Believe in yourself and you're halfway there

Viikonloppuna käytiin rallymölleissä 50km päässä. Tarjolla oli mätsärin kyljessä vain nakkialo, alo ja avo, mutta kysyin etukäteen kehtaanko tuoda mes-luokan koiran avoon jos vaikka lupaan hyllyttää itseni palkkaamalla koiran radalla. Tapahtuman tuotto meni paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle, ja sanoivat että kaikki saavat kyllä osallistua. Ilmoitin pötkösen siis avoon tarkoituksena mennä harjoittelemaan siistiä kehään menoa ja hyvää kuplaa radalla. Olisihan ne kyltit ihan lällyhelppoja.

Tällaiset epäviralliset tapahtumat on siitä kurjia, että on pelkkä aloitusaika ja luokat seuraa sitten toisiaan sitä mukaa kun on valmista. Koiria oli yllättäen liki 40, mikä on toki tapahtuman järjestäjän tulojen kannalta mukavaa. Mutta se tietää vikan luokan melkein vikalle koirakolle aikamoisen pitkää päivää... olen kyllä virallisissakin kokeissa odottanut pitkälle toista tuntia, jos koiria on luokassa paljon ja olet itse loppupäässä, joten sinänsä sitä on ihan hyvä harjoitella.

Valitettavasti kyseessä oli myös vuoden vika hellepäivä. Auton sain ihan hyvin peiteltyä ja siellä pysyi siedettävä lämpötila, mutta kentälle paistoi aurinko suoraan. Aurinkolasit jäi kotiin ja muutaman tunnin kuluttua alkoi olla järjetön päänsärky. Siellä oli varmaan se +25 ja aivan pilvetön taivas, ja vaikka kävin välillä autossa "viilentymässä" ja nauttimassa hämärämmästä, oma olotila muuttui tunti tunnilta huonommaksi. Sieni oli vähän aikaa mun kanssa katsomassa kehiä, mutta sillekin tuli kuuma ja se yllättäen erittäin pontevasti heitti kaikki osaamansa voltit ja yritti haukkumalla komentaa mua (se on niin söpöä etten oikein raaski kieltää sitä, yleensä mielummin vaan sitten vien sen pois). Mitä ilmeisimmin Sieni olisi kanssa halunnut tehdä jotakin, ja mä jätin sen ilmoittamatta koska kuvittelin että se ei kuitenkaan halua. Osaisinpa joskus ennustaa sitä.

Sitten loppui koko mätsäri ja möllit oli vasta alokasluokassa menossa. Valtaosa lähti, näyttelykehät purettiin rallykehän vierestä ja se siitä toiveesta harjoitella kehään menoa häiriössä. Tässä vaiheessa vilpittömästi vitutti istua siellä neljättä tuntia odottamassa, pää oli räjähtämäisillään ja olisihan sitä voinut nauttia helteestä jossain muuallakin. Hetken harkitsin pitäisikö vaan lähteä, menisihän se mun 8e silti hyvään tarkoitukseen vaikken itse saisi mitään, mutta tuntui tyhmältä, kun enää ei kuitenkaan ollut pitkä aika meidän luokan alkuun. Tehdään nyt kun ollaan sitä odotettu.

Pöne tuli autosta ihan sillä mielellä, että vittujee vihdoinkin jotain alkaa tapahtua. Käytin sitä pissalla tien varressa ja sitten mentiin paria koiraa ennen meidän vuoroa kenttäalueelle, missä muutama kiepsahdus ja sitten kentän reunalle metsän kupeeseen tulleeseen varjoon makaamaan. Pöne tuntui ihan hyvältä.

Mutta ei ollut - jo kehään meno oli huono. Se on jännä juttu, että kun se tuntuu alivireiseltä ja sellaiselta käsijarru päällä ohjattavalta, se oikeasti on jossain huonossa tilassa mikä tietää ääntelyä. Jotenkin sillä on varmaan huono olla. Mua jännitti lähinnä se, että jos pyörryn kehään. Tietenkin kun itsellä on sellainen olo, että olisipa tämä vaan äkkiä ohi, että pääsee kotiin pimeään syömään särkylääkepaketin tyhjäksi, niin voiko sitä edes kuvitella, että koira olisi yhtään paremmin sitoutunut suoritukseen. Yhden eteentulon uusin, kun se oli hätäinen ja päätyi vinoon, mutta ei se mitään auttanut. Siis teknisesti teki paremman mutta mielentila oli ihan yhtä kauhea. Olin päättänyt palkata sen 1 askel seiso - 2 istu - 3 maahan -kyltin seisomisesta, kun se on sille ollut vaikea, varsinkin jos mielentila on se mikä nytkin oli. Nyt se teki ihan siistin seisomisen ja palkkasin namilla siitä. Olen aina luullut, että se vinkuna on osin palkan odotusta, mutta nyt ainakaan tämä palkkaus ei muuttanut tilannetta miksikään ja kitinä jatkui ihan samalla tavalla. Lopussa vielä i-s-kierrä koira -kyltillä se steppasi paikoillaan eikä meinannut ensin asettua seisomaan, mistä ei kyllä ole virhettä merkattu. Saldona siis yksi uusiminen ja hyl palkkauksen takia ja äärimmäisen itseensä vittuuntunut ohjaaja. Miksi sinne radalle pitää mennä, jos itsellä on huono fiilis? Nyt en kyllä enää koskaan mene, oli kyseessä sitten mikä tahansa mölli tai oikea koe. Sillä koekokemusten määrällä ei ole mitään merkitystä, päin vastoin ne paskat kokemukset kerryttää vaan sitä paskamassaa. Pitäisi panostaa laatuun.

Valmistautuminen oli taas puutteellinen. Ensi kerralla veivaan sen kanssa oikein kunnolla ja palkkaan sen lopuksi ruokarasialla, mikä saa sen aina hyvin tyytyväiseksi. Vasta sitten oikealle radalle. Katsotaan kuin käy, parin viikon päästä olisi koe.

möllirata

Rallya on jokuseen otteeseen treenattu. Kaveri oli käynyt Heikki Palosaaren radalla, ja kuva siitä aiheutti epäuskoisen "voiko tällaistakin olla" -pärskähdyksen. Koskaan ei ole ollut niin työlästä rakentaa rataa, en meinannut saada linjoja mitenkään kohdilleen niin, että hypyn ohi pääsi takaisin päin ja että reitit oli vapaita toisista telineistä. Lopulta otin koiran, ja oma asenne oli sellainen "uskallapas sekoilla". Käskytin napakasti ja se ei sekoillut, me tehtiin sadan pisteen rata. :O Tietty itsellä voi jäädä joku vinous huomaamatta, mutta mitään isoja virheitä ei ainakaan tullut.

Oikealle kääntyminen on edelleen haastavaa, siis esim. 360 oikeaan koira oikealla. Se riippuu myös tosi paljon päivästä. Mutta kun koira on 11v, ehkä on vain hyväksyttävä, että sillä mennään mitä meillä on. Vaikka yritän lämpätä etukäteen, olen varma, että se nyt vain on toisina päivinä vähän notkeampi ja toisina ei, ja se kuuluu ikään. Myöskään peruutus oikealla ei suju, siitä tulee -3 tai -10. Mutta kaveri sanoi joskus hyvin, "näyttää ettei se ole lainkaan kotonaan kropassaan tuossa". Se on vain sellainen juttu mistä sitten tulee virhe, jos se radalle sattuu.

Käsimerkkien määrää pitäisi pyrkiä vähentämään ja vahvistaa suullista erottelua. Lisäksi mulla on edelleen se sama käsky, joka tarkoittaa montaa eri asiaa, mutta en ole saanut vaihdettua sitä. En ymmärrä miten olen koskaan päätynyt niin outoon tilanteeseen, mutta nyt tuntuu myöhäiseltä enää itkeä. Koira on huonosti koulutettu ja on ihan oma vika, että sekaannuksia tulee. Silkkaa sattumaa, jos se joskus valioituisi, mutta yritetään nyt vielä. Käsimerkkeihin pitää panostaa, itse usein huomaan helposti roiskaisevani vähän sinnepäin "kyllähän sen pitää ymmärtää". Ohjaajan vastuulla on olla niin selkeä kuin voi, jotta koira voi olla varma mitä pyydettiin. Se on usein hyvin pienestä kiinni, esim. puolenvaihto edessä vs. saksalaisen alku. Ekassa käsimerkin tulee loppua vähän eteenpäin.

Eilen oltiin käyty lenkillä ja koirat odotti autossa, kun rakensin pihalle radan ja sisälle nosea. Yksin mes-radan kasaaminen, yksi kierros koiran kanssa ja sitten kaiken purkaminen on kohtuullisen hölmöä hommaa, mutta olen nyt päättänyt, että yritän tosissani. Treenaan liian vähän rataa ja nyt korjaan tapani. Nosessa otin kuurin syvällä olevia piiloja ja kokeilun hajun vähäisellä määrällä. Sen sijaan että tipautan sen normaalin tipan, olen hivellyt siirrännäistä pelkällä pipetin päällä.

Ottaessani pönen autosta se määrätietoisesti lähti marssimaan sisälle, missä nosejutut oli, ja mitkä oli tarkoitus tehdä vasta lopuksi. Vaikka se näki rallyradan myös. Jäin miettimään tätä. Valitsiko se tietoisesti? Oliko se vain sattumaa?

Rallyssa oli puolenvaihdot edessä hukassa. Nosessa ekalla kierroksella veti näyttävästi sutien kaikkien hajujen ohi, mutta toisella jarrutin enemmän ja ekan "pienen hajun" löydettyään seuraavat nousi helposti. Uskon, että pienemmällä määrällä saa tarkempaa työtä, joten näitä nyt lisää. Pönelle on kaksi nosekoettakin varattu. Rehellisesti odotan niitä itsekin tosi paljon suuremmalla innolla kuin sitä rallya.

Sieni ei ole kisannut koko vuonna yhtään starttia mitään lajia. Eikä se ole pitkään aikaan oikein treenannutkaan mitään. Usein harmittaa, kun se vaan katsoo, kun teen pönen kanssa. Sitten mietin, että ehkä se ei haluaisikaan. Se on varmaan alistunut kohtaloonsa ja möllöttää vaan autossa. Jotenkin noista mölleistä tuli paha mieli, kun se niin selkeästi luuli että nyt on sen vuoro tehdä jotakin ja se heitti volttia aivan onnesta soikeana, ja sitten sanoin sille, että ei Sieni, nyt me vaan otetaan aurinkoa ja katsotaan taas kerran muita. Ehkä se sittenkin haluaisi tehdä enemmän, mutta mitä?

Hetken mietin tanssin SM-kisoja, mutta en tiedä tartteeko sinne olla tulokset kuluvalta kaudelta vai voisiko viime vuoden SM-kisojen jälkeen mennä seuraavaksi tän vuoden SM-kisoihin. Mutta ei me olla temppuja harjoiteltu enkä tiedä tullaanko koskaan enää harjoittelemaan. Taisi jäädä Sieni valioitumatta.