Lisää maastoja

"Matin kankaalla" tänään, enkä nähnyt ketään. Oli kyllä sellainen olo että koska tahansa on joku sahan kanssa tai ilman jossain mun takana.

Töppöselle tallasin 850m pitkän jäljen neljällä kepillä. Se muhi tunnin. Koira ei olisi millään malttanut pissiä ja siinä minä sitten jurpatin sille että neljääntoista vuoteen ei ole koskaan lähdetty mihinkään hommiin ennen kuin on kustu, eikä mennä nytkään. Ei tullut mitään niin laitoin sen takaisin autoon, hengitin hetken syvään ja otin uudestaan. Sitten hänkin taisi muistaa että niin joo tuon ämmän kanssa ei voi tapella...

Koiran perässä rypiessäni mietin että oon kyllä melkoisen ankara Lakille. Töppöisen työskentelyssä ei ole mitään hyvää 😅 Paitsi että se on ihan saatanan sinnikäs ja mikään henkinen tai fyysinen palaute ei tee muuta kuin saa sen vaan lisäämään vauhtia. Ja no se, että se on melko varma keppien kanssa; se todella koko ajan etsii niitä koska haluaa nykyään vanhoilla päivillään kuollakseen saada sitä ruokaa mitä niistä saa. Tämäkään asia ei ole aina ollut näin.

Noin muuten se on aivan liian epätarkka, se juoksee pää ylhäällä, se ei ota vastaan palautetta vaan tappelee vaan vastaan, kulmatyöskentely on olematonta. Ei se mitään jälkeä koskaan hukkaa, en ole sen uran aikana oikeasti varmaan yhtään kertaa joutunut tulemaan kesken pois. Jälki kun häviää, se nostaa pään ylös ja alkaa juoksemalla etsiä sitä. Sen lajin nimi on kuitenkin jälki ihan syystä. 😂 Jos ei menisi niin kovaa ja huolettomana niin joka kulmassa ei esim ajaisi yli ja tartteisi näyttävästi uudelleen lenkittämällä nostaa sitä. Voi luoja. Välillä mietin miten ihmeessä hänestä tuli KVA koska sen työskentelyssä on about kaikki pielessä. Ehkä siksi että metsässä sitä työskentelyä ei kukaan ole arvostelemassa ja kepit ratkaisee.

Lakin jälki ehti muhia kanssa noin tunnin. Pysyin suunnitelmassa ja tein sille vain 120m jäljen neljällä kepillä, tarkoituksena ajaa tuntumalla ja vahvistaa keppejä. Jana oli reilu 10m ja jälki lähti vasemmalle. Lakki on ollut tosi luotettava jäljen nostojen kanssa, mutta nyt ekaa kertaa ikinä se tuntui olevan vähän kujalla ja reagoi eniten mun merkkiin. Se nousi pystyyn merkin viereistä puuta vasten ja nappasi siitä takajäljen. Sotki varmaan esineruutuun. Ei ole ollut tällä kaudella mitään virittelyitä kummassakaan kun ne tuntuu vähän tyhmältä, mutta ehkä pitäisi pitää ne ohjelmassa kuitenkin. Annoin sen jäljestää parinkymmenen metrin matkan autolle, sanoin sitten ihan nätisti että mites tää nyt tälleen ja kerin liinaa käsiini että lähdetään yrittämään uudelleen. Lakki oli ihan todella maansa myynyt. Ihan superluimussa se kyllä lähti uudelleen, nosti tosi tarkasti oikeaan suuntaan ja sitten kun kehuin sitä äänellä, häntä nousi heti onneksi takaisin ylös. Se herkkyys on ihanaa kun se toimii myös näin päin. Kepit löytyi hienosti, karvapatukka toimi kivasti, lopussa vielä kissanruoka.

Paju pääsi jälkien muhiessa etsimään eukalyptusta puista ja kivistä. Ikävää kun se joutuu aina vaan odottamaan, mutta tajusin että voihan se tehdä maastonosea. Se ei ollut yhtään vaikeaakaan, tiesi heti mitä tekee eikä edes meinannut kuseskella tms. Lopuksi vielä sai etsiä lähtiessä saunatupaan laittamani laakerit.