Ilmoitin Lakin jälleen kerran äkkilähtönä rallykokeeseen. Selasin useiden lajien koekalentereita sunnuntaina, vajaa viikko sitten, ja huomasin että tänne mainostettiin olevan tilaa. Ilmoaika oli kyllä Virkun mukaan loppunut mutta kysyin pääseekö vielä, kun kerta tilaa oli, ja kyllä pääsi. Tämä mun rallyssa Lakin kanssa kisaaminen tuntuu olevan tällaista ei-lainkaan-suunnitelmallista. Loppuvuodelle olisi kaksi oman kylän koetta niin jospa tähtäisi niihin. Mietin nimittäin taas matkalla että kuinka järkevää on polttaa dieseliä 120km/suunta lajissa joka edelleen on mulle vain sivulajin sivulaji... yritin jopa etsiä airbnb mökkiä samalta suunnalta, jos olisi yhdistänyt sellaisen tähän jotta ajaminen ei olisi tuntunut niin turhalta, mutta ei löytynyt. No ei sitten. Ajattelin ensin ottaa vain Lakin, mutta sitten kävi taas sääliksi töppöinen, jolla nykyään on kovin vähän menoja, ja otin senkin mukaan. Pikkusika jäi yksin kotiin, mies kyllä nukkui alakerrassa.
Koe oli puolisen tuntia myöhässä kun paikalle saavuttiin. Lakki oli lähtölistalla toiseksi viimeinen avoimen luokan kahdeksasta koirasta.
Halli oli sama missä Lakki starttasi koeuransa huhtikuussa. Nyt minulla ei ollut häkkiä mukana, ja unohdin suunnittelemani taukomatonkin kotiin. Pakkasin koekirjan ja muut kamat vasta aamulla, mikä osaltaan kertoo siitä, että ei jännittänyt yhtään. Yleensä pakkaan monta päivää aikaisemmin. 😁Onneksi autossa on kaiken maailman vällyjä ja ajattelin että otan sille jonkun sieltä, mutta lopulta päädyin unohtamaan koko jutun. Osaahan se maata "käy siihen" ilman mattojakin.
Hain koiran sisälle kun viides koira lähti radalle, eli meitä ennen oli pari. Ehkä vähän liian aikaisin kuitenkin, mutta Lakin kanssa kisaaminen on edelleen niin uutta että vaikea tietää miten parhaiten valmistautua. Ei se siis olisi tarvinnut juurikaan aikaa katsella ympärilleen. Siinä se sitten nujusi mun kanssa ja kieri katollaan, eli oli ihan rento, mutta jotenkin kuitenkin samalla sitten vähän löysä.
Lähtö tuntui taas jotenkin vaikealta, mun rutiinit hihnan kanssa pelleilyyn puuttuu ja en tiennyt mitä tekisin. Rallyssa ei yleensä muutenkaan ole tilaa että mahtuisi vaikka juoksemaan muutaman askeleen. Lakki tuntui ihan hyvältä, mutta ainakin pari kertaa se jäi seuruusta ja näytti siltä että tarjoaa jääviä, joita on viime aikoina tosi paljon treenattu. Sitten se vähän pahoitti mielensä kun sen arvaukset ei olleetkaan oikein ja kalastelin sen joka kerta mukaani. Onneksi se vastasi kehuihin taas tosi kivasti ja spiraalissa sain sen pomppimaan niin että ihme ettei tullut kontrollia siitä. Kaiken kaikkiaan jäi taas jotenkin vähän sellainen kaoottinen mielikuva koko minun suorituksestani.
Jos mahdollista, hän on ehkä vielä vähän vähemmän fotogeeninen yksilö kuin töppöinen! |
Paras Lakin rallykoe ikinä t. paappa |
perinteinen kotimatkan kangasniemeläinen |
(c) järjestäjä |
Eikö olekin kiva ottaa koira mukaan seremoniaan. Onneksi olkoon!
VastaaPoista