Tuplasokkoja

Tehtiin eilen ekaa kertaa tuplasokkoja. Se tarkoittaa "tositilannetta" esim. peko- ja poliisikoirien hommissa; paikalla ei ole ketään kuka tietäisi missä jälki/kadonnut ihminen/etsittävä haju on, ja on todellakin vain luotettava koiraan. Piilon/jäljen on siis tehnyt eri ihminen kuin se joka tulee ohjaajan mukaan etsintään. Ihminen ja yhtä lailla koira oppii tarkkailemaan avustajaa; jäljellä takana kulkeva appari yleensä hidastelee jos koira menee vaikka yli kulmasta, nosessa mulla on kokeessakin käynyt niin että tuomari ei tullut katsomaan auton taakse edetessämme -> tiesin heti että ei siellä ole mitään kiinnostavaa, ja pyöräytin koiran takaisin alueelle jota tuomari seurasi. Koiralla on se nenä ja sen ei pitäisi saada mitään tahattomia tai tahallisia vihjeitä kesken etsinnän, jotta se oppisi myös luottamaan vain itseensä ja tekemään työt itsenäisesti. Ilmiössä ei siis ole kyse motivaation puutteesta tai tahallisesta sluibaamisesta - koirat nyt vaan menevät mieluiten sieltä missä aita on matalin, ja toisaalta jos treenaa paljon niin että tietää itse missä kohde on, koira ehkä alusta asti oppii että sen kuuluu seurata ohjaajan eleitä, eikä tehdä itsenäistä työtä. Mikäli aihe kiinnostaa, kannattaa googlata Clever Hans.

Töppösen kanssa ei ollut lainkaan kuumottavaa se, etten tiennyt piilojen paikkoja, se on sellainen luottomyyrä eikä tee valeita tms, mutta tehtiin lisää haastetta niin, että minä en tiennyt montako piiloa alueella on. Kuvaaja kyllä tiesi piilojen määrän, muttei sijainteja. Otin itselleni myös maksimiajan. Olipahan jännää, mutta ehdimme annetussa ajassa todeta kaiken löytyneeksi!

Pennulle pyysin tosi maltilliset alueet ja helpot piilot, ei mitään kikkailua, yksi per alue. Oli kyllä hurjan tuntuista palkkailla vain ja toivoa parasta. (Oikeassahan se oli :)) Hyvin voi aloittaa tällaiset treenit jo hyvin uraputkensa alussakin olevan koiran kanssa. Se, jos mikä, kehittää ohjaajan luottoa koiraan.