Tottiskoulutuksessa

Pitkällisen vatuloinnin ("viitsiikö taas maksaa jos saakin vaan paskat niskaan") jälkeen lopulta ilmoitin Lakin toko/tottiskoulutukseen. Olen käynyt samalla kouluttajalla joskus 10v sitten tokoilemassa töppösen ja Sienen kanssa ja hän oli oikein mukava, joten luotin siihen. Pääasiassa jäikin oikein hyvä mieli, joskaan muutamaa juttua en ostanut: en esim koskaan aio laittaa koiralle ketjupantaa ja alkaa nyppiä siitä vaikka se edistääkin. Kouluttaja EI kehoittanut tempomaan vaan näytti todella pienen sormien liikkeen, hihna menisi ohjaajan selän takaa oikeaan käteen. Mutta en silti aio alkaa nyppiä sitä siksi että se seuraa sellaisessa paikassa mihin olen itse palkan suunnalla sen saanut. Yksi osallistuja kielsi koiraansa paljon haistelusta ja minusta siinä ei oikein ollut mitään pointtia, kun koira olisi kaivannut minun silmääni enemmän kaasua eikä vain jankuttamista, ja siitä jäi vähän paha mieli. Muuten kokonaisuutena oikein kiva päivä ja me niin tarvittiin tällaista onnistumista tähän saumaan.

Pakkasta oli -15 ja sen takia jätin muut kotiin, ja Lakki oli pakko viedä häkissä sisälle halliin, vaikka olisin ollut huomattavasti enemmän mukavuusalueellani jos olisin voinut pitää sen autossa. Se ei ole montaa kertaa ollut hallissa vieraiden koirien kanssa tai ylipäänsä, ja se ei myöskään ole montaa kertaa ollut häkissä odottamassa yhtään missään. Pentunahan sitä ahdisti häkit ja kaikki tilan rajaaminen hirveästi.No, Lakki ylitti kaikki odotukset vaikka itse olin melko kauhuissani nähtyäni miten ahdas eteinen on, ja vaikka se aluksi hieman puhisi mökistään kun muut toi koiria sisälle, se kuitenkin asettui nopeasti. Häkkinaapurin koira vinkui melkein koko ajan eikä Lakki välittänyt siitä mitään. Treenikentän äänet sitä välillä kuumotti melkoisesti ja se saattoi vähän kitistä omassa mökissään, mutta kokonaisuutena olin todella tyytyväinen. Mudit ja odottaminen ei ole mikään helppo yhdistelmä muutenkaan :p

Ekalla kierroksella tehtiin seuraamista. Lakki oli aivan normaali itsensä ja vaikka minua jännitti, keskityin siihen että käyttäydyn normaalisti meidän kaavan mukaan ja kehun kunnolla. Otin sen ensin peitolle ja siitä aloitus ja sitten näytin missä meidän seuruu menee nyt. Saatiin muutama vinkki palkkaamiseen, pitäisi nyt mm. opettaa kainalopalkka tai lelu roikkumaan liivistä ja oma vapautus millä saa itse ottaa sen - nyt palkkaan sen vähän liian eteen. Koiran pitäisi hypätä suoraan ylös eikä etuviistoon ylös. Lisäksi junnaan aivan liikaa ja alettiin pidentää seuruuta niin, että 10-20 askelta, perusasento, kehut, uudelleen liikkeelle, jne ja vasta 3-4 tällaisen pätkän jälkeen palkka. Seuruukäskyn käyttämisestä tuttu mutta unohtunut huomio että sitä pitää käyttää kehuna! Toista siis käsky aina kun palkkaat ja kehu sillä. Lakki reagoi siihen pysähdyksissä korjaamalla ja hieman hermostumalla, eli se ei ymmärtänyt sitä kehuksi vaan ihmetteli miksi toistan käskyä kun se on jo sivulla ja eikö se kelpaa. Tämä menee treenaamalla varmasti ohi.

Toisella kierroksella katsottiin esteitä ja noutoa, tai puhuttiin vain noudosta, ja sieltä tuli vinkki että niskalihaksia kannattaa jo alkaa treenata isoja kapuloita varten. Lisäksi oivallus siitä että koiran pitäisi olettaa läpijuoksua ja vauhtinoutoa ja loppuasento otetaan vain joskus, eikä päin vastoin. Esteillä kerroin miten olen tehnyt ja muutettiin kupille lähetys niin, että koira istuu, sen takana on toinen kuppi, ja toiselle puolelle viedään toinen. Ohjaaja siirtyy sivuun ja lähettää eka hyppyyn ja sieltä koira palaa sille toisele kupille. Näin saa aina menopaluun yksin treenatessakin, ja sivusta katsomalla on hyvä tarkailla tekniikkaa ja kokeilla minkälaiset matkat oma koira tarttee hypylle. A oli täyskorkea ja tajusin vasta lopuksi että eihän Lakki oli tehnyt sellaista koskaan edes omalla kentällä, vain loivempia, mutta tulipa nyt sekin korkattua. Hyppy oli tumma ja varmaan noin 60cm, ei kolautellut mutta ei se kauhean nättiäkään ollut, ainakaan ne ekat toistot.

Kouluttaja kysyi että missä luokassa me ollaan tai että kai me ollaan ainakin BH tehty jo, eikä meinannut millään uskoa kun sanoin ettei todellakaan :D Hän näki Lakissa työkoiran jonka kanssa ei pitäisi pipertää pikkujuttuja vaan antaa sille suurempia linjoja eli pidentää reilusti sitä seuruuta ja tehdä esim. koko kaavaa, vaikka sitten autetusti, mutta paljon treenejä missä tehdään kaikkia liikkeitä. Jotta se pääsee kunnolla tekemään. Lakki on kuulemma hyvin liikkuvainen ja sellainen että se nauttii kropan käytöstä, ja hän niin näkee meidät 3lk jäljillä ja kehoitti hoitamaan ensi vuonna luokat pois alta että koira pääsee tositoimiin. Se kuulemma ottaa ihanasti mun kehut vastaan ja vaikka sanoin aluksi että tää on mun eka lelukoira ja mulle se on ollut vaikeaa, ja pyysin että kommentoi mun palkkaamista ja kaikkea ihan vapaasti, niin kuulemma hyvältä näyttää sekin ja hyvin rakennettu koira.

Suurin oivallus tuli kotimatkalla. Lakki taas seuruun välissä kieri katollaan lelunsa kanssa. Ei se ole vain hassu tapa, jota truu vietti-pk-ihmiset ei ymmärrä ja tuomitsee että "väärin leikitty". Tottakai on hyvä ymmärtää saalisvietin teoriaa ja tuntea kaava "oikeine" vaiheineen, mutta ei sen pitäisi olla sen enemmän oikein palkattu kuin joku muukaan tapa. Lakin kieriskely ei ole vain hassu juttu joille osa nauraa ja osa arvostelee, se on hyvin tärkeä mittari sille että koiralla on hyvä, luottavainen, turvallinen ja onnellinen olo. Se ei tee sitä, jos sitä jännittää jokin sisäinen tai ulkoinen asia tai kaikki ei ole ok. Jatkossa siis jos saan kuulla siitä jotain irvailua, pitää yrittää muistaa sanoa, että sori mutta tämä on parasta mitä tämä koira voi kentällä esittää, enkä muuttaisi siitä yhtään mitään. <3