"teistä ei tuu ikinä mitään"

 Kirjoitin tämän SPKL:n "Kansalliset lajit nousuun" -fb-ryhmään:

Oon nyt tässä viimeisen vuoden aikana junnun kanssa koulutuksissa käyneenä saanut useamman kerran joko rivien välistä, tai ihan suoraan, palautetta siitä että paska koira ja ei tosta tule koskaan mitään. Hämmennyn aina niin etten tajua sanoa vaikka että mulla on tuolla autossa toinen samanlainen paska 13v KVA, tai että mudi voitti haun SM-kultaa tässä muutama vuosi sitten. Ne ei ole bortsuja eikä belgejä, ja ehkä ne vaan on suurelle osalle täysiä kummajaisia ja ennakkoluulojen värittämiä. Sitä en ole koskaan tajunnut että kouluttaja tuomitsee rodun perusteella jonkinlaiseksi, katsomatta yksilöä lainkaan. Koskee kaikkia muitakin rotuja.

Sitten jään aina miettimään, että jos mulla on mudi, niin ei kukaan ole mua pakottanut ottamaan sellaista. Suomessa aikuisten ihmisten on hyvin helppoa ostaa just sen rotuinen koira minkä ne haluaa. Jos mulla on se paska mudi niin se johtuu siitä että olen HALUNNUT sellaisen. Vaikka se olisi jonkun muun mielestä ihan käsittämätöntä niin makuja on kuulkaa melko monia. En minäkään ymmärrä monia rotuja mutta ei tulisi mieleenkään mennä aukomaan päätään niille ketkä niistä tykkää.

Kaikki ei harrasta myöskään lajia eikä ainoa tavoite ole SM-pallit, luojan kiitos löytyy myös rotujen harrastajia jotka haluaa rodun x ja tekee sen kanssa sitten mitä tekee, kaikki tulokset on plussaa.

Mä nyt pahoitin mieleni sen verran että tuskin ihan äkkiä tekee mieli mennä mihinkään maksulliseen koulutukseen näyttämään typerää koiraani. Ikävää lähteä sieltä aina kotiin lytättynä. Sinänsä saa nyt myös miettiä miksi ulkopuolisen mielipide vaikuttaa niin paljon - toisaalta minä kyllä edelleen tykkään ihan hirveästi mun koirasta ja olen sitä mieltä että siitä tulee vielä oikein hyvä. Mutta kyllähän se nyt vähän tympii maksaa viiskymppiä kun käteen ei jää muuta kuin haukut rodusta eikä päästä itse asiaan lainkaan.

Vanhan koiran kanssa kymmenen vuotta sitten JK2-kokeessa muut osallistujat nauroi ensin että mikä villakoira toi on, onko niilläkin pk-oikeudet, hör hör. Tehtyämme 295p ja voitettuamme kiistatta kaikki ne truu pk-koirat ne samat ihmiset tuli hattu kourassa uudelleen kysymään että ai mikä se rotu olikaan ja mikä tyyppi tää on. Tällaisen marginaalirodun kanssa sellaiseen tottuu, ja eihän se nyt mikään ihmekoira ollut eikä aina tollasia settejä vetänyt sekään, mutta tuo vaan jäi ikuisesti mieleen.

Pk-puoli hiipuu jatkuvasti ja harrastajat vähenee. Toinen kurja rotuun liittyvä juttu on se, että minunkin hakuryhmässä on ihminen jonka rodulla ei vielä ainakaan ole pk-oikeuksia. Hän pelkää jatkuvasti sitä että saa selitellä miksi hän sitten harrastaa pk-lajeja moisen höpöhöpökoiran kanssa. Kannattaisi kaikkien muistaa että pk-puoli kaipaa ihan jokaista harrastajaa; jos heidän rodulle ei koskaan saada oikeuksia, ehkä hän joskus ottaa eri rotuisen palveluskoiran. Tai jos hän viihtyy hyvin piireissä niin varmasti osallistuu järjestämään kokeita niille "oikeille koirille". Sen sijaan jos rodun vuoksi lytätään, ihminen takuulla katoaa ja vaihtaa lajia ja se siitä, ikuisesti.

En oikein tiedä mikä tän pointti oli. Itse olen harrastanut sen sataa eri lajia ja kisannut niissä, mutta pk-puoli on aina ollut se omin juttu. Vanhan koiran kanssa ajattelin aina että ajatelkaa mitä haluatte, kyllä mä näytän mistä kana pissii, mutta ikää kun tulee niin ehkä sitä ei vaan jaksa enää. Harrastamisen pitäisi olla ennen kaikkea mukavaa ja sitä se omissa porukoissa toki onkin, mutta just nyt tuntuu että viitsiikö sitä enää mihinkään koulutukseen tai kokeeseen mennä ottamaan paskaa niskaan. Mullekaan ei koskaan mitään belgiä tai bortsua tule vaan vaihdan sitten vaan näiden höpöhöpökoirieni kanssa lajit muualle.

Ehkä mä toivon että jokainen vähän tsekkaisi omaa asennettaan ja osaltaan auttaisi saamaan nämä lajit nousuun, eikä karkota yhtään harrastajaa. Ei sun tartte tykätä siitä friikkikoirasta eikä haluta sellaista itsellesi mutta omalle omistajalleen sekin on maailman rakkain ja parhain, ja valtaosa meistä kuitenkin toivottavasti harrastaa koiran kanssa eikä koiralla, joten niillä mennään mitä on tullut valittua.

 

514 tykkäystä, 241 kommenttia. Eikä oikeastaan yhtään haistapaska-äläviitsi-meininkiä mitä pelkäsin ja mietin viitsinkö edes kirjoittaa. Sain ihan sikakannustavia kommentteja ja paljon erilaisia kokemuksia. Osa sanoo, että kummajaiskoira on otettu hyvin vastaan, mutta paljon oli samanlaista tunnelmaa kuin minullakin. Kamalaa, tosi kamalaa. Paras kommentti mitä sain, oli, että yksikään harrastus ei pitäisi olla sellainen jota varten "pitää kehittää paksumpi nahka", enkä voisi olla enempää samaa mieltä.

Tämän kirjoituksen kirvoitti hyppytekniikkakoulutus, jonka teoria oli kyllä ihan jees joskin tuttua asiaa minulle, mutta esim. lämmittelyn tärkeyden kertaaminen lienee hyvästä koska lämppään edelleen puutteellisesti joka lajissa. Sen sijaan osuus koirien kanssa oli aivan ala-arvoista, kaikkien osallistujien koirat oli kouluttajan mielestä tuhannen jumissa eikä kukaan päässyt oikein tekemään itse asiaa, eikä saanut mitään vinkkejä kuinka sitä hyppyä sitten treenataan kun ne jumit on hoidettu. Juttelin muutaman ihmisen kanssa ja heille jäi minun lisäkseni sellainen olo että kaikki muutkin koki tulleensa lytätyksi ja että "paska koira". Minulle hän sanoi ihan avoimesti että noi mudit nyt on tollasia vaikeita kun ne on niin itsenäisiä ja itsepäisiä eikä luontaisesti ole motivoituneita tekemään ohjaajan kanssa. Harmi kun hämmennyn aina niin etten tajua kuin seistä monttu auki ja tuijottaa että mitä ihmettä mä just kuulin. Monenlaista ongelmaa minullakin on mudien (töppösen) kanssa ollut mutta motivaatio tehdä eri lajeja ei kyllä koskaan ole ollut sillä listalla. Lakki sai ehkä taas ihan ansaitusti tällaisen kommentin koska ruoka sitä ei kiinnostanut yhtään, eikä se oikein tajunnut rimpulaa rimaestettä ja tuli aluksi ohi ja ali. Kouluttajan mielestä koira ei vain ole motivoitunut tekemään mun kanssa mitään. No leikittiin sitten hänen toiveesta kahden lelun leikkiä ja väärin meni sekin kun Lakki halusi pitää lelua ja kieriä sen kanssa mun jaloissa odottaen samalla maharapsuja. Kyllä se leikki ja vaihtoi joka kerta mutta hakeutui silti aina sen yhden kanssa asentoon. Paska koira ja paska suhde. Sitten hän halusi että mennään estettä yhdessä että juoksen koiran vierellä, ja joo se hyppäsi niskat kenossa tuijottaen samalla mulla ollutta lelua. Juuri se tekniikka mitä haluankin, not! Tän pointti ei selvinnyt mulle koskaan... ai niin ja aluksi hän olisi halunnut kokeilla koiran lihaksia ja sanoin että sopii yrittää jos se antaa. Koira ei korvaansa lotkauttanut ihmisille kun kentälle tultiin, ja kun hän meni kyykkyyn ja kutsui sitä, se meni moikkaamaan. Antoi silittää kaulasta ja oli siinä ihan suht fine, mutta kun hän ojensi kättä pitemmälle, koira yritti peruuttaa, jolloin hän nappasi pannasta ja koira rupesi murisemaan. Tilanne jäätyi siihen ja piti itse sanoa että päästä nyt herran tähden irti siitä. Hän sitten vielä ehdotti että minä tulen pitämään kiinni että hän saa kokeilla, johon vastasin että en tule kun en halua sitä pakottaa kun se mielipiteensä selkeästi toi esille. Se mikä liikutti melkoisesti, oli että koira tuli pyytämättä pois sieltä ja kävi lelunsa kanssa kierimään mun jalkoihin, eli sille ei kyllä jää mitään pelkoa tms noista tilanteista, ei kytännyt kouluttajaa eikä ketään muutakaan yhtään sen jälkeen. Mutta olipa nyt silti vähän tyhmä tilanne ja olisi ehkä pitänyt heti sanoa että ei saa koskea. (Ja vähän kyllä ahdistaa, miten se sirun luku sille koskaan koulutetaan, koska pitäähän sitä voida sitten koskea... toisaalta jotenkin yritän uskoa että tämä on vain pieni itseluottamuksen puute, ja aikuistuessaan se kyllä kohenee. Ei nyt toki itsestään ilman treeniä varmasti ala sujua, mutta en jotenkin usko että se on paljosta kiinnikään, että se sietäisi sen hyvillä mielin kokematta tarvetta kieltäytyä.)

Jännää, että töppösen kanssa mulla on aina ollut sellainen olo, että mulla on hyvä koira ja aivan sama mitä kukaan siitä ajattelee. En muista että koskaan olisi ollut toisin, edes sen nuoruudessa vaikka se silloin oikeasti oli epävarma ja tekninen. Ehkä meille ei koskaan osunut yhtään kouluttajaa joka olisi saanut mut epäilemään sitä. Sienen kanssa taas totuin siihen ja olin itsekin sitä mieltä, että tää nyt on vaan tällainen, ja se oli hirveää. Olen hirveän pahoillani siitä että annoin kenenkään saada mut uskomaan niin, ja jäin itsekin kiinni puutteisiin enkä keskittynyt vahvuuksiin. Nyt Lakin kanssa olen lähinnä hölmistynyt; koirani haukkuva kouluttaja ei saa mua olemaan samaa mieltä ja tykkään siitä edelleen ihan hirveästi, mutta mietin vaan että miten pihalla mäkin mahdan olla kun näen siinä niin erilaisia asioita kuin muut. Puutteellinen motivaatio? Itsepäinen? Wooooot? Lakki eläisi kiitoksella ja on sielultaan sellainen kiltti poika joka todella haluaa tehdä oikein, jos vaan ymmärtää mitä halutaan. Koira jolle tekeminen itsessään on palkitsevaa ja jota joo ei se ruoka oikein motivoi, ja joka leikkiikin "väärin" ja on vaan vähän... outo. Ymmärrän sen, mutta en ymmärrä lainkaan niitä asioita mistä meitä nytkin syytettiin. Vituttaa ihan suunnattomasti maksaa tällaisesta viiskymppiä ja nyt olen ihan yhtä pihalla mitä sen hypyn kanssa pitäisi tehdä, kuin ennen tätä koulutustakin. Jos nyt joskus johonkin vielä sen kanssa menen, niin pitää varmaan etukäteen kysyä että olisko mahdollista ettet sanallakaan arvostele rotua tai mun koiraa vaan keskityttäis siihen perkeleen asiaan mikä tän koulutuksen otsikko on. Että jos osaisit auttaa opettamaan jotain siihen liittyvää ja saataisi eteenpäin vievä treeni tällä meidän tasolla missä nyt olemme. Saatana.