Lakkiaiset

Eli Lakki 3v. 🥰🥳

Mun on vaikea ajatella Lakin synttäreitä ilman että ajattelen samalla Sienen kuolemaa. Jos Sieni ei olisi kuollut, Lakkia ei olisi. Tai olisi toki mutta ei minulla, eikä se olisi perinyt sienistä nimeä itselleen.

Ehkä kolme vuotta on riittänyt siihen, että ajatus ei ole enää sellainen että luulen että kuolen siihen. Menetyksen sijaan pystyn ajattelemaan enemmän sitä mitä sain.

Joskus sanotaan että kolmevuotias koira alkaa olla aikuinen. En tiedä mitä tarkoittaa aikuinen, tasapainoinen ja varma? Murkkuiän sekoilut tasoittuneet? Ennustettavissa? Luotettava? Kyllä Lakki on ehdottomasti näitä kaikkia, mutta ei se mikään kovin vakava aikuinen kuitenkaan ole. Hupsutteleva, leikkisä, hyvin valoisa, onnellinen eläin. Se on tietyllä tavalla tosikko, esim. treeneissä se suorittaa vakavissaan sen mitä sille on opetettu eikä sille tulisi mieleenkään keksiä mitään omia kuvioita (toisin kuin musta isoveljensä jonka mielensä omakiva paras kiva). Ei sitä kuitenkaan kovin vakavissaan voi ottaa koska palkkauksen tullen se edelleen mieluiten kaatuu katolleen ja pyörittelee lelua etutassujen välissä.

Jos aikuisuus on vakavaa ja tylsää niin toivottavasti hänestä ei ikinä tule sellaista. Paljon onnea Lakille, joka on Sienen kanssa mun ainoa koira, jolla on niin täydellinen nimi ettei lempinimiä ole tullut. 💝