Läpivalaistu nahkiainen

Paju kävi tänään röntgenissä. Meinasin ensin jättää kyynärät ottamatta, kun ei näillä ole niissä mitään. Kasvattaja olisi halunnut inc-kyynärkuvat, mutta russeli on jostain syystä pudonnut pois Kennelliiton listalta, jossa on rodut joille inc lausutaan. Hän jäi selvittelemään asiaa, ja minä päätin sillä aikaa että eipä ne normi ed-kuvat maksa kuin parikymppiä (+toki lausuntomaksut toinen mokoma) siihen päälle, niin antaa mennä. Olisipahan sitten mustaa valkoisella jos jossain kokeessa joku tuomari kommentoisi pompottamista, niinkuin nosessa kesäkuussa kävi.

Ei jännittänyt yhtään, mitä sieltä siis löytyisi. Ei sillä ole mitään kuluttavia harrastuksia mihin huonot tulokset vaikuttaisi. En myöskään itse jaksanut uskoa, että siinä on mitään suurta vikaa; jos sillä olisi polvet paskana, kai se oireilisi jotenkin muutenkin. Pajun emä pompottaa myös, ja sillä on nollan polvet ja terve selkä. Sen polvet on kolme eri eläinlääkäriä tutkinut, yksi heistä oli ortopedi. Ainahan voi sitten sanoa että ota magneettikuva tai tutki muuten lisää, mutta en minä ainakaan aio. Ei minustakaan pompottaminen ole "normaalia", mutta russeliryhmässä on paljon koiria jotka on terveiksi tutkittu ja ne tekee sitä silti. Ajattelen ehkä itse että se on joku mutaatio aivoissa tai jotain. Jokuhan sille koiralle siis antaa signaalin että ei kerkiä astua toisella jalalla ja se hyppää sen askeleen yli.

Vähän jännitti kuitenkin sen sydämen sivuäänen takia, ja kaivoin siihen liittyvät paperit esiin. Muistan kyllä, että oli silloin puhe, ettei se vaikuta elämään mitenkään. Kun se kerta oli toiminnallinen eli sydämen rakenteesta riippumaton. Onhan koiran rauhoittaminen aina melko ahdistavaa ja nyt vielä mietin että mitä jos sen pumppu pettää tai jotain...

Paju painoi 8,6kg. Sen jälkeen sitten kaikki alkoikin mennä pieleen ja jäi niin paska maku koko keikasta. Vuosi vuodelta hinnat kallistuu ja palvelun taso laskee samaa tahtia. On niin kiire että asiakkaalle jää sellainen olo että anteeksi että oon täällä. Lääkäri, joka ei koskaan ollut tavannut Pajua, tuli aulassa neulat käsissä meitä kohti sanomatta edes päivää ensin. Vedin koiran pois ja kysyin että öööööö eiks ne polvet ainakin pitänyt ottaa ensin ja sitten olis tällainen sydänjuttu ja haluaisin tietää vaikuttaako se asiaan jotenkin, esim. rauhoitteiden valintaan. Hän totesi että ainiin ne polvet tosiaan ja alkoi ronkkia, siinä aulassa edelleen. Vasen meni nopeasti mutta oikeaa, pompottavaa puolta, hän käänsi ja väänsi tosi pitkään ja lopulta Pajuakin alkoi vituttaa.  Ei se luksoidu mutta hänestä koira aristi sitä. En tiedä, se vähän käänsi päätä ja lipaisi huuliaan välillä, minusta sitä vaan ärsytti kun se kesti niin kauan. Hän sanoi että pitää tarkistaa voiko antaa nollat jos koira reagoi, tuikkasi ne rauhoitteet ottamatta mitenkään kantaa lukemaansa sydänultran lausuntoon joka mulla oli mukana, ja häipyi johonkin. Me jäätiin siihen aulaan rtg-huoneen ovelle odottelemaan. Russeli ei nuku märälle lattialle joten nostin sen hyvin pian takaisin tasolle jolla ne polvet oli tutkittu. Aika pitkään hän vastusti unta ja mä kyttäsin koska se lakkaa hengittämästä.

