Eli Lakki 3v. đ„°đ„ł
Mun on vaikea ajatella Lakin synttÀreitÀ ilman ettÀ ajattelen samalla Sienen kuolemaa. Jos Sieni ei olisi kuollut, Lakkia ei olisi. Tai olisi toki mutta ei minulla, eikÀ se olisi perinyt sienistÀ nimeÀ itselleen.
EhkÀ kolme vuotta on riittÀnyt siihen, ettÀ ajatus ei ole enÀÀ sellainen ettÀ luulen ettÀ kuolen siihen. Menetyksen sijaan pystyn ajattelemaan enemmÀn sitÀ mitÀ sain.
Joskus sanotaan ettÀ kolmevuotias koira alkaa olla aikuinen. En tiedÀ mitÀ tarkoittaa aikuinen, tasapainoinen ja varma? MurkkuiÀn sekoilut tasoittuneet? Ennustettavissa? Luotettava? KyllÀ Lakki on ehdottomasti nÀitÀ kaikkia, mutta ei se mikÀÀn kovin vakava aikuinen kuitenkaan ole. Hupsutteleva, leikkisÀ, hyvin valoisa, onnellinen elÀin. Se on tietyllÀ tavalla tosikko, esim. treeneissÀ se suorittaa vakavissaan sen mitÀ sille on opetettu eikÀ sille tulisi mieleenkÀÀn keksiÀ mitÀÀn omia kuvioita (toisin kuin musta isoveljensÀ jonka mielensÀ omakiva paras kiva). Ei sitÀ kuitenkaan kovin vakavissaan voi ottaa koska palkkauksen tullen se edelleen mieluiten kaatuu katolleen ja pyörittelee lelua etutassujen vÀlissÀ.
Jos aikuisuus on vakavaa ja tylsÀÀ niin toivottavasti hĂ€nestĂ€ ei ikinĂ€ tule sellaista. Paljon onnea Lakille, joka on Sienen kanssa mun ainoa koira, jolla on niin tĂ€ydellinen nimi ettei lempinimiĂ€ ole tullut. đ
Ei kommentteja:
LÀhetÀ kommentti