Kuulumisia

Pennun leikkiminen on vaihtunut hampaiden tilanteen mukaan, ja ollaan oikeastaan oltu nyt pitempään jo ilman yhteisiä vetoleikkejä. Esineiden tuomista on harjoiteltu ja itsekseen on saanut nujuta lelujen kanssa. Ruokahalu sillä on myös elänyt, usein varsinkin aamuruoka on vähän sellaista että kyllä se nyt syö mutta ei erityisen suurella kiireellä tai intohimolla. Vaihdoin sen jo joitakin viikkoja sitten vain kahteen ruokintaan päivässä, päivällä kyllä menee vähän treeninappulaa usein erikseen, tai joku pieni luu.

14.5. oltiin Visulahdessa nosettamassa, pentu sai lopuksi tehdä yhdistetyn nami-eukalyptusetsinnän pienessä karusellissa. Meni hyvin ja oli nälkäinen. Viikkoa myöhemmin, helatorstaina se taas oli sitä mieltä, että turvotettu nappula on ihan persiöstä ja löysi kyllä kaikki mutta maistoi hädin tuskin suullisen kustakin kasasta.

Toisella rokotuksella pentua jännitti jo aulassa, mutta kohteita on vahvistettu niin paljon, että vaa'alle se kiipesi mielellään ja pönötti siellä pitkään namien toivossa ihan rentona. Huoneessa se oli aluksi vielä ihan suht ok, ja hampaiden katsominen meni ihan hyvin, mutta sitten sirun lukijan laittaminen selän päälle aiheutti murinaa, ja sen jälkeen rokottaminen oli kanssa ihan no-no. Tai siis lähinnä se käsien laittaminen selän päälle. No homma saatiin hoidettua ja sen jälkeen mietin hyvän tovin näitä käsittelyjuttuja. Kotonahan en edelleenkään ole jaksanut opettaa sille paikoillaan pysymistä mitään hoitotoimenpidettä varten, ja se on kova kiemurtelemaan ja puremaan. Se on sellaista pentupuremista eikä koira ole ahdistunut kuten klinikalla oli, mutta ehkä siinä on silti pieni totuuden siemen että tilanne on sille kotonakin epämukava. Sehän inhoaa muutenkin kaikenlaista rajoittamista, oli se sitten kiinni pitely, hihnalla estäminen, tai oven väärällä puolella oleminen.

Pöne on rakennettu pentuna niin, että sille kerrottiin että pää kiinni ja siinähän seisot kun käsken. Halusin lähestyä asiaa tämän pennun kanssa täysin eri tyylillä ja opettaa sille omaehtoisuutta ja valinnan mahdollisuutta. Se on saanut poistua paikalta jos haluaa, enkä pidä sitä kiinni lainkaan. Kaava on nyt mennyt niin, että sanon "nätisti" ja sen jälkeen kosketaan. Tein sitä ensin itse, mutta mahdollisuuksien mukaan olen hyödyntänyt tuttuja eli minä sanon vihjeen ja tuttu koskee. Paikat on valittu niin, että pentu pääsee itse hyppäämään niille, ja väleissä palkkaan sen alas ja homma jatkuu kun se hyppää itse takaisin. Tämä pelittää hyvin.

Käsikosketusta on treenattu erikseen ja siitä olisi tarkoitus lisätä starttinappula. Käsikosketus -> "nätisti" -> kosketaan.

Koskemiseen pitäisi lisätä myös kestoa ja kiinni pitämistä / korvaan katsomista tms. Nyt se on ollut vain yhden käden kosketus tai yhden käden pitäminen jonkun kohdan päällä. En esim. tällä osaamisella saisi siitä punkkia poistettua jos pitäisi pitää toisella kädellä kiinni ja toisella poistaa.

Leikkikavereita sillä on ollut ainakin tuttu Kaja ja pieni Vilja-kultainennoutaja. Lakki pyöritteli sitä tosi rumasti, mutta se kasvaa niin äkkiä koossa ohi, että veikkaan että ensi kerralla voi olla eri ääni kellossa.

Pöhkimistä on ollut vaihdellen, aika vähän kuitenkin. Enemmänkin joku yksittäinen kohde aina joskus ja jouluna.

Kuun lopussa oltiin vaelluksella, ja olipahan taas ikimuistoinen reissu. Toinen meinasi päästä hengestään putoamalla koskeen ja toinen mennä shokkiin jonku pureman takia. Tarinan voi lukea täältä.

Ensi viikolla alkaa toistaiseksi ainakin työt, ja tavallaan ihan kivaa päästä normaaliin arkeen kiinni. Pentu on ollut taas todella vähän yksin, pitää vähän nyt viimeisinä lomapäivinä kertailla asiaa.

Pöne oli kuun alussa useissa nosetreeneissä vähän nuupea. Ei sellainen ihanaaparasta nahkaratkee kuten normaalisti, vaan enemmänkin kuin sellainen normaali koira, joka tekee, mutta ei mitenkään tunteen palolla. Mietin monesti, onkohan se vähän kipeä, tai onko se vaan niin kauhean väsynyt kun ei saa olla työpäiviä rauhassa. Tai jos se nyt vihdoinkin on tulossa vanhaksi ja rauhoittumassa? Nyt viimeisimmissä se on taas ollut oma itsensä. Seuraillaan.

Sienen kuolemasta on tänään 4kk. En tiedä, missä vaiheessa lakkaan laskemasta. Ensin päiviä, sitten viikkoja, sitten kuukausia. Ehkä se joskus muuttuu vuosiksi ja sitten unohtuu...?

Lakki 18 viikkoa painaa 9,4kg ja on 42,5cm korkea. Johan se on keskiverto nartun mittainen. Toki massaa tulee vasta myöhemmin. Istumakuvissa se näyttää jo todella isolta pönen vierellä, mutta oikeasti ylhäältä päin on kuitenkin ihan rimpula.