaan se ainoa mitä on suostuttu ottamaan. Siispä korkeat odotukset nytkin ja...
Ainakin pieni erävoitto 🥰🥰🥰 Jospa se olo alkaisi kohentua! En antanut paljoa, katsotaan pysyykö tämä sisällä. Hän myös hetken jutteli mulle eli alkoi kehräämään. Vetäytyvä ja vaisu se on edelleen mutta ei paennut vintille asti vaan on tuvassa kiipeilypuun ylimmällä hyllyllä.
***
Päivitys 20.30: nukkui useita tunteja ylähyllyllä. Ruokien ääni sai hänet tulemaan alas, mutta Hills ei sitten enää kelvannutkaan. 😲 En tiedä onko vika siinä että se oli jääkaappikylmää. Pitää huomenna kokeilla lämmittää sitä vähän. Kalkkunaleikkeleelle ensin kanssa käänsi selkänsä mutta heittelin sillä palasia niin sitten kiinnostuikin ja söi sitä kolikon kokoisen läntin. Kokeilin myös jotain tonnikalanameja ja ensin vaan haistoi, mutta pienin ihan pieniksi ja tiputtelin niitä niin söi vähän. On se nyt hieman siis energiaa saanut mutta aika nihkeää on. Toivottavasti ensi yö tekee ihmeitä.
***
Aamu: normaali kurrrrr kauhea nälkä -kissa tervehti minua heti kun nousin. 🤍 Olin jättänyt Hillsit reilulla nesteellä kuppiin hyllylle mihin Talvi ei pääse, ja kuppi oli yön aikana tyhjentynyt. Aamulla sai märkäruokaa nesteen kera ja lopuksi vähän nappuloita pyöriteltävästä Kongista, kaikki meni. Nälkä tuntuisi olevan mutta ei uskalla antaa kauheasti nyt heti, ehkä useampi pieni annos parempi. Vaikuttaa myös paljon virkeämmältä kuin eilen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti