Jumalauta pöne...

Tiistaina kello oli soimassa 4.45, mutta koira herätti neljän maissa. Tai muistaakseni heräsin itse (on ollut todella huonoa ja katkonaista tämä nukkuminen...), mutta heti kun nousin, se ryntäsi vinkumaan mulle. Kiskaisin jotain rytkyjä niskaan ja rynnistin koirain kanssa pihalle, oletin että ripuloimaan, mutta se yllättäen tekikin ihan tosi pitkän pissan. Edellisenä iltana se oli syönyt ihan normaalin ruuan, ei mitään ekstrasuolaisia nameja. Tarkistin vesikupin, eikä siitä mielestäni oltu juotu lainkaan. Meillä on nykyään vesikuppi turhaan, pönehän on aina ollut todella huono juomaan ja näen sen käyvän kupilla ehkä kerran kuussa. Juotan sitä nykyään iltaruuan yhteydessä ja ainakin aamulla muutaman namin kanssa, joskus myös päivällä. Lähinnä kuvittelen että lihakset voi paremmin ja yritän välttää niitä selkäongelmia vanhan revähdyksen takia, mutta eihän kuivuminen ole elimistölle muutenkaan hyväksi. Mudeille on ihan normaalia että ne juo tosi vähän, mutta pöne on varmaan vielä sieltä vähäisimmästä päästä rodussaankin.

No, en miettinyt asiaa sen enempää ja lähdin normaalisti töihin. Juotin sitä aamulla sen 1-2dl mitä aina juotan. Tullessani kotiin mies sanoi juuri puoli tuntia sitten käyttäneensä koiraa ulkona, kun se oli sinne vinkunut. Se oli taas tehnyt pitkän pissan. Kuppi oli mielestäni edelleen koskematon, joten ihmettelin mistä tätä kusta edes riittää. Lähdin sen kanssa metsään, ja pissatin sen ennen autoon laittoa parkkiksella, mihin se teki ihan normaalin koiven noston. Metsässä sitten ihan heti alkoi kummallinen käytös: se nosti koipea ihan maanisena ja aluksi sieltä minusta vielä tuli pissaa, sitten enää ei. Se saattoi samaan puunrunkoon mallata molempia jalkoja, kävellä 5m ja taas nostaa koipea. Ihan jatkuvasti. Se piti koipea pitkään ylhäällä vaikka mitään ei tullut. Mitenkään kipeän oloinen se ei ollut, enemmänkin hämillään, ja saattoi koipi ylhäällä kääntyä katsomaan vehkeitään ja olla sen oloinen että tässä on nyt jotain hämärää.

Tässä vaiheessa kaivoin puhelimen ja soitin klinikalle. Sille iltapäivälle ei ollut enää mitään mahista saada aikaa, mutta neuvoi puhelimessa vahtimaan tarkasti että koira saa pissattua. Jos pissaa ei enää ollenkaan tule, on mentävä päivystykseen. Noin muuten huominenkin oli aivan täpötäynnä, mutta kai siellä luki että tältä on juuri lopetettu yksi koira ja 11v pissiongelmainen kuulosti sen verta pahalta, että puhelimeen vastannut henkilö lopulta lupasi, että tulla 9 maissa pissinäytteen kanssa, niin saa sen näytteen tutkittavaksi heti ja ell sitten yrittää muiden potilaiden välillä vilkaista koiraa.

Ihan klassiset pissitulehduksen oireet, mutta 11,5v kastroidulla uroksella, jolla ei koskaan ole ollut mitään sellaista...? Pissijutut on narttujen vaivoja muutenkin ja jos niihin on taipumus, tuleehan niitä jo nuorempana. Minun kaverin 12v koira vasta lopetettiin virtsarakon kasvaimen takia. Sillä oli aluksi kanssa ollut pissitulehdus mutta sen pitkittyessä vasta toinen ultraus paljasti kasvaimen. Oireet kuulosti pelottavan samanlaisilta kuin töppösellä, ja olin suorastaan hysteerisen varma että kohta tuhkaan toisenkin koiran....

Illan myötä koira kyllä sai aina ekan pissan tehtyä, mutta sen jälkeen sieltä tuli vain veritippoja. Onneksi oli vielä vähän lumikinoksia, siitä oli helppo katsoa jäljet. Pilkkopimeässä taskulampun valossa en osannut sanoa läheskään joka yrityksestä että tuliko sieltä jotain vai ei, ei vaan erottanut. Juotin koiraa vähän normaalia enemmän, mutta muuten en uskaltanut antaa sille mitään outoa, ettei pissinäyte oli jotenkin kummallinen vain siksi.

Yöllä se kävi ulkona miehen kanssa, oli tullut verta. Aamulla mun herätessä sillä ei ollut kiire. Pissinäytteen otto onnistui ihan hyvin, soppakauhalla sörkin. Samanlainen maaninen koiven nosto jatkui, se yritti vain pissiä koko ajan ja kakka jäi tekemättä. Otin sen autoon mukaan töihin.

Heti kahdeksan maissa klinikalta soitettiin, että aikataulu kusee täysin ja yhdeksältä ei kannata tulla, kukaan ei kerkiä katsoa meitä silloin. Hän kysyi koiran vointia ja kerrottuani että se on kyllä saanut pissattua ja on ihan virkeä muuten, ruvettiin miettimään mitä nyt tehdään. Minä pystyn muuten järkkäilemään töitäni, mutta aamuvuoroviikko on sellainen että 10.30-13 välillä on oltava paikalla enkä pysty silloin edes vastaamaan puhelimeen. Hän tietenkin ehdotti ensin että 10 maissa voisi tulla, tai 12.30. Nämä olivat mahdottomia aikoja ja toisaalta se pissinäyte oli pissitty 4.45, ja nehän säilyy sen max 4h. Yön yli rakossa ollut virtsa olisi muuten "parasta" joten haluttiin hyödyntää se. Lopulta todettiin, että lähden heti tuomaan sekä koiraa että pissaa klinikalle. Koira saa jäädä sinne ja he yrittää tutkia sitä keskenään sitten kun ehtii. Jos se on täysin yhteistyöhaluton, tulen sitten töiden jälkeen ja katsotaan sitten yhdessä. Siihen mennessä olisi kuitenkin pikatestit pissasta jo valmiina.

Klinikan pihassa takakontin avattuani töppönen teki täydellisen lukkojarrutuksen häkissään. Se kyllä tunnistaa missä ollaan ja normaalisti tulee sieltä silleen todella hitaasti ja vastahakoisesti, mutta tulee kuitenkin sen kummemmin virpomatta. En voinut olla ajattelematta että se muistaa että tänne Sieni viimeeksi vietiin eikä se sieltä palannut, ja jotenkin se vaikutti asiaan... se siis painautui häkin takaseinää vasten ja lopulta vedin sen valjaista sen jarruttaessa vastaan niin kovin, että kaikki lampaantaljatkin pullahti autosta kadulle kun lopulta sain koirani ulos. Tosi outoa.

Sisällä päästiin heti takahuoneeseen. Laitoin sille ensin kennelkopan (kuonokopissa on eroa, ns. hoitokoppa on sellainen missä on usein vain nauhat ja se tulee niin tiukalle että koira ei saa suuta auki lainkaan, ja kennelkoppa on sellaista missä on "verkko" ja koira saa sen sisällä suun auki ja voi läähättää ja juoda. Jälkimmäistä voi siis turvallisesti pitää pitempäänkin) ja sitten tuuppasin sen häkkiin. Juttelin vielä hoitajan kanssa. Sanoin, että voi olla, että se on repinyt kopan päästään ennen kuin kerkiän autoa käynnistää, ja jos se on sen oloinen niin älkää sitten purettako itseänne. Muistutin että selkä on sökö ja että pelkään että rimpuillessaan se nyrjäyttää sieltä jotakin, ja että sitä ei saa nostaa mitenkään roikottamalla vaan kahden ihmisen voimin ja varovasti. Hän kysyi, saako sen rauhoittaa ja sanoin että melkein mieluummin toivoisinkin koska ultrassa se ei melko varmasti kyllä pysy nätisti aloillaan. Annoin luvan myös ottaa verta ja sanoin, että pelkään että siellä on kasvain ja haluan kaikki tarpeelliset tutkimukset nyt kerralla. Hän lupasi että ell soittaa ennen sitä 10.30 jos ehtii siihen mennessä saada jotain tuloksia, muuten tulisin sitten yhden jälkeen. Sinne jäi erittäin pöllämystynyt pöne, hän oli hyvin järkyttynyt että todellakin lähdin ja jätin sen sinne.

Lääkäri soitti siinä kymmenen maissa ja kyllä ahdisti niin, että hyvä etten pyörtynyt. Hän sanoi että pöne oli ollut hyvin jähmettynyt :) Sellainen passiivisaggressiivinen, mutta onneksi vain passiivis. Ei ollut murissut tai mitään ja koppa oli nätisti päässä (vielä sittenkin kun menin hakemaan sitä), mutta mitään se ei ollut suostunut tekemään. Häkissä ollessaan se jäätyi sinne ja piti kaivaa ulos, ja ulkona ollessaan se ei halunnut takaisin häkkiin vaan työnnettiin sinne jne. Ultrassa se oli käynyt hereillä ja ollut aivan ok, varmaan siis kauhusta kankeana sielläkin. Ultrassa ei näkynyt mitään kasvaimeen viittaavaa, kaikki virtsarakossa siis normaalia. Toki 100% varma ei voi olla koska sinne jää aina katvealueita ja ultra on kuitenkin aika epätarkka, sehän on kuin vanha mustavalkoelokuva joka vähän rätisee ja pätkii. Mutta ei siis mitään syytä tässä vaiheessa epäillä kasvainta, sillä todella on vain helkkarin ärhäkkä virtsatietulehdus. Pissassa oli ollut todella paljon kaikkea mitä ei pitäisi, ja kuulemma on vaikea sanoa mikä on syy ja mikä seuraus. Soluja, bakteereja, verihyytymiä, struviittikiteitä, pH 9 (liian korkea). Ultrassa oli vielä otettu toinen pissanäyte suoraan rakosta ja se lähti viljeltäväksi. Aloitetaan antibiootti ja kipulääke, viljelyn tulosten tultua mahdollisesti sitten muutos niihin.

Mennessäni hakemaan koiraa sain vielä kuulla, että sitä oli käytetty pissillä. Ihmisille se oli ollut ihan ok mutta toiselle koiralle oli murissut. Se oli kuitenkin tullut ihan nätisti takaisin sisälle eikä ollut yrittänyt luikerrella valjaistaan tms. Jännää.

Puhuimme siitä, kun se on niin huono juomaan. Nyt sitä on juotettava ainakin ab-kuurin ajan todella reilusti, jotta rakko huuhtoutuu, ja juottamista on hyvä jatkaa loppuelämän tämänkin asian takia. Ell käski myös yrittää seurailla tiputteleeko koira pissaa esim. nukkuessaan. Sellainen voisi altistaa tulehdukselle. Jostainhan se on sen saanut. Oltiin viime viikolla paistamassa makkaraa, silloin oli vielä lumet maassa. Töppösellä oli kaksi takkia ja sille oli oma alunen missä ajattelin sen olevan, mutta se inhoaa savua ja halusi aina siirtyä samaan tahtiin kun tuuli käänsi savun suuntaa. Muistan jo silloin ajatelleeni että selkä on kyllä hyvin suojattu takkien alla, mutta mahtaako toi lumessa istuminen olla hyväksi. Pelkkä kylmettyminen ei kuitenkaan sitä bakteeria sinne rakkoon heitä, kyllä se on jostain muualta tullut, mutta kylmettyminen kuitenkin altistaa.

En meinannut ensin antaa sille kipulääkettä, kun minusta se ei ole kipeä. Se on hyvin kipuherkkä, suorastaan dramaattinen koira ja siitä kyllä näkee kun sen ei ole hyvä olla. Käyttäessäni sitä taas kerran ulkona ja sitä sekopäistä hyörimistä katsoessani mietin, että ehkä se lääke kuitenkin hillitsee myös sitä ärsytyksen tunnetta? Tottakai kipeää koiraa lääkitään, ehdottomasti, jos yhtään on epäilys että se on kipeä. Mutta töppösen närästyksen takia en haluaisi tunkea siihen varmuuden vuoksi mitään lääkkeitä, pelkään että mennään ojasta allikkoon. Annoin nyt sitten kuitenkin. Edelleen se pissaa ensin pitkän pissan ja sitten sille jää päälle se tunne että jotain pitäisi tikistää ulos mutta sieltä ei tule kuin verta. En ole antanut sen kauheasti edes yrittää vaan hoputin sen takaisin kotiin, kun oikea pissa oli tehty. Nyt se ainakin iltaruuan ja kipulääkkeen saatuaan rauhoittui kunnolla nukkumaan. Väsynyt se on ollut muutenkin, taisi olla kamalan stressaava päivä.

Klinikalta lähdettyämme ajettiin kuitenkin mäkkärin kautta. Jumalauta pöne, kyllä säikytit meidät kaikki. Nyt sitten vaan odotellaan tuleeko viljelyn myötä muutoksia lääkitykseen ja että tehoaako antibiootti. Jos vointi ei kohene, käskivät soittaa vielä ennen viikonloppua. Voi kun tämä nyt olisi vain ihan tavallinen virtsis ja oireet häviäisi ja pysyisi poissa ja se siitä. Ei kasvaimia.