2024

Tälle(kään) vuodelle ei ollut oikein mitään tavoitteita.

Tammikuussa meinasin unohtaa Lakin 4v synttärit, kun muuton kanssa oli niin paljon puuhaa. Olen tuskaillut kolmen erilaisen koiran lenkkeilytarpeita. Pappa jaksoi vielä tunnin remmilenkkejä, mutta ei sitä lumikenkäilemään voinut ottaa.

Helmikuussa pappa vietti 15,5v välisynttäreitä. Muutettiin taloon. Irtisanoin usean yhdistyksen jäsenyyden, koska kaikki aika ja raha menisi talon kanssa, ja päätin vähentää tänä vuonna kokeissa käyntiä reilusti. Talvi kotiutui ja koirien totuttelu kissaan alkoi.

Maaliskuussa koirat oli olleet yli kolme kuukautta treenaamatta mitään, ja minulla oli siitä vähän huono omatunto; seurakoiraksi sopivampia rotuja on maailma pullollaan ja minun koirat on sitä paitsi tottuneet aika paljoon. Toisaalta oltiin edelleen niin ihastuksissa talosta ja pihasta että ei tehnyt mieli lähteä mihinkään, ja jälkeen päin en tiedä kärsikö ne nyt siitä kuitenkaan.

Huhtikuussa nahkiainen täytti 3v. Odotin kovasti lumien sulamista, että näkisin mitä kaikkea mun piha sisältää.

Toukokuussa Lakki kävi meidän kaikkien ekassa kolmosluokan nosekokeessa. Paju taas uinaili lääkärissä yhden pallin menetyksen ja hammashoidon ajan. Kaikkein vaikeinta oli pitää hänet pari viikkoa kytkettynä pihalla, sekös omaan pihaan rakastunutta russelia jurppi. Nuts kotiutui loppukuusta, ja koirille toinen kissa ei ollut mikään juttu, mutta kissa-kissa-ystävyyden muodostuminen olikin huomattavasti hitaampaa.

Kesäkuussa Lakki kävi oman seuran sisäetsintäkokeessa vetämässä nollat tauluun. Niin teki 11 muutakin koiraa ja voittaja voitti 13p:llä. En vieläkään tiedä mitä ihmettä siellä tapahtui, nollakoira oli kuulemma ollut ihan normaali ja sitten kukaan muu ei löydä mitään ja ilmaisee ihan mitä sattuu. Meni vähän harrastamismotivaatio taas. Kuun lopussa kanat kotiutui ja koirat sekosi niistä yllättävän vähän.

Heinäkuussa vietettiin kesälomaa ekaa kertaa elämässäni tekemättä yhtään mitään. Siis oltiin kotona ja käytiin pariin otteeseen mökillä, ei mitään "oikeita" reissuja tai tapahtumia. Oli ihanaa, ja vuosikymmenten haaveet oli juuri tässä kun tunsin oloni hullunkurisen sirkuksen tirehtööriksi istuessani pihalla kaiken maailman elukoiden keskellä.

Elokuussa pappa täytti 16v ja suunnitellusti pari viikkoa sen jälkeen poistui keskuudestamme. Vanhan koiran kuolema on toisaalta odotettu ja jopa jonkinlainen helpotus, toisaalta ero on aina repivä. Myös kanat tai sittemmin kukoiksi osoittautuneet siivekkäät lopetettiin ihan kuun lopussa, ja jäljelle jäänyt porukka tuntui todella vähältä. Paju kävi kahdessa nosekokeessa saadakseni muuta ajateltavaa.

Syyskuussa oli Muotkan vaellus. Opettelin elämään ilman sinua. 16 vuotta on niin kauhean pitkä aika että tuntui pitkään orvolta, ainahan sinä olit ollut siellä.

Lokakuussa ei tapahtunut mitään tähdellistä. Mun koirablogi ei ole koskaan ollut näin hiljainen. Luonto alkoi vetäytyi talviunille ja silloin ei tarvitse itsekään jaksaa muuta kuin käydä töissä ja maata sohvalla.

Marraskuussa Pajulla oli yksi sisäetsintäkoe joka osoittautui kaikille vaikeaksi ja oli hukkareissu. Käsi leikattiin ja oli pitkä saikku, mutta ei oikein energiaa treenata mitään. Sen jälkeen tulin ensin flunssaan ja sitten se meni munuaisiin, ja yleiskunto romahti niin että lumessa lenkkeily piti aloittaa hyvin hitaasti.

Joulukuussa oli järjestämäni mudien tokopäivä, minkä missasin kuumeen vuoksi. Äkkilähtönä sitten Lakille SISA2 vaikka olin edelleen puolikuntoinen, mutta se meni ihan todella upeasti eikä minua siksi edes harmittanut yhtä täpärästi missattua piiloa vaille satanen.

Kauden saldo:

Lakki:
-kolme nosekoetta

Paju:
-kolme nosekoetta
-piilokiveksen poisto

Harrastusten ja kokeiden vähentäminen onnistui ja säästin ainakin pari tonnia rahaa verrattuna edelliseen vuoteen. Välillä oon kaivannut aktiivisempaa harrastamista, välillä en, mutta toivon silti ensi vuodelle vähän enemmän tapahtumia. Huomaan kaipaavani niitä ihmisiä. Maalla on edelleen huikeaa kun on pimeää ja hiljaista ja minusta on edelleen ihanaa olla yksin. Tai ei kai tällaisen lauman kanssa pienessä tuvassa järin ehdi yksinäisyyttä kokea kun mitään ei tosiaan tartte yksin tehdä 🤪 Mutta koiraharrastusyhteisöä on tullut vähän ikävä!

Hyvät joulut kaikille lukijoille! 🌲