Maastoja

Vappuviikonloppu yksin mökillä, melko köyhää... Mies on töissä ja hetken mietin kysynkö jos joku tulisi mun kanssa päiväksi treenaamaan, mutta en jaksanut. Samapa se on itsekseen touhuta.

Ajelin aamusta "mäyräharjuntielle" ja zoomailin maastoja. Paikoin tosi paljon sulaa ja paikoin sitten ihan hirveästi lunta. Jälkeä kun lähtee tekemään niin vaikea tietää millaista peremmällä on. Siellä sitä sitten ryvin, tai aika hyvin se kantoi mutta jurpatin ihan kuuluvasti itsekseni että miksi vitussa mikään ei koskaan voi onnistua. Olin siis päättyvien mökkiteiden päässä sata metriä tieltä metsässä, kun yhtäkkiä mun edessä seisoi pappa vanha käsisaha kädessään. Jumalauta että sain sydärin, miksei hän sanonut mitään kun takuulla kuuli minut kaukaa...!! Hän kysyi ekana oonko suunnistamassa ja sitten kun kerroin että teen jälkeä koiralle, että onko se koira nyt irti täällä ja onko se karhukoira. No ei ja ei. 🤭 Siinä sitä juteltiin hyvä tovi säästä, lumesta, keväästä ym ja lopuksi hän kysyi että jos menee tuonne päin niin häiritseekö minua. Epäilen että ehkä pelkäsi että kohta se karhukoira on irti siellä, en tainnut sanoa että koira on kyllä koko ajan kiinni, selitin vain ettei se riistasta ymmärrä mitään. Meni pasmat sen verta sekaisin että suunnistin tielle ja lopetin jäljen siihen, siitä tuli 400m kolmella kepillä. Siitä tuli myös ehdottomasti töppösen jälki koska se saattaa olla harhoja täynnä. Millainen tuuri pitää olla että törmää maanomistajaan just silloin kun vaikuttaa ihan sekopäältä kiroillessaan menemään...

Lakin jäljen tein autolta toiseen suuntaan, siitä tuli 700m pitkä ja välikepit oli noin sadan, kolmen sadan ja kuuden sadan kohdilla. Lakki on ajanut viime syksynä kerran pari alokasluokan mittaisen (500m) ja halusin nyt kokeilla mitä se tuumaa selkeästi pitemmästä.

Siirsin sitten autoa kauemmas, alas tien päähän, että sahamies ei kohta seiso mun esineruudussa. Tallasin joutessani kolme kaistaletta. Mun kaistaleet on ehkä 5x60m ja tällaisilla Lakki on lenkin ohessa aloittanut tämän lajin. Nyt oli pointtina vain estää sitä vaihtamasta esinettä. Ekassa ja vikassa esine oli takana, toisessa n. 20m syvällä. Viikko sitten hän esitti kaikki mahdolliset virheet mutta nyt oli ihan eri ääni kellossa! No ehkä sitä vauhtia oli ekassa pikkasen liikaa, vähempikin riittäisi, mutta pysyi alueella ja hoiti homman nopeasti. Tokassa ihan tosi hieno reaktio esineeseen ja malttoi jäädä tarkentamaan eikä rynnistänyt peremmälle. Sain mitä halusin joten lopetin tähän. Palkkana pitkävartinen kaninkarvalelu, oli mieleen. Lopuksi köllin mättäällä itsekin, Lakista on ihanaa kun se saa könytä mun päällä lelun kanssa.

Töppöinen ei ole ehkä eläessään tehnyt mitään kaistaleita, mutta ei se yhtään ihmetellyt miksi me välillä vaihdetaan maisemaa. Vein toiseen Lakin tuoman esineen sille takaisin ja sai hakea vikan. Hirvittää päästää sitä suoraan autosta juoksemaan, onneksi se ei mene niin kovaa kuin Lakki mutta ei haittaisi vaikka ravailisi vaan. Hän oli erittäin tohkeissaan.

Sitten palasin autolla sinne ylemmäs parkkiin ja toivoin että sahamies olisi jo häipynyt eikä nähtäisi kohta uudelleen pönen kanssa. Töppöinen se vetää edelleen ihan sekona ja hän on kyllä vaan niin elementissään jäljellä. Ei tullut ylimääräisiä vastaan eikä se mihinkään harhoihin reagoinut, tosin sehän ei reagoi jos jotain vaan jatkuu myös suoraan. Hän oli taas hieman pahoillaan että tässäkö tää oli. Voi pöne, lupaan edelleen yrittää tehdä sulle vaikka kilsan että pääset kunnolla hommiin, mutta tässä nyt tulee kaikenlaisia vastustavia tekijöitä!

Sitten oli Lakin vuoro. Jälki oli 1,5h ikäinen. Hieno jäljen nosto, ekan kepin ilmaisi myös hienosti ja karvalelu kelpasi hyvin. Jälkeä tehdessä matka tuntui aina paljon pidemmältä kuin koiran kanssa, ja nytkin oltiin yhtäkkiä 300m kepillä. Lakki veti siitä yli reagoimatta mitenkään, mutta itse astuin sen päälle, ja pyysin sitten koiraa että tuus katsomaan mikä tässä on. Palkkasin sen muutamalla namilla ja pyysin hetken odottamaan että sain huohottaa itse. Sitten tein itse kaikkea outoa, alkoi vähän arveluttaa jaksaako se ja annoin sen mennä liian kovaa, välillä laskin jopa liinan käsistäni kun koira meni pienten risujen väärältä puolelta jne. Lopulta oltiin aika lopussa ja koira jäi nuohoamaan jotakin, ehkä sen mielestä tässä oli korkea aika olla keppi, tai sitten siinä oli oikeasti vaikkei se sitä löytänyt. Minä kun pysähdyin niin se oli vielä varmempi että nyt pitää löytää jotakin, ja kehoitin sitä sitten lopuksi että jatka vaan eteenpäin. Jännä että se ymmärsi sen. Minusta siinä olisi pitänyt olla kulma mutta koira vaan paineli suoraan. Olin melko varma että nyt se kyllä oikaisi jotakin, mutta se näytti niin selvästi jäljestävän ja kun vielä vähän pidätin kysyäkseni ootko varma, ja se vaan veti, annoin sen mennä. Kas siellä näkyykin jo tie ja notkelma missä vika keppi olisi. Jälkeen päin katsoin karttaa niin ei minulla siinä mitään kulmaa ollut, tultiin takuulla ihan oikein 😂 Ei vaan mitään muistikuvaa missä kohtaa se kolmoskeppi olisi ollut joten sinne jäi.

Pituus ei ollut mikään ongelma, mutta päästin sen itse siellä puolivälin jälkeen menemään liian takki auki. Ei se ehkä liian kovaa mennyt mutta kaipaisin ihan vähän enemmän tarkkuutta ja intensiivisyyttä jälkeä kohtaan. Nyt se vähän humputtelee menemään. Ensi kerralla pitää muistaa pidättää kunnolla koko ajan. Jännää että vanha trauma Sienen ajoilta nostaa taas päätään. Lakki ei hommia kesken jätä kunhan en ala painostaa sitä. Sillä sen kyllä saa äkkiä passivoitumaan. Nyt keskityin myös hymyilemään aina kun irroitin liinaa jostakin ja se auttoi, ei sitä haittaa se yhtään kun itse en ärsyynny.

Niitä ylitettyjä keppejä ei kyllä kannata sille alkaa osoittelemaan. Se ottaa niin äkkiä vihjeitä siitä että kun minä pysähdyn, se on signaali alkaa etsiä keppiä. Sitten kun se vaan pyörähtää kulmassa ja pysähdyn odottamaan, se luulee että nyt on keppi. Jännää että oon yhden käyttövalion kouluttanut ja senkin kanssa niitä keppejä tuskaillut ja kokeillut ties mitä tulematta kuitenkaan hullua hurskaammaksi.

Tässä pätkä Lakin jäljeltä, sitä humppamenoa nimenomaan:

Lopuksi leikin jälkeen sai vielä kissanruokaa. Palkka tuntuu nyt hyvältä.

Ensi kerralla, huomenna, ajattelin tehdä ehkä ihan vain keppikaistaleen muistuttamaan niistä. Esineitä hänen ei ehkä tartte tehdä lainkaan. Töppöinen tekee kaikkea vain siksi että siitä se on kivaa. Lakin kanssa yritän olla tarkka siitä että en tee määrää, vaan koulutan laatua. Olisihan siitäkin varmasti kiva tehdä huomennakin esineitä mutta se on eri asia tarvitseeko se huomenna treeniä vai kannattaako jättää hautumaan tämän päivän opit.