Nosekokeet, osa: Lakki ja Inkku

Lauantaina oli siis KEK2 Petäjävedellä, johon ajelimme pohjoisesta. Koe alkoi vasta iltapäivällä, mikä oli ihanaa, tosin kostautui sitten kotiin ajaessa - olin 20.30 kotona ja pimeässä sai ajaa loppumatkan. Jossain vaiheessa suunnitelmiani soin ajatuksen sille, että koira saattaa olla vaelluksen ja vieraassa paikassa mökkeilyn jälkeen melko väsynyt eikä ehkä parhaimmillaan, mutta se oli vain hetkellinen ajatus.

Koiria oli 15 ja Lakki suoritti numerolla 10. Sää jatkoi linjallaan; kamalia kaatosadekuuroja, tasaista tihutusta ja hetken aina välillä paistoi aurinko niin että piti kiireen vilkkaa avata auton luukkuja, ettei koirat käristy.

Koe alkoi ensin sisä- ja laatikkoetsinnällä. Sisäalue yläkerrassa melko ahtaasti, kaksi piiloa, aikaa 3:30.

Viivan vasen puoli

Alueella kaksi "huonetta", tässä toinen

Rummut rajattu ulos

Alkovi/syvennys myös rajattu ulos

Eka kuva on vähän suttua, mutta lasten leikkipöydällä on leikkikahvisetti, ja se oli kuulemma ollut kokeen suosituin kohde. :D Tunnustettakoon että minäkin sanoin koiralle että katso tuosta...

Lakki otti nopeasti kirjahyllystä alhaalta kirjasta ekan löydön, ja kun pyysin näyttämään uudelleen niin se tuuppasi kuonon niin vauhdilla sinne väliin että jonkun kirjan kansi nousi. Sitten pyörittiin monessa kohtaa, kunnes aloin nostattaa sitä "baaritiskiä" vasten. Sehän ei mielellään laita etujalkoja mihinkään vaan seisoo aina mangustina, ja nyt se teki ihan sairaan hienon, varmaan melkeen kahden metrin siirtymän baaritiskiä pitkin kävellen siis vain takajaloillaan, ja pointtasi sitten hajun. Kun ilmoitin löydön, koko yleisö (ajanottaja, sihteeri ja tuomari) repesi hurraamaan :D Tuomari kehui että tyyli on vapaa mutta että oli erikoisin esitys vähään aikaan, ja harmitteli ettei se tullut videolle.

Siirryttiin alas laatikoille, joita oli kerrankin ihanasti ryhmittäin yhteensä 30 kpl, kymmenen kutakin sorttia. Helpottaa kartalla pysymistä. Mietin kyllä taas kolmatta kertaa kokeessa että ei mun koira ole koskaan tällaisia nähnyt; eka kakkosen koe = laukut, toka kakkosen koe = pienet muoviboksit ja nyt kolmannessa ämpäreitä... aikaa oli 2:30 ja kaksi piiloa.

lähdöstä vasemmalle

lähdöstä oikealle

Lähdettiin oikealle ja koira työskenteli ihan sairaan hienosti, se pysyi laatikoilla ja skannasi niitä itse järjestyksessä. Kerran se meinasi harhautua seinälle ja kutsuin sen takaisin. Eka löytö aika keskeltä lähdön edestä ämpäristä, toinen lhyvin pian sen jälkeen vasemmalle laatikosta, ehkä siinä oli yksi tyhjä välissä tms. Hauskaa että kerrankin löydöt oli lähekkäin, kun yleensä ne tuntuu olevan eri puolilla aluetta. Varmistelin taas molemmat löydöt, kun viime kokeessa ne laatikot meni pieleen. Tämä oli tosi näppärä etsintä ja olen siihen tosi tyytyväinen.

Tauon jälkeen sitten ulkoalue ja ajoneuvot. Ulkoalueella mulle iski joku hahmottamishäiriö, enkä vieläkään tajua miksi se oli niin vaikeasti rajattu :D Portaiden päälle kahta ekaa lukuunottamatta, tai alle ei saanut mennä, mutta niiden ulkoreunat kuului eli maasta sai nousta niitä vasten. Aikaa 2:30 ja yksi piilo, eihän tässä ole oikein mitään etsittävää edes?! Tähän mennessä ei ollut oikein jännittänyt, mutta nyt kun oltiin yhä tuloksessa kiinni, se inhottava paineen tunne iski. Lakki jäi lähdössä jotenkin vähän kyselemään ja aloin sitten ohjata sitä. Portaiden oikealla puolella olevalla seinällä se reagoi monessa kohtaa, nostatin sitä portaille, katsottiin kulmat, katsottiin seinässä olea ritilikkö, ja sitten kun tuli 30s jäljellä niin en tiennyt enää yhtään mihin mennä. Lopulta sitten heitin arvauksen oikeaan nurkkaan, mutta eihän se siellä ollut. Tuomari sanoi että jos hetken et ohjaa sitä koiraa mihinkään ja annat sen itse tehdä, niin sehän sitten otti sen hajun ihan nenänsä korkeudelta listasta. Hän harmitteli että koira on niin kiltti että tulee ohjaukseen eikä vastusta lainkaan, ja vaikka se on toki hyväkin asia niin miksi ihmeessä mä ohjasin niin kovasti tässä, ja päätin että se on korkea? Niin, hyvä kysymys :D Olisi voinut vituttaa mutta oikeastaan mua enemmän nauratti se, että kyllä sitä vieläkin keksii uusia tapoja pilata koiransa suorituksen.

Ajoneuvoja oli kolme ja vain yksi piilo. Etukäteen jännitti eniten ne ja ne laatikot. Tässäkin yksi piilo ja aikaa sama 2:30. Lakki ei selvästi valinnut mitään suuntaa, joten kierrettiin eka sininen auto vastapäivään, ja sitten tultiin sen oikealta takarenkaalta kuvan etupuolelle ja kierrettiin yhdistelmä myötäpäivään. Haju oli sattumalta juuri vaalean auton edessä jossain vasemmalla ja tultiin sinne ihan meidän kierroksen viimeisellä metrillä. Mutta Lakki teki ihan jäätävän hienoa etsintää ja olisin voinut itkeä onnesta. Se pysyi ajoneuvojen pinnassa koko ajan eikä mulkoillut ollenkaan perässä hiihtänyttä tuomaria, eikä sille tullut yhtään uskon puute että kauanko tää vielä jatkuu kun mitään ei löydy. Tuomarikin kehui että tämä on sellainen tekniikka että mitään ei takuulla olisi jäänyt matkalle.

Lakille siis 75p ja sijoitus 9. Satasia tuli viisi ja yksi heistä nousi kolmosiin.

"Urpo mikä urpo", ajatteli hänkin varmaan pois tullessa. Töppöiselle se oli ihan vakioajatus, kun hänhän on sellainen kaikkien alojen asiantuntija eikä ikinä omasta mielestään mokaa mitään, vaan ohjaaja on aina syyllinen. Nyt ei voisi väittää etteikö se olisi totta, tämähän meni täysin ohjaajan piikkiin. Mutta ei mua oikeasti vielä vuorokautta myöhemminkään harmita. Lakin kanssa ei ole kiire kerätä tuloksia, ajattelen edelleen että haluaisin kisata sen kanssa kakkosissa vielä vuosia. Kolmosen kokeita ei edelleenkään montaa ole koko maassa, ja siellä se pelin henki muuttuu täysin erilaiseksi. Ei jotenkin tunnu yhtään kiehtovalta vaan enemmän vaan ärsyttää. Kakkosissa on ihanaa. Se on ihan sairaan magee tunne kun Lakin kanssa alueet ei tunnu ylivoimaisen vaikeilta, niin kuin töppöisen kanssa usein tuntui.

Aina saa kärsiä ja hävetä ton ohjaajan kanssa.

Tuomari oli tosi ihana ja antoi reilusti palautetta ohjaajalle. Hän kehoitti kiinnittämään huomiota siihen, että koira saisi olla vähän tuhmempi ja mun ei pitäisi ohjata niin paljon. Kuultuaan että se on vasta kaksi, hän sanoi, että meillä on koko elämä vielä edessä. Kotimatkalla mietin sitä ohjaamista ja se on oikeasti ihan totta. Viimeisissä treeneissä ennen koetta sanoin, että musta tuntuu että kokeissa koira häiriintyy mun käsistä. Oon tänä kesänä treenannut pääasiassa anoppilassa ja mökillä, ja silloin koira on aina irti. Ajattelin että se katsoo mun koholla olevia, liinaa piteleviä käsiä ja kyselee siksi että mikä juttu, ja ehkä sekin oli osin totta. Mutta se myö kyselee tosi paljon ohjaamista koska oon ohjannut sitä kokeissa niin paljon! Treeneissä seison aina kauempana ja pidän käsiä selän takana. Kokeissa tulee aikapaine ja alan tosi helposti ohjata, että katso vielä tuolta ja vielä tuolta, ja sitten se jää päälle. Tää ulkoalue oli loistava esimerkki; lähdössä koira ei lähtenyt mun edelle vaan jäi siihen viereen ja sitten ajattelin auttaa sitä, että no aloitetaanpa tuolta. Olisin voinut vaan sanoa sille että mee vaan tms niin se olisi varmaan lähtenyt. Onneki tajusin tämän nyt ajoissa! Nyt sille onkin sitten luvassa itsenäisyyttä ja irtoamista tukevia treenejä, joissa pitelen liinaa ja tulen mukana, mutta en puutu muuten mihinkään. Siinä on niin iso ero; ihan kuin olisin opettanut sille kaksi eri lajia. Etsi irti ja mä jään kauemmas ja sitten sellainen missä mennään yhdessä ja seuraat mun kättä. Aivan liian suuri ero ja sen pitäisi osata vaihtaa myös ohjauksesta itsenäiseen.

Sunnuntaina oli sitten tosiaan Inarin vuoro. Oon joskus vuosi sitten treenannut sen kanssa parit treenit ja nyt ehdittiin kahdesti treenata ennen koetta. Oon siis toki nähnyt kymmeniä jos en satoja kertoja kun sen oma ohjaaja treenaa sen kanssa. Inkulla on ykkösistä ziljoona 75p suoritusta ja ongelma on laatikot, koska ne kiinnostaa kuin kilo paskaa. Viime aikoina se on ruvennut tekemään ohjaajalleen hyvin uskottavia valeita kun hän ensin saa sen edes etsimään niistä mitään. Ajateltiin että jotenkin mystisesti ohjaajan vaihto voisi auttaa asiaa :D

Ykkösen koepäivä oli hyvin samanlainen, paitsi koiria oli 20 ja meidät oli jaettu kahteen ryhmään, oltiin iltapäivässä. Satoi ehkä vielä enemmän kuin eilen, ja etsinnät aloitettiin ensin ajoneuvot ja ulko. Näistä ei nyt tullut kuvia, mutta ajoneuvoja oli kaksi ja ulkoalue oli tosi pieni rakennus, jossa muutama porras, ovi karmeineen ja sitten lautaseinää. Inkun oma ohjaaja harmittelee aina sitä kun heillä ei ole kovin hyvä suhde; Inkku on vähän samanlainen kuin töppöinen että heistä ohjaaja on lähinnä ikävä riippakivi liinan päässä eikä sitä välttämättä tartteisi mihinkään. Oli tosi yllättävää että Inari sitten kuitenkin kaipasi äiskää. Autoilta oli tosi pitkä siirtymä koealueelle ja se muutaman kerran vilkuili olkansa yli, että tuleeks se muija sieltä. Ihan se ei myöskään ollut mun kanssa niin intensiivinen kuin oman ohjaajansa kanssa. Ajoneuvoilla ekasta en oikein saanut sitä etsimään, ja arvasin ettei siinä ole hajua, toisella selkeä kiinnostuminen ja löytö. Ulkoalueella kanssa nopea löytö, ei keritty koko aluetta edes katsoa. Onneksi se on niin työorientoitunut koira, että vaikka se vähän ihmetteli että mikä juttu, niin kyllä se lähti hyvin etsimään.

Tauon jälkeen sitten ne laatikot ja sisä, ja vaikka ei tähän mennessä taas ollut jännittänyt, niin nyt ne paineet iski. Olisihan se nyt siistiä tehdä sille se vika satanen. Mun kanssa se kestää paljon enemmän kädellä ohjaamista kuin oman ohjaajansa kanssa, ja mulla oli plan B, C ja suunnilleen Ö:kin valmiina. Laatikoita oli 15kpl kolmessa siistissä rivissä ja aikaa 1:30. Heti oli kyllä selvää ettei sillä ole aikomustakaan nuuhkia yhtään laatikkoa, mutta sain sen ihan hyvin kädellä ohjattua katsomaan aina muutaman kerrallaan. Siinä välissä se kerkesi rakastaa toimihenkilöitä, yrittää karata seuraavalle alueelle, hyppiä pöydille, tarjota perusasentoa ja seuraamista, hyppiä ilmaan mun vieressä ja potkia puolet laatikoista pois paikoiltaan (vahingossa toki). Ei oo koskaan ollut kyllä niin hulvatonta laatikkoetsintää mulla ja meitä kaikkia vaan nauratti ihan hirveästi :D No sitten kun aika alkoi loppua niin heitin arvaukseksi yhden mitä se oli vähän pitempään haistellut, ja yllättäen ei taas ollut. Tuomari sanoi että se oli ainoa laatikko mitä ei katsottu, itse en ole kyllä ihan varma, luulin että kävin kaikki läpi mutta kun sulla on sellainen 30kg villivarsa liukkaalla lattialla niin se oli melkoinen kaaos kaikkinensa ja yritin lähinnä pysyä pystyssä ja olla karkuuttamatta sitä koiraa mihinkään :D

YEK-sisäetsinnässä hän on kakkosissa ja se on hänen juttunsa, mutta nyt hän oli taas hieman hajamielinen normaaliin itseensä verrattuna ja aikaa meni. Hän olisi myös keskittyessään sellainen potentiaalinen "nopein aika" -koira. Löytö sieltä kuitenkin tuli ja tuomarin mielestä -1 nuolaisu, minä en kyllä nähnyt sitäkään. No aivan sama, ei tullut satasta ei, mutta tuli ohjaajalle palautetta että kyllä teillä on suhde ja sillä yllättäen olikin vähän äippää ikävä.

Vieraan koiran kanssa kisaaminen (tai treenaaminen) on todella avartavaa. Huomaa, että omiensa kanssa sitä vaan odottaa melko paljon. Totta kai se on keskittynyt ja valmis kun haluan, totta kai se toimii 100%, tekee mitä sanon. Vieras koira ei anna mitään ilmaiseksi ja sen kanssa todella ymmärtää, että se on eläin ja se keskittyy jos sattuu keskittymään. Tavallaan se kaikki, että se antautuu mun ohjattavaksi, on suuri kunnianosoitus, eikä sellaista voi pakottaa. Se ansaitaan. Toivon että muistan tämän edes vähän aikaa tulevaisuudessa myös mun omieni kanssa.

Paju oli mukana ja sai lopuksi käydä treenaamassa alueilla. Ulkona olleet oli valitettavasti ehditty jo purkaa, mutta hän keskittyi upeasti suoraan autosta otettaessa (viimeeksi ei tod.....) ja teki laatikot ja sisäalueen oikein kivasti. Niin kivasti että aloin taas miettiä että pitäiskö sillekin katsoa joku koe. Ellen sitten mene uudelleen Inarin kanssa. Kyllähän niille laatikoille jotain pitäisi oikeasti tehdä jos sen kanssa meinaa kaikkien osioiden kokeissa vielä kisata, mutta aika paljon on jo yritetty ja kun ei vaan kiinnosta niin ei. Tuomari ehdotti että opettaa sille jonkun mieluisan tempun (esim päin hyppääminen voisi olla hänen juttunsa, miksiköhän :D) ja käyttää sitä palkkana laatikoilla. Välitin terveiset ohjaajalle. Se on myös menossa sterkkaan tässä joskus lähivuosina ja kaikki toivoo että ruokahalu räjähtäisi siitä. Se on veikeä noutaja, syö vielä huonommin kuin Lakki. Varastettu lelu paras lelu ja mulla oli sille mun omia leluja, ja se halusi pääasiassa vaihdella niin että otti ruokaa ja lelun ja ruokaa ja lelun. Aikalailla kuten Lakkikin. Halailimme myös paljon, ennen ja jälkeen etsintöjen. Ihme ettei multa missään vaiheessa irronnut käsi, murtunut jalka tai puhjennut silmä.

Tällainen on meidän suhteemme <3