KEK1

Ilmoitin Pajun heti toiseen kokeeseen vain siksi että ei tartte olla kotona ja saa jotain muuta ajateltavaa. En treenannut kertaakaan mitään kokeiden välissä. Toisaalta nosekoe, ykkösen varsinkaan, ei ole sillä tavalla koiraa kuluttava että sen jälkeen tartteisikaan palautella mitään. Nopeat etsinnät ja paljon palkkaa, ei eroa treeneistä.

Koepäivälle lupasi vuosisadan syysmyrskyn, ja vaikka kotona oli edellisenä päivänä aurinkoinen +25C, heittelin autoon sadetakkeja, pyyhkeitä ja vaihtovaatteita, kahta ensin mainittua myös koiralle. Matkalla satoikin niin että auto rytkyi. Kuitenkin kerrankin ennuste petti niin päin että todellisuus oli huomattavasti parempi, ja sade käytännössä loppui tuomarin puhuttelun aikana. Pikkuisen ripotteli siellä sun täällä mutta mitään kolmen pisaran kaatosadetta ei kyllä nähty.

ekaa kierrosta odotellessa

Paju oli nro 6 pienessä 13 koiran kokeessa Hankasalmen raviradalla, tuomarina tuttu Vuorenmaa.

Laatikot 18kpl, 2:30

piilo olis ollut oikealla keskellä jossakin

Mun mielestä hyvin etsi mutta ei mitään. Haisteli se tosi montaa, melkein varmaan puolia laatikoista silleen vähän tarkemmin, mutta vaikea sanoa mikä niistä olis eniten kiinnostanut. Sitten koira olisi halunnut alkaa etsiä seiniltä ja kun ohjasin sen jatkamaan laatikoita uudelleen, se alkoi kiipeillä niiden päällä, ja pahoitti mielensä kun mitään ei ruvennut löytymään ja ohjaaja vaan kehottaa etsimään. Tein peliliikkeen ja ajan ollessa edelleen käynnissä kyykistyin vähän halailemaan koiran kanssa. Kaikki ei ehkä tiedä että nosessa saa ihan vapaasti koskea koiraan myös etsinnän ollessa käynnissä. Se piristyi siitä niin että jatkoi vielä ihan hyvin haistelua mutta kun ei. Heitin lopuksi arvauksen yhteen mistä se oli ollut vähän enemmän kiinnostunut, ylläri pylläri ei osunut. Kiltti tuomari oli sitä mieltä että osan yli se meni "vahingossa" kun ne oli sen tiellä ja osan se tahallaan "otti haltuunsa", niistä 2x -1vp, ja ohjaajalle vielä -2vp väärä löytö. Minusta niitä kiipeiltyjä laatikoita olisi ollut ainakin neljä tai viisi. Sinänsä kun saa nollan ja tulos meni siinä, aivan sama tuleeko miinusta yksi vai kymmenen. Satanen on luokkanousutulos vain silloin jos miinuksia on max -3vp, joten silloin sillä olisi väliä. Nosessa löytöjä ja virheitä ei koskaan "lasketa yhteen" koska niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, eli se olisi esim. 100p -3vp eikä "97p".

Ulko 2:30

piilo yksinäisessä mustassa tuolissa

Lähti alueen vasenta reunaa suoraan hajulle, ja olikin kokeen nopein koira tällä alueella.

voitteko kuvitella että tauon jälkeen muija puki mulle VALMIIKSI märät valjaat! no en mäkään mutta niin siinä kävi! t. nosiainen

Tauon jälkeen ensin sisä 2:30, ei saanut etsiä vapaana koska toimihenkilöt jäisi ulos ja ovi auki. Lähetin tarkoituksella vähän oven ulkopuolelta että ottaisi mahdollisen lähipiilon. Koira paineli tilan toiseen laitaan, haisteli aikansa tuoleja ja sitten kääntyi selkänsä taakse lautaseinälle. Tämä oli tuomarin sanoin tarkennustehtävä; hajua oli varmasti koko tila täynnä.

tämä lähdöstä kuvattu

piilo lautaseinässä n. neljäs vaakasauma alhaalta

Ajoneuvot 3:00 [en jaksa laittaa kuvaa kun rekkarit näkyy, peräkkäin olivat], ihan perus kaksi autoa ja todella pitkä aika, joten nyt päätin että nysvätään joka sivulla niin kauan että haju ei ainakaan jää johonkin huonosti tarkastettuun kohtaan kuten viimeeksi. Koira ei oikein olisi jaksanut keskittyä ja lukemattomia kertoja palautin sen ajoneuvolle kun se olisi vaan pyörähtänyt johonkin. Kehuin ja tsemppasin kovasti. Meinasi jo tuskan hiki alkaa nousta, koska käytiin ne kuitenkin kaikki pinnat ainakin kaksi kertaa läpi, 30s jäljellä ehti tulla ja vasta sitten osuma. Haju levisi ilmeisen huonosti.

Pajulle siis 75p -4vp, ulkoalueen nopein ja yllättävää kyllä myös tuomarin suosikki. Tuomari kehui miten kivasti ohjaaja tsemppasi ja sosiaalisesti palkkasi koiraa myös kesken etsinnän ja muistutti kaikkia muitakin, että niin saa ja joskus jopa kannattaa tehdä. Että nosea voi harrastaa hyvin erilaisten koirien kanssa ja että se on ehdottomasti rikkaus, että kaikki ei ole mitään palveluskoiria vaan. Palkintoja jakaessa hän kyllä sanoi että Laura ja pikkuinen parsoni Paju. En korjannut, että se ei ole parsonrusseli vaan tavan russeli. 😁

Ihan hyvä fiilis jäi tästäkin. Jännää että viimeeksi ne laatikot oli tosi helpot ja ajoneuvo kusi vaikka koira etsi superhyvin. Nyt laatikot oli vaikeat ja alkoi tulla sekoilua, ja ajoneuvo löytyi vaikka aikamoista taistelua se oli. Kyllähän lopputulos on edelleen se että kannattaisi vähän enemmän  treenatakin.

Lakki oli mukana autossa ja oli vähän ihmeissään kun ei päässyt mihinkään muualle kuin kuselle. Todella nätisti käyttäytyivät molemmat muiden koirien suhteen, vaikka ne on täällä maalla metsittyneet. Hirveän kivaa niistä oli haistella muiden jälkiä, edelleen vähän paha mieli siitä miten laiska olen tekemään citylenkkejä, kun ne kuitenkin kovasti tykkäisi haistella ja kuseskella, nuoret urokset.