No sitten mun piti laittaa sille koppa ja kantaa se rtg-huoneeseen, jossa lääkäri pläräsi jotain nivaskaa missä oli vissiin ohjeet koneen käyttöön. Hän varmisti että lonkat, kyynärpäät ja selkä ja sanoin että joo, ja että otin sen laajemman lausunnon niin sellaiset kuvat mitkä siihen tarttee. Hän kysyi onko se tällä rodulla pakollinen mihin sanoin että ei aavistustakaan mutta haluan ne samalla humautuksella. Hän ei selvästi tiennyt montako kuvaa pitää ottaa ja paineli taas jonnekin toisaalle selvittämään asiaa. Sitten hän palasi avustaja mukanaan ja käski mut käytävälle ja he alkoi kuvata sitä. Sanaakaan ei kukaan välissä sanonut, lopuksi lääkäri taas häipyi ja avustaja sanoi mulle että lonkat näyttää löysiltä. Sitten hän kantoi koiran siihen käytävälle, ell oli antanut sille kuulemma jo herätteen. Kaikki lähti ja jätti mut siihen pitelemään koiraa, odotin että nyt mennään huoneeseen ja käydään kuvat läpi. Juuei... avustaja kysyi lääkäriltä tarkistiko hän jo koiran sirun mihin hän vastasi ainiin, joten otettiin se tässä vaiheessa. Avustaja on mun tuttu ja hän oli uskaltanut ottaa Pajulta kopankin pois. No, oon kyllä sitä mieltä että hoitohenkilökunnan tulee suojella tärkeintä työvälinettään eli käsiään, eikä kopan käyttö ole mikään loukkaus, mutta kyllä siitä vähän outo olo jäi. Maailman sosiaalisimman koiran kanssa. Tiedän kyllä että mömmöissä sekin voi käyttäytyä arvaamattomasti. Pelkäsin että se koppa vaikeuttaa hengittämistä ja kohta he huutaa että nyt sen sydän pysähtyi.

Siinä sitten vaan ihmettelin ja odotin, lääkäri kävi kerran kurkkaamassa miten koira heräilee ja sitten ei mitään. Hän ei yhdellä sanallakaan kommentoinut kuvia eikä mihin tulokseen päätyi polvien kanssa. Olisin myös halunnut että katsoo piilokivestä (onko se helppo poistaa) ja hampaita (joko tarvittaisiin hammaslääkäriä) mutta ei sitten. Sinänsä tarpeetonta että kuvannut ell arvailee tuloksia koska Kennelliiton lausujan sana on laki, mutta olisi aina kiva kuulla jotain, onko kaikki hyvin tai onko jotain huomautettavaa.

Kannoin sitten koiran kassalle ja maksoin (275e + lausuntomaksut Kennelliittoon 75e). Kotona laitoin kuvat kasvattajalle ja hänestä toinen kyynärä on vinossa, lonkkakuvissa asento on myös huono, ristiluu on hirveää suttua eikä tiedä johtuuko se kuvasta vai onko vika koirassa ja lonkat on B/C tai todennäköisemmin C/D.

Sellasta paskaa taas vaihteeksi.

Pahaolo

Se ei liiku onko se rikki

Pahaolo kakkonen

No nyt odotellaan Kennelliiton tuomiota ja sitten aletaan miettiä pompottaako se koska Ö-lonkka, mistä vitusta näitä lonkkavikaisia koiria tulee, ja millaista kipulääkitystä tälle pitäisi kokeilla. Ehkä olis kannattanut jännittää kuitenkin niin ei olis sitten tarttenut olla niin järkyttynyt.

***

Sama lääkäri, silloin eri klinikalla, lopetti Sienen. En muista hänestä siltä keikalta mitään.

Hän myös poisti sitä edellisenä kesänä Sienen tikit patinpoiston jälkeen, ja silloin hän oli kiireinen ja tympeä eikä viitsinyt antaa mun täydellisesti käyttäytyneelle koiralle keksiä hyllystä, vaikka sitä pyysi ensin koira ja sitten minä. Tiedän että voin ostaa satamiljoonaa keksiä kaupasta ja tunkea niitä kotona ihan mihin ikinä haluan, mutta jumalauta kun maksan satasen pelkästä käden puristuksesta niin silloin mun koiralle on aikaa antaa se keksi. Never ever again samalle tyypille.

***

Tulokset tuli ja kaikki muu on nollaa, paitsi lonkat C, ei mainintaa nivelrikosta tai muutenkaan mitään selitystä. Ei se sitten niin rikki ollutkaan, ja esim. kuvissa kännykän näytöllä näkynyt "ristiluun sössö" ei ilmeisesti ollutkaan koirassa, vaan kuvassa. Tyhmä olo jäi tästä. Tosin ei se C-lonkkakaan mikään priima ole, mutta Pajun isällä on myös C ja emää ei ole kuvattu niin eipä tuo mikään yllätys ole. Onneksi tuskin tulee haittaamaan noin pientä koiraa koskaa mitenkään, jos haittaisi isompaakaan. Joten nivelravinteita voisi ehkä harkita käyttöön.