Paju 1v

Paju täytti eilen vuoden. Pikkuinen nahkiainen, filttiäinen, uffinssi, entinen KV (keskivartalo), nykyinen BD (bodari). Parasta siinä on edelleen se että se sanoo UFFFF kun se on tyytyväinen ja hieman eri sävyisen UFFFFIN kun se ei ole tyytyväinen. 🥰 Mun pitää joskus nauhoittaa uffailua koska siinä on taas yksi ääni mitä haluaisin että mulle soitetaan vanhainkodissa. (Tai jos vaikka joudun koronakoomaan.)

Odotan edelleen sitä että se muka muuttuu kauheaksi, koska kaikki mitä se tekee aiheuttaa huutonaurua ja pelkkää 🥰🤩💖-olotilaa. Ymmärrän ehkä jotenkin miten pienistä koirista tulee kamalia kouluttamattomia koiria, toisaalta tajuan nyt myös että turhaan pelkäsin ottaa pientä koska siitä tulee kamala fleksissä sinkoileva räksy - kyllä siitä tulee ihan samalla tavalla minun näköinen koira kun koulutan sen kuten isotkin on koulutettu.

Paju on edelleen tasapainoisin koira mitä mulla on koskaan ollut, se suhtautuu kaikkeen kamalan valoisasti, sillä on jäätävä keskittymiskyky mitä tulee ulkoisiin häiriöihin. Pään sisäinen kaaos sitä vähän meinaa viedä; se on myös vilkkain koira mitä mulla on ollut. Paras asia mitä olen osannut tehdä on ollut antaa sille aikaa niissä jutuissa mitkä ei ole meinanneet sujua. Väkisin runnomalla sen kanssa mistään ei tule mitään, eikä sitä edelleenkään oikein voi komentaa, sitä pitää pyytää. Ei se silti enää ole ollenkaan harrastanut mitään niitä lälläspieru-juttuja mitkä se pentuna kävi läpi; en tule pois sängyn alta, en tule autoon, en anna kiinni jne.

Presidentti Filtinskyi juhli illalla isosti, muffinssivuoat odotti uffinssitaikinaa. 🥰🤩😂 Harmi että se toinen palli puuttuu, mä oisin kyllä ollut itse ekana jonossa ottamassa toisenkin uffilinjaisen nahkiaisen, mutta nyt heitä ei tule.

Hän pienenä - tältä hän näyttää edelleen 😊