maanantai 26. helmikuuta 2018

Jaadijaa

Minulle selvisi vasta rally-tokokokeen jälkeen, että Sieni olikin koko rodun ensimmäinen RTK4:n saavuttanut koira. Luulin, että oli vain ensimmäinen pitkäkarva. Pitkäkarvaholskut on maahan tulostaan saakka kärsineet näyttely- ja seurakoirajalostuksesta siinä missä lyhytkarvat on olleet se "harrastusmuunnos", enkä ikinä olisi uskonut, että pitkis voi saavuttaa harrastuksissa mitään mitä lyhkäsillä ei jo olisi. Ei elämä ole mikään kilpailu kuka ehtii eka mitäkin, ja onhan se vain koulari eikä mikään valio sentäs, mutta jumalauta että meinasin haljeta ylpeydestä silti. Minä, joka olen äärimmäisen kriittinen itseäni ja tekemisiäni kohtaan ja joka hyvin harvoin on omiin saavutuksiinsa näin avoimen tyytyväinen. Ai että.



Eilen olin koetoimitsijakurssin kakkososalla (rally-toko). Päivän oli ilmoitettu kestävän 10-17 ja koska matkaa oli tarkalleen 2h/suunta, mun oli pakko ottaa koirat mukaan. Koska oli ihan hirveän kylmä, ne oli pakko ottaa häkeissä sisälle. Kysyin toki järjestäjältä etukäteen onko tällainen mahdollista, ja sanoi olevan. Enhän mä nyt sitten taas oikein tajunnut... kurssi oli erillisessä luentotilassa, oven takana oli hallin puoli ja siellä kolme kenttää. Mun häkit oli ihan siinä oven vieressä, harmi kun en älynnyt vaan tunkea niitä ahtaaseen luentotilaan mihin pari muuta toi häkkinsä, vaan jätin sinne väljempään. Aamupäivä meni vielä ihan ok, lounastauolla käytin heitä ulkona. Iltapäivällä siellä alkoi treenit ja se paikka missä mun häkit oli, oli joku yleinen häkkialue. Jumalauta sitä huutoa ja kirkumista, kävin pari kertaa katsomassa ovelta ja metrin päässä mun häkeistä niitä vastapäätä oli jonkun muun häkki, missä muutama sheltti rääkyi suoraa huutoa. Harmi kun en nähnyt ketään ihmisiä, olisin kysynyt voisiko niitä siirtää, kun sitä tilaa siinä olisi ollut. Aksakoiria ei muutenkaan koske lainkaan samat säännöt kuin muita, ne hengaa vapaana ja haahuaa kuka missäkin. Mutkun ne on ihan kilttejä. Harmi, että kaikki ne, joiden häkkeihin ne käy kurkkimassa, ei ole. Mulla alkoi särkeä päätä sijaiskärsijänä koirieni puolesta ja oli hirveän paha mieli siitä, että siellä ne nyt tuntikausia joutuu olemaan moisessa metelissä. Pois lähtiessämme töppönen kävi niin kierroksilla, että se meinasi niitata sellainen vapaana (no oli se remmissä, mutta remmi valtoimenaan pitkin maata...) hengailevan rääkyvän sheltin siihen paikkaan, onneksi tiesin että omillani on stressit pilvissä ja tiesin miten se ilmenee, joten oli napakka ote ja lyhyt hihna ja kohtaus jäi pelkäksi ääneksi fyysisten osioiden sijaan. En kyllä edes viitsinyt sanoa koiralleni muuta kuin että joo mä tiedän miten sua jurppii, mutta ihan just päästään pihalle täältä. Huh heijaa miten erilaiset näkemykset ihmisillä voi olla siitä, mikä on ok ja mikä ei ole ok. Mä en koskaan ikinä milloinkaan kehtaisi tällätä huutavan koirani häkkiä lähellekään jonkun muun häkkejä, koska totta helvetissä se häiritsee ja pahasti. Ja en mä kyllä enää tiedä onko musta lainkaan ok sekään, että koira itse on omissa treeneissään niin kierroksilla, että se ei pysty kuin tärisemään ja kiljumaan siellä häkissä, kun ohjaaja on missä lie rataantutustumisessa. Tunnin tuollaiset treenit kerran tai kaksi viikossa, koska se niinkun palautuu se eläin?

Aksakoirat on ihan perseestä. Niin ne on pk-koiratkin, ne meinaan karjuu ihan samalla tavalla mutta vain autoissa. Niitä kun ei missään häkeissä voi edes säilyttää kun ne tulee sieltä ohikulkijoiden päälle. Tokoväki taas pitää itseään maailman napoina ja heillä on oikeus lämpätä koira irti, ei se kenenkään luokse mene, mutta sitä maanista tuijotusta voi olla monen silti vaikea sietää, kun se läheltä pyyhältää ohi, ja ihminen lompsii perässä "etsä tiedä kuka mä oon" -ilme naamallaan. Ja rallyväki taas, ne ei ymmärrä että kaikilla ei ole sosiaalinen ja kiltti koira, vaan pitävät omaansa täysin valvomatta pitkällä hihnalla ja siinä kun omistaja juttelee kaverinsa kanssa, koirakin moikkaa kaikki ohikulkijat kapean hallin käytävällä. No, ehkä tämä on aika ruma yleistys mutta totta toinen puoli kuitenkin. Mä en halua kuulua mihinkään näistä porukoista. Olen eniten kotona operanttien ihmisten kanssa, porukoissa joissa koirille oikeasti opetetaan häkkikäytös, porukoissa joissa jokaisen hyvinvointi otetaan vakavasti.

Mun piti käydä kurssilta kotiin tullessa Ikeassa ostamassa Sienelle uusi ystävä, koska vanhalla rakkaista rakkaimmalla apinalla alkaa olla pää auki ja aivot pellolla, mutta omaa päätä särki niin julmetusti ja olin aivan poikki, että en vain jaksanut pysähtyä heti siinä. Onneksi kaveri vinkkasi paikallisen romukaupan, mistä saa kuulemma erittäin edullisia leluja. Pitää joku päivä ajaa sinne. Sieni ei koskaan saanut perinteistä koetuloshampurilaista, enkä ole tehnyt sille kakkuakaan. Toivottavasti se ei kauheasti pahastunut. Tatti on kyllä kakkunsa ansainnut.

Porukoista puheen ollen, liittyen tuohon Sienen saavutukseen. Kiinnostaisi, onko kellään sellaista kasvattajaa, joka vuosienkin jälkeen jaksaa olla ylpeä kasvattinsa saavutuksista? Onnitella? Vaikka niitä tuloksia olisi jo paljon sillä nimenomaisella yksilöllä, tai kasvateilla ylipäänsä? Hassua kun pennun ottajilta aina edellytetään että kasvattaja saa terveystietoja ja jonkinlaisia kuulumisia jatkossakin, ja monet myös haluaa myydä vain harrastaviin koteihin ja mikäs sen parempaa mainosta jos niitä virallisia tuloksiakin tehdään. Mutta kasvattajan oma mielenkiinto ei sitten riitäkään sen vertaa, että hommassa olisi mitään vastavuoroista. Erityisen kiinnostavaa olisi kuulla jonkun oikeasti ihan hullun menestyneen kasvattajan pennunottajien kommentteja, joten jos tätä lukee joku joka esim Tending-koiran kanssa on tehnyt tuloksia, kerro meille koetko että kasvattajaa kiinnostaa ja että saat kannustusta ja sinusta ollaan ylpeitä?

Tämä liittymättä enää kasvattajiin vaan ylipäänsä koskien kaikkia harrastajia ja koiran omistajia. Mulle joskus kauan sitten ekaa kertaa puhuttiin kateudesta. En uskonut, enkä oikein edes ymmärtänyt, että kuka ja miksi ihmeessä. Nyt mä ehkä olen ruvennut vähän ymmärtämään.

No mutta hällä väliä, vuodet vain vahvistaa ymmärrystä siitä millaisten ihmisten kanssa itse haluaa olla tekemisissä ja millaisten ei :)

12 kommenttia:

  1. En tiedä mikä on sun mielestä erityisen menestynyt kasvattaja, mutta onhan noilla K-S holskuilla jo aika paljon monenlaisia tuloksia. Ja silti kasvattajaa kiinnostaa ja jokainen tulos on merkityksellinen ja koe jännittävä. Kasvattaja on ajanut monesti toiselle puolelle suomea ja eurooppaa kannustamaan kasvattejaan kokeissa ja kilpailuissa, järjestää juttuja joissa niitä tuloksia on mahdollista saada (lt, mh, terveystutkimukset, kokeet jne.) sekä leirit ja koulutukset tietty. Samalla treenaa myös omia koiria, raahaa niitä pitkin mantereita astutusreissuille, viettää lomat tutustumassa ulkomaisiin koiriin, kasvattajiin ja koulutukseen ja sen sellaista kaikkea pientä puuhaa. Ja tekee tätä kaikkea myös niille omien kasvattien jälkeläisille, vaikka ovat eri kennelnimen alle syntyneet.
    Kyllä sillä kasvattajan omalla harrastuneisuudella on väliä: jos ei itse treenaa ja kisaa ei voi ihan oikeasti tietää mikä määrä siinä on työtä saavuttaa jokin tulos. Ja silloin kun tietää, niin osaa arvostaa niitä ihan eri lailla. Jos ei ole sitä omaa kokemusta ja panostusta niin ne tulokset on "vain tuloksia" vaikka periaatteessa arvostaisikin niitä, ei välttämättä ymmärrä mitä ne käytännössä tarkoittaa.

    Toki sit jos kasvatteja alkaa olla enemmän ei voi millään ehtiä kaikkialle mutta silti voi arvostaa ihan yhtä lailla vaikka sitä yhtäkin tokotulosta satojen muiden tulosten joukossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin se ideaalitilanteessa menee. Tiesinkin että teillä on tiivis porukka. Ja ehkä se sitten tosiaan on oleellista että kasvattaja harrastaa ja kisaa itse, niin ollaan samassa maailmassa..?

      Poista
  2. Mun koirat (eli tutut H ja T) eivät ole supermenestyjiä, joista kysyit, eikä ole niiden kasvattajan muutkaan kasvatit, mutta todella kiinnostunut hän on meidän tekemisistä, muistakin kuin kokeista (joista jaksaa aina tuulettaa oli tulos mikä tahansa, ja myös kiitellä että koirien kanssa puuhaillaan). Itse asiassa jos en muutamaan viikkoon pidä itse sinne päin yhteyksiä, niin hän jo kyselee mitä meille kuuluu. Neljä pentuetta, noin 24 kasvattia. On näihin päiviin asti järkännyt about kymmenen koulutus- ja/tai tutustumispäivää (toko, vepe, metsäjälki, haku, paimennus, aksa..) vuodessa - ja vielä kaksi leiriä per vuosi. Nyt kuulemma vähentää tahtia, kun jengiä ei kiinnosta osallistua!! Saaketin nuoret kermap#rseet, jotka eivät sataa kilsaa kauemaksi suostu kotoaan liikkumaan.. Koen olleeni äärimmäisen onnekas kun kohdalle osui noin kiinnostunut ja mun elämässä mukana oleva kasvattaja. Itse hän tosimielessä harrastaa lähinnä pk-lajeja ja hänellä on monia kva-koiria itsellään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teilläkin on huikea kasvattaja. Myisköhän se mulle koiran... oikeasti seuraavan kohdalla yksi kriteeri tulee olemaan myös tämä. Kai mä sitten olen niin huomionkipeä että kaipaan sitä että kasvattaja olisi minusta ja koirasta ylpeä ja toisi sen myös esiin.

      Poista
  3. Hah, reilun parin vuoden kokemuksella koiramaailmasta tunnistan kyllä tuttuja piirteitä tuosta eri lajien koirien/harrastajien kuvauksesta. Itse olen hallilla kovasti ihmetellyt sitä, että ihmiset eivät viitsi opettaa koirilleen järjellistä häkkikäyttäytymistä. On haukkujia, räyhääjiä ja paljon myös koiria, joita ei laiteta häkkiin odottamaan, koska "se ei tykkää olla siellä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hallille kun menee niin se aika pitää saada käyttää lajitreeniin ja mielellään erittäin tehokkaasti silleen "voinko mä olla eka ja lähteä sitten, kun olis sitä/tätä/tota"...

      Poista
  4. Narrilla nyt mitään hurjia tuloksia ole, mutta kasvattaja on kyllä ihana. Jaksanut iloita kaikesta mitä ollaan saavutettu, oli se sitten koulari tai tokokoe josta ei ykköstulosta tullut (mutta olin itse siihen tyytyväinen)tai arkinen asia. Hän treenaa paljon kasvattiensa kanssa, järjestää koulutuksia, päivätreenejä, leirejä jne. Vastaa aina kaikkiin mun kysymyksiin ja auttaa mahdollisimman paljon treenipulmissa miten nyt tapaamatta pystyy. Itse kisaa pk-lajeissa, tokossa, rallyssa ainakin ja niiden lisäksi hällä on vielä valjakkoharrastukset joissa kisaa.

    Mehän saatiin yks joulu kasvattajalta lahjaksi sellainen kiva treenivihko Narrin kuvalla! On aidosti iloinen jokaisen kasvattinsa menestymisestä niin kisoissa kuin arjessa ja tsemppaa kyllä myös. On niin harmi että hän asuu n. 1000km päässä, mutta heti kun vaan saan kesää vapaaksi niin osallistun kyllä johonkin leiritapahtumaan! Eihän se ole kuin tuhat kilometriä, on sitä pidempiäkin matkoja ajettu.. :D

    Välillä ihan kateus iskee kaikista pentutapaamisista ja videoista ja kaikista mitä facessa tulee vastaan kun niillä on niin hyvä porukka siellä ja itse asun sitten Suomessa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teilläkin on selkeästi erinomainen kasvattaja! Puhutko sä niin hyvää ruotsia vai millä kielellä tuutte toimeen?

      Poista
    2. En osaa ruotsia yhtää eli englantia puhutaan ja sillä ollaa hyvin pärjätty. :D

      Poista
  5. Meidän seurassa on sellainen sääntö, että treeneissä ainoastaan radalla oleva koira saa haukkua. Tämän täydellinen toteutuminen onkin sitten toinen juttu, viiden treenikentän hallissa sitä jengiä on varsinkin arki-iltoina paljon. Tuntuu, että monet kyllä tiedostavat sen, että sen oman koiran pitäisi osata olla hiljaa, mutta se toteutuspuoli on se ongelma. Ei osata/jakseta/viitsitä/ei ole autoa/jokin kombo näistä.

    Agilitykisoissa itseä joskus häiritsee se meteli. Omani ei osaa rauhoittua radan reunalla ja siksi sillä onkin helppona ratkaisuna pallo suussa sen aikaa mitä joudutaan siinä hengailemaan, ei ainakaan lisätä sitä meteliä omalta osaltamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä tavallaan ymmärrän, että jos oot ryhmässä ja tarttet todella sit kouluttajaa ja sen sulle suomaa aikaa, niin tuntuuhan se vähän tyhmältä olla siinä sitten silleen, että me harjoitellaan tänään vaan tätä häkissä oloa eikä tehdä muuta. Mutta siitä pitäis puhua jo alkeiskurssilla, että sääntö on sitten tämä ja sitä pitää ruveta harjoittelemaan erillisenä asiana heti, koska hyvin harvalta se täysin luonnostaan onnistuu. Koskee myös siis muita lajeja kuin aksaa. Aina vaan puhutaan vireen nostosta hommiin lähtiessä, ja unohdetaan se vireen sopivana pitäminen / laskeminen ennen treenejä ja tauolla!

      Tästä kaikesta tuli ihan mieleen Lemmikkipalstojen keskustelu, mitä eilen luin: "agilityn harrastaminen epäsosiaalisen koiran kanssa" http://www.lemmikkipalstat.net/foorumit/Forum20/HTML/456436.html. Käsittämättömiä mielipiteitä ihmisillä....

      Poista
  6. Olen siinä uskossa että koirani kasvattaja on aidosti iloinen ja ylpeä saavutuksistamme vaikka onkin itse saavuttanut paljon enemmän omilla koirillaan ja kasvateissakin on muita menestyneitä myös. :)

    VastaaPoista