Tulisitko kouluttamaan meitä

Tämä oli jo muualla, mutta laitettava vielä talteen itselle blogiinkin.

Minulta kysyttiin tässä taannoin, tulisinko kouluttamaan porukkaa x, "korvausta vastaan tietenkin". Vastasin, kuten aina, että suhtaudun maksettuihin koulutuksiin tosi nihkeästi enkä ole koskaan suostunut. Äkkiä tulee mieleen yksi viikonloppuleiri, useampi yksityisvalmennus metsäjäljen kaikilla osa-alueilla ja sitten jokunen irtotunti. Tämä oli nyt ensimmäinen, joka halusi ostaa useamman kerran kurssin pienelle porukalle.

Olen aina tykännyt laittaa hyvän kiertämään, ja niin omassa paikallisseurassa, kuin rotuyhdityksissäkin, mielestäni itse varsin aktiivisesti tarjonnut apua. Olen kouluttanut vuosia, muistaakseni ekat aksakurssit pidin tyyliin heti kun itse aloin kisata, osaamatta oikeasti yhtään mitään. Mutta harrastus oli vasta alkamassa täällä ja sellaista se oli. Sittemmin joinakin vuosina olen kouluttanut enemmän ja joinakin vähemmän. Ekana tulee aina mieleen väsymys, en jaksa, ei huvita, mutta sitten jos pitää vaikka yhden illan jonkun jutun, niin aina siitä jää hyvä mieli ja kiitollisuus että viitsin kuitenkin. Paras palkinto on innokkaat oppilaat.

Kaikki on aina olleet vain omassa seurassa talkootyönä tai muuten hyvää hyvyyttään tehtyjä tunteja. Koskaan en ole maksua ottanut, ja vastaus siis on, että voin kyllä neuvoa mutta ei se maksa mitään. Ainakin kun kyse on yksittäisestä ihmisistä ja yhdestä kerrasta. Tämä pitempi kurssi isommalle porukalle pisti mun elämän sekaisin.

Rahaa vastaan kouluttaminen tuntuu ihan erilaiselta. Niin kauan kun teen sitä talkootyönä tai omalla ajalla, saan vapaasti olla minä ja edustaa sellaista ideologiaa kuin edustan. Jos ajatukset ei kohtaa, voin sanoa, että nyt näyttää että tämä oli tässä ja toivottaa onnea toisen kouluttajan etsimiseen. Jos muuten vaan sattuu huono päivä tai ajatus ei juokse kovin lujaa, eikä jaksa keksiä toimimattomien ideoiden tilalle kerta toisensa jälkeen jotain muuta, voin myös olla juuri niin "huono" kuin huvittaa. Siis tarkoitan sellaista "ihan hyvä, seuraava" -meininkiä mikä on ihan yhtä tyhjän kanssa. Ei nyt sillä että olisin sellainen, mutta pelkkä tietoisuus että voin olla, tuo suunnatonta mielenrauhaa. Silloin kun koulutan omalla ajalla, pallo on täysin minulla, ja voin antaa itsestäni juuri sen verran kuin sattuu sillä kertaa huvittamaan. (Todellisuudessahan siis teen tätä hyvin sydänverellä, paneutuen ja toivoen että joka kerta jollekin jää jokin ajatus, ja olen onnistunut olemaan avuksi.)

Heti jos ottaa palkkaa, minusta tulee asiakaspalvelija. Pitää olla varma, että asiakas jää tyytyväiseksi. Siitä tulee vähän niinkuin paineita. Entä jos en olekaan tarpeeksi hyvä? Osaa antaa mitään toimivaa vinkkiä? Entä jos ihminen ei koe saaneensa rahalle vastinetta?

 

Fb-kyselyn mukaan tavallisesti otetaan kilsat ja päiväraha, siis enemmänkin kulukorvaus kuin varsinainen palkka. Kehoitettiin olemaan aliarvioimatta omaa osaamistaan. Nääh, mä en oikeastaan peilaa omaa osaamistani lainkaan sen mukaan, miten osaan neuvoa muita. Mutta että ilman muuta ainakin ne kulukorvaukset kuuluu pyytää eikä se sido muuhun kuin saapumaan paikalle.

Sitten tuli vielä erikseen livekeskustelua. Täysin erilainen näkökulma. En ollut tullut lainkaan ajatelleeksi, että aloittelevan harrastajan mielestä on kiusallista ainakaan useampaan kertaan ottaa apua vastaan ilmaiseksi. Että olisi paljon helpompaa kysyä, jos saisi maksaa edes näennäisen km-korvauksen, eikä kouluttaja tekisi hommaa vain hyvää hyvyyttään. Asia on ehkä eri jos itsekin treenaa ja siinä samalla neuvoo, mutta varsinkin jos varta vasten lähtee ja jättää omat koirat kotiin, "asiakas" haluaisi mieluusti maksaa vaivanpalkkaa. Tunnistan kyllä ilmiön. Jos saa neuvoja ilmaiseksi, sitä yrittää olla nopea ja vaivata mahdollisimman vähän. Jos maksaa vaikka per tunti tai per kerta, saa ihan rauhassa ruotia omaa ongelmaansa ja olla esillä koko maksamansa ajan.

No paljonko sitten on hyvä summa? Tunti- vai koirakohtainen veloitus? Paljonko se olisi? Kilsat erikseen vai sisällytettynä könttähintaan? Ja sitten tulee se säätö verottajan kanssa, nämähän pitää kaikki merkata ja ottaa maksut tilille ja säästää tiedot niistä ja argh. Helpompaa epäilemättä olisi sanoa että ei, mutta kyllä nyt oikeastaan vähän kutkuttaisi siirtyä kymmenvuotisen uran kunniaksi uudelle tasolle ja alkaa myydä omaa osaamista jollain pienellä summalla. Tiedä miten valtavat markkinat olisi, kyllä kiitos, haluan miljonääriksi!