Töppösen luolikko on eteläisen Suomen suurin rakkakivikkoalue, jonka kokonaislaajuus soineen ja metsäsaarekkeineen on yli 7,5 neliökilometrin verran. Kivikoita kutsutaan täälläpäin luolikoiksi ja niitä löytyy muualtakin Halsualta, mutta ne eivät ole niin laajoja kuin Töppösen luolikot. Nimi Töppönen on arvoitus, se esiintyy myös muualla Perhonjokilaaksossa erikoisen kivimuodostelman yhteydessä, mutta nimen alkuperä ei ole vielä selvinnyt.
Luolikot ovat itseasiassa muinaisrantoja, jotka muodostuivat jääkauden jälkeen maankohoamisen seurauksena. Töppösen luolikot syntyivät 9 000 – 8 500 vuotta sitten, kun valtava Ancylusjärvi lainehti nykyisen Itämeren altaassa. Laaja kivikko oli alunperin moreenia, josta kaikki hienoaines on huuhtoutunut pois.
Voimakas aallokko on jopa murskannut luolikon pienimmät kivet. Rantavoimat olivat niin rajuja, että koko alueelta löytyy tuskin alle 20 cm halkaisijoiltaan olevia kiviä ja isoimmat, monta metriä läpimitaltaan olevat lohkareetkin ovat pyöristyneet. Voi vain kuvitella kuinka korkeita olivat ne aallot, jotka paiskoivat useita tonneja painavia lohkareita.
Alunperin yli 750 ha laaja kivikkoalue on aikaa myöten paikoitellen alavissa kohdissa soistunut ja korkeimmille kumpareille on muodostunut pieniä metsäsaarekkeita. Näin syntyi ainutlaatuinen mosaiikkimaisema. Suot peittävät nykyään jo melkein kolmasosan alueesta ja saman verran kivikosta on metsän vallassa. Huuhtoutunut kivikko on monen metrin paksuista. Paikoitellen voi kuulla vesivirtausten kohinaa, joka tulee syvältä kivikkojen alta.
Vaikeakulkuinen kivikko on säilynyt suurimmaksi osaksi luonnontilassa ja vain harva kulkija on tänne eksynyt. Sen takia monet arat eläinlajit viihtyvät täällä ja viime vuosikymmenien aikana myös metsäpeura on vallannut metsäsaarekkeet Töppösen luolikoilla. Hyvällä onnella voi jopa nähdä ahman tai maakotkan.
Lähde
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